Meirän hallilla hurvittelemassa

Keskiviikkoaamuna kurvattiin taas pienen treenitauon jälkeen Nokialle. Paikalla oli tällä kertaa ilahduttavan paljon agikoiria, kotitarpeiksi kiljuntaa ja räkytystä. Heta oli jälleen apurina.
Aloitettiin suoraan leikillä ja sitten tempaistiin parit vauhdikkaat tuolin kierrot, ynnä peruuttamista ja ryömimistä. His ei noteerannut mitään ympärillään, oli vain aivan onnessaan. En ihan tarkkaan muista, missä järjestyksessä mitäkin tehtiin, mutta paljon puuhattiin :) Tauko on tehnyt Hiskille hyvää, se oli kuulolla ja hirmu innokas.
Ruutuja
Loistavat ja napakat menot, ekalla jäi vähän liikaa oikealle, kaksi muuta sain stopattua just keskelle.
Hyppyjä. Upposen uusi kapula, vinoonheittoja, hyvin klaarasi kaikki, mutta korkeutta saisi olla lisää. Palkka edestä.
Seuraaminen. Tässä vaiheessa meteli oli korviin koskeva, ja Hiskin katse tuppasi kääntymään melulähteen suuntaan, joten palkkasin pitkään pelkistä kontakteista + ekasta vasemman jalkani nousun mukaisesta lähdöstä mahtikehuilla ynnä namilla. Ideana yhä kontaktin vahvistaminen aloituksessa. Yritin olla niin tarkka kuin ikinä pystyin. Sitten pakitusta, käännöksiä ja sivuaskeleita kehuilla ja nameilla. Lopuksi lelupalkka.
Tunnarit. Metelin jatkuessa, kisamatka ja oma käskytys. Ihmeen hienosti pystyi keskittymään! Ei klähminyt, mutta kerran tarttui väärään, jonka pudotti. Muuten oikein.
Kaukoja. Ihan läheltä, namitakapalkka, monta vaihtoa. Hyvin muistaakseni.
Luoksetuloja. Ensin monta läpijuoksua ja eteentuloa. Sitten stoppi - tai sen yritys. Valui. Otin taas läpijuoksuja ja sitten vain stoppaamista "muuten vaan", ilman luoksetulokäskyä, muistutuksena siitä, mitä haetaan.
Paikallamakuu. Heta sompaili yhtä sun toista ja Hiskillä oli pallo nenän edessä. Varasti, porsas, ja sai ankarat nuhteet.

Pissa- ja juomatauon jälkeen taas ruutu. Eipä olisi voinut mennä paremmin!
Kaukoja. Lelutakapalkka. Pidensin rohkeasti matkaa, mutta palkkasin aina jo yhden vaihdon jälkeen. Tämäkin meni ihan superisti, ei yhtään liikettä eteenpäin.
Sitten taas seuraamista. Meteli oli hiljentynyt, joten otin vähän pitemmän pätkän>lelupalkka. 
Tunnari uudestaan vain kerran, kisamaisesti. Osui ja upposi :)
Nouto. Kahden kilon kapula, kertalaaki, palkka edestä.

Sitten luoksetulot työn alle. Näitä tehtiin ainakin 15 minuuttia. Sekaisin läpijuoksuja ja stoppeja. Lelutakapalkka aiheuttaa hipsimisreaktion, mutta nami ei taas (tässä) ole tarpeeksi tehokas. Kokeilin nyt niin, että jätin lelun Hiskin taakse, mutta laitoin lelun näkyviin myös taakseni. Tämä tuntuu vörkkivän: sain varmaan ensimmäistä kertaa pitkältä matkalta aikaan sähäkät stopit, ja hyvän vauhdinkin. Tosin käytän edelleen käskyn lisäksi voimakasta vartaloapua: askel eteen ja käsien levitys. Pelkkä  käsky kehiin sitten joskus, kun  olen saanut pysähdykset noilla tehosteilla riittävän napakoiksi. Eli joskus aikojen päästä. Nyt olin joka tapauksessa oikein tyytyväinen.
Ihan lopuksi leikittiin vielä kahdella lelulla ja sitten His sai kupillisen herkkuruokaa.

Tuntuu, että Hiskistä tulee koko ajan vaan hienompi paketti, sen kanssa ihan kaikki on nykyään todella kivaa. On semmonen fiilis, että me kumpikin aletaan pikkuhiljaa oppia jotain - myös toisistamme :D

Kökkö korvassa ja hierojalla

Ei Hiskillä mitään allergiaa ole, vaan vasemmassa korvassa on vahakökkö, jossa on karvoja...
Maanantain kontrollikäynnillä oli kokenut eläinlääkäri, joka ei pitänyt allergiadiagnoosia todennäköisenä. Korvat olivat muuten hyvät, mutta ilkeän näköinen karvainen kimpale siellä pohjalla näkyi - voi kuulemma ärsyttää korvaa kovastikin ja olla koko homman syntipukki. Korvaa huuhdellaan kolme kerta/vko oikein kunnolla ja kuukauden kuluttua katsotaan uudestaan tilannetta. Tärykalvot ja korvakäytävät olivat oikein siistit.
Tassunpohjissa ei ollut ell:n mielestä mitään ylimääräistä punaa (tätä mieltä itsekin olen ollut) eikä mitään tassuhuuhteluita tarvita. Onneksi mä en edes tehnyt niitä, kun vaikutti aika älyttömältä touhulta. Pippeliäkään ei tarvitse huuhdella. Hohhoijaa, taisi olla ihan turha toi antibioottikuurikin...
Ruokavalion muuttamiseen ell ei nähnyt mitään tarvetta. Koirien ruoka-aineallergiat ovat hänen mukaansa hyvin harvinaisia, vaikka netin keskustelupalstoilta yms voisi ihan muuta päätellä. 10-20 prosenttia koirista on atoopikkoja, mutta syyt ovat hyvin moninaisia.
Että semmosta. Hispanderin kanssa käy lekurilla melkein ilokseen, kun se käyttäytyy niin nätisti ja on helppo käsitellä.

Tiistaina sitten käytiin taas Hiskin kanssa hierojalla. Hyvin sujui jälleen yhteistyö Terhin kanssa, vaikka paikka oli uusi.

Heta ja Hiski toivottavat

rattoisaa joulua ja 

onnekasta uutta vuotta 

kaikille kamuille!  

(ulkona pakkasta -27, paras lekotella sisällä)

Hallihauskaa

 Ei siellä peko-treeneissä niin kamalaa ollutkaan kuin etukäteen pelkäsin. Annoin palautetta vain uusille koirakoille eikä pakkastakaan ollut ihan tolkuttomasti. Oli  mukava tarkkailla kerrankin vain muiden koiria ilman omia treenipaineita. Oli hyviä koiria ja vallankin entlebuchin paimenkoira Lenni (meniköhän oikein?) oli mahtava uusi tuttavuus. Mietin, miksi noita ei ole Suomessa enempää: kompakti koko, taisteluhalua vaikka kuinka, avoin, rohkea ja vielä kivannäköinenkin.

Hilpeät Hurtat Heta ja Hiski Hommailivat Hyvin Hauskasti Häiriöttömässä Hallissa. Siis ma-aamuna.
His oli ihan täpinöissään jo pihassa: oli varsin ILOINEN!
Tehtiinkin sitten vaikka mitä: tunnissa ehtii tosi paljon. Jos olen ihan rehellinen, niin joskus on kivaa, kun ei ole pahoja häiriöitä, vaan voi keskittyä ihan täysillä koiraan ja olla varma siitä, että se puolestaan keskittyy juuri siihen, mihin pitää.
Levittelin taas pallot sun muut härpäkkeet ympäri ämpäri. Heta oli koko ajan takapiruna.
PK-osio:
Liikkeet vähän niinkuin takaperin. Ensin luoksetuloja, suoraan eteen, PK-kutsu. Tuli taas ensin mokoma intopinkeenä suoraan sivulle! Oman asennon kanssa ilmeisesti pitää olla älyttömän tarkkana tässä, malli seipäänniellyt, pieni takakeno. Palkat edestä jo, eik sivullesiirtymiä.
A-este, matala. Pallon kanssa. Palkka jo eteentulosta. Ok.
Hyppy, matala, pallolla. Monta toistoa, useita vinoon heittoja. Yritin kovasti saada hyppyyn ilmavuutta vaikka millä lailla, mutta ei se oikein onnistunut. Tekniikka mietintään taas.
Nouto. 2-kiloisella. Vain yksi kerta, kun meni niin hyvin. Palkka jo edestä.
Sitten hinkattiin oikein urakalla juoksusta seisomista, jossa edisti ja edisti.  Yritin vaikka mitä: lyhyttä ja pitkää askelta jne. Hitsin vaikea palkata oikeasta kohdasta vauhdissa.
Seuraamista, etupäässä kehuilla ja nameilla. Pätkiä ja askelluksia. Koitin saada Hiskin ymmärtämään, että sen pitää seurata vasenta jalkaa. Jos nostin oikeaa, ei saanut lähteä. Hiskillä on myös tapana pudottaa kontakti nanosekunniksi lähdössä (vilkaisu eteenpäin), yleensä kontakti palaa, mutta "pahassa paikassa" saattaapi olla palautumatta, eli aikast kriittinen juttu. Tähän olen nyt yrittänyt puuttua (taas) ihan tosissani. Se on vaikeaa, koska vilkaisu on tosiaan niin mitättömän pieni.
Sitten Hiski paikallamakuuseen ja Heta  ns.hommiin. Heittelin sille palloa ja neito sai myös seurata ja hakea kapulaa, mikä näyttti aiheuttavan Hiskille suoranaisia vatsanväänteitä: ihan  kuin se olisi jopa ryöminyt hiukan!? Sitten vein Hetalle eteenmenopallon ja lähetin eteen, mikä oli pojalle jo liikaa: ampui pallon perään! Tätä ei ole tapahtunut valovuosiin. Reipas palautus paalupaikalle.
Sitten pieni pissalenkki ja uusiin leikkeihin :)
Toko-osio
Ensin kaukoja. Takapalkka, meikä polvillaan ihan edessä ;) Tällälailla homma onnistuu edelleen vaan kaikkein parhaiten, His jumppaa kaikki vaihdot paikoillaan ja oikein. En haisuakaan, miksi. Tai arvaus: en näytä tässä niin uhkaavalta, että menisi pasmat sekaisin.Toistoja.
Tunnari. Kaukaa. Ensin kapulalla leikkimistä, yksi pantiin taas säpäleiksi. Sitten toistoja, kapula eri paikoissa. Meni ihan itkettävän hyvin, ei klähmäilyä, ei vääriä. Keskittynyttä haistelua ja varmat nostot.  Lelupalkka joka tuonnista., lopuksi leikittiin vielä kapulalla.
Luoksetuloja. Ensin läpijuoksuja, sitten stoppeja eri paikoista ja taas läpijuoksuja. Himmailee enemmän kuin PK-luoksetulossa. Oikeastaan on parempi, että erottaa nämä liikkeet. Suoraan sanoen, en tiedä, pysähtyykö riittävän nopeasti.
Ruutu. Kisamatka. "Reitin" varrella oli oikealla puolella lelukeskittymä. Hiskin oli ihan pakko kiertää lelut kaukaa, tuijottaa niitä ja mennä ruutuun (hyyyvin hitaasti) sisään vasemmalta. En saanut sitä menemään suoraan näin. Kun otin lelut pois, ampaisi viivana, mutta meni joka kerta aika taakse. Tätä hinkutettiin pitkään.
Metallinouto. Sillä välipuolalla, joka ko systeemistä on jäljellä. Ok.
Seuraamista. Vähän pitempää pätkää myös ja kierreltiin myös hyppytelinettä, peruuteltiin.Oli ainakin innokas.
Tunnari uudestaan, kapulat rivissä hienosti, haisteli edestakaisin koskematta.
Uudestaan myös ruutu ilman häiritseviä leluja. Suoraan.Vielä otettiin monta toistoa pelkkää oikeaa paikkaa niin, että His oli ihan lähellä ruutua ja minä ruudun takana. Kutsuin ruutuun ja palkkasin hyvästä paikasta.

Pitää vielä korjata yksi asia tuolta  kohdasta "iloiset treenit!": kyllähän lelupalkkaus hännän saa heilumaan, mutta vasta kun se lelu suussa. Lelun odotus/ajatteleminenhan se jähmettää.

"On sillä vielä toivoa"

Eihän sitä ihmisellä näin viikkoa ennen joulua voi olla muuta tekemistä kuin notkua tuntikausia jossain hemmetin kylmässä (Tamskin talli) hallissa räkyttävien piskien keskellä. Ulkonakin keli on tänään ollut ihan terveisiä tundralta, hyytävä tuuli ja miinus 18, vastaa ainakin 30 miinusastetta.
Joka tapauksessa me sissit, siis Hiski ja minä osallistuttiin mätsäriin. Hiski käyttäytyi tosi, tosi hyvin, juoksi (ja piti kontaktia, vaikkei olisi tarvinnut), seisoi oikein nätisti ja oli söpö kuin mikä, aivan ihana:). Mutta eihän se feikkituomaritäti tietenkään hyvän päälle mitään ymmärtänyt, vaan vihreä nauha napsahti, vaikka parina oli mikälie rekku. Yhteiskehästäkkin tuli äkkilähtö. Mutta eipä haitannut yhtään: ei me mitään ruusukkeita menty hakemaankaan, vaan kokemusta ja myös siedätystä tämmöiseen koirahulinaan.
"Tuomari" kopeloi kyllä koirat varsin huolella: hyvä, ettei korviakin kaivellut. Hännännipukkaa myöten silitteli ja taputteli ja asetteli Hiskiltäkin sekä taka- että etujalkoja pitkään ja hartaasti ja moneen kertaan. Eihän poitsu tosta tykännyt, vaan oli varsinkin ekalla kerralla kuin seipäänniellyt. Toisella kierroksella jo aavistuksen rennompi-. Vihreää nauhaa ojentaessaan tätsä sanoikin, että "ei se enää toisella kertaa pelännyt niin paljon, on sillä vielä toivoa!" Pöh, sanon minä. Ai kai ne oikeissa näytelmissä ihan tolleen koiria joka puolelta kopeloi? Vai pitääkö tässä nyt ruveta ottamaan kopelointitreenejäkin...

Siinä vuoroamme odotellessa tehtiin Hiskin kanssa vähän kaukoja, minä Hiskin edessä polvillani edelleen. Ja hyvin meni kuten on kotonakin mennyt. Luoksetuloja on hiukan myös treenattu ja varsinkin niitä riivatun stoppeja...

