Hiskin 2-vuotis-synttärit työn merkeissä :)

Sunnuntai 28.2.

Haku

Levekin treeni, viisi koirakkoa. Mukava tuuli vasemmalta. Ynnä määrättömästi märkää lunta: tällä kertaa puut eivät tuiputtaneetkaan niskaan mitään kevyttä irtolunta, vaan mätkäyttelivät jättimäisiä lumimolluskoita. Yksi iso kuusi oli katkennut latvasta sitten viime käynnin.

Kolme piiloa, joista taas yksi hämynä. Plus pressu- ja lakanapiilot.

Hiskille viisi pistoa: löytö, tyhjä, tyhjä, löytö, löytö. Irtorullat. Olin sitten unohtanut ruokapalkat jääkaappiin, joten His sai ekalta mm:ltä pari hikistä kuivanappulaa, tokalla palkkasin itse lainatulla verilätyllä ja loppupalkkana oli samoin lainatut verilätyt + pallo. Kaikki ukot valmiina piiloissa. Ei tallausta, lähetykset umpihankeen.

Aloitus poikkeuksellisesti radan lopusta: halusin nähdä, miten His reagoi keskilinjalla mahdollisiin hajuihin. Eka (oikeasti viimeinen) mm oli tosi kaukana tuulen puolella ja sen His merkkasi heti, kun tultiin keskilinjalle. Muita reaktioita en huomannut.

Eka mm oli helppo nakki. Molemmat tyhjät hyvin, samoin kaksi seuraavaa löytöä. Tokalla tyhjällä tosin haistoi viimeisen mm:n, mutta vihelsin pois, tuli nätisti. Tokalta tyhjältä sain risteilytettyä oikeaoppisesti toiselle puolelle. Tokan maalimiehen reitillä ollutta hämypiiloa His kävi vain vilkaisemassa ja jatkoi matkaa.

Poika oli  epätavallisen väsynyt tuodessaan viimeistä rullaa. Näytölle ampaisi kuitenkin kuin raketti.

Hiski alkaa olla loppusilausta valmis hakupaketti: en kohta enää keksi, miten vaikeuttaisin treenejä. Pitäisi saada pidempiä ratoja, mutta ei mitään mahiksia, ennen kuin lumi on vähentynyt. Ja vieraita maastoja heti kehiin, kun lumet sulaa. Nyt alkaa pikkasen jo tuota aikaa odottaa...

Hiskillä alkaakin olla takanaan tuommoiset parisataa hakutreeniä, eli kyllä näillä treenimäärillä pitäisi jo kohta uskaltaa hakukisoihin.

Otettiin vielä lenkillä stoppaamisharjoituksia. Hyvinhän tuo sujui. Niin hyvin, että sitten kun otin pari kertaa "oikean" luoksetulon, jumittui jo muutaman metrin päähän seisomaan ennen kuin ehdin antaa stoppi-käskyn :)) Marja-Leenalla oli hyvä huomio: luoksetulon käskysana olisi hyvä olla eri sana kuin pk-tottiksessa.
Tehtiin Vici-rotikan) ja M-L:n kanssa vielä pikku kieppi hakualueen kautta yhdessä. His oli Vicille ihan raivona, kun pikkuressu (40 + kg) yritti tehdä tuttavuutta. Johtui ilmeisesti siitä, että Hiski oli täysin keskittynyt imppaamaan viimeisenä treenanneen juoksuisen Neri-holskun ihania sulotuoksuja ja Vici erehtyi häiritsemään...Ei tuolla epelillä kyllä itsesuojeluvaistoa paljon ole.

