Pyöreä vuosi!

Hiski - ja muut L-pennut täyttävät kokonaisen vuoden! Tai siis oikeastaan täyttävät 29.2., mutta me ainakin vietetään synttäreitä jo tänään. Tai siis Hiski juhlii työn merkeissä, hakutreeneissä.
PALJON onnea sisaruksille: Huille, Merville, Ruutille, Bestikselle ja Siimalle!
Hiski näyttää virallisessa synttärikuvassa, että kyllä se osaa "stop"-käskyn :) Paljon muutakin se on oppinut vuoden mittaan. Olisi varmaan oppinut enemmänkin, jos mamma olisi osannut paremmin opettaa.
Mutta ihana Hörökorva-Vemmelsääri tuo rimppakinttu on: suunnattoman ihmisrakas ja aina valmis hommiin. Kiva ja mielenkiintoinen vuosi sen kanssa on ollut!

Auton lyhennys ja hakua siinä sivussa

Keskiviikkona 25. päivä oli hakutreeni Sääksjärvellä, vieraana Hanna O. ja Veet ynnä Laura, Ilmari ja äippä-Glenda.
Lähdin hyvissä ajoin ja hyvillä mielin matkaan: aurinko paistoi, pakkasin mukaan myös lämmintä mehua termariin ja pullaa.
Muutama kilometri ennen treenipaikkaa, risteyksessä, autoni perään ajaa paukautti auto. Oma autoni "lyheni" aika kivasti, takaluukku painui sisään ja takaosa oli muutenkin päreinä. Takaluukussa olleen Hetan pelasti tukeva "karhuhäkki". Neidon henkiset vammatkin näyttivät jääneen vähäisiksi. Hiskillä ei takapenkillä boksissaan ollut mitään hätää.
Poliisin käynnin jälkeen ajelin sitten romullani treeneihin. Loppupuolella mulla alkoi hiukan kolarin aiheuttama paine tuntua (ja oli pakko alkaa myös hoitaa käytännön asioita), joten unohdin tarjoilla mehut ja pullat! Anteeksi!
Nyt auto on telakalla, ja luultavasti menee lunastukseen. Sijaisauton saan sentään vakuutusyhtiö-tappelun jälkeen tänään.

Mutta Hiskin viiden maalimiehen treeni meni näin: kolme ekaa- joista kaksi "oikeissa" piiloissa valmiina (ensimmäistä kertaa hämypiilo, ei ongelmaa), nämä aivan ok, neljännelle mennessä Hiski ehti bongata viidenteen piiloon menossa olevan mm:n ja vaikka lähti aluksi piilolle hyvin, heittikin matkalla uparit ja sinkosi keskilinjan yli toiselle puolelle. Huusin, ettei mm palkkaisi ja sain Hiskosen tulemaan pois. Uusi lähetys lähempää neloselle, mm nousi ja sitten nostettiin uudestaan se vitonen. Hyvin Hörökorva lähti uudelleenkin enkä usko, että se mitään traumaa sai tästä. Ehkä jopa oppi jotakin.

Kiitos kovasti treeniseurasta, Hanna O. ja Laura, oli tosi kiva, kun kävitte! Mieluusti järjestän uusinnan, jos vaan saadaan aikataulut sopimaan.

Kuvahaaste

Vastaan siis Susanin kuvahaasteeseen (http://bcruut.blogspot.com/), joka oli tällainen:
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse kansion neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Lähetä haaste neljälle bloggaavalle kaverillesi!

Mulla ei ole kansiot ihan - tota noin - järjestyksessä, mutta otin eräänlaisen neljännen kansion neljännen kuvan...
Kuvassa Hiski on noin 9 viikon ikäinen ja se on otettu Lempäälässä kotipihalla.
Jatkan haastetta Katrille (Roihu), Lilille (Heri), Pialle (Aksu) ja Hanna O:lle (Veeti ja Veikka).

