Treenivuosi päättyi maneesitokoon

Toko
Perjantai-iltana Kravin tallin maneesissa kahden tunnin aika, viisi koirakkoa. Oli kunnolla TILAA ja reilusti aikaa, eli aivan mainiot treenit, vaikkei kaikki ihan mallikelpoisesti mennytkään.
Tehtiin Hiipparin kanssa ensin kaikki evl-liikkeet pääsääntöisesti ilman palkkaa Miikun liikkuroimina.
Tiivistelmä: seuraamisessa vinoja perusasentoja ja muutakin häikkää, ruudussa jäi liian eteen, muuten ok, luoksetulossa luovutti taas Paavon järkyttävän vinoon, muuten hyvä, luoksetulon stoppi oli tosi huono, metallihypyssä ei huomauttamista, tunnarissa ei huomauttamista, kaukot (läheltäkin) jännittyneet ja lisäksi pieni pompsahduskin (aaaaargh!), zeta oli järkyttävän kamala: levoton (Tuuloksen toisinto) ja viimeisen asennon eli seisomisen istui (taas)p-istuminen me unohdettiin. Paikallamakuu ok, p-istuminen me unohdettiin.

Toisella kierroksella korjaussarjaa: luoksetulo läpijuoksuna ja sitten stoppeja takapalkalla, jonka jälkeen alkoi välittömästi ennakoida, joten palkka minulta. Sain hyviä stoppeja. Kaukojakin takapalkalla vaihteeksi, ensin peruuttamista tietysti. Aika kivasti.
Jäävissä teki sitkeästi yhä uudestaan saman virheen: istui kaikki seisomiset. Tämä on kyllä mystinen liike nyt. Kokeilin myös Oilin blogista pöllimääni kuuntelukikkaa: lähettelin pallolle, mutta annoin matkalla käskyjä "istu", "seiso", "massu". Se toimi, mutta ainahan nämä alkuun näyttää toimivan... Pitää vissiin ruveta harkitsemaan sitä fyysistä apua, voisihan se olla vaikka jotain silmien muljauttelua. Mutta mistä se ihmeellinen levottomuus tähän tulee ja miten siitä pääsisi, se on arvoitus.  

Kaikinpuolin antoisaa vuotta 2012 koiraväelle! 

Treenikavereille vielä kerran tuhannet kiitokset avusta!!!

Tämmöisiä luonnonihmeitä (siis taustalla...) putkahtelee meidän maastoihin.

Ennen ja jälkeen myrskyn

Tuntuu tapanin myrsky pyyhkäisseen muistinkin mennessään: tiistaina unohdin autuaasti viedä Hiskin hieroja-Terhille. Onneksi Terhikiltti otti meidät vielä vastaan. Hiskin molemmat lavat olivat vähän arat ja selässäkin jotain kiristystä. Nätisti kellahtelee nykyään käsiteltäväksi.
Tokot
Aatonaattona kävimme KK:n hallilla puuhastelemassa jotain pientä. Ainakin tunari tehtiin liikkuroituna ja ylenmäärin häiriköitynä, kaukoja pakitelttiin ja zetaa talsittiin. Metallihyppy myös. Siinä yllättäen ennakoi sivulle siirtymisen kaksikin kertaa. P-makuu ok.

Joulupäivän iltana karkasin juhlahulinasta pariksi tunniksi Marjamäkeen. Siellä Saijan liikkuroimana tunari, jossa hupsistakeikkaa toi väärän. Saattoi sillä olla jotain tekemistä asian kanssa, että olin vähän koskenut niihin muihinkin kapuloihin...
Ruutu myös liikkuroituna. Hiskillä oli nupit niin kaakossa - tai missä lie - kuin ikinä olla voi. Kun se oli merkillä, käänsin päätäni ruutuun päin, jolloin poika alkoi kallistua ruudun suuntaan kuin laiva myrskyssä - tästä kallistumasta se sitten purjehti sujuvasti ilman käskyä kohti ruutua. Uusinnalla sama juttu. Kun sitten lopulta monen yrityksen jälkeen sain sen odottamaan käskyä ja ruutuun, se valahti silmät loistaen suoraan maihin: "kato, kyllä mä tän osaan". Ja sama uusintana.Ja uusintana ja...
Ohjattua viilattiin myös pelkkänä merkille menona ja sitten Paavon hakuna. Kammottavan vino palautus.
Zeta myös liikkuroituna, mutta niin, että palkkailin sekä oikeista asennoista että muutenkin satunnaisesti. Nyt kun His ei ole enää ottanut vääriä asentoja, yritän saada pidettyä parempaa ilmettä yllätyspalkoilla. Vasemmalle käännös on jostain syystä zetassa sikamaisen huono.
Metallinouto vauhtipalkalla.
Kaukoja peruuttamalla, kuinkas muuten, Roihun kierrot inhottavana häiriönä. Silti pystyi tekemään asennot oikein ja pitämään takajalat paikoillaan (läheltä siis), mahtavaa. Seuraamisen askelluksia pitkästä aikaa.
Paikallamakuu ja p-istuminen ookoot.

Keskiviikkona pyrähdys Levekin kentälle (ei lunta, mutta ihan jäässä). Nyt sitten hinkattiin merkille menoa. Sitä ei näköjään kannattaisi ottaa kuin yksi kerta, toistoista His menee ihan pökkelöksi, eli hipsuttelee  varovaisesti kuin ohuella jäällä tai jää jopa eteen. Ruudussa pysähtyy aina vaan liian eteen ja niinpä oikeaa paikkaa haettiin tällä kertaa moneen kertaan eri suunnista. Ohjatussa ensin merkkiä (se jähmeys siirtyi sitten tännekin), sitten sekä vasen että oikea kapula. Muuten ok, mutta vasemmalta toi ihan vinoon, sen jälkeen vielä monta kertaa pelkkää tuontia.
Luoksetulossa ensin läpi ja sitten kokonaisena, valui mielestäni vähän. Sitten taas läpi, kokonaisena ja läpi. Hyvin nyt.
Zeta eri paikoista palkaten. Ei vääriä asentoja ja oli hyvin tarkkana muutenkin.
Tunari. Hyvin.
Seuraamista, juoksua ja käännöksiä ynnä askelluksia. Erityisesti monta täyskäännöstä juoksusta, joka on mulle vaikea.
Kaukoja, edelleen peruuttamisen kautta, matkaa ehkä viisi metriä. Ja napakymppi!
Huhhuh, tulipa touhuttua paljon enemmän kuin oikeastaan piti...

Vuoden 61. esineruututreeni
Viisi koirakkoa ja hyvin tallattu ja hyvin merkitty ruutu lumettomassa, vihreässä metsässä torstaiaamuna.
Hiskille jälleen 3x3 esineen treeni, tällä kertaa aloitus keskeltä. Alkaa näyttää vähän siltä kuin haluaisin, eli poika pysyy suht koht hyvin etsintälohkolla. Intoa olisi taas piisannut vaikka 30 esineeseen. Pari kummaa pikkujuttua: ei selvästikään olisi halunnut nostaa kumihanskaa ja vaihtoi yhden esineen lennosta, hupsista.

Hoot aloittivat jo

Iloa, valoa, lepoa ja sielun sulosointuja jouluunne!

Kaverukset Heta ja Hiski ottivat jo varaslähdön joulunviettoon.

- Pikku-ukkoja näköjään liikenteessä. Ei paljon kiinnosta.

- Mua kyllä kiinnostaisi, mutta oletan, ettei mamma anna tappaa noita otuksia.

- Oliskohan tuolla mulle jotain?

- Annas kun mää näytän.

 

- No okei, okei, odotetaan sitten jouluaattoon, jos on kerta pakko.

Maneesitreenit ja kateuskortti

Palkka. Hiski tappaa tunnarikapulan

Sunnuntai-iltana pääsimme Hiskin kanssa Kravin tallille Multisiltaan maneesitreeneihin. Eipäs olla ennen tuommoisessa paikassa treenattukaan. Aikaakin oli ruhtinaalliset kaksi tuntia. Hiski viis veisasi hevosenhajuisesta mestasta ja oli julmetun kovassa vedossa.

Tehtiin hommia kolmen koirakon ryhmissä, kolme porukkaa samaan aikaan, hyvin mahduttiin ja sopivasti oli häiriöitä. Sari K. liikkuroi. Ensin ruutu, joka oli muuten oikein hyvä, paitsi, että Hiski jäi liian eteen, joten tehtiin muutama paikanhaku.
Sitten ohjattua ensin niin, että kapulat olivat aivan lähellä, pelkkä törppö alkuun. Pätevä merkille meno, kapuloista ei mitään haittaa. Uusinnalla tahti hidastui, joten otimme vielä kilpajuoksun. Sitten Sari vei kapulat kisamatkalle. Törpölle menossa riittävä vauhti, mutta jäi katsomaan oikeaa (ei minua), eli sitä, joka vietiin ensimmäisenä, pah. Hyvä haku ja palautusvauhti, palkka lennosta. Hmmm - tätä tarttis ehdottomasti saada tehtyä lisää nimenomaan liikkuroituna.
Sitten tunnari muuten kisamaisesti, mutta Sari vei ison kasan omia kapuloita (kapuloissa sekä minun että Sarin hajua) aika lähekkäin ja laittoi tuoreen oman aivan niiden keskelle. Ja nappiin meni: ei turhaa tarkistelua, vaan haistelua vain sen verran, että oma osui kohdalle, sitten reipasvauhtinen palautus.
Välissä paikallamakuu kuuden muun koirakon kanssa. His jäi hankalan näköiseen asentoon, mutta ei reppana uskaltanut korjata sitä.
Toisessa osiossa otimme vain zetaa/jääviä. Ensin kokonaisena kisamaisesti m-i-s, jossa istui seisomisen. Sitten käskytettynä ihan vaan peräkkäin m-s-i, jossa porsasteli istumisen maahan kaksi kertaa ihan pokkana! Vasta kolmas yritys osui ja upposi. Tässä meillä on pikku joulupähkinä purtavaksi :) Vaihtoehdot: a. Hiippari ei kuuntele/keskity kunnolla, kun ollaan kisamaisissa/vieraissa ympyröissä, b. se häiriintyy liikkurista, c. se ei osaa/erota käskyjä, d. on paineessa/ahdistunut. Pidän todennäköisimpänä vaihtoehtoa a.
Oli tosi kiva treenata maneesissa, kiitos Sari K., Piia K. ja knit!
Mutta voi jösses, että olin likainen, kun tulin kotiin! Housut oli polvia myöten tahmeassa nhiekassa. Ja tavallisella pallolla ei tuolla tee mitään, pitää olla reikäpallo, tai oikeastaan vähintään viisi, koska hiekka tarttuu kaikkeen kuin tauti.

Maanantaina kokeilin metsälenkin yhteydessä heti noita jääviä ja kas, kas: herra Hiipparsson veteli istumiset kylmän rauhallisesti joko maihin tai jäi seisoksimaan. Tulipa mieleen vielä vaihtoehto e: poitsu on nyt parissa tokokisassa jo oppinut (ja ehkä jossain treenissäkin, jota en muista), että väärästä asennosta ei seuraa yhtikäs mitään, sama siis, mihin asentoon sitä jämähtää.
Niinpä käskytin nopeassa tempossa eri asentoja ja voivottelin suureen ääneen vääriä+vein mokasta aina heti autoon (sori, operantistit). Sitten otin Hetan kanssa asennonvaihtoja ja kehuin sitä kovasti Hiskin katsellessa. Minkä jälkeen taas Hiski kehiin. Alkoi muuten homma pelittää ihan eri tavalla, selvästi oli karvakorva tarkkana kuin porkkana eikä virheitä enää tullut. Onnistumisista riekuttiin. Tämmöstä peliä nyt sitten vissiin pidetään. Otetaan takaperin hommaa myös eri versioina.

3xtarkkuusruutu
Olen tullut siihen tulokseen, että Hiskin virettä tarkkuusruututyöskentelyssä on syytä nostaa, jotta se kestäisi mahdolliset häiriöt (se SM...) paremmin. Tarkkuushan on opetettu sille pelkästään namipalkalla, kun alkuun pelkäsin, ettei se pysty keskittymään korkeassa vireessä. Niinpä ruutu on välillä ollut vähän nihkeänpuoleinen, vaikka His 99-prosenttisesti esineet löytääkin.
Eli nyt tein kolme ruutua peräkkäin niin, että His sai katsella, kun talloin ruutua ja pallo oli odottamassa vieressä. Etsimisessä tai luovutuksessa ei mitään ongelmia, vaikka kaikki esineet olivat tosi pieniä ja vaikeissa paikoissa. Tässäkin käytin kateuskorttia: Heta sai vielä etsiä kaksi esinettä niin, että His katseli vierestä, sitten autoon.
Ensi kerralla taidan jopa nostattaa Hiskiä taisteluleikillä ennen etsimistä.

Tämmöistä joulunalusaikaa tällä kertaa

(Ihme)hiippareita metsän siimeksessä

Joulut... - eikun Marja-Leena kipittää viemään esinettä mystiseen metsään. 

Vici  nauttii vaivalla ansaitttua palkkaansa. Ei siinä kerkiä liivejä kokonaan riisua.

