HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




torstai 21. lokakuuta 2010

Voihan nilkka :(

Nilkka on aina vaan tosi kipeä. Estää pitkät lenkit ja olen nyt muutenkin koittanut hiukan säästellä sitä.
Mutta semmosta tokoon  ja vähän PK-tottikseenkin vivahtavaa ollaan Hiskin kanssa tehty, ei kuitenkaan mitään, missä joutuisi ottamaan yhdenkään juoksuaskeleen :(
Joka aamu seuraamista (ylipitkää) nameilla kellarikäytävällä. Nilkuttamiseni ei tunnu haittaavan Hiskiä.
Eteenmenot. Pirkkahallin kentällä. Vein taas Hiskin kanssa yhdessä joukon palloja sinne normipäähän ja sitten otettiin vaan seuraamista, lähtöjä ja käännöksiä lähinnä. Sen jälkeen eteenmenoja kaikkiin muihin suuntiin kuin palloille. His oli vähän yllättynyt ja yritti ensin vinoon sinne palloille, mutta lopulta sain sen menemään suoraan "vääriin" päihin. Lopuksi vielä seuraamista ja sitten haettiin yhdessä ne pallot pois. En siis antanut Hiskin ottaa itse.
Parkkiksella ruutua. Se aina yhtä suuri arvoitus: joskus menee suoraan oikeaan paikkaan, joskus ei. Ehkä se siitä joskus. Ruutua ollaan otettu myös pihassa kerran pari.
Kaukot myös ja muistaakseni ne pelittivät tuolla aika hyvin. Kotona kaukoja on treenattu joka päivä, olen ollut ihan edessä välttääkseni ainakin eteenpäin liikkumisen. Takapää pompsahtaa edelleen S-I:ssä eteenpäin, mutta etutassut pysyy. Liikkeissä ei enää yleensä erehdy eikä tarvitse toista käskyä.
Luoksetuloja. Hyvin, suoraan.
Peruuttamista jatkettu. Siinä His alkaa olla aikamoinen mestari, vahinko, ettei tuo ole erikseen arvosteltava liike :)
Torstai-iltana onnuin Levekin toko-treeneihin.
Ensin paikallamakuu. His oli maannut sammarin ja rotikan välissä hievahtamatta ja tuijottanut koppia, jonka takana olin.
Seuraamista, missä His oli vähän liiankin hyvässä vireessä: pomppi ja painoi.
Metallinouto. Oho: vieras kapula, jota Hiski ei yllättäen voinutkaan sietää...Tarttuminen inhotti ja räkäisi kapulan jalkoihini. Uusinta ei ollut juuri parempi. Jassoo, näitä pitää siis treenata, oma metallikapula on jo ihan jees.
Tunarit. Eka: otti heti oikean, pudotti ja hammasteli joka ikisen läpi. Lopuksi otti taas oikean ja toi. Uusinta: klähmi taas jokaista ihan antaumuksella, mutta toi kyllä sitten oikean. Pihassa on nyt tehnyt tätä samaa: käy kaikki kapulat läpi, mutta ottaa lopulta oikean. Epävarmuusvaihe? Liikaa virettä?
On se hyvä, ettei ole kiikarissa mitään voivoi-luokan koetta vielä aikoihin. Siihen valmistautuminen meinaan ottaa vielä aikaa.
Esine-etsintä. Sisällä, pienehköjä metalliesineitä 10 kpl, molemmat etsivät yhtaikaa.  Lopputulos 5-5. Lopputulos sama, vaikka tyyli on aika erilainen.

2 kommenttia:

PiaP kirjoitti...

Kyllä se tunnari siitä rauhoittuu, kun vaan toistoja toistoja toistoja. Ja kapuloita voisi laittaa vaikka kakskyt tai kolkyt, että joutus sitten vaikka koko rahan edestä niitä lääppimään, jos meinaa kerran :-D.
Jos ei ala rauhoittua niin sitten pitää ehkä asialle tehdä jotain, mutta veikkaan että toistoja ei vaan vielä ole niin paljon, että olisi ihan satavarma?

Hiippari kirjoitti...

Ok. Kiitti Pia, tosiaan niitä kapuloita voisi olla paljon enemmän, mun tarvii saada vaan lisää kapuloita. Eli eikun toistoja .)