Hyppyeste onnistui ja vetohiihtokokeilu

Tottis
Sunnuntai 22.2.
Sulkavuoressa. Olen aika kyllästynyt pelkkään seuraamisen ja istumisen hinkkaamiseen, joten tehtiin vähän monipuolisempaa treeniä tällä kertaa Hiskin kanssa.
Hyppy. Tällä aloitettiin: raunioradalla on matala este (n. 50 sm) ja kokeiltiin sitä taas pitkästä aikaa. Hienosti Hiski hyppäsi pysäytyksen kera tokon aloluokan hypyn ja sitten vielä pk-hypyn kapulan kanssa edestakaisin.
Seuraaminen. Käännöksiä vasemmalle - paljon , motsku takataskussa roikkuen. Minusta näytti ja tuntui taas ihan hyvältä (paikka siis), mutta mistäpä tuon varmasti tietää... Muutama liikkeestä istuminen - vaatii voimakkaan käden heilautuksen eteen edelleen.
Tasamaanouto. Vähän vinoon toi, piti pakittaa.
Luoksetulo eteen oli suoran ja tarpeeksi vauhdikas, ei himmaamista lopussa, vaikka palkkana olikin lelu.
Eteenmeno lopuksi.
Lopuksi menin vähän eri paikkoihin piiloon Hiskiltä, jotta näin, miten se suhtautuu muoviputkeen, häkkiin ja vastaaviin piiloihin. No problem.

Maanantai 23.2. : Pirkkahalli. Piti olla yhteistreenit ryhmän kanssa, olin paikalla yksin...
Heta: telineet. Ihan mallikkaasti.
Pitkä seuraamissetti vanhalla periaatteella: "ellei seuraa, ei pidä syömänkään." Toimii kuin kone.
Hiskin treenin jälkeen vielä jäävät liikkeet ja eteenmeno. Ei valittamista näissäkään.
Hiskille ensin myös telineet.
Hyppyeste, metrinen. Onnistui! Jipii! Kahteen kertaan molempiin suuntiin: ei kosketusta. Kapulaa en uskaltanut edes ajatella, sillä Vemmelsääri alkoi repiä minua hihoista heti, kun lähestyttiin estettä...Hirvee kiihko, toistoja ei voi ottaa monta, lähetyksissä on oltava cool eikä lelupalkaa, ehei. Kädet verillä.
A-este (matalampi). Hiski kiipeilisi tätä vaikka koko päivän...Mikä hauskinta: sillä näyttää olevan luonnostaan kontaktialastulo, jonka kanssa olen Hetan kanssa ollut vähän purjeessa.
Tasamaanouto. Mopo vähän keuli esteiden jälkeen, joten kapula piti ihan viedä, heittäminen veti taas nupit kaakkoon. Palautuksessa mun piti taas peruuttaa. Otin ensimmäisen kerran myös sivulle tulon käsiavulla.
Esteiden ja kapulan jälkeen olikin sitten otettava seuraaminen namilla, jotta His olisi pysynyt nahoissaan. Käännöksiä, käännöksiä ja käännöksiä, huoh. Emmää oikein tiedä, miten ne menee...
Hetan jälkeen toinen Hiski-osio.
Luoksetulo. Nyt hidasti hiukan ihan lopussa, pitää varmaan taas välillä peruutella.
Istumisia. Voimakas käsiapu, jolla jää kyllä paikoilleen, etäännyin noin 10 metriä.
Seuraaminen. Niitä käännöksiä...
Seisominen. Pari pysäytystä, lelu jäi taakse, jottei ihan unohdu.
Paikallamakuu. Kentän toiseen laitaan ilmantui mm. ruutua treenaava koirakko, joka kiinnosti Hiskiä kovin. Niinpä panin sen paikallamakuuseen noin kolmeksi minuutiksi. Pää pyöri, mutta paikalla pysyi.

Tiistai 24.2.
Oltiin hiihtämässä Iidesjärven jäällä Kallen (7 v.) ja Hiskin kanssa. Hiski veti meitä kumpaakin melkoista haipakkaa, pitänee hankkia tohonkin vaan kunnon vermeet. Saa Hörökorva vetää oikein luvan kanssa.
Kotipihassa sitten vielä seuraamista. Käännöksiä, ja vielä kerran käännöksiä aargrh. Motsku takataskussa.
Istuminen. Nyt pilkoin liikettä lopustapäin: jätin Hiskin "istu"-käskyllä ja kävelin poispäin, heitin palkan jonkun matkan päästä. Näitä pitänee nyt tehdä myös, jotta Hiski tajuaa sen asentoon jäämisen.
Paikalla makuu. Kaksi kertaa herra ponkaisi karvat pystyssä ylös, kun puistoon ilmaantui koiranulkoiluttaja. "Ei"-sanan ei pitäisi kuulua tottikseen, mutta eihän siinä mikään muu auta, kun toinen pörhistelaa ja ärisee tukka pystyssä. Jouduin nuijimaan Hiskosen oikein kunnolla maihin. "Nöyrä bortsu" - totisesti.
Tunnari. Tätä joka päivä. Tänään toi ekan kerran väärän, mutta laitan sen piikkiin, että oli jo aika väsynyt kaikesta touhuamisesta...