SUPERONNITTELUT KAIKILLE L-SISARUKSILLE! 
T. HISKI

Tottista pitkällä kaavalla

Lauantai 27.2.
Tottis
Hakametsän hallin viereisellä kentällä Miikun, Jannen ja Riikka H.:n kanssa.
Avon liikkeet, telineitä lukuunottamatta. Ilmoittautuminen aluksi Jannen ja Velmun kanssa. Kaikki liikkeet ilman palkkaa, vain kehut. Eteenmenopalkka penkassa valmiina. Yritin muistaa kropan...His oli ihan hyvässä vireessä, häiriöitäkin oli kiitettävästi ja uusi paikka.
Seuraamisessa painoi ajoitellen, mutta kohtuullinen muuten. Vähän vilkuilua. Ei reagointia ampumiseen.
Liikkeestä istuminen. Ok
Liikkeestä maahanmeno. Valmistelevassa vaiheessa hoksasi pallon lumipenkassa ja alkoi jumittaa - ja istui. Luoksetulo uusinnasta. Oikein hyvä.
Liikkeestä seisominen. Nuuski maata (taas), kun lähestyin. Pitääpä palkata nyt muutaman kerran lähempää ja nopsemmin pallolla.  
Nouto. Ei valittamista. Reipas haku, asiallinen tarttuminen, nopea palautus suoraan. Napakka pito.
Eteenmeno. Taatusti tarpeeksi nopee...
Paikallamakuuseen vientiä harjoiteltiin pariin otteeseen myös vihjeen avulla, nopea lelupalkka.
Summa summarum: hyvä kokonaisuus, mutta parannettavaakin on.

Tauon jälkeen vielä Miikun avustamana:
Kaukot. Hosuin itse käskyissä, liikahti pikkuisen ekassa nousussa.
Luoksetulo+stoppi. Ihan pieleen: käveli monta askelta pysäytysmerkin jälkeen. Lisäksi mun käsimerkkini on kuulemma edelleen ihan liian pitkä. Uusinta nopealla merkillä: ei mitään vaikutusta, ei pysähtynyt ollenkaan.
Lopuksi vielä läpijuoksu.
Nythän me reenataan lenkeillä pysäytyksiä ihan vaan muun touhun ohessa.

Vaihteeksi hakutreenit

Perjantai 26.2.  
Haku
PPK:n treenit. Mukana kolme piiloa, yksi hämynä. Tallaamaton maasto, maalimiehet kiersivät piiloihin, ei siirtymiä takaa piilolta piilolle. Hiskille vain kolme pistoa näin tauon jälkeen: löytö, tyhjä (vastatuuleen), löytö. Maalimiehet viidessäkympissä, lähetykset umpihankeen, irtorullat.
Kaikki lähetykset täysin umpihankeen. Löydöt ja rullanpalautukset hienot. Tyhjällä kävi tarkistamassa hämyn (noin 30 metrissä) ja koukkasi siitä oikealle. Huusin takaisin ja uusi lähetys suoraan ja syvälle.
Kaikkien koirien (4kpl) treeni sujui erinomaisesti, hyvä me. Melko (treeni)hullua sakkia kylläkin: puut karisteli vähän väliä niskaan lumipläjäyksiä  ja hiki virtasi kahlatessa hangessa, joka ylsi paikoitellen kainaloihin asti.  Mutta kivaa oli taas!
Tottista on otettu joka päivä muutama minuutti ulkona jossain: seuraamista (erityisesti paikkaa), kaukoja, luoksetuloja, stoppeja. Ei käsittääkseni paskemmin, Hiski on ollut hyvässä vireessä, mutta eipä ole ollut pahoja häiriöitäkään. Olen yrittänyt treenata erityisesti patoamista, oman kropan jännittämistä vireen nostamiseksi ja paria muutakin vireen nostojuttua. Ja vireen laskemista ruualla... Ja paljon leikkiä kahdella lelulla.

Talven poika kohta kaksi vee!

Hiski täyttää sunnuntaina kaksi vuotta. Sen kunniaksi  muutama talvinen kuva. 1. Kuuraparta-His.

2.His pönöttää3. His kapulahommissa Ja talven taidetta.

Pieniä lattiaharjoitteita

Kun ulkona on sikamaisen kylmä (onneksi kumpikaan koira ei enää yski), lenkit on lyhyitä remmisellaisia eikä tottista viitsi ulkona ottaa, ollaan tehty Hiskin kanssa pientä sisätreeniä (melkein) joka päivä, ettei sen kuuppa ihan hajoa.
Patoamista ja kontaktiharjoituksia paikallaan melko pitkiäkin aikoja + palkka. Käännöksiä, peruuttamista, kävelemistä "päin" seiniä ja huonekaluja, erilaisten esteiden kiertoa kontaktissa. Vilkuilemisesta huomautus, vilkuilemattomuudesta ja oikeasta paikasta palkka.
Kaukoja. Läheltä ja kaukaa, piiitkiä taukoja käskyjen välillä. Onnistumisprosentti 100 taas kotioloissa.
Luoksetulon stoppeja lyhyeltä matkalta. Kyllä se kotona osaa...
Nami-häiriötreenejä: 1. Paikallamakuussa nameja pitkin lattiaa, välillä heiteltyinä yli ja käpälien välissä myös nameja. Ei saa ottaa. Palkka tulee lopuksi minulta.Tämä sujuu oikein hyvin. Eripituisia aikoja.
2.Seuraamisessa. Nameja lattialla, seurautus namien läpi. Vilkuilusta huomautus ja uusi käsky. Tämä ei suju niin hyvin, mutta paranee.
Tunnari. Semmoinen ilmiö havaittavissa, että eka kerta menee aina hyvin, mutta toistettaessa huononee. Miksiköhän sitten otan toistoja, kun yleensäkään en toistele onnistunutta suoritusta? Se jotenkin hämmentää Hiskiä ilmeisesti.
Tarkkuusesineitä. Piilottelen karvalankamatolle näkymättömiin erilaisia ihan pikkiriikkisiä esineitä ja His etsii ne (kaivamatta). Hienosti menee.
Tahatonta kapulanluovutusta: His kanniskelee 1,5-kiloisia käsipainoja huvikseen ja luovuttaa mulle nätisti eteen pyytämättä :) Olen palkannut tuosta(kin).
Esineitten metsästäminen on muutenkin nyt suosiossa ja Heta yrittää osallistua parhaansa mukaan talkoisiin: ruokakuppien lisäksi se kanniskelee mulle mm telineestään irrotettuja vessapaperirullia palkan toivossa. Lenkillä ei yksikään maahan heitetty karkkipaperi jää noukkimatta.

Hiskin lonkkatulos!

Kennelliitosta tuli Hiskin lopulliset kuvaustulokset: vasen lonkka B, oikea A. molemmat kyynärät 0. Eli tismalleen kuten ell Juha Kalliokin kuvia tulkitsi.
Olen nii-in iloinen - kahden enemmän tai vähemmän luustovikaisen koiran jälkeen.
Ja Hiski ei juurikaan enää köhi, Hetalla oli tuskin havaittavia oireita pari päivää.

Se on sitten sitä

...se Hiskin kakominen nimittäin, eli kennelyskää. Ja tartuntalähdekin on varma: Nokian Meiränhalli, jonka saastaisia mattoja His nuoleskeli keskellä viikkoa oikein urakalla.
Hiskin kakominen jatkui koko perjantain ja seuraavana yön ja tänä aamuna se oli ihan kamalaa, luulin, että ressu tukehtuu ihan. Huushollin joka ikiselle matolle on räitty keltaista vaahtoa, limaklönttejä yms ysköksiä, samoin sohvat ja sänky (kun koirilla on pääsy joka paikkaan) Luulin aluksi, että pojalla on tikku kurkussa tai tonsilliitti, mutta ell, jolle teimme pikavisiitin aamulla, oli varma, että kyseessä on yskä.
Ja nyt Hetakin jo hiukan köhii, tosin paljon, paljon lievemmin. Hiski on aika vaisu ja kamalan hellyydenkipeä.
Olin siis hakutreeneissä tänään ilman kumpaakaan koiraa. Nyt ei sitten tehdä vähään aikaan mitään. Pitikin lähteä sinne hallille :(

Hakua

Haku 1
Perjantai 12.2. Viisi koirakkoa, lievä tuuli takaoikealta.
Hiskille kolme ukkoa, ei tyhjiä, kaikki suoraan edessä. Ekalla rulla,kaksi seuraavaa suorapalkoilla. Tokalla ääniapu, eka ja kolmasn valmiina viidessäkympissä.
Kaikki hyvin, mutta treenin aikana Hiski kakoi ja krohisteli. Se oli jo aamulla oksentanut ja yökkinyt.

Liikaa testosteronia?

Toko
Meiränhalli, Nokia, keskiviikko
Treenit olivat tällä kertaa aika syvältä. Otsikossa lienee ilmaistuna villakoiran ydin.
Homma alkoi mennä poskelleen jo eteisessä, jossa taas puhkesi välittömästi infernaalinen älämölö, kun Hiski sai ruskean pikku päänsä ovesta sisään. Treenikaverit naureskelivat, että "kyllä kuulee, koska Hiski tulee."
Laitoin Hiskin maihin, meuhka hiljeni ja His näytti rauhoittuvan.
Otimme ensin paikallamakuun, joka ei varmaan ikinä ole ollut näin levotonta. Kyynärpäät olivat juuri ja juuri maassa ja kaula venyi ainakin puoli metriä, pää ei ollut sekuntiakaan paikallaan. Joka puolella haukuttiin, kiljuttiin ja tömisteltiin, omatkin korvat soi siitä möykästä.
Seuraavaksi piti ottaa pikkuisen seuraamista, josta ei tullut oikein mitään: His keuli, pomppi ja häröili vähän mitä sattui.
Luoksetuloa stopin kanssa hinkattiin ainakin kymmeneen kertaan ("mikä juttu tää muka oikein on").
Maahanmeno oli ok, mutta valmisteleva osuus kamala.

Välillä His oli häkissä (ihan rauhallisena ja hiljaa). Toisessa osassa otin kaukot, joita se ei osannut yhtään. Yritti myös maatessaan nuolla mattoa ja nuuskutteli silleen kuin se tekee nartunpissoille. Ei paljon parantanut fiilistä, kun kielsin jyrkästi.
Nouto oli sentään hyvä ja vauhdikas.
Henkilöryhmässä His oli hirmu levoton edelleen.
Hyppy. Otin ensin niin, että menin toiselle puolelle vastaan pari kertaa ja sitten koko liikkeenä. Kelpasi.
Lopuksi yritettiin vielä leikkiä, mutta His ei halunnut! Se tahtoi vaan edelleen - suorastaan eteni ryömien - nuolla ja nuuskia sitä mattoa...ÄÄÄÄ!!!
Hiski ei ollut peloissaan (elekieli) tms, vaan se oli ylivireessä, jota minä en ollut saanut aikaan, vaan toiset urokset+nartunhaju. Veeralla on todennäköisesti alkamassa juoksu, mikä olisi aika looginen selitys käytökselle mukaanlukien se alun urostelu+kaamea mökä.
Anaplyyshin paikkahan tätä on, lähinnä siitä mitä minun ohjaajana olisi pitänyt tehdä, kun homma lähti lapasesta?
1. Olisi ehkä pitänyt viedä taas se pallo heti kentän reunalla, jolloin His olisi (ehkä) keskitynnyt siihen. Tai:
2. Olisi pitänyt keskittyä pelkästään leikkimiseen
3 ??? jotain???
Vireen säätely ei nyt onnistunut ollenkaan, se on vaan pakko tunnustaa. His oli liian kovilla kierroksilla pystyäkseen keskittymään oikein mihinkään.

Illan kruunasi se, että Heta hyökkäsi puolen yön maissa(kun olin viemässä roskapussia, mitä en aikaisemmin ehtinyt tehdä) räyhäämään naapurirapun vieraille, jotka tulivat pahaa aavistamatta ulko-ovesta. Säikähtivät pahan kerran ja varmaan koko talo heräsi.
Aina välillä tää elämä koirien kanssa on niin palkitsevaa...

Analyyssiä

Haa, määpä kopsasin laiskuuttani hiukan muutellen Merkan plus-listan, kun se sopii niin hyvin Hiskiinkin (anteeksi ja kiitos Katri) ja sovellan sitä Hiskiin :))
Hetasta en jaksa listata mitään, se alkaa olla nykyään olla äreähkö, superahne vanhapiika, joka silloin tällöin taantuu pentuilemaan. Mutta on mamman oma kultsiluppakorva edelleen.
Ja ohjaaja itse - hohhoijaa, anti olla.
Mutta siis Hiski:

+ kaunis, ruskeasilmäinen hurmuripoika
+ dynamiittia!
+ (sairaan) nopea
+ saalisviettinen, taistelutahtoinen, aina valmis partiopoika
+ tekee kaiken asenteella
+ hyvähermoinen, ei vuoda
+ helppo motivoida lelulla, ruoalla, millä vain
+ viisas ja oppivainen: tekee aina sen, mitä on opetettu
+ supersosiaalinen: tykkää kaikenlaisista ihmisistä
+ (valtavan) suuri moottori
+ kiva kotikoira: leikkisi Hetan kanssa, jos se vaan viittisi
+ suurella itseluottamuksella varustettu
+ erittäin säänkestävä
+ laukaisuvarma
+ todellinen kultakimpale harrastuskoirana joka suhteessa (vain ohjaajan taidot rajana)
+ saa hyvälle tuulelle


