Keskiviikkoaamuna kurvattiin taas pienen treenitauon jälkeen Nokialle. Paikalla oli tällä kertaa ilahduttavan paljon agikoiria, kotitarpeiksi kiljuntaa ja räkytystä. Heta oli jälleen apurina.
Aloitettiin suoraan leikillä ja sitten tempaistiin parit vauhdikkaat tuolin kierrot, ynnä peruuttamista ja ryömimistä. His ei noteerannut mitään ympärillään, oli vain aivan onnessaan. En ihan tarkkaan muista, missä järjestyksessä mitäkin tehtiin, mutta paljon puuhattiin :) Tauko on tehnyt Hiskille hyvää, se oli kuulolla ja hirmu innokas.
Ruutuja
Loistavat ja napakat menot, ekalla jäi vähän liikaa oikealle, kaksi muuta sain stopattua just keskelle.
Hyppyjä. Upposen uusi kapula, vinoonheittoja, hyvin klaarasi kaikki, mutta korkeutta saisi olla lisää. Palkka edestä.
Seuraaminen. Tässä vaiheessa meteli oli korviin koskeva, ja Hiskin katse tuppasi kääntymään melulähteen suuntaan, joten palkkasin pitkään pelkistä kontakteista + ekasta vasemman jalkani nousun mukaisesta lähdöstä mahtikehuilla ynnä namilla. Ideana yhä kontaktin vahvistaminen aloituksessa. Yritin olla niin tarkka kuin ikinä pystyin. Sitten pakitusta, käännöksiä ja sivuaskeleita kehuilla ja nameilla. Lopuksi lelupalkka.
Tunnarit. Metelin jatkuessa, kisamatka ja oma käskytys. Ihmeen hienosti pystyi keskittymään! Ei klähminyt, mutta kerran tarttui väärään, jonka pudotti. Muuten oikein.
Kaukoja. Ihan läheltä, namitakapalkka, monta vaihtoa. Hyvin muistaakseni.
Luoksetuloja. Ensin monta läpijuoksua ja eteentuloa. Sitten stoppi - tai sen yritys. Valui. Otin taas läpijuoksuja ja sitten vain stoppaamista "muuten vaan", ilman luoksetulokäskyä, muistutuksena siitä, mitä haetaan.
Paikallamakuu. Heta sompaili yhtä sun toista ja Hiskillä oli pallo nenän edessä. Varasti, porsas, ja sai ankarat nuhteet.
Pissa- ja juomatauon jälkeen taas ruutu. Eipä olisi voinut mennä paremmin!
Kaukoja. Lelutakapalkka. Pidensin rohkeasti matkaa, mutta palkkasin aina jo yhden vaihdon jälkeen. Tämäkin meni ihan superisti, ei yhtään liikettä eteenpäin.
Sitten taas seuraamista. Meteli oli hiljentynyt, joten otin vähän pitemmän pätkän>lelupalkka.
Tunnari uudestaan vain kerran, kisamaisesti. Osui ja upposi :)
Nouto. Kahden kilon kapula, kertalaaki, palkka edestä.
Sitten luoksetulot työn alle. Näitä tehtiin ainakin 15 minuuttia. Sekaisin läpijuoksuja ja stoppeja. Lelutakapalkka aiheuttaa hipsimisreaktion, mutta nami ei taas (tässä) ole tarpeeksi tehokas. Kokeilin nyt niin, että jätin lelun Hiskin taakse, mutta laitoin lelun näkyviin myös taakseni. Tämä tuntuu vörkkivän: sain varmaan ensimmäistä kertaa pitkältä matkalta aikaan sähäkät stopit, ja hyvän vauhdinkin. Tosin käytän edelleen käskyn lisäksi voimakasta vartaloapua: askel eteen ja käsien levitys. Pelkkä käsky kehiin sitten joskus, kun olen saanut pysähdykset noilla tehosteilla riittävän napakoiksi. Eli joskus aikojen päästä. Nyt olin joka tapauksessa oikein tyytyväinen.
Ihan lopuksi leikittiin vielä kahdella lelulla ja sitten His sai kupillisen herkkuruokaa.
Tuntuu, että Hiskistä tulee koko ajan vaan hienompi paketti, sen kanssa ihan kaikki on nykyään todella kivaa. On semmonen fiilis, että me kumpikin aletaan pikkuhiljaa oppia jotain - myös toisistamme :D
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
tiistai 28. joulukuuta 2010
Kökkö korvassa ja hierojalla
Ei Hiskillä mitään allergiaa ole, vaan vasemmassa korvassa on vahakökkö, jossa on karvoja...
Maanantain kontrollikäynnillä oli kokenut eläinlääkäri, joka ei pitänyt allergiadiagnoosia todennäköisenä. Korvat olivat muuten hyvät, mutta ilkeän näköinen karvainen kimpale siellä pohjalla näkyi - voi kuulemma ärsyttää korvaa kovastikin ja olla koko homman syntipukki. Korvaa huuhdellaan kolme kerta/vko oikein kunnolla ja kuukauden kuluttua katsotaan uudestaan tilannetta. Tärykalvot ja korvakäytävät olivat oikein siistit.
Tassunpohjissa ei ollut ell:n mielestä mitään ylimääräistä punaa (tätä mieltä itsekin olen ollut) eikä mitään tassuhuuhteluita tarvita. Onneksi mä en edes tehnyt niitä, kun vaikutti aika älyttömältä touhulta. Pippeliäkään ei tarvitse huuhdella. Hohhoijaa, taisi olla ihan turha toi antibioottikuurikin...
Ruokavalion muuttamiseen ell ei nähnyt mitään tarvetta. Koirien ruoka-aineallergiat ovat hänen mukaansa hyvin harvinaisia, vaikka netin keskustelupalstoilta yms voisi ihan muuta päätellä. 10-20 prosenttia koirista on atoopikkoja, mutta syyt ovat hyvin moninaisia.
Että semmosta. Hispanderin kanssa käy lekurilla melkein ilokseen, kun se käyttäytyy niin nätisti ja on helppo käsitellä.
Tiistaina sitten käytiin taas Hiskin kanssa hierojalla. Hyvin sujui jälleen yhteistyö Terhin kanssa, vaikka paikka oli uusi.
Maanantain kontrollikäynnillä oli kokenut eläinlääkäri, joka ei pitänyt allergiadiagnoosia todennäköisenä. Korvat olivat muuten hyvät, mutta ilkeän näköinen karvainen kimpale siellä pohjalla näkyi - voi kuulemma ärsyttää korvaa kovastikin ja olla koko homman syntipukki. Korvaa huuhdellaan kolme kerta/vko oikein kunnolla ja kuukauden kuluttua katsotaan uudestaan tilannetta. Tärykalvot ja korvakäytävät olivat oikein siistit.
Tassunpohjissa ei ollut ell:n mielestä mitään ylimääräistä punaa (tätä mieltä itsekin olen ollut) eikä mitään tassuhuuhteluita tarvita. Onneksi mä en edes tehnyt niitä, kun vaikutti aika älyttömältä touhulta. Pippeliäkään ei tarvitse huuhdella. Hohhoijaa, taisi olla ihan turha toi antibioottikuurikin...
Ruokavalion muuttamiseen ell ei nähnyt mitään tarvetta. Koirien ruoka-aineallergiat ovat hänen mukaansa hyvin harvinaisia, vaikka netin keskustelupalstoilta yms voisi ihan muuta päätellä. 10-20 prosenttia koirista on atoopikkoja, mutta syyt ovat hyvin moninaisia.
Että semmosta. Hispanderin kanssa käy lekurilla melkein ilokseen, kun se käyttäytyy niin nätisti ja on helppo käsitellä.
Tiistaina sitten käytiin taas Hiskin kanssa hierojalla. Hyvin sujui jälleen yhteistyö Terhin kanssa, vaikka paikka oli uusi.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
maanantai 20. joulukuuta 2010
Hallihauskaa
Ei siellä peko-treeneissä niin kamalaa ollutkaan kuin etukäteen pelkäsin. Annoin palautetta vain uusille koirakoille eikä pakkastakaan ollut ihan tolkuttomasti. Oli mukava tarkkailla kerrankin vain muiden koiria ilman omia treenipaineita. Oli hyviä koiria ja vallankin entlebuchin paimenkoira Lenni (meniköhän oikein?) oli mahtava uusi tuttavuus. Mietin, miksi noita ei ole Suomessa enempää: kompakti koko, taisteluhalua vaikka kuinka, avoin, rohkea ja vielä kivannäköinenkin.
Hilpeät Hurtat Heta ja Hiski Hommailivat Hyvin Hauskasti Häiriöttömässä Hallissa. Siis ma-aamuna.
His oli ihan täpinöissään jo pihassa: oli varsin ILOINEN!
