Esineitä ja pientä säätöä

Pientä yritystä tokon/tottiksen suuntaan: kotona joka ikinen päivä perusasentoja ja lähtöjä eri suuntiin, ei käskyjä, vain tarjoamista. Torstaiaamuna sitten Lilin kanssa Kyötikkälässä, jossa kenttä oli sen verran mielenkintoisessa kunnossa (jäätä, vettä, kuraa), että suunnitelmat ikäänkuin kutistuivat.
Seuraamista - kuinkas muuten - taas, Lili vähän yritti häiriköidä. Enimmäkseen ilman käskytystä (uusi käsky käytössä). Lilin mukaan näytti hyvältä ja iloiselta eikä kuulemma peräpääkään ollut niin "omituinen" kuin yleensä..
Saalista, saalista ja saalista ja repimistä, ei juuri rallattelua, paitsi lopuksi.
Jäävät kertaalleen. Ja tunari, jossa taas Hiskosta koeteltiin - ei muistella sen enempää, mutta kyllä Hiippari on loistava tässä - se ei mene epävarmaksi tai toimintakyvyttömäksi, vaikka mitä tehtäis. Kunnolla tehdyt pohjat  - silloin kestää näköjään paljon säätöäkin.
Yksin jäätyäni otin vielä kahden kilon kapulan oikein heittämällä, nyt palautus vähän vinoon. Ja eteenmenokin tempaistiin  pitkästä aikaa - "väärään" suuntaan,ei kentän päähän. Kyllähän His kaahaa suoraan eteenpäin vaikka mihin suuntaan ja vaikka kuinka pitkälle.. Eikä mitään palkkaa edessä. Hyvä maihinheittäytyminen.

Esineruutu 1
Levekkiläisten kanssa lauantaiaamuna Sääksjärvellä. Taas uroksen kohtaaminen ennen ruutuun menoa - tällä kertaa uhrina Luka.  Puru patukkaan, rauha ja seurautus käskyn alla paikalle.
Ruutu nyt suunnilleen 35x50. Kuusi esinettä: ensin kolme valmiina oikella lohkolla. Kaksi nopeasti, kolmas kovamuovinen vaikea. Nutasi jotain pitkään ihan edessäni ruudussa. Outoa.
Seuraavat kolme vasemmalle lohkolla. Taas kaksi hyvin, muovinen syvällä lumimontussa takana hankala. Bongasi kyllä, mutta ei malttanut tarkentaa, joten  löytäminen kesti.
Esineruutu 2
Sama paikka su-aamuna, mutta hoffiporukka. Tällä kertaa Roope-hoffi urossyöttinä matkalla mennessä, kunnon odotteluhengailukin alla kuten kisoissa. Hiski ei ollut ollenkaan niin pörhöllään kuin yleensä uroksia kohdatessaan, vaan pikemminkin esitti nöyrää poikaa. Itsevarma vanha uros herätti Hiskissä selvää kunnioitusta.
Ilmo oudolle "tuomarille". Sitten helpohko motivaatiotreeni: ensin kaksi esinettä peräkkäin oikealle lohkolle keskelle ja taakse. Urku auki kunniakierros sivurajoja pitkin, sen jälkeen ryhtiliike ja esineet nopsasti ylös. Sitten Lili heitti Hiskin näkemättä vasemmalle lohkolle eteen oman pallon. Jipii-haku, leikki ja sitten iso pallo vasempaan takanurkkaan, haku ja kunnon leikki.
Hetalle vietiin yksi esine, jonka se haki omatoimisesti ilman mitään lähetyksiä. Lisäksi se "etsi" esineitä ihmisten esinevarastoista, heitteli niitä, kikkaili ja esiintyi muutenkin yleisölle koko rahan edestä. Siitä on tulossa ihan mahdoton...
Ah ja voih, miten ihanaa on treenailla maastossa talven tokoähräyksen jälkeen! Lunta on, mutta vähenee koko ajan.

