2xHK3, EK3, JK2

:)

Rakkaat karvakaverini Hiski 2,5 vee ja Heta, kohta 8 vee ovat nyt tasoissa

Palauttelua

Keskiviikkoiltana Kangasalan maastoissa tehtiin vähän maastojen kisapalauttelua Hiskille.
Esineruutu
Tallattiin Paulan kanssa 20x50 kaistaleen reunat, "sisusta" jätettiin tallaamatta. Paula heitti yhden pienen esineen suunnilleen alueen keskiosaan, kahden mättään väliin korkeahkoon varvikkoon, pikkukuusen alle. Ideana oli, että etsisi varmasti täysin ilmavainulla ja joutuisi tarkentamaan kunnolla. Rauhoitin hyvin ennen lähetystä. Jo lähtö oli ihan erilainen kuin kisoissa: ei ampaissut sata lasissa loikkien, vaan lähti nätisti ja keskittyneesti. Sai hajun nopeasti. Iloinen palautus. Se oli siinä :)

Haku
Paula, Lili ja minä+koiruudet. Uusi maasto, vasemmalla loiva rinne, sivurajalla jyrkähkö pudotus. Oikealla aika tasaista, mutta alueella vanha pieni sorakuoppa ja monta maakuoppaa. Oikealla oli myös hämypiilo. Ihan tyyni.
Viisi pistoa. Hiskille neljä ukkoa/akkaa: oikeassa kulmassa maakuopassa pressun alla valmis, vasemmalle mm käveli kulmaan ja eteni sieltä 30 metriä. Sitten oikealle tyhjä, vasemmalle  ukko taas käveli 50 metriin ja kääntyi eteenpäin. Oikealla lopuksi ääniapu viiteenkymppiin, sinne lähetys sorakuopan rinnettä ylös. Kolmella ekalla ruokapalkka, viimeisellä ruoka+pallot. Kaikilla ilmaisut.
Rauhoitin taas hyvin silittelemällä ennen kuin lähdettiin tekemään mitään.
Meni niin napakymppiin kuin vain voi. Hiskillä ei näkynyt pienintäkään kisaväsymystä, se paahtoi menemään täysillä ja hirveän motivoituneena, teki hyvät pistot, toi rullan oikein hyvin eteenpäin ja kunnolla sivulle asti. Päästin menemään vapaasti liinassa.
Oli tosi kiva pikku treeni ja Hiskillä oli kauhean haúskaa.
Mietin vielä niitä sunnuntain vasemman puolen takapistoja. Hiski toimi itse asiassa aivan luontevasti: tuuli kävi ikäänkuin kello kahdesta, eli His haki hajua tuulen alapuolelta. Siitä ei oikeastaan pitäisi edes rokottaa. Mutta tuskinpa tuomari tajusi...

Tilitystä, tottista ja hierontaa

Olipa hieno herätys tänään, siis keskiviikkoaamuna. Kun avasin verhot, järvellä lipui juuri seitsemän joutsenen letka. Taustalla semmoinen hieno aamusumu.

Terhi hieroi taas tiistaiaamuna Hiskin. Hienosti poika rentoutui: Terhi osaa käsitellä Hiskiä suorastaan ihailtavasti.Oikea puoli oli selvästi kipeä. Ensi viikolla mennään taas.

Tottis
Pihassa heti maanantaina kontaktiharjoituksia. Ma-iltana Pirkkahallin kentällä Lilin kanssa palauttelutreeni. Kentän reunalla kuusi palloa+Herin eteenmenomerkki.  Hiskille matalalla A-esteellä kapulan heittoja joka suuntiin vinoon ja keskelle. Ilmoittautuminen Herin kanssa >palkka. Lyhyt seuraamispätkä>palkka. Vähänkö hieno, ei vilkaissutkaan palloja.
Eteenmeno pallojen suuntaan ja maahankäsky 5-10 metriä ennen niitä, ei keulinut seuruussa. Putosi kuin kivi eikä koskenut palloihin. Hieno poika! Sitten pikku seuraaminen ja  leikkiä.
Kyllä taas toimi kaikki...
Tiistai-iltana tokoa Levekin kentällä. Ohjelmassa kisamainen treeni käskyttäen, menin ihan koirahäiriöiden takia. Koiria olikin paljon ja osa ihan kurittomia. Paikallamakuussa lapukkauros singahti ylös, His pysyi tässä vaiheessa hyvin, mutta kun alkoi haistella Hiskin peräpäätä, poika nousi seisomaan. Tässä vaiheessa ehdin jo viereen, komensin takaisin maihin ja jatkettiin.
Hiski oli valppaana kuin mikä. Voi että miten hienot sivusiirtymät! Palkkasin pääasiassa namilla, mikä pelitti ihmeen hyvin. Liikkeiden välillä rauhoitin kunnolla. Taidanpa alkaa panostaa tokoon, kun siinä seuraaminenkin sujuu, kun Hiskillä ei ole mitään odotuksia eteenmenosta ;)
Sama lapukkauros syöksyi uudestaan Hiskin luo, kun istuskeltiin kaikessa rauhassa odottamassa vuoroamme sivummalla. Nyt Hiski hermostui oikein kunnolla. Eikä omistaja meinannut millään saada koiraansa kiinni...Olipa tosiaan häiriöitä.

Ajattelin ensin, että saa kisa-analyysit riittää. Ilmeisesti meikäläisen on kuitenkin aina pakko purkaa päänsä, että pääsisi rämpimään eteenpäin. 
Hiskin käytös sunnuntain tottiksessa Nokialla oli täydellinen yllätys. Menin täysin koiraan luottaen kentälle, mieliala oli korkealla siksikin, että päästiin ekana suorittamaan. His vaikutti innokkaalta ja piti hyvin kontaktia ilmoittautumisen ajan. Sain annettua vihjesanan ja kaikki vaikutti hyvältä. Kun toista koiraa vietiin paikallamakuuseen, Hiski alkoi yllättäen tapittaa kentän reunaan. Vielä tässä vaiheessa uskoin, että saan napakalla käskyllä Hiskin "kiinni". Mutta käskylläpä se oikein hyppäsi edelle, kontakti tiukasti kentän laidassa. Sama juttu kaikissa seuraamisjaksoissa.
Kaikki jäävät se teki oikein ja nopeasti, mutta arvosanat putosivat sen valmistelevan osuuden takia.
Nouto: muistaakseni Heinilä toivoi, että koira "olisi pitänyt kapulaa voimakkaammin", mikä oli kyllä sikäli kummallista, että jouduin taas vääntämään kapulan väkisin Hiskin suusta...Onko tästä tullut vaan semmonen mantra, jota PK-tuomarit hokee?
Hyppyesteeseen His kolautti takaisintullessa ihan kunnolla. Sitäkään ei ole kentällä treeneissä tapahtunut kertaakaan eikä pihahypyissä.
Esineruudussa oli vähän sama juttu kuin tottiksessa, eli Hiskin luokaton etsintä tuli ihan puskista. Treeneissä se keskittynyt hyvin. Nyt se enimmäkseen minusta vain juoksenteli (vaikka luulisi, että olisi saanut hakuradalla jo juosta tarpeekseen).