Tehtiinkin sitten vaikka mitä: tunnissa ehtii tosi paljon. Jos olen ihan rehellinen, niin joskus on kivaa, kun ei ole pahoja häiriöitä, vaan voi keskittyä ihan täysillä koiraan ja olla varma siitä, että se puolestaan keskittyy juuri siihen, mihin pitää.
Levittelin taas pallot sun muut härpäkkeet ympäri ämpäri. Heta oli koko ajan takapiruna.
PK-osio:
Liikkeet vähän niinkuin takaperin. Ensin luoksetuloja, suoraan eteen, PK-kutsu. Tuli taas ensin mokoma intopinkeenä suoraan sivulle! Oman asennon kanssa ilmeisesti pitää olla älyttömän tarkkana tässä, malli seipäänniellyt, pieni takakeno. Palkat edestä jo, eik sivullesiirtymiä.
A-este, matala. Pallon kanssa. Palkka jo eteentulosta. Ok.
Hyppy, matala, pallolla. Monta toistoa, useita vinoon heittoja. Yritin kovasti saada hyppyyn ilmavuutta vaikka millä lailla, mutta ei se oikein onnistunut. Tekniikka mietintään taas.
Nouto. 2-kiloisella. Vain yksi kerta, kun meni niin hyvin. Palkka jo edestä.
Sitten hinkattiin oikein urakalla juoksusta seisomista, jossa edisti ja edisti. Yritin vaikka mitä: lyhyttä ja pitkää askelta jne. Hitsin vaikea palkata oikeasta kohdasta vauhdissa.
Seuraamista, etupäässä kehuilla ja nameilla. Pätkiä ja askelluksia. Koitin saada Hiskin ymmärtämään, että sen pitää seurata vasenta jalkaa. Jos nostin oikeaa, ei saanut lähteä. Hiskillä on myös tapana pudottaa kontakti nanosekunniksi lähdössä (vilkaisu eteenpäin), yleensä kontakti palaa, mutta "pahassa paikassa" saattaapi olla palautumatta, eli aikast kriittinen juttu. Tähän olen nyt yrittänyt puuttua (taas) ihan tosissani. Se on vaikeaa, koska vilkaisu on tosiaan niin mitättömän pieni.
Sitten Hiski paikallamakuuseen ja Heta ns.hommiin. Heittelin sille palloa ja neito sai myös seurata ja hakea kapulaa, mikä näyttti aiheuttavan Hiskille suoranaisia vatsanväänteitä: ihan kuin se olisi jopa ryöminyt hiukan!? Sitten vein Hetalle eteenmenopallon ja lähetin eteen, mikä oli pojalle jo liikaa: ampui pallon perään! Tätä ei ole tapahtunut valovuosiin. Reipas palautus paalupaikalle.
Sitten pieni pissalenkki ja uusiin leikkeihin :)
Toko-osio
Ensin kaukoja. Takapalkka, meikä polvillaan ihan edessä ;) Tällälailla homma onnistuu edelleen vaan kaikkein parhaiten, His jumppaa kaikki vaihdot paikoillaan ja oikein. En haisuakaan, miksi. Tai arvaus: en näytä tässä niin uhkaavalta, että menisi pasmat sekaisin.Toistoja.
Tunnari. Kaukaa. Ensin kapulalla leikkimistä, yksi pantiin taas säpäleiksi. Sitten toistoja, kapula eri paikoissa. Meni ihan itkettävän hyvin, ei klähmäilyä, ei vääriä. Keskittynyttä haistelua ja varmat nostot. Lelupalkka joka tuonnista., lopuksi leikittiin vielä kapulalla.
Luoksetuloja. Ensin läpijuoksuja, sitten stoppeja eri paikoista ja taas läpijuoksuja. Himmailee enemmän kuin PK-luoksetulossa. Oikeastaan on parempi, että erottaa nämä liikkeet. Suoraan sanoen, en tiedä, pysähtyykö riittävän nopeasti.
Ruutu. Kisamatka. "Reitin" varrella oli oikealla puolella lelukeskittymä. Hiskin oli ihan pakko kiertää lelut kaukaa, tuijottaa niitä ja mennä ruutuun (hyyyvin hitaasti) sisään vasemmalta. En saanut sitä menemään suoraan näin. Kun otin lelut pois, ampaisi viivana, mutta meni joka kerta aika taakse. Tätä hinkutettiin pitkään.
Metallinouto. Sillä välipuolalla, joka ko systeemistä on jäljellä. Ok.
Seuraamista. Vähän pitempää pätkää myös ja kierreltiin myös hyppytelinettä, peruuteltiin.Oli ainakin innokas.
Tunnari uudestaan, kapulat rivissä hienosti, haisteli edestakaisin koskematta.
Uudestaan myös ruutu ilman häiritseviä leluja. Suoraan.Vielä otettiin monta toistoa pelkkää oikeaa paikkaa niin, että His oli ihan lähellä ruutua ja minä ruudun takana. Kutsuin ruutuun ja palkkasin hyvästä paikasta.
Pitää vielä korjata yksi asia tuolta kohdasta "iloiset treenit!": kyllähän lelupalkkaus hännän saa heilumaan, mutta vasta kun se lelu suussa. Lelun odotus/ajatteleminenhan se jähmettää.
Hilpeät Hurtat Heta ja Hiski Hommailivat Hyvin Hauskasti Häiriöttömässä Hallissa. Siis ma-aamuna.
His oli ihan täpinöissään jo pihassa: oli varsin ILOINEN!
Tehtiinkin sitten vaikka mitä: tunnissa ehtii tosi paljon. Jos olen ihan rehellinen, niin joskus on kivaa, kun ei ole pahoja häiriöitä, vaan voi keskittyä ihan täysillä koiraan ja olla varma siitä, että se puolestaan keskittyy juuri siihen, mihin pitää.
Levittelin taas pallot sun muut härpäkkeet ympäri ämpäri. Heta oli koko ajan takapiruna.
PK-osio:
Liikkeet vähän niinkuin takaperin. Ensin luoksetuloja, suoraan eteen, PK-kutsu. Tuli taas ensin mokoma intopinkeenä suoraan sivulle! Oman asennon kanssa ilmeisesti pitää olla älyttömän tarkkana tässä, malli seipäänniellyt, pieni takakeno. Palkat edestä jo, eik sivullesiirtymiä.
A-este, matala. Pallon kanssa. Palkka jo eteentulosta. Ok.
Hyppy, matala, pallolla. Monta toistoa, useita vinoon heittoja. Yritin kovasti saada hyppyyn ilmavuutta vaikka millä lailla, mutta ei se oikein onnistunut. Tekniikka mietintään taas.
Nouto. 2-kiloisella. Vain yksi kerta, kun meni niin hyvin. Palkka jo edestä.
Sitten hinkattiin oikein urakalla juoksusta seisomista, jossa edisti ja edisti. Yritin vaikka mitä: lyhyttä ja pitkää askelta jne. Hitsin vaikea palkata oikeasta kohdasta vauhdissa.
Seuraamista, etupäässä kehuilla ja nameilla. Pätkiä ja askelluksia. Koitin saada Hiskin ymmärtämään, että sen pitää seurata vasenta jalkaa. Jos nostin oikeaa, ei saanut lähteä. Hiskillä on myös tapana pudottaa kontakti nanosekunniksi lähdössä (vilkaisu eteenpäin), yleensä kontakti palaa, mutta "pahassa paikassa" saattaapi olla palautumatta, eli aikast kriittinen juttu. Tähän olen nyt yrittänyt puuttua (taas) ihan tosissani. Se on vaikeaa, koska vilkaisu on tosiaan niin mitättömän pieni.
Sitten Hiski paikallamakuuseen ja Heta ns.hommiin. Heittelin sille palloa ja neito sai myös seurata ja hakea kapulaa, mikä näyttti aiheuttavan Hiskille suoranaisia vatsanväänteitä: ihan kuin se olisi jopa ryöminyt hiukan!? Sitten vein Hetalle eteenmenopallon ja lähetin eteen, mikä oli pojalle jo liikaa: ampui pallon perään! Tätä ei ole tapahtunut valovuosiin. Reipas palautus paalupaikalle.
Sitten pieni pissalenkki ja uusiin leikkeihin :)
Toko-osio
Ensin kaukoja. Takapalkka, meikä polvillaan ihan edessä ;) Tällälailla homma onnistuu edelleen vaan kaikkein parhaiten, His jumppaa kaikki vaihdot paikoillaan ja oikein. En haisuakaan, miksi. Tai arvaus: en näytä tässä niin uhkaavalta, että menisi pasmat sekaisin.Toistoja.