Roippanen taisi löytää jotakin. Vai mikä taistelu menossa?

Neri päämäärätietoisena.

Lukalla taas on suunnasta ihan oma näkemyksensä.

Ja sitten me ryypättiin.

Esineruutu nro 58
Päivänä muutamana ihan itsekseni. Kolme esinettä peräkkäin vasemmalle. Etuesine ensin - bravo- sitten takaa. Keskimmäinen esine sitten kanittikin, kun alueen pikki kulkeva tie veti pojan imuunsa kerta toisensa jälkeen. Piti oikein kunnolla muistuttaa, että SUORAAN. Kun suunta lopulta löytyi ja esine myös, jätin tähän.
Tarkkuusruutu
Avain nipusta. Mitäpäs tuossa muuten paitsi, että kun pääsin takaisin autolle, huomasin, että avainnipusta puuttui auton avain. Heta, eli se briljantimpi esinekoira istui lukitussa autossa. Hämärää pukkasi jo ja pientä paniikkia sen myötä. Hiski ei osaa partioiden hakea oikein mitään, sillä pitää olla selvästi tallattu ruutu, putkiaivo kun on. Löysin sitten avaimen ihan itse ilman nokkaeläimiä, mikä helpotus.

Esineruutu nro 59
Sääksjärvellä lauantaina maastokauden päättäjäiset Saijan, Miikun, Liisan ja Marja-Leenan kanssa. Heikkikin kävi näyttämässä uudehkoa Rio-bc-pakkaustaan.
Kerrankin hyvin tallattu ruutu! Hiskille 3x3 treeni. Aika mukavasti haastetta, kun ruudussa oli jo käynyt neljä koiraa, laskujeni mukaan siellä oli ollut jo 12 esinettä, kaikki eri paikoissa ynnä muutamatkin pissat ja kakat. Oikealta aloitus. Keskeltä ja takaa hyvät löydöt. Etuesine olikin oikein kunnon kuopassa ja sen tarkentamisessa His joutui oikein uurastamaan. Keskimmäisestä kolmikosta takaesine oli vaikeahko (kovamuovinen valkoinen pikkukoira).
Vasemman rivin esineet Hiski napsi tarkasti ja nopeasti järjestyksessä: edestä, keskeltä ja takaa. Palkkoja niukasti. Yhdeksän esineen jälkeen Hiippari oli sen näköinen, että koska ruvetaan hommiin. On se hurja työnarkomaani.
Heta sai hakea vielä punaisen tossun ja oli tukehtua intoonsa.
Treenin päälle hörpittiin glögiä ja syötiin tuoreita torttuja ja pipareita, nam. (kiitos Liisa ja Miikku!).
- Kuvien laatu ei päätä huimaa, oli melko haasteellinen kuvauskeli.

Viikolla on piipahdettu kerran pikaisesti Pirkkahallin kentällä tekemässä vähän ohjattua (törppöä lähinnä) ja zetaa. Kakeja myös tietysti - aina peruutuksen jälkeen, olen jopa lisännyt matkaa yhteen metriin, jipii, ja takajalat pysyvät nyt siinäkin. Optimismia ilmassa :)

Vahva tuotemerkki ja brandi, kaikkien maastotreenien symboli: oranssi aluhame.

Täsmätreeniä

Toko
Lauantaina Marjamäen tokokisoissa oli ohjatun kapuloille ja ruutuun lähetys samalta merkiltä, mikä oli joillekin koirille ylivaikeaa. Päätin kokeilla Hiskin kanssa heti samaa (siinä tarvitaan paljon tilaa) ja tarkoitus on muutenkin ollut skarpata vähän varsinkin ohjattua, joka on sujunut epäilyttävän helposti.
Joten tiistaina kauppareissun yms yhteydessä koukkaistiin Levekin kentän kautta. Aika kiitettävästi siellä oli lunta, mutta eikun toimeen silti.
Ensin ohjattua, kummatkin puolet, molemmat mallikkaasti, vauhtipalkat, ei ollenkaan luovutuksia. Sitten ruutua, laakista hyvin sekin. Sen jälkeen alettiin tehdä pelkkiä törpölle menoja niin, että vein Hiskin istuessa ensin kapulat paikoilleen. Hiskillä on aina ensimmäinen merkki paras, sen jälkeen alkaa hidastaa. Niinpä juostiin merkille kilpaa, se on Hiskistä aivan mahtavaa.
Itselläni syttyi nyt vasta (!) sellainen ledlamppu päässä, että koiran pitää tietysti kääntyä merkillä katsomaan ohjaajaa, jolloin vasta on varmaa, että se näkee, mihin suuntaan mamma viittilöi. Jokseenkin itsestään selvää kaikille oikeille tokoilijoille...Joka tapauksessa tehtiin lukuisia toistoja, joissa kaikissa His seisoi kivasti minuun päin ja sai siitä heti palkan. Näytti siltä, että myös Hiskille syntyi jonkinlainen ahaa-elämys. Aikaisemmin se on toljottanut merkillä niitä kapuloita. Merkki näyttää olevan Hiskille herkkä liike enkä halua painostaa. His yrittää kyllä toimia oikein, kunhan ohjaajantorvelo vaan tietäisi, mitä haluaa.
Tunnari on toinen, jossa olen välttänyt kaikkea painostamista ja yritän pitää sen rentona ja hauskana hommana.Tänään esim. tehtiin pelkkää oman hakua lumihangesta ja His sai pistää löytämänsä kapulat päreiksi asti. Hassua, että se vaikka olen välillä palkannut sitä noin, se ei luovutuksissa pureskele ikinä yhtään. Tai ehkä juuri siksi...
Vein vielä vasemman ja oikean kapulat vaihteeksi vähän leveämmälle ja lähemmäksi, että hakukaari paranisi.
Sitten tehtiin vielä lähetyksiä toiselle merkille, eli ruutuun päin niin, että heittelin ohjatun kapulat matkalle. Ensin His jähmettyi suolapatsaaksi, mutta kun tehtiin tätäkin kilpajuoksuna, Hiippari vapautui. Viimeiset merkillemenot kapulaviidakon läpi se juoksi jo täysillä, kun otettiin lähetyksiä lennosta.
Kerrankin maltoin treenata kunnolla jotain enkä yrittänyt ahnehtia kaikkea kerralla :)

Ahteri pysyi ja kyllä se on tokokoira!

Viikon huomio: minä valitsin Hiskin puolesta maastolajit, mutta Hiski valitsi ihan itse tokon. Siitä on - ohjaajasta huolimatta - kehittymässä iloinen ja taitava tokopoika. Asenne on niin ihana eikä mitään tartte tällä hetkellä vääntää yhtään, koska se haluaa tehdä oikein. Vissiin tokogeenit on puhjenneet, terveisiä ja kiitoksia vaan Glendalle ja Luckylle ynnä muillekin karvaisille (lähi)sukulaisille. Onnea muuten Mervi Annikille Pieksämäen hienosta tokotuloksesta!
Vuosi sitten blogijutuissa ruikutin Hiskin keskittymättömyyttä yms sisähalleissa. Nyt hävettää. Ongelmia ei tänä syksynä ole juuri enää näkynyt. Hiski on nyt kaiketi jäänyt niin tokotokoon, ettei se enää häiriinny pahasti ympäristötekijöistä. Kopkop, koputtaa päätään.

Torstaiaamuna kävimme Lilin kanssa tekaisemassa esineruudun nro 57 Kyötikkälään. Hyväksi havaitulla 3x3 systeemillä edelleen. Juoksuinen Heri oli ennen Hiskiä ruudussa ja se kyllä näkyi hiukan nuorukaisen työskentelyssä: alkuun esiintyi aika villiä sinkoilua, joka tasaantui parin tiukan huomautuksen jälkeen. Muuten ihan oukkidoukki: etuesineet tosin nousevat aina viimeisinä.

Tokot
Esineruuden jälkeen siirryimme Hiipparin kanssa kentälle tokoilemaan. Otimme ainakin Hiskin lempparin eli ruudun, ohjatun, zetan, luoksetulon lopun ynnä kaukoja, tietenkin. Ruudussa His taisi mennä ensimmäiselläkertaa suoraan maihan. Myös pelkkää paikanhakua ruudussa. Mainio oli hän.

Perjantai-iltana KK:n hallilla aloitimme välittömästi tunnarilla, kun Sari oli sopivasti käytettävissä liikkuriksi. Kapuloita toistakymmentän epämääräisesti, oma ihan keskellä. Muuten kisamaisesti. Superisti toimi, nätti haistelu ja varma tuonti. Häiriöinä lapsia ihan vieressä ja räkyttävä koira.
Kaikki muukin meni yli odotusten ja hauskaa oli. Ohjatussa oikean haku: melkein vieressä makoili vieras koira. His ei piitannut siitä yhtään. Teimme myös zetan kokonaisena, ruudun (ei saanut oikeaa matkaa), myös montahämyä=muka-lähetys, mutta ei lähetystä, vaan jotain muuta. Ja oho - kaukoja.
Talsimme myös pitkähkön seuraamisen yhdessä Kipinän kanssa. Saimme mahtavat häiriöt, kun Kipinälle huudeltiin kaikenlaista käskyä, eipä mennyt Hiippari halpaan. "Ruutu" oli kyllä paha -poika joutui oikein pinnistämään. Seuraaminen oli tosin aika levotonta. Luoksetulon loppupää otettiin myös.
Lopuksi kahden minuutin p-istuminen. Se olikin aika mielenkiintoinen, kun Hiskin vierestä lähti uroskoira litomaan eikä suostunut tulemaan ohjaajan luo. Otus kävi noin kahden sentin päässä Hiskistä ja hiippaili sen ympärillä muutenkin. Hiskillä nousi häntä, niskakarvat ja korvat, mutta ahteri pysyi maassa! Vitsi, olin tyytyväinen, tulipa tämäkin koettua.
Paikallamakuussa (evl-tyyliin) ei erikoista - hiukan haisteli mattoa - Sari järjesti kaikenlaista häiriötä koirille. 
Lauantaina kävimme katsomassa tokokisaa Marjamäessä ja otin sielläkin tunnarin niin, että ihan vieressä oli muita koiria ja kaikenlaista muutakin hälinää - ei mitään ongelmaa :)

Haku nro 44
Su-aamuna ensimmäistä kertaa oikein kunnon pöperölumessa. Hiskille kuusi ukkoa suoraan edessä. Maalimiesten piti kuljettaa Hiipparia takarajalla aina 30 askelta eteenpäin, mutta homma levisi kuin Jokisen eväät, kun Hiski oli sitä mieltä, ettei se viitsi jäädä nokkimaan jotain maksamakkaran palasia, vaan karkasi keskilinjalle mamman luo, jolla oli sentään LELU.  No, toisaalta hyvä niinkin, sitähän tässä on vähän haettukin. Muuten ei mitään ihmeellistä, paitsi, että His oli poikkeuksellisen kiinnostunut maahajuista ja syykin selvisisi, kun lopuksi alkoi bylsiä Marja-Leenan hihaa -Vicillä kuulemma juoksu lopuillaan...

Toko
Marjamäki su-iltana. Kivasti natsasi taas. Kuusi koirakkoa hääräsi sumpussa, mutta ei mitään hätää. Tunari otettiin jälleen (nostatuksen jälkeen) ekana ja siinä minä taas mokasin, Hiski ei. Kapula kello yhdessä, Hiski nosti sen varmasti ja Sari peukutti, jostain syystä (!) luulin kuitenkin, että oli väärä ja lähetin uudestaan kapuloille, kehumatta. His kiersi ja kaarsi ja töni kapuloita, mutta ei ottanut mitään. Aloin jo vaikeroida, että "miksi tää on nyt näin vaikeeta", kun joku ystävällisesti kiljaisi, että "sehän toi jo oikean." Just. Hiski sai sitten palkan siitä, ettei nostanut mitään, ei paha. Jos Hiippari kestää nämä mun tunarimöhläni, niin se kestää mitä vaan.
Otettiin kaukojen ja zetan lisäksi ruutua, luoksetulon loppu, stoppeja kierron kautta, ohjattu, jossa His yritti taas oikean sijasta keskimmäiselle, pysäytin. Siitä hyvä haku. Tästä meinaa näköjään tulla tapa, tarttis varmaan tehdä jotakin.
Ihan lopuksi kahden minuutin p-istuminen. Ruutu oli muutaman metrin päässä ja Hiski jäi istumaan kaula venyneenä ruutua tapittaen. Siinä se oli pysynyt koko kaksiminuuttisen...
Hiski oli kyllä sunnuntaina aika tuhmana (tuhmien sukuahan se onkin) muille koirille: se irvisteli lenkillä Neriparalle (joka vaan yritti leikkiä) rumasti ja ärähti oikein kunnolla hallilla treenien jälkeen valkkarille (joka tosin aloitti) ja vielä ulkona sakemannillekin.

Lenkeillä olemme kaukoilleet ahkerasti peruutustaktiikalla. Edelleen ihan läheltä. Ongelmavaihto on edelleen sei-is. Siinä osaaminen vaihtelee. Mutta pääasia, että Hiskillä on ollut hauskaa :)
Viikon päästä päästään kokeilemaan maneesitreeniä ensimmäistä kertaa - kiva.