SM-kisojen jälkeen ollaan siis treenattu erityisesti seuraamista Jonten ohjeiden mukaisesti. Miksi meidän seuraaminen (ja melkein kaikki muukin) onnistui SM-kisoissa niin hyvin? Siellä oli ihan vieras paikka, kummallinen alusta, aamuyö, yleisöä ja His toimi silti hyvin.
Mitä tein ennen SM-kisoja eri tavalla kuin nyt? Tarkistin blogista.
Silloin treenasin Hermiön Outin neuvojen mukaan. Siihen kuului erityisesti se vartalojännitys ja hengitys, keskittymisharjoituksia oli paljon. Näistä sitten luovuin kokonaan ja siirryin käyttämään suullista huomauttamista tai karvoista nyppäämistä. Lähtöjä (nopeaa palkkaamista kontaktista tai heti lähdön jälkeen) ei ole nyt treenattu yhtään, ennen SM-kisoja paljonkin. Olen nyt tehnyt paljon palkattomuustreenejä ja pitkiä seuraamisia. Ne siis eivät ole tuottaneet toivottua tulosta.
Juttelin Nokian kisan jälkeen pitkään Tarja V.:n kanssa, jolla on hyvin Hiskin tyyppinen malinois Bertta, erinomainen hakukoira. Hän käyttää tottiksessa samaa vartalo-/hengitystekniikkaa kuin Outikin.
Taidanpa palata takaisin tuohon tyyliin - ei joka kisassa ole Lea-tätiä.
Susan, jos satut lukemaan: kiitos signaaliherkkyysajatuksista. Olen ajatellut, että Hiski on äärimmäisen terävä, mutta se lienee nimenomaan signaaliherkkä.
Mutta perusongelma on varmaan yhä edelleen se, että olen epäonnistunut laumavietin käyttöön valjastamisessa, vaikka otin asian kuntoon laittamisen ohjelmistoon jo keväällä. Katri kertoo blogissaan, että Jonte sanoo, että "koira (Mervi) ei ota vastuuta tekemisistään." Juuri näin Hiskin kohdalla erityisesti PK-kokeissa. Hankaluus on vain siinä, että treeneissä tämä ei näy ja erityisesti toko-treeneissä ei ollenkaan enkä millään keksi, mikä erottaa tarkalleen ottaen treenin koetilanteesta. Minun jännitykseni se ei voi olla.
En tahdo virittää Hiskiä ennen treenejä enkä koetta mitenkään. En halua palkata koiraa, ennen kuin se on tehnyt mitään. Eikä His ole edes sen tarpeessa on, koska sen ongelma ei ole vireettömyys, vaan se, ettei se "patoa" sitä viettiään, vaan lähtee heti purkamaan sitä vaanimalla. Sen jälkeen koko hommaa leimaa sellainen ilmiö, josta tuomarit kuvailisivat niin, että "koira saisi olle tarkkaavaisempi." Eli se ei keskity. Ainoa, millä siihen tässä on siis pystynyt vaikuttamaan, on tuo jäykkä-vartalo-ohjaus.Se huomauttaminen/nyppääminen on siitä huono, että sitä ei tosiaan pysty kisoissa käyttämään.
Hiskihän ei ole vähimmässäkään määrin nöyrä eikä kovin miellyttämishaluinenkaan bc, vaan itsenäinen, itsepäinen ja pomottamaan pyrkivä pakkaus. Ja minulle se on mamman rakas kultamussukka, voivoi. Ei taida olla paras mahdollinen kuvio...Nina K-K. sanoikin mulle kerran, että "sää tykkäät vähän liikaa tosta koirasta." Totta, mutta voiko Hiskistä muka tykätä liikaa?!?!
Pallostaluopumistreenejä a la Jonte kehiin taas.
Lisäksi mietin nyt erityisesti rentoutumista. Hiski pitää ylimalkaan saada rennommaksi ennen kentälle menoa. Se on ihan raivovireessä kisoissa muiden koirien ja varsinkin autoissa haukkuvien koirien takia, menee ihan sijaisille tuosta. Ihan eri asia on, miten tämä tehdään...

Outin opit
Kopioin tähän loppuun vielä kirjaukseni Outin seuruuklinikalta 28. kesäkuuta. Näiden ohjeiden mukaan treenasin ässämmiin.
"Outin mielestä (ja omastanikin) ohjaajan ongelmia ovat mm: 1. epävarma/jäykkä ote heti aloituksessa sekä liian nopea liikkeellelähtö=lähdöt on huonoja, minkä tiesinkin 2. liian nopea ja nykivä vauhti ylimalkaan 3. ylävartalon asento 
Lääkkeet: rauhallisempi ote ja reagointiaikaa lähdöissä ja käännöksissä koiralle, ryhti suora, mutta ei jäykkä (!), rauhalliset liikkeet ja suht verkkainen vauhti ja lyhyehköt askeleet. Käännökset koiralle "sopivaan" aikaan so, kun se seuraa varmasti hyvin.
Lisäksi harjoitellaan  pitkiä siirtymiä kapuloille ja telineille pallo kainalossa ja palkka siitä vihjesanan jälkeen, tässäkin nopeudenvaihdoksia."

Nokian kisat

Piirimestikset on sitten käyty.
Nostin tottakai viimeisen suorittajan numeron. Ensin oli haku, jonne pääsyä odotimme kolmisen tuntia. Tuomarina Katja Kortesuo.
Nokian radalla on rinteitä, kallioita, nousua ja laskua, yksi tosi märkä paikka, joka ylitetään pitkospuita ja puolilahoa siltaa pitkin ja välillä melkoisen tiheää metsää ja ryteikköä. Keskilinja on kivinen, kapea polku. Polkuja risteilee kahta puolta paljon, mutta kun ei tunne rataa, on vaikea tietää, missä seuraava polku tulee.  Yhdessä kohtaa on  myös metsätien ylitys.
Eka ukko oli vasemmassa kulmassa, rinteen alla, puolipiilossa, 40 metrin syvyydessä. Toinen oli keskilinjan oikealla puolella, puisessa mökkipiilossa 50 metrin syvyydessä, 200 metriä keskilinjan alusta. Kolmas oli 300 metrin päässä alusta, 50 metrin syvyydessä kummallisessa hermeettisessä arkussa, joka oli vielä peitetty maastopressulla.
Lähetin Hiskin ensin oikealle, jonne se teki hyvän piston. Sitten lähetys vasemmalle, tuli rulla suussa. Sitten muutama lähetys molemmin puolin ja saavuttiin sadan metrin merkille. Heti merkin jälkeen pistotin Hiskin mäen alla oikealle, tiheään metsään. Häipyi ja viipyi kauan, mista tiesin, että kohta tullaan rulla suussa. Kuten kävikin. Sitten minua lähdettiin kiidättämään keskilinjaa pitkin, mm. niitä liukkaita pitkospuita, jonka jälkeen His teki jyrkän käännöksen oikeaan, karmeaan ryteikköön. Tässä vaiheessa minulta jäi pipo puunoksaan kiinni ja oli pakko pysähtyä, samalla His alkoi juoda siitä suonsilmäkkeestä tai oikeastaan pikku lammesta, jossa seisoimme nilkkojamme myöten. Sitten edettiin siinä vesistössä ja tultiin vihdoin maalimiehelle, joka siis oli 200 metrissä. Tässä vaiheessa tuomari sanoi maalimiehelle, ettei hän osaa enää takaisin polulle, notta olisko neiti hyvä ja veisi.
Jatkettiin. Kerkesin lähettää kerran vasemmalle ja sitten taas oikealle. Taas viipyi koira jossain. Katsahdin jossain vaiheessa taakseni ja kas, siellähän Hiskonen olikin ihmisten takana jotenkin hämmentyneen oloisena. Lähetys vasemmalle ja uudestaan oikealle ja taas His tuo rullaa. Sitten vaan maalimiehelle aika haipakkaa.  Hiskipä oli käynyt jo maalimiehellä ja tullut rullan kanssa, mutta pudottanut sen, kun en nähnyt koiraa ja kapealla polulla takanani oli monta ihmistä...
Tuomarin tuomio
- "koira on henkisesti ja fyysisesti erittäin vahva ja erittäin itsenäinen" (jee juu!)
Sitten kritiikkiä, mm näin:
- koira työskenteli osan aikaa vasemmalla puolella taaksepäin (pitää paikkansa), tästä kosahti työskentelypisteitä
- koira pysähtyi toisella näytöllä juomaan (tästä lähti kuusi pistettä)
- ohjaaja irrotti liinan liian aikaisin viimeisellä piilolla (viisi pojoa pois!)
- koira kävi kaksi kertaa piilolla ja toi rullan kahdesti, kassakone miinusti rutkasti
Tuomari myös väitti, ettei ohjaaja "ajoittain tiennyt yhtään, missä koira meni." No sitä en tiennyt, että His erehtyisi muutaman metrin ja tulisikin takaapäin, muuten kyllä olin koko ajan perillä. En huuda Hiskiä turhan herkästi pois.
Eli muutamaa takapistoa lukuun ottamatta kaikki miinukset (yhteensä 22 pistettä) johtuivat tavalla tai toisella rullailmaisusta!
Maasto oli rullakoiralle aika paskamainen, kun keskilinja oli kapea polku ja näkyvyys rullaa tuodessa tosi huono. His oli kisan ainoa rullakoira.
Omasta mielestäni Hiskin työskentelyssä hyvää: 
- kaikki ukot läytyivät ja aikaakin jäi
- Hiski teki hyviä tyhjiä pistoja, upposi syvälle
- hallinnassa ei ollut ongelmia
- Hiski jaksoi hyvin radan, ei ollut edes väsyneen tuntuinen
- His teki kaiken halukkaasti
Omasta mielestä huonoa
- ne takapistot
- kaksipiippuinen juttu: Hiskin jumalattoman laajat pistot. Mutta miten sanoa koiralle, että älä mene sinne mm:lle, kun saat hajun, vaan teepä siihen väliin yksi nätti laatikkopisto tuomaritädin mieliksi?
Koko rullahomma alkaa risoa yhä enemmän. Hiski on varma rullanoton kanssa, se tarkistaa piilon tosi hyvin, tuo rullan loppuun asti, kestää hämyt eikä tee valeita (kopkop) ja vie näytöille maltillista vauhtia ja suht suoraan. Minä pöljä olen luullut, että tuo riittää. Mutta ehei.
Rupesin melkein miettimään, teenkö tosta haukkuvan, kun tää rullailu on ihan hirveetä pilkunpiippimistä. 
Noh, hausta herui pisteitä 148, mikä ei ollut mitenkään pettymys. Hiskiin olin tosi tyytyväinen. Pettymykset olivat vasta edessäpäin...
Tottis
En jaksa käydä tuota läpi sen enempää, sanon vain, että seuraaminen (johon pääsimme ensimmäisinä, eli ei voi paikallamakuuta syyttää) oli taas järkyttävän kamalaa: His lähti heti kättelyssä lentoon puoli metriä eteen ja sama touhu jatkui kaikissa liikkeissä, joissa oli seuraamisosuus. Puutteelliseksi meni seuruu jälleen ja kaikista liikkeistä ropisi pisteitä tuon takia. Lisäksi kiersi A-esteen eikä ole hajuakaan, miksi.
Jani Heinilä tuomaroi mielestäni varsin oikeudenmukaisesti ja pisteitä 77.
Mieli oli aika maassa tämän jälkeen: ollaan treenattu Lahden jälkeen seuraamista tosi paljon ja Nokian kentälläkin on käyty 5-6 kertaa. Tätä ei saa edes treeneissä - kisamaisissakaan - esiin. En todellakaan osaa enää tehdä asialle mitään, treenaaminen siihen ei ainakaan näytä auttavan yhtään. Mutta seuraava pettymys odottaa jo, eli
Esineruutu
Lähdin e-ruutuun oikein mukavissa fiiliksissä: tämän His ainakin osaa. Ruutu ei ollut vaikea, eivät esineetkään, tuuli kävi oikealta. Hiskipä suvaitsi tuoda YHDEN esineen, keskeltä ruutua. Lähetin kaksi kertaa ihan oikealta, His oli molemmilla kerroilla loikannut suoraan etuesineen yli. Sortui myös nysväämään ja nuuskuttamaan yhä uudelleen ja uudelleen jotain ihan ruudun etuosassa keskellä. Todennäköisesti toisen koiran hajua/pissaa.
Tähän suoritukseen olin todella pettynyt: 10 pistettä."Koira ei käyttänyt nenäänsä, " sanoi tuomaritäti ja oli niin oikeassa.
Lopputulos 235 pisettä ja HK3.

