ma-ti 7.-8.12.
Tottista(kin)
Yhtä sun toista pientä on tottisteltu, kun vaan muistaisi...ainakin pihassa . Häiriönä postinkantajarouva, joka jäi katselemaan ja siunailemaan, että "onpas se tottelevainen, herranjestas, kun saisi lapsetkin tottelemaan tuollalailla". Otettiin ainakin ruutua, paranee hitaasti (toivottovasti myös varmasti).
Seuraamista tehtiin ihan perinteisellä imutustekniikalla jälleen, käännöksiä vasemmalle erityisesti.
Luoksetulon stoppi: yritin kätkeä pallon käteeni, mutta , ehei, ei Hiskiä huijata, vaan hiipiminen alkoi jo noin kolmen metrin etenemisen jälkeen. Sitten vaan luoksetulo eteen asti. Tarvisi saada löysähihainen treenitakki ;)
Tunnari: meni tunaroinniksi, sekä Hiskiltä että itseltäni.
Kellarikäytävällä ollaan myös otettu seuraamista + käännöksiä. Ja kaukoja on hinkutettu vähän siellä sun täällä aina jossain välissä. Välillä menee ihan loistavasti (siis istumaan nouseminen), välillä taas, että "mitä ihmettä sää ny oikein meinaat?"
Erilaisia pikkuesineitä (liittyy tarkkuusruutuun) etsitytetty sekä Hetalla että Hiskillä pitkin kämppää. Lisäksi Hiskiä opetettu (huvin vuoksi) ryömimään. Vähän se jo oppikin. Ja peruuteltu sivulta.
Metsälenkillä tein tarkkuusruudun, jonne piilotin Hiskin inhoaman painavan mutterin. Hetalle helppo nakki.
Hiski alkoi heti esineen bongattuaan kaivaa vimmatusti sammalia sen ympäriltä. Kielsin jyrkästi ja vein pois ilman palkkaa. Heta sai hakea mutterin mullan seasta. Heta ei koskaan kaiva käpälillään mitään - se vaan nokallaan vähän siirtelee isompia paakkuja, ja löydettyään ottaa esineen nätisti hampaitten väliin.
Tein uuden ruudun ja olin hyvin tarkkana: heti kun His haisteli nätisti, kiittelin ja palkkasin ruhtinaallisesti. Hiskillä on tätä kaivamistaipumusta, se pitää kitkeä pois, homma menee ihan päin peetä, jos herra alkaa heitellä turpeita ruudussa...
Pudotettu esine Hiskille lenkillä myös. Ensimmäisen kerran kunnolla metsän siimeksessä, ei tiellä. Vähän lyhennettynä. Kyllä sujui! Hiski on jo hanskan näkemisestä niin innoissaan, että kiipeisi varmaan vaikka puuhun. Hienosti Hiski töpinästään huolimatta patosi seuraamisosuuden, ei haistellut maata eikä pahemmin yrittänyt varastaakaan.
Sitten leikittiin Hiskin kanssa vielä Suunnista pallolle-leikkiä (miksi mä olen unohtanut tehdä tätä?). Vein pallon suoraan Hiskistä eteenpäin aika pitkälle, olin pudottavinani, mutta pudotinkin eri paikkaan salaa. Tulin pois samasta paikasta, minne olin leikisti pudottanut pallon. Sitten lähetin oikeaan paikkaan. Tästä tehtiin useita toistoja. Jos His meinasi lähteä vinoon, korjasin ja joka kerta tämä tepsi. Tämä on hyvää ohjattavuustreeniä sekä esineruutuun että hakuun. Ja Hiskin mielestä älyttömän kivaa!
Heta on edelleen kankea ja vasen takajalka aristaa, epäilen nivelrikkoa. Kuvausajan sain vasta joulunaluspäiviksi. Otamme varovaisesti ja remmilenkkejä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti