Miikku tallasi Hiskille ma-aamuna runsaan kilsan pituisen jäljen, viisi keppiä.
Mentiin ajamaan Hispanderin kanssa kahden tunnin kuluttua niin, etten edes tiennyt, mihin suuntaan jälki lähtee. Lähetin ensimmäistä kertaa aikoihin oikein kunnolla, ja His suuntasi varman oloisesti oikealle, mutta teki heti mutkan kohti tietä. Nonni, takajälki, ehdin ajatella. Mutta Hiippari jatkoikin jäljestystä tien toiselle puolelle: Miikku oli tehnyt varsinaisen hämyn, hyvä, hyvä! Eli nyt tuli jo 12. peräkkäinen jäljennosto oikeaan suuntaan. Ja ihan kohta mentiin taas tien yli alkuperäiselle puolelle, nyt jopa risteyksen kautta. Kyseessä on varsin käytetty lenkkireitti. Hiski jäljesti aivan upeasti, ei mitään epäröintiä missään kohtaa ja kolme keppiä nousi mallikkaasti. Ehdin jo ajatella, että nyt tuli kymppi plussa-jälki. Ei pitäisi nuolaista ennenaikaisesti.
Ehdin juuri vilkaista gepsistä, että oli tultu runsaat 700 metriä. Olimme keskellä Lempäälän (ehkä) pahinta hirvimetsää, jota olen yleensä koittanut vähän vältellä...Silloin His sai ihan yhtäkkiä suoranaisen sätkyn, syöksähti eteenpäin kuin sähköjänis ja tiesin heti, että nyt ollaan hirven perässä. Sanoin pari kertaa painokkaasti "hyi" ja "jälki": Ei minkäänlaista vaikutusta, His painoi menemään kuin heikkopäinen. Siinä ehdittin jo ryysiä monta kymmentä metriä. Joten pysähdyin, kerroin selväsanaisesti, mitä mieltä touhusta olen ja keskeytin homman siihen. Otin kiinni pojan kaulapannasta, en antanut sen edes nuuskia enkä merkkailla matkalla, vaan kuskasin suoraan autoon niin, että hippulat vain vinkuivat. Aamuruoka jäi siis saamatta.
Toivon todella, että tästä hirvestyksestä jäi Hiskille mahdollisimman paska fiilis ;)
Ensin kaksi kolmasosaa täydellistä jäljestystä joka suhteessa ja sitten lopussa pääsin rysän päältä puuttumaan riistanajoon. Täydellinen treeni!
Haluan jäljen ehdottomasti tuonne uudestaan mahdollisimman pian. Olisipa tosi kiintoisaa nähdä, tekeekö Hiippari uudestaan saman tempun.
Jälkien vanhentuessa tokoiltiin Levekin kentällä. Niitä samoja juttua vaan, ei mitään ihmeempää.
maanantai 31. lokakuuta 2011
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Pienesti ja äkkiä
 |
| Hetasta jäi julkistamatta virallinen 9-vuotisfoto. Laitetaan nyt sellainen hiukan myöhässä. Iisisti ottaa ikäneito. |
Kahden tunnin kuluttua (venyi oikeastaan 2,5 tuntiin) palasin rikospaikalle ja lähdin Hiskin kanssa kävelemään. Jäljen lähellä sanoin vaan ohimennen "oliskos jossain jälki?" Hiippari oli vähän äimänä, mutta löi kumminkin nokan maahan. Ja jälleen epäröimättä jäljennosto oikeaan suuntaan. (11.kerta peräkkäin). Olihan se jäljenajo aika tuskaista, kun nurmikko oli varmaan joka siunaaman neliösentiltä täynnä ihmisten ja koirien jälkiä ja frisbeehemmoja poukkoili siellä täällä, mutta kyllä Hispander jäljellä aina välillä pysyi - ja putosi siltä - löysi taas jne. Vähän siinä taisi pojalle jo paniikkiakin pukata. Ensimmäinen keppi löytyi, toinen jäi, ei mitään väliä. Kolmaskin varmaan olisi varmaan jäänyt, mutta autoin sen verran, että jäin ennen keppiä paikalleni seisomaan. Tässä meni toiset viisi minsaa. Palkaksi loppukepistä Hispander sai tappaa mun oikean käden nahkahanskani.
Agrimarketissa käydessä tallasin pikapikaa Hiskille tarkkuusruudun parkkipaikan viereen rikkaruohojen sekaan, hyvät häiriöt ympärillä. Nosti esineen hienosti. Nyt oli mukana jopa kissanruokapurkki palkaksi. Hommassa meni yhteensä kuusi minuuttia.