Huomisillaksi pitäisi mennä Kalkkuun antamaan palautetta pelastuskoirien hälyharjoitukseen. Kuinka hullu ihminen oikein voi olla? Siellä menee ainakin neljä tuntia (19 koirakkoa!) ja mun pitää olla koko ajan ulkona, pakkasta luvattu tommoset parikymmentä astetta. Voi hitto, mitä mä olenkaan mennyt lupaamaan !!!!

ILOISET treenit!

Torstaiaamuna Meirän hallilla, Hetakin mukana. Hetan lisäksi häiriöinä oli kaikki nurkista löytyneet lelut ja pallot lattialla levällään.
Toko/tottistreenimme teemana oli iloisuus :D, sattuneesta syystä ;). Olen pähkinyt pääni puhki sitä ILOISTA ilmettä/sen esiin kaivamista (tosin olisi varmaan tähdellisempääkin treenattavaa) ja päätynyt seuraavaan:
1. Lelupalkkaus ei heiluta Hiskin häntää.
2.: Kehuminen saa hännän heilumaan.
Johtopäätös: saalisvietti vetää hra Hiskosen vakavaksi, laumavietti iloiseksi. Hmm... Joo, ehkä vähän yksinkertaistettua ja taatusti epätieteellistä, mutta ajattelin kuitenkin yrittää soveltaa tätä(kin) teoriaa.
Joten seuraamista tehtiin nyt niin, että kehuin vuolaasti, siis niin, että halli raikui, mutta en palkannut lelulla. Ja lattia notkui palloja yms ihanuutta...Yritin kovasti revetä riemuun ainoastaan todella hyvän seuraamispätkän kohdalla. Välillä kehuin pelkästä kontaktista tai liikkeellelähdöstä. His ei oikeastaan edes yrittänyt ottaa niitä lattialeluja kertaakaan. Tehtiin pelkästään tätä noin 15 minuuttia. Ainakin tuo vaikutti reippaalta.
Tunnari. Tässä ollaan luullakseni löydetty yhteinen sävel. Hiskiltä puuttui tällä kohdin motivaatio, kumma kyllä. Olen pelännyt lelupalkkausta oman tuonnissa, kun kuvittelin sen johtavan kaaokseen ja anarkiaan. Näin ei kuitenkaan näytä käyvän. Olen jopa tehnyt kotona niin, että heitellään vain ensin omaa (aika monta on mennyt päreiksi...) ja sitten piilotan kaikki pienen peiton alle, josta His hakee oikean. Tämä on Hiskosesta ollut tosi kivaa ja tunari-into on nyt ihan eri luokkaa kuin aikaisemmin. Tänäänkin hallilla heiteltiin ensin omaa - heitin sen kerran jopa hyppyesteen yli - ja sitten vasta laitoin oman muiden joukkoon. Monta toistoa: His haisteli hyvin eikä tuonut vääriä.
Hyppyjä. Puukapulakin hajosi (tosi hyvälaatuisia nää kalliit koiratarvikkeet). Heittelin sitten lelua, ja aina mahdollisimman vinoon. His ei erehtynyt kertaakaan ja hypytkin olivat mukavan ilmavia. 
Tasamaanouto. Ei His kapulan taakse kierrä, mutta en mä kyllä ala tuota korjata, kun muuten nouto on ihan jees. Lelupalkka.
A-este. Tosi matala, vinoon heittoja täälläkin. Hyvin.
Kaket. Laitoin Hiskin eteen laudan ja taakse lelun. Jotenkin se vaan väänsi itsensä vinoon m-s-vaihdoissa. Mutta lamppu syttyi tänään tässäkin: olin polvillani Hiskin edessä ja annoin käskyt+käsimerkit siitä.  His osasi jumpata paikoillaan hyvin tällä tavalla, kokeilin monta kertaa. Tehdään nyt sitten tätä, jos se tekniikka siitä löytyisi. Lelupalkka.
Luoksetulo. Eteen asti, oikein hyvin. Pari stoppia  - kun on kerta ILOISET treenit, niin ei nyt niuhoteta, mutta ei ne oikeesti olleet tarpeeksi hyviä.
Ruutu. Tämä oli hilpeää :) Matkalla ruudulle oli laskujeni mukaan yhdeksän lelua: Hiski seisahtui jokaisen  kohdalla ihan kysymysmerkkinä. Varmaan oli tosi vaikea hahmottaa ruutu sen härpäkevuoren takaa. Käytiin yhdessä hakemassa ruutu, mutta vieläkään ei lamppu syttynyt. Sitten menin ruudun viereen ja sain Hiskin tulemaan sinne. Muutaman kerra Hiski sitten pujotteli hienosti pallomeren läpi suoraan ruutuun >lelu. Tauon jälkeen kokeilin, jäikö homma mieleen. Hiski lähti tosi epävarmasti, oikein näkyi, miten sillä raksutti - mutta meni kuin menikin miinakentän läpi ruutuun! Muutama toisto sujui jo paljon varmemmin. Olipa ihana huomata, miten Hiski pohti asiaa ja ratkaisi sen, ei vain ryysinyt pää kolmantena jalkana jonnekin.
Välillä His oli paikallamakuussa ja Heta sai humputella: heittelin ILOISESTI palloja ihan Hiskin nenän edestä, mikä oli sille melkein liikaa: takapuoli nytkähteli.
Ihan lopuksi vielä uusintakierros lempiliikettämme ;))) seuraamista: tällä kertaa His sai hyvästä työstä palkaksi ILOISTEN kehujen jälkeen lempparipallonsa.
Aijuu: me makoiltiin Hiskin kanssa jossain treenien puolivälissä reporankoina hallin lattialla.Hiskikin oli ihan rentona, mistä olin myös oikein ILOINEN, koska rentoilu ei ole Hiskin prioriteettilistalla ihan toptenissä.
___________________________
Hiskin korvalehti ei punoita juuri ollenkaan enää eikä se ravistele pätään. En ole muuttanut ruokavaliossa mitään. En edelleenkään oikein usko tuohon allergiadiagnoosiin - mutta katsellaan nyt, miten tilanne kehittyy.

Terveisiä sairastuvalta

Hiski kävi tänään eläinlääkärillä korvansa takia (korvalehti punainen ja ravistelee päätään).
Korvakäytävä oli siisti, tärykalvo paksuuntunut ja "samea". Korvanäytteissä ei ollut tulehdukseen tai hiivaan viittaavaa.
Eläinlääkärin mielestä myös Hiskin tassunpohjien iho punoittaa. Ja voi kauhistuksen kanahäkki, mikä oli diagnoosi: "Oireet viittaavat allergiseen reaktioon!"  Välikorvan tulehduskaan ei ole poissuljettu, joten Hiskillä on nyt kahden viikon antibioottikuuri, jonka jälkeen konrollikäynnillä katsotaan, missä mennään.
Olin melko tyrmistynyt: en millään jaksaisi uskoa, että Hiski on allerginen, se on jotenkin niin semmonen perusterve sälli. Ruokana sillä on aina ollut lisäaineeton, vehnätön ja naudanlihaton kuivamuona ynnä raakaravinto. Nyt jätän piimänkin pois. Saattaa olla, että poika siirtyy kokonaan barffariksi.
Hiski saa nyt aamuin illoin sen antibiootin, lisäksi korvalehden ärtyneelle iholle levitetään kaksi kertaa/pv Canofite-linimenttiä kahden viikon ajan. Tassut pitäisi kuulemma huuhdella Betadinella joka ilta. Ja kaiken kukkuraksi Hiskin peniksen pää punoitta vähän: sitä pitäisi huudella ruiskulla Betadinella kerran päivässä ainakin viikon ajan.
Jotta lasarettifiilis olisi täydellinen, pistän Hetalle taas Cartrophen-piikin/pv ja lisäksi sillä on Rimadyl-kuuri päällä. Tietysti niiden kaksi kertaa päivässä annettavien Tyroksinien lisäksi.
Onneksi itselläni ei ole mitään lääkitystä. Monen mielestä kyllä varmaan pitäisi olla ;)
Eläinystäväsi lääkärin vastaanottotilat ovat postimerkin kokoiset ja siellä sinkoili, ulvahteli, naukui ja ärisi taas pitkin ja poikin kaikenlaista elukkaa. On kyllä pakko sanoa, että Hiski käyttäytyi paremmin kuin kukaan muu, ei rähjännyt eikä hötkyillyt, vaan makoili fiksusti. Eläinlääkärin käsittelyssäkin se oli kuin enkeli, vaikka varmasti korvaan sattui ja tutkiminen kesti tosi kauan. Vähän hirvitti, kun odotustilassa hengaillut pikkutyttö halusi vähän väliä silittää ja rapsuttaa Hiskiä sen rankan tutkimuksen jälkeen. Mutta urhoollisesti His kesti vielä tuonkin koettelemuksen.
Ja Hiski painoi muuten peräti 21 kiloa! Sehän alkaa olla varsinainen tankki. Kylkiluut kyllä onneksi yhä tuntuvat ihan kunnolla. Läskinmättö alkaa näköjään tuottaa tulosta.

Haku, toko ja mökö

Sunnuntain askareet ja lopuksi ruikutus.
Haku
Pakkasta noin -16, paikalla kolme koirakkoa. Nopeat, tehokkaat pikku treenit: Hiskille vain kolme ukkoa suoraan edessä ylisyvällä, tallaamaton alue, ukot piiloihin kiertämällä. Kaikki ääniavuilla ja suorapalkoin.
Helppoa ja hauskaa, ei ehditty edes palella. Nyt jätän haun tauolle vähäksi aikaa. Muistaakseni Hiskillä ei "haku-urallaan" ole ollut kahta viikko pitempää treenitaukoa :o
Lopuksi vielä ammuttiin. Olen kyllä ampunut Hiskille aina silloin tällöin muulloinkin, mutten ole muistanut kirjata. 

Toko
Marjamäen hulppeassa hallissa :) Nyt pakkasta oli ulkona jo 22 astetta,sisällä ehkä -5.
Hiski oli oikein kivassa mielentilassa, innokas, mutta ei raivovireessä. Agikoirat ei olleetkaan nyt viereisellä kentällä. Leikittiin taas alkuun vuoroamme odotellessa.
Alkuun paikkamakuu. His makasi nätisti, olin piilossa.
Ruutu. Aikun kivaa: meni komeesti suoraan ruutuun ihan oikein monta kertaa peräkkäin! Paikka saisi tosin ehkä olla hiukan taaempana.
Tunari. Mulla oli omat kapulat mukana, "kouluttaja" klähmi ne läpi. Kaksi ensimmäistä kertaa tosi hyvät haistelut ja varma tuonti. Kolmannella kerralla Hiskiä ilmeisesti alkoi tympiä homma: se haisteli ihan muina koirina mattoa jo matkalla kapuloille. Uudelle käskylle se ei korvaansa lotkauttanut. Kolmas kehotukseni oli jo aika ponteva ja silloin His syöksähti kapuloiden sekaan ja hajotti koko pakan. Sitten touhusi ihan mitä sattui. Otin vielä neljännen toiston ja tämä meni taas ihan nappiin.
Seuraamista. Hyvin, kuinkas muuten, eihän oltu PK-kokeessa :(  Sivulta peruuttaminen ei tosin onnistu sitten millään - menee aina ihan selän taakse, joten päätin, että se saa mennä taaksepäin sillä rumemmalla tavalla, kunhan päätyy oikeaan asentoon.
Luoksetuloja.Nämä ,kaikki ihan hyvin, en yhtään tajua, mikä se suoraan sivulletulo siellä leikkikokeessa oli.

Mökö
Lauantaisen leikkikokeen jäljiltä on ollut vähän halju fiilis. Mietityttää, että se kyylääminen /keuliminen+väljyys tulee esille vain ja ainoastaan PK-kisoissa, jolloin mä en voi tehdä sille mitään. Treeneissä Hiskin seuraaminen on ihan erilaista: kontakti on yleensä hyvä ja seuraaminen tiivistä, vähän liikaakin, paikka tosin on vähän liian edessä. Tokokisoissahan (niissä kahdessa, joissa ollaan oltu), seuraaminen on ollut aivan hyvää myös. Kumma juttu, että vaikka oltiin lauantaina hallissa, jossa ei koskaan olla tehty eteenmenoa, Hiskille näytti pamahtavan sen odotus heti päähän, kun oli "PK-maiset" olosuhteet muuten. Vaikka minä tekisin treeneissä mitä, sillä ei näytä olevan vaikutusta kisatilanteessa. Avain on todennäköisesti Hiskin mielentila, joka taas on kytköksissä kisakäyttäytymiseeni. Ulkonaisesti voin tehdä kaiken aivan samalla tavalla kuin treeneissä, mutta ilmeisesti minusta huokuu jotain outoa. Ja minä luulin, että vain hoffin kanssa tämä seuraaminen on yhtä tuskaa - tiedän,  että vika on minussa.
Ainoa, joka näyttää saavan Hiskin kuosiin seuraamisessa, on vartalon jännitys ja hengityksen pidättäminen...Lauantaina tein sitä ajoittain ja joka kerta His skarppasi. Se on vaan kamalan raskasta ja tuomaritkin saattavat huomata. Eli enpä tiedä, mitä nyt sitten seuraavaksi tekisin...
----------------------------------------------------------
Hiskin oikea korvalehti punottaa ja se ravistelee päätään. Tilasin sille huomiseksi eläinlääkärin.

Koekaniinina yms

On jääneet viikon päivitykset tekemättä... Yhtä sun toista sentään on puuhailtu eri paikoissa, pääasiassa tokojuttuja. Niistä on otettu ainakin ruutua, jossa His on nyt keksinyt, että sinne juostaan vasemmalta sivulta sisään ja sitten painutaan välittömästi maihin (ihan oikeaan paikkaan kyllä) ilman mitään sen kummempia käskyjä. On onneksi nähty hienojakin ruutuunmenoja. Edelleenkään ei ruudussa ole koskaan mitään.
Tunnaria on treenattu myös. Homma sujuu vaihtelevasti. Itse asiassa parhaiten menee nyt tulitikkutreeni kotona (kiitos vinkistä Katri!). Tosi siististi His haistelee tulitikut ja ottaa ja tuo nätisti oman.
Kaukoja. Kotona jumpattu erityisellä "kakematolla", joka on just sopivan kokoinen, että näen, liikkuuko etu- tai takapää. Sohvatyynyt lisäksi edessä ja takana.
Eteen-sivulle-siirtymiä ja luoksetuloja. Tosi hienoja!
Seuraaminen. Lähtöjä ja pitkää pätkää.
Metallinoutoa. His keksi taas, että metallinen on ihan ällö eikä siihen pysty tarttumaan, joten metallikapula on nyt meillä ollut oh:n lattialla, sitä on piiloteltu ja sillä on leikitty. Tämä on kyllä auttanut. Nyt kapula vaan on päreinä, eli levisi kolmeen osaan :(

Esineruutu
Hiskille neljä esinettä, joista yksi ihan pieni nahanpala, kaikki puoliksi lumen sisällä. Palkka vain ekasta ja viimeisestä. Meni taas tosi hyvin: intoa oli, mutta hyvin keskittyneesti ja järkevästi etsi.

Sitten viikon kohokohta, eli PK-tuomareiden harjoittelutottis Nokialla, Meirän hallissa lauantaiaamuna.
Veljekset Hui ja Hiski olivat "kolmen koplassa", jossa Hui suoritti ensin ja His lepovuoron jälkeen.
Yksi kokelas tuomaroi ja seitsemän/kahdeksan muuta  + "opettaja", eli Tapio Toivola arvostelivat myös suoritukset. Este ei ollut täyskorkea ja a-este oli loiva. Eteenmenoa en ottanut ahtaassa hallissa.
Kokemus oli opettavainen ja tulos sensuuuntainen kuin etukäteen arvelinkin. Hiskin seuraaminen oli syvältä, väijyminen ja keuliminen alkoivat heti. Tätä ei olekaan nähty piirimestisten jälkeen, eli His piti tätä selvästi koetilanteena. Itse tein todella huonot käännökset ja vajaan kahdeksikon hlö-ryhmässä, jossa His ei kuulemma myöskään istunut kunnolla.
Jäävien valmistelevissa jatkui sama keuliminen, muuten jäävät menivät oikein, seisomisessa oli ottanut pari askelta, oho. Maahanmenon luoksetulossa tuli suoraan sivulle! Ja Seisomisen luoksetulossakin tuli aivan törkeän vinoon eteen. Ja tätä me ollaan treenattu TOSI paljon!
Nouto ja esteet menivät ihan hyvin, mutta paljon pisteitä ropisi esteiltä, koska heitin molemmilla niin pahasti vinoon (kapulat pomppi kauheesti), että pyysin uusia heitot. Tässä tapahtui sellainen fiba (jonka kyllä itsekin huomasin), että otin tavallaan uudet perusasennot. Yksi tuomarikokelas olisi vienyt liikkeet tästä syystä kokonaan nollille. Tätä ei siis kannata missään nimessä tehdä!
Aiheesta syntyi melko kiivas keskustelu - olipa hyvä, että tein tuon mokan, nyt olen paljon viisaampi tässä asiassa ja varmaan kokelaatkin oppivat jotain :)
Itseäni häiritsi eniten se, että Hiskin hyppy oli taas aika laaka, sille on tehtävä jotain.
Lisäksi tuli selväksi, että koiralle ei voi antaa mitään "merkkiä" esim koskemalla sitä korvaan ennen jääviä liikkeitä tai eteenmenoa, pisteitä lähtee. Tietysti, ellei tuomari huomaa.., mutta siihen ei kannata luottaa.
Suoraan sivulletulo luoksetuloliikkeessä tietää automaattisesti arvosanan laskua tyydyttävään.
(Taas) otti hiukan päähän se, että sekä Huin että Hiskin seuraamisesta sanottiin, ettei "koira ollut iloinen." Siis kun nää pojat ei heiluta häntäänsä seuratessaan ja muutenkin se asento on semmoinen paimentava, tätä tuomarit ei osaa tulkita oikein. Meitä arvostellut tuomari sanoi, että "koira ei päässyt tekemään kaikkea, mitä olisi halunnut" ja oli ihan oikeassa: Hiski oli mainiossa vireessä, itse asiassa se oli vähän liiankin iloinen, siksi se pysynyt oikein paketissa.
Toivola korosti, että nyt yritetään kertakaikkiaan päästä eroon tuomareiden "tulkinnoista" (ja tulkitsevista tuomareista, jee!), eli kaiken arvostelun pitää perustua sääntöhin, ei siihen, mitä tuomari "tykkää" ja miltä hänestä tuntuu.
Ihan hyvä ja hyödyllinen kokemus. Kokonaispisteitä en kauheasti noteerannut, kun ei kenttä eikä esteet olleet sääntöjen mukaiset, paikallamakuu ei ollut täyspitkä eikä eteenmenoa otettu lainkaan.
Niin ja His sai pitkän nenän, kun eteenmenoa ei tullutkaan, eli sikälikin hyvä treeni!

"Kokeen" jälkeen otin Hiskille vielä pitkät pätkät seuraamista, jotka menivät nyt aivan mallikkaasti: ei tietoakaan mistään väijymisestä, huoh.
Lisäksi treenattiin esteet ja luoksetulo, jossa nytkin tuli suoraan sivulle! Niinpä otettiin viimeksi mainittua lajia monta toistoa, joissa palkkasin suorasta eteentulosta ja lopuksi vielä läpijuoksu. Ihan vihonviimeiseksi vielä pitkä pätkä seuraamista, aivan upeasti.

Kesäkuva taas

Jatketaanpa kesäkuvilla näin pakkasen kynsissä: SM-kisojen pronssijoukkue siis tässä: Pekka+Nero, Katja+Gisa ja minä+Hiski. Kiitos kuvasta, Titta!

Tauon jälkeen

Pidettiin sitten viikon täysi treenitauko: edes kotona ei tehty yhtään mitään, siis ei niin mitään. Oikeastaan aika mukavaa - eikä Hiski tuntunut olevan moinaankaan aktiviteettien puutteesta, ehkä lepo teki sillekin hyvää. Pitkiä lenkkejä toki tarvottiin.
Sunnuntai-iltana sitten ajeltiin Marjamäen hallille tokoilemaan ja todettiin perillä, ettei mitään treenejä ollut, koska olikin ollut möllitokot, ei vaan tieto ollut meikäläiselle asti koskaan kulkenut.
Mutta me tungettiin Hiskin kanssa itsemme yhdelle kentälle agilityesteiden sekaan.
Ensin tunnari.  Asettelin tahallani (Saijan käpälöimät+oman) kapulat niin, että Hiskillä oli suora näkyvyys agiliitäjiin. Sehän koomaantui ihan  täysin: sain toistaa käskyn ainakin kolme kertaa, ennen kuin se edes liikahti, sitten juoksi kapuloille ja jäi seisomaan siihen, tuijotus jatkui. Pakotin Hiskin tuomaan sen hemmetin kapulan vaikka kuinka monta kertaa ja pikkuhiljaa poika alkoi toimia. Joka kerta sieltä kyllä tuli se oikea, mutta se tyyli...
Sitten ruutu. Nyt His oli jo ihan eri moodissa ja juoksi heti ensi lähetyksellä tosi innokkaasti oikeaan paikkaan. Kolme toistoa, kaikki hienosti, vaikka ruutuun piti mennä agiesteiden välistä.
Kaket. Yritin kisamatkaa: ei onnistunut,  käveli oikein kunnolla vastaan. Suosista sitten läheltä. S-I:ssä edelleen takapää pompsahtaa eteenpäin. Mutta tällä kertaa Hiski ei sentään koomaantunut :)
Sitten seuraamista agiesteiden ympärillä.  Tällä välin tokokentää oli tyhjentynyt ja sain otettua Hiskin kanssa vielä lisää seuraamista - jossa jouduin ihan oikeasti potkimaan poikaa irti jalastani. Lopuksi luoksetulo pitkältä matkalta, loppuun asti.

Haku
Sääksjärvellä ma-aamuna, viisi koirakkoa. Hiskille n. 200 metrin rata. Suunniteltu yhdeksän pistoa oli tällä kertaa todella yhdeksän pistoa. Kävin merkkaamassa etukäteen piilot ja lähetyspaikat. Kaikki suorapalkkoina ja hallintapuoli aika minimissä, ykkössijalla edelleen kovan kisakuurin jälkeen motivaatio ja ylenpalttinen hauskuus. Ja kyllä Hiski tästä tykkääkin! Maalimiehet lumessa lakanoiden alla, ei "silmiinpistäviä" piiloja.
Otin oikealle neljä tyhjää ja lopuksi löydön. Vasemmalle otettiin neljä pistoa, joilla kaikilla löytö, koska haluan vahvistaa nyt tuota vasemman puolen työskentelyä suoraan ja eteenpäin. Kaikki ukot (ensimmäistä lukuunottamatta) ylisyvällä eli noin 80 metrissä. Kolmosukon näki alkuun menevän, kaikki muut valmiina. Eka ei ollut ihan kulmassa, vaan kulmasta eteenpäin. Ei His tietenkään kulman kautta mennyt...Kolmoselle hieno laatikko.
Eka tyhjä oli tosi laaja, toinen muistaakseni hyvä, kolmas taisi olla pikemminkin piikki, kun koiraa ei siellä kovin hyvin nähnyt. Kaikki ukot  nousivat hienosti ja pistot olivat riittävän suoria. Oikein hyvä ja rattoisa treeni, kelikin ihan sopiva!
Lopuksi vielä etsiittiin pitkään ja hartaasti pudonnutta radiopuhelinta, joka löytyi onneksi lopulta.

Lisää kuvia: PK-piirimestikset Nokialla 26.9.

"Kiire. Lennosta vaan tää kapula suuhun."

"Eiks jo kohta tule eteenmeno?"

"Äipällä on ihan risa hanska..."

"Meikäpoika on aika skarppina."

Maailman paras Hiski - Onnellinen Ykkönen

"Oma? Mikä se on?"

Toko
Kotosalla tunaria toisteltu vaikka kuinka paljon ja joka kerta varmasti oikein. Peruuteltu on myös pitkin ja poikin kämppää, hauskaa. Lisäksi kakeista maasta seisomaan nousua hinkattu. Menee hyvin kaukaakin.

Marjamäen halli, su-ilta. Hiskillä reipas vire. Vain neljä koirakkoa, ei ahdasta. Alkuun leikkiä.
Paikallamakuu. Kurkkiessani näin, että His haisteli jotain.
Tunari. Päätin fiksuna ottaa ihan kisamaisesti, kun Hiskihän osaa tämän niin hyvin. Hah ja hah! His oli ihan pihalla: ei se edes noteerannut kapulariviä, tuijotteli vain Neriä, joka otti hyppyjä ja singahti sitten jonnekin. Sitten alkoi tuoda kapuloita sokkona ilman turhia haisteluita. Otettiin sitten lähempää ja oma erillään muutama kerta ja suht (ei ihan) hyvin.
A-este, jyrkkä. Tämmöinen oli ilmestynyt halliin ja pakkohan sitä oli kokeilla. Hiski oli ihan liekeissä, kun tajusi pääsevänsä esteelle. Hyvinhän toi meni, vaikka heitin kapulan ihan vinoon, vauhtia oli kyllä pelottavan paljon...
Hyppynouto. Jotain 70 senttiä korkea este. Vaikea pidätellä Hiskosta...Ei valittamista.
Tasamaanouto.  Vitsin kivaa Hiskistä, jolla nupit ihan kaakossa. Kaikissa noudoissa ihan superhienot edestä sivulle-siirtymät. Tässä on treenaus selvästi tuottanut tulosta.
Seuraaminen. Keuli sikana ilman lelua. Otin muutaman askeleen seuraamista>pysähdys jne. Lisäksi sivulta peruuttamista, josta ei meinannut tulla mitään, kun intoa oli ihan liikaa.
Tunari uudestaan. Vähän parempi.

HUOH, HUOH ja HUOH:
Maanantai-iltana Lilin ja Herin kanssa Tamskin tallilla. Sekavat fiilikset.
Heri otti alkuun vähän tokoa ja Hiskin kanssa tehtiin siinä samalla seuraamista agi-esteiden seassa käännöksineen. Meni ihan superhienosti omasta mielestäni. Hiskillä oli oikein hyvä vire ja iloinen meno.
Ruutu. Tuttu kaava: ensimmäinen lähetys päin seiniä, käynti ruudussa ja sitten alkoi sujua.
Mutta sitten alkoivat ongelmat: Heri ja Lili siirtyivät agiliitoon ja toiselle kentälle alkoi tulla agiharrastajia myös, kaikenlaista meteliä ja muiden koirien haukkumista kuului. Hiski hurjistui täysin: karvat pystyssä, häntä kaarella, vartalo jäykkänä murisi, hyppi ja tuijotteli. Se ei pystynyt tekemään oikeastaan yhtään mitään. Tunari: ei mitään tolkkua. Kaket: ei pystynyt liikahtamaankaan. Ruutu: juoksenteli mutkitellen häntä pystyssä sinne tänne, lasittunut katse koko ajan niissä agiliitäjissä.
Leluun se tarrasi apinan raivolla, tapporavisteli ja ärhenteli. En saanut sitä ottamaan kontaktia edes hetkeksi, namit ei kelvanneet. Laitoin sitten pojan maahan, pidin pienen tauon ja hengitin syvään.
Tauon jälkeen otettiin juoksusta maahanmeno ja juoksusta seisominen. Nämä menivät siedettävästi. Samoin siirtymät eteen, sivulle. Seuraamista sain vielä ihan hyvän pätkän, kun oli lelu kainalossa. Ynnä luoksetulo. 

Homma oli pienoiskoossa se, mitä Hiskille tapahtuu kisoissa silloin, kun homma pissii. Ja mikä selittää ne hirveät vaihtelut tottispisteissä. Poika on sentään hyvin hallinnassa, joten ei karkaa eikä käy päälle, mutta käskyjä se ei kunnolla kuule/kuuntele.
Ohitustilanne lenkillä on samanlainen. Toinen koira tulee vastaan: His aloittaa kyttäämisen ja ellen puutu asiaan, räjähtää. Asiaan puuttuminen tarkoittaa, että menen Hiskin eteen, käsken sen istumaan ja pidän istumassa, kunnes tilanne on ohi. Ohituksen jälkeen His on pitkään hurjana ja etsii jotain, mihin saisi purkaa raivonsa: keppiä, hanskaa tms.
His ei raivovireessään pysty keskittymään. Eilen se esim. kyllä purki viettiä saalisleluun, mutta ei se virettä laskenut, päinvastoin. Jotenkin se pitäisi saada patoamaan tuo tila, mutta miten? Poskista nappaamiseen yms puhutteluun se reagoi nostamalla virettään vain lisää. Maahanmeno rauhoittaa. Tein eilen ilmeisesti oikean ratkaisun, kun otin maassamakuun jälkeen vauhdikkaita juttuja, mutta sellaisia, jotka His varmasti osaa ja joista se palkkautuu luonnostaan. Niihin se keskittyi ja poislähtiessä se oli jo huomattavasti viilentynyt.
Mutta joudun varmaan hyväksymään sen, että meidän suoritukset jatkavat vuoristorataa riippuen siitä, millaiset olosuhteet kisapaikalla sattuvat olemaan. Ollaan sentään  käyty yli 2,5 vuotta säännöllisesti häiriötreeneissä siedättymässä, eikä ole tapahtunut mainittavaa edistystä parempaan.
Hiskin käytöstä on vaikea ymmärtää. Itse asiassa se ei edes ei ole häijy muille koirille, kun tehdään esim. yhteislenkkejä, varsinkaan, jos toinen koira ymmärtää alistua... Heta kyllä kurmootti sitä pentuna jonkin verran, ja Qonza höyhensi sen kerran oikein kunnolla.  Toisaalta Hiskin pullistelu näyttää enemmän dominanssilta kuin aggressiivisuudelta. Enää ei voi vedota siihenkään, että "kun se on niin nuori."
Ja eilen kyllä Hiskin signaaliherkkyys kohdistui kaikkeen muuhun kuin minuun eikä se vaikuttanut pätkääkään ohjaajaherkältä...

Pieni haku

Haku
La-aamuna kirpeässä pakkasessa, poikkeuksellisesti vain kolme koirakkoa. Saatiin silti pari tuntia kulumaan.
Hiskille vain viisi pistoa: Kulma/ukko, kulma/ukko, tyhjä, ukko (ilmaisu), ukko. Kaikki ukot valmiina noin 80 metrissä, ojan takana kaksi kpl. Kaikki litteinä maissa lakanan tms. alla. Eipä tuossa valittamista, tyhjä oli hyvä ja muutenkin pistot ok. Itse olin vaan suht nukuksissa ja unohtelin, mitä mun pitikään tehdä :(
Treenin jälkeen His taas naisseurueessa vapaana lenkille: Maisa, Lilli ja Neri kirmailivat ihanasti.
Heta pääsi tallaamaan. Se on taantunut kolmen kuukauden ikäisen pennun tasolle - pisti päreiksi Hiskin pehmofrisbeen ja oli muutenkin ihan älyvapaa.

Melkein silkkaa tokoa

Ma-pe
Tokoa siellä ja tokoa täällä. Eli ainakin sisällä, kahdessa eri pihassa, Kyötikkälän kentällä, Vuohenojan puistossa ynnä Levekin kentällä Miikun kanssa ja liikkuroimana pe-aamuna.
Tunarit. Vieraatkin joutuvat nykyään lääppimään tunnarikapuloita heti, kun saavat palttoon päältään...Ollaan kokeiltu kaikkia mahdollisia versioita: kasoja/ lähellä piilossa oma + kasoja/oma ei-piilossa. Kellotauluja, joissa paljon kapuloita, oma eri paikoissa. Kapulat rivissä, oma eri paikoissa. Yleensä homma menee niin, että ensimmäisellä lähetyksellä His härkkii muita, olipa systeemi mikä tahansa (ei tartu), mutta tuo oman. Sen jälkeen haistelee rauhallisemmin.
Paitsi: Levekin kentällä ekalla lähetyksellä (kapulat rivissä) nosteli ja pudotteli vääriä, grrr, toi kuitenkin oman. Jotenkin tähän vaan pitäisi saada malttia. Ehkä sitä pikkuhiljaa tulee rutiinin myötä - toivossa eletään. Palautusvauhti on hyvä eikä His pure eikä mälvää tässäkään.
Ruudut, sekä ilman nauhoja että nauhojen kera. Aina sama kaava. Uudessa paikassa ensimmäisellä lähetyksellä menee vähän miten sattuu; sitten käydään yhdessä ruudussa, jonka jälkeen homma alkaa skulata.  Muutaman kerran jää seistä tollottamaan ruudun eteen, joskus valahtaa valmiiksi maahan (vaikkei semmosta ole edes treenattu). Voipi sanoa, että kymmenestä lähetyksestä 5-8 kertaa onnistuu nyt laakista, parempaan päin mennään koko ajan.
Kaket. Kotona etupäässä, olen keskittynyt nyt taas lähes pelkästään S-I ja I-S-vaihtoihin. Ihan läheltä tai niin, että on joku este edessä. Takapalkat. Jumittaa hieman.
Luoksetuloja. Etupäässä edelleen läpijuoksuja, jotta ehdollistuisi kunnolla uuteen käskysanaan. Levekin kentällä kokeiltiin myös stoppeja, Miikulta lensi palkka. Onnistuivat yllättävän hyvin, tosin mielestäni saisi kyllä pysähtyä vieläkin nopeammin...Apua, täähän kuulostaa ihan tuomarin höpinältä.
Jäävät. Jossain välissä tehtiin kai muutama liikkeestä istuminenkin, taisi olla Kyötikkälässä.
Seuraamista,  lähtöjä lähinnä. Levekin kentällä myös pätkä ihan oikeeta seuraamista. Tosi hyvän tuntuista.

Esine-etsintää sitätiloissa molemmille yhtä aikaa.  Esineinä pelkästään pienehköjä metallisia tai kovamuovisia esineitä: avaimia, kellonremmi, sytkäri, ovenhaka, hylsy, verhotangonnuppi jne. Heta aloitti hyvin, mutta hyytyi loppua kohti, Hiski tohotti ihan päättömänä alkuun, mutta rauhoittui ja petrasi koko ajan. Lopputuoksena tasapeli. Juustopalkka.

Tiistaina Hiski kävi taas Terhin hierottavana. Mitään kipukohtia ei löytynyt, mutta minä niin tykkään siitä, miten His rentoutuu täysin ja nauttii olostaan Terhin kanssa :D

Vasen suora tökkii yhä

Haku
Su-aamuna Sääksjärvellä, kuusi koiraa.
Noin 200 metriä pitkä rata, piilojen paikat ja lähetyspaikat kävin merkkaamassa etukäteen. Kauttaaltaan ylisyvä alue molemmin puolin, 70-90 metriä. Hiskille tuli noin 13-14 pistoa, suunnitelmassa oli kymmenen. Suorapalkat edelleen.
Kaikki olivat unohtaneet puhelimensa kotiin, hyvä me.
Aika voimakas tuuli vasemmalta. Kulmat valmiina. Eka pisto ok. Toka mm oli vasemmalla kulmasta vähän eteenpäin, maakuopassa lakanan alla. His oli juossut kaksi kertaa ihan vierestä, sitten pyyhältänyt takaa eteenpäin ties minne, löysi lopulta. Maapiilo...
Kolmas mm oikealla suoraan edessä ääniavulla, ok. Neljäs vasurissa valmis edessä, ok, Viides tyhjä oikealle, hyvä laatikkopisto. Kuudes vasemmalle ääni, ok. Seiska taas valmiina suoraan edessä, ok.
Kasi tyhjä: kaarsi ensin eteenpäin, sitten uusinnalla suht suoraan - ja kääntyi taaksepäin. Aaargh! Ysi oli hämy: mm käveli suoraan takakulmaa kohti,. Käänsin Hiskin ja mm tuli 30 metriä eteen- ja takaisinpäin ja löi maihin. Lähetin suoraan maalimiestä kohti ja His sinkosi tietysti vinosti sinne, minne mm oli mennyt ja jäljesteli sieltä pokkana maalimiehelle.
Kymmenes myös hämy: lähetin Hiskin "tyhjälle" ja mm kipaisi lähelle keskilinjaa maihin. Taas oli vaikea tyhjä: ensin kökkö kaarros tai parikin, sitten upposi - ja kääntyi taas taaksepäin. Seuraavaksi hyvä pisto ja löytö takaisintullessa.
Summa summarum: Hiski ei (taaskaan) tehnyt suosista vasemmalle tarpeeksi syviä pistoja ja jos meni syvälle, lähti sieltä taaksepäin. Kun (taka)vasemmalta vielä kävi tuuli, His oli sitä mieltä, ettei siellä ketään ole. Onneksi pistot tuli laitettua semmoisiin paikkoihin, että näin koko ajan koiran.
Muuten ihan ookoo treeni. Pitää vaan sitkeästi  vahvistaa suoraan  etenemistä ja eteenpäin kääntymistä eritryisesti vasemmalla seuraavissa treeneissä. Nyt ei tyhjiä sille puolelle vähään aikaan. Ja suorapalkkoja jatketaan, kunnes tämä asia saadaan kondikseen.
Treenin päälle vielä yhteislenkki haaremin kera: holskunarttu, kaksi rotikkatyttöä plus Hiski. Viimeksimanittu keskittyi keppiensä kanssa ärisemiseen, naiset saivat rähistä keskenään. 

Toko
Marjamäen hallissa su-iltana. Hiski ei ollut kovinkaan iloinen ja kuono kääntyi vähän väliä kohti mattoa ja sen ihania tuoksuja. Leikitin poikaa heti alkuun.
Paikallamakuu. Agilitaajat melskasivat ihan takana, ja Hiskin korvat oli ihan luimussa sinnepäin, kun piilosta kurkin. Vakaasti makasi kuitenkin.
Ruutu. Ensimmäistä kertaa hallissa. Ei ollut nauhoja, pöh. Hiski oli aika kuutamolla aluksi, kuten etukäteen arvasinkin. Lisäksi luoksetulokäskyjä huudeltiin parin metrin päässä ja oli kamalan ahdasta. Hiski oli tosi epävarma,pälyili ja väisteli muita koiria ruutuun mennessäään. Saatiin kuitenkin muutama onnistunut.
Toisessa erässä homma meni jo paljon varmemmin.
Vähän seuraamispätkiä ja sivulle-eteen-siirtymiä. Olisin halunnut ottaa tunnarin, ja "jonotettiinkin" vuoroamme siinä pitkään, mutta aika loppui.

Esineruutu
Lauantaina ihan itsekseni taas. Kaistalepohjalta edelleen, ylisyvä. Neljä esinettä, kaksi e-ruutuesinettä hiukan pienempää ja kaksi oli vähän suurempia kuin tarkkuusesineet. En laittanut vaikeisiin paikkoihin. Pienet eteen, yksi isompi keskelle ja toinen ihan taakse.
Lähetys vasemmalta. Kaikki löytyivät ihan törkeän hyvin. Palkka vain toisesta ja viimeisestä.

Pikkuisen tokoa siellä täällä

Kontaktia, pitkähköä sivulla istumista rauhassa joka päivä. Imutusta. .
Tunarointi. Kellarikäytävällä ja parkkiksilla, rauhalliset lähetykset. Kisamaisesti kaukaa, paljon toistoja. joka kerta oikein :) Hispander tykkää hirveesti, kun saa lopulta palkaksi rouhia sen oman kapulan. Ei silti mälvää yhtään ennen luovutuksia ja kestää odottaa.
Kaket. Edelleen läheltä, eri kohdista palkaten, takapalkoilla yleensä. Kyllä se poika vaan liikkuu hiukan eteenpäin, kun tehdään paljon vaihtoja, en millään tajua miten se sen tekee, ääh. Toi S-I on ehkä edelleen hankalin. Enkä oikein tiedä, kuinka tässä pitäisi nyt edetä...Tässä me ei olla vielä ihan samoilla linjoilla.
Jäävät. Pitkästä aikaa muutamaan kertaan, heti oikeasta asennosta palkaten. Ei osannut enää jäädä kävelystä seisomaan, juoksusta kyllä - eipä sitä kyllä enää missään tarvitakaan.  Mutta kyllä pitäisi kuunnella käskyä.
Ruutu. Aina vaan sujuu kivasti ja His on niin sopivassa mielentilassa :)

Alla vielä vähän Kärnän Sarin blogista kopsattua tekstiä Kari Jokisen ajatuksista viettiseminaarissa:
 - Koiran viretilaa tulee seurata koko ajan ja suhteuttaa palkkaus ja treeni koiran mielentilaan.  
- Jos koira kuumenee esim. seuratessa, voidaan lopettaa tekeminen ja antaa koiran purkaa itseään vaikka pureskelemalla palloa ja sitten otetaan uudestaan ja palkataan vähän vähemmän kiihdyttävällä palkalla, esim. namilla. Tai voidaan antaa pureskella palloa ennen treenin aloittamista, niin vire alenee.

Tokoa ja esineitä

Toko
Pirkkahallin parkkiksella ma-ja ti-aamuina.
Ruutu. Kisamatkalta, eri suunnista eri päivinä. Ihanaa: pelitti tosi hienosti. Vahvistin oikeaa paikkaa niin, että vein muutaman kerran nakinpalan ihan ruudun takaosaan ja pysäytin Hiskin ennen sitä: se tosin pysähtyy itsekin eikä ota nakkia omatoimisesti. Otin myös pari maahanmenoa mukaan ja siitä uskalsin palkata pallolla niin, että menin itse ruutuun tai vapautin ja kutsuin pallolle.Tykkään tästä nyt ihan hirveesti: His on sopivassa vireessä, menee lujaa, muttei vaani eikä kyttää eikä hae ruudussa levottomasti paikkaa.
Tunari. Otin ma ensin kellotauluna, oma kolmessa eri paikassa. Kaikki hienosti. Sitten laitoin kapulat riviin: His otti  reunimmaisen, mikä oli väärä. Huomasi itsekin mokansa ja pudotti. Toistot hyvin.
Tiistaina otin vain kellotauluna niin, että oma kapula oli joka kerta eri paikassa, eli klo 3, 2, 1, 9, 11 ja 12. Kerrassaan mainiosti. Namipalkalla, mutta lopuksi uskalsin heittää jo kapulan palkaksi. Sekös oli kivaa! Tässäkin Hiskillä on nyt sopivan keskittynyt, mutta riittävän reipas fiilis.
Metallinouto. Maanantaina. Oho, kun ei huvittanutkaan tarttua kunnon otteella. His kalisuttaa hauskasti hampaitaan, kun ei halua purra metallia :) Härkin kapulaa ja se putosi monta kertaa. En antanut periksi, ennenkuin piti kunnolla.
Luoksetulon pysäytykset. Nyt otin ihan reippaasti pysäytyksiä lyhyehköiltä matkoilta. Jos ennakoi, peruutin itse taaksepäin. Tämän treenaaminen on hirvittänyt mua, mutta nyt jo uskon, että tääkin joskus alkaa toimia, kun tuo ruutupatti aukesi :)
Tiistaina myös paljon ja pitkään pelkkää sivulla istumista ihan rauhassa ja turvassa, kehuja kontaktista ja korvien silittelyä. Siitä sitten pitkä seuraaminen, luoksetulo >palkka.