Ettei totuus unohtuisi: koularia lähdettiin hakemaan ja sehän tuli. Hra Hiskonen on saavuttanut tänä vuonna sekä EK3:n että HK3:n. Enhän minä totisesti alkuvuodesta sellaista osannut edes haaveilla. Joten kokonaisuutena homma on sujunut fantastisesti!
Nyt vaan toi seuraaminen (ja sen treenaaminen) tympii niin sen verran pahasti, että tekisi mieli ruveta harrastamaan koiratanssia. Hidas valssi Hiskin kanssa, hmmm.

Veli-Hui teki tosi kauniin tottiksen, 95 pistettä, se toimi ihan niinkuin olen nähnyt sen toimivan treeneissäkin. Valitettavasti sienestäjät ja retkeilijät olivat pesiytyneet Huin jäljelle. Ja Hanna O.:n Veeti otti 99 pistettä ja sain parhaan tottistelijan palkinnon.

Heta tiskaa

Heta tiskaa omansa lisäksi aina myös Hiskin ruokakupin, johon huolimaton nulikka jättää muun muassa ikäviä, joskin herkullisia piimärantuja. Tiskaamisen jälkeen fröökynä tuo mulle molemmat kupit ja saa siitä palkaksi namin.
Tänä aamuna His sai ruokansa ulkona. Heta nuoli kupin, kun His oli syönyt, mutta sitten sille tuli kesken kaiken pissahätä. Se nappasi kupin hampaisiinsa ja lähti tyynen rauhallisesti etsimään  säädyllistä pissapaikkaa - hieno nainenhan ei rapun viereen lorota. Asteli parinkymmenen metrin päähän, toimitti kuppi suussa (iso metallinen kaukalo) asiansa, palasi turhia kiirehtimättä takaisin ja toi arvokkaan lastinsa minulle :D

Tokoseuruuta illan päätteeksi

Pistäydyin vielä iltalenkin päätteeksi to-iltana Levekin myöhäisiin tokotreeneihin. Paikalla ei ollut kuin kaksi koirakkoa, joten pyysin Jaria liikkuroimaan meille seuraamisessa ja tarkkailemaan Hiskin paikkaa. Tehtiinkin tosi pitkät pätkät kaikkea mahdollista, Hiski oli ihan fiiliksissä, mutta ei painanut eikä keulinut: itsekin huomasin, että seuraaminen oli tosi hyvän tuntuista. Jari kehui kovasti: paikka oli hänen mielestään just oikea, kaikki käännökset menivät myös nappiin. Erityisen mielissäni olin siitä, kun Jari kehui nopeudenvaihdoksiamme, yhteispeli kuulemma sujui hienosti :)
Mitään muuta ei sitten tehtykään.

Tottista Nokialla

Tottis
Veljekset, eli Hui ja Hiski urakoivat viimeisen erän kenttätottista Nokialla ennen sunnuntain piirimestiksiä.
Ennen Hannan tuloa otin Hiskille sen tämänhetkisen murheenkryynin, eli liikkeestä maahanmenon, joka onnistui nyt laakista ja nopeasti! Jätin heti siihen enkä taatusti enää uusi liikettä kertaakaan ennen kisoja oman mielenrauhani takia.
Ilmoittauduttiin Hannan ja Vaun kanssa virtuaalituomarille. Sitten Hanna otti vähän seuraamista ja minä vein Hiskin paikallamakuuseen. Sen jälkeen Vaulle eteenmeno pallolle. Halusin nähdä, miten Hiski nyt käyttäytyy toisen koiran eteenmenon jälkeen.
Seuraamisessa (Vau paikallamakuussa) oli pientä vilkuilun yritystä, mutta ei lähellekään niin pahaa kuin eilen eikä keulimista ollenkaan. Toivotaan, että His oppi läksynsä, vaikka se korvasta nipistäminen tuntuikin tosi pahalta :( Ei palkkaa.
Nouto. Ok. Ei palkkaa.
Telineet. Ok.Ei palkkaa.
Oli tarkoitus ottaa luoksetulo, mutta His alkoi kytsiä ja ennakoida ankarasti kentän reunaan (tietää, että Aan jälkeen tulee eteenmeno), joten otinkin seuraamispätkiä ja sitten luoksetulon ihan eri suuntaan. Tuli hyvin suoraan eteen ja palkkasin siitä.
His oli taas mainiossa - ehkä vähän liiankin kovassa - vireessä: en uskaltanut yhtään nostattaa sitä, en edes Hetan tottiksen katselulla enkä palkkaillut välillä.
Tässä tämä oli. Tottista on treenattu aivan kiitettävästi (meikäläiselle jo liikaakin), esineitä myös. Jos ne ei silti onnistu, niin ei mah mittään. Haku on sujunut viime aikoina hyvin, joten siltä osin olen aika rauhallinen, vaikka  yllätyksiä vieraalla (ja aika pahalla) radalla voikin aina tulla. Hakuun on tulossa kovatasoisia koiria (jotka kaiken lisäksi kisaavat kotikentällään ja -radallaan), joten mitään mahiksia palkinnoille ei ole, mutta koularista olisin iloinen.
Nyt Hiskille on luvassa sunnuntaihin asti vaan lenkkeilyä ja tylsyyttä ;)

Teetä ja eetä

Tottis 1
Nokian kentällä. Ensin kikkailin Hetan kanssa, mikä hilasi Hiskin vireen valmiiksi pilviin.
Otin kaikki liikkeet (ei eteenmenoa). Kaikki muu meni oikein hyvin paitsi se saamarin  maahanmeno, joka ei taaskaan onnistunut kertaakaan juoksusta, eikä ylimalkaan minkäänlaisesta liikkeestä. Istui. Ja istui. Ja istui.
Palkkasin vasta lopussa, palkat ei olleet edes taskussa. 
Esineruutu
Vein neljä esinettä ja päätin, että nostatan niin monta kuin tuntuu hyvältä. Kaksi keskellä, yksi ihan edessä, yksi (pikkiriikkinen) vasemmalla takana, mutta ei kulmassa asti.
Ensimmäisenä nousi etuesine vasemmalta (olin lähettänyt oikealta, heh, kävi kyllä oikean takanurkan kautta), sitten vasen keskiesine ja sitten oikea keskeltä. Koska His oli tosi hyvässä vedossa ja edelleen kova draivi päällä, laitoin vielä hakemaan neljännenkin. Sekin löytyi mukavasti, joskaan ei sen viiden minuutin sisään.Mutta His oli joka tapauksessa ahkera ja hyvin motivoitunut.
Hetakin sai hakea yhden esineen.
Tottis 2
Sillä aikaa, kun olimme esineruudussa, kentälle oli tullut joku dobberi-ihminen. Otimme sitten paritreenin kisamaisesti, His ensin paikallamakuussa. '
Seuraaminen. Järkyttävää: ampaisi heti käskyn jälkeen kisahullunkiilto silmissä edelle ilman kontaktin häivääkään. Otin aika tylysti alusta ja taas sama juttu, jonka  jälkeen nyppäsin korvasta + kerroin selkokielellä, että näin ei tehdä. Sen jälkeen parani, joskin vilkuilua esiintyi vähän.
Jäävien valmistelevissa sama juttu: jouduin huomauttamaan huonosta lähdöstä. Eikä edelleenkään mennyt maahan - tää alkaa olla jo vähän epätoivoista :(
Nyt mä vasta tajusin, että Hiskihän kerää ihan kauheat kierrokset suorittavan koiran eteenmenosta! Ei se paikallaolosta koomaannukaan, vaan ihan päinvastoin, nupit on kaakossa. Kisoissa mä en vaan ole nähnyt tilannetta oman koomani takia. Yritin kyllä estää sitä katsomasta sitä eteenmenoa, mutta ei oikein onnistunut. Ja voi olla, että sille riittää pelkkä käskyn kuuleminenkin.
His oli itse asiassa hirveessä vireessä, lähdössä lapasesta joka hetki, se maahanmenemättömyys kuuluu selvästi sarjaan "ei pysty, ei pysty, kun on pallon kuva silmissä."
Sitten jatkettiin vielä toisella kentällä pelkkiä maahanmenon toistoja (ei liikettä) namipalkalla peräperää. Kyllä se siinä osasi. Tää on nyt niin tätä.