Tunnari. Kaukaa. Ensin kapulalla leikkimistä, yksi pantiin taas säpäleiksi. Sitten toistoja, kapula eri paikoissa. Meni ihan itkettävän hyvin, ei klähmäilyä, ei vääriä. Keskittynyttä haistelua ja varmat nostot. Lelupalkka joka tuonnista., lopuksi leikittiin vielä kapulalla.
Luoksetuloja. Ensin läpijuoksuja, sitten stoppeja eri paikoista ja taas läpijuoksuja. Himmailee enemmän kuin PK-luoksetulossa. Oikeastaan on parempi, että erottaa nämä liikkeet. Suoraan sanoen, en tiedä, pysähtyykö riittävän nopeasti.
Ruutu. Kisamatka. "Reitin" varrella oli oikealla puolella lelukeskittymä. Hiskin oli ihan pakko kiertää lelut kaukaa, tuijottaa niitä ja mennä ruutuun (hyyyvin hitaasti) sisään vasemmalta. En saanut sitä menemään suoraan näin. Kun otin lelut pois, ampaisi viivana, mutta meni joka kerta aika taakse. Tätä hinkutettiin pitkään.
Metallinouto. Sillä välipuolalla, joka ko systeemistä on jäljellä. Ok.
Seuraamista. Vähän pitempää pätkää myös ja kierreltiin myös hyppytelinettä, peruuteltiin.Oli ainakin innokas.
Tunnari uudestaan, kapulat rivissä hienosti, haisteli edestakaisin koskematta.
Uudestaan myös ruutu ilman häiritseviä leluja. Suoraan.Vielä otettiin monta toistoa pelkkää oikeaa paikkaa niin, että His oli ihan lähellä ruutua ja minä ruudun takana. Kutsuin ruutuun ja palkkasin hyvästä paikasta.
Pitää vielä korjata yksi asia tuolta kohdasta "iloiset treenit!": kyllähän lelupalkkaus hännän saa heilumaan, mutta vasta kun se lelu suussa. Lelun odotus/ajatteleminenhan se jähmettää.
lauantai 18. joulukuuta 2010
"On sillä vielä toivoa"
Eihän sitä ihmisellä näin viikkoa ennen joulua voi olla muuta tekemistä kuin notkua tuntikausia jossain hemmetin kylmässä (Tamskin talli) hallissa räkyttävien piskien keskellä. Ulkonakin keli on tänään ollut ihan terveisiä tundralta, hyytävä tuuli ja miinus 18, vastaa ainakin 30 miinusastetta.
Joka tapauksessa me sissit, siis Hiski ja minä osallistuttiin mätsäriin. Hiski käyttäytyi tosi, tosi hyvin, juoksi (ja piti kontaktia, vaikkei olisi tarvinnut), seisoi oikein nätisti ja oli söpö kuin mikä, aivan ihana:). Mutta eihän se feikkituomaritäti tietenkään hyvän päälle mitään ymmärtänyt, vaan vihreä nauha napsahti, vaikka parina oli mikälie rekku. Yhteiskehästäkkin tuli äkkilähtö. Mutta eipä haitannut yhtään: ei me mitään ruusukkeita menty hakemaankaan, vaan kokemusta ja myös siedätystä tämmöiseen koirahulinaan.
"Tuomari" kopeloi kyllä koirat varsin huolella: hyvä, ettei korviakin kaivellut. Hännännipukkaa myöten silitteli ja taputteli ja asetteli Hiskiltäkin sekä taka- että etujalkoja pitkään ja hartaasti ja moneen kertaan. Eihän poitsu tosta tykännyt, vaan oli varsinkin ekalla kerralla kuin seipäänniellyt. Toisella kierroksella jo aavistuksen rennompi-. Vihreää nauhaa ojentaessaan tätsä sanoikin, että "ei se enää toisella kertaa pelännyt niin paljon, on sillä vielä toivoa!" Pöh, sanon minä. Ai kai ne oikeissa näytelmissä ihan tolleen koiria joka puolelta kopeloi? Vai pitääkö tässä nyt ruveta ottamaan kopelointitreenejäkin...
Siinä vuoroamme odotellessa tehtiin Hiskin kanssa vähän kaukoja, minä Hiskin edessä polvillani edelleen. Ja hyvin meni kuten on kotonakin mennyt. Luoksetuloja on hiukan myös treenattu ja varsinkin niitä riivatun stoppeja...
Huomisillaksi pitäisi mennä Kalkkuun antamaan palautetta pelastuskoirien hälyharjoitukseen. Kuinka hullu ihminen oikein voi olla? Siellä menee ainakin neljä tuntia (19 koirakkoa!) ja mun pitää olla koko ajan ulkona, pakkasta luvattu tommoset parikymmentä astetta. Voi hitto, mitä mä olenkaan mennyt lupaamaan !!!!
Joka tapauksessa me sissit, siis Hiski ja minä osallistuttiin mätsäriin. Hiski käyttäytyi tosi, tosi hyvin, juoksi (ja piti kontaktia, vaikkei olisi tarvinnut), seisoi oikein nätisti ja oli söpö kuin mikä, aivan ihana:). Mutta eihän se feikkituomaritäti tietenkään hyvän päälle mitään ymmärtänyt, vaan vihreä nauha napsahti, vaikka parina oli mikälie rekku. Yhteiskehästäkkin tuli äkkilähtö. Mutta eipä haitannut yhtään: ei me mitään ruusukkeita menty hakemaankaan, vaan kokemusta ja myös siedätystä tämmöiseen koirahulinaan.
"Tuomari" kopeloi kyllä koirat varsin huolella: hyvä, ettei korviakin kaivellut. Hännännipukkaa myöten silitteli ja taputteli ja asetteli Hiskiltäkin sekä taka- että etujalkoja pitkään ja hartaasti ja moneen kertaan. Eihän poitsu tosta tykännyt, vaan oli varsinkin ekalla kerralla kuin seipäänniellyt. Toisella kierroksella jo aavistuksen rennompi-. Vihreää nauhaa ojentaessaan tätsä sanoikin, että "ei se enää toisella kertaa pelännyt niin paljon, on sillä vielä toivoa!" Pöh, sanon minä. Ai kai ne oikeissa näytelmissä ihan tolleen koiria joka puolelta kopeloi? Vai pitääkö tässä nyt ruveta ottamaan kopelointitreenejäkin...
Siinä vuoroamme odotellessa tehtiin Hiskin kanssa vähän kaukoja, minä Hiskin edessä polvillani edelleen. Ja hyvin meni kuten on kotonakin mennyt. Luoksetuloja on hiukan myös treenattu ja varsinkin niitä riivatun stoppeja...
Huomisillaksi pitäisi mennä Kalkkuun antamaan palautetta pelastuskoirien hälyharjoitukseen. Kuinka hullu ihminen oikein voi olla? Siellä menee ainakin neljä tuntia (19 koirakkoa!) ja mun pitää olla koko ajan ulkona, pakkasta luvattu tommoset parikymmentä astetta. Voi hitto, mitä mä olenkaan mennyt lupaamaan !!!!
torstai 16. joulukuuta 2010
ILOISET treenit!
Torstaiaamuna Meirän hallilla, Hetakin mukana. Hetan lisäksi häiriöinä oli kaikki nurkista löytyneet lelut ja pallot lattialla levällään.
Toko/tottistreenimme teemana oli iloisuus :D, sattuneesta syystä ;). Olen pähkinyt pääni puhki sitä ILOISTA ilmettä/sen esiin kaivamista (tosin olisi varmaan tähdellisempääkin treenattavaa) ja päätynyt seuraavaan:
1. Lelupalkkaus ei heiluta Hiskin häntää.
2.: Kehuminen saa hännän heilumaan.
Johtopäätös: saalisvietti vetää hra Hiskosen vakavaksi, laumavietti iloiseksi. Hmm... Joo, ehkä vähän yksinkertaistettua ja taatusti epätieteellistä, mutta ajattelin kuitenkin yrittää soveltaa tätä(kin) teoriaa.
Joten seuraamista tehtiin nyt niin, että kehuin vuolaasti, siis niin, että halli raikui, mutta en palkannut lelulla. Ja lattia notkui palloja yms ihanuutta...Yritin kovasti revetä riemuun ainoastaan todella hyvän seuraamispätkän kohdalla. Välillä kehuin pelkästä kontaktista tai liikkeellelähdöstä. His ei oikeastaan edes yrittänyt ottaa niitä lattialeluja kertaakaan. Tehtiin pelkästään tätä noin 15 minuuttia. Ainakin tuo vaikutti reippaalta.