Laatua, laatua

Käväisimme herra ja rva Hoon kanssa taas Levekin kentällä.
Rouva Hoo koohotti pitkin kenturaa vihreän pallovainaansa kanssa - se käy aina välillä kokeilemssa jotain Hiskin hienoista leluista, mutta päätyy lopulta aina naurettavaan, melkein riekaleiseen palloonsa.
Hiskille suunnittelin oikein ajatuksen kanssa pienen, mutta näpsäkän tokotreenin, johon olin hyvin, hyvin tyytyväinen.
Ruudun merkki oli ohjatun lähetyspaikka ja päinvastoin. Siirtymät merkeille seuraten, ei palkkaa, vain kehuja.
Ensin ruutuun, merkin kautta. Oikein hieno, paikkakin kutakuinkin täydellinen. Ruudusta kutsuin luoksetulona lähetyspaikalle eteen, en siis sivulle seuraamaan - kuuntelutreeni siis. Tässä tulikin pieni tenkkapoo: His hämmentyi sen verran, että tuli eteen ihan poikittain.
Sitten ohjattuun. Kapuloiden vientiä Hiski ei nähnyt. Heta oli jättänyt yhden kokeilupalloistaan ihan merkin viereen - loistava hämy ihan tilauksesta. Siitä Hiski taas meni sen verran pökkiin, että osasi kyllä mennä hyvin törpön taakse, mutta "jyrkituo"-käskyllä tarrasikin palloon, aijai. Tästä sitten  otettiin muutama uusinta, jotta saatiin onnistunut fiilis.
Tähän mennessä kaikesta vain sosiaaliset palkat.
Sitten vain törpöille menot ja sen jälkeen törpöt kiertäen ja vasta näistä palkat.
Oli tosi hauska treeni, piristyin suorastaan, vaikka olin mennessä väsy. Hiski oli hirmu hyvässä vedossa, kovin yritteliäs ja äärettömän hilpeä koko ajan.

Silmäpeilaus, lievää tottista ja esineitä

Hiski kävi silmäpeilauksessa, kun semmoinen Levekin majalla järjestettiin. Kaikki on ihan priimaa, sanoi eläinlääkäritäti (Sanna Elfving). Haasteellisinta (siis mun selälle) oli saada nostettua His korkealle pöydälle, Hiski käyttäytyi kuin herrasmies.

Ennen peilausta kävimme kentällä, kun kerran semmoinen vieressä oli. Oli kyllä  sen verran pliukasta, ettei kovinkaan paljon uskallettu tehdä, ei olisi tullut mieleenkään ottaa ruutua tms.
 Mutta: jatkoimme seuraamistreenejä - niissä on pääpaino edelleen mahdollisimman suurella yllätyksellisyydellä ja vaihtelulla, tarjoamisen kautta tekemistä paljon. Matkaakin on pikkaisen pidennetty, olisko jo otettu peräti 10 askelta ja käännöksiä tietenkin. Saalispalkkausta, temppupalkkausta (pyörimistä ja kiertoja). Olen myös juossut "alta pois", loikkinut pitkiä askeleita ja hyppinyt tasajalkaa, hoopoillut kaikenlaista, mikä pitää Hiskin tosi skarppina ja iloisen oloisena.
Olen myös usuttanut Hiskiä haastamaan minua kunnolla (=hyppimään päälle), mitä se ei oikeastaan ole tehnyt aikoihin.
Nyt on rakennettu seuraamista uuteen kuosiin positiivisella mieliala-/viretreeneillä jokseenkin tasan kuukausi. Tarttis päästä kokeilemaan kunnon häiriöissä kohtapuoliin.
Vähän kaukoja ihan peruuttamisesta myös sekä tunari niin, että kapuloita oli lumihangessa varmaan 50 kpl.Hiski oli taas mainio!
Lopuksi vielä kahden kilon kapula, jonka vein, en heittänyt, siihen ainoaan paikkaan, joka ei ollut liukas.
Jumantsuti, mikä draivi: Hiski meinasi revetä liitoksistaan jo, kun näki kapulan kädessäni ja nouto oli napakymppi :) Tämän se osaa, vaikka viimeksi on treenattu joskus syyskuussa.