- uhoaa toisille uroksille
- viha/rakkaussuhde autoihin
- herkkä joillekin äänille (mm. toisten koirien haukku ja kiljuminen)
- vetää remmissä
- vahtii ruokaansa

Esineruutu - aina vaan raskaampaa

Esineruutu
Tein paikkaan, jossa on tarkoitus treenata hakua loppuviikosta, onpa vähän sotkettu hankea siltäkin kohdin. Nyt alkaa tosin olla jo kipurajoilla meikäläiselläkin tää umpihankihiihtely - kaksi tuntia pyörittiin lumea pöllyttämässä ja hikeä pukkasi.
Joka tapauksessa neljä esinettä ja täysimittainen ruutu. Kaksi takana, yksi keskellä ja yksi ihan edessä oikealla. Kaikki koskemattomassa hangessa, ei jäljen päällä, mutta näkyvissä.
Hiski löysi ekan ihan silmillä, mutta ei se mitään. Kolme seuraavaa His juoksi kokoon alta aikayksikön eikä esineet olleet ihan helpoimmaista päästä. Välillä vaan vähän pojan korvia näkyi lumesta. Herra Hoo oli hyvä!
Hetan piti hakea yksi esine, joka pilkotti hiukan lumesta, mutta se kieltäytyi kertakaikkiaan hupsahtamasta siihen paksuun hankeen...alkoi oikein valittaa kurjuutaaan, kun painostin. En raskinut sitten pakottaa, vaan laitoin toisen esineen keskelle polkua. Hiski sitten haki sen lumeenkin piilotetun.

Tokottelua

Sunnuntai 7.2.
Toko
Marjamäen halli.
Paikallamakuu. Kolme minsaa piilossa. Nätisti Hiskonen makoili, mutta minä kuulemma koukistin sormia käskyä antaessani. Hyi minua.
Seuraaminen. Pientä pätkää, käännöksiä, peruuttamista sikin sokin muiden kanssa käskytyksellä. Vähän painamista ajoittain, ei kovin pahasti.
Kaukot. Käskytyksellä. Hiski toimi kuin kone, mutta ohjaaja koukisteli taas kuulemme kummallisesti sormiaan. Mikähän spasmi mun näppejäni oikein riivaa...
Luoksetulo (avon). Otti ihan pienen askelen. Odotti hyvin käskyä, tuli vauhdilla ja suoraan lopun. Jes! Ja taas ohjaajalle pyyhkeitä: käsimerkki liian "vetelä" ja pitkäkestoinen.
Hyppy. Tätä hinkattiin urakalla: hyppäsi edelleen joko liian sivuun tai liian lähelle estettä: His kääntyy jo ilmassa valmiiksi ja siksi jää outoon paikkaan, mistä seuraa vino eteentulo tai hipaisu esteeseen. Kokeiltiin sitten kouluttajan neuvosta niin, että menin itse toiselle puolelle esteen yli ja kutsuin Hiskin eteen. Tämä vörkki heti!
Olin mahdottoman tyytyväinen treeniin: kaksi hyvää kouluttajaa katsoi meidän hommia ja sain heiltä toimivia neuvoja.
His oli taas hyvässä vireessä; keskittyi tekemiseen eikä pahemmin välittänyt ympäristön touhuista.

Rakennusetsintää

Rakennusetsintä
Lauantaina 6.2.
Miikun "farmilla." Ajattelin aluksi, etten ota Hiskille tuota ollenkaan, mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin. Etsimme kaksi rakennusta, konehallin ja lähinnä viljavarastona toimivan vanhan rakennuksen ympäristöineen.
Ei mitään käsitystä etukäteen, miten His suhtautuisi. Oli kamalasti uutta ja ihmeellistä: navetanhajua, lantakasoja, sahanpurua, öljyä, isoja ja pieniä koneita, viljaa, kaikenlaista outoa kilisevää ja rämisevää materiaalia. Ja kissa! His lähti hiukan empien likkeelle ja pysyi (ihme!) aika lähietäisyydellä. Eka mm oli konehallissa kaikenmaaailman härpäkkeiden takana, reippaasti poika sinne paineli eikä toinenkaan ukko tuottanut vaikeuksia.
Hetalle yksi ukko, jonka rva löysi kyllä ihan heti, mutta oli sen verran hankalassa paikassa, ettei haukku meinannut millään irrota, meni ihan vinkumiseksi.
Hiski sai myös haistella aidan takaa lampaita, joille heilutteli iloisesti häntäänsä eikä herättänyt kovin paljon kunnioitusta porukassa - voi, voi.
Tämä oli kivaa vaihtelua koirillekin. Kiitos, Miikku, tilojen lainasta!

