HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




lauantai 21. syyskuuta 2013

Tylsyyden karkotus

Olin tänään kouluttamassa hakua hoffiporukalle ynnä yhdelle briardille. Kivoja koiria, kivoja ohjaajia, tosi mukava päivä  eikä edes satanut, vaikka piti. Yleinen virhe hakumetsässä tuntuu olevan, että tehdään liian tylsiä treenejä. Kaikille koirille - ja varmaan ohjaajillekin - saatiin lisää intoa.Itsekin sain :)
Hiskille - kuten kaikille - tehtiin kaksi kierrosta. Tallattiin 200 metrin rata. Jätän nyt vähäksi aikaa ilmaisun kokonaan pois eikä se etsiminenkään kovin keskeisessä osassa ole, sillä His osaa sen - keskityn risteilyyn ja palaan siinä selvästi taaksepäin. Ei tyhjiä  vähään aikaan. 
Ensimmäisellä kierroksella kaikki maalimiehet - 8 kappaletta - olivat suoraan edessä. Päätin, että annan pistojen olla jatkossa suosista kohtuulajoja, koska se on Hiskille luontaista, ei siitä saa sovinnolla mitään pistotikkaajaa. Toiselle puolelle maalimiehelle lähetys aina ohjaajan kautta, mutta mahdollisimman säättämättä: tässä on vielä koreografiassa miettimisen paikka. Yhden piston jouduin oikomaan, mutta oikomisetkin teen nyt niin kannustavasti kuin mahdollista. Toinen vaihtoehto olisi määrätietoinen käskyttely, mutta se ei ole johtanut hyvään tulokseen so johtaa väärään mielialaan.
Toisella kierroksella otettiin mukaan eteenpäin kääntymisen vahvistaminen ääniavuilla ynnä siten, että maalimiehet kuljettivat Hiskiä takarajalla eteenpäin.Nyt oikaisin muistaakseni pari pistoa, joista kumpikin korjaus meni aivan nätisti, kehuin ja jopa palkkasin hyvästä vierelle tulosta. Taas tuli huomatuksi miten tärkeä oma lähetysasento on, vaikka se onkin vauhdissa aika hankala asemoida.Jos koiran lähettä vasemmalle takaviistoon, niin sinnehän se menee eikä suoraan.
Molemmat treenikerrat menivät erinomaisesti. Pelkkiä risteilytreenejä tehdään nyt ainakin koko syksy lumentuloon saakka.
 

tiistai 17. syyskuuta 2013

On se vaan niin jälkikoira

Taas kerran ihmettelin tänään, miksi mä kiusaan itseäni tahkoamalla hakua, jossa koko ajan pulpahtelee uusia ongelmia, säätöjä ja tulkintoja, kun mulla on aivan huippu jälkikoira, jonka kanssa ei tartte muuta kuin talsia perässä ja kehua keppien nostosta?
Lili polki Hiskille 700 metriä pitkän jäljen ja oli kuulemma koittanut tehdä kaikenlaista jäynää. Kepitkin semmosia nysiä ja Sara kävi vielä haahuilemassa harhoja jäljelle. Nojoo, turhaanpa yrittivät, ei missään pienintäkään ongelmaa! Janakin ihan super...
Notta miksi oi miksi se saakelin haku?
No varmaan siksi, ettei elämä vaan vahingossakaan olisi liian helppoa.
Lisäksi Hiskille kolmen esineen kaistale-esineruutu, joka oli sille aivan liian helppo ynnä tarkkuusruutu (ensimmäinen vuoteen), jossa tuskin ehdin päästää sen ruutuun, kun esine oli jo suussa. 
Joten taaspa opimme, ettei treenaaminen kannata.
Poljin Herille ja Derpalle jäljet ja oli muuten tosi kivaa. Ja ylimalkaan oli harvinaisen kivaa treenata päivällä.Kiitos Lili ja Sara!

torstai 12. syyskuuta 2013

Haastetta taas piisaa

On me jotain  tehty. Muun muassa pari esinetreeniä, joissa Hiski on ollut huono. Kisaaminen on vähän verottanut tota kaistelehakua ilmeisesti. Ja sitten on ollut yksi varsinainen hakutreeni, jossa Hiski oli tosihuono.
Toisin sanoen tyhjä pisto vasemmalle kinthaalle ei onnistunut, ei sitten niin millään. His kampesi koko ajan taaksepäin ja kun otin uudestaan, alkoi tehdä semmosta nysäpistoa ja kun sekään ei kelvannut, rupesi syömään ruohoa eikä tullut enää käskystä ollenkaan lähetettäväksi. Siinä vähän alkoi savu nousta korvista. Vein nulikan sitten henkilökohtaisesti sinne takarajalle, käveltiin keskilinjan suuntaisesti yhdessä eteenpäin, jätin pojan sinne istumaan ja lähetin toiselle puolelle maalimiehelle. Voi hyvää päivää.  Haku on välillä ihan kauheeta. Että muka pelkkää ylläpitotreeniä jo tässä vaiheessa. Katin kontit.

Ja järkättiinhän me porukalla Levekin historian eka hakukoe, joka onnistui kaikin puolin oikein hyvin. Aikaa vaan meni etukäteisjärjestelyissä aika rutosti, kun tein radan täysin uuteen maastoon , hmmm, kahteen tai oikeastaan kolmeenkin kertaan.