Tottisylläri ja yhden ukon haku

Tottis
Pirkkahallilla PPK:n porukalla ja vähän muuallakin.
Seuraaminen on ollut ihmeen hyvää, mutta eihän meidän kisoja edeltävä treeniseuruu ennenkään ole mitään kisaseuraamisesta kertonut...
Nouto. Sekin on vallan mainio, tullut suoraan eteen sopivalle etäisyydelle ja siirtynyt hyvin sivulle.
Luoksetulot. Suoria, jeejee.
Mutta sitten jäävät (ainahan pitää olla jokin uusi ongelma): ei nyt sitten osaa mennä maahan liikkeestä!!! Otin ainaskin kaksikymmentä toistoa eilen ja samanverran tänään, juoksusta, kävelystä ja lopulta ihan vaan vierestä. Istui joka kerta kuin tatti. Ainoastaan erittäin voimakkaalla käsi- ja vartaloavulla meni maihin...
Tähän on nyt kaksi mahdollista selitystä. 1. vaihtoehto: minä ääliö päätin vahvistaa jääviä heti lelulla eikä nyt sitten keskity mihinkään muuhun kuin siihen leluun. Yleensähän olen ottanut kaikki jäävät putkeen ja vasta sitten palkannut lelulla tai sitten palkannut yksittäistä osista namilla.
Selitysvaihtoehto 2.: olen ottanut ruokakupilla kaukoja, siis käsky+käsimerkki. Nyt on jotenkin takertunut siihen käsimerkkiin. Täytyy vaan toivoa, että tämä on jokin tilapäinen mielenhäiriö.
Esineruudut
Kaksi kappaletta: ekassa viisi esinettä, joista panin tuomaan kolme. Kolme oli ihan edessä, että tulisi niitäkin treenattua. Kaksi nostettiin vielä yhdessä hengailemalla. Ripeä, iloinen suoritus.
Toiseen  ruutuun vietiin kolme esinettä keskelle, suunnilleen samalla "viivalle". Tämä olikin hankalaa. His työskentelee mieluiten takana (opetettu...) ja etuesineet yleensä myös kyllä löytyvät, keskiosa on se vaikea. Ensimmäinen esine löytyi aika nopsasti, seuraavaa joutui etsimään kauan. Palkkasin siitä ja lopetin, haluan nyt säilyttää ruudussa hyvän fiiliksen vaikka tekniikan kustannuksella.Mutta tällä tavallakin esineet voisivat ihan hyvin kisoissa olla.
Haku
Miia M. oli ainokaisena maalimiehenä noin 100 metrissä vasemmalla, rinteen alla, pöheikön takana tiiviissä umpparissa 50 metrin syvyydessä. Hiskille tuli viisi tyhjää pistoa peräkkäin ennen löytöä, kaikki hienoja. Kolmannella vasuripistolla nosti Miian, aivan mahtavan hieno pisto ja mahtava Superhiski! Suorapalkka. Tästä jäi kyllä sopivan hyvä mieli ensi sunnuntaita varten.

Hakutreenit, pitkä rata

Haku
Sääksjärvellä kuusi koirakkoa sateisehkossa metsässä sunnuntaiaamun ratoksi. Uusi paikka, jonka kävin merkkaamassa jo edellispäivänä. Aika mielenkiintoinen rata: pituutta lähemmäs 300 metriä, oikea sivuraja rajoittui melkein tiehen ja sinne oli hyvä näkyvyys koko matkan. Vasemmalla puolella ensin tiheää näreikköä noin 70 metrin matkalla, sitten lasku laaksoon ja taas nousu loivaan mäkeen, ja sadan metrin kohdalta alkaen vasen puoli rajautui jyrkkään rinteeseen. Keskilinja meni välillä kallion päällä ja loppupuolella osittain tiheässä räkämännikössä. Ihan lopussa taas vähän aukeampaa, mutta mäennnyppylä peitti näkyvyyden.
Itselläni molemmat nilkat tiukasti teipattuina saappaissa: erityisesti vasen nilkka muljahtanut pahasti ja kipeä. 
Hiskille kisamaisehko treeni, neljä maalimiestä, kaikki valmiina.
Eka mm vasemmassa kulmassa, noin 60 metrin syvyydessä, tosi pahassa pöheikössä ja montussa. Suorapalkka.
Toinen mm oikeassa kulmassa, ylisyvällä tämäkin, kuopassa, pressu/risupiilossa. Ilmaisu, ei palkkaa.
Kolmas vasemmalla noin 150 metrissä maastopeiton alla - piti olla rinteessä, mutta väärinkäsityksen vuoksi mm olikin rinteen päällä. Ilmaisu, palkka.
Neljäs mm vasemmalla noin 250 metrissä, ojan reunalla lakanan alla. Ilmaisu, loppupalkka.
Plussat:
- Maalimiehet löytyivät kivuttomasti, vaikka olivat pahoissa paikoissa.
- Pistot (tyhjätkin) olivat haastavasta ja uudesta paikasta huolimatta hyvät, vain kaksi uusittiin. Näyttäisi siltä, että sitkeys tässä asiassa alkaa tuottaa tulosta.
- Rullan toi nätisti ihan viereen ja odotti irrotuslupaa.Toi rullan hyvin eteenpäin ja vei piiloille suorinta reittiä.
Miinukset:
- Hallinta keskilinjalla. Hiski ei tahtonut millään suvaita tulla tyhjiltä viereen asti, vaikka tulikin pistoilta hyvin pois, varmaan se odotti yliheittoa, jota en ottanut nyt ollenkaan, koska niiltä His helposti lähtee vinoon. Olin jo hikeentyä ja sittenhän se tuli vielä huonommin, kun mamma näytti vihaiselta. Lähetyksissä jatkui aina vaan se eteen punkeaminen. Eli näistä olisi kyllä olisi ropissut työskentelypisteitä.
- Ylitti kerran keskilinjan, mikä tosin ei ollut suuri ihme, koska se oli erittäin epämääräinen.
- Näytöille olisi jonkun mielestä saanut mennä kovempaakin, mutta mun kipeille nilkoilleni vauhti sopi oikein hyvin...

Meillä oli nyt radiopuhelimet, luojan kiitos, niitä tarvittiin treenin aikana tosi moneen kertaan. Ilman ei enää hakutreeneihin lähdetä.
Muutapa ei sitten ole ehdittykään treenata, kun on (onneksi) ollut paljon muuta sosaalista elämää :)