Esineitä
Levekin porukan (viisi kpl) kanssa lauantaiaamuna. Kaistale edelleen.
Hiskin treenin pääpaino taas "pahan uroksen" kohtaamisessa ennen treeniä, tällä kertaa vastaan tuli bc-Niki. His sai taas purra raivonsa patukkaan, sen jälkeen pieni rauhavaihe ja töihin.
Kolme esinettä. Kaksi nousi hyvin, kolmannessa oli jo oikeaa haastetta, hyvä, hyvä.

Superhiippari

Otsikko viittaa siihen, että Hiski on vuoden 2011 SBCAK:n (Suomen bordercolliet ja australiankelpiet) palveluskoira. Sama titteli siis kuin vuosi sitten, vuosiluku vain vaihtui, eli ei hra Hiskonen mikään "tähdenlento" ole ;) Ihan vetää taas hiljaiseksi: miten tässä näin pääsikin käymään...Mutta His on joka tapauksessa paitsi mamman oma mussukka, myös täyttä rautaa ja taas kerran lähtee kiitokset kasvattajille ja treenikavereille!
Tänä aamuna treenattiin vähän Levekin kentällä ihanassa auringonpaisteessa ihan keskenämme, Heta häiriköi antaumuksella ja me Hiskin kanssa jatkoimme edelleen seuraamisen vireprojektin  kimpussa. Koskahan mä uskallan edetä tässä so vaikeuttaa treeniä?
Kiusasin myös Hiskiä erilaisilla kikkakolmosilla eli kuuntelutreenillä. Tunari: laitoin oman kapulan päältä avonaisen, matalan muovitötterön alle ja muut rinkiin ympärille. Hiski oli ihan kysymysmerkkinä. Kun se oli aikansa nuuskinut, nappasi jonkun. Lähetin takaisin ja aika pian poika hokasi, että tötterön alla haisee, pukkasi sen pois ja toi oman.
Sitten vein ohjatun kapulat niin, että yksi (keskimmäinen) oli ruudussa  (ei nauhoja) ja vasen ja oikea sen kahta puolta. Vasen oli itse asiassa aika korkeassa lumipenkassa.
Ensin  lähetin Hiskin hakemaan oikean, se oli jo menossa ruutuun, mutta uudella käskyllä korjasi ja toi hyvin. Sitten lähetin merkiltä ruutuun, ilman noutokäskyä. Pysäytin seisomaan ja sen njälkeen käskin tuomaan kapulan. Tämä meni hienosti.
Tässä välissä tehtiin pelkkää merkillemenoa, mikä oli vähän tuskaisaa, kun Hetan piti lussuttaa palloaan justiinsa edessä. En antanut periksi. Välillä palkkailin pelkästään lähetysasennosta. 
Sen jälkeen lähetys vasemmalle kapulalle, mikä olikin pikkasen vaikea, kun ruutu veti niin kovasti puoleensa.

Eikä me muuta tehtykään ja meillä kaikilla oli kovasti hauskaa :)))