Hakua hangessa

Hiski - perskärpänen

Tänään hakutreeneissä muuan vähän vieraampi ihminen katseli Hiskiä ja kysäisi: "Onks tolla koiralla ihan kaikki kotona?" Eikä Vemmelsääri mitään muuta tehnyt kuin leikki sitä iänikuista ärinä-rähinä-urina-pörinä-örinä-keppileikkiään...

Hakutreenit siis, Sääksjärvellä jälleen.
Hyvä tuuli vasemmalta.
Hiskillä oli nenänavauksen jälkeen neljä maalimiestä ja yksi tyhjä pisto. Ensimmäinen oikeassa kulmassa noin 60 metrissä. Suora pisto.
Toinen vasemmalla, kompostihäkki-pressupiilossa, noin 30 metriä kulmasta eteenpäin. Oikaisi hieman (tuuli suoraan mm:ltä), mutta muuten hieno pisto. Sitten alkoi kuulua kauheeta kiljumista: Hiskillä oli jäänyt tassu johonkin kiinni. Ei se siitä kyllä näyttänyt mitään traumaa saavan, namit maittoivat hyvin ja piilolla pysyi. Hyvä, hyvä, ei tehty numeroa.
Kolmas mm taas suoraan edessä oikealla, tuulettomalla puolella, noin 60 metrissä. Jälleen mainio pisto.
Neljäs vasemmalle, tyhjä. Maalimies valmiina keskilinjan oikealla puolella ison juurakon takana, kompostihäkkipiilossa, noin 10 metrin päässä keskilinjalta. Tässä minä sitten mokasin - siis treenin suunnittelussa. Ensinnäkään His ei edennyt kuin 30 metriä syvälle(vastatuulen puoli) ja kun tuli takaisin ihan eteenpäin edeten kyllä - haistoikin jo keskilinjaa lähestyessään maalimiehen toisella puolella ja sinkosi yli, noin 10 metrin pääsä minusta. Ehdin kyllä hihkaista "äijä", en tässä vaiheessa olisi saanut enää poikaa pysähtymään.
Joo, en olisi uskonut, että se saa sieltä toiselta (tuulettomalta) puolelta niin hyvin hajun kuin sai. Olisi ehdottomasti pitänyt saada se tekemään uusi, syvempi pisto, mutta ehti siis palkata itsensä huonosta tyhjästä.
Ensi kerralla pitää olla huolellisempi.
Erittäin tyytyväinen olin siihen, että Hiskillä on nyt nenä ylhäällä jo alueelle tullessa. Nytkin se haistoi vasemmalla olevan maalimiehen heti, mutta juoksi kiltisti oikealle piilolle, kun lähetettiin.
Hetakin pääsi hakuilemaan, kun treenikaverit suorastaan vaativat. (Meillä on periaate, että yksi koira/ohjaaja/treeni). Olin itse piilossa käyttäytymisestä muistuttamassa ja toiselle maalimiehelle Heta teki tuulettomalle puolelle loistavan laatikkopiston käytyään ensin tarkistamassa hämypiilon.

Tottista viikolla
Melkein pelkästään pepunkäyttökäännöksiä ja pikku seuraamista sisällä, vähän myös istumisia ja paikalla makuuta joka päivä. En ole kertakaikkiaan ehtinyt muuta :(

Sitä saa mitä tilaa

Tottista
Joopa joo. Oltiin Hiskin kanssa maanantaina Pirkkahallilla Pian, Jannen ja Tuulan kanssa. Paikalle tulivat katselemaan ja kommentoimaan myös Nuutisen Reima ja Jossu.
Otin Hiskin kanssa seuraamista, pitkähköjä pätkiä (ja monta), vauhdilla ja pyysin kommentteja. Tyly tuomio: " Se poikittaa melkein koko ajan. Ja hypähtelee." Viimeksimainitun olen huomannut kyllä itsekin, mutta en ole siitä ollut kauhean huolissani, olen aika saletti, että se jää pois.
Seuraaminen on nyt, hmmm, hieman yli-innokasta. Ja kyllä: olen halunnutkin vietikkään seuraamisen ja nyt olen sen siis saanut, poikittamisella höystettynä. Hiski ei kuitenkaan paina eikä estä kävelemistä.
Hyvää on sekin, että seuraamisen kestoa pystyy lisäämään helposti. Mutta tuolle poikittamiselle on pakko tehdä jotain. Jossun neuvo oli, että motsku laitetaan roikkumaan näkyviin takataskuun (just kun se oli mun mielestäni oikein hyvä kainalossa, takaa näkyen).
Heti aamulla kokeilin sisällä takataskua ja saattaapi olla, että toi toimii, en vielä osaa sanoa. Jossu alkoi puhua myös apuohjaajasta ja liinasta, mutta en minä sitä halua - ellei ole ihan pakko.
Istumiset oli nopeita ja luoksetulo eteen vauhdikas, suora ja sopivan lähelle. Muuta ei sitten ehdittykään ottaa, kun mamma ryysi Pilatekseen.