Alkuviikosta treenattiin puistossa zetaa Hiskin kanssa ja Heta kulki mukana oikealla puolella. Se teki jokaisen liikkeen Hiskin perässä - hyyyyvin hitaasti - katsoi aina ensin, mitä His teki. Hetalla on näissä eri käskytkin, joten ei se voi osata käskyjä noudattaa. Mutta matkimallahan tuosta selviää :)

Toko. Jälki. Haku. Ja esineet tietty

Toko(t)
Alkuviikko oli kisanjälkeistä huilia.
Olen funtsaillut vähän zetaa: sen kanssa olen lähtenyt soitellen sotaan, eli sitä ole treenattu kokonaisena käyt katsoen ollenkaan. Pelkkiä asentoja on kyllä, mutta en saa Hiskiä treeneissä tekemään vääriä. Lisäksi  zetassa näyttäisi toimivan jokin mielentilajuttu. Homma pilkotaan nyt osiin ja yritetään selvittää sen anatomia. Alkuun ainakin tulee jokin vihjesana ja asentoja treenataan eri järjestyksissä systemaattisesti.
Kaukoja me treenataan nyt aina ensin peruuttamalla, siitä sitten nopeita asennonvaihtoja, läheltä toistaiseksi kaikki. Kriteeri: takajalat ei saa liikkua milliäkään. Eikä mitään apuvälineitä jalkojen eteen tms.

Torstaina tallilla Lilin kanssa tokoiltiin 1,5 tuntia. Agiliitäjät ensin häiritsivät vähän herraa. Huutelin itse erilaisia hämykäskysanoja.
Treenasimme: kaukoja siis peruutellen ja nopein asennonvaihdoin. Tämä on selvästi Hiskistä hauskaa ja se jopa heiluttaa nyt häntäänsä, kun se aikaisemmin  on näyttänyt piestyltä.
Zetaa. SIM, SMI ja ISM. Ihan  kunnolla tötteröitä kiertäen. Ei yhtäänvääriä asentoja tietenkään.
Ruudun merkkiä. Myös ruutuun menoja niin, että ohjatun kapulat olivat heti merkin takana. Ensimmäisellä lähetyksellä meinasi tuoda kapulan, toisella jo tajusi. Lähetin myös ruutuun ja sieltä hakemaan kapulaa. Bueno.

Ohjatun merkki ja Jyrkin nouto/ok. Metallihyppy, palkka lennosta/ok. Perusasentoja: enimmäkseen ok, mutta oli mättöäkin.

Tunari. Lili laittoi toistakymmentä kapulaa pitkittäin niin, että kapuloiden päät olivat noin sentin päässä toisistaan. Oma aika keskellä. His meni suoraan omalle ja toi iloisesti. Epäilyttävän helpon näköistä...Luoksetuloja läpijuoksuna.
Paljon palkkaamista, palauttava, kiva treeni.
Perjantaina tehtiin siirtolapuutarhan parkkiksella edelleen zetaa, kaukoja, perusasentoja ja luoksetuloa, jossa muutin maastatulon käskysanan.

Jälki nro 76
Tällä kertaa s-puutarhan uudelle puolelle. Mahtipaikka treenailla jälkeä pimeässä, kun alueella on katuvalot :). Pituutta runsas kilometri. Jälki kulki enimmäkseen lyhyellä nurmikolla, mutta myös hiekalla, mullalla ja sorassa, mökkien nurkilla ja teitä pitkin. Teiden ylityksiä, mutkia, kulmia ja loppuun erittäin terävä piikki/paluuperä: paluujälki kulki ihan menojäljen vierellä. Yhden kepin (5) jätin kulmaan. Vanheni runsaat 1,5 tuntia, jonka ajan satoi reilusti.
Jäljelle meno taas ilman lähetyksiä ihan läheltä, haluan edelleen vahvistaa sitä oikeaa suuntaa. Suunta oikea (26/3). His haki alussa selvästi "tukea" jäljen sivuilta, ajoi aika korkealla nenällä ja seilasi. Jäljen puolivälistä alkoi pitää nenän tiukasti maan tuntumassa ja pysyi paljon tarkemmin jäljen päällä. Aika loogista kai: metsäjäljellä hajua on varmaan yhtä paljon ympäröivissä puskissa, varvuissa ynnä muissa "korkeassa" kasvullisuudessa kuin maassa ja His on ajellut enimmäkseen metsässä. Matalaksi leikatulla nurmikolla on kannattavampaa pitää nokka maassa, ja vähitellen totuus Hiskille valkeni...Kulmaan (aika alussa) laittamani keppi (vaahteranlehti päällä) jäi, koska Hiippari veteli kulman suoraksi. Muut kepit (kaikki piilossa) se nosti hyvin.
Yksi vaikea paikka matkalla oli ja kun His oli sen selvittänyt, kehuin vähän. Lopun piikillä se käyttäytyi mielenkiintoisesti: kääntyi hyvin ja lähti ajamaan takaisinpäin ihan hyvin, mutta palasi takaisin. Se kävi varmaan 3-4 kertaa "ottamassa vauhtia" "selvältä" jäljeltä, eli varmisteli yhä uudelleen. Aika jännä juttu, eikä mielestäni paha ollenkaan. Parempi, että varmistaa kuin että ajaa väärää jälkeä.
Häiriöitä: fasaanikukko palloili jäljellä ja ihan pensasaidan takana, muutaman metrin päässä haukkui koira. Haukku sai Hiskin nostamaan päätä ja pörhistymään, mutta "jälki"-käskyllä jatkoi. Sattui olemaan keppikin juuri siinä pian, kiva. Hyvin ajettu, taas  kerran, pieni mies :)

Haku nro 43
Sääksjärvi, lauantai, 5 koirakkoa. Mahtava sää: aurinko paistoi, oli paras mahdollinen kuviteltavissa oleva treenikeli ja lisäksi metsä oli kaunis kuin mikä mystisine valaistuksineen.
Hiskille: ukko (ylisyvällä piilopiilossa), tyhjä, tyhjä, tyhjä, ukko, 4xtyhjä ja ukko. Ensimmäiselle ja viimeiselle näyttö, ekalle myös hallinta. Keskimmäinen noin 100 metrin syvyydessä (!) ei-tuulenpuolella. Kylläpähän His-rusakko taas loikiskeli.Yhdellä tyhjällä änkesi väkisin takapistolle, mikä johtui selvästikin siitä, että siellä oli oltu piilossa edelliselle koiralle. Vähän huono juttu. En päästänyt menemään taaksepäin.
Vihelsin juuri, kun oli menossa keskimmäiselle ukolle, oli viis veisannut vislauksesta ja hyvä niin. Risteilytystä sekä heitellen että lievin pysähdyksin. Tämä paranee.Olihan taas kivat treenit parin viikon hakutauon jälkeen :))) 

Esineruutu nro 56
Sunnuntaiaamuna Lilin kanssa Kangasalla. Hiskille 3x3 systeemillä lohkotreeni. Hyvä oli Hiskonen. Oikein hyödyllistä treeniä tämä: näitä teemme varmaan paljon taas talven mittaan.

Tarkkuusruutu
Lilin tallaama ruutu ja Lilin esine. Ei erikoista.

Ja lopuksi kunnon lenkkeilyä: mahtavaa, kun edelleen pääsee liikkumaan metsässä pitkin ja poikin uppoamatta kaulaansa myöten hankeen.'

Su-iltana jälleen tokoa Marjamäen hallilla. Kivat agihäiriöt.  Ihan ensimmäiseksi ilman mitään esivalmisteluja tunari liikkuroituna, kellotauluna, His toi väärän (!), en kuullut siinä mekkalassa, kun liikkuri siitä sanoi ja palkkasin oikein komeasti ja kehuen! Sitten oli pakko ottaa kolme uusintaa, joissa ei mitään häikkää. Mikälie black out Hiskille sattunut siinä härdellissä. Mitäs muuta sitten kuin kaukoja, zetaa (ei oikein kyllä mahtunu), parit stopit kierron kautta, metallinouto vauhtipalkalla ynnä sairaan hieno (yleisön suusta :)) ohjattu liikkuroituna,

Loppulaskelma

Tehdäänpäs pieni yhteenveto, kun viimeinenkin vuoden 2011 kisa on ohi.
Hiski kisasi vuoden aikana PK-puolella kolmessa jälkikisassa, kahdessa hakukisassa ja kahdessa etsintäkokeessa, eli kävi yhteensä seitsemässä PK-turnauksessa. Yhdestä ei tullut tulosta ollenkaan (huonon karman Harjavalta/jälki), SM-kisoista EK:sta tuli kakkostulos ja lopuista viidestä kokeesta vahva ykkönen.
Kolmesta käydystä tokokisasta voittajaluokasta herui ykkönen, ensimmäisestä erivoista kolmostulos ja toisesta ykkönen.
Ja näytelmästä saimme heinäkuussa jopa EH:n, jeejee.

Käyttövalionarvot napsahtivat etsintäkokeesta ja hausta. SM-kisoista tuli tasapisteet pronssimitalistin kanssa, mutta "vain" neljäs sija - tämä jäi ihan pikkasen kaivelemaan. SM-kisat olivat meille muutenkin melko dramaattiset.
Vuoden parhaana saavutuksena pidän SM-kisojen tottiksen 98 pistettä, just siksi, että siihen liittyi niin valtava lataus. Voi olla, ettei mikään kisatulos enää koskaan ylitä sitä fiilistä, kun sunnuntai-iltapäivänä - puolitajuttomana kipeän selän takia ja epäonninen maasto takana - tottiksen päätyttyä kuulin tuomarin sanovan nuo uskomattomat pisteet. Semmoinen oppihan siitä tuli, ettei ikinä kannata heittää hanskoja tiskiin, ennenkuin koko kisa on käyty.
Vuoden tavoitteet olivat "vain" valioituminen EK:sta sekä JK3 ja TK3. Viimeksimainittua nyt ei sitten edes alettu yrittää, kun ei huvittanutkaan hinkata niitä voi-liikeitä.
Vuosi on siis taas ylittänyt moninkertaisesti kaikki tavoitteet.
----------------------------------------------------------
Mutta onhan me treenattukin - oikeastaan vähän niinkuin puolivahingossa, kun se on ollut niin hauskaa. Järkytyin suorastaan, kun laskeskelin noita treenimääriä.
Hakutreenejä on ollut marraskuun loppuun mennessä yhteensä 42. Ja muutamassa ehditään vielä ennen vuoden loppua käydä. Hakutreeneihin kuluu keskimäärin kolmisen tuntia/treeni + matkat, eli semmoset 150 tuntia on vietetty haun parissa...
Jäljet: piti laskea ihan uudestaan, voiko tämä pitää paikkansa, mutta piti se. Eli jälkiä on ajettu yhteensä 75 kappaletta (kisajäljet mukana)! Yhdistin laskuissa kolme janatreeniä yhdeksi jäljeksi. Jäljistä vain pieni osa on ollut vieraiden tekemiä, ehkä  noin 15 kappaletta. Kilometrejä en osaa laskea, mutta jäljistä suurin osa on ollut alle kilsan pituisia. Jotain 50 kilometriä noista ehkä tulisi. Jälkeä olemme tänä vuonna treenanneet enemmän kuin minään aikaisempana vuonna.
Esineruutujakin on tehty 55 kappaletta! Eipä totisesti voi väittää, ettei esineitä olisi treenattu. Tarkkuusruutuja en laskenut enkä pudotetun esineen treenejä, mutta tarkkuusruutujakin on varmasti tullut tehtyä kymmenittäin, pudotettuja aika vähän itse asiassa.

Kisoissa (sitä Harjavallan selvästi kirottua jälkeä en laske...) EK mukaan lukien Hiskiltä ei ole tänä vuonna jäänyt maastoon yhtään keppiä eikä treeneissäkään pahemmin. Joka ikisessä kisassa se sen sijaan tänä vuonna otti takajäljen.
Haussa - mukana etsintäkokeen hakuosuus - Hiskiltä ei ole koskaan jäänyt yhtään maalimiestä nostamatta, ei tänä vuonna eikä viime vuonnakaan. Yhteensä se on elämänsä aikana löytänyt kisoissa 34 ukkoa, eli kaikki, joita erilaisiin piiloihin on pistetty. Melkein jokaisessa kisassa tuomarit ovat kuitenkin moittineet liian laajoista pistoista. Eli mikä nyt sitten on oikeasti se "liian" laaja pisto? Hiskin tekemät pistot ovat selvästi Hiskin tapaiselle nopealle, dynaamiselle ja hyvänenäiselle koiralle sopivia ja se pystyy niillä hehtaaripistoillaankin haravoimaan alueen kattavasti. Jos ei pystyisi, ukkoja jäisi väkisinkin joskus löytymättä. Ei tuo nyt voi pelkästään hyvää tuuria olla.
Esineruudusta se on tänä vuonna nostanut yhtä vaille kaikki esineet (21/20). Se ainoa jäi tietysti SM-kisoissa.