Perushuttuja hyvin ja hakusekoilu

Nokian majalla tavattiin Hanna .T.+ratasväki, Miia M. ynnä Miian joku koulukaveri, joka auttoi esineruudussa, vaihteeksi kuivassa säässä. Outoa.
Tottis 
Ihan aluksi  leikin Hetan kanssa kunnolla kentällä niin, että Hiski sai katsella autosta.
Otin Hannan ja Huin jälkeen Hiskille heti kontaktista palkkauksen, lyhyesti seuraamista, vasemmalle käännöksiä ja henkilöryhmän. Vire ja kontakti ainakin olivat erinomaisia, muista hienouksista en nyt jaksa edes välittää ;). Juoksusta seisominen, jossa tuli eteen ensin taas vähän vinoon, uusinta ok. Pitäisi muistaa seistä hyvin, hyvin suorassa, jopa pikkasen takakenossa, se näyttää selvästi auttavan (paitsi tietysti nti Yliminän kokeissa, joissa ei saa olla ryhdikäs). Ja sitten vaan leikkiä, raivoisaa sellaista - nyt ei ollut paineesta tietoakaan.
Esineruutu
Mielenkiintoinen paikka: oikea puoli märkää mätästä, heinikkoa ja pusikkoa, keskellä paljon kaatuneita puita ja korkeita saniaisia, vasen sivu nousi jyrkästi. Lähetyssivulla joutui kiipeämään puunrunkojen yli.
Neljä esinettä: molemmissa takakulmissa, oikealla sivulla puolivälissä ja neljäs keskellä. Esineet normikokoisia.
His oli oikein hyvä: esine oikealta keskeltä ensin, sitten oikealta takaa, sitten vasemmasta takakulmasta. Aikaa meni 3-4 minuuttia leikkeineen. Tähän lopetin varsinaisen treenin, mutta käveltiin vielä keskiesinettä kohti, jonka His nostikin ylimääräisena ilman eri käskyä. Hieno pieni mies.
Hyvä oli Huiskalekin: kerrassaan pätevät veljekset!
Haku, tai jotain sen tapaista...
Mentiin vielä Miian kanssa hakuradalle. Ideana oli, että otan alkuun monta tyhjää, joiden jälkeen His löytää Miian jostain sadasta metristä umpparista, jonne M. meni takakautta. Alue oli täysin tallaamaton. Kulmiin vein pallot, jotka His haki ihan onnessaan. Parin piston jälkeen (en tiedä, missä His kävi, kun ei siellä mitään nähnyt) eksyin keskilinjapolulta väärälle...Lähetin Hiskin - jonnekin ja sinne jonnekin se myös katosi. Etenin muka keskilinjalla (joka siis ei ollutkaan k-linja) ja jossain vaiheessa alkoi hieman epäilyttää. Huusin Hiskiä kitapurjeet lepattaen ja se tuli joskus aikojen takaa - jostakin.
Tässä vaiheessa jo tajusin, että ollaan lähestymässä oikeaa sivurajaa ja että homma meni ketuiksi, joten päätin sitten lähettää Hiskin piilolle takaapäin - sinne se löysikin heti ja tuli rullan kanssa takaisin. Miia oli äimänkäkenä, kun tultiin ihan toisesta suunnasta kuin piti. His oli käynyt piilolla jo kerran ja ottanut rullan. Ilmeisesti se pudotti sen, kun ei löytänyt mua ja kun karjuin sitä kaiken lisäksi aika kovalla äänellä (kuinka ollakaan, pilliä ei taas ollut). Joten kämmin treenit ihan itse.
Hyvä puoli asiassa on se, että His oli oikein onnellinen ja iloinen eikä sillä ollut selvästikään mitään stressiä siitä, että jotain olisi mennyt pieleen ))

Lopuksi oli vielä pakko ottaa se nouto ja telineet. Kaikki meni oikein hyvin: Hiskillä oli kerrassaan hyvä päivä.
Kiitos Hanna, Miia ja tuntematon luokkakaveri!

Hyvin meni, mutta menköön :)

Esineruutu
Ja taas tuli vettä...ei tosin ihan niin tuutin täydeltä kuin maanantaina. Kyötikkälässä.
Lilin ja hoffityttöjen kanssa ensin esineruutuun (suht sama kuin viime vuoden piirimestiksissä), aika kova tuuli vasemmalta.  Pienet esineet, vain yksi "virallista" kokoa. Yksi ihan eteen oikealle, yksi mättään päälle keskelle ruutua ja yksi taakse vasempaan kulmaan. Lähetys oikealta: hana auki oikeaan nurkkaan, sieltä jo tutuksi tullutta neliöreittiä takarajaa pitkin vasempaan kulmaan, sieltä esine mukaan ja palautus. Pikku eteneminenja uusi lähetys, juoksentelua ympäri ruutua ja hetkonen, jossain haisee, oho, tossa ihan edessähän se on. Sitten siirryttiin taas vähän eteenpäin ja kohta mättään päällä ollut miniesinekin oli kädessäni. Ihan hyvin olisi aikakin riittänyt.
His teki tosi reippaasti ja hyvällä motivaatiolla hommia eikä piitannut mitään muista hajuista, joita oli varmaan paljon. Ruudussa meni ihan selkeä koirienkusetusreittikin.
Välillä otettiin Herille pudotettu esine ja sitten vähäksi aikaa kentälle.
Tottis
...joka oli tällä kertaa aika vauhdikasta ja leikkipainotteista, halusin sateessa(kin) hauskan tottistreenin.
Perusasennosta heti kunnon leikit. Sitten seuraamista koko ajan vasemmalle kääntyen, koska His oli tosi edessä (kävi kuumana leluun). Sitten jäävät ja luoksetulot, jotka parasta a-ryhmää nyt, paitsi, että keuli seisomista edeltävässä juoksussa pahasti. Sittenpä otettiinkin pelkkää juoksua vasemmalle käännöksin, koitin palkkailla, kun oli oikeassa paikassa. Sepä olikin hauskaa ja tuli oikein kunnon hiki!
Heri ja Lili treenailivat samaan aikaan, His ei noteerannut mitenkään.
Ihmeen mukavat sadetreenit :)

Lotinaa ja hierontaa

Maanantaina tehtiin kaatosateessa päivällä kahden tunnin metsätaivallus polkujen ja teiden ulottumattomissa, Heta mukana vain osan ajasta. Sain jätettyä ikävät fiilikset sinne korpeen ja samalla jokaikisen vaatekappaleen litimäräksi.
Illalla sitten toinen totaalikastuminen, kun käytiin Hiskin kanssa Pirkkahallilla PPK.n yhteistreeneissä.
Tottikset
Ensin hiekkakentän puolella monen koiran kanssa yhtaikaisesti pitkää seuraamista ja käännöksiä, nopeudenvaihdoksia. Eipä vilkuillut. Ja luoksetulo, mikä hyvä ja suora.
Sitten pienen tauon jälkeen nurtsille. Ilmoittautuminen yhdessä sakemannin kanssa (huomautus kuikuilusta tässä), (pitkä) siirtymäseuruu paikallamakuuseen. Ei mennyt maihin ekalla käskyllä, varmaan kaikkien aikojen ensimmäinen karta. Paikallamakuu pitkässä ruohossa, alkoi laiduntaa, mistä tiukka huomautus. En pitänyt kovin pitkää aikaa, kun vettä tuli koko ajan kuin saavista kaataen ja suurin osa päätyi sisään kaula-aukostani.
Paikallamakuusta siirtymäseurautin taas kentän päähän ja siellä palkka.
Sitten lyhyt seuraamispätkä, yhden hlön henkilöryhmässä  lähinnä : ) Tässä ei mitään erikoista. '
Nouto. Ensin nostona läheltä. Oli todella tahmea, palautuskin silkkaa pään roikotusta. Tosin vesi valui poikaparan silmiin niin, ettei varmaan kivaa ollut päätä ylhäällä pitääkään. Toinen kerta heittämällä. Muuten ok, mutta hivenen vino palautus.
Sitten vaan leikkiä. Likomärkinä kotiin.
2, Kyötikkälän kentällä ihan pikaisesti hierojareissulla tiistaiaamuna otettiin  kohtaloa uhmaten melkein pelkkää eteenmenoa.
Ensin pallot kentän molempiin päihin.  Sitten seurautin Hiskin pallon ohi toiseen päähän kenttää ja jatkoin ihan normilla seuraamiskaaviolla. Ei vilkaissutkaan palloa.
Sitten siirtymäseurautin uudestaan toiseen päähän ja lähetin palloa kohti toiseen päähän. Maahan-käsky ennen palloa. Ei tehonnut, nappasi pallon. Toruin ja toistin. Sama juttu. Nyt toruin jo vähän julmemmin. Kolmas kerta meni ihan nappiin. Heittäytyi maahan, kävelin viereen, nostin ylös, kehuin kovasti ja seurautin vielä pätkän pallosta poispäin. Sitten heitin samanlaisen pallon taskusta ja hain pois sen eteenmenopallon. Riehuttiin kunnolla vielä.
Hierojalla
His ei aluksi ihan muistanut mitä piti tehdä, mutta rentoutui kyllä sitten oikein hyvin ja saatiin hierottua. Etulavat tuntuvat olevan kovin arat.

Sotilasalueen(kin) haku

Olipas siellä paljon kaikenlaista roinaa: hylsyjä, muovijohtoja, rautalankaa - ja korsuja ynnä poteroita, joista osa oli selvästi vanhoja (onneksi) riukuloita. 
Niinisalossa nimittäin, missä olimme sunnuntaina. Mutta sitä ennen treenattiin kotinurkissa lauantaina.
Haku, lauantai
Hiskille kuusi ukkoa hidastettuina yliheittoina. On pikkasen vaikeeta se hidastaminen, kun kokonainen nakkikaan ei siinä vauhdissa kelpaa, vaikka sen tuuppaisi turpaan...Eka mm oli valmis, kaikki muut "sisääntuloja" huudoin sekä keskilinjalla että toisen puolen maalimieheltä. Ideana paitsi risteilyn treenaaminen, myös pistojen suoruuden alleviivaaminen. Ukot tosi kaukana, oikealla ainakin 70 metrissä. Vasemmalle loiva rinne, suht hyvä näkyvyys kummallekin puolelle. Viimeistä lukuunottamatta ruokapalkat.
Meni ihan hyvin, yhden kerran tosin huusin liian aikaisin pois, His ei ollut vielä löytänyt ukkoa.
Esineruutu
Haun jälkeen piti ottaa helppo ja nopsa treeni: kolme esinettä peräkkäin oikeaan reunaan. Keskimmäisen toi heti, etuesine ja takimmainen teettivät töitä, tottakai, kun piti juoksennella tikkatuulispäänä edestakaisin ja varsinkin ja erityisesti joka puolella muualla kuin sillä lähetyslohkolla. Tulihan ne esineet lopulta sieltä, mutta ei olisi aika riittänyt.