Onnistunutta Hiski-hakustelua

Hakutreenit Sääksjärvellä 15.2.
Pakkasta miinus kuusi astetta, melkein tyyni, pieni tuulevire edestäpäin. Sadan metrin rata.
Hiskillä kuusi pistoa ja kuusi maalimiestä, kaikki suoraan edessä 40-60 metrissä.
Ensimmäinen ja toinen valmiina kulmissa, kolmas heilurina (mm painui heiluttuaan kompostikehikko/maastopressupiiloon), neljäs valmiina, viides hajunhakuna, kuudes yliheitto vitoselta pakenevan mm:n perään.
Ennen aluetta nenänavaus.
Palkat: kaikilla maalimiehillä ruokaa, joka parani ja lisääntyi loppua kohti. Kolmosella ja kutosella myös lelu.
Treeni meni aivan piirustusten mukaan: Hiskillä olisi riittänyt virtaa ja motivaatiota vielä seuraavaankin kuuteen pistoon...On se vaan mahtava pikku-ukko!
Piiloille mennessään kääntyi selvästi hakemaan hajua tuulen alta, mikä ei ole yhtään huono asia, vaikka ei ihan viivasuoraan maalimiehille singonnutkaan. Ei havaintoja jäljestämisestä. Siirtopiilo oli maastossa ensimmäistä kertaa ja sen kohdalla Hiski näytti hetken epäröivän, ihan tottumattomuutta. Nyt pitää ehdottomasti ottaa "oikeat" piilot mukaan kuvioihin, vaikka mikä olisi. Kaikki maalimiehet olivat kasvojaan myöten täysin piilossa.
Maalimieskäytös korrektia.
Pitäisi myös alkaa ottaa pitempää rataa, mutta ei se nyt talvella oikein onnistu.
Heta sai ennen treenejä leikkiä Jannen kanssa ja oli ihan onnesta litteenä. Pitänee senkin kanssa ottaa hakua jossain välissä.

Edistystä

Loppuviikon tottisteemana Hiskillä on ollut seuraaminen (pitemmät pätkät), liikkeestä istuminen ja paikallamakuuajan pidentäminen+häiriöt.
Joka päivä ollaan otettu pihalla (jäiset pinnat kyllä haittaa harjoittelua), eri paikoissa reipasta seuraamista, myös käännöksiä. Hiski saa nyt odottaa palkkaansa pitempään ja palkka (rätti tai patukka) on myös ollut kokonaan piilossa. Menee hyvin, tosin vain kerran on joku ollut katsomassa (Katri), eli en ole ihan varma siitä, missä se poitsun peffa seilaa, kun yritän myös olla katsomatta koiraa.
Liikkeestä istumiseen alan nyt olla aikast tyytyväinen: edistystä on tapahtunut selvästi (tavoitteena siis tosinopea istuminen). Olemme siirtyneet seuraavaan vaiheeseen, eli en enää käänny Hiskin eteen, vaan heilautan oikeata kättäni Hiskiin päin, jatkan muutaman askelen, pysähdyn, käännyn, odotan hetken ja heitän namin Hiskin suuhun. Tykkää tästä ja istuu nopeasti. Lelulla tämä ei onnistu: kuvaan astuu heti kyttäily.
Lisäksi mausteena kaikenlaista muuta puuhaa, joka Hiskiltä jo sujuu aika kivasti: tasamaanoutoja, luoksetuloa, tunnaria, rullatreeniä (matkaa pidennettiin) sekä ihan uutena kaukoja, jotka edistyvät ihan mukavasti. Lisäksi maastossa jatkettu harjoittelua pudotetun esineen kanssa.

Heta on päässyt vähän seurailemaan, tekemään yllätysmaahanmenoja ja hakemaan pudotettua esinettä, eipä juuri muuta.

Keskiviikkoiltana kävin kuuntelemassa Kärnän Sarin melkein kolme tuntia kestänyttä hakuluentoa. Täyttä asiaa: uuttakin joukossa, mutta paljon myös vähän unohtuneita tai lipsuneita asioita, joissa pitää ryhdistäytyä ja skarpata, koko hakuryhmän. Hyödyllinen illanvietto!