Maanantaina käytiin PK-kentällä, leikkiä autolta asti. Kentän laidalla aluksi pelkkää kontaktia, pelkillä kehuilla. Lopuksi pallopalkka kontaktista ja kahden pallon leikki.
PK-nouto. Kahden kilon kapulalla. Ihan ok. Piti ottaa vähän telineitä, mutta kenttä oli ihan lammikkoina, joten jätin sikseen.
Hetakin pääsi vähän kentälle leikkimään pitkästä aikaa.
Esineruutu
Maanantaina. Neljä esinettä, ihan tavallisia, mutta koitin laittaa hankaliin paikkoihin. Silti His toi kaikki alta aikayksikön. Sillä on nyt nenä hyvin auki alusta asti ja muutenkin koko hommaan on tullut ihan uutta päättäväisyyttä.
Tarkkuusruutu
Tiistaina. Pikkiriikkinen päiväkirjan ruosteinen avain lehden alla ja montussa. Supertarkkaa nenätyötä, hieno palautus rauhallisesti käteen.
                                                                  >>>>>

Lisää
viettimietteitä 

En ole koskaan ollut kovin innostunut noista viettijutuista koirankoulutuksessa, mutta nyt olen kuitenkin miettinyt Hiskin käytöstä erinäisissä tilanteissa. Toisiin koiriin reagointi/aggressio tottiskentän laidalla on yksi esimerkki, mutta samanlainen tilanne on tullut eteen maastossakin esimerkiksi silloin, kun ollaan treeneissä, joissa koirat haukkuvat autoissa ja autot sattuvat olemaan lähellä treenipaikkaa. Silloin Hiskillä menee ns. kuppi nurin.
Viettiteorian valossa His saattaa siis olla suorituksia aloittaessaan viettiristiidassa, epävarma. Silloin käy näin:
- tottiskentällä se vaihtaa puolustukselta saalisviettiin, eli vaanimiseen.
- tarkkuusruudussa se ei voi purkaa viettiään oikein mihinkään, joten se on vain jännittynyt ja ei-keskittynyt.
- esineruudussa se purkaa "väärän" viettinsä päättömään juoksemiseen (saalis-?), on pingottunut ja ei-keskittynyt.
- haussa His on alueelle tullessaan pinkeä kuin viulunkieli ja voi ottaa rullan suuhunsa jo keskilinjalla tai käyttäytyä huonosti ekalla maalimiehellä. Ei-toivottu käytös näkyy siis aina vain treenin alussa.

Hiskin tilaa varmaan pahentaa se, että minäkin tuppaan hermostumaan niistä autoissa meuhkaavista koirista. Jos pitää paikkansa se (ja miksei pitäisi), mitä Kari J. sanoi Hiskin herkkyydestä suhteessa minuun, tuo vaikuttaa aika itsestäänselvältä. His on näyttänyt noissa tilanteissa minun silmissäni "paineistuneelta", mutta kyse saattaa olla juuri tuosta epäselvästä viettitilasta. Jos näin on, keinot Hiskin auttamiseen selville vesille täytyy miettiä tältä pohjalta.

Haku, tokoa ja pudotettu

Haku
Su-aamuna Sääksjärvellä viisi koirakkoa. Ihmeen paljon lunta. Hiskille kuusi pistoa. Yhtä lukuunottamatta maalimiehet suoraan edessä ylisyvällä, kaksi ojan ylitystä.  Kaikilla suorapalkat. Kaksi ensimmäistä valmiina, kolmas ja neljäs äänivuilla, loput taas valmiina. Hallinta edelleen aika minimissä: Kun en edelleenkään voi juosta nilkkani takia, His saa lähteä maalimieheltä lelun kanssa ja menen sitä toisen lelun kanssa vastaan. Tää on Hiskistä älyhauskaa, toivottavasti myös parantaa Hiskin haluja tulla pistoilta mun luokseni.
Toisen etukulman jälkeen yritin taas sitä "maalimies menee lähelle keskilinjaa ja koira löytää hänet takaisintullessaan"-temppua. Ei se taaskaan onnistunut: His ehti palata keskilinjalle asti ja siinä sai hajun, annoin mennä ilman lähetystä.
Muuten ihan hienot pistot, vain viimeisellä pistolla lähti ekalla lähetyksellä vähän liikaa vinoon eteenpäin ja lähetin uudestaan.

Toko
Su-iltana Marjamäen hallissa.
Hiski oli paljon rennompi ja keskittyneempi kuin viikko sitten. Leikin sen kanssa jo ihan alussa ja jo parkkipaikalla, mistä se oli taas vähän ihmeissään. Tämä on varmaan tottumiskysymys. Otin aika rauhallisesti itsekin, ei kauheesti riehuttu.
Muistin,etten ole aikoihin ottanut Hiskille paikallaistumista, joten His sai istua paikalla, kun muut koirat makasivat. Kolme minuuttia meni oikein hyvin ja rauhallisesti.
Kaukoja. Läheltä edelleen. Pompsahti taas S-I-vaihdossa eteenpäin oikein kunnolla. Tein agivermeistä esteen eteen, johan pysyi. Otan tämän läheltä niin kauan, kunnes toimii varman oloisesti. Sitten peruuttamalla kaukoja, oikein hyvin.
Eteen, sivulle-vaihtoja. Nämä ovat nykyään superhienoja. Kontakti-istumista, askelluksia. 
Tunari. Vain kaksi kertaa (aika loppui) kellotauluna, vieraan hajuisia kapuloita paljon, läheltä, molemmat omat toi hyvin ja haisteli rauhallisesti, kehun edelleen heti, kun ottaa oikean. Pidän matkan tässäkin lyhyenä niin kauan kuin homma on todella varman tuntuista.
Hyvät treenit. Ainoa miinus oli se, että Hiskin nenä painui mattoa haistelemaan välittömästi, kun se ei ollut käskyn alla tai muussa puuhassa. Pihassa vielä viivähdettiin hengailemassa muiden koirien kanssa kunnes Hiski oli täysin rento.
Kotona ollaan tehty peruuttamista ja siitä asennonvaihtoja. Lisäksi olen opettanut Hiskin ryömimään ja  siitä kääntymään oikealle kyljelleen, mikä on tuottanut hierojalla vähän vaikeuksia.

Perjantaiaamuna pitkästä aikaa Hiskoselle pudotettu esine. Ihan  vaan metsätiellä. Eihän tuo meinannut pysyä nahoissaan, kun tajusi, mitä ruvetaan tekemään, mutta malttoi silti seurata tosi hienosti koko matkan, joka oli vissiin vähän ylipitkäkin.
Hiskin haku- ja paluuvauhti on kyllä jotain ihan käsittämätöntä - luovutus silti aina yhtä hieno :))

Viettiseminaari yms

Lauantaipäivä vierähti Tavesin järkkäämässä viettiseminaarissa, kouluttajana Kari Jokinen. Miellyttävä, uusi tuttavuus, ei höyryämistä puoleen eikä toiseen, ote kovasti positiivisen vahvistamisen puolella. Aamupäivä oli tiukkaa teoriaa, osa vanhan kertausta, mukana jonkin verran uuttakin.
Seminaariin oli ilmoittautunut 35 henkeä, kuusi harjoituskoirakkoa, joista Hiski oli yksi. (2 kpl bc, lapinkoira, nahkacollie, rotikka ja mali).
Ensimmäinen heureka-elämys iski jo teoriaosuudessa, kun tajusin Hiskin nostavan itsensä aggressioalueelle, jos kentän reunoilla on paljon haukkuvia koiria, mistä se tekee sitten kentällä vietinvaihdon ylikeittävälle saaliille. Tästä taas seuraa keuliminen ja vaaniminen.
Olin kertonut etukäteen Hiskin ongelmaksi vireen säätelyn erityisesti seuraamisessa. Ensimmäisellä kierroksella Niihaman kentällä Hiski olikin sopivasti tukka pystyssä ja häntä tötteröllä kentälle tullessaan. Seuraamisen alku oli heti levotonta, ylivireistä. Tahti parani selvästi vähitellen, tuttu kaava. Vaanimista ei nyt esiintynyt (pallo kainalossa).
Kari oli kanssani samaa mieltä siitä, että Hiski  on "epäselvässä" tilassa tullessaan kentälle, eli sen pitäisi olla  selvemmin saalisalueella. Hänen mielestään Hiski alussa epävarmana jopa vähän väisti minua.
Toisella kierroksella (kamala räntäsade) sain ohjeeksi leikittää Hiskiä jo parkkipaikalla ennen kentälle tuloa. Hiskonen oli aika hämmentynyt eikä kauheasti halunnut leikkiä...Sama hämmennys vaivasi vielä kentälläkin eikä vire nyt ollut oikein hyvä, seuraaminen oli jopa löysää (lelua ei ollut näkyvillä).
Karin mielestä Hiski on erittäin kuuliainen ja kysyy koko ajan minulta lupaa, saako tehdä niin tai näin. Hänen mielestään His on todella hyvin signaaliherkkä (!), mutta nimenomaan ohjaajan tekemisille, eli ottaa hirveästi pulttia mm minun jännittämisestäni, eleistäni yms. Pienoinen yllätys. Pitänee ruveta ottamaan löysin rantein - helpommin sanottu kuin tehty :(
Ohjeeksi sain siis sen leikkimällä kentälle tulemisen ja kaikenlaisen kaavojen rikkomisen nimenomaan treenien aloituksessa>lisää rentoutta. Ei varmaan hassumpi neuvo. Ja palkkaamista pelkästä aloituksesta/hyvästä kontaktista siinä pitää jatkaa. Näitä siis todella paljon.
Karin mielestä ei ole kyse isosta ongelmasta. Olin oikein tyytyväinen sekä Hiskiin että myös itseeni, kun uskalsin mennä kriittisen yleisön eteen. Jännitin kyllä aikalailla.
Kiva oli katsella ja kuunnella muiden suorituksia. Karilla oli kaikille koirille ihan erilaiset neuvot.

Pirkkahallin kentän parkkiksella perjantaina:
- tunarointia, monta, monta toistoa. Aina oikea.
- ruutua. Ensin taas tarjosi sitä ruudun eteen stoppaamista useamman kerran. Kun en hyväksynyt, muisti, että pitääkin mennä ruutuun asti. Jää kyllä vähän liian eteen
Ruokakupilla kotona: 
-kaukoja. Hyvin, muttayhä läheltä.

Bingo!

Tokot
Pieni loikka ihmiskunnalle ehkä, mutta meille todellinen edistysaskel: hra Hiskonen tajusi tänään, eli 11.11.2010 ruudun idean!!!
Tässä on väännetty vaikka mitä, mutta vasta tänään Hiskillä selvästi syttyi lamppu ja se loikki (kaukaa) neljä kertaa peräkkäin (enempää en uskaltanut kokeilla) suoraan ruutuun ilman mitään apuja. Hiukan jouduin kyllä paikkakriteeristä tinkimään, mutta viis siitä. Vähänkö me riekuttiin!
Varmaan tässä tulee takapakkia, mutta olen ihan saletti, että periaate kyllä Hiskille nyt kirkastui.
Ollaankin puurrettu tällä viikolla ruutua joka ikinen päivä ja aina eri paikassa. Pitkän aikaahan vein vaan Hiskin oikeaan paikkaan, lukemattomia kertoja mentiin ruutuun yhdessä, välillä seisoin ruudun vieressä, välillä näytin paikkaa ja lähetin. Noin tsiljoona kertaa se pysähtyi juuri ennen ruutua odottamaan palkkaa. Sitten annoin uuden käskyn, jolloin se eteni 20 senttiä jne jne. Ja taas kävin näyttämässä paikkaa.
Lopulta yksinkertaisesti vain kutsuin sen yhä uudelleen takaisin, jos ei mennyt ruutuun asti. Urhoollisesti tuo kesti tämänkin kokeilun. Ilmeisesti se lopulta päätti, että nyt saa toi kiusaaminen riittää ja juoksi ruutuun asti. Huhhuh, olipa savotta. Loppujen lopuksi sain tuon aikaan ilman pallolle tai merkkialustalle syöksähtämistä, siitä olen oikein tyytyväinen. Vaikka ehkä se olisi ollut helpompi tie...
Muuta ti-to:
Tunaria eri paikoissa, erilaisina versioina. Sujunut ihmeen hienosti, haistellut hyvin, ei ole tuonut vääriä eikä pahemmin klähminytkään. Olen vahvistanut edelleen oikeaan tarttumista.
Peruuttamista. Otettu peruuttamisen yhteydessä seisomiset, istumiset ja maahanmenot. Tämä on selvästi hyödyllistä.
Kaukoja. Kotona, jalkapallokentällä, metsätiellä, mm. Nyt lelu takapalkkana. Se aiheuttaa kyllä jumittamista, mutta muuten His on selvästi paremmassa mielentilassa, kun tiedossa on mieluinen palkka. Vaihdot ei ole edelleenkään täysin sujuvia, mutta olen ihan luottavainen.
Seuraaminen, luoksetulot yms on olleet nyt kokonaan tauolla.

Esineruutu
Torstaiaamuna taapersin lumiseen metsään kapeahkon ruudun, jonne vein neljä esinettä. Hiski oli taas erittäin hyvässä moodissa, eli keskittynyt, vain ihan oikeassa kulmassa kaatuneen puunrungon alla ollut esine tuotti vaikeuksia, koska tuuli kävi oikealta. Palkkasin vain viimeisestä esineestä, muista herui vain kehut. Palkan puuttuminen ei vaikuttanut Hiskin työskentelyyn mitenkään.

Ja ti-iltapäivällä Hiskillä oli ohjelmassa taas hierontaa. Selkä ei enää ollut yhtään kipeä,mainiota.

