Marian opissa, hakua

Hiukka päivitystä, kun olen taas niin hakumotivoitunut..
Olimme nimittäin Hiskin kanssa torstaina Maria Brandelin hakukoulutuksessa. Aamupäivällä vallitsi kiva syysilma, puoliltapäivin alkoi rätkiä jalkarättejä. Poislähtiessä pelkäsin ihan tosissani, pääsenkö sieltä, oli  jo sen verran kinostanut valkoista möhnää.
Märkä olin ja palelin lopun iltaa, mutta mitäs tuosta.
Illalla hokasin, että His oli ollut seitsemän tuntia autossa ja vajaan tunnin töissä/ulkona. Ilmankos se oli vähän sitä mieltä, että "mitään ei ole tänään tehty, voitaisko edes vähän leikkiä." Ei voitu, kun mamma istui vilttiin kääriytyneenä sohvassa.
Mutta siis hakuopissa oli seitsemän koirakkoa ja liuta kuunteluoppilaita. Otin Hiskille ensin kisamaisen treenin 200 metrin radalla, kolme ukkoa, paikkoja en siis tiennyt. Olin kertonut Marialle Hiskin ongelmiksi liian laajat pistot (joskus myös liian matalat tyhjät) ja oman keskilinjaohjaamiseni.
Hiski oli Marian mielestä ihan huippu ja olihan se taas joo. Teki hienot pistot, yhtäkään ei tarvinnut oikaista ja ilmaisut 10+.
Ohjaaja ei Marian mukaan ole tarpeeksi selkeä ja tarkka keskilinjalla koiran vastaanotoissa ja lähetyksissä, pitää olla vielä nopeampi vislauksissa, ja vaatia viivasuora paluu, ei sallita kaarroksia.
Eli kyse on "kokonaisvakutelmasta", so hienosäädöstä, minkä kyllä tiesinkin. Kaikki perusasiat ovat kunnossa ja koira on mahtava pakkaus.
Toisella kierroksella en myöskään tiennyt maalimiesten  paikkoja, en edes määrää. Niitä oli sitten kaksi. Alku oli ensimmäisen kierroksen toisintoa. Lopussa jouduin oikomaan yhtä pistoa ja His alkoi olla sen näköinen, "etten viittisi nyt mennä enää tonne, kun se maalimies on tuolla toisella puolella". Juuri silloin hukkasin  lumisateessa keskilinjan ja aloin kuikuilla taakse, kadotin hetkeksi yhteyden koiraan, joka kohta viipottikin  iloisesti rulla suussa vastakkaiselta puolelta keskilinjaa. Niin siinä käy. Kuten Maria sanoi: sekunniksikaan ei saa herpaantua, koko ajan on oltava skarppina. Mutta kehuja tuli taas niin, ettei tosikaan. ja Maria tosiaan tietää, mistä puhuu...
Onhan tuo aika haastavaa: lähetät koiran esim. oikealle, yrität siinä sitten tiirata, menikö se varmasti suoraan, kun näkyvyys on huono; juokset salamana epätasaista polkua, samalla tarttis vilkuilla, missä keskilinja menee ja näkyykö 200 metrin merkkiä, ja samanaikaisesti koitat vilkuilla toiselta puolelta sopivan uuden lähetyspaikan. Tämä kaikki 20 sekunnissa (lasket siis koko ajan mielessäsi) ja koko ajan pitää tietää, missä koira menee, vaikket edes näe sitä. Huh.
Juu, haku ei todellakaan ole helppo eikä stressivapaa laji. Mutta hieno.
Hienosäätö ei ole ominta aluettani, mutta kaipa sitä nyt on ruvettava vaatimaan itseltäänkin, kun koira tekee jo kaiken niinkuin pitää. Treenisysteemeissä ollaan nyt selvästi oikeilla linjoilla: paljon tyhjiä ja pitempiä ratoja, nollatoleranssi pistojen suoruudessa ja syvyydessä, enemmän sokkotreenejä ja palkattomia maalimiehiä. Välillä ylläreitä. Niin jatketaan. Nyt sitten viilataan joka ikistä pilkkua...
Mulla on hemmetin hieno hakukoira ja olen sille "velkaa" sen verran, että itsekin olen parempi :)
Paljon muitakin treenivinkkejä tuli, ihan mahtavaa.
----------------------------------------------------------
Ihan "pöytäkirjan ulkopuolelta": kuulin tuolla, että SM-kisojen hakuradalla joku oli sanonut kaksi kertaa tuomarille (ekan kerran ihan alussa), että koiran (Hiskin) valjaat olivat tosi pahasti ja kiristivät. Tuomari oli sanonut, ettei hän mainitse asiasta ohjaajalle.
Oma vikanihan tuo tietenkin oli. Tuomari on luultavasti ajatellut, ettei hän "auta" kilpailijaa, joka on itse mokannut valjaitten pukemisessa. Toisaalta on olemassa eläinsuojelullinen puoli. Kiristävät valjaat varmasti sattuivat ja hankaloittivat koiran liikkumista.
Miksi ohjaajanntorvelo itse ei huomannut mitään? Sitä ihmettelen itsekin edelleen. Ilmeisesti syy oli lähes patologinen poikkeusoloista johtunut jännitys ja väsymys.
Olisi tottakai pitänyt olla huolellisempi, joten siinä suhteessa vastuu on minun. Toisaalta tekoni ei ollut tahallinen ja olisin korjannut heti valjaat, jos olisin huomannut. Tuomarin päätös sen sijaan oli tietoinen. Noin niinkuin juridisesti ilmaistuna.
Tuomarin olisi mielestäni pitänyt pistää ohjaaja pukemaan valjaat oikein. Kilpailija olisi kärsinyt tästä valjaiden korjamiseen kuluneen ajanmenetyksen verran. Säännöissähän tällaisesta ei sanota mitään, joten harkintaa olisi ollut mahdollista käyttää.Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.
-----------------------------------------------------------
Viime lauantaina oltiin Pitkäkalliontiellä noin 150 metrin radalla kaksi maalimiestä, toinen oikealla puolivälissä, toinen radan lopussa vasemmalla.
Yritti heti kättelyssä kaartaa suoraan mm:lle, huusi takaisin ja lähetin ensin kulmaan, teki kiltisti tyhjän laatikon eikä jumpitellut yhtään. Yhden takapiston otin myös takaisin, sama juttu, samoin yhden matalaksi jääneen. Joka kerta uskoi kerrasta, ei tarvinnut jäädä hinkkaamaan moneen kertaan.