Torstaina mentiin matalalentoa koko päivä.
Aamulla tokoiltiin Lilin ja Herin kanssa tehotunti Tamskin tallilla. Hiski otti ainakin metallihypyn, tunarin, jossa vähän sähläsi, ohjatun (Jyrkin)ja vissiin ruudunkin. Ja Lili katsoi meidän perusasentoja, jossa riittää työmaata.
To-iltana olimme Nokian kentällä tottiksen yhteistreeneissä hyvin valaistulla treenikentällä, ylellistä. Piti ottaa kisamaisesti, mutta päädyin kuitenkin tekemään vähän eri tavalla. Hiski oli Veikan parina. Otin seuraamisen pysähdyksiä ja oikea tuomari Jani H. katsoi, miten perusasennot onnistuivat. Osa onnistui, osa ei. Palkkauksia välillä. Jäävät, istu ja maa heti palkaten, seiso luoksetulon kera. Tuli vinoon, pöh. Sitten tasamaanouto ilman palkkaa, siirtymät telineille ja niistä palkat, suorituksia. Pari kertaa annoin palautetta kontaktin pudottamisesta. Ei eteenmenoa.
Paikallamakuu kokonaisena, jossain välissä haisteli maata>huomautus.
Lopuksi vähän hengailtiin kentällä, jolla oli muitakin koiria/uroksia, tekee Hiskille hyvää.
Kivat treenit, kiitos Hannahoo järjestämisestä!
Lauantain kauppareissulla Suurjaon takana tyhjällä parkkiksella tokoiltiin taas hieman, tehtiin mm. sarja kakeja Susanin neuvomalla menetelmällä: palkkana kiertäminen taaksepäin. Monta toistoa läheltä maa-sei. Ainakin tämä oli Hiskistä älyhauskaa. Jatkan nyt tätä, vähitellen matkaa pidentäen. Tein reippaasti jopa ruudun ja laitoin ohjatun kapulat (vuorossa Paavo) ruudun lähelle. His meni heti halpaan ja yritti kaksi kertaa ängetä kapulan hakemisen sijasta ruutuun, sain pysäytettyä. Toi lopulta, palkka lennosta. Iso, hälisevä poikajoukko tuli siihen pyörillään sopivasti, seurautin Hiskin välistä. Vielä lähetyksiä kahden törpön välillä.
Haku
Sääksjärvellä sunnuntaina. Hiskille suunnitelman mukaan viisi maalimiestä, toiselle ja viimeiselle ukolle piti olla näytöt.Siis piti, mutta tokalta mm:ltä His loikki iloisesti pallo suussaan: Saija oli luullut että se otti rullan, mutta olikin vohkinut salamana pallon jostain pressun uumenista. Lopussa piti olla aika monta tyhjää, mutta sain hädin tuskin tyhjät molemmille puolille, kun His haistoi tietty maalimiehen kaukaa.
Tuli niitä tyhjiä siinä alkupäässä ja risteilytin onnistuneesti monta kertaa, jee.
 |
| Hiski poseeraa syysmaisemassa. Huom: pupuheijastin pehmentää särmän jätkän karheaa olemusta. |
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Jälkiä ja esineruutuja
Jäljet
Kaikki jäljet kaksi tuntia vanhoja.
Maanantaina Miikku tallasi Hiskille kaksi jälkeä, molemmat noin 200 metriä, kaksi keppiä kummassakin. Toinen oikealle, toinen vasemmalle. Erona vain se, että toista oli tallaamassa myös bc-neito Prima, toista ei.
Helpot jäljet, helpot alustat.
Jäljennostot edelleen ilman lähetyksiä, taas oikeaan suuntaan (nrot 8. ja 9.). Jälkien ajoissa en havainnut mitään eroja, kepit nosti riemukkaasti.
Keskiviikkoaamuna sitten käytiin jälkeilemässä Hämeenkyrössä, Vaivialla asti Tainan + Lallin ja Pia P.:n +Tuplan kanssa. Jälkimmäisellä muka myös nuoriherra Veikka sekä Viski.
Tallasin jäljet Tuplalle ja Lallille ja Taina Hiskille. Mittaa kilsan verran, keppejä kuusi, pitkä jana, jolle otettiin taas vapaa lähestyminen. Jälki lähti vasemmalle. Varma nosto ja oikea suunta jo kymmenennen kerran peräkkäin!!! Tämä systeemi siis toimii.