Mielialoja su-ma

Jo kolmannen kerran jäi jäljentäminen tekemättä, kun edellisiltana tuli lunta. Piti mennä ma-aamuna Tarja S.:n kanssa jäljelle, mutta kun maa oli su-iltana valkoisena, niin peruttiin homma.
Tottis
Sunnuntaina päivällä kävin Niihamassa. Toisessa päässä oli pentujen treenit, paljon haukkumista, hyvä. Ei Hiski kyllä siitä nyt juuri piitannut, se oli oikein mainioissa fiiliksissä koko ajan.  Pallot levittelin taas pitkin kenttää ja kaikkiin päihin varsinkin.
Yhdessä ns. ilmoittautumaan leikisti, siitä jo heti palkka.
Sitten seuraamista, jossa painoi ihan sairaasti.  Koko kaavio. Sain otettua jopa juoksuaskeleita ja hitaat
Jäävät, heti palkaten kaikista.
Eteenmenoja, oikealle ja vasemmalle, "pallokujan" läpi, ei kertaakaan "oikeaan" suuntaan. Oikealle meni heti suoraan, vasemmalle tarvittiin muutama uusinta. Vauhti oli taas ennallaan, masennuksesta ei tietoakaan...Palloa ei enää edes yritä ottaa itse. Hain pallot pois ja sitten vasta leikittiin.
Nouto. Heitto ja sitten seuraa-käsky, ampaisi eteenpäin. Uusinta ok. Seuraamispätkä ja vasta sitten nouto, joka taas hyvä palautusta myöten.
Eteen ja sivulle-käskyä vuorotellen. Olipa hienoja ja suoria siirtymiä!
Luoksetulo läpijuoksuna.
Treenin jälkeen hengailtiin vielä parkkiksella siedättymässä autoissa haukkuviin koiriin. Tässä on tapahtunut edistymistä: saan Hiskin kuosiin aika helposti, kun olen tarkkana, ennen kuin se pääsee pörhistelyvauhtiin.

Tokot
Su-iltana Marjamäen hallissa, ensimmäinen kerta kevään jälkeen. Oli paljon häiriöitä (mm. agiliitoa vieressä) ja ahdasta, kun 7 koirakkoa yritti samaan aikaan tokoilla aika pienellä alueella.Palkkaaminenkin oli vähän vaikeaa, kun lelun kanssa ei voinut heilua.
Hiskin treeni onnistui kaksijakoisesti: ne liikkeet, jotka tehdään kovassa vireessä olivat hyviä, matalan vireen liikkeet syvältä, eli häiriöt "pääsivät läpi".
Paikallamakuu. Olin näkyvillä. His käänteli päätään kuin pöllö oksalla.
Seuraaminen. Hiski oli yli-innokas ja tarjosi kiihkeästi tekemistä. Tehtiin käännöksiä ja askelluksia, mitä nyt mahtui tekemään. Eteen- ja sivulle-vaihdoissa tuli eteen niin tiiviisti, että istui kengilläni pää treenitakin alla. Peruuttamisessa ihan tärisi innosta ja sompaili itsensä ihan liian taakse.
Luoksetulot: ok.
Tunnari. Ensin kasa ja vieressä oma. Tämä ok. Sitten oma kellotaulussa kello kolmessa. Juuri kun His meni ruutuun, jossainalkoi kaamea ulina ja mökä. Hiski pysähtyi ja alkoi tuijottaa häiriön suuntaan. Annoin parikin kertaa uuden käskyn ja sen jälkeen se toi mitä sattui ja hammasteli kaikkia kapuloita hermona. Otin sitten uudelleen kasan ja oman viereen, se onnistui.
Kaukot.  Eipä vörkkinyt tämäkään. His ei keskittynyt yhtään: teki vääriä vaihtoja ja pomppasi jopa eteenpäin, mitä se ei ole tehnyt aikoihin. Tehtiin sitten  ihan läheltä, että sain muutaman onnistuneen vaihdon aikaan.
                                                   ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Sen verran jäi mietityttämään nuo Hiskin mielialavaihtelut, että maanantaina piti heti jatkaa sillä rintamalla. Eli nyt tutussa ja turvallisessa pihassa tunnaria. M monituista toistoa ja aika kaukaa lähetyksiä. Joka ikinen kerta oikein eikä minkäänlaista klähmäilyä tms.
Sitten sama peli muutaman tunnin päästä Ideaparkin parkkipaikalla, jossa aika paljon liikennehäiriöitä. His oli heti epävarman oloinen, toi kuitenkin taas ensimmäisellä kerralla oikean. Sitten alkoi mättää: tarttui oikeaan, pudotti, tarttui, pudotti, nuuski maata jne. Vähän sijaistoiminnan näköistä touhua. Tein niin, että ärähdin, kun alkoi puuhata omiaan ja kehaisin/vahvistin heti kevyesti, kun tarttui omaan. Alkoikin petrata: ilmeisesti rohkaisu oli paikallaan. Loppuun työskentelyyn olin jo tyytyväinen.
Ruutuja otimme myös sekä pihassa että Ideaparkilla, toistoja n x jotain. Voin vilpittömästi vakuuttaa, ettei tässä ole havaittavissa pienintäkään edistymistä. Me tehdään varmaan maailmanennätys ruudun opettamisen hitaudessa :)
Metallinoutoja monta peräkkäin: Hiskin ote metallista on aika löysä ja kiusasin sitä härkkimällä kapulaa, että se pudottaisi. Ei pudottanut.
Luoksetuloja, pelkkiä läpijuoksuja lopuksi.
                                                      ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Oikea mieliala on tärkeä Hiskin suorituksissa. Jäljestyksessä esim. viime syksynä moodi oli väärä ja homma meni päin seiniä. Nyt kun mieliala on oikea, jälki sujuu.
Sopivan mielialan aikaansaaminen ja ylläpito on melkoinen haaste. Rutiinit ainakin auttavat ja oma käytös.
Lueskelin eilen uudelleen myös Salme Mujusen saalisviettikirjaa. Mietin sitä, mitä Salme kirjoittaa "pakotteesta (nyppäys yms)" ja huomauttamisesta. Edellinen nostaa virettä ja jälkimmäinen laskee. Herättää ajatuksia.

Montaa lajia, vähän kaavoja rikkoen

Haku
Sääksjärvellä la-aamuna kuusi koirakkoa, tallaus n. 70 metrin syvyyteen. Hiskille kuusi maalimiestä, suorapalkat. Eka kulma/valmis mm, hyvin. Toinen kulma/tyhjä, maalimies meni Hiskin ollessa syvällä pistolla lähelle keskilinjaa n. 20 metrin päähän. Vähän liiankin lähelle, makasi ehkä parin metrin päässä keskilinjasta... His tuli pistolta vähän edestäpäin eikä ensin hoksannut koko ukkelia. Sitten lamppu syttyi: "jaa tossakin voi olla äijä"! Tämmöstä ei muuten ole koskaan ennen ollut, pitää ottaa ohjelmistoon.
Kaikki loput suoraan edessä, ylisyvällä, ääniavuin, matalana maassa. Hienosti meni.

Esineruudut, 3kpl
Torstaina ja perjantaina samanlainen kapeahko ruutu. Neljä esinettä (kirpparilta, uusia) vaikeissa paikoissa: kuopissa, kivenkoloissa, risujen alla, puunrunkoa vasten. Tallaus: kahdeksikkoja, piikkejä yms.
Lähetykset vasemmasta kulmasta. Yleensähän lähetän oikealta ja His juoksee ensin oikeata sivua suoraan ja kääntyy sitten takarajaa vasemmalle, ellei siis ole haistanut esinettä matkalla.
Hiski yritti taas heti vasemmalle sieltä kulmasta, mutta hoksasi nopeasti, ettei siellä enää mikään haise :)  Hispander joutui oikein tosissaan tarkentamaan, mutta löysi kyllä kaikki esineet. Pari kertaa näkyi, kuinka se sai hajun, mutta joutui lähestymään paikkaa tosi monesta suunnasta löytääkseen döfan lähteen. En palkannut joka esineestä, kehuin vain. Turhanpäiväistä juoksentelua ei nyt ollut. En käskyttänyt enkä lähetellyt uudelleen: annoin Hiskille työrauhan, koska se työskenteli tosissaan.
Hokasin lauantaisen haun jälkeen, että ihan vieressä on mainio esineruudun paikka metsäojien välissä: Hiskin korkuista varpua ja mätästä mättään vieressä. Siihen sitten viikon esineruutu nro 3: kaistaleajatuksella edelleen. Kolme esinettä, kaksi melko vaikeissa paikoissa/peitossa, yksi suorastaan sikavaikeassa. His oli älyttömän taitava ja keskittyi todella hartaasti. Nenä oli auki heti alusta asti :D

Tarkkuus, 2 kpl
Lisäksi lauantaina tehtiin tarkkuusruutu samaiselle varpualustalle, oli niin paha paikka, että jos semmoinen olisi kisoissa, tekisin heti roteesin ;) Ruutuun pieni nappi, jonka Heta haki ensin, mylläsikin ruutua, hyvä.
Hiski oli taas todella tarkka  ja pysyi ruudussa. Nappi löytyi näpsästi, mutta luovutuksessa oli vähän ongelmia: pudotti liian nopeasti ja nappi putosi multa käsien ohi. Tätä pitää hioa taas erikseen.
Torstainakin olin tehnyt tarkkuusruudun, jossa ei ollut mitään ongelmia.

Tottikset/tokot
Pirkkahallilla torstaina päivällä yksin: palloja kentän kaikille sivuille, paitsi sille "oikealle".
His leikisti ilmoittautumaan ja paikallamakuuseen, josta otin luoksetulon. Eteenmenoja: vasemmalle lähetys meni hienosti suoraan, oikealta kampesi joka kerta sinne "varsinaiseen" (seuraamisen) suuntaan. En hyväksynyt, vaan kutsuin aina vain uudelleen takaisin. Lopulta His oli jo ihan masis ja vauhti oli puolet tavallisesta. Vau! Olisipa mahtava juttu, jos tämä liike menettäisi ylenmääräisen hohtonsa! Lukuisien toistojen jälkeen sain Hiskin menemään suoraan ja maahanmenon päälle.
Nouto. ok. Hyppy: matala, ok. A-este, matala, ok.
Kaukoja. eri variaatioita. Ihan jees.
Peruuttamista+stoppeja, luoksetuloja/toko, läpijuoksuina. Namiseuraamista, käännöksiä ja askelluksia kellarikäytävällä.

Suu messingillä-jälki jälleen

Niinpä :))
Jälki
Tavattiin taas Tarja S.:n kanssa Lempäälässä jälkeilyn merkeissä. Tarjalla oli tämän vuoden SM-kaavio plakkarissa Hiskiä varten - lyhennettynä tosin tämän minun nilkanpaskani takia. Kävipä sitten niin, että alueella, jonne T. jäljen tallasi, oli joka puolella kolminkertaisia vanhoja piikkilanka-aitoja (ei näy kartoissa...), joten kaavio ei oikein sopinutkaan ohjelmaan. Ihan kiitettävästi T. kuitenkin haastetta jälkeen sai. Pituutta oli ehkä noin 700 metriä, kulmia melkoisesti, yksi piikki (ei siis terävä kulma) ja muutama terävä kulma. Keppejä 8 kpl, vanheni noin kaksi tuntia. Jana 20-30 metriä.
Tuomarislangilla ilmaisten: "koira esitti erinomaista osaamista."  Janalla veti taas vähän vinoon (tuuli), muuten täyden kympin arvoinen suoritus. Minä vain roikuin liinassa ja His veteli jälkeä kuin pieni veturi. Piikillä se oli vähän hämmästyneen oloinen, mutta selvitti nopeasti arvoituksen. Pellon kulmalla, ilmeisesti  terävän kulman kohdalla  ajautui (tuuli) vähän jäljen sivulle. Muuten se oli hyvin itsevarma ja määrätietoinen. Kahdeksannen kepin jälkeen His sai aamuruokansa.
Hiski on nyt selvästi löytänyt sisäisen jäljestäjänsä.Olen ihan innoissani: lisää tätä lajia! Jäljellä hermo lepää, siitä puuttuu kaikki se stressi ja älytön säätö, mikä liittyy (nyky)hakuun.
Kunpa jälkikelit jatkuisivat vielä pitkään!
Hokkaselle tein neljän kulman yli 600 metriä pitkän jäljen. Bouvier-poika suoriutui hommasta upeasti ja löysi minut puskasta niin nopeasti, etten ehtinyt edes pitkästyä.
Heta-neiti pääsi vielä plokkaamaan esineitä. Kaksi se löysi, yksi jäi.

Päivän tokopläjäys käsitti:
- tunnarin. Aluksi oma lehtien alla, kasan vieressä, sitten oma eri paikoissa "kellotaulua". Läheltä edelleen. Joka kerta oikein, hyvä, hyvä.
- ruudun. Läheltä. Pelkkää loppupään  paikkaa, toistoja, toistoja. Joku väitti, että ruutu on bc:lle tosi helppo opettaa. Jaa...
- kaukoja. Takapalkalla. Yllättävän hyvin kaikki.
- luoksetuloja/toko. Ensin pelkkiä läpijuoksuja. 2xstoppi, läheltä, sitten taas läpijuoksuja. Hyvin edelleen...
Kaikki nämä pihassa, ilman mitään häiriöitä.

Tottista ja hierontaa

Tottis
1. Maanantaina Pirkkahallin kentällä. Häiriönä vain dobermanni omistajineen toisella puolen kenttää.Palloja ensin kenttä pullolleen, erityisesti kentän päähän.
Seuraaminen: pitkää suoraa pätkää, aika rauhallista menoa.
Eteenmeno: keulimisen yritystä moneen otteeseen, joten ensin tehtiin peruuttamista, käännöksiä ja askeleita. Maahan-käsky ennen palloja.
Luoksetuloja: monta kertaa vinoon eteen, korjattiin. Käveltiin yhdessä telineiden eteen, mutta ei otettukaan hyppyjä.
Nouto: oikein hyvä.
Lopuksi vielä uudestaan seuraamista, jossa nyt paljon vilkuilua dobberin suuntaan. Huomautukset niistä. 
Parkkiksella taas ruutua ihan läheltä. Oikean paikan hakemista lukemattomin toistoin.

2. Kyötikkälässä tiistaiaamuna pikaisesti ennen hierontaa. Pallot taas kentän laitaan, sitten eteenmenoja kaikkiin muihin suuntiin kuin "oikeaan" kentän reunaan. Tämä sujui ihmeen hyvin. Luoksetuloja läpijuoksuna näistä. 
Seuraaminen. Ensin kontaktia ja pikkusiirtymiä, peruutusta, sitten pitkänpitkä seuraaminen pallojen ohi. Vilkuilua esiintyi jonkin verran>huomautukset varatalojännityksellä, tehosi hyvin.
Ruutuja: taas vain sitä oikean paikan etsimistä, toistoja pikkusta vaille paljon. Kiertoja muuten vaaan.

Lisäksi tehty kellarikäytävällä mm. namiseuraamista ja tokomaista luoksetuloa vain suoraan, ei pysäytyksiä. Kaukot: nyt oli kokonaan unohtanut maa-sei-vaihdon, kun on tehty pelkkää sei-is-vaihtoa. Tätä on myös hinkattu. Peruutuksia otettu joka käänteessä.

