Reumaton on

Espoon-keikka on sitten heitetty ja lopputulos oli odotettu: Hiskillä ei ole reumaa: mitään siihen viittaavaa ei löytynyt. En ollut edes yllättynyt, koska olin jo 99,9-prosenttisen varma, että diagnoosi oli iso virhe.
Hiskin ristiselästä löytyi painellessa aristava kohta, minkä takia päätettiin ottaa röntgenkuva. Siinä näkyi "L7/S1 välissä luusilloittuma ja kapea hermoaukko, mutta ei sairauteen viittaavaa."
Oikea tassu kuvattiin myös, siitä ei löytynyt mitään häikkää. 
Anne Muhle kysyi, haluanko, että otetaan vielä magneettikuva, jolla varmistettaisiin, mikä tilanne tuossa kohdassa tarkkaan ottaen on. Tottakai halusin, kun sellainen mahdollisuus oli. Magneetissa näkyi pieni välilevytyrä ja vähän kaventuneet hermojuurikanavat.
His ei ole oireillut selkäänsä mitenkään, joten ei ole tietoa, onko sillä kipuja. Muhle halusi, että kokeillaan kipulääkitystä pari viikkoa, jotta nähdään, muuttuukko koira mitenkään. Lääkkeet: Gabapentiini ja Dolagis. Lisäksi fysioterapiaa, osteopatiaa, akupunktiota, hierontaa.
Hyppäämistä ei kielletty eikä muutakaan normaalia liikkumista. Frisbeen heittelyä yms ei suositella.
Koko selkäjuttua ei olisi edes huomattu, ellei olisi tullut tätä reumasotkua. Jotain hyötyä ehkä siis siitäkin.
En nyt kuitenkaan ole kovin huolissani ja olen hyvin huojentunut, että reumaepisodi on ohi.
Kennelliiton sivuilta kopsattua: "Tämän jälkeen arvostelussa otetaan huomioon koiran ikä siten, että 5–7 vuotiaalla koiralla jätetään huomioimatta yksi silloittuma ja 8-vuotiaalla tai vanhemmalla koiralla jätetään huomioimatta kaksi silloittumaa." Eli kyse on aika normaalista ikämuutoksesta.

Läski-Hiski

On tää blogin päivittely mennyt melko laitostuneeksi: "Mitenkäs täällä voidaan ja onko suoli toiminut?"
No juu,  huomenna ajelemme siis Hiskin kanssa Espoon eläinsairaalaan. Alkaa olla vähän lenteleviä otuksia mahassa. Lähtö pihasta aamulla kello viisi.
Mutta siis Hiski voi mainiosti kortisonit on ajattu alas ja poika paahtaisi pää kolmantena jalkana: ei ontumista, ei aristuksia. Tänään poikkesimme tuossa lähitallilla ja Hiskin olisi niin kauheasti tehnyt mieli paimentaa heppoja. On se sääli, kun sillä ei ole paimennettavia :(
Mari H. kävi käsittelemässä Hiskin ja hänen mielestään His oli kivassa kunnossa. Vähän jäykkä selästään ja jumia oikealla puolella, mutta ei mitään ihmeellistä. Mikä parasta: lihakset eivät ole sulaneet yhtään.
Ruoka on taas melkein sataprosenttisesti raakaa. Muutaman nappulan joskus heitän sekaan.
Ja Hiski on lihonut! Se ei ole kortisonin syytä, vaan ihan ruokinnan, olen lisännyt ruokaan rutkasti 75-prosenttista hirvenrasvaa. Nyt pitää jo vähentää rasvaa, sillä nulikka alkaa jo näyttää suorastaan pulskalta. Mutta ensimmäistä kertaa sillä ei kylkiluut paista silmään, mikä on aika kivaa :)