Tunnari. Tässä ollaan luullakseni löydetty yhteinen sävel. Hiskiltä puuttui tällä kohdin motivaatio, kumma kyllä. Olen pelännyt lelupalkkausta oman tuonnissa, kun kuvittelin sen johtavan kaaokseen ja anarkiaan. Näin ei kuitenkaan näytä käyvän. Olen jopa tehnyt kotona niin, että heitellään vain ensin omaa (aika monta on mennyt päreiksi...) ja sitten piilotan kaikki pienen peiton alle, josta His hakee oikean. Tämä on Hiskosesta ollut tosi kivaa ja tunari-into on nyt ihan eri luokkaa kuin aikaisemmin. Tänäänkin hallilla heiteltiin ensin omaa - heitin sen kerran jopa hyppyesteen yli - ja sitten vasta laitoin oman muiden joukkoon. Monta toistoa: His haisteli hyvin eikä tuonut vääriä.
Hyppyjä. Puukapulakin hajosi (tosi hyvälaatuisia nää kalliit koiratarvikkeet). Heittelin sitten lelua, ja aina mahdollisimman vinoon. His ei erehtynyt kertaakaan ja hypytkin olivat mukavan ilmavia.
Tasamaanouto. Ei His kapulan taakse kierrä, mutta en mä kyllä ala tuota korjata, kun muuten nouto on ihan jees. Lelupalkka.
A-este. Tosi matala, vinoon heittoja täälläkin. Hyvin.
Kaket. Laitoin Hiskin eteen laudan ja taakse lelun. Jotenkin se vaan väänsi itsensä vinoon m-s-vaihdoissa. Mutta lamppu syttyi tänään tässäkin: olin polvillani Hiskin edessä ja annoin käskyt+käsimerkit siitä. His osasi jumpata paikoillaan hyvin tällä tavalla, kokeilin monta kertaa. Tehdään nyt sitten tätä, jos se tekniikka siitä löytyisi. Lelupalkka.
Luoksetulo. Eteen asti, oikein hyvin. Pari stoppia - kun on kerta ILOISET treenit, niin ei nyt niuhoteta, mutta ei ne oikeesti olleet tarpeeksi hyviä.
Ruutu. Tämä oli hilpeää :) Matkalla ruudulle oli laskujeni mukaan yhdeksän lelua: Hiski seisahtui jokaisen kohdalla ihan kysymysmerkkinä. Varmaan oli tosi vaikea hahmottaa ruutu sen härpäkevuoren takaa. Käytiin yhdessä hakemassa ruutu, mutta vieläkään ei lamppu syttynyt. Sitten menin ruudun viereen ja sain Hiskin tulemaan sinne. Muutaman kerra Hiski sitten pujotteli hienosti pallomeren läpi suoraan ruutuun >lelu. Tauon jälkeen kokeilin, jäikö homma mieleen. Hiski lähti tosi epävarmasti, oikein näkyi, miten sillä raksutti - mutta meni kuin menikin miinakentän läpi ruutuun! Muutama toisto sujui jo paljon varmemmin. Olipa ihana huomata, miten Hiski pohti asiaa ja ratkaisi sen, ei vain ryysinyt pää kolmantena jalkana jonnekin.
Välillä His oli paikallamakuussa ja Heta sai humputella: heittelin ILOISESTI palloja ihan Hiskin nenän edestä, mikä oli sille melkein liikaa: takapuoli nytkähteli.
Ihan lopuksi vielä uusintakierros lempiliikettämme ;))) seuraamista: tällä kertaa His sai hyvästä työstä palkaksi ILOISTEN kehujen jälkeen lempparipallonsa.
Aijuu: me makoiltiin Hiskin kanssa jossain treenien puolivälissä reporankoina hallin lattialla.Hiskikin oli ihan rentona, mistä olin myös oikein ILOINEN, koska rentoilu ei ole Hiskin prioriteettilistalla ihan toptenissä.
___________________________
Hiskin korvalehti ei punoita juuri ollenkaan enää eikä se ravistele pätään. En ole muuttanut ruokavaliossa mitään. En edelleenkään oikein usko tuohon allergiadiagnoosiin - mutta katsellaan nyt, miten tilanne kehittyy.
Toko/tottistreenimme teemana oli iloisuus :D, sattuneesta syystä ;). Olen pähkinyt pääni puhki sitä ILOISTA ilmettä/sen esiin kaivamista (tosin olisi varmaan tähdellisempääkin treenattavaa) ja päätynyt seuraavaan:
1. Lelupalkkaus ei heiluta Hiskin häntää.
2.: Kehuminen saa hännän heilumaan.
Johtopäätös: saalisvietti vetää hra Hiskosen vakavaksi, laumavietti iloiseksi. Hmm... Joo, ehkä vähän yksinkertaistettua ja taatusti epätieteellistä, mutta ajattelin kuitenkin yrittää soveltaa tätä(kin) teoriaa.
Joten seuraamista tehtiin nyt niin, että kehuin vuolaasti, siis niin, että halli raikui, mutta en palkannut lelulla. Ja lattia notkui palloja yms ihanuutta...Yritin kovasti revetä riemuun ainoastaan todella hyvän seuraamispätkän kohdalla. Välillä kehuin pelkästä kontaktista tai liikkeellelähdöstä. His ei oikeastaan edes yrittänyt ottaa niitä lattialeluja kertaakaan. Tehtiin pelkästään tätä noin 15 minuuttia. Ainakin tuo vaikutti reippaalta.
Tunnari. Tässä ollaan luullakseni löydetty yhteinen sävel. Hiskiltä puuttui tällä kohdin motivaatio, kumma kyllä. Olen pelännyt lelupalkkausta oman tuonnissa, kun kuvittelin sen johtavan kaaokseen ja anarkiaan. Näin ei kuitenkaan näytä käyvän. Olen jopa tehnyt kotona niin, että heitellään vain ensin omaa (aika monta on mennyt päreiksi...) ja sitten piilotan kaikki pienen peiton alle, josta His hakee oikean. Tämä on Hiskosesta ollut tosi kivaa ja tunari-into on nyt ihan eri luokkaa kuin aikaisemmin. Tänäänkin hallilla heiteltiin ensin omaa - heitin sen kerran jopa hyppyesteen yli - ja sitten vasta laitoin oman muiden joukkoon. Monta toistoa: His haisteli hyvin eikä tuonut vääriä.
Hyppyjä. Puukapulakin hajosi (tosi hyvälaatuisia nää kalliit koiratarvikkeet). Heittelin sitten lelua, ja aina mahdollisimman vinoon. His ei erehtynyt kertaakaan ja hypytkin olivat mukavan ilmavia.
Tasamaanouto. Ei His kapulan taakse kierrä, mutta en mä kyllä ala tuota korjata, kun muuten nouto on ihan jees. Lelupalkka.
A-este. Tosi matala, vinoon heittoja täälläkin. Hyvin.
Kaket. Laitoin Hiskin eteen laudan ja taakse lelun. Jotenkin se vaan väänsi itsensä vinoon m-s-vaihdoissa. Mutta lamppu syttyi tänään tässäkin: olin polvillani Hiskin edessä ja annoin käskyt+käsimerkit siitä. His osasi jumpata paikoillaan hyvin tällä tavalla, kokeilin monta kertaa. Tehdään nyt sitten tätä, jos se tekniikka siitä löytyisi. Lelupalkka.
Luoksetulo. Eteen asti, oikein hyvin. Pari stoppia - kun on kerta ILOISET treenit, niin ei nyt niuhoteta, mutta ei ne oikeesti olleet tarpeeksi hyviä.
Ruutu. Tämä oli hilpeää :) Matkalla ruudulle oli laskujeni mukaan yhdeksän lelua: Hiski seisahtui jokaisen kohdalla ihan kysymysmerkkinä. Varmaan oli tosi vaikea hahmottaa ruutu sen härpäkevuoren takaa. Käytiin yhdessä hakemassa ruutu, mutta vieläkään ei lamppu syttynyt. Sitten menin ruudun viereen ja sain Hiskin tulemaan sinne. Muutaman kerra Hiski sitten pujotteli hienosti pallomeren läpi suoraan ruutuun >lelu. Tauon jälkeen kokeilin, jäikö homma mieleen. Hiski lähti tosi epävarmasti, oikein näkyi, miten sillä raksutti - mutta meni kuin menikin miinakentän läpi ruutuun! Muutama toisto sujui jo paljon varmemmin. Olipa ihana huomata, miten Hiski pohti asiaa ja ratkaisi sen, ei vain ryysinyt pää kolmantena jalkana jonnekin.
Välillä His oli paikallamakuussa ja Heta sai humputella: heittelin ILOISESTI palloja ihan Hiskin nenän edestä, mikä oli sille melkein liikaa: takapuoli nytkähteli.
Ihan lopuksi vielä uusintakierros lempiliikettämme ;))) seuraamista: tällä kertaa His sai hyvästä työstä palkaksi ILOISTEN kehujen jälkeen lempparipallonsa.