2xleiri + muuta

On sitten tullut vähän leireiltyä. Viime viikonloppuna Jämillä Tendingin porukoitten kanssa ja tässä viikonvaihteessa Tuusulan koirakerhon leirillä Räyskälässä hakukouluttajana.
Molemmilla leireillä oli tosi kivat ilmat. Nää syysleirit on just mun makuuni. Kesäleirejä vaivaa yleensä infernaalinen kuumuus ynnä hyttyset ja paarmat.
Jämillä olimme kolme kertaa hakuryhmässä ja kerran tottistelemassa. Huikeat hakumaastot, mm piilo kolmen metrin syvyydessä maan alla. En nyt ihan muista, miten kaikki meni, pistoja ainakin jonkin verran oiottiin, muttei pahasti.
Tottikseen sain muutaman hyvä vinkin kokeneilta bc-ihmisiltä, niitä testaillaan. Kyse on lähinnä eteenmenosta sekä noutokapulan palautusvauhdista. joka on ollut hidastumaan päin.
Välissä viikolla on tehty joku jälkikin, viimeksi Miko polkaisi kilsan jäljen Innilän lenkkeilymaastoihin. Eipä olisi voinut taas paremmin mennä. Hiski on edelleen huippu jäljestäjä.

Tämä viikonvaihde hurahti sitten taas leirillä, nyt hakukouluttajan roolissa. Seitsemän mahtavaa koiraa ja tosi kivoja ihmisiä. Oli tosi hauskaa ja opin itsekin taas paljon. Kiitos kaikille!
Lauantaina oltiin metsässä semmoset 10 tuntia, tänään sunnuntaina kuutisen. Happeakin siis tuli sopivasti haukattua.
Hiski tempaisi viikonlopun aikana kolme treeniä: ensin oli la-ap mielikuvatreeni/kuusi ukkoa, sitten la-ip kahden ukon ja muutaman tyhjän treeni ja sunnuntaina vajaan parinsadan metrin sokkotreeni, johon olin tosi tyytyväinen. His teki erinomaiset tyhjät laatikkopistot ja loistavat ilmaisut. Eipä paljonkaan huomautettavaa.
Esineruutujakin on tehty muutama, vain kaistaleita, kun kukaan ei viitsi talloa mun kanssani koko ruutua...