Ensi viikon tottisteema on edelleen liikkeestä istuminen. Jos onnistuneita toistoja kertyy riittävästi, seuraavaksi siirrytään hinkkaamaan liikkeestä seisomista ja eteenmenoa. Ja seuraaminen mukana, tietysti.

Hyvää ystävänpäivää!

Sitä sun tätä, koko seuraamiskaaviokin...

Maanantai9.2.
Esineitä, sisällä
Pitkästä aikaa esine-etsintää sisällä siis. Vein kuusi esinettä eri puolille lukaalia ja päästin koirat etsimään. Hauskan kuuloista, kun molemmat sutii ensin pitkään tyhjää laminaatilla. Molemmat toivat esineitä nätisti, vuorotellen. Lopputulos tasapeli 3-3.
Tottis, Pirkkahalli
Miian ja Usko-rotikan kanssa. Vieressä runsaasti autoliikennettä.
Heta sai ensin ottaa seuraamiskaavion ja jäävät liikkeet. Sitten palkaksi kissanruokapurkillinen. Lopuksi eteenmeno ja leikkiä.
Hiskin kanssa aloitin vauhtiluoksetulolla ja leikeillä. Sitten varovasti seuraamista. Miian hyvä huomio oli, että kävelen "töpöttämällä", jolloin Hiskillä on vaikeuksia pitää asento suorassa. Ok, lisättiin vauhtia ja Miian mukaan poikittaminen loppui. Rätti siis vasemmassa kainalossa koko ajan. Otettiin monta reipasta suoraa pätkää ja käännöksiä, juoksinkin ja Hiski seurasi koko ajan ihan hyvin.
Istuminen, liikkeestä. Nyt siirryin seuraavan vaiheeseen, eli käännyn käskyn jälkeen Hiskin eteen. Meinaan vaan kompastua omiin koipiini...muuten ihan hyvin. Istuisi se jo muutenkin, mutta haluan nopean istumisen.
Paikallamakuu. Yhdessä Uskon kanssa kolmisen minuuttia. Pää pyöri taas kuin pöllöllä. Loppupuolella teki jo taas tiukkaa, kun ihan vierestä meni pyöräilijä ja aika lähelle ilmaantui kaksi koiranulkoiluttajaa.
Tunnari
Ensin vain oma, sitten kaksi kertaa oman haku kasasta. Toisella kertaa jo katsoi sen näköisenä, että. "eksää ny nää, että mä osaan." Eli osasi :)
Opetan tämän nyt "valmiiksi" ja alan sitten opettaa tarkkuusruutua.

Tiistai 10.2.
Esineitten sisäetsintä.
Ei ollut Hiskin aamu. Vein jälleen kuusi esinettä, joista Heta palautti pikavauhtia neljä. Hiskiä ei kuulunut eikä näkynyt: sen sijaan toisesta huoneesta alkoi kuulua rusahduksia ja rousketta. Hiski se siellä pisteli päreiksi heijastinta ja jotain semmosta muoviläpyskää. Toruthan siitä seurasi ja omat esinesulkeiset keittiössä. Avainta, jossa oli perässä metalliketju, Hiski ei nyt suostunut ottamaan suuhunsa niin millään. Ärjähteli vaan sille: "Ei pysty, ei millään." Sain sen sentään nostamaan pari senttiä ja palkkasin.
En ota nyt ihan pieniä esineitä ollenkaan, kun ajettelin opettaa Hiskin ilmaisemaan tarkkuusruudussa maahanmenolla, eli sen ei tarvi kanniskella niitä pieniä. Ruudun opetan sitten keväämmällä kunnolla sheippaamalla.
Tottis, Sulkavuori
Hetan kanssa ensin "huijattu" eteenmeno, vauhdikas kapulannouto, sitten nopeassa tempossa jäävät liikkeet ilman luoksetuloja. Nopeasta toiminnasta lensi aina nakki. Lopuksi palloleikki ja autoon.
Hiskin kanssa ensin kunnon revittelyä. Tuntui olevan oikein hyvässä mielentilassa (sama paikka, jossa edellisviikolla hommasta ei tullut mitään). Pari pätkää otin ensin remmissä ja kokeilin nyppäämistä aina, kun His edisti. Se kesti nypyt ihan hyvin: ei väistämistä tms (=hyvä vire), mutta ei se kauheasti sitä paikkaa korjannut. Kun homma näytti vörkkivän, päätin tempaista koko pk-seuraamiskaavion putkeen; suorat, käännökset, juoksu, hiipiminen, istuminen. Ja voi vitsinvitsi, se seurasi kuin, noh, enkeli ei ehkä ole ihan oikea sana, mutta sanotaan vaikka, että kuin innostunut pieni eläin. En paljon edes katsonut sitä, kun halusin tehdä ihan "oikean" seuraamiskaavion. Saattoi se hiukan edessä olla ja hypähteli juoksuosuudessa muutaman kerran mutta paria pikku vilkaisua lukuunottamatta siis kaikki aikast nappiin! Kauheet riekunnat heitettiin sitten siihen päälle.
Jos nyt olisi BH-koe ja saisi ottaa seuraamiset rätti vasemmassa kainalossa, niin vot! Mutta vakavasti puhuen: minä en ole luottanut oikein itseeni enkä tuohon Hörökorvaan seuraamisessa. Johtunee paljolti siitä, että Hetan seuraamisopetus on ollut yhtä tuskaa...
Vielä otin noin 10 kpl istumisharjoitteita eteen kääntymällä. Lopussa alkoi jo vähän pojan into hiipua, joten kaivoin kapulan esiin ja His sai hakea oikein heitetyn kapulan. Hienosti haki ja palautti suoraan eteen.
Pudotettu esine.
Heta haki hanskansa pois pätevästi kuten ennenkin. Kauheesti vaan olisi seuraamisosiossa jo hinkunut hakemaan.
Hiski: ensimmäinen kerta, kun otettiin oikein seuraamisosiokin mukaan. Ensimmäisellä lähetyksellä haki ja palautti niin hyvin, että pidensin toisella kertaa reilusti matkaa. Hiskipä pinkoi esineen ohi tuhatta ja sataa! Kääntyi, kun huusin ja toi kyllä sitten. Tämä on ihan tyypillistä Hiskiä: liike menee kaiken muun edelle. Pääasia, että juostaan vaan hullun lailla korkealta ja kovaa. Tää on kyllä Hiskin mielestä nasta liike!