Aijuu: me makoiltiin Hiskin kanssa jossain treenien puolivälissä reporankoina hallin lattialla.Hiskikin oli ihan rentona, mistä olin myös oikein ILOINEN, koska rentoilu ei ole Hiskin prioriteettilistalla ihan toptenissä.
___________________________
Hiskin korvalehti ei punoita juuri ollenkaan enää eikä se ravistele pätään. En ole muuttanut ruokavaliossa mitään. En edelleenkään oikein usko tuohon allergiadiagnoosiin - mutta katsellaan nyt, miten tilanne kehittyy.
tiistai 14. joulukuuta 2010
Terveisiä sairastuvalta
Hiski kävi tänään eläinlääkärillä korvansa takia (korvalehti punainen ja ravistelee päätään).
Korvakäytävä oli siisti, tärykalvo paksuuntunut ja "samea". Korvanäytteissä ei ollut tulehdukseen tai hiivaan viittaavaa.
Eläinlääkärin mielestä myös Hiskin tassunpohjien iho punoittaa. Ja voi kauhistuksen kanahäkki, mikä oli diagnoosi: "Oireet viittaavat allergiseen reaktioon!" Välikorvan tulehduskaan ei ole poissuljettu, joten Hiskillä on nyt kahden viikon antibioottikuuri, jonka jälkeen konrollikäynnillä katsotaan, missä mennään.
Olin melko tyrmistynyt: en millään jaksaisi uskoa, että Hiski on allerginen, se on jotenkin niin semmonen perusterve sälli. Ruokana sillä on aina ollut lisäaineeton, vehnätön ja naudanlihaton kuivamuona ynnä raakaravinto. Nyt jätän piimänkin pois. Saattaa olla, että poika siirtyy kokonaan barffariksi.
Hiski saa nyt aamuin illoin sen antibiootin, lisäksi korvalehden ärtyneelle iholle levitetään kaksi kertaa/pv Canofite-linimenttiä kahden viikon ajan. Tassut pitäisi kuulemma huuhdella Betadinella joka ilta. Ja kaiken kukkuraksi Hiskin peniksen pää punoitta vähän: sitä pitäisi huudella ruiskulla Betadinella kerran päivässä ainakin viikon ajan.
Jotta lasarettifiilis olisi täydellinen, pistän Hetalle taas Cartrophen-piikin/pv ja lisäksi sillä on Rimadyl-kuuri päällä. Tietysti niiden kaksi kertaa päivässä annettavien Tyroksinien lisäksi.
Onneksi itselläni ei ole mitään lääkitystä. Monen mielestä kyllä varmaan pitäisi olla ;)
Eläinystäväsi lääkärin vastaanottotilat ovat postimerkin kokoiset ja siellä sinkoili, ulvahteli, naukui ja ärisi taas pitkin ja poikin kaikenlaista elukkaa. On kyllä pakko sanoa, että Hiski käyttäytyi paremmin kuin kukaan muu, ei rähjännyt eikä hötkyillyt, vaan makoili fiksusti. Eläinlääkärin käsittelyssäkin se oli kuin enkeli, vaikka varmasti korvaan sattui ja tutkiminen kesti tosi kauan. Vähän hirvitti, kun odotustilassa hengaillut pikkutyttö halusi vähän väliä silittää ja rapsuttaa Hiskiä sen rankan tutkimuksen jälkeen. Mutta urhoollisesti His kesti vielä tuonkin koettelemuksen.
Ja Hiski painoi muuten peräti 21 kiloa! Sehän alkaa olla varsinainen tankki. Kylkiluut kyllä onneksi yhä tuntuvat ihan kunnolla. Läskinmättö alkaa näköjään tuottaa tulosta.
Korvakäytävä oli siisti, tärykalvo paksuuntunut ja "samea". Korvanäytteissä ei ollut tulehdukseen tai hiivaan viittaavaa.
Eläinlääkärin mielestä myös Hiskin tassunpohjien iho punoittaa. Ja voi kauhistuksen kanahäkki, mikä oli diagnoosi: "Oireet viittaavat allergiseen reaktioon!" Välikorvan tulehduskaan ei ole poissuljettu, joten Hiskillä on nyt kahden viikon antibioottikuuri, jonka jälkeen konrollikäynnillä katsotaan, missä mennään.
Olin melko tyrmistynyt: en millään jaksaisi uskoa, että Hiski on allerginen, se on jotenkin niin semmonen perusterve sälli. Ruokana sillä on aina ollut lisäaineeton, vehnätön ja naudanlihaton kuivamuona ynnä raakaravinto. Nyt jätän piimänkin pois. Saattaa olla, että poika siirtyy kokonaan barffariksi.
Hiski saa nyt aamuin illoin sen antibiootin, lisäksi korvalehden ärtyneelle iholle levitetään kaksi kertaa/pv Canofite-linimenttiä kahden viikon ajan. Tassut pitäisi kuulemma huuhdella Betadinella joka ilta. Ja kaiken kukkuraksi Hiskin peniksen pää punoitta vähän: sitä pitäisi huudella ruiskulla Betadinella kerran päivässä ainakin viikon ajan.
Jotta lasarettifiilis olisi täydellinen, pistän Hetalle taas Cartrophen-piikin/pv ja lisäksi sillä on Rimadyl-kuuri päällä. Tietysti niiden kaksi kertaa päivässä annettavien Tyroksinien lisäksi.
Onneksi itselläni ei ole mitään lääkitystä. Monen mielestä kyllä varmaan pitäisi olla ;)
Eläinystäväsi lääkärin vastaanottotilat ovat postimerkin kokoiset ja siellä sinkoili, ulvahteli, naukui ja ärisi taas pitkin ja poikin kaikenlaista elukkaa. On kyllä pakko sanoa, että Hiski käyttäytyi paremmin kuin kukaan muu, ei rähjännyt eikä hötkyillyt, vaan makoili fiksusti. Eläinlääkärin käsittelyssäkin se oli kuin enkeli, vaikka varmasti korvaan sattui ja tutkiminen kesti tosi kauan. Vähän hirvitti, kun odotustilassa hengaillut pikkutyttö halusi vähän väliä silittää ja rapsuttaa Hiskiä sen rankan tutkimuksen jälkeen. Mutta urhoollisesti His kesti vielä tuonkin koettelemuksen.
Ja Hiski painoi muuten peräti 21 kiloa! Sehän alkaa olla varsinainen tankki. Kylkiluut kyllä onneksi yhä tuntuvat ihan kunnolla. Läskinmättö alkaa näköjään tuottaa tulosta.
maanantai 13. joulukuuta 2010
Haku, toko ja mökö
Sunnuntain askareet ja lopuksi ruikutus.
Haku
Pakkasta noin -16, paikalla kolme koirakkoa. Nopeat, tehokkaat pikku treenit: Hiskille vain kolme ukkoa suoraan edessä ylisyvällä, tallaamaton alue, ukot piiloihin kiertämällä. Kaikki ääniavuilla ja suorapalkoin.
Helppoa ja hauskaa, ei ehditty edes palella. Nyt jätän haun tauolle vähäksi aikaa. Muistaakseni Hiskillä ei "haku-urallaan" ole ollut kahta viikko pitempää treenitaukoa :o
Lopuksi vielä ammuttiin. Olen kyllä ampunut Hiskille aina silloin tällöin muulloinkin, mutten ole muistanut kirjata.
Toko
Marjamäen hulppeassa hallissa :) Nyt pakkasta oli ulkona jo 22 astetta,sisällä ehkä -5.
Hiski oli oikein kivassa mielentilassa, innokas, mutta ei raivovireessä. Agikoirat ei olleetkaan nyt viereisellä kentällä. Leikittiin taas alkuun vuoroamme odotellessa.
Alkuun paikkamakuu. His makasi nätisti, olin piilossa.
Ruutu. Aikun kivaa: meni komeesti suoraan ruutuun ihan oikein monta kertaa peräkkäin! Paikka saisi tosin ehkä olla hiukan taaempana.
Tunari. Mulla oli omat kapulat mukana, "kouluttaja" klähmi ne läpi. Kaksi ensimmäistä kertaa tosi hyvät haistelut ja varma tuonti. Kolmannella kerralla Hiskiä ilmeisesti alkoi tympiä homma: se haisteli ihan muina koirina mattoa jo matkalla kapuloille. Uudelle käskylle se ei korvaansa lotkauttanut. Kolmas kehotukseni oli jo aika ponteva ja silloin His syöksähti kapuloiden sekaan ja hajotti koko pakan. Sitten touhusi ihan mitä sattui. Otin vielä neljännen toiston ja tämä meni taas ihan nappiin.
Seuraamista. Hyvin, kuinkas muuten, eihän oltu PK-kokeessa :( Sivulta peruuttaminen ei tosin onnistu sitten millään - menee aina ihan selän taakse, joten päätin, että se saa mennä taaksepäin sillä rumemmalla tavalla, kunhan päätyy oikeaan asentoon.