Pudotettua ja virettä

Pudotettu esine
Löysin hyvän suoran reitin metsästä, moottorikelkan ura tms. Matkaa enemmän kuin avoimen luokan matka (50+100m). Heta "esikäsitteli" radan.
Hiski pysyi nyt paremmin mukana kuin kertaakaan ennen (ei vilkuillut taakseen ja kulki nätisti ihan vierellä). Itse noudossa ei todellakaan ole valittamista - haluaisin nähdä sen koiran, joka tekee tempun nopeammin. Jos tässä tulee joskus ongelmia, niin johan on kumma. Odotan jo kärsimättömästi, että pääsisi ottamaan mukaan tien ja ojien ylityksia jne.
Lisäksi kokeilin Salme Mujusen kirjan innoittamana muutamia leikitysjuttuja. Kiinnostaa kovasti tuo vireen säätely. Hiskillä on kyllä hyvät hermot (vaikka se vähän ääniherkkä onkin) ja se patoaa loistavasti. Ei vuoda missään tilanteessa: ikinä ei kuulu inahdustakaan.
Siinä sivussa otettiin varmaan tusinan verran luoksetuloja eri variaatioina: läpijuoksuja, pelkkiä stoppeja, stopista eteentuloja+läpijuoksuja jne.
Kokeilin myös kaukoja oudossa paikassa ja kyllä se nytkin ne teki ihan hienosti. Eli ilmeisesti oppimista on tapahtunut :)
Ja paljon kahden lelun leikkiä loppuun+rauhoittaminen.

Haku

Haku
Torstai 4.2.
Sääksjärvi, uusi paikka. Hankea piisasi - jo tallaaminen muutenkin hankalahkossa maastossa oli melko hikinen urakka.
Hiskille neljä pistoa: löytö, tyhjä, löytö ja löytö. Nyt oli taas mukana irtorullat, kaksi kuukautta ja enemmän kuin tusina treeniä onkin otettu suorapalkkoina. Maalimiehet kiersivät viimeisen päälle kunnolla piiloihin, koirilla ei ollut mitään mahdollisuutta edetä mitään väyliä pitkin.
Eka mm ei ihan vasemmassa etukulmassa, vaan vähän siitä oikealle eteenpäin hyvässä "iglussa". Oikein hieno pisto ja löytö. Tyhjän reitillä oli uusi hämypiilo: muovinen lasten lelujuttu, jonka His kävi tutkimassa ja sitten tuli ajatuskatkos: se palasi. Lähetin uudestaan ja oikein hyvä syvä ja eteneväkin tyhjä. Sitten löytö vasemmalta noin 30 metristä ja seuraava heti oikealta, syvältä. Ei mitään valittamista näissä.
Vähän vallaton His oli tänään: metrisessä hangessa tarpoessa on tosin hiukan vaikee pitää koira vierellään :)
Rullat tuotiin hyvin, piti tosin huomauttaa jalkoihin tiputtamisesta, mutta eiköhän tuo taas rutiinin myötä korjaannu. Koiria ei haitannut yhtään hangessa juokseminen: Uskokin paineli (rotikka) menemään kuin viitapiru. Lumessa on hyvätkin puolensa: piiloja/lumilinnoja saa rakenneltua näppärästi lasten lapiolla.