2xhakutreeni

Launtai 7.2. Sääksjärvi
Treenin tavoite: suorat pistot maalimiehelle. Kolme ukkoa syvällä, kaikki hajunhakuina, kaikki jollain tavalla peitettyinä. Ynnä nenänavaus ennen aluetta.
Kaikki ukot siis suoraan edessä. Ensimmäiselle lähti hyvin, mutta kääntyi ekalle tallausjäljelle, jonka kielsin lujasti, kutsuin pois, kehuin ja lähetin uudestaan. Loppuosa treenistä sujui mallikkaasti.
Olin oikein tyytyväinen, että pääsin huomauttamaan jäljelle lähtemisestä heti ja että Hiski totteli hetkeäkään epäröimättä.

Sunnuntai 8.2. Sääksjärvi, sama paikka kuin edellä
Samat piilot kuin edellispäivänä, mutta kaikki valmiina. En keksi kerrassaan mitään huomautettavaa: luotisuora pisto jokaiselle. Pidän siitäkin, että Hiski on rauhassa vierellä, odottaa lähetystä keskittyneesti, mutta ei huuda, ei vingu tms. Maalimieskäytös ok.

Seuraavat treenit: lisää ukkoja. Hiski pannaan kiinni viimeisen mm:n jälkeen, koska se ei tahdo tulla pois maastosta, mikä sinänsä ihan positiivista :), mutta en halua mitään loppumatsausta. Viimeinen mm voisi leikkiä kahdella lelulla.

Lisää sulkeisia

Hei kyyppari, tänne oli tilattu kaksi muona-annosta. Missä ne viipyy?

Torstai-perjantai 4.5.1.
Tottistelua, seuraamista lähinnä
Torstaina oli sovittu Tuulan kanssa yhteistottistelusta Sulkavuoresta, mutta Tuula joutui perumaan, joten mentiin sitten ihan omalla porukalla.
Ihan aamulla kotona olin jo ottanut Hiskin kanssa normaalisatsin seuraamista, ja se oli mennyt aivan loistavasti. Sulkavuoressa tehtiin ensin metsälenkki. Hiski sekosi (taas) täysin: kieli roikkui, silmät muljahteli päässä ja se sinkoili sinne tänne kuin vähämielinen. Tuli kyllä aina kiltisti, kun kutsuin (hyvin usein), mutta syöksähti samantien hulluna menemään. Kuono kynti maata eikä kepitkään kiinnostaneet. Ne juoksunartut...
Noh, päästiin sitten takaisin autolle ja pienen tauon jälkeen otin Hiskosen autosta. Eihän hommasta nameilla mitään siinä kaahotusmielentilassa tullut, rätillä sain sentään jotain seuraamisen tapaista aikaan. Lopetettiin kuitenkin aikast lyhyeen.