Luoksetuloja.Nämä ,kaikki ihan hyvin, en yhtään tajua, mikä se suoraan sivulletulo siellä leikkikokeessa oli.
Mökö
Lauantaisen leikkikokeen jäljiltä on ollut vähän halju fiilis. Mietityttää, että se kyylääminen /keuliminen+väljyys tulee esille vain ja ainoastaan PK-kisoissa, jolloin mä en voi tehdä sille mitään. Treeneissä Hiskin seuraaminen on ihan erilaista: kontakti on yleensä hyvä ja seuraaminen tiivistä, vähän liikaakin, paikka tosin on vähän liian edessä. Tokokisoissahan (niissä kahdessa, joissa ollaan oltu), seuraaminen on ollut aivan hyvää myös. Kumma juttu, että vaikka oltiin lauantaina hallissa, jossa ei koskaan olla tehty eteenmenoa, Hiskille näytti pamahtavan sen odotus heti päähän, kun oli "PK-maiset" olosuhteet muuten. Vaikka minä tekisin treeneissä mitä, sillä ei näytä olevan vaikutusta kisatilanteessa. Avain on todennäköisesti Hiskin mielentila, joka taas on kytköksissä kisakäyttäytymiseeni. Ulkonaisesti voin tehdä kaiken aivan samalla tavalla kuin treeneissä, mutta ilmeisesti minusta huokuu jotain outoa. Ja minä luulin, että vain hoffin kanssa tämä seuraaminen on yhtä tuskaa - tiedän, että vika on minussa.
Ainoa, joka näyttää saavan Hiskin kuosiin seuraamisessa, on vartalon jännitys ja hengityksen pidättäminen...Lauantaina tein sitä ajoittain ja joka kerta His skarppasi. Se on vaan kamalan raskasta ja tuomaritkin saattavat huomata. Eli enpä tiedä, mitä nyt sitten seuraavaksi tekisin...
----------------------------------------------------------
Hiskin oikea korvalehti punottaa ja se ravistelee päätään. Tilasin sille huomiseksi eläinlääkärin.
Haku
Pakkasta noin -16, paikalla kolme koirakkoa. Nopeat, tehokkaat pikku treenit: Hiskille vain kolme ukkoa suoraan edessä ylisyvällä, tallaamaton alue, ukot piiloihin kiertämällä. Kaikki ääniavuilla ja suorapalkoin.
Helppoa ja hauskaa, ei ehditty edes palella. Nyt jätän haun tauolle vähäksi aikaa. Muistaakseni Hiskillä ei "haku-urallaan" ole ollut kahta viikko pitempää treenitaukoa :o
Lopuksi vielä ammuttiin. Olen kyllä ampunut Hiskille aina silloin tällöin muulloinkin, mutten ole muistanut kirjata.
Toko
Marjamäen hulppeassa hallissa :) Nyt pakkasta oli ulkona jo 22 astetta,sisällä ehkä -5.
Hiski oli oikein kivassa mielentilassa, innokas, mutta ei raivovireessä. Agikoirat ei olleetkaan nyt viereisellä kentällä. Leikittiin taas alkuun vuoroamme odotellessa.
Alkuun paikkamakuu. His makasi nätisti, olin piilossa.
Ruutu. Aikun kivaa: meni komeesti suoraan ruutuun ihan oikein monta kertaa peräkkäin! Paikka saisi tosin ehkä olla hiukan taaempana.
Tunari. Mulla oli omat kapulat mukana, "kouluttaja" klähmi ne läpi. Kaksi ensimmäistä kertaa tosi hyvät haistelut ja varma tuonti. Kolmannella kerralla Hiskiä ilmeisesti alkoi tympiä homma: se haisteli ihan muina koirina mattoa jo matkalla kapuloille. Uudelle käskylle se ei korvaansa lotkauttanut. Kolmas kehotukseni oli jo aika ponteva ja silloin His syöksähti kapuloiden sekaan ja hajotti koko pakan. Sitten touhusi ihan mitä sattui. Otin vielä neljännen toiston ja tämä meni taas ihan nappiin.
Seuraamista. Hyvin, kuinkas muuten, eihän oltu PK-kokeessa :( Sivulta peruuttaminen ei tosin onnistu sitten millään - menee aina ihan selän taakse, joten päätin, että se saa mennä taaksepäin sillä rumemmalla tavalla, kunhan päätyy oikeaan asentoon.
Luoksetuloja.Nämä ,kaikki ihan hyvin, en yhtään tajua, mikä se suoraan sivulletulo siellä leikkikokeessa oli.
Mökö
Lauantaisen leikkikokeen jäljiltä on ollut vähän halju fiilis. Mietityttää, että se kyylääminen /keuliminen+väljyys tulee esille vain ja ainoastaan PK-kisoissa, jolloin mä en voi tehdä sille mitään. Treeneissä Hiskin seuraaminen on ihan erilaista: kontakti on yleensä hyvä ja seuraaminen tiivistä, vähän liikaakin, paikka tosin on vähän liian edessä. Tokokisoissahan (niissä kahdessa, joissa ollaan oltu), seuraaminen on ollut aivan hyvää myös. Kumma juttu, että vaikka oltiin lauantaina hallissa, jossa ei koskaan olla tehty eteenmenoa, Hiskille näytti pamahtavan sen odotus heti päähän, kun oli "PK-maiset" olosuhteet muuten. Vaikka minä tekisin treeneissä mitä, sillä ei näytä olevan vaikutusta kisatilanteessa. Avain on todennäköisesti Hiskin mielentila, joka taas on kytköksissä kisakäyttäytymiseeni. Ulkonaisesti voin tehdä kaiken aivan samalla tavalla kuin treeneissä, mutta ilmeisesti minusta huokuu jotain outoa. Ja minä luulin, että vain hoffin kanssa tämä seuraaminen on yhtä tuskaa - tiedän, että vika on minussa.
Ainoa, joka näyttää saavan Hiskin kuosiin seuraamisessa, on vartalon jännitys ja hengityksen pidättäminen...Lauantaina tein sitä ajoittain ja joka kerta His skarppasi. Se on vaan kamalan raskasta ja tuomaritkin saattavat huomata. Eli enpä tiedä, mitä nyt sitten seuraavaksi tekisin...
----------------------------------------------------------
Hiskin oikea korvalehti punottaa ja se ravistelee päätään. Tilasin sille huomiseksi eläinlääkärin.
lauantai 11. joulukuuta 2010
Koekaniinina yms
On jääneet viikon päivitykset tekemättä... Yhtä sun toista sentään on puuhailtu eri paikoissa, pääasiassa tokojuttuja. Niistä on otettu ainakin ruutua, jossa His on nyt keksinyt, että sinne juostaan vasemmalta sivulta sisään ja sitten painutaan välittömästi maihin (ihan oikeaan paikkaan kyllä) ilman mitään sen kummempia käskyjä. On onneksi nähty hienojakin ruutuunmenoja. Edelleenkään ei ruudussa ole koskaan mitään.
Tunnaria on treenattu myös. Homma sujuu vaihtelevasti. Itse asiassa parhaiten menee nyt tulitikkutreeni kotona (kiitos vinkistä Katri!). Tosi siististi His haistelee tulitikut ja ottaa ja tuo nätisti oman.
Kaukoja. Kotona jumpattu erityisellä "kakematolla", joka on just sopivan kokoinen, että näen, liikkuuko etu- tai takapää. Sohvatyynyt lisäksi edessä ja takana.
Eteen-sivulle-siirtymiä ja luoksetuloja. Tosi hienoja!
Seuraaminen. Lähtöjä ja pitkää pätkää.
Metallinoutoa. His keksi taas, että metallinen on ihan ällö eikä siihen pysty tarttumaan, joten metallikapula on nyt meillä ollut oh:n lattialla, sitä on piiloteltu ja sillä on leikitty. Tämä on kyllä auttanut. Nyt kapula vaan on päreinä, eli levisi kolmeen osaan :(
Esineruutu
Hiskille neljä esinettä, joista yksi ihan pieni nahanpala, kaikki puoliksi lumen sisällä. Palkka vain ekasta ja viimeisestä. Meni taas tosi hyvin: intoa oli, mutta hyvin keskittyneesti ja järkevästi etsi.
Sitten viikon kohokohta, eli PK-tuomareiden harjoittelutottis Nokialla, Meirän hallissa lauantaiaamuna.
Veljekset Hui ja Hiski olivat "kolmen koplassa", jossa Hui suoritti ensin ja His lepovuoron jälkeen.
Yksi kokelas tuomaroi ja seitsemän/kahdeksan muuta + "opettaja", eli Tapio Toivola arvostelivat myös suoritukset. Este ei ollut täyskorkea ja a-este oli loiva. Eteenmenoa en ottanut ahtaassa hallissa.