Hieno, tarkka ja vahva jäljenajo, kaikki kepit nousivat epäröimättä. Täyden kympin suoritus.
Uskon, että kun jälki on sikavaikea, koira joutuu (ainakin vielä koulutuksen tässä vaiheessa) ponnistelemaan jäljellä pysymisessä niin kovasti, että kepit jäävät vähän toisarvoisiksi. Kun jälki on helpohko, kepitkin nousevat paremmin.
Mutta testataan teoriaa lisää.
Esineruudut
Maanantain ruutu tehtiin niin, että vasen laita kulki hakkuuaukiota pitkin. Neljä esinettä, kaksi edessä, toinen näistä siellä hakkuuaukolla ja se osoittautuikin tosi vaikeaksi. Lisäksi juuri, kun Hiski oli etsimässä sitä, tielle ilmaantui koiranulkoiluttaja uroksen kanssa. Hiski pörhistyi heti, alkoi kytsiä koiraa ja lopetti hakemisen, jouduin käskyttämään sitä moneen kertaan.
Toinen ruutu Vaiviassa keskiviikkona oli myös mielenkiintoinen: ruudun takaosassa oli ensinnäkin muutaman metrin korkuinen penkka lähes ruudun mitalta ja takaosa oli hiekkapohjaista motokrossirataa...
Lisämausteeksi pyysin Piaa tuomaan Viskin ihan ruudun viereen.
Taas neljä esinettä, kaksi takana, kaksi edessä. Hiski osasi kyllä aika pian mennä taakse ja kolme esinettä nousi suht sukkelasti. Viimeinen oli vasemmassa etunurkassa, jonka lähellä Viski oli, haukahtelikin välillä sopivasti. Taas Hiippari pörhisteli, vilkuili Viskiä ja jouduin kieltämään sitä, juuri kun se oli esineen lähellä. Lopulta se meni ihan sijaisille ja alkoi nuhjata yhden puunrungon ympärillä. Nosti se esineen sitten lopulta.
Hiskille pitäisi nyt tehdä kaikki esine- ja tarkkuusruudut niin, että siinä vieressä on joku uros häiriköimässä.
Heta haki kummastakin ruudusta yhden, muilta jääneen esineen. Helposti, tietty.
Kiitos Miikku! Kiitos Taina ja Pia!
Kaikki jäljet kaksi tuntia vanhoja.
Maanantaina Miikku tallasi Hiskille kaksi jälkeä, molemmat noin 200 metriä, kaksi keppiä kummassakin. Toinen oikealle, toinen vasemmalle. Erona vain se, että toista oli tallaamassa myös bc-neito Prima, toista ei.
Helpot jäljet, helpot alustat.
Jäljennostot edelleen ilman lähetyksiä, taas oikeaan suuntaan (nrot 8. ja 9.). Jälkien ajoissa en havainnut mitään eroja, kepit nosti riemukkaasti.
Keskiviikkoaamuna sitten käytiin jälkeilemässä Hämeenkyrössä, Vaivialla asti Tainan + Lallin ja Pia P.:n +Tuplan kanssa. Jälkimmäisellä muka myös nuoriherra Veikka sekä Viski.
Tallasin jäljet Tuplalle ja Lallille ja Taina Hiskille. Mittaa kilsan verran, keppejä kuusi, pitkä jana, jolle otettiin taas vapaa lähestyminen. Jälki lähti vasemmalle. Varma nosto ja oikea suunta jo kymmenennen kerran peräkkäin!!! Tämä systeemi siis toimii.
Hieno, tarkka ja vahva jäljenajo, kaikki kepit nousivat epäröimättä. Täyden kympin suoritus.
Uskon, että kun jälki on sikavaikea, koira joutuu (ainakin vielä koulutuksen tässä vaiheessa) ponnistelemaan jäljellä pysymisessä niin kovasti, että kepit jäävät vähän toisarvoisiksi. Kun jälki on helpohko, kepitkin nousevat paremmin.
Mutta testataan teoriaa lisää.
Esineruudut
Maanantain ruutu tehtiin niin, että vasen laita kulki hakkuuaukiota pitkin. Neljä esinettä, kaksi edessä, toinen näistä siellä hakkuuaukolla ja se osoittautuikin tosi vaikeaksi. Lisäksi juuri, kun Hiski oli etsimässä sitä, tielle ilmaantui koiranulkoiluttaja uroksen kanssa. Hiski pörhistyi heti, alkoi kytsiä koiraa ja lopetti hakemisen, jouduin käskyttämään sitä moneen kertaan.