Ja sitten Hiski hierottiin. Olikin aika kipeä selästään ja irvisteli Terhille, vähän pelkäsinkin tätä sen Parkanon keikan jälkeen.  Viikon päästä mennään uudestaan.

Ahaa-elämyksiä Parkanossa

Hakua
Sunnuntaipäivä vierähti aamuhämärästä iltapimeään Parkanossa hakuleirillä, kouluttajana Hyytiäisen Mari/kennel Eloketun. Mukana 7 ihmistä ja 9 koiraa.
Hakualueen keskilinjana oli tasainen hiekkatie, alueella pituutta kai lähemmäs 300 metriä. Vasemmalla alkuun tasaisehkoa mäntymetsää, jossa hyvä näkyvyys, 50 metrin syvyydessä aika jyrkkä pudotus. Puolivälin jälkeen kostea suorpursualue. Loppu melko tiheää, huono näkyvyys.
Oikea puoli lähes kokonaan hakattua aluetta, jolla kuitenkin puita siellä täällä, alkuun tasaista, sitten kumpuilevaa. Puolivälin jälkeen märkä suorpursukaistale. Alue tallattiin jopa 80-90 metrin syvyyteen.
Hiskille otettiin molemmat kulmat ensin valmiina, niissä oli piilot ja näistä ilmaisut, ruokapalkat. Kaikki loput suorapalkkoina.
Kulmiin His meni suoraan. Ylläri ekalla piilolla: His oli alkanut ruuan nopean hotkaisun jälkeen nylkyttää maalimiestä tai siis -naista!!! Mari lohkaisi, että "kun koira ei saanutkaan palloa, eli ei päässyt viettipäämäärään, se päätti tyydyttää toista viettiä." Nojoo, sijaistoiminnasta varmaan oli kyse, aika rivakasti pistin Hiskin maahan ja se sai multa pallonsa. Tokalla maalimiehellä oli ihan nätisti.
Näytin Marille, mitä vauhtia Hiski mua piilolle vie. Mari ei nähnyt vauhdissa moitittavaa. Hän ehdotti, että joku muu hakuporukasta menisi Hiskin kanssa näytöille nyt, kun mun nilkkani ei salli juoksemista...Pitääkin kokeilla :)
Kahden ekan piston jälkeen maalimiehet olivat siellä 80 metrissä suoraan edessä ja (lähes) kaikilta tuli ääniapu. Oliskohan maalimiehiä tullut kaikkiaan yhdeksän. Pistoja kertyi paljon.
Ongelmia oli, tai oikeastaan pikemminkin paljon ajatuksia herättävää hakukäytöstä ilmeni.

Yhteenvetona treenistä voisi summata, että Hiskille on kehittynyt seuraavanlaista haasteellista käytöstä:
1. juoksee 50 metriin, kääntyy takarajaa pitkin eteenpäin ja juoksee taas. Ja juoksee eteenpäin kuono maassa vaikka maailman tappiin ellei huudeta pois tai löydä maalimiestä
2. etsii silmillään mahdollisia piiloja, erityisesti siellä 50 metrissä:  kartoittaa jokaisen potentiaalisen kiven, kaatuneen puunrungon yms möhkäleen (Marin mielestä on tosi fiksu)
3. taipumusta kääntyä vasurissa taaksepäin, mahdollisesti jälkeä seuraten jo ennen 50 metriä. Syy ei tiedossa
4. ei malta millään olla kunnolla sivulla lähetyksissä, on niin motivoitunut jatkamaan hommia
Kaksi viimeistä asiaa oli tiedossakin, mutta kaksi ensimmäistä, varsinkin tuo piilojen bongailu oli lievä yllätys. Siis varsinkin kun ottaa huomioon, että His on alkukoulutettu kokonaan hajunhauilla...
Lisäksi tässä treenissä näkyi se, että kun niitä tosi syviä pistoja oli tehty monta peräkkäin, Hiskin nenän käyttö alkoi jäädä toiseksi juoksemisen ihanuudelle. Siksi Mari järjesti sille ihan lopussa hämyn: Hiski sai nähdä, kun mm käveli oikeaan takakulmaan. Maalimies siirtyikin Hiskin näkemättä takaisinpäin alueella, samalla myös lähemmäs keskilinjaa ja "kaivautui maahan." Lähetys suoraan maalimiestä kohti, tuuli kävi niin, ettei saanut hajua.
Sain lähettää Hiskin varmaan toistakymmentä kertaa (ja samalla siirryin koko ajan alueella sivurajaa kohti), ennenkuin sain sen menemään suoraan (yritti aina vinoon sinne kulmaan) ja sitten se sinkosikin jonnekin naapuriläänin puolelle, loikkasi nenä kiinni melkeinpä maassa makaavan maalimiehen yli. Lopulta se haistoi ukon takaisintullessaan, mutta tarkensi paikkaa tosi kauan, tämä siis näkyi hyvin keskilinjalle.

Marin resepti: Hiskille ei nyt yhtään "näkyvää" piiloa, vaan kaikki maalimiehet maahan kuoppiin yms. Talvellahan on hyvä painua lakanan alle lumeen (jos lunta tulee).
Lisäksi Mari suositteli, että pidän Hiskin toistaiseksi lyhyessä remmissä lähetyksissä, ettei siinä tule turhaa henkien taistelua. Itsekin olin ajatellut samaa.
Pitkiä ratoja pitää jatkaa: His ei näytä väsyvän fyysisesti, mutta virheitä (ja jumpittelua) alkaa tulla paljon erityisesti loppupuolella "henkisen väsymisen" takia (=vaaditaan, uusia lähetyksiä, ei löytöjä, ei tule palkkaa jne). Hiskihän on niin nuori, että tuo henkinen kantti on vasta kehittymässä.
Mari  korosti, että koiran pitää tottua työskentelemään korkeassa vietissä loppuun asti. Ehkä mä olen pelännyt vähän turhaankin Hiskin kierroksia, eli lelupalkkaus tulee varmaan nyt käyttöön joka maalimiehellä.
Aika moni näistä jutuista on  melko varmaa seurausta paljosta kisaamisesta, kun en ole päässyt/halunnut korjaamaan kaikkia virheitä. En ole huolissani, nyt tiedän aika hyvin, millaisia ja minkälaisen aikataulun mukaan treenejä suunnittelen.
Eikä Hiski huonosti toiminut: itse asiassahan se teki ihan niin kuin on opetettu: melkein kaikki pistot yltivät sinne 50 metriin tai ylikin. Se ei vaan tajunnut, että olisi pitänyt mennä vielä pitemmälle. Eikä puhti todellakaan loppunut kesken: aluetta olisi saanut varmaan olla vielä toinen mokoma lisää. Ja motivaatiosta ei ole puutetta, onneksi.
Hirveän hyödyllinen reissu, olen todella tyytyväinen! Marilla on tosi hyvä koiranlukutaito ja hän osaa katsoa maastoa "koiran silmin". 
Ja maittavaa ruokaa saimme myös aivan upeassa järvenrantamaisemassa. Parkanolaisilla on kyllä kadehdittavat maastot.
Päivän ainoa huono puoli oli se, että His joutui olemaan autossa 10 tuntia, maastossa tunnin... Ja paluumatka pimeässä ja sateessa, hirviä peläten oli melko raskas.

Ruutua, ruutua: ollaan tehty pihassa ainakin 50 toistoa. Jääviä kellarikäytävällä. Ja jotain muutakin, en nyt muista, seuraamista ainakin, nameilla. Ja pari luoksetulon pysäytystä - en taida uskalla sanoa, että ne on olleet hienoja. Tää ei voi millään kestää...

Hiskin toko ja haku

To-iltana Levekin tokotreeneissä
Paljon koiria ja paljon toimintaa kentällä, hyvä, hyvä.
Paikallamakuu. Erittäin rauhallinen ja keskittynyt oli His ollut. Kaikki muutkin koirat tosi hienosti.
Seuraamista. Edistämistä havaittavissa. Yritin korjata "ajamalla päälle", auttoikin. Sekä pitkää että pätkää. Sivulta peruuttaminen tökkii: erittäin tiivis, mutta peruuttaa itsensä ihan liian taakse. Otin sitten namin käteen, kun muu ei auttanut. Juoksuaskeleita en edelleenkään pysty ottamaan yhtään, mutta käännöksiä tehtiin runsaasti.
Luoksetuloja/pk-tottis. Arvasin, että tässä käy näin. Tuli kolme kertaa suoraan sivulle, kun olin ottanut sekaisin niitä sivulle ja eteen-tuloja.
Luoksetuloja/toko; läpijuoksuina. 
Tunari. Läheltä. Paljon kapuloita. Ensin oma vähän erilleen eteen, sitten taakse ja sitten pari kertaa muiden sekaan ympyrään. Oli hiukan epävarmempaa kuin kotiphassa (häiriöitä ympärillä tosi paljon), mutta toi joka kerta oikean eikä klähminyt. Hyvä His!
Ruutu. Hiski ei edelleenkään hahmota koko ruutua, juoksee vaan jonnekin. Olisi varmaan ollut himpun verran helpompaa opettaa tämäkin homma pentuna - katselin, että Merkka esim. osasi ruudun jo puolivuotiaana. Vähänkö noloa :(
Kouluttaja suositteli kosketusalustaa ja namia, ei innosta. Mulla on nyt vaan semmonen pakkomielle, että haluan opettaa Hiskille tämän "jontemaisesti" niin, ettei ruutu tarkoita rynnimistä namin etsintään tai pallolle hullunkiilto silmissä.
Taidan jättää koko juoksemisosuuden toistaiseksi pois ja aloittaa uudestaan pelkästä ruudusta ja paikasta, siis loppupäästä. Ja palkka tulee multa.
Treenin lopuksi hengailtiin vielä pitkään parkkiksella muiden koirien kanssa ringissä , ihan vaan juoruilemassa. Se teki taas näköjään Hiskille oikein hyvää. Alkaisko sen pörhistely aavistuksen verran laantua...?

Haku
Levekiläisten ja tavesilaisten yhteistreeni Sääksjärvellä perjantai-iltapäivän ratoksi :)
Hiski tekee jostain kumman syystä vasemmalle takapistoja ja muutenkin tekee sinne tyhjät pistot huonommin. Siksi otin treenin, jossa suoria ja eteenpäin kääntyviä vasuripistoja vahvistettiin. Haluan myös vähän "kaventaa" Hiskin pistojen laajuutta.Suorapalkat, kuusi maalimiestä, kolme tyhjää. Monta hämypiiloa.
Eka tyhjä vasempaan nurkkaan (umppari ylisyvällä). Lähti suoraan, kävi tarkistamassa piiloon ja kääntyi melko mukavasti eteenpäin, vihelsin pois. Oikeasta kulmasta hiukan eteenpäin oli maalimies valmiina, taas ylisyvällä. His lähti vinoon, vihelsin takaisin, nyt suoraan.
Vasemmalle lähti ukko kävelemään ja kääntyi syvällä eteenpäin. Hyvä pisto. Oikealle hyvä tyhjä, matkalla käytetty piilo, hienosti ohi. Vasemmalle taas etenevä+kääntyvä mm tiheään kuusikkoon. Hyvä. Oikealle tyhjä, teki ensin liian matalan piston, mikä johtui siitä, että lähetin jo tutkitulle alueelle, hyvä minä. Uusinta hienosti.
Vasemmalle taas näkyvästi menevä, kääntyvä ukko, pisto jees. Oikealla valmis ukko noin 30 metrissä, ok.
Vasemmalla hakkuuaukolla ukko suoraan edessä tosi kaukana, ääniapu.
Olipas tosi, tosi kiva treeni, vaihteeksi mukavaa, kun mukana oli koirakoita, jotka on ihan samassa vaiheessa kuin mekin. Hiski taas oli valloittavan iloinen, motivoitunut ja ikionnellinen pieni koiranpoika! Voi, kun se pysyisi tuommoisena! Aurinkokin paistoi suorastaan lämpimästi, ihan uskomatonta tähän aikaan syksyllä.

Sunnuntaiksi saatiin kutsu Eloketun hakuleirille Parkanoon: innolla lähdössä. Kun vaan nilkka kestäisi...

Jälki ja lisukkeet

Jälki
Keskiviikkoaamuna tavattiin Tarja S.+Hoski-bouvier Lempäälässä. Tein Hokkaselle pelastusjäljen, eli kökin itse jäljen päässä ja Tarja polki Hiskille noin alokkaan pituisen jäljen runsaiden kulmailujen - sekä suoria että teräviä - kera. Kuusi keppiä. Jäljellä oli myös ns. paluuperä. Jälki ei ollut tuon pitempi, koska nilkka vaivaa edelleen aika pahasti. Kuusi kpl keppejä. Jana oli nyt aika lyhyt.Vanheni kaksi tuntia.
Hiskillä oli mestarin otteet. Janalla veti vähän vinoon, mutta en pidä pahana virheenä. Muuten homma sujui mahtavasti: kaikki kepit nousivat helposti ja iloisesti, missään kohtaa ei oikeastaan ollut ongelmia, kulmissa oli varma tahti. Paluuperän His kyllä oikaisi...
Yhteislenkki Heta +nulikat Hiski ja Hoski teki myös terää. 
Vieraat jäljet siis Hiskille tosi nannaa, lisää niitä.
Heta sai vielä etsiä Hoskilta jääneen avaimen ja ihmeen helposti se sen löysikin, vaikka alue oli aika suuri.