Kokemus oli opettavainen ja tulos sensuuuntainen kuin etukäteen arvelinkin. Hiskin seuraaminen oli syvältä, väijyminen ja keuliminen alkoivat heti. Tätä ei olekaan nähty piirimestisten jälkeen, eli His piti tätä selvästi koetilanteena. Itse tein todella huonot käännökset ja vajaan kahdeksikon hlö-ryhmässä, jossa His ei kuulemma myöskään istunut kunnolla.
Jäävien valmistelevissa jatkui sama keuliminen, muuten jäävät menivät oikein, seisomisessa oli ottanut pari askelta, oho. Maahanmenon luoksetulossa tuli suoraan sivulle! Ja Seisomisen luoksetulossakin tuli aivan törkeän vinoon eteen. Ja tätä me ollaan treenattu TOSI paljon!
Nouto ja esteet menivät ihan hyvin, mutta paljon pisteitä ropisi esteiltä, koska heitin molemmilla niin pahasti vinoon (kapulat pomppi kauheesti), että pyysin uusia heitot. Tässä tapahtui sellainen fiba (jonka kyllä itsekin huomasin), että otin tavallaan uudet perusasennot. Yksi tuomarikokelas olisi vienyt liikkeet tästä syystä kokonaan nollille. Tätä ei siis kannata missään nimessä tehdä!
Aiheesta syntyi melko kiivas keskustelu - olipa hyvä, että tein tuon mokan, nyt olen paljon viisaampi tässä asiassa ja varmaan kokelaatkin oppivat jotain :)
Itseäni häiritsi eniten se, että Hiskin hyppy oli taas aika laaka, sille on tehtävä jotain.
Lisäksi tuli selväksi, että koiralle ei voi antaa mitään "merkkiä" esim koskemalla sitä korvaan ennen jääviä liikkeitä tai eteenmenoa, pisteitä lähtee. Tietysti, ellei tuomari huomaa.., mutta siihen ei kannata luottaa.
Suoraan sivulletulo luoksetuloliikkeessä tietää automaattisesti arvosanan laskua tyydyttävään.
(Taas) otti hiukan päähän se, että sekä Huin että Hiskin seuraamisesta sanottiin, ettei "koira ollut iloinen." Siis kun nää pojat ei heiluta häntäänsä seuratessaan ja muutenkin se asento on semmoinen paimentava, tätä tuomarit ei osaa tulkita oikein. Meitä arvostellut tuomari sanoi, että "koira ei päässyt tekemään kaikkea, mitä olisi halunnut" ja oli ihan oikeassa: Hiski oli mainiossa vireessä, itse asiassa se oli vähän liiankin iloinen, siksi se pysynyt oikein paketissa.
Toivola korosti, että nyt yritetään kertakaikkiaan päästä eroon tuomareiden "tulkinnoista" (ja tulkitsevista tuomareista, jee!), eli kaiken arvostelun pitää perustua sääntöhin, ei siihen, mitä tuomari "tykkää" ja miltä hänestä tuntuu.
Ihan hyvä ja hyödyllinen kokemus. Kokonaispisteitä en kauheasti noteerannut, kun ei kenttä eikä esteet olleet sääntöjen mukaiset, paikallamakuu ei ollut täyspitkä eikä eteenmenoa otettu lainkaan.
Niin ja His sai pitkän nenän, kun eteenmenoa ei tullutkaan, eli sikälikin hyvä treeni!
"Kokeen" jälkeen otin Hiskille vielä pitkät pätkät seuraamista, jotka menivät nyt aivan mallikkaasti: ei tietoakaan mistään väijymisestä, huoh.
Lisäksi treenattiin esteet ja luoksetulo, jossa nytkin tuli suoraan sivulle! Niinpä otettiin viimeksi mainittua lajia monta toistoa, joissa palkkasin suorasta eteentulosta ja lopuksi vielä läpijuoksu. Ihan vihonviimeiseksi vielä pitkä pätkä seuraamista, aivan upeasti.
Tunnaria on treenattu myös. Homma sujuu vaihtelevasti. Itse asiassa parhaiten menee nyt tulitikkutreeni kotona (kiitos vinkistä Katri!). Tosi siististi His haistelee tulitikut ja ottaa ja tuo nätisti oman.
Kaukoja. Kotona jumpattu erityisellä "kakematolla", joka on just sopivan kokoinen, että näen, liikkuuko etu- tai takapää. Sohvatyynyt lisäksi edessä ja takana.
Eteen-sivulle-siirtymiä ja luoksetuloja. Tosi hienoja!
Seuraaminen. Lähtöjä ja pitkää pätkää.
Metallinoutoa. His keksi taas, että metallinen on ihan ällö eikä siihen pysty tarttumaan, joten metallikapula on nyt meillä ollut oh:n lattialla, sitä on piiloteltu ja sillä on leikitty. Tämä on kyllä auttanut. Nyt kapula vaan on päreinä, eli levisi kolmeen osaan :(
Esineruutu
Hiskille neljä esinettä, joista yksi ihan pieni nahanpala, kaikki puoliksi lumen sisällä. Palkka vain ekasta ja viimeisestä. Meni taas tosi hyvin: intoa oli, mutta hyvin keskittyneesti ja järkevästi etsi.
Sitten viikon kohokohta, eli PK-tuomareiden harjoittelutottis Nokialla, Meirän hallissa lauantaiaamuna.
Veljekset Hui ja Hiski olivat "kolmen koplassa", jossa Hui suoritti ensin ja His lepovuoron jälkeen.
Yksi kokelas tuomaroi ja seitsemän/kahdeksan muuta + "opettaja", eli Tapio Toivola arvostelivat myös suoritukset. Este ei ollut täyskorkea ja a-este oli loiva. Eteenmenoa en ottanut ahtaassa hallissa.
Kokemus oli opettavainen ja tulos sensuuuntainen kuin etukäteen arvelinkin. Hiskin seuraaminen oli syvältä, väijyminen ja keuliminen alkoivat heti. Tätä ei olekaan nähty piirimestisten jälkeen, eli His piti tätä selvästi koetilanteena. Itse tein todella huonot käännökset ja vajaan kahdeksikon hlö-ryhmässä, jossa His ei kuulemma myöskään istunut kunnolla.
Jäävien valmistelevissa jatkui sama keuliminen, muuten jäävät menivät oikein, seisomisessa oli ottanut pari askelta, oho. Maahanmenon luoksetulossa tuli suoraan sivulle! Ja Seisomisen luoksetulossakin tuli aivan törkeän vinoon eteen. Ja tätä me ollaan treenattu TOSI paljon!
Nouto ja esteet menivät ihan hyvin, mutta paljon pisteitä ropisi esteiltä, koska heitin molemmilla niin pahasti vinoon (kapulat pomppi kauheesti), että pyysin uusia heitot. Tässä tapahtui sellainen fiba (jonka kyllä itsekin huomasin), että otin tavallaan uudet perusasennot. Yksi tuomarikokelas olisi vienyt liikkeet tästä syystä kokonaan nollille. Tätä ei siis kannata missään nimessä tehdä!
Aiheesta syntyi melko kiivas keskustelu - olipa hyvä, että tein tuon mokan, nyt olen paljon viisaampi tässä asiassa ja varmaan kokelaatkin oppivat jotain :)
Itseäni häiritsi eniten se, että Hiskin hyppy oli taas aika laaka, sille on tehtävä jotain.
Lisäksi tuli selväksi, että koiralle ei voi antaa mitään "merkkiä" esim koskemalla sitä korvaan ennen jääviä liikkeitä tai eteenmenoa, pisteitä lähtee. Tietysti, ellei tuomari huomaa.., mutta siihen ei kannata luottaa.
Suoraan sivulletulo luoksetuloliikkeessä tietää automaattisesti arvosanan laskua tyydyttävään.
(Taas) otti hiukan päähän se, että sekä Huin että Hiskin seuraamisesta sanottiin, ettei "koira ollut iloinen." Siis kun nää pojat ei heiluta häntäänsä seuratessaan ja muutenkin se asento on semmoinen paimentava, tätä tuomarit ei osaa tulkita oikein. Meitä arvostellut tuomari sanoi, että "koira ei päässyt tekemään kaikkea, mitä olisi halunnut" ja oli ihan oikeassa: Hiski oli mainiossa vireessä, itse asiassa se oli vähän liiankin iloinen, siksi se pysynyt oikein paketissa.
Toivola korosti, että nyt yritetään kertakaikkiaan päästä eroon tuomareiden "tulkinnoista" (ja tulkitsevista tuomareista, jee!), eli kaiken arvostelun pitää perustua sääntöhin, ei siihen, mitä tuomari "tykkää" ja miltä hänestä tuntuu.