Toinen ruutu Vaiviassa keskiviikkona oli myös mielenkiintoinen: ruudun takaosassa oli ensinnäkin muutaman metrin korkuinen penkka lähes ruudun mitalta ja takaosa oli hiekkapohjaista motokrossirataa...
Lisämausteeksi pyysin Piaa tuomaan Viskin ihan ruudun viereen.
Taas neljä esinettä, kaksi takana, kaksi edessä. Hiski osasi kyllä aika pian mennä taakse ja kolme esinettä nousi suht sukkelasti. Viimeinen oli vasemmassa etunurkassa, jonka lähellä Viski oli, haukahtelikin välillä sopivasti. Taas Hiippari pörhisteli, vilkuili Viskiä ja jouduin kieltämään sitä, juuri kun se oli esineen lähellä. Lopulta se meni ihan sijaisille ja alkoi nuhjata yhden puunrungon ympärillä. Nosti se esineen sitten lopulta.
Hiskille pitäisi nyt tehdä kaikki esine- ja tarkkuusruudut niin, että siinä vieressä on joku uros häiriköimässä.
Heta haki kummastakin ruudusta yhden, muilta jääneen esineen. Helposti, tietty.
Kiitos Miikku! Kiitos Taina ja Pia!
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
EVL- epikset - hyvä Hiippari!
Ylökk järjesti jäsenilleen epäviralliset tokisat Mutalan kentällä ja ilmoittauduin Hispanderin kanssa saadakseni liikkurointia/kokemusta/tasontarkistuksen. Kaikkea tätä kertyikin ruhtinaallisesti - odotusaika tosin venyi neljään tuntiin, mutta ihan rattoisasti tuo saatiin kulumaan. Ainoa, mikä hiukan harmitti, oli se, etten älynnyt ottaa Hetaa mukaan, se olisi taatusti ollut aika pistämätön ahmimiskilpailussa...
Mutta siis näin homma eteni, "tuomarina" Hanna-Mari Ikonen, joka mielestäni noudatti sääntöjä hyvin eikä ollut liian lepsu:
Paikkaistuminen ja p-makuu: 10 ja 10. Oli vähän käännellyt istuessa päätään.
Seuraaminen: 8. Tykkäsin itse: kontakti piti hyvin, paikka oli sopiva eikä painanut ainakaan pahasti. Vinoista perusasennoista ihan aiheelliset rokotukset.
Zeta: 7. Järjestys M-I-S. Muuten hyvä, mutta istui vähän yllättäen maahanmenon. Eipä tätä ole treenattukaan yhtään. Vaikuttaisiko PK-tottis, jossa istu on aina ensin?
Luoksetulo: 8. Oikeat pojot. Seisahtui kuin seinään, maahanmenokin hyvä, mutta lopun tuli hiipimällä ja jäi ihmeen kauas. Annoin jostain käsittämättömästä syystä kauhean vihaiset käskyt, His taisi säikähtää.
Ruutu: 9,5. Puoli pistettä meni tahmeahkosta törpölle menosta. Kyttäsi aloituksessa ruutua jo niin, etten uskonut merkille edes menevän. Ruutuun törpöltä lujaa ja suoraan, kas, kun ei ollut mitään seiniä häiritsemässä.
Tauko
Ohjattu: 10! Tästä olen ylpeä. Meni törpölle vauhdikkaasti, teki näyttävän Paavo-noudon ja tuli jopa suoraan eteen.
Metallinouto: 9,5. En nyt yhtään muista, mistä puoli pistettä meni. Hyvä homma joka tapauksessa.
Tunnari: 10. Tämä oli oikeasti täydellinen. Tosi varma suoritus, kunnon haistelu, ei tönimistä, reipas palautus suoraan. On näköjään onnistuttu treenaamaan oikealla tavalla.
Kaket: 0. Tätä jo aavistelin etukäteen. Näin paikaltani, että Hispander oikein ponkaisi kaksi kertaa eteenpäin. Lähes päivittäisestä lähijumpasta kotona ei siis ole ollut kerrassaan mitään hyötyä, His osaa kyllä läheltä tehdä liikkeet ihan oikein, mutta homma muuttuu sen mielestä ihan toiseksi, kun etäännyn. Jostain syystä en saa tämän treenaamisesta otetta.