Haku, sunnuntai
Ja sitten takaisin sinne Niinisaloon. Siellä meitä oli sekalainen seurakunta hakuporukkaa rekkujensa kera keskellä armeijan harjoitusaluetta. Maapiilojen määrä suorastaan häikäisi. Kuoppaa oli maasto tulvillaan, siis sellainen hiekkamaa, jossa kasvaa harvakseltaan mäntyjä ja jokunen varpu siellä täällä.
Tehtiin taas ylisyvät tallaukset. Vasemmalla oli ensin aika tasaista ja sitten rinne, jonka päällä ja sivulla oli aikamoisia poteroita. Oikealla oli tasaisempaa, mutta poteroita myös siellä täällä runsaasti.
Alkuperäinen suunnitelma Hiskille oli: mm, mm, tyhjä, mm, tyhjä, tyhjä, mm, mm, tyhjä, tyhjä, mm. Eli 11 pistoa, joista viisi tyhjää. Rullantuonteja oli kolme, muut kolme suorapalkkoja. Yksi mm ei palkannut ollenkaan. Alkupään maalimiehillä oli ruokapalkat, kahdella viimeisellä pallot. Kaikki valmiina, ei mitään apuja.
Pistoja tuli lopulta reilusti yli 15. Toinen ukko kulmassa ei löytynytkään heti ekalla pistolla. Mm oli väärässä paikassa. Tyhjille otin uusintapistoja, jos eivät olleet tarpeeksi syviä. Koiran työskentelyn näki lähes joka hetki ja pistojen suoruus olisi ylimalkaan saanut olla parempaa.
Neljä maalimiestä oli syvällä maapiiloissa, maastopressulla peitettynä, hankalia Hiskille. Erittäin hyvä treeni tässäkin mielessä.
Kaikki maalimiehet olivat Hiskille tuntemattomia.
Erittäin opettavainen kokemus ja aikast vaikea treeni, josta His selvisi kunnialla. Maasto oli tyystin erilainen kuin se, missä olemme tottuneet treenaamaan. Tuolla näki erittäin hyvin sen, että His etsii kyllä kovin matalalla nenällä. En oikein tiedä, josko se suorastaan jäljestää, mutta ei juuri koskaan nosta nenäänsä korkealle kuten Heta tekee. Se voi olla ongelma joissakin tilanteissa.
Esineruutu
Palauttava treeni edellispäivän kohellukselle. Tallattiin pitkästä aikaa kaistale, 20 metriä leveä. Kolme esinettä taas peräkkäin, isoin eteen.
Nyt His teki hyvää työtä, lähtikin ihan eri asenteella, ei hyökännyt hullun kiilto silmissä eteenpäin. Kaikki esineet tulivat käteeni nätissä järjestyksessä.
Oli ihan mahtava treenipäivä. Suuret kiitokset Lili, Hanna S. ja kaikki muut!
Tottis
Kotipihassa. Eteentuloja, nyt vörkkii taas (kopkop), kun suussa on nami, jonka sylkäisen suoraan Hiskille. Seuraamista, imuttamalla. Hmmmm...en tiedä, onko tässä mitään järkeä, mutta yritän muistuttaa oikeasta paikasta.
Maahanmenoja liikkeestä heti palkaten.
Nouto. Pari kertaa ihan nostoja, pyritty palautuksen suoristamiseen. Kun meni hyvin, ei jääty hinkkaamaan.

Treenailua

Nokian majalla Hannan ja Huin ynnä Miian ja Uskon ja Kosti-vauvan kanssa treenailtiin tottista, esineitä ja vähän hakuakin. Oikein mukavaa oli, kiitokset molemmille!
Tottis
His otti Huin parina koko setin suht kisamaisesti ilmottautumisineen ja ampumisineen. Taisin palkata vain kerran, seisomisliikkeen jälkeen ja lopuksi tietysti. His ensin, Hui paikallamakuussa.Kentällä häiriönä palloja.
Ei mitään mullistavan huonoa, mutta liikaa niitä tuttuja pikkuvirheitä taas.
Virheet: edisti seuraamisessa alussa, meni hitaasti maahan, oli ottanut askeleita perään seisomisessa, tuli vinoon eteen luoksetuloissa, luovutti kapulan vinoon, ennakoi yhden sivullesiirtymisen, ennakoi maahanmenoa eteenmenossa (ei palloa), jonka uusin. Vasta kolmas kerta ok.
Minusta His oli vähän paineistunut jostain syystä: lopetti lopussa leikkimisen kesken, mikä on sen merkki. Kotipihatreeniä tarttis nyt keritä tekemään...
Tauon jälkeen otin seuraamista vain lennosta, palkkailin hyvistä pätkistä ja otin yhden juoksusta seisomisen, jossa palkkasin heti stopista. Sit vaan leikkiä, nyt leikki hyvin.
Esineruutu
Kolme esinettä. Nosti ihan samalla kaavalla kuin Hui ja muutenkin aika samantapaista työskentelyä ;) Juoksenteli kyllä ihan liikaa sinne tänne, mutta esineet nousi, aikakin olisi ilmeisesti riittänyt.
Haku
Miia oli vielä Hiskille molemmissa hakuradan etukulmissa suoraan palkkaavana maalimiehenä. His oli aivan onnessaan: ei ole nähnyt Miia pitkään aikaan. Aamuruoka tuolta.

Toko
Levekin kentällä, jossa oli taas melkoinen koirasuma, hyvä niin.
Paikallamakuu, 5 minuuttia, piilossa oli hän. Hispander oli käännellyt melkoisesti päätään.
Ruutu. Näytin taas ensin oikean paikan. Muutama toisto suht läheltä. Nyt se pysähtyy joka ikinen kerta ennen ruutua kysymään: "Jaa tähän vai?" Miksei sinne voi mennä suoraan? Lopuksi pallolle, kaukaa.
Tunnari. Eipä olla tätäkään taas treenailtu. Vieraan hajuiset ja oma x 2. Ensimmäisellä kertaa meni suoraan omalle, lähes kyllästyneen oloisesti. Toisella kertaa haisteli huolellisesti läpi ja otti oman, ilman minkäänlaista epäröintiä. Miten tää on Hiskille niin helppoa? Takapakki tullee vielä - pessimisti ei pety :)
Seuraamista, pätkinä ja käännöksiä ja pari luoksetuloa, vinoon, huoh. Sitten ihan läheltä, jossa virhettä ei tule.
Hirveet häiriöt saatiin, kun jollakulla oli mukana vinkulelu - His oli mennä ihan pois tolaltaan.

Esineruutu
Perjantaiaamuna aamulenkin yhteydessä sain päähäni tehdä esineruudun sänkipellolle.Vein kolme esinettä oikeaan reunaan peräkkäin. Tuuli kävi vasemmalta. His sinkosi kuin Nato-ohjus matkaan, mutta sai keskimmäisestä hajun matkalla. Mutta sitten...poika teki ainakin neljään kertaan tismalleen saman lenkin: kiersi oikeaa reunaa taakse, siitä tallattua takareunaa pitkin oikealle ja taas vasenta sivua takaisin. Eli siis ruudun reunoja pitkin. Ja nenä maassa koko ajan. Eli seurasi jälkeä. Ruudun sisällä se ei varsinaisesti edes käynyt. Jotenkin ne kaksi sieltä sitten nousivat, mutta heikohkoin tyylipistein.
Sitten vein keskelle peräkkäin uudet kolme esinettä ja hain Hetan etsimään. Se hoiti homman tyylikkäästi nenä ylhäällä: ensin edestä, sitten keskeltä ja lopuksi takaa. His näki touhun autosta, kehuin Hetaa myös vuolaasti.'
Sitten Hiskille sama juttu. Nyt pellolla nuuskutti ihan erilainen Hiski: sekin napsi esineet hienosti järjestyksessä ja kunnolla haistellen. Luultavasti sillä meni alkuun tästä peltohommasta vähän pasmat sekaisin, me ollaan jäljestelty aika paljon tällä samalla pellolla. Hope so.
Joo, ja molemmat koirat kävi tietysti oikein nautiskellen kieriskelemässä lietelannassa, jota oli justiinsa levitetty viereiselle pellolle.  Nyt on kivat parfyymit talossa.