Ihan hyvä ja hyödyllinen kokemus. Kokonaispisteitä en kauheasti noteerannut, kun ei kenttä eikä esteet olleet sääntöjen mukaiset, paikallamakuu ei ollut täyspitkä eikä eteenmenoa otettu lainkaan.
Niin ja His sai pitkän nenän, kun eteenmenoa ei tullutkaan, eli sikälikin hyvä treeni!
"Kokeen" jälkeen otin Hiskille vielä pitkät pätkät seuraamista, jotka menivät nyt aivan mallikkaasti: ei tietoakaan mistään väijymisestä, huoh.
Lisäksi treenattiin esteet ja luoksetulo, jossa nytkin tuli suoraan sivulle! Niinpä otettiin viimeksi mainittua lajia monta toistoa, joissa palkkasin suorasta eteentulosta ja lopuksi vielä läpijuoksu. Ihan vihonviimeiseksi vielä pitkä pätkä seuraamista, aivan upeasti.
perjantai 10. joulukuuta 2010
Kesäkuva taas
Jatketaanpa kesäkuvilla näin pakkasen kynsissä: SM-kisojen pronssijoukkue siis tässä: Pekka+Nero, Katja+Gisa ja minä+Hiski. Kiitos kuvasta, Titta!
tiistai 7. joulukuuta 2010
Tauon jälkeen
Pidettiin sitten viikon täysi treenitauko: edes kotona ei tehty yhtään mitään, siis ei niin mitään. Oikeastaan aika mukavaa - eikä Hiski tuntunut olevan moinaankaan aktiviteettien puutteesta, ehkä lepo teki sillekin hyvää. Pitkiä lenkkejä toki tarvottiin.
Sunnuntai-iltana sitten ajeltiin Marjamäen hallille tokoilemaan ja todettiin perillä, ettei mitään treenejä ollut, koska olikin ollut möllitokot, ei vaan tieto ollut meikäläiselle asti koskaan kulkenut.
Mutta me tungettiin Hiskin kanssa itsemme yhdelle kentälle agilityesteiden sekaan.
Ensin tunnari. Asettelin tahallani (Saijan käpälöimät+oman) kapulat niin, että Hiskillä oli suora näkyvyys agiliitäjiin. Sehän koomaantui ihan täysin: sain toistaa käskyn ainakin kolme kertaa, ennen kuin se edes liikahti, sitten juoksi kapuloille ja jäi seisomaan siihen, tuijotus jatkui. Pakotin Hiskin tuomaan sen hemmetin kapulan vaikka kuinka monta kertaa ja pikkuhiljaa poika alkoi toimia. Joka kerta sieltä kyllä tuli se oikea, mutta se tyyli...
Sitten ruutu. Nyt His oli jo ihan eri moodissa ja juoksi heti ensi lähetyksellä tosi innokkaasti oikeaan paikkaan. Kolme toistoa, kaikki hienosti, vaikka ruutuun piti mennä agiesteiden välistä.
Kaket. Yritin kisamatkaa: ei onnistunut, käveli oikein kunnolla vastaan. Suosista sitten läheltä. S-I:ssä edelleen takapää pompsahtaa eteenpäin. Mutta tällä kertaa Hiski ei sentään koomaantunut :)
Sitten seuraamista agiesteiden ympärillä. Tällä välin tokokentää oli tyhjentynyt ja sain otettua Hiskin kanssa vielä lisää seuraamista - jossa jouduin ihan oikeasti potkimaan poikaa irti jalastani. Lopuksi luoksetulo pitkältä matkalta, loppuun asti.
Haku
Sääksjärvellä ma-aamuna, viisi koirakkoa. Hiskille n. 200 metrin rata. Suunniteltu yhdeksän pistoa oli tällä kertaa todella yhdeksän pistoa. Kävin merkkaamassa etukäteen piilot ja lähetyspaikat. Kaikki suorapalkkoina ja hallintapuoli aika minimissä, ykkössijalla edelleen kovan kisakuurin jälkeen motivaatio ja ylenpalttinen hauskuus. Ja kyllä Hiski tästä tykkääkin! Maalimiehet lumessa lakanoiden alla, ei "silmiinpistäviä" piiloja.
Otin oikealle neljä tyhjää ja lopuksi löydön. Vasemmalle otettiin neljä pistoa, joilla kaikilla löytö, koska haluan vahvistaa nyt tuota vasemman puolen työskentelyä suoraan ja eteenpäin. Kaikki ukot (ensimmäistä lukuunottamatta) ylisyvällä eli noin 80 metrissä. Kolmosukon näki alkuun menevän, kaikki muut valmiina. Eka ei ollut ihan kulmassa, vaan kulmasta eteenpäin. Ei His tietenkään kulman kautta mennyt...Kolmoselle hieno laatikko.
Eka tyhjä oli tosi laaja, toinen muistaakseni hyvä, kolmas taisi olla pikemminkin piikki, kun koiraa ei siellä kovin hyvin nähnyt. Kaikki ukot nousivat hienosti ja pistot olivat riittävän suoria. Oikein hyvä ja rattoisa treeni, kelikin ihan sopiva!
Lopuksi vielä etsiittiin pitkään ja hartaasti pudonnutta radiopuhelinta, joka löytyi onneksi lopulta.
Sunnuntai-iltana sitten ajeltiin Marjamäen hallille tokoilemaan ja todettiin perillä, ettei mitään treenejä ollut, koska olikin ollut möllitokot, ei vaan tieto ollut meikäläiselle asti koskaan kulkenut.
Mutta me tungettiin Hiskin kanssa itsemme yhdelle kentälle agilityesteiden sekaan.
Ensin tunnari. Asettelin tahallani (Saijan käpälöimät+oman) kapulat niin, että Hiskillä oli suora näkyvyys agiliitäjiin. Sehän koomaantui ihan täysin: sain toistaa käskyn ainakin kolme kertaa, ennen kuin se edes liikahti, sitten juoksi kapuloille ja jäi seisomaan siihen, tuijotus jatkui. Pakotin Hiskin tuomaan sen hemmetin kapulan vaikka kuinka monta kertaa ja pikkuhiljaa poika alkoi toimia. Joka kerta sieltä kyllä tuli se oikea, mutta se tyyli...
Sitten ruutu. Nyt His oli jo ihan eri moodissa ja juoksi heti ensi lähetyksellä tosi innokkaasti oikeaan paikkaan. Kolme toistoa, kaikki hienosti, vaikka ruutuun piti mennä agiesteiden välistä.
Kaket. Yritin kisamatkaa: ei onnistunut, käveli oikein kunnolla vastaan. Suosista sitten läheltä. S-I:ssä edelleen takapää pompsahtaa eteenpäin. Mutta tällä kertaa Hiski ei sentään koomaantunut :)
Sitten seuraamista agiesteiden ympärillä. Tällä välin tokokentää oli tyhjentynyt ja sain otettua Hiskin kanssa vielä lisää seuraamista - jossa jouduin ihan oikeasti potkimaan poikaa irti jalastani. Lopuksi luoksetulo pitkältä matkalta, loppuun asti.
Haku
Sääksjärvellä ma-aamuna, viisi koirakkoa. Hiskille n. 200 metrin rata. Suunniteltu yhdeksän pistoa oli tällä kertaa todella yhdeksän pistoa. Kävin merkkaamassa etukäteen piilot ja lähetyspaikat. Kaikki suorapalkkoina ja hallintapuoli aika minimissä, ykkössijalla edelleen kovan kisakuurin jälkeen motivaatio ja ylenpalttinen hauskuus. Ja kyllä Hiski tästä tykkääkin! Maalimiehet lumessa lakanoiden alla, ei "silmiinpistäviä" piiloja.
Otin oikealle neljä tyhjää ja lopuksi löydön. Vasemmalle otettiin neljä pistoa, joilla kaikilla löytö, koska haluan vahvistaa nyt tuota vasemman puolen työskentelyä suoraan ja eteenpäin. Kaikki ukot (ensimmäistä lukuunottamatta) ylisyvällä eli noin 80 metrissä. Kolmosukon näki alkuun menevän, kaikki muut valmiina. Eka ei ollut ihan kulmassa, vaan kulmasta eteenpäin. Ei His tietenkään kulman kautta mennyt...Kolmoselle hieno laatikko.
Eka tyhjä oli tosi laaja, toinen muistaakseni hyvä, kolmas taisi olla pikemminkin piikki, kun koiraa ei siellä kovin hyvin nähnyt. Kaikki ukot nousivat hienosti ja pistot olivat riittävän suoria. Oikein hyvä ja rattoisa treeni, kelikin ihan sopiva!
Lopuksi vielä etsiittiin pitkään ja hartaasti pudonnutta radiopuhelinta, joka löytyi onneksi lopulta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)