Tokon teemaviikko ja sen kiva päätös: evl1

Viikolla on keskitytty tokoon, muuhun ei ole aika riittänyt.
On treenattu Levekin kentällä, Pirkkahallin kentällä, Sulkavuoren kentällä, Tamskin tallilla ja Koirakoutsin hallilla. Ihanaa, kun ei ole liian kylmää (eikä kolmea metriä lunta), ulkona voi tehdä vaikka mitä, kun vaan löytää vähän valoa. Mä saan varmaan kohta turpiini, kun kehun näitä kaamoskelejä...
Tokoviikon kirkkaana johtotähtenä ovat tuikkineet ne hiivatin kaukot: kaukoja peruuttamalla,kaukoja takapalkalla, kaukoja kiertämällä, kaukoja namipalkka tassujen edesä, kaukoja asennonvaihdot nopeassa tahdissa. Kaukoja kotona, työhuoneella, kellarikäytävällä, pihassa, parkkipaikoilla, kentillä, puistoissa, kadulla, metsässä, halleissa. Helpompi sanoa, missä EI olla kaukoiltu.
Perjantaina alkoi näyttää siltä, että His oli pääsemässä vähän jyvälle: se istui aina ihan älyttömän hitaasti ja selvästi sillä oli ankara harkinta päällä. Hyvä, hyvä!
Seuraamisen treenaamisessa pääpaino on edelleen ollut perusasennoissa. Tunarin tein pari kertaa niin, että laitoin kasan itse pari viikko sitten lääppimiäni kapuloita ja niiden keskelle tuoreesti käsitellyn. Ei minkäänlaista ongelmaa.
Muuten on touhuttu sikin sokin sitä sun tätä. Ohjatussa on treenattu erityisesti merkille menoa, jossa parhaan vauhdin Hiskille saa, kun juoksee itse vähän matkaa mukana :)
Jääviä enimmäkseen heti palkaten.
____________________________________-
Sunnuntaina päästiin testaamaan tokotasoamme oikein virallisissa tokokisoissa, kun tuli kutsu varapaikalta -  ties kuinka monennelta, ei pitänyt olla mitään mahiksia. Tuomarina vanha tuttu PK-kisoista, Ossisetä Harjula.
Kisapaikka oli kauppakeskus Tuulosen parkkihalli, hirveä mesta. Inhottava taustameteli koostui humisevista putkista, koirien mekkalasta ja mitä erilaisimmista moottoriäänistä. Joulusesongin takia liikennettä hallissa todella riitti. Hallissa kaikui ikävästi. Lisäksi alusta oli kauhistuttavan LIUKAS. Luulin, että mattoa olisi ollut vähän enemmän.
Hiski ei ole koskaan treenannut moisessa paikassa, ei edes käynyt, joten odotukset eivät olleet ihan huikeat. Oli silti jotenkin kiva fiilis.
Meidän vuoromme oli iltapäivällä kolmen pintaan, kisan viimeisenä koirakkona, kuinkas muuten. Katselin muiden suorituksia ja totesin, ettei Osvald kauhean ankarasti tuomaroinut.
Liikkeet tehtiin kahdessa erässä. Ensimmäinen satsi:
P-istuminen ja p-makuu: 10 +10. 
Seuraaminen: 8. Liikaa, mutta antoi seuraamisesta melkein kaikille muillekin liikaa minun mielestäni. His ei ollut oikein iskussa, mikä ei ollut sinänsä ihme tuossa paikassa.
Luoksetulo: 9,5. Aika makea. Puoli pistettä meni ehkä tarmokkaasta maton (tässä oli siis matto) haistelusta alkumakuussa.
Metallihyppy: 10. Tässäkin oli matto ja kapula kieri aika pitkälle matolta ulos. Hiski joutui hiukan etsimään sitä. Tuosta ei kuitenkaan rokotettu, en tiedä, olisiko pitänyt. Muuten ihan täydellinen hommeli.
Ruutu: 10. Valkoiset ruutunauhat vaaleanharmaalla lattialla, lisäksi valkoisia pysäköintiruutumerkkejä vieressä. Ennen merkille lähetystä His katseli ruudun suuntaan, ja köhäisin hiukan, jolloin sain sen katsomaan merkkiä. Loppu sujui hienosti. Hiskin tultua sivulle tallasin tosin sen tassulle ja se rääkäisi.
-------------------------------
Toiselle kierrokselle lähdin aika rennosti, kun alku oli mennyt niin hyvin.
Zeta/sei-maa-is: 6. Hiski oli jotenkin ihan pihalla, haahuili miten sattui ja seisoi istumisen.
Ohjattu: 9. Kerrankin saan kehua omaa toimintaani! Hiski liukui (siis kirjaimellisesti) jotenkin ihmeellisesti merkille, annoin sille Jyrkituo käskyn, jolloin se sinkosi suoraan kohti keskikapulaa ja sain viime tingassa huudettua "seiso". Uudella käskyllä toi ihan hienosti oikeanpuoleisen. Näitä pysäytyksiä ei ole edes treenattu, kun ei ole ollut tarvetta...
Tunari: 10. Wautsi wau-luokkaa. Haisteli vasemmalta oikealle ja nappasi heti oman, kun tuli kohdalle. Nopea ja hieno palautus.Aika monelta koiralta Ossisetä otti pisteitä pureskelusta.
Kaukot: 5,5. Jipii, eipäs mennyt nollille, olin oikein tyytyväinen! Siirtymä oli tarkalleen 15 senttiä, mulla on nykyään aika harjaantunut silmä tässä ;)
Loppupisteet 279, eli ensimmäinen ykköstulos EVL:stä, 2./6. Pisteet olisivat hikisesti riittäneet ykköseen, vaikka kaukoista olisi tullut nolla. Viilattavaa riittää vaikka kuinka paljon, mutta tämä on hyvä alku:)
Arja ja Zac voittivat luokan, tietysti. Zacin kaukot olivat niin hienot ja taisivatkin saada kympin niistä. Onnea!

Suu messingillä-viikonloppu

On ihan voittajafiilis: viikonloppuna oltiin ahkeria ja kaikki sujui.
Haku
Lauantaiaamuna Sääksjärvellä hakuiltiin neljän muun koirakon kera, oli yksi uusi maalimieskin. Hiskille kulmaukot valmiina, sitten kolme tyhjää, ukko, tyhjä ja ukko. Kolme ensimmäistä suorapalkoin (ruoka), viimeiselle näyttö ja lelupalkka. Ruoka piiloilla ei hurjista Hiipparia niin pahasti kuin lelupalkka ja minulla oli keskilinjalla ihana narupallo, johon Mr Reikäpää sai aina purkaa itseään.
En keksi mitään valittamista. Onnistuin jopa risteilyttämään, oh lalaa. Yhden vinoon lähteneen piston uusin. Risteillessä Hiski lähtee helposti vinoon toiselle puolelle, ellen ole skarppina. Oli nääs PILLI (oikeastaan kaksikin) mukana ja sen kanssa His tikittää kuin kello. Pistot olivat sopivan levyisiä ja -syviä. Olkoonkin ongelman kiertämistä ;)
Jälki
Sunnuntaina Orivedentien varressa hoffiporukan kanssa. Ilkka polki Hiskille jäljen, runsaat 700 metriä. Neljä keppiä, kaksi tuntia. Lili sotki loppupuolella jälkeä noin 50 metrin matkalta heti tuoreeltaan, eli harhat olivat täsmälleen samanikäisiä oikean jäljen kanssa.
Tieltä katsoen maasto näytti loistavalta, mutta Ilkka oli onnistunut suuntaamaan ihan järkyttävään risukkoon: moisessa hakkuutähderämeikössä ei olla vielä oltukaan, vaikka pahoissakin paikoissa on rämmitty. Jopa Hiskillä oli ajoittain vaikeuksia edetä - meikätädistä puhumattakaan ...
Tehtiin ensimmäistä kertaa niin, että His näki, kun jäljentekijä lähti (oikealle). Eipä siitä mitään hyötyä ollut, koska Hiippari otti takajäljen - tai no, se jäljesti taaksepäin pari liinanmittaa ja kääntyi itse. Kokeessa olisi kuitenkin tulkittu takajäljeksi (saldo nyt 25/3). Yhden pienen hukkakiepin Hiski teki sellaisessa paikassa, jossa jälki meni metsästä heti kepin jälkeen aivan  tukkoonkasvaneelle aukolle: saattoi siinä joku eläimenjälkikin olla. Hienosti se palasi samaan paikkaan, jossa oli jäljen hukannut  ja nosti jäljen rauhallisesti uudestaan.
Harhoihin Hiski ei juurikaan reagoinut - hämmästyttävää! Jäljestys oli varmaa, kaikki kepit nousivat vaivattomasti. Ilkka oli nokkelasti jättänyt kaksi keppiä aika peräkkäin alkuun ja kaksi keppiä peräkkäin loppuun.
Jäljestä tuli paljon vaikeampi kuin olin etukäteen suunnitellut, mutta hyvä niin. Hiski selvisi hommasta komeasti. Saa mun puolestani vaikka tulla talvi tämmöisen mahtijäljestyksen jälkeen :))) Kiitos Ilkka ja Lili!

Esineruutu
Jäljen vanhentumista odotellessa. Hiskille neljä esinettä melkoisen risukkoisessa maastossa. Kaksi edessä, yksi keskellä ja yksi takana keskellä. Edestä ja takaa esineet nousivat hyvin (His tarkensi hartaasti), mutta keskiesine tuotti vähän vaikeuksia. Hyvä suoritus taas tämäkin.
Varsinainen hoffi, alias Heta hengaili ja tallaili ja sai etsiäkin vähän.
Toko
Su-iltana Marjamäen hallissa. Olihan kylmä!!! Ahdasta oli myös, kun kuusi koirakkoa hääräsi samalla kentällä, agiesteitäkin kenttää pienentämässä. Agikoirat viereisellä kentällä kiljuivat kurkku suorana, käytävälläkin joku kimitti. Omat korvat soivat ja käskyt joutui melkein huutamaan.
P-istuminen. Vähän korppikotkamainen asento: meteli selvästi ahdisti Hiipparia. Mutta pysyi kyllä paikoillaan.
Perusasentoja eri suunnista ja eri matkoilta kutsuen+askelluksia. Oikeastaan enimmäkseen aika hienosti tällä kertaa, alkaisiko treenaaminen näkyä? Ihan liikuttavaa yritystä kautta linjan.
Tunari. Omatoimisesti. iso kasa, oma keskellä, ihan agikentän vieressä (!). Täydellinen :)))
Kaukoja. Peruutuksen kautta sei-is, lukemattomia kertoja (kiitos, Laura, muistutuksesta!). Tämä on Hiskistä hyvin hauskaa ja se jaksaisi tehdä tätä vaikka kuinka paljon.
Hyppy metallin kanssa. Varmaan aika kylmä kapula, mutta ilmekään ei värähtänyt.
Ohjattu. Liikkuroituna. Ensin niin, että kapulat olivat aivan merkin lähellä, vain törpölle menoa runsain hämykäskyin. Ei mitään vaikeuksia, vaikkei se vauhti nyt ihan päätä huimannutkaan. Sitten merkiltä Paavolle -ja aijai, oli lähteä liikkurin käskystä. Uusittiin ja käskyä toisteltiin. Katsoi kyllä suuta aukoen Jyrkiä ja olin ihan varma, ettei mene vasemmalle, mutta tekikin ihan sairaan hienon kaarroksen ja haki hyvällä draivilla Paavon.
Jes!
Paikallamakuu evl-tyyliin. Ihan lopuksi. Hyvin.
Hiski oli tosi kivassa mielentilassa. Vaikka meteli selvästi kiusasi, se skarppasi hirmu hyvin. Oikeastaan kaikki tuntui hyvältä.

Kivoja jälkiä ja kaukoilua

Tiistaina Hiski kävi taas hieroja-Terhillä. Täysin rentona retkotti hän, mitään kipukohtia ei löytynyt, vaikka vähän jännäsin, onko ahkera jäljestäminen jättänyt jumeja.
Keskiviikkona juoksin Ideapark-keikan yhteydessä Hiipparille snadin, palauttavan vauvajäljen, vain 200 metriä, yksi keppi. Kahden tunnin vanhennus. Oikea suunta>23/2. Pimeää oli, mutta otsalampun kanssa onnistui hyvin :)

Torstaiaamuna tokoiltiin Lilin ja Herin kanssa tallilla. Tehtiin ainakin perusasentojumppaa, jäävät heti palkaten moneen kertaan (kaikki oikein) metallihyppy alusta loppuun (superhieno!), ohjattua, mutta vain merkille asti ilman kapulan hakua, kapulat ihan lähellä. Ei vaikeuksia, vauhtikin paranee.
Tunari kahteen kertaan (muita liikkeitä välissä) niin, että Lili oikein kunnolla hieroi vieraita kapuloita käsiinsä. Ensin yksi iso kasa, toisessa setissä kolme. Ensimmäinen oli selvästi aika vaikea: His nosti kyllä oman, mutta pudotti ja jatkoi haistelua, toi kuitenkin oman. Toisella kertaa oli jo varmempi. 
Sitten kaukoja. Läheltä hyvin, Lilin ottamalta videolta näkyy, miten sei-is-sei- muuttuu pompsahduksiksi, kun siirryn kauemmas. Kaukoja on tehty kotona joka ikinen ilta ja sanomattakin lienee selvää, että kyllä se kotona osaa.