Hakua

Haku
Keskiviikkoiltana Sääksjärvellä, viisi koirakkoa.
Hiskille suunnitelmissa kuusi ukkoa ja kolme tyhjää.
-kulma yksi: suoraan edessä, valmis/sp/ruoka,
- kulma kaksi, suoraan edessä valmis/sp/ruoka,
- kolmas pisto: etenevä/eteenpäinkääntyvä mm/näyttö/pallo,
- neljäs pisto: etenevä/kääntyvä mm, näyttö/pallo,
- viides: tyhjä,
- kuudes: tyhjä,
- seitsemäs: etenevä/kääntyvä mm, sp/pallo,
- kahdeksas: tyhjä,
- yhdeksäs: suoraan edessä, valmis, näyttö/pallot.
Kulmat oikein hyvin, kolmas ja neljäs myös. Viides, eli eka tyhjä, myös nätti pisto. Kuudennella pistolla vasemmalle puolelle olikin sitten tosi vaikeeta: His ei millään irronnut suoraan ja tarpeeksi pitkälle, änkesi myös taaksepäin monta kertaa. Lähetin varmaan ainakin seitsemän kertaa, etenin itsekin aina hiukan eteenpäin. Alkoi pitkästä aikaa jo hiukan verenpaine nousta: kyllähän Hiskin ihan oikeesti jo tämä pitäisi osata. Ihmeesti se vaan kyllä aina uudelleen lähti matkaan ja päätin, että periksi ei nyt anneta, vaikka mikä olisi. Lopulta saatiin pisto onnistumaan. Sitten oikealle puolelle maalimiehelle, joka oli edennyt sivurajaa pitkin eteenpäin. Hiski lähti hyvin ja suoraan, kääntyi hiukan takaisinpäin, mutta palasi onneksi heti oikeaan suuntaan, eli eteenpäin.
Sitten taas tyhjä vasemmalle...tässäkin vaadittiin vissiin kolme lähetystä, ennenkuin suostui menemään suoraan. Kökönkökkö.
Viimeinen ukko suoraan edestä oikealta löytyi hyvin, mutta sitten ei poitsua alkanut kuulua takaisin. Odoteltiin siinä aikamme ja lopulta Hiskonen ilmaantui rulla suussa. Maalimies kertoi, että His oli ottanut heti rullan, mutta jäänyt se suussaan makoilemaan ja odottamaan palloa. Ilmeisesti siksi, että kyseessä oli siirtynyt maalimies, jolta His oli saanut edellisellä kerralla suorapalkkana pallon...
Tyhjät pistot on viime aikoinaselvästi kurjistuneet, suoraan ja pitkälle ei viitsittäisi mennä millään, jos ei mikään edessäpäin haise. Varmaan taantumaan on syynä, että on kokeissa tullut hyväksyttyä muutama matala pisto. Ja kyse on varmaan myös jostain "vaiheesta": His on hiffannut tietävänsä, milloin siellä takana on oikeasti joku ja milloin ei. Sillä on hirveän hyvä nenä. Nyt täytynee viedä maalimiehet muutaman kerran reilusti yli 70 metriin, sivurajan taakse, että saadaan herra jästipää uskoamaan, että sinne taaksekin kannattaa mennä, vaikkei kolmessakympissä vielä haisisikaan. 
Rullantuonnit sujuivat oikein hyvin sivulle asti ja näytöille mentiin lujaa. Lähetyksissä His ei edelleenkään malta pysyä sivulla, vaan punkeaa sinne eteen. Tähän ei tahdo auttaa oikein mikään.

Ykäilyn päälle pienet tottikset

Sunnuntain ja maanantain välinen yö ja maanantaipäivä meni oksentaessa. Luulin jo, etten jää henkiin, mutta jäinpä kuitenkin. Koirat (ja kaikki muukin) oli ihan hunningolla, onneksi on piha, jonne vaan päästin rekut riehumaan tasaisin väliaijoin. Jäi väliin Pirkkahallin yhteistottikset ja paljon muuta, mm yksi työkeikka.
Illalla Hiski kantoi mielenosoituksellisesti kaikki kenkäni sohvalle viereeni, jonka jälkeen raahauduin ulos ja otettiin vähän tottista.
Hiski tarjosi heti seuraamista niin hirveellä innolla, ettei tosikaan. Niinpä käveltiin hienossa kontaktiseurannassa ympäri tonttia, "melkein" päin puita, tehtiin käännöksiä, pysähdeltiin, juostiin ja vaikka mitä. Varmaan 100 metriä ainakin. Ei minkäänlaista vilkuilua. Leikittin kahdella pallolla ja sen jälkeen otin 2-3 kertaa "lennosta" seuraamiseen ilman perusasentoa niin, että palkkasin  heti hyvästä pätkästä. Hienosti!
Vielä pari luoksetuloa eteen, josta suoraan palkka. Kummatkin heti hyvin, jeejee.
Iltaruualla vielä kaukot - ruokakuppi takana. Hyvin. Täst mie tykkään :) Sitten kaaduinkin taas petiin.
Tiistaiaamuna heräsin uutena ihmisenä hyvin nukutun yön jälkeen ja otin heti Hiskin kanssa pihassa samantyyppisen seuraamisjutun: ylipitkä seuraaminen ja kaikenmaailman koukeroita. Hiskillä into piukassa taas. Kahden pallon leikki päälle.
Ja aamuruokakupilla ne kaukot. Hyvin :) Tarttis kyllä päästä kentällekin...
Joo, ja olihan koirat oikeissa töissäkin sunnuntaipäivänä ennen hakutreenejä. Nina K. oli pudottanut edellisenä iltana kännykkänsä lammaslaitumelle ja pyysi esinekoirien apua. Lähdettiin yrittämään Hetan ja Hiskin kanssa. Heta ensin. Oli aluksi aika kuutamolla. Kyllä se sitten ihan tosissaan etsi mielestäni, mutta eipä löytänyt.
Sitten tehtiin sama Hiskin kanssa, jonka pidin varmuuden vuoksi liinassa, kun lambit olivat siinä laitumella...Se olikin kovasti toimessaan, jäljesti kylläkin koko ajan, selvä ero Hetaan, joka etsi ilmavainulla. Lampaat kiinnostivat, mutta aika hyvin poika uskoi, kun kielsin tuijottamasta ja käskin jatkaa hommia. Eipä Hiskikään mitään löytänyt. Lopulta kävi niin, että Nina koitti vielä soittaa puhelimeen (puheluiden piti mennä vastaajaan) ja kappas, hetken kuluttua kuului vieno ääni - jostain maan alta, ihan aidan vierestä. Känny oli pudonnut ilmeisesti lampaiden sorkkien tekemään kuoppaan ja sitten karvakasat olivat viimeistelleet homman teputtamalla sen päältä niin, että rakkine oli hautautunut oikein kunnolla mullan alle. Näyttö oli rikki ja puhelin oli muutenkin aika surkeassa kunnossa, mutta Nina sai korttinsa takaisin. Koirilla ei olisi ollut mitään mahiksia löytää kännyä sieltä multakasasta. Mielenkiintoinen kokemus.

Haku, pitkä rata

Haku
Sunnuntai-iltapäivällä Toijalan perämetsissä taas. Taisi olla seitsemän koirakkoa.
Hispanderille pitkähkö rata (olisko ollut runsaat 250 metriä), kolme maalimiestä, kaikki valmiina.
Homma alkoi vähän kehnosti, kun His oli taas ihan puhinoissaan autoissa haukkuvien koirien takia (ihan radan vieressä). Eka pisto meinaa olla aina huono, jos His on väärässä mielentilassa. En meinannut saada irtoamaan tyhjälle vasemmalle, vaati vissiin kolme lähetystä ja jäi silti vielä vähän matalaksi.
Oikeassa kulmassa ukko, siitä noin 15metrin päässä oli umppari, jonne useampikin rullakoira teki valeen...His selvitti hyvin. On meinaan reenattu hämyjä jonniin verran.
Sitten oli vissiin pari tyhjää välissä, yksi takapistokin, jonka sain kyllä korjattua. Sitten ukko vasemmalla syvällä, hyvin nousi.
taas useita tyhjiä, ei yhtään hassumpia, suht laatikkoisia. Viimeinen ukko oli oikeassa takakulmassa, suht haasteellisessa paikassa. Ei mitään ongelmia.
Kaikki rullat His toi hyvin ihan viereen asti. Melkoisen laajat pistot se nytkin kyllä teki, kaikki tuomarit ei varmaan tykkää, mutta tuolla tyylillä säästyy kyllä koiran voimia ja aikaa paljon enermmän kuin kapeiden laatikkopistojen tikuttamisessa. Näytöille en mennyt mukaan, ensi kerralla sitten. Lähetyksissä tuppasi aina punkeamaan liian eteen, tuo on ns positiivinen ongelma, mutta olin nyt aika tiukkana tuon kanssa, jospa siihen saatais joskus joku roti. Kaikilla lelupalkat.
Hiski olisi jaksanut varmaan toisen samanlaisen radan perään. Oikein hyvä treeni :D

Hierontaa ja muuta

Tärkein ensin: His hierottiin taas ja se meni vieläkin hienommin kuin viimeksi, ihan molemmin puolin. Hiski katsoi kouluttaneensa Terhin jo senverran hyvin, ettei tarvinnut enää nostella suupieltä kuin muutaman kerran alkuun muistin virkistämiseksi.
Ennen hierojalle menoa otettiin matkan varrella pari lyhyttä jäljennostoa, oikealle ja vasemmalle. Ok.