Perjantaiaamuna tavattiin Lempäälässä Levekin parkkipaikalla Katri ja Roihu ja siellä homma toimi huomattavasti paremmin. Aluksi otettiin vauhdikas luoksetulo ja leikkimistä rätillä, minkä aikana Katri ampui kaksi kertaa. Ei reagoinut. Ihan kunnollista muutaman askeleen seuraamista, perusasentoa ja liikkelle lähtöjä, siirtymisiä - Katri tosin sanoi, että peppu oli taas hivenen liian ulkona välillä. Tämä on nyt kiinni aika paljon tästä rätistä: namilla seuraaminen on suorempaa. Mutta nyt on kyllä pikkuhiljaa otettava pitempää seuraamispätkää, muuten me juututaan ikuisiksi ajoiksi junnaamaan tätä asentoa ja paikkaa.
Hetan kanssa otin ennen Hiskin treeniä oikein vauhdikkaan pikku tottistelun: seuraamista eri nopeuksilla ja eteenmenon. Nyt kun olisi kisat - Heta on ehkä paremmassa tottisvedossa kuin koskaan.
Rullatreeni. Roihun viestitreenin jälkeen Hiskille vielä pari rullantuontia Katrin avustuksella. Hienosti menivät alusta loppuun näyttöinen päivineen.
Ja ihan lopuksi paikallamakuuta Roihun vieressä. Vähänkö olisi huvittanu nousta ja mennä Roihun luo, mutta kun mamma ei antanu...Eli tässä on vielä työstämistä - paljon.

Se on seuraamista nyt

Maanantai-keskiviikko 2.2.-4.2.
Seuraaminen
Päätin, että se oikea paikka (ei liian edessä) on nyt kertakaikkiaan löydettävä. Joten Viikon Teema on nyt seuraaminen, seuraaminen ja seuraaminen. Sitä on hinkattu aamulla, päivällä ja illalla. Mm kotona peilin edessä, kellarikäytävällä, Pirkkahallilla, Iidesjärven jäällä ja Levekin parkkipaikalla Lempäälässä.
Tavoite on, että Hiskille menee lihasmuistiin ja jakeluun, miltä se oikea asento ja paikka tuntuu ja että se korjaa itse. Suoraa perusasentoa oikealla paikalla eri pituisia aikoja, pieniä siirtymiä ja käännöksiä. Naksun kanssa ja kunnolla sheippaamalla. Back to basics taas.
Olen löytänyt mielestäni Hiskille hyvin toimivan palkkaus/etenemistavan (tällä hetkellä). En tiedä, mitä Viralliset Viettigurut sanoisivat siitä enkä pahemmin välitäkään ;)
Aloitus aina imuttamalla. Peppujumppaa: muutama askel, perusasentoon, muutama askel, perusasentoon jne. Sitten muuten vaan namipalkkausta, edelleen perusasentoa, lähtöjä, lyhyitä siirtymisiä eri suuntiin, loivaa ja jyrkkää käännöstä.
Välillä suoraan liikkeelle ilman perusasentoa, vahvistuksia tiheästi siinäkin.
Sitten sama rätillä. Rätin paras paikka on vasen kainalo, josta sen saa pudotettua suoraan. Rätti on niin, että vain sen pää näkyy takaa. Hiski tiivistää ja yrittää rätin kanssa koko ajan aina vaan enemmän, mutta mitä pitempään sen kanssa hommaa tekee, sitä kovempaan viettiin se nousee, mistä seuraa yliyrittäminen ja edistäminen eikä His myöskään malta istua perusasentoon. Eli tätä ei voi tehdä kovin pitkään kerrallaan, kun nupit alkaa olla niin kaakossa, että poika melkein tärisee...Lopetetaan, kun ekat merkit tästä alkaa näkyä.
Rättiä pitää jossain vaiheessa ruveta häivyttämään kainaloon, muttei vielä. Taidan tehdä aina vaan pienempiä ja pienempiä rättejä ;)
Hyppy. Tätä ei pitänyt olla viikon ohjelmassa ollenkaan, mutta kun Pirkkahallilla oli se metrinen este ja paljon pehmeetä lunta ympärillä, niin pakkohan sitä oli koittaa. Yli meni, että heilahti, mutta, mutta: takajalat kopsahtivat esteeseen. En saanut aikaan hyppyä, jossa kosketusta ei olisi ollut, eli ei saanut Vemmelsääriparka palkkaa loikkimisestaan. Tuo hyppääminen pitäisi saada videoitua, että näkisi, missä mättää. Ja nyt tarvitaan este, jossa korkeutta saa nostettua laudan kerrallaan. Levekin kentällä (lukkojen takan) on sellainen.
Mökillä Lempäälässä otin sitten sen 80-senttiä korkean vanerinkappaleen esille ja sen Hiski ylitti ihan vaivattomasti taas. Kierrokset kyllä oli niin hirmuiset, että se alkoi napsia minua hihasta! Olin ensin ihan äimänä, kun en ole moiseeen ennen törmännyt. Hyppääminen on Hiskistä niin kiihdyttävää, että itse on oltava täysin välinpitämätön eikä tule kuuloonkaan, että käyttäisi lelupalkkaa. Kapulaakaan en uskaltanut ottaa esille.
Hetakin pääsi hyppäämään ja kyllähän se siltä käy ihan mallikkaasti. Karjaisi vihaisesti Hiskille, joka meinasi sännätä kapulalle kesken kaiken. Oli aika rentouttavaa välillä hyppäyttää koiraa, joka ei ole ihan törkeillä kierroksilla ja tietää muutenkin, mitä tekee...
Tiistaina oli kaunis auringonpaiste ja Iidesjärven jää pullollaan hiihtäjiä. Parkkeerattiin ihan ladun viereen: laitoin Hetan maahan ja Hiskille otin perusasentotreeniä. Näytin varmaan kauheelta gestapo-ämmältä, kun äkseerasin kahta koiraa. Hyvät häiriöt kuitenkin saatiin. Toiset koirat oli kyllä Hiskille liikaa.
Tunnari. Kyllä se poika meinaa vaan sen oppia :) Olen vahvistanut naksulla heti oikean kapulan koskettamisestakin.