Loppupisteemme olivat 253,5, suunta on ylöspäin :))). Olin tajuttoman tyytyväinen Hiskiin: se teki kaiken niin hyvin kuin se vain osaa, se oli iloinen eikä koomaantunut liikaa. Väärä liike zetassa oli työtapaturma, jota ei lasketa.
Huvittavaa, että saimme metallinoudosta 9,5 ja ohjatusta kympin. Nuohan menivät Viialassa piirimestiksissä nollille.
Perusasentojen oionta on näköjään pidettävä ohjelmassa ihan jatkuvasti.
Oli todella hyödyllinen keikka. Olin aika mielissäni siitäkin, etten itse möhlinyt ;)
Täälläpäin on muuten oikeaan tokokokeeseen näköjään yhtä vaikeaa saada paikkaa kuin jälkikisaan.
Mutta siis näin homma eteni, "tuomarina" Hanna-Mari Ikonen, joka mielestäni noudatti sääntöjä hyvin eikä ollut liian lepsu:
Paikkaistuminen ja p-makuu: 10 ja 10. Oli vähän käännellyt istuessa päätään.
Seuraaminen: 8. Tykkäsin itse: kontakti piti hyvin, paikka oli sopiva eikä painanut ainakaan pahasti. Vinoista perusasennoista ihan aiheelliset rokotukset.
Zeta: 7. Järjestys M-I-S. Muuten hyvä, mutta istui vähän yllättäen maahanmenon. Eipä tätä ole treenattukaan yhtään. Vaikuttaisiko PK-tottis, jossa istu on aina ensin?
Luoksetulo: 8. Oikeat pojot. Seisahtui kuin seinään, maahanmenokin hyvä, mutta lopun tuli hiipimällä ja jäi ihmeen kauas. Annoin jostain käsittämättömästä syystä kauhean vihaiset käskyt, His taisi säikähtää.
Ruutu: 9,5. Puoli pistettä meni tahmeahkosta törpölle menosta. Kyttäsi aloituksessa ruutua jo niin, etten uskonut merkille edes menevän. Ruutuun törpöltä lujaa ja suoraan, kas, kun ei ollut mitään seiniä häiritsemässä.
Tauko
Ohjattu: 10! Tästä olen ylpeä. Meni törpölle vauhdikkaasti, teki näyttävän Paavo-noudon ja tuli jopa suoraan eteen.
Metallinouto: 9,5. En nyt yhtään muista, mistä puoli pistettä meni. Hyvä homma joka tapauksessa.
Tunnari: 10. Tämä oli oikeasti täydellinen. Tosi varma suoritus, kunnon haistelu, ei tönimistä, reipas palautus suoraan. On näköjään onnistuttu treenaamaan oikealla tavalla.
Kaket: 0. Tätä jo aavistelin etukäteen. Näin paikaltani, että Hispander oikein ponkaisi kaksi kertaa eteenpäin. Lähes päivittäisestä lähijumpasta kotona ei siis ole ollut kerrassaan mitään hyötyä, His osaa kyllä läheltä tehdä liikkeet ihan oikein, mutta homma muuttuu sen mielestä ihan toiseksi, kun etäännyn. Jostain syystä en saa tämän treenaamisesta otetta.
Loppupisteemme olivat 253,5, suunta on ylöspäin :))). Olin tajuttoman tyytyväinen Hiskiin: se teki kaiken niin hyvin kuin se vain osaa, se oli iloinen eikä koomaantunut liikaa. Väärä liike zetassa oli työtapaturma, jota ei lasketa.
Huvittavaa, että saimme metallinoudosta 9,5 ja ohjatusta kympin. Nuohan menivät Viialassa piirimestiksissä nollille.
Perusasentojen oionta on näköjään pidettävä ohjelmassa ihan jatkuvasti.
Oli todella hyödyllinen keikka. Olin aika mielissäni siitäkin, etten itse möhlinyt ;)
Täälläpäin on muuten oikeaan tokokokeeseen näköjään yhtä vaikeaa saada paikkaa kuin jälkikisaan.
lauantai 22. lokakuuta 2011
2xtoko+2xjälki+1xhaku=loppuviikon hommat
Jälkiä
Ensimmäisen tallasin to-aamuna. Onnistuin löytämään suopursuisen paikan lähtöön. Sen jälkeen olikin sitten melkein pelkkää kivilouhikkoa, johon kypsähdin ja mittaa jäljelle taisi tulla vain