Ja täällä ne murheenkryynit:

http://www.youtube.com/watch?v=hlyu7yaxONY&feature=feedu

Esineruutu, kateuspohjalta. Tallasin vain reunat ja vein Hetan ja Hiskin katsellessa 10 esinettä eri puolille ruutua. Yksi oli avain, ihan edessä. Sitten päästin koirat irti ja sinkoilemaan. Tasatulos 5-5. Hiski toi yllättäen sen avaimen.
Viimeiseksi jäi tunnarikapula, joka oli vaikeassa paikassa mättäiden välissä. Hauskan näköistä, kun molemmat koirat haistoivat sen ja koittivat hännät heiluen kovasti tarkentaa. Hiski luovutti kesken, höh - Heta jäi nysväämään ja otti voiton kotiin. Hyvä Hetaliini!

Perjantaiammuna taas palattiin taas haasteellisen jäljen pariin.
Poljin Kyötikkälään noin 800 metriä pitkän jäljen, kolme keppiä, paljon erityyppisiä kulmia. Maasto sinänsä siellä on helppoa, mutta lenkkipolkuja kulkee ristiin, rastiin. Harhoja siis riitti. Lisäksi järjestin jäljen noston  ihan puhtaalle hiekalle - yhtään en arvannut, kuinka tuossa käy. Hyvin kävi! His meni vähän jäljen yli, sitten oikein säpsähti ja palasi ja hyvin, hyvin tarkasti nosti jäljen vasemmalle, eli oikeaan suuntaan (24/2). Loppu oli silkkaa kakunpalaa: Hiski jäljensi erittäin itsevarmasti ja kaikki kepit (keskimmäinen vähän piilotettuna) se nosti helposti. Aika ihanaa, ettei se yhtään ole ottanut nokkiinsa noista hirvestyspöllytyksistä :)))
Toko
Koirakoutsin hallilla pe-iltana.
Paikallaistuminen. Meni hyvin. Hiskin olisi kyllä selvästi ihan hirveästi tehnyt mieli haistella mattoa. Sittenpä taas perusasentoja (aika hyvin), jääviä (hyvin), metallihyppy (hyvin), kaukoja (huonosti, huoh), ruudun paikkaa ja ruudusta tuloa, merkkiä niin, että ohjatun kapulat oli ihan lähellä ja erikseen Paavon ja Jyrkin nouto läheltä. Loppuun vielä perusasentosatsi ja sivulle-eteen-sivulle-eteen-jumppaa.

Julmetut jäljet, hillitön haku ja muutakin

Jäljet
1. Perjantaina Tarja S. polki Hiipparille Urjalan metsiin pitkän jäljen - miten pitkän, se ei koskaan selvinnyt, sattuneesta syystä. Kuusi keppiä, kaksi tuntia.
Jäljennosto oli aikamoista sählinkiä johtuen siitä, että paikassa risteili polkuja ja sitten jälki meni vielä heti tien yli. Kun His ajoi tielle lisäksi polkua pitkin, vedin sen pois ja soitin Tarjalta lisäohjeita. Ihan oikeinhan His oli menossa, hyvä minä ääliö. Siinä säätäessä sitten jäi ensimmäinen keppi.
Matkan varrella oli kamalasti polkuja (osa varmaan hirvien ja peurojen) ja aika monessa paikassa mentiin pitkät pätkät polkua pitkin. Kolme keppiä nousi kuitenkin hyvin ja jäljestys oli ensiluokkaista. Gepsin mukaan oltiin matkattu jo 1,3 kilometriä. His paineli taas kerran kapeaa peuranpolkua, mutta ei näyttänyt eläintä ajavalta. Mutta sitten tultiin multapellon laitaan, selvät sorkanjäljethän ne siinä. Pidin Hiipparille melkoisen puhuttelun.
His sai kyllä nostettua vielä jäljen uudestaan ja loppukeppikin löytyi eli sai ruokansa.
Maanantaiaamuna piti mennä uudestaan Urjalaan, mutta päivästä tuli murheellinen, sillä Tarja joutui viemään Nella-riisenin lopetettavaksi. Minulla oli kunnia olla vielä perjantaina maalimiehenä hienolle pelastuskoiralle. Voimia, Tarja suuressa surussa, ikävä on varmasti kova :(

2. Poljin itse  1,3 kilometriä pitkän jäljen Niihamaan. Siellä riittää hirviä! Maasto suorastaan höyrysi hirvenläjistä. Tein sikavaikean jäljen: kuljin hakkuuaukealla sorkanjälkien vieressä ja yli ja tein kulmia keskelle jätöskasoja. Itse jälki oli yhtä kulmasykeröä ja välillä meno- ja paluujäljet menivät ihan vierekkäin. Piikkejä oli monta. Näin kamalaa jälkeä en olisi kehdannut tehdä kellekään muulle. Ihan lopussa oli polku, jota pitkin tulikin just sopivasti lenkkeilijä, kun oltiin lähdössä ajamaan.
Selvä takajälki, saldo 22/2. En päästänyt vilkasliikenteiselle tielle, vaan kommentoin vaan "oho." Muuten Hiski jäljensi kuin pieni veturi. Hirvenjäljet ja -jätökset eivät tehneet siihen nyt mitään vaikutusta. Noin kilometrin kohdalla tuli ihmehukka: jostain syystä Hispander oikaisi yhden mutkan helpossa paikassa ja jouduin nostattamaan jäljen uudestaan. Lopussa se tarkisti liinanmitan harhaa, mutta palasi takaisin.
Kaikki seitsemän eri kokoista keppiä Hiski nappasi hienosti. Mainio jälkikoira Hiippari on, kilometrejä mittariin vaan lisää!

Haku
Lauantaina Sääksjärvellä. Pyysin hartaasti, etteivät treenikaverit enää koskaan päästäisi minua hakuilemaan ilman pilliä. Se on nyt nimittäin aukottomasti todistettu, ettei Hiskiä saa hakualueelta pois ilman puhallusvälinettä. Suunnitelmassa oli heti alkuun neljä tyhjää, ja myöhemmässä vaiheessa vielä kaksi lisää: jokaisella Hiippari veteli  melkoiset hehtaarijuoksentelut eivätkä kaikki pistot ihan viimeisen päälle suoriakaan olleet. Hiski kyllä kestää onneksi uudelleen lähettelyä vaikka kuinka paljon. Yksi suorapalkkaukko, kolme näyttöä. Olipahan hilpeää ja jokseenkin hillitöntä irti maasta-meininkiä. Merkkejä kerättiin melkein käsikopelolla pimeässä.

Tokot
Sunnuntai-iltana Marjamäen hallilla. Viisi koirakkoa, kahta puolta kenttää agiliitäjät. Ensin p-istuminen, hyvin. Sitten p-makuu lyhennettynä, mutta maahanmenot ja -nousut evl-tyyliin. Lisäksi poukkoilimme koirien ympärillä niin, että kävimme "väärien" koirien vieressä ja takana seisomassa. Hyvin makasi hra Hiskonen, vaikka olikin vähän kummissaan..
Luoksetuloja siten, että kaikki koirat makasivat vierekkäin rivissä ja yksi kerrallaan kutsuttiin luokse. Ei ongelmia.
Sitten otin pelkkiä perusasentoja, jääviä ja kaukoja läheltä. Lisäksi tunari kisamaisesti liikkuroituna. Hiippari potkaisi kapulat levälleen, mutta toi kyllä oman.
Aijuu, ja sitten ruudun loppuosaa, eli maasta sivulletuloja eri suunnista. Tässä oli monella sunnuntain tokokisassa aikamoisia ongelmia.
Maanantaina jäljen vanhentumista odotellessa Niihaman parkkipaikalla ohjelmassa ohjattu monena eri versiona: palkka heti alkuasennosta, pelkkää merkille menoa, kapulan hakuja eri kohdista tuonnista palkaten ja näitä vaihdellen, toistoja.
Sitten luoksetuloa läpijuoksuna, seisomisesta maahan, maasta loppuosaa. Ja lopuksi vielä läpijuoksu.
Ynnä perusasentoja. Oikealle siirtymissä jää aina vaan vinoon. Kaukoja  ihan pienillä kädenliikkeillä. Sain idean Hanna-Marin suorituksesta ollessani katsomassa tokokisaa sunnuntaina. Hänellä oli tosi huomaamattomat liikkeet ja aloin ihmetellä, missä välissä mun käsimerkkini on muuttuneet hillittömäksi huitomiseksi...Hyvin  His ne miniliikkeet noteerasi ainakin läheltä.
Hiskin perusasennot, kiitos Lili: 
http://www.youtube.com/watch?v=eDxQqjUa2fM

Tarkkuusruutu tien vieressä, koirien kusetuspaikassa.  Molemmat koirat haki metallirinkulan, kumpikin hyvin.

Rankka jälki ja pyttyilyä

- Olispa noi edes palloja...

Hra Hispander kahmi Tavesin Vuoden koira-kisassa pystilastin, onneksi kaksi kiertopalkintoa on hukan teillä. Se sai paras hakukoira-kiertopalkinnon (hukassa)+oman pystin, paras etsintäkoira-kiertopalkinnon (hukassa) +oman pystin ja Aatun pytyn, joka annetaan monipuolisimmin PK-lajeja harrastaneelle koirakolle. Kärnän Sari ja Kurt haalivat kaikki jälkipokaalit. Osallistuin ensimmäistä kerran kisaan, aikaisemmin olen unohtanut koko homman, eiköhän tää kerta riitäkin.

Pituudeltaan tai maastoltaan keskiviikkoinen jälki ei ollut rankka, mutta muuten...Tallasin jäljen taas siirtolapuutarhan  nurmikoille ja teille ynnä niiden vierustoille ja jatkoin portista ulos lähipuistoon. Lisäksi mukana oli vaikka  mitä kulmajekkuja ja piiiitkä matka "melkein" paluuperää, eli askeleet eivät olleet ihan päällekkäin, mutta aivan vierekkäin. Kulkijoita riitti ja yhdessä paikassa auto oli parkkeerattu suoraan jäljen päälle. Lisäksi ihan vieressä jyrisi vilkasliikenteinen Nekalantie. Keppejä kuusi, kaikki mallia miniatyyri.
Pääsääntöisesti jäljestys sujui hyvin (nosto oikeaan suuntaan,19/1). Pari, kolme hankalaa paikkaa, vaikein tietysti puistossa. Siellä muiden koirien hajujen haistelu alkoi olla melkein ylivoimainen houkutus, mutta ei His siihen lopulta kuitenkaan langennut. Yhdessä kohdassa oltaisiin ehkä menty hukan teille, ellen olisi tiennyt, minne jälki kulkee. Kaikki kepit löytyivät vaivattomasti.
Tokot
Siirtolapuutarhan päärakennuksen takana parkkiksella.  Ruutu nyt oli aika hyvä ja ohjatun nouto. Mutta kaukoissa oli totaalikipsissä, osasi vain istua, ei mitään muuta. Vain jos kumarruin suoraan päälle, meni maihin. Hauskuus kaukana.Vähän hankala palkata tästä.
Ja sitten menin kokeilemaan luoksetuloa. Läpijuoksu ok, stoppi ok, mutta maahanmeno peestä. Sitten yritin pelkkää maahanmenoa lennosta. Ei tullut mitään, ei. Pysähtyi seisomaan noin kahden askeleen päästä ehkä 20 kertaa. Lähdin juoksemaan taaksepäin ja huutelin iloista "hii"-kutsua, jolloin hipsutteli hyvin, hyvin varovasti ja säikähtäneen näköisenä perässä. Oikein rattoisaa.
Torstaiaamuna Lilin ja hoffityttöjen kanssa tehtiin perinteinen tallikeikka. Hiskille piti ottamani kisamaisesti kaikki liikkeet, mutta ei suunnitelma meni vähän läskiksi. Lili liikkuroi osan.
Ensin  tehtiin pelkkiä perusasentoja, jotka Lili videoi. Kai siellä jokunen suorakin seassa oli. Zeta, jossa sekoilin jotain ja His istui seisomisen. Kai näitä tarttis treenata joskus.
Ruutu. Oli vinosti nurkassa, mustat nauhat tummanharmaalla pohjalla. Varsinaisen törpön lisäksi meillä oli valmiina luoksetulomerkit. His kipitti törpölle ihan hyvin, sitten "ruutuun"-käskyllä luoksetulomerkin taakse  ja siitä taas seuraavalle. jne. Mitäs olen mennyt ottamaan törpöltä törpölle-treeniä :) Aika monta kertaa jouduttiin hinkkaamaan, ennenkuin hra Hispander tajusi kupletin juonen. Sekin ehkä auttaisi, jos Mr Kyllä Minä Tiedän vähän kuuntelisi.
Metallinouto. Muuten vallan hieno, mutta ihan peevelin vino sivulletulo.
Ohjattu. Jyrkin nouto. Ei mitään valittamista.
Tunari. Hyvä haistelu ja varma nosto, mutta hipsuvarpaili takaisin.
Luoksetulo. Kutakuinkin täydellinen. Ja edellispäivänä ei tullut mitään.
Kaukot. Otin ihan läheltä. Hyvät vaihdot eikä liikkunut milliäkään! Ja edellispäivänä ei osannut tätäkään yhtään...
Ihan lopuksi vielä  lähetin Hiskin uudelleen ruutuun: Qira-muori (12,5 vee) oli nyt vapaana ja lähti haukkuen Hiskin perään. Pysäytin Hiskin ruutuun ja Qira jäi sen eteen haukkumaan. Hiski odotti lisäohjeita nätisti seisten. Aika hyvä häiriö, kiitos Qira ;))) Ja kiitos taas Lili ja likat muutenkin taas!
Yhtään ei nyt harmita, ettei olla saatu paikkaa kisoihin. Hiski ei itse asiassa osaa oikein viimeisen päälle mitään, yhtä ja toista vähän sinnepäin (kun en ole osannut opettaa, kai se muuten). Onneksi ei ole kiirettä eikä toko-kokeita täälläpäin näytä keväällä juuri olevankaan.