Tottikset/tokot:
Ideaparkin parkkiksella Tarjaa odotellessa hirmupitkää seuraamista>Hiskillä hämmästyttävän hyvä asenne ja suorastaan liikuttava kontakti. Myös lähtöjä eri suuntiin. Ei palkkaa, vain suulliset kehut.
Tunari. Ensin laitoin ison kasan viereen oman eteen. Hyvin. Sitten toiselle puolelle, edelleen hyvin. Sitten kasan taakse. Taas hyvin. Sitten kolme toistoa niin, että kapulat oli ympyrässä ja oma siellä joukossa eri paikoissa. Haisteli tosi nätisti ja toi joka kerta oikean. Kannattaa näköjään aloittaa helpoista, se rauhoittaa Hiskiä selvästi ja se keskittyy hyvin, kun on varma asiastaan.
Ruutu>pitkältä matkalta. Ensimmäisellä kerralla meni suoraan oikeaan paikkaan, sitten ei enää osannutkaan, vaan pysähtyi aina ruudun eteen :) Mentiin sitten monta kertaa yhdessä, näytin paikan ja lopuksi vein pallonkin. En halua paineistaa tässäkään Hiskiä yhtään, se vaan hermostuu ja alkaa sählätä, jos ei tajua täysin, mitä ajan takaa. Tehdään kaikessa rauhassa tätä, ei ole kiirettä.
Noudot: metalli>hyvin. Kaksikiloinen hämyillen. Ei mennyt halpaan, kun annoin seuraa-käskyn enkä nouto-käskyä, mutta sitten ei uskaltanut enää noutaa nouto-käskyllä reppana, vaan tarjosi aina vaan tiiviimpää seuraamista ja kontaktia...Oli ihan hermona jo. Oli pakko ottaa uusi perusasento ja näyttää käsimerkki.
Peruuttamista, luoksetuloja läpijuoksuina paljon. Kiertoja, ihan huvin vuoksi.
Kaukoissa olen nyt tehnyt vain sei-is-vaihtoja. Alkoi nimittäin kuitenkin kiusata se, että His siirtää takajalkojaan siinä eteenpäin, vaikka siis etupää pysyy. Nyt olen saanut takakintut pysymään paikoillaan - takapalkalla.  Palkka vain, kun mikään ei liikahda.

Esineitä jälleen yms

Maanantaiaamuksi oli sovittu Mia S.:n kanssa jäljentämistä, mutta taas ilmojen haltija tai mikälie esteri heitti räntäsateen justiinsa sunnuntai-illaksi. Koska maa oli valkoinen vielä ma-aamuna, päätettiin perua homma. Ihan kiitettävästi sitten olikin muuta matalalentoa koko päiväksi ja koirat oli kutakuinkin keskenään kotona.
Tiistaiaamuna tehtiin kahden tunnin juoksentelulenkki ja His hauskutti itseään koko rahan edestä. Humputtelun päätteeksi vielä esinesulkeiset.
Esineruutu
Tallasin vain rajat. Tuttuun tyyliin heitin ensin kolme esinettä peräkkäin oikealle valmiiksi. His lankesi vanhaan syntiinsä: juoksi nenä maassa rajoja pitkin. Kyllä ne esineetkin sieltä tulivat enkä paljon puuttunut touhuun, seisoa jäpitin vaan samassa paikassa.
Sitten kaksi esinettä keskelle peräkkäin: eka edestä heitettynä, toinen takaa. Etuesineen löysi heti, taakse ei meinannut irrota suoraan sitten millään. Helpotin kävelemällä ja tuijottamalla takarajaa kohti, en lähettänyt.
Kolmannet esineet vein Hiskin nähden ja heitin vasemman sivurajan yli peräkkäin. Ei ollut yhtään helpompaa. Taka- ja etuesineen kanssa Hiski tahkosi pitkään ja juoksi kuin tuli hännän alla.
Hiskonen haki siis peräti kahdeksan esinettä. Alle tehty lenkki ei tuntunut missään.
Tarkkailin Hiskin toimintaa koko ajan ihan viileästi ruudussa - jossa oli hyvä näkyvyys - ja siinä on paljon hyvää, jos kohta huonoakin.
Plussat:
Motivaatiossa ei nyt ole vikaa eikä toivottavasti enää tulekaan. His tekee töitä täysin palkein ja jatkaa, vaikkei esinettä meinaa löytyä. Ei sijaistoimintoja tms. Onnistuin paineistamaan koiran e-ruudussa kesällä, enää en tee samaa virhettä. Palkkasin ja kehuin aina "tyhjiltä" poistuloista myös.
His ei juuri mälvää eikä pudottele esineitä, vaan luovuttaa nätisti vaikka esine olisi mitä materiaalia eikä myöskään vaihda esineitä kesken kaiken (kop,kop).
Miinukset:
Hiski takertuu  helposti jälkeen, joten teen tallaamattomia ruutuja edelleen: koiran pakko nostaa nenä maasta. Ohjattavuudessa on runsaasti parantamisen varaa, en kuitenkaan halua siinäkään painostaa, vaan yritän edelleen saada Hiskosen itse tajuamaan lohko kerrallaan-etsimisen idean.
Vauhtia on myös liikaa, mistä aiheutuu helposti etuesineen yli juokseminen. Tästä(kin) syystä seuraavaksi teen kaistaleita, joihin laitan pienet/hyvin piilotetut/vaikeat esineet.
Hiskin pitäisi olla mahdollisimman rauhallinen aloituksessa.

Lopuksi otin vielä metsätiellä luoksekäskyjä läpijuoksuina lukuisan määrän, peruuttamista ja stoppeja. Ja muutaman luoksetulon pysäytyksen, käsy+askel. Toimi :)
Ruutu. Hiski tykkää tästä ihan hulluna, vaikka ei yhtään tajuakaan, mitä siltä pyydetään, kunhan juoksee eteenpäin ja jää seisomaan jonnekin :)
Ja ruokakupilla niitä kaukoja: joskus kaikki, joskus vaan osa.

Superhiski vauhdissa

Sunnuntaina teemana esineet eri muodoissa.
Esineruutu
M-L, Virva, Liisa, Lili ja mä ynnä koirat mukana.
Hiskille neljä vierasta esinettä, kolme normikokoista, yksi selvästi alamittainen. Yksi oikealle keskelle, toinen keskelle eteen ja kaksi vasemmalle peräkkäin, keskelle ja ihan takanurkkaan.
Ei olisi juuri voinut mennä paremmin: His toi kaikki oikeassa järjestyksessä, ei siis sinkoillut sinne tänne, vaan meni juuri sinne, minne lähetin. Ja nopeasti, hommassa ei mennyt kaikkiaan varmaan kuin pari minuuttia.
Tarkkuus
Marja-Leenan kanssa. Esineenä pienenpieni muovipää, jota Vici-rotikka ei löytänyt ilman apua. Lisäksi se mylläsi koko ruudun ihan ylösalaisin, mikä ei haitannut Hiskiä yhtään. Hiski bongasi esineen heti, mutta paikallistamisessa meni hetki. Pudotti hiukan liian aikaisin, muuten loistosuoritus.
Pudotettu
Tehtiin melko haastava rata: kaksi polun ylitystä, pusikko ja jyrkähkö mäki+kivikko. Seuraaminen oli ällistyttävän hyvää, ei yrittänyt oikeastaan yhtään edelle. Itse hanskan haku sujui taas kuin tanssi.
Olipas harvinaisen onnistuneet esinetreenitjoka lohkolla. Pitkä tauko on tehnyt pelkästään hyvää näköjään :)

Pihassa vielä vähän tokottelua:
Ruutu
Paljon toistoja vähän eri etäisyyksiltä niin, että kävin aina näyttämässä paikan ennen lähetystä. Halusin monta onnistumista peräkkäin ja niitä sitten tulikin ihan roppakaupalla tällä systeemillä.
Tunari
Paljon toistoja myös, halusin tässäkin onnistumisia. Otin ensin ison kasan ja laitoin oman siihen viereen, mutta His ei meinannut millään löytää sitä, vaan touhusi kasan kimpussa. Sitten ihan pelkkää omaa muutama kerta ja lehdillä peitettynä. Sen jälkeen taas kasa ja oma oli sivummalla. Nyt hiffasi idean. Sitten monta kertaa vielä paljon kapuloita ympyrään ja oma joukkoon. Sujui hyvin ja saatiin monta onnistunutta toistoa.
Metallinouto
Monta toistoa näitäkin: oman kanssa ei mitään ongelmia, kiertää myös hienosti kapulan taakse. Tein myös niin, että heitin, mutta en antanutkaan "nouda"-käskyä. Halpaan meni, mutta oppi taas ehkä jotain :)

Raunioiden rajamailla tottista ja vähän esineistöä

Heräsin lauantain vastaisena yönä siihen, että oksennusääniin. Hetahan se siellä ykäsi sukkaani olohuoneen karvamatolle. Nuorempana se harrasti paljonkin tätä vaateparsien yms nieleskelyä - ruokavalioon kuului runsaan sukkaosaston lisäksi kokonaisia sukkahousuja ja verkkokassi.
Päivän vietin töissä PPK:n raunio-B-kokeessa. Kiva ilma ja hyvää jauhelihasoppaa, ei yhtään hassumpaa, vaikka tulikin kyyhötettyä muutama tovi betonirenkaassa :)

Ennen koetta otin Hiskille parkkiksella runsaitten häiriöitten kera (koiria, autoja, 9-millisen ääniä, betonimylly, haukkumista yms yms) tottista.
Ensin levitin ison kasan palloja kentälle ja sitten His paikallamakuuseen. Kokeilin sivullekutsumista pallojen ohitse ja keskeltäkin (idea Hanna T.:n blogista :)). Hyvin oli poika kuulolla ja tuli napakasti sivulle vilkaisemattakaan palloja. On niistä pallosulkeisista ollut jotain hyötyä :) Monta toistoa ja sitten otin maasta eteenkäskyllä. Laakista onnistui oikein tämäkin! Muutama toisto näitä myös. Poika oli kuulolla ja tarkkana.
Sitten heitin kapulan, mutta en antanutkaan noutokäskyä, vaan liki-käskyn. Tässä meinasi Hiskille tulla moka: nytkähti aika pätkän eteenpäin jo, mutta palasi. Toisella kertaa oli heti jo tarkempi. Ei palkkaa.
Sitten seurautin pitkänpitkiä pätkiä sinne tänne, myös pallomeren keskeltä ja ympäri. Ei mitään ongelmia.  Hieno kontakti ja hyvä paikka, kerran jouduin huomauttamaan, kun toinen koira alkoi haukkua melkein vieressä. Ei palkkaa.
Eteenmeno. Ensimmäisellä kerralla lähti ihan vinoon, huusin pois ja lähetin uudestaan, onnistui. Maahanmeno, vapautus ja palkka vasta lyhyen seuraamisen jälkeen.
Kiertoja. Muovilaatikon ympäri, pysähtyi jo valmiiksi, pöh. Otin kierrolla monta eteentuloa pallolle.
Luoksetulo. Pysähdyksen kera, hui. Otin kokeeksi aika lyhyeltä matkalta uuden käskysanan kanssa. Stop-käskyllä askel Hiskiä kohti. Toimi kolme kertaa peräkkäin kuin junan vessa: His stoppasi siten kuin haluan sen pysähtyvän. Voiskohan sen "käsimerkin" korvata "jalkamerkillä? Jäsen kuin jäsen...Tämä on nyt tähän mennessä toiminut parhaiten, vähänkö olen ylpee, kun keksin tuon ihan itse (siis jos tämä ei nyt ole vain sattumaa).Sitten läpijuoksuja.
B-kokeen jälkeen otin vielä aidan sisäpuolella uuden annoksen häiriöseuraamista. Ensin käännöksiä ja kontaktia ja sitten taas ylipitkää seuraamista eri suuntiin. Hyvin pelitti.
Jossain välissä perjantaina tallasin täysimittaisen esineruudun rajat. Vein kolme pientä, kovaa esinettä (vähän tarkkuusruutuesineitä isompia) oikealle peräkkäin ja lähetin molemmat koirat hakemaan. Heta toi keskiesineen, Hiski edestä ja takaa. Molemmat käyttivät hienosti nenäänsä.

Voihan nilkka :(

Nilkka on aina vaan tosi kipeä. Estää pitkät lenkit ja olen nyt muutenkin koittanut hiukan säästellä sitä.
Mutta semmosta tokoon  ja vähän PK-tottikseenkin vivahtavaa ollaan Hiskin kanssa tehty, ei kuitenkaan mitään, missä joutuisi ottamaan yhdenkään juoksuaskeleen :(
Joka aamu seuraamista (ylipitkää) nameilla kellarikäytävällä. Nilkuttamiseni ei tunnu haittaavan Hiskiä.
Eteenmenot. Pirkkahallin kentällä. Vein taas Hiskin kanssa yhdessä joukon palloja sinne normipäähän ja sitten otettiin vaan seuraamista, lähtöjä ja käännöksiä lähinnä. Sen jälkeen eteenmenoja kaikkiin muihin suuntiin kuin palloille. His oli vähän yllättynyt ja yritti ensin vinoon sinne palloille, mutta lopulta sain sen menemään suoraan "vääriin" päihin. Lopuksi vielä seuraamista ja sitten haettiin yhdessä ne pallot pois. En siis antanut Hiskin ottaa itse.
Parkkiksella ruutua. Se aina yhtä suuri arvoitus: joskus menee suoraan oikeaan paikkaan, joskus ei. Ehkä se siitä joskus. Ruutua ollaan otettu myös pihassa kerran pari.
Kaukot myös ja muistaakseni ne pelittivät tuolla aika hyvin. Kotona kaukoja on treenattu joka päivä, olen ollut ihan edessä välttääkseni ainakin eteenpäin liikkumisen. Takapää pompsahtaa edelleen S-I:ssä eteenpäin, mutta etutassut pysyy. Liikkeissä ei enää yleensä erehdy eikä tarvitse toista käskyä.
Luoksetuloja. Hyvin, suoraan.
Peruuttamista jatkettu. Siinä His alkaa olla aikamoinen mestari, vahinko, ettei tuo ole erikseen arvosteltava liike :)
Torstai-iltana onnuin Levekin toko-treeneihin.
Ensin paikallamakuu. His oli maannut sammarin ja rotikan välissä hievahtamatta ja tuijottanut koppia, jonka takana olin.
Seuraamista, missä His oli vähän liiankin hyvässä vireessä: pomppi ja painoi.
Metallinouto. Oho: vieras kapula, jota Hiski ei yllättäen voinutkaan sietää...Tarttuminen inhotti ja räkäisi kapulan jalkoihini. Uusinta ei ollut juuri parempi. Jassoo, näitä pitää siis treenata, oma metallikapula on jo ihan jees.
Tunarit. Eka: otti heti oikean, pudotti ja hammasteli joka ikisen läpi. Lopuksi otti taas oikean ja toi. Uusinta: klähmi taas jokaista ihan antaumuksella, mutta toi kyllä sitten oikean. Pihassa on nyt tehnyt tätä samaa: käy kaikki kapulat läpi, mutta ottaa lopulta oikean. Epävarmuusvaihe? Liikaa virettä?
On se hyvä, ettei ole kiikarissa mitään voivoi-luokan koetta vielä aikoihin. Siihen valmistautuminen meinaan ottaa vielä aikaa.
Esine-etsintä. Sisällä, pienehköjä metalliesineitä 10 kpl, molemmat etsivät yhtaikaa.  Lopputulos 5-5. Lopputulos sama, vaikka tyyli on aika erilainen.