Toinen tyhjä ja muuta hakua

Sunnuntai 1.2.
Hakutreeni
Sääksjärvellä, vanhalla paikalla. Ihan tyyni :(
Hiskillä neljä äijää+yksi tyhjä.
Ensin nenänavaus ennen aluetta.
Ensimmäinen äijä oikealla, kulmasta noin 20 metriä eteenpäin, mm:n menoreitti eri kuin koiran lähetysreitti. Hieno laatikkopisto, kuin suoraan alan oppaasta. Hyvä Vemmelinen!
Vasemmalle tyhjä. Hienosti sekin, vislasin pois alueelta noin 30 metrin kohdalla, tuli salamana. Pikku hama tällä kohdin: piti saada Hiskonen pysäytettyä, mutta sepä pinkaisikin muutaman metrin päästä meikäläisestä suoraan jäniksen/Tuulan perään, joka kirmasi keskilinjan toiselle puolelle. Seuraavaa tyhjää ei enää tehdäkään näin, vaan Hiski saa tulla hakemaan ensin palkan minulta ja vasta sitten pääsee toiselle puolelle. Nyt meni siis omine lupineen. Tuli siis taas kuitenkin hyvin alueelta pois ja iskostuipa ainakin vahva mielikuva siitä, että poistulo tyhjältäkin kannattaa.
Kolmas mm otettiin myös vasemmalle, Pia oli mennyt piiloon "laatikkomaisesti" (ensin syvälle ja sitten suoraan keskilinjan suuntaisesti noin 20 metriä. Lähetin poikkeuksellisesti Hiskin hajutunnelia pitkin, koska halusin vahvistaa etenemistä syvälle ja eteenpäin. Tämäkin meni aivan piirustusten mukaan.
Sitten vähän takapakkia, ettei olis pelkkää nousukiitoa... Viimeinen mm kökki oikealla yli viidessäkymmenessä metrissä. Tästä hajunhaku. Jo matkalla Hiskin nokka kynti maata vähän väliä, vaikka tein kaikki temput estääkseni sen. Kielsinkin jo muutamaan otteeseen. Haju haettiin ihan mm:n vierestä ja Hiski sai sen aivan varmasti.
Mutta kun lähetin pojan keskilinjan läheltä, se kaarsi pariin otteeseen vasemmalle kuono maassa (eläin? juoksuinen narttu? väsymys?). Kummallakin kerralla kutsuin
takaisin. Toisella kerralla otin kiinni ja lähetin uudestaan noin 20 metrin päästä mm:tä. Nyt sujui. Superpalkat.
Tulipa testattua nyt sekin, että Hiskin voi kutsua virheelliseltä pistolta takaisin. Seuraava treeni on nyt joka tapauksessa hhyvin helppo ja hauska. Tämänpäiväinen treeni oli tosi vaikea, mutta Hiski selvisi mahtavasti.