Tarkkuusruutu
Liliä odotellessa tallin parkkikselle, pohja lähinnä sepeliä, muutama ruohonkorsi seassa. Miniavain kivien välissä. Ruudussa pysyminen oli selvästi tavallista vaikeampaa, esineen löytymisessä ei ongelmia.

Tallasin to-aamuna Hiipparille myös palauttavan jäljen. Pitäisi muistaa ujuttaa vaikeiden jälkien sekaan aina näitä helppoja. Mittaa muutama sata metriä ja päässä jättikeppi, josta His ilahtui oikein kovasti. Ainoa vaikea juttu oli jäljen nosto melko paljaalta maalta, ei ongelmaa, oikea suuntaa, siis>20/1.

Paluuperiä, esineitä ja hallitoko

Onpa mahtava tällainen lämmin marraskuu. Yhtään ei haittaa, vaikka on pimeää ja sumuista. Ei ole hyttysiä eikä ei hirvikärpäsiä, ei ole hikistä eikä toisaalta tarvitse raapia auton ikkunoita jäästä ja niin edelleen. Ja pystyy tekemään jälkiä :)
Jäljet
Tallasin jäljen samoihin maisemiin, joissa His lähti maanantaina hirvestämään. En tainnut osua pahimpaan paikkaan kylläkään. Kolme keppiä - yksi aivan pieni. Pituutta jäljellä jotain 600 metriä., ikää kaksi tuntia. Monta tien ylitystä, yhtä tietä pitkin loppupuolella kävelin vähän matkaa. Kun Hiskin kanssa sitten lähestyttiin tuota paikkaa, kaksi ihmistä käveli tiellä samaan suuntaan kuin olin mennyt. Kohta siihen tupsahti myös nainen kultsukan kanssa, jäi seisomaan siihen. Hiskillä meni vähän pasmat sekaisin ja sillä oli aika työ löytää taas jälki.
Muuten tuo oli superjäljestystä. Kaikki kepit löytyivät helposti. Harhoja on nyt saatu treenattua melkoisesti.
Paluuperät ja sensuuntaiset
Innostuin muistelemaan parin vuoden takaisia rajamiesten jälkioppeja ja päätin kokeilla, miten Hiskiltä sujuisivat paluuperät. Eli siis jälki, jossa jäljentekijä tulee samaa reittä takaisin kuin on mennytkin. Marja-Leena teki lauantaina Sääksjärvelle ohjeitteni mukaan sellaisen. Ensimmäinen meni vähän pieleen, joten teki vielä toisenkin. Piikin päässä kummallakin jäljellä oli keppi.
Ei ollut helppoa: His ei millään tajunnut, mihin jälki jatkui sieltä piikiltä, yritti varmaaan kymmeniä kertoja hakea jälkeä eri ilmansuunnista, reppana. Ensimmäiseltä jäi loppukeppi löytymättä, mutta kehuin silti kovasti poikaa, koska se oli yrittänyt kaikkensa ja oli ihan lyödyn oloinen, kun tultiin tielle.
Toinen paluuperä meni jo vähän paremmin ja molemmat kepit löytyivät. Hakemista oli kyllä paljon tässäkin.
Sunnuntaina tein mökillä taas kaksi paluuperää, toisen viereiselle uimarannalle, osittain hiekkapohjalle. Molemmat piikit päättyivät vedenrajaan. Vaikeita olivat. Ei voi ymmärtää pieni mies, mihin jälki katoaa... Saatiin ne sentään monen yrityksen ja erehdyksen jälkeen ajettua lopppuun ja kaikki kepitkin löytyivät.
Ma-aamuna poljin jäljen Nekalan siirtolapuutarhaan, loistava paikka ja aivan asunnon vieressä! Jälki kulki paljaalla nurmikolla/sammaleessa etupäässä, yksi kolmasosa kivituhkalla tien sivussa, mökkien porttien edessä. Viisi pienenpientä keppiä siltä varalta, että jos joku ei löydy, nurtsille ei jää lojumaan mitään halkoa. Kolme kepeistä piilotin lehtikasojen alle. Aluksi oli kulma kulman perään kymmenen metrin välein ja His oli vähän ihmeissään. Nopeasti se pääsi kuitenkin jäljen imuun ja ajoi tosi tarkasti ja ihmeen rauhallisesti metsäjälkeen verrattuna. Mukana oli myös melkein paluuperä, piikki, mutta en kävellyt ihan menojäljen päältä, vaan noin puoli metriä sen sivussa samansuuntaisesti. Nyt His osasi ajaa takaisinpäin aivan helposti. Kiva kikkailujälki, menen tuonne ehdottomasti uudestaan nyt, kun siellä on vain vähän ihmisiä. Tiedä, vaikka innostuttaisiin vielä FH-jäljestäkin :)
Ai niin: yksi jäljennosto näistä oli takajälki, eli nyt on saldo 18/1.
Esineruutu
Marja-Leenan kanssa, Vici-rotikkanarttu häiriönä ruudun vieressä, paitsi, ettei se ollut mikään häiriö, koska on tyttö. Höh.
Normiruutu. Hiskille taakse keskelle pieni muoviesine. Kaksi eteen, piilotettuina. Kivasti vörkki poika. Yksi esineistä taas palkaton.
Toko
Marjamäen hallissa ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Agikoirat vieressä möykkäämässä. Aluksi kahden minuutin istuminen, muistaakseni viisi koirakkoa. Oikein mallikkaasti.
Sitten askelluksia ryhmäliikkeenä. Perusasennot syvältä, loppua kohti kuulemma paranivat.
Sitten otettiin ryhmäpaikallamakuu niin, että koirat olivat ihan lähekkäin ringissä, hännät kohti keskustaa. Lopuksi kävelimme jonossa koirien ympäri. His oli vähän hämmentynyt, mutta hyvin makasi.
Tässä välissä taas perusasentoja, paremmin nyt.
Muutama merkiltä merkille-lähetys, ei huippuvauhtia. 
Sitten alkoi takuta...Yritin tehdä kaukoja (ma-sei-maa) siinä agikentän vieressä. Hiskiltä herpaantui ote tässä vaiheessa täysin: se ei keskittynyt yhtään, vaan vilkuili naapurikentälle ja teki mitä sattui. Otimme sitten muutaman ihan läheltä taaakse kiertojen kera ja lopetimme siihen.
____________________________________________
Syksyn tultua remmilenkkejä on taas tehty tiuhaan ihmisten ilmoilla ja vanha tuttu ongelma putkahti saman tien pintaan. Yhden haukun kanssa toisten koirien ohitukset ovat koko ajan sujuneet hyvin, mutta kahden rekun kanssa tilanne karkaa liian usein lapasesta.
Päätin, että homma pannaan nyt kuntoon. Joten nyt olen opettanut Hetalle "oikea"-käskyn (oppii se vanhakin!), jolla se siirtyy oikealle sivulleni. Hiskille taas annan "sivu"-komennon, jolla se tulee vasemmalle, kytätköön, kunhan pysyy. Heta saa ohituksen jälkeen palkaksi namin, Hiski hanskani. Tämä toimii ihan oikeasti, tosin aivan läheltä-ohituksia vielä välttelen. Hiski on ollut ehdottomasti se kovempi luu tässä urakoinnissa.

Älyttömän taitavaa ja vähän älytöntäkin touhua

Jälki
Tuula tallasi keskiviikkoaamuna Kangasalan Alaselle aivan uuteen paikkaan, melkoisia korkeuseroja sisältäneen, 500 metriä pitkän jäljen, kolme keppiä, kaksi tuntia vanhennusta. Paljon kulmia, alusta helppo. Todennäköisesti harhoja, koska on suosittua lenkkimaastoa.
Jälki lähti vasemmalle. Jälleen hieno ja varma nosto heti oikeaan suuntaan (13. kerta peräkkäin). Jatkokin kakunpalaa, paitsi ihan lopussa, kun olin käynyt vahingossa Hetan kanssa talsimassa juuri siinä kohtaa, mihin jälki päättyi...Mutta kyllä se oikea jäljenpääkin sieltä löytyi ja loppukeppi oli heti sopivasti.
Kaikilla kepeillä vietettiin hartaasti aikaa leikkien ja nameja heitellen. Halusin Hiskille tästä jäljestä superpositiivisia kokemuksia sen hirvestysepisodin jälkeen. Mitään angstia ei pojalle ollut jäänyt sen ankeahkosta lopetuksesta...
Esineruutu
Ruutu oli järkyttävässä paikassa: etualalla oli monttu, oikeastaan eräänlainen suppa,ja takaosassa kohosi melkein kohtisuora jyrkänne. Emme pystyneet konttaaamaan siitä ylös kuin parista kohtaa, joten tallasimme poikittain alta ja päältä ja vain nojailimme seinämään. Tuula vei Hiskille neljä esinettä, kaksi jyrkänteen päälle, yhden montun pohjalle oikealle eteen ja yhden vasemmalle, niin ylhäälle rinteeseen kuin pystyi.
Olin asennoitunut siihen, että tulee ongelmia eikä His mene sen jyrkänteen yli, ei ainakaan heti. Mutta se kapusi ketterästi kuin kolmivärinen rusakko jyrkännettä ylös ihan sinne minne lähetinkin. Neljä lähetystä, neljä esinettä, aivan mahtava Hiipparainen! Melkein tuli tippa silmään, niin järjettömän hieno esitys oli, lähes suu auki sitä seurattiin. Jos olisi ollut kisa ja olisin ollut tuomari, olisin antanut Hiskille 35 pistettä ja papukaijamerkin.
Heta sai hakea yhden esineen ja se reppana yritti epätoivoisesti kiivetä jyrkänteen päälle, vaikken edes lähettänyt sitä ja esine oli edessä. Sitten se kankea kökkerö vielä putosi ojanpenkalta ojan pohjalle eikä meinannut päästä ylös. On se aika riipaisevaa katseltavaa :(  Tein sille vielä pienen jäljenkin lopuksi ja se oli ihan onnessaan.
Toko
Tamskin Tallilla Lilin ja Herin kanssa taas. Ei oikein huvittanut hinkata mitään, joten tein Hiskille temppuradan. Poika hyppyesteen taakse istumaan, esteen toiselle puolelle metallikapula ja sen jälkeen nurkassa ruutu. Ruudusta oikealle kymmenen metrin välein kaksi törppöä ja niiden jälkeen kymmenen metrin päähän Lili teki tunarikapulakasan: paljon kapuloita ihan lähekkäon ja oma siellä keskellä. Itse seisoin ruudun takana käskyttämässä.
Eihän homma heti onnistunut, mutta sain lopulta Hispanderin metsku suussa ruutuun - se oli se vaikea osuus - törpöille meni hyvin ja tunarin haki törpön takaakin rauhallisesti haistellen, siitä vasta ensimmäinen palkka.
Lili vei vielä ohjatun kapulat niin, että ruutu oli heti niiden takana ja parin törppöhämyilyn jälkeen lähetin Hiipparin Paavolle.  Ruutu häiritsi kuten oli tarkoituskin ja Hiski yritti kovasti keskimmäiselle. Sain pysäytettyä ja Paavo tuli haettua.
Lopuksi kaukoja  tai vain maa-sei-maa, palkkana taakse kiertäminen>pallo. Oli vaan vaikeaa, kun ei se  puolitoistametrinen, punainen pylväs millään sattunut silmään, vaan kierrettävää etsiessä piti hypätä aina ensin kolme kertaa edestakaisin esteen yli ja sitten vielä kiivetä agi-aalle ja pois sieltä...
Jossain välissä otettiin Hiskin kanssa pitkästä aikaa pudotettukin. Eli puskettiin vain hakkuuaukeaa pitkin, pusikkoon, ei mitään "uran" tapaistakaan missään. Kyllähän poika lempihanskansa hakee vaikka mistä.
Ja tarkkuusruutu lennosta samalla reissulla kuivuneeseen heinikkoon. Esineenä nanokokoinen metallijoku. Piilotin sen huolella heinikkoon ja vielä kuivia lehtiä päälle. Heta ensin. Löysi heti ja hukkasi samantien. Olin jo varma, että nielaisi, mutta löysi uudestaan.
Hiskille laitoin esineen eri paikkaan, mutta piilotin hyvin myös. Haki silti ihan suoraan, pöh. Miten näitä pystyy enää vaikeuttamaan?

