HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




lauantai 12. joulukuuta 2009

Tyhjiä + risteilyä ynnä kotiinkantoa

Lauantai 12.12.
Haku 1.
Piti ottaa neljä ukkoa ja kolme tyhjää, mutta kun tuli kaksi viime hetken peruutusta ja osallistujia jäi jäljelle vain neljä kpl, pudotin pois yhden tyhjän ja yhden ukon.
Heta ei edelleenkään päässyt edes mukaan.
Hiskille:
Teemana tyhjät ja risteilyttäminen.
1. (oikealla 50 m:ssä) löytö, 2. tyhjä, 3. löytö (umppari/40 metrissä), 4. löytö (lähellä), 5. tyhjä, 6. löytö (50 metrissä, matkalla mm tien ja kaatuneen puunrungon ylitys).
Kaikilla suorapalkat.
Tyhjät juostiin etukäteen (ja tyhjän jälkeen oli tallaamaton alue), halusin, että His tulee pois just kohdalleni, eli vasemmalle viereen. Vastaanotto selin, nakki kädessä, tarkoituksena ohjata oikealla yli. Ei se ihan onnistunut kummallakaan kerralla: ekalla eteni hajutunnelista huolimatta liikaa eteenpäin ja palasi keskilinjaa pitkin mun luokseni ja tokalla kerralla oli menossa lujaa muutaman metrin päässä keskilinjan yli oikealta puoleltani.
Mutta molemmat tyhjät olivat kyllä tarpeeksi syviä ja laatikkomaisia.
Pistot maalimiehille menivät superisti - mikäs oli mennessä,kun piiloille johti melkoiset jälki- ja hajutunnelit :)
Ja hallinta oli edelleen aika kivassa kuosissa.

Sunnuntai 13.12.
Haku 2.
Jatkettiin edellisen päivän teemalla: tyhjät ja risteily. Illalla olin pähkinyt hommaa ja tulin siihen tulokseen, että pilkon homman: yksinkertaistan treeniä vielä lisää ja keskityn siihen varsinaiseen ongelmaan eli vastaanottoon+yli lähettämiseen.
Elikkäs homma meni näin: Saija vei Hiskin mitään puhumatta keskilinjasta noin 50 metrin päähän oikealle. Samaan aikaan Heikki oli piilossa keskilinjan vasemmalla puolella noin 20 metrissä (pieni tuulenvire oikealta). Vihelsin keskilinjalla kaksi kertaa, Saija päästi Hiskin irti, olin nakkikäden kanssa vastassa, pysäytin ihan pikku hetkeksi ja lähetin saman tien oikealla kädellä yli maalimiehelle. Toin vapaana pois takaisin keskilinjalle. Tämä toistettiin kolme kertaa.
Ekalla oli pientä hapuilua, toinen ja kolmas menivät ihan niinkuin halusinkin. Jipii!
Nyt His tajusi, mitä haluan - nyt pitää vain ehdollistaa poitsu tuohon systeemiin enkä usko, että on edes kovin vaikeeta.

Tokoa
Kellarikäytävällä.
Seuraamista, namilla, oikein nätisti ja hyvässä paikassa. Käännöksiä paikalla, pysähdyksiäpaljon.
Liikkeestä istuminen: seisoi.
Seisominen ja maahanmeno: kai ne kohtuullisesti meni, ainakin oikea asento. Kun en näe...
Peruutuksia sivulta: sujuivat hienosti.
Kaukoja: istuminen sujui viidestä metristä oikein hyvin.
Luoksetulo eteen asti: hyvä.

Ynnä taas huvin vuoksi ryömiminen: meni hyvin pikkuisen matkaa.

Heta bongailee lenkeillä tyhjiä jugurttipurkkeja, vanhoja sanomalehtiä jne (kun ei ole saanut tehdä muuta). Kantaa mulle kamaa riemuissaan ja on tosi tarkkana, jos yritän vaivihkaa pudottaa pahimmat löydökset selkäni taakse ojaan. Tsot, tsot, ne viedään KOTIIN asti tietysti ja siellä mamma antaa aaarteesta namin. Eli jos näette tädin, joka taluttaa ylväästi kakkapussia kantavaa hoffia: me siinä Hetan kanssa vaan lenkkeillään.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuota vastaanotto+lähetys-harjoitustahan voi tehdä lyhyemmälläkin pätkällä vaikka niinkin, että koiruuden jättää ennen keskilinjaa vaikkapa 5 tai 10 m päähän maahan/seisomaan/mm pitää kiinni, näin saa hallitumman siitä vastaanotosta, kun ei vauhtia ole pirusti. Ainakin alkuunsa.
Ihan sellainen kyssäri, että kun haluat ottaa sen selkä koiraa vasten pois tyhjältä niin mitäs sä teet ilmaisuissa? Jos näet rullan kanssa tulevan niin käännytkö sitten ympäri koiraa kohden vai miten toi toimii? Ja ootko selkä siis jatkossakin sinne "työskentely alueelle" päin ? Mietin vaan ihan kisatilannetta, että miten toi systeemi toimii ihan käytännössä.

T.PiaP

Hiippari kirjoitti...

Moi! Tuo on ihan totta: koiranhan voi viedä vaikka itte vähän matkan päähän ja jättää odottamaan. "Selkä päin" ei ole ihan kirjaimellista, mää olen silleen vähän sivuttain, eli näen koiran koko ajan. Tarkoitus on ottaa His vastaan näin, kun se EI tule rulla suussaan (siis, jos paikka on sellainen, että näen sen tulon). Käännyn vasta siinä "vastaanottoasentoon", että His tietäisi jo mun asennostani, että kohta saa paahtaa yli keskilinjan, mutta vain ihan mamman vierestä. Jos on tarkoitus jostain syystä kunnolla pysäyttää ja lähettää, olen ihan "normaalisti." Samoin rullan kanssa. Ehkä toi selän kääntäminenkin jää pois, jos ei sitä enää tarvita. Toimii kuitenkin paremmin näin, etten ole suoraan kohti, ehkä jopa vähän kumartuneenakin Hiskiin päin.

Anonyymi kirjoitti...

Okei, juu tuota samaa mä vähän ajattelin, että ei ehkä ole paras vaihtoehto olla ihan selkä koiraan päin. Tämä selvensi :-))

Pia

Hiippari kirjoitti...

Mä alan vasta pikkuhiljaa tajuta, miten paljon toi pikku-ukko lukee mun eleistäni ja vartalonasennoista, ihan yhtä lailla haussa kuin tottiksessakin :)