Tokoa

Toko
Keskiviikko 3.2. Meiränhalli, Nokia
Lili liikkuroi Hiskille (eipä ole liikkurin kanssa mitään tehtykään sitten alo-luokan kokeen, joka oli kesäkuussa viime vuonna). KIITOS Lili! Avon liikkeet noutoa lukuunottamatta.
Hiskin sisääntulo ja koko hommeli muutenkin oli nyt ihan toista kuin "halliuran" alussa. Häntä oli kyllä tullessa tötteröllä ja tukkakin pystyssä, mutta muuten suhteellisen ok. Pidin käskyn alla.
Seuraaminen
Painoi jonkin verran, virtaa meinaan oli... Itse lähdin liikkeelle ennen kuin olin antanut edes käskyä. Hyvä minä.
Liikkeestä maahanmeno. Ihan jees kai.
Luoksetulo. Päätin ottaa ihan kokonaisena liikkeenä. His otti stop-käskyn jälkeen pari askelta, pysähtyi ja kun ei heti tapahtunut mitään, laputti omatoimisesti eteen. Eipä se voi tätä osata, kun ei olla treenattukaan.
Seisominen. Muuten ok, mutta kumman vino asento. Oliko se seuratessakin noin vinossa? Niin ja itse lähdin liikkeelle ennen lupaa :(
Kaukot. Ihmeiden aika ei ole ohi: His teki koko setin kympin arvoisesti, reippaasti, liikkumatta senttiäkään. Lili väitti, että matka oli tarpeeksi pitkä. Olisko poitsu vihdoinkin oppinut tämän, vai oliko sattumaa? Tästä vasta tuli eka palkka.
Hyppy. His hyppäsi - ja jäi istumiskäskyn saatuaan ihan esteen taakse, melkein kiinni siihen. Toistoilla ei paljon parantunut. Ihme juttu, ennen se on hypännyt kauhean kauas ja ihan oikeaan reunaan. Pitänee tätäkin vähän treenailla. Loppuun kahden lelun leikkiä.
Paljon epätarkkuuksia, vinoja perusasentoja yms yms löytyi yli-innokkuudesta johtuen, mutta pääasia, eli oikea vire/mielentila on nyt selvästi löytynyt näihin hallitreeneihin ja se on aivan ihanaa!

Esineitä, korjaussarjaa

Maanantai 1.2.
Esineruutu
Oli asiaa Kangasalle päin ja päätin samalla käydä Kyötikkälän maisemissa lenkillä ynnä muuta. Se ynnä muuta-osasto jäi hiukann vähäisemmäksi kuin kuvittelin, sillä Kruununvoudintiellä oli käynnissä hillitön tukinajo - grrrrr- eikä sinne ollut mitään asiaa autolla. Ja kun yritin parkkeerata tien varteen siihen omakotitalojen lähelle, sain heti yhden asukkaan kimppuuni, ja auto piti sitten viedä viralliselle parkkipaikalle. Sulloin sitten esineet sun muut vermeet+palkkat taskuihin ja talsittiin autolta sinne maastoon.
Joka tapauksessa tallasin n. 30x50m ruudun umpihankeen taas. Kolme esinettä: oikealle kaksi kpl, ei eteen ja vasemmalle ihan eteen yksi.
Kelpo esitys Hiskiltä jälleen, muistaakseni jouduin lähettämään kaksi kertaa oikeaan kulmaan, kun ei edennyt ekan löydön jälkeen edennyt tarpeeksi pitkälle heti, mutta muuten ei valittamista.
Hetakin haki yhden esineen.

Tottis
Kyötikkälän kenttää oli aurattu - mutta ei kylläkään viimeisten lumisateiden jälkeen. Eipä se tosin tahtia haitannut, kun treenattiin Hiskin kanssa ensin paikallemakuuseen menemistä.. Oikein monta toistoa ja palkka (lelu ja leikkiä) aina vähän eri kohdasta.
Sitten kapulan nostoja läheltä ja kauempaa + kapulan palautuksia saaliilta - halusin katsoa, onko se vino palautus nyt tullut tavaksi ja vaikuttaako siihen joku tietty asia. Eihän se nyt palauttanut vinoon kertaakaan, mutta jäi vähän kauas, mikä varmaan johtui mun toppatakistani+kaikenmaailman roikkuvista vyörensseleistä mahan päällä.
Leikittiin vielä oikein urakalla kapulan ja lelun vaihtoja ja kapulan kanssa kilpaa juoksemista.
Liikkeestä seisomisen otin vielä useampaan kertaan nopean lelupalkan kera, kun lauantaina sain Hiskin vähän paineistettua tuon kanssa.