Jakomielinen jälki

Miikku tallasi Hiskille ma-aamuna runsaan kilsan pituisen jäljen, viisi keppiä.
Mentiin ajamaan Hispanderin kanssa kahden tunnin kuluttua niin, etten edes tiennyt, mihin suuntaan jälki lähtee. Lähetin ensimmäistä kertaa aikoihin oikein kunnolla, ja His suuntasi varman oloisesti oikealle, mutta teki heti mutkan kohti tietä. Nonni, takajälki, ehdin ajatella. Mutta Hiippari jatkoikin jäljestystä tien toiselle puolelle: Miikku oli tehnyt varsinaisen hämyn, hyvä, hyvä! Eli nyt tuli jo 12. peräkkäinen jäljennosto oikeaan suuntaan. Ja ihan kohta mentiin taas tien yli alkuperäiselle puolelle, nyt jopa risteyksen kautta. Kyseessä on varsin käytetty lenkkireitti. Hiski jäljesti aivan upeasti, ei mitään epäröintiä missään kohtaa ja kolme keppiä nousi mallikkaasti. Ehdin jo ajatella, että nyt tuli kymppi plussa-jälki. Ei pitäisi nuolaista ennenaikaisesti. 
Ehdin juuri vilkaista gepsistä, että oli tultu runsaat 700 metriä. Olimme keskellä Lempäälän (ehkä) pahinta hirvimetsää, jota olen yleensä koittanut vähän vältellä...Silloin His sai ihan yhtäkkiä suoranaisen sätkyn, syöksähti eteenpäin kuin sähköjänis ja tiesin heti, että nyt ollaan hirven perässä. Sanoin pari kertaa painokkaasti  "hyi" ja "jälki": Ei minkäänlaista vaikutusta, His painoi menemään kuin heikkopäinen. Siinä ehdittin jo ryysiä monta kymmentä metriä. Joten pysähdyin, kerroin selväsanaisesti, mitä mieltä touhusta olen ja keskeytin homman siihen. Otin kiinni pojan kaulapannasta, en antanut sen edes nuuskia enkä merkkailla matkalla, vaan kuskasin suoraan autoon niin, että hippulat vain vinkuivat. Aamuruoka jäi siis saamatta.
Toivon todella, että tästä hirvestyksestä jäi Hiskille mahdollisimman paska fiilis ;)
Ensin kaksi kolmasosaa täydellistä jäljestystä joka suhteessa ja sitten lopussa pääsin rysän päältä puuttumaan riistanajoon. Täydellinen treeni!
Haluan jäljen ehdottomasti tuonne uudestaan mahdollisimman pian. Olisipa tosi kiintoisaa nähdä, tekeekö Hiippari uudestaan saman tempun.
Jälkien vanhentuessa tokoiltiin Levekin kentällä. Niitä samoja juttua vaan, ei mitään ihmeempää.

Pienesti ja äkkiä

Hetasta jäi julkistamatta virallinen 9-vuotisfoto. Laitetaan nyt sellainen hiukan myöhässä. Iisisti ottaa ikäneito.

Kiireinen viikko takana, mutta kun His kulkee paljon mukanani, aina jossain välissä pientä treenintynkää pystyy järjestämään. Esimerkiksi perjantaina Vihiojan frisbee/leikkipuiston ohi ajaessa äkkiä auto parkkiin ja pinkaisemaan 200-300 metriä pitkä jälki + kolme keppiä. Hommassa meni viisi minuuttia. Tosin huomasin heti, ettei mukana ollut jälkiliinaa eikä minkäänlaisia palkkoja.
Kahden tunnin kuluttua (venyi oikeastaan 2,5 tuntiin) palasin rikospaikalle ja lähdin Hiskin kanssa kävelemään.  Jäljen lähellä sanoin vaan ohimennen "oliskos jossain jälki?" Hiippari oli vähän äimänä, mutta löi kumminkin nokan maahan. Ja jälleen epäröimättä jäljennosto oikeaan suuntaan. (11.kerta peräkkäin). Olihan se jäljenajo aika tuskaista, kun nurmikko oli varmaan joka siunaaman neliösentiltä täynnä ihmisten ja koirien  jälkiä ja frisbeehemmoja poukkoili siellä täällä, mutta kyllä Hispander jäljellä aina välillä pysyi - ja putosi siltä - löysi taas jne. Vähän siinä taisi pojalle jo paniikkiakin pukata. Ensimmäinen keppi löytyi, toinen jäi, ei mitään väliä. Kolmaskin varmaan olisi varmaan jäänyt, mutta autoin sen verran, että jäin  ennen keppiä paikalleni seisomaan. Tässä meni toiset viisi minsaa. Palkaksi loppukepistä Hispander sai tappaa mun oikean käden nahkahanskani.

Agrimarketissa käydessä tallasin pikapikaa Hiskille tarkkuusruudun parkkipaikan viereen rikkaruohojen sekaan, hyvät häiriöt ympärillä. Nosti esineen hienosti. Nyt oli mukana jopa kissanruokapurkki palkaksi. Hommassa meni yhteensä kuusi minuuttia.

Torstaina mentiin matalalentoa koko päivä.
Aamulla tokoiltiin Lilin ja Herin kanssa tehotunti Tamskin tallilla. Hiski otti ainakin metallihypyn, tunarin, jossa vähän sähläsi, ohjatun (Jyrkin)ja vissiin ruudunkin. Ja Lili katsoi meidän perusasentoja, jossa riittää työmaata.
To-iltana olimme Nokian kentällä tottiksen yhteistreeneissä hyvin valaistulla treenikentällä, ylellistä. Piti ottaa kisamaisesti, mutta päädyin kuitenkin tekemään vähän eri tavalla. Hiski  oli Veikan parina. Otin seuraamisen pysähdyksiä ja oikea tuomari Jani H. katsoi, miten perusasennot onnistuivat. Osa onnistui, osa ei. Palkkauksia välillä. Jäävät, istu ja maa heti palkaten, seiso luoksetulon kera. Tuli vinoon, pöh. Sitten tasamaanouto ilman palkkaa, siirtymät telineille ja niistä palkat, suorituksia. Pari kertaa annoin palautetta kontaktin pudottamisesta. Ei eteenmenoa.
Paikallamakuu kokonaisena, jossain välissä haisteli maata>huomautus.
Lopuksi vähän hengailtiin kentällä, jolla oli muitakin koiria/uroksia, tekee Hiskille hyvää.
Kivat treenit, kiitos Hannahoo järjestämisestä!

Lauantain kauppareissulla Suurjaon takana tyhjällä parkkiksella tokoiltiin taas hieman, tehtiin mm. sarja kakeja Susanin neuvomalla menetelmällä: palkkana kiertäminen taaksepäin. Monta toistoa läheltä maa-sei. Ainakin tämä oli Hiskistä älyhauskaa. Jatkan nyt tätä, vähitellen matkaa pidentäen. Tein reippaasti jopa ruudun ja laitoin ohjatun kapulat (vuorossa Paavo) ruudun lähelle. His meni heti halpaan ja yritti kaksi kertaa ängetä kapulan hakemisen sijasta ruutuun, sain pysäytettyä. Toi lopulta, palkka lennosta. Iso, hälisevä poikajoukko tuli siihen pyörillään sopivasti, seurautin Hiskin välistä. Vielä lähetyksiä kahden törpön välillä.

Haku
Sääksjärvellä sunnuntaina. Hiskille suunnitelman mukaan viisi maalimiestä, toiselle ja viimeiselle ukolle piti olla näytöt.Siis piti, mutta tokalta mm:ltä His loikki iloisesti pallo suussaan: Saija oli luullut että se otti rullan, mutta olikin vohkinut salamana pallon jostain pressun uumenista. Lopussa piti olla aika monta tyhjää, mutta sain hädin tuskin tyhjät molemmille puolille, kun His haistoi tietty maalimiehen kaukaa.
Tuli niitä tyhjiä siinä alkupäässä ja risteilytin onnistuneesti monta kertaa, jee.

Hiski poseeraa syysmaisemassa. Huom: pupuheijastin pehmentää särmän jätkän karheaa olemusta.

Jälkiä ja esineruutuja

Jäljet
Kaikki jäljet kaksi tuntia vanhoja.
Maanantaina Miikku tallasi Hiskille kaksi jälkeä, molemmat noin 200 metriä, kaksi keppiä kummassakin. Toinen oikealle, toinen vasemmalle. Erona vain se, että toista oli tallaamassa myös bc-neito Prima, toista ei.
Helpot jäljet, helpot alustat.
Jäljennostot edelleen ilman lähetyksiä, taas oikeaan suuntaan (nrot 8. ja 9.). Jälkien ajoissa en havainnut mitään eroja, kepit nosti riemukkaasti.

Keskiviikkoaamuna sitten käytiin jälkeilemässä Hämeenkyrössä, Vaivialla asti Tainan + Lallin ja Pia P.:n +Tuplan kanssa. Jälkimmäisellä muka myös nuoriherra Veikka sekä Viski.
Tallasin jäljet Tuplalle ja Lallille ja Taina Hiskille. Mittaa kilsan verran, keppejä kuusi, pitkä jana, jolle otettiin taas vapaa lähestyminen. Jälki lähti vasemmalle. Varma nosto ja oikea suunta jo kymmenennen kerran peräkkäin!!! Tämä systeemi siis toimii.
Hieno, tarkka ja vahva jäljenajo, kaikki kepit nousivat epäröimättä. Täyden kympin suoritus.
Uskon, että kun jälki on sikavaikea, koira joutuu (ainakin vielä koulutuksen tässä vaiheessa) ponnistelemaan jäljellä pysymisessä niin kovasti, että kepit jäävät vähän toisarvoisiksi. Kun jälki on helpohko, kepitkin nousevat paremmin.
Mutta testataan teoriaa lisää.

Esineruudut
Maanantain ruutu tehtiin  niin, että vasen laita kulki hakkuuaukiota pitkin. Neljä esinettä, kaksi edessä, toinen näistä siellä hakkuuaukolla ja se osoittautuikin tosi vaikeaksi. Lisäksi juuri, kun Hiski oli etsimässä sitä, tielle ilmaantui koiranulkoiluttaja uroksen kanssa. Hiski pörhistyi heti, alkoi kytsiä koiraa ja lopetti hakemisen, jouduin käskyttämään sitä moneen kertaan.
Toinen ruutu Vaiviassa keskiviikkona oli myös mielenkiintoinen: ruudun takaosassa oli ensinnäkin muutaman metrin korkuinen penkka lähes ruudun mitalta ja takaosa oli hiekkapohjaista motokrossirataa...
Lisämausteeksi pyysin Piaa tuomaan Viskin ihan ruudun viereen. 
Taas neljä esinettä, kaksi takana, kaksi edessä. Hiski osasi kyllä aika pian mennä taakse ja kolme esinettä nousi suht sukkelasti. Viimeinen oli vasemmassa etunurkassa, jonka lähellä Viski oli, haukahtelikin välillä sopivasti. Taas Hiippari pörhisteli, vilkuili Viskiä ja jouduin kieltämään sitä, juuri kun se oli esineen lähellä. Lopulta se meni ihan sijaisille ja alkoi nuhjata yhden puunrungon ympärillä. Nosti se esineen sitten lopulta.
Hiskille pitäisi nyt tehdä kaikki esine- ja tarkkuusruudut niin, että siinä vieressä on joku uros häiriköimässä.
Heta haki kummastakin ruudusta yhden, muilta jääneen esineen. Helposti, tietty. 

Kiitos Miikku! Kiitos Taina ja Pia!

EVL- epikset - hyvä Hiippari!

Ylökk järjesti jäsenilleen epäviralliset tokisat Mutalan kentällä ja ilmoittauduin Hispanderin kanssa saadakseni liikkurointia/kokemusta/tasontarkistuksen. Kaikkea tätä kertyikin ruhtinaallisesti - odotusaika tosin venyi neljään tuntiin, mutta ihan rattoisasti tuo saatiin kulumaan. Ainoa, mikä hiukan harmitti, oli se, etten älynnyt ottaa Hetaa mukaan, se olisi taatusti ollut aika pistämätön ahmimiskilpailussa...
Mutta siis näin homma eteni, "tuomarina" Hanna-Mari Ikonen, joka mielestäni noudatti sääntöjä hyvin eikä ollut liian lepsu:
Paikkaistuminen ja p-makuu: 10 ja 10. Oli vähän käännellyt istuessa päätään.
Seuraaminen: 8. Tykkäsin itse: kontakti piti hyvin, paikka oli sopiva eikä painanut ainakaan pahasti. Vinoista perusasennoista ihan aiheelliset rokotukset.
Zeta: 7. Järjestys M-I-S. Muuten hyvä, mutta istui vähän yllättäen maahanmenon. Eipä tätä ole treenattukaan yhtään. Vaikuttaisiko PK-tottis, jossa istu on aina ensin?
Luoksetulo: 8. Oikeat pojot. Seisahtui kuin seinään, maahanmenokin hyvä, mutta lopun tuli hiipimällä ja jäi ihmeen kauas. Annoin jostain käsittämättömästä syystä kauhean vihaiset käskyt, His taisi säikähtää.
Ruutu: 9,5. Puoli pistettä meni tahmeahkosta törpölle menosta. Kyttäsi aloituksessa ruutua jo niin, etten uskonut merkille edes menevän. Ruutuun törpöltä lujaa ja suoraan, kas, kun ei ollut mitään seiniä häiritsemässä.
Tauko
Ohjattu: 10! Tästä olen ylpeä. Meni törpölle vauhdikkaasti, teki näyttävän Paavo-noudon ja tuli jopa suoraan eteen.
Metallinouto: 9,5. En nyt yhtään  muista, mistä puoli pistettä meni. Hyvä homma joka tapauksessa.
Tunnari: 10. Tämä oli oikeasti täydellinen. Tosi varma suoritus, kunnon haistelu, ei tönimistä, reipas palautus suoraan. On näköjään onnistuttu treenaamaan oikealla tavalla.
Kaket: 0. Tätä jo aavistelin etukäteen. Näin paikaltani, että Hispander oikein ponkaisi kaksi kertaa eteenpäin. Lähes päivittäisestä lähijumpasta kotona ei siis ole ollut kerrassaan mitään hyötyä, His osaa kyllä läheltä tehdä liikkeet ihan oikein, mutta homma muuttuu sen mielestä ihan toiseksi, kun etäännyn. Jostain syystä en saa tämän treenaamisesta otetta.
Loppupisteemme olivat 253,5, suunta on ylöspäin :))). Olin tajuttoman tyytyväinen Hiskiin: se teki kaiken niin hyvin kuin se vain osaa, se oli iloinen eikä koomaantunut liikaa. Väärä liike zetassa oli työtapaturma, jota ei lasketa.