Esineitä, mahtavaa

Juma, että on hienoa päästä maastoon. Se on niin meidän juttu! Tokon treenaaminen kuuluu sarjaan, "ihan kivaa, mutta..."
Lauantaiaamuna kävimme koiruuksien kanssa tallaamassa alustavasti 15-20x50 suuruisen kaistaleen umpihankeen. Huhhuh, tulipa hiki.
Sitten Hiipparin oma pallo jemmaan takarajalle ja eikun hakemaan. Aika kuutamolla oli poika: en tiedä, mitä se luuli olevansa tekemässä. Kyllähän se pallo sieltä löytyi kaikenlaisen kaahottamisen ja silmittömän sinnetänne loikkimisen jälkeen.
Heta haki näppärästi ja suoraan yhden esineen.
Sunnuntaiaamuna sitten oli ihan oikeat esinetreenit hoffiporukan kanssa. Heta tallasi ja etsi taas yhden esineen. His haki kolme esinettä, peräkkäiset. Hyvin etsi hän, kerran piti tosin pissata, kun ensin oli Heri pissannut ja sitten Aku - grrr.
Saatiin myös hyvän urostelutreeni, kun Miko ja Aku kävelivät (järjestettiin näin) meitä vastaan kapealla polulla, kun olimme menossa ruutuun. His sai raivarin, jonka  puretin ennen ruutua patukkaan. Ei keskittymisvaikeuksia. Näitä pitäisi saada lisää.
Kylläpä oli mukavaaa!
Treenien jälkeen tehtiin vielä pitkä lenkki, jonka yhteydessä otin Hiskille kevään ensimmäisen pudotetun esineen. Nyt täytyy muistaa joka ikinen kerta vaatia ennen lähetystä kunnon perusasento. Muuten sujui tietty hienosti: Heta yritti lähteä myös hakemaan, mutta jäi kalkkiviivoille. Heittelin sille sitten nameja korvaukseksi.

Vähemmän on enemmän

Tarja Vee oli käynyt kommentoimassa blogiini: "Muistatko, miten Johanna N. leikitti - oliko se Hanna O:n koiraa - viime kesänä SM-viimeistelykurssilla? Hän sanoi, että koiraa ei saa päästää 'paimennusmoodiin' ja revitteli oikein kunnolla - saalista & taistelua. Oletko kokeillut, voiko tuolla saada oikean tunnetilan ja viettivireen aikaiseksi?"
Kiitos Tarja: sattuipas somasti, kun juuri tätä ollaan nyt tehty ;) Sain tuosta taas vahvistusta aatteilleni.
Itse asiassa olemme olleet Hiipparin kanssa niinsanotusti asian ytimessä, yhden ainoan aiheen kimpussa. Eli olen antanut Hiskin nyt kaksi viikkoa tarjota perusasentoa ja kontaktia vähän joka käänteessä. Ideana siis passiivinen ohjaaja, aktiivinen koira. Ohjaajan pönötys on merkki siitä, että kivaa on tulossa. Menemättä yksityiskohtiin: toistoja on ollut pitkälti yli 200 kappaletta.  Pisimmät seuraamispätkät ovat olleet viisi askelta. Lisäksi - huomhuom - olen siirtynyt kunnolliseen patukan revittelyyn/taisteluun. Välillä vain härnään, eli en annakaan patukkaa, vaan jatketaan hommaa.Mutta kunnon saalis/taistelu on avainsana, ei rundin vetäminen pallon kanssa.
Lisäksi harkitsen seuraamiskäskyn muuttamista (Lili: ei saa paljastaa sanaa!). Itse asiassa His ei nyt tarvitse mitään käskyä. Mutta nimenomaan siitä on ollut kyse, että olen taas päästänyt koiran vajoamaan tuohon paimennusmoodiinsa.
Jatkamme näin, tällä hetkellä tilanne vaikuttaa lupaavalta, mutta aika näyttää...
Muuten on pidettykin aika totaalista treenitaukoa, ihan oman tautitilanteenikin takia. Tänään maanantaiaamuna kävimme Levekin kentällä. Sielläkin keskityimme patoamiseen so hyviin ja perusteellisiin perusasentoihin ja kontakteihin ennen liikkeitä, kaikki muu oli ihan sivuroolissa. Otimme kuitenkin ruudun, ohjatun, tunarin (monta kasaa) ja luoksetulon läpijuoksuna.
His oli ihan pro kaikessa ja Heta veti yleishäirikön roolinsa loistavasti tunkien jalkoihin ja lussuttaen iänikuista vihreää palloaan, jonka se kävi aina välillä jemmaamassa treenikassiin ja haki taas, kun hotsitti. Kätevää.
Niin ja Tarja: haukuttaminen ei meillä onnistu, kun tota ei saa haukkumaan...Se on kutakuinkin äänetön otus.