Lauantaina tehtiin sitten vähän lisää maastojuttuja Paulan ja Marja-Leenan kanssa.
Esineruutu
Hyvä näkyvyys, melko avoin maaston. Kova tuuli vasemmalta. Hiskille kolme esinettä (tai oikeastaan neljä, kun Lilliltä jäi yksi löytämättä). Kaksi takana, yksi keskellä ja yksi edessä.
Hiski teki oikein hyvin töitä, mutta keskellä takana ollut kovamuovinen helistin ei löytynyt ja annoin sen sitten olla. Se oli aikamoisessa kuopassa eikä Hetakaan löytänyt sitä, ennenkuin suorastaan näytin.
Tarkkuus
Ruutu melkoisen myllätty Sannin ja Vicin jäljiltä, molemmille esine (kolikko) oli lisäksi ollut eri paikassa kuin Hiskillä. Hienosti tarkensi, pysyi ruudussa ja löysi. Pudotti hiukan liian aikaisin,en saanut koppia.
Jälki
Marja-Leenan polkema. Ihan lyhyt kahden kepin jälki, lähinnä muistutus, että muunkin hajuisia jälkiä ja keppejä voi olla. Ei mitään erikoista, aamuruoka tästä.
Ennen treeniä jouduttiin amppparihyökkäykseen: sain pistoksen kaulaan ja reiteen (!). En tajua, miten viimeksimainittu oli asemapaikkaansa mönkinyt. Heta sai tuikkauksen silmäkulmaansa.
Tottis
Pihassa pitkästä aikaa. Vein pallon heti alkuun "kentän" päähän, muitakin palloja yms pitkin poikin. Sen jälkeen otettiin, (pitkä) paikallamakuu, luoksetuloja, seuraamista ja jäävät. Ei kytännyt yhtään, vaan skarppasi kuin pieni eläin. Bueno!
Sitten eteenmeno ja maahan-käsky - ennen palloa. Hienosti tämäkin.

Metsäkattaus ja tokoa

Torstaiaamuna ensimmäisen kerran SM-kisojen jälkeen jälki (lue: jäljennös), tarkkuus ja pudotettu.
Pudotettu
Ihan vaan metsäautotiellä, kun en jaksanut ruveta mitään ratoja väsäilemään. Eikähän Hiskillä mitään ongelmia sen noudon ja palautuksen kanssa olekaan missään. Vierellä pysymisen maltti on ollut se juttu. Nyt ei ollut siinäkään probleemia. Täydet pisteet. Vähän oli innoissaan :)
Tarkkuus
Mutteri ruudussa lehdykäisen alla. Heta ensin, joutui etsimään aika kauan. Hiski löysi nopeesti, hyvä luovutuskin.
Jälki
Normimaastossa 500-600 metriä, epälukuinen määrä kulmia, 5 keppiä. Lyhyt jana. Runsaan tunnin vanha.
Pari källiä tein pojalle: ekan kepin jälkeen jälki ei jatkunutkaan suoraan, vaan teki kulman ja toisen kepin jälkeen olikin heti toinen keppi. Kumpaankin ansaan Hiskonen meni täpöillä. Muuten nosti jäljen hienosti ja jäljesti oikein hyvin. Vauhtia oli kyllä aikalailla, mutta se saattoi myös vain tuntua siltä, koska oma kunto on aika surkea lentsujakson jäljiltä.
Toko
Levekin kentällä to-iltana. Paljon koiria, meinasi olla suorastaan ahdasta. Hiskillä taas kauhee kukkoilu päällänsä mennen, tullen, mutta kentällä ei muita koiria noteerannut mitenkään. Pitänee tyytyä tähän, vaikka olisi ehkä kivempi kulkea parkkiksella(kin) koiran kanssa, joka ei jokaisen takaluukun kohdalla hyppäisi tukka pystyssä ja häntä tötteröllä äristen puolta metriä ilmaan.
Paikallamakuu. Piilossa. Viereiselle jöötille tehtiin tahallisesti kaikenlaista häröilyä. His oli maannut kuni patsas. Hyvä niin.
Seuraaminen käskytyksellä. Täyskäännös juoksusta, häh? Emmää ole tommosesta kuullutkaan. Ei puhettakaan, että onnistuisi meikäläiseltä. Edes ilman koiraa, saati koiran kanssa. Hirnumiseksihan toi meni. Hiski seurasi kyllä ihan kohtuullisesti, kontakti ainakin pysyi. Vinoja perusasentoja oli tosin ihan liikaa.
Ruutu.Kun siellä semmoinen oli, niin sitähän kokeiltiin. Näytin ensin oikean paikan, sitten lähetin. Kolme kertaa peräkkäin just oikeaan paikkaan, jummijammi! Tosin matkaa ei ollut kuin noin 10 metriä. Lopuksi vielä suorapalkka kaukaa pallolle.Olisko se oppinut jotain? Merkistähän meillä ei ole hajuakaan, mä opetan kaikki ihan takaperoisesti...Kotipihassa ruutu on mennyt säännöllisesti niin, että ennen ruutua His jää seisomaan ja odottaa jatkokäskyä, sitten vasta menee ruutuun.
Kaukoja. Nääkin sujui, ihmeitten ihme. Kaikki versiot ilman pienintäkään liikkumista. Matkaa tässäkin vain pari metriä, mutta silti. Tässä alkoi yllättäen vörkkiä takapalkka, nami tietysti, lelun kanssa tuskin liikahtaisi mikään. Vähän tahmeesti tekee- ei selvästikään ole Hiskin lemppari, mutta ei kai sillä niin kauheesti väliä ole?
Eteentuloja. Nämä sitten tökkii oikein urakalla. Siis läheltä tulee ihan suoraan, mutta mitä enemmän matkaa on, sitä varmemmin tulee vinoon eteen, kerran tuli jopa suoraan sivulle. Hinkattiin ja hinkattiin. His on tosi epävarma nyt, kun olen ottanut paljon harjoituksia, joissa annan sekaisin "liki"- ja "tule"-käskyä ja ihan mistä suunnasta vaan. Ihan liikaa pienen pojan herneille..., toivotaan, että tää on vaan välivaihe.

Esineet ja ilmaisu

Keskiviikon askareet:
Esineruutu
Hankala maasto: suuria kivia, kaatuneita puita ja risukasoja. Lisäksi ihan koirienpissitysreitin vieressä, varmaan kaikenlaisia ylimääräisiä hajujakin. Laitoin esineet valmiina, yksi oikealle eteen, ison kiven taakse, toka ihan keskelle taakse (muoviesine) ja kolmas eteen oikealle, risukasaan.
Etuesineet nousivat ongelmitta, niihin reagoi mainiosti. Pistotkin olivat aika hyvät. Takaesine vain teetti kovasti töitä. Harmitti jo, että laitoinkaan tämmöistä "laitonta" esinettä. Tosi hyvin His kuitenkin teki töitä. Lelupalkat.
Haku
Meitä oli vain neljä, kun tuli viime hetken peruutus. Hyvät treenit silti. Pakko siirtää kohta treenit viikonloppuun, kun pimeä tulee niin aikaisin.
Hiskille ilmaisutreeni, yksi vuorotellen siirtyvä maalimiesx3 molemmin puolin, yhteensä siis kuusi piiloa 30-40 metrissä valmiina. Paula katsoi hyvät näyttölinjat. Tarkoitus oli
- 1. saada Hiski tulemaan mahdollisimman hyvää, suoraa linjaa mun luokseni 
- 2. pitämään rullaa, kunnes annan luvan pudottaa.
- 3. tehdä lähetykset nätisti sivulta eikä niin, että His on metrin mun edessäni. Kaikissa näissä on ollut vähän häikkää viime aikoina, ihan omaa lepsuuttani. Lähetykset otin aina suoraan mm:lle toiselle puolelle siitä kohtaa, mihin edelliseltä oli tultu.
Lahdessa tuomari totesi, että Hiski pudottaa rullan heti, kun alan räplätä näyttöliinaa. Eli nyt en liikauttanut eväänikään, kun His tuli rullan kanssa, en edes katsonut sitä. Pari kertaa se pudotti rullan ennen "anna"-käskyä (ihan vieressäni kuitenkin jo), jolloin sanoin "oho" ja se poimi rullan uudestaan. 
Treeni meni niin nappiin, juuri näin homman pitäisi mennä aina! Hiski toimi kuin pieni iloinen veturi. On se vaan eika epeli :) Porukka taas teki kaikki nippelijututkin juuri kuten toivoin. Kiitos Paula, Marja-Leena ja Lili!
Kaikilla mm:llä pallo, viimeisellä kaksi. Taas iltaruoka vasta keskilinjalla.