Tiistaiaamu 1.12.
Namijälki nro 5.
Siis Hiskoselle jälleen. Tällä kertaa siellä täällä mahapullia (Hiskin lemppareita) ja lopussa pitkään kateissa ollut lempipallo. Yksi kulma sammamättäikössä.
Jäljen nosti taas ihan vapaasti, missä ei mitään ropleemia. Mutta, mutta...inhimillisesti katsoen liian paljon mahapullia jäi matkan varrelle, eli sata lasissa jarruttaenkin mentiin. En tiedä, onko se loppupallo sittenkään hyvä idea.
Hitsi, kun tää jäljestys on välillä hankalaa: koskaan ei etukäteen tiedä, miten menee, vaikka kuinka funtsii ja suunnittelee. Haussa Hiski on aika ennakoitavissa, ainoat mokat tulee yleensä siitä, että mä itse möhlin tai joku maalimies pöllöilee. Mutta hakutreenien suunnittelu on helppoa. Jäljellä homma on ihan arpomista :( Mutta eteenpäin vaan taistojen tiellä!
Esineet
Samaan paikkaan kuin eilenkin. Tein "humalaisen" tallauksen: kiersin ympyröitä ja kahdeksikkoja päättömästi sinne sun tänne. Ideana, ettei jälki koskaan johtaisi mihinkään, jotta His ei voisi jäljestämällä saavuttaa mitään.
Treenin teemana suorat pistot just sinne, minne ohjaaja lähettää. Keskialueella ei ollut mitään, mutta sekin siis oli tallattu.
Heta haki toisen esineen ensin oikeasta ja sitten toisen vasemmasta kulmasta. Ei oikein hyvin irronnut tänään vasempaan kulmaan.
Hiski:
1. treeni
Hiskikin irtosi hyvin oikeaan kulmaan, mutta vasemmalle poikkesi puolivälistä paahtamaan keskemmälle ruutua. Paheksuin selkeästi ja huusin takaisin. Kiltisti ja katuvaisen näköisenä tuli. Kerroin ja näytin, että pitää mennä "suoraan" ja annoin vielä käskynkin aika innostavalla äänellä. Johan ampui menemään kulmaan. Hyvä!
2. treeni
Heitin esineet vasempaan reunaan peräkkäin niin, että isoin (ja haisevin) esine/villasukka oli ihan edessä, mutta mättään takana piilossa, toinen pienempi/tumppu keskellä (piilossa) ja viimeinen pienin/lapsen kenkä ihan takanurkassa. Ajatuksena, että His haistaa etuesineet hyvin ja jarruttaa jo mennessä. Ja se toimi, jee! Esineet tuotiin hienosti järjestyksessä: 1. edestä, 2. keskeltä ja 3. takaa. Tämä oli vissiin eka kerta, kun His toimi näin. Pitää jatkaa tällaisia treenejä.
Esineruutu on kyllä Hiskille tosi mieluinen: se tekisi varmaan 10 toistoa ihan silkasta elämisen riemusta. Eihän se mikään ihme tietysti ole: esineruudussahan saa JUOSTA, samoin kuin haussa ja pudotetun esineen noudossa, joka onkin myös superihanaa.
Jäljellä taas EI saa juosta -hmmm- ei ihme, ettei se ole ihan niin kivaa...Ja tottiksessakin hienointa on, kun saa juosta eteen-käskyllä tuhatta ja sataa, mutta kun tyhmä mamma ei anna tehdä sitä tarpeeksi usein.
5 kommenttia:
Oletko koittanut ajaa Hiskillä suht vanhoja ja haasteellisia jälkiä - josko se niin rauhottuisi ja keskittyisi kun on oikeasti pakko? Itsestäni tuntuu ristiriitaiselta että jäljellä on namia / ruokaa kun se homman osaa eikä oikein siitä ruuasta kuitenkaan motivoidu? Loppupalkan minäkin varmaan jättäisin pois, jotta turha kaasuttelu sen perään loppuisi? Ei ole helppoa, se on täysin totta ;P
Moro! Niinkuin tossa alla jo vastasinkin, niin olen toki sikavaikeitakin ajattanut! Viimeksihän siltä meni hermo niin, että lopetti kokonaan jäljestämisen. Ei siis suinkaan auhoitu, on aina vaan stressaantuneempi, jos hukkaa jäljen.
Ja kyllä se välillä siitä ruuastakin motivoituu ja. Eilen ei vissiin ollut tarpeeksi nälkäinen. Hiski on aika ahne poika: ruoka sillä on palkkana haussakin ja hyvin motivoituu siitä.
Mutta kokeilen nyt vähän aikaa näinkin, ei se tästä ainakaan pilalle mene :) Vaihtelua tarvii ainakin olla, sitä ne korosti siellä Kiteelläkin, ei aina niitä yksi ja samoja kilsan jälkiä keppeineen
Juu, se on toki totta että nämä nyt ei kokeiluista rikki mene! Sitä en toki tarkoittanutkaan.
Toivottavasti saatte hyvän päätöksen tälle kaudelle ja asiat hautumaan talven ajaksi - josko se nyt vihdoin tulisi - talvi siis! ;)
En itsekään toki aja Huilla aina kisamaisia keppijälkiä, mutta kieltämäti pääpaino on ollut aina haasteellisemmissa jäljissä - taidettiin me Pian kanssa vitsaillakkin että jäljen "ainoana" tarkoituksena olisi saada Hui hukkaamaan jälki - mutta ei siinä ainakaan toistaiseksi onnistuttu - se kun selkeästi vaan keskittyy kiihkeämmin ja tarkkaavaisemmin mitä haastavampi jälki sillä on ajettavana. Pekan filosofia siitä että haastavat tehtävät motivoi BC:tä osuu siis Huin osalla kuin nyrkki silmään :) Mutta pojat on erilaisia niin kuin lapset aina, ja kehitysvaiheet on kaikinpuolin erilaiset kuten on muutenkin todettu!
Tsemppiä teitin reeneihin! Loppiaisena ehkä nähdään?
Juu, loppiaisena kyllä nähdään. Hirvittää kyllä, kun toi ottaa taas varmaan hirveet pultit niistä hallin äänistä.
Vielä jäljestä: Hiskin kohdalla Pekka on kyllä hiukan väärässä. Hiski on hukannut jäljen kymmeniä kertoja - totaalisesti ja samalla myös motivaationsa.
Mä nyt en jäljestä ymmärrä yhtään mitään, mutta tungenpa keskusteluun silti :)
Eli siis, mitä mieltä olisit sellaisista tosi lyhyistä jäljennostotreeneistä, jotka siis ehkä jotain 50 metriä pitkiä, lopussa keppi ja siellä aina loppupalkka? Glenda ainakin tykkäs niistä valtavasti ja ne toi sille ihan uutta motivaatiota keppeihin ja oli mun mielestä myöskin hauskoja. Niissä tulee ainakin treenattua jäljennostoa ja motivaatio tuntui parantuvan ylipäänsä, kun jäljet oli lyhyitä ja jokaisen pätkän päässä leikittiin hyvät loppuleikit ja sai isot palat maksalaatikkoa.
Mutta kuten sanottu, en tajua tästä jäljestyksestä mitään, mutta hyviä treenejä joka tapauksessa! :)
Lähetä kommentti