Huvittavaa, että saimme metallinoudosta 9,5 ja ohjatusta kympin. Nuohan menivät Viialassa piirimestiksissä nollille.
Perusasentojen oionta on näköjään pidettävä ohjelmassa ihan jatkuvasti.
Oli todella hyödyllinen keikka. Olin aika mielissäni siitäkin, etten itse möhlinyt ;)

Täälläpäin on muuten oikeaan tokokokeeseen näköjään yhtä vaikeaa saada paikkaa kuin jälkikisaan.

2xtoko+2xjälki+1xhaku=loppuviikon hommat

Jälkiä
Ensimmäisen tallasin to-aamuna. Onnistuin löytämään suopursuisen paikan lähtöön. Sen jälkeen olikin sitten melkein pelkkää kivilouhikkoa, johon kypsähdin ja mittaa jäljelle taisi tulla vain joku 400 metriä. En edes laskenut keppejä, olisko sinne pari jäänyt. Joka tapauksessa jälki nousi jälleen oikeaan suuntaan (vasen), nyt kuudennen kerran peräkkäin vapaalla tyylillä.
Toinen jälki perjantaiaamuna, nyt mittaa oli 1,1 kilometriä. Jätin jäljelle irtileikatun sormikkaan sormen, sukanpalan ja kangassuikaleen sekä kaksi keppiä. Ihan alussa oli heti sukanpala ja sen jälkeen 20 metrin päässä keppi. Maasto oli helppoa, lukuun ottamatta lopun hakkuuaukeaa, jolla mentiin pätkän matkaa multa- ja hiekka-alustalla. Sen sijaan tein tolkuttoman määrän kulmia, suoria ja piikkejä sekä kivien kiertämisiä. Nyt pidensin janaa tuntuvasti, mutta edelleen vain lähdin kävelemään jälkeä kohti. Jälleen oikea suunta (oikealle), jo seitsemäs.
Kaikki kangasesineet nousivat hyvin, ensimmäinen keppi jäi (kaahasi ekalta esineeltä suoraan yli) ja varmaan olisi jäänyt viimeinenkin, ellen olisi jarruttanut. Se tosin oli vaikeassa paikassa hiekkakuopan pohjalla. Muuten jäljestys oli kympin arvoista.

Tokot
Torstaina Lilin ja Herin kanssa Tamskin tallilla. Tehtiin muistaakseni kaukoja, ihan päin peetä heti, jos matka pitenee metrinkin - "kotona se kyllä osaa" - pelkkää ruudun paikkaa, ei siis lähetystä, ja siitä seuraamaan tuloa. Metallinouto otettiin, hyvin, ja tunnari, oikein hyvin, vaikka kiihdytin Hiipparin hirveille kierroksille ihan vartavasten. Eipä kai muuta.
Perjantai-iltana uudessa paikassa Lielahdessa, Koirakoutsin hallissa. Paikkaistuminen ja -makuu villakoiran ja pötkyläkoiran välissä. Ei oltu piilossa, mikä olikin hyvä, koska hirveästi olisi istumisessa huvittanut haistella mattoa. Pääsin kieltämään. Paikallamakuussa makasi jo hievahtamatta.
Pienesti seuraamista ja perusasentojumppaa, mikä oli huonoa. Miksi tämä taas levähti? Sitten kaukoja, ei voi edetä senttiäkään, muuten ei onnistu, tulee aina vaan eteenpäin.
Luoksetulo. Vaikka ei sitä oikeastaan mahtunut kunnolla tekemään. Hyvin kuitenkin seisahtui ja meni maahankin.
Ruutu, nurkassa. Merkille hyvin, mutta voi jösses, kun ruutuun on pakko ängetä sivusta aina vaan, jos seinä on lähellä. Mikä ihmeen taittovika tolla on? Sittenpä taas pelkkää paikkaa.
Ohjattu. Ensin hämy, ei lähetystä, pelkkää istumista>palkka. Sitten Jyrki, joka oli ihan seinän vieressä ja kas, kun meinasi mennä keskimmäiselle. Sain pysäytettyä. Seinä näköjään hämää tässäkin. Paavo kommelluksitta.
Joo, ja pihassa olen huvikseni kokeillut semmosta, että olen laittanut Hiskin noutamaan kapulan, siitä merkille ja siitä hyppäämään. Aika kivasti tuo sujui muutaman hutikierroksen jälkeen. Aluksi pudotti kapulan aina merkillä.

Haku
Sääksjärvellä la-aamuna. Siirryimme hirvimiesten jaloista paikkaan, jossa varsinkin alueen lopussa maasto nousi jyrkästi tasaisen alueen jälkeen. Hiskille suunnitelmana neljä ukkoa ja neljä tyhjää, näytöt ja näytön hetsaus kolmelle ensimmäiselle.  Käytännössä tyhjiä tuli kai seitsemän, kun lähetin Hiskin lopussa niitten mäkien päälle useampaan kertaan ennenkuin saatiin tarpeeksi suorat pistot. Hyvä treeni.

Tulipa muuten mieleen, että Hiski on ollut kuudessa hakukokeessa, joista viidestä se on saanut ykköstuloksen. Lisäksi se on ollut seitsemässä etsintäkokeessa, joissa on hakuosuus. Yhteensä takana on siis 13 kisaa ja yhdessäkään siltä ei ole jäänyt ukko löytymättä tai ilmaisematta.
En tiedä vieläkään, onko Hiski parempi haku- vai jälkikoira....

Jälleen jälki oikeaan suuntaan

Jälki
Keskiviikkoaamuna poljin Hiskille jäljen Bauhausin taakse, kun oli asioita ko putiikkiin ynnä pariin muuhunkin paikkaan siinä vieressä. Ihan kohtuullisesti saa huomiota, kun pukeutuu viidakkoasuun parkkiksella. Samalla huomasin, että auton oikea takapyörä oli aika lussu. Kiva.
Jälkihaasteet senkun kasvavat: tallasin alkuun jäljen niin, että meno- ja paluujäljet kulkivat 5-10 metrin päässä toisistaan ja niiden välissä meni samansuuntaisesti polku. Alue on puolittaista kaatopaikkaa, kaikenmaailman romua siellä täällä ja talojen kompostit ynnä puutarhajäte ovat vyöryneet sinne joutomaan puolelle. Joka pihasta johtaa polku metsikköön ja koirankusettajaa riittää. Eli harhaa ja hajua piisasi taatusti taas. Mittaa en saanut aikaan 500 metriä enempää. Neljä keppiä. Tasan kahden tunnin vanhennus.
Jälki nousi taas (vapaalla nostatuksella) hienosti oikeen suuntaan (oikealle), jihuu! Nyt siis jo viidennen kerran peräkkäin. His jäljesti aivan erinomaisesti. Muistin aika hyvin, mistä olin mennyt, koska ei oltu missään varsinaisessa metsässä, vaan taajamapusikossa, ja pistin mieleeni maamerkeiksi mm. maastoon heitetyt tietokoneen näytöt, akut ja muovikanisterit. Kaksi ensimmäistä keppiä jäi, toisen niistä löysin itse lehtien alle hautautuneena ja näytin Hiskille, jonka ilme sanoi: oho, mistä sä ton kaivoit? Kaksi seuraavaa Hiski nosti itse.
Olin äärettömän tyytyväinen Hiskin jäljestykseen, vaikka ne kaksi keppiä jäivätkin. En nyt välitä kepeistä, nousee, mitä nousee. Hiippari ei ole koskaan ajanut näin vaikeita jälkiä ja uskon, että se keskitttyy nyt niin kovasti siihen oikean jäljen löytymiseen, että kepit jäävät vähän toiseksi. Kaikkea ei voi saada kerralla. En usko, että Hiskin keppimotivaatiossa on vikaa tai että keppien koolla, määrällä tai puulajilla olisi vaikutusta.
Näin jatketaan.

Heta yhdeksän vuotta. Hiskin jännä jälki

Heta täyttää tänään yhdeksän vuotta ja siitä tulee päivä päivältä lapsellisempi... - Lilin ottama kuva on hoffien rotumestiksistä Kangasniemeltä kolmen vuoden takaa.

Hiskin kanssa on puuhasteltu mm. hakua sunnuntaina. Palautteleva treeni, kolme ukkoa+näytöt, eikä mitään ihmeellistä tietenkään.
Kun meitä oli vain neljä eikä aikaa mennyt paljon mitään, tehtiin vielä tarkkuusruutu. Hiski haki Nerin jälkeen Saijan pikkuesineen. Ihan ok.

Maanantaiaamuna teimme Miikun ja Roihun kanssa mukavan syysretken Hämeenlinnan raunioradalle, jossa olin Roihulle viisi kertaa maalimiehenä erinäisissä pömpeleissä. Roihu oli pätevä kuin mikä ja meillä molemmilla oli hauskaa.
Esineruudun teimme varsin mielenkiintoiseen paikkaan: jyrkähkö ylämäki ja vasen laita putosi suorastaan jyrkänteeksi. Aika kova tuuli. Tallattiin vain rajat. Roihu haki ensin ja löysi heti etuesineen ja sen jälkeen poisheitetyn jälkikeppinsä ynnä Hetan hukkaamaan narupallon. Kumpikaan ei tosin ollut ruudussa, mutta viis siitä, hienosti haettu kumminkin!
Hiski löysi etuesineen melkoisen juoksentelun jälkeen ja esineen ihan takaa. Kun näihin meni jo viisi minuuttia,  päätin jättää kolmannen. Heta haki sitten sydänkukkaronkin muutamassa sekunnissa. 
Ennen raunioita olimme polkeneet koirille jäljet, Miikku tallasi Hiskille noin 500-metrisen, neljä keppiä. Pyysin tekemään mahdollisimman haasteellisen jäljen ja se saatiin. Miikulla oli mukanaan myös Priima-neiti. Jälki kulki ihan alussa tien yli, jota pitkin meni justiinsa jäljenteon aikaan ainakin yksi koiranulkoiluttaja.
Otin Hiipparin jäljelle ihan suoraan esineruudun (ja palloleikin) jälkeen. Se ampaisi matkaan hirveällä draivilla, oli suorastaan hurmostilassa koko matkan, pysyi mielestäni  kuitenkin koko ajan jäljellä. Tienylitys harhoineen vaati ymmärrettävästi vähän tarkistamista. Jäljennosto taas vapaaseen tyyliin ilman varsinaista lähetystä ja pienen tarkistuksen jälkeen vasemmalle oikeaan suuntaan (jo neljäs kerta peräkkäin!).
Eli: tosi hieno jäljennös lukuunottamatta semmosta pikkuseikkaa, ettei Hispander nostanut kepin keppiä :))) Ei siis edes loppukeppiä. Näin hyvin loppumerkin, enkä jarruttanut yhtään, halusin nähdä mitä tapahtuu. His jatkoi suoraan tielle ja olisi jatkanut varmaan vaikka maailman tappiin.
Siispä poika jäi tällä kertaa kokonaan ilman palkkaa. Jostain syystä itseäni lähinnä nauratti, ei harmittanut pätkän vertaa. Jäljen imu oli vain jostain syystä nyt niin kertakaikkisen koukuttava, että kepit unohtuivat kokonaan. Eipä tässä itsekään aina kaikkea jaksa muistaa :)))
Maanantaina mennään Miikun kanssa uudestaan ja katsotaan, mitä tapahtuu. Odotan mielenkiinnolla.
Kun His oli ollut hetken autossa, laitoin sen vielä nostamaan jäljen sieltä lopusta ja nyt se muisti noukkia loppukepinkin. Ja sai ruokansa.
Kiitos, Miikku, hyvästä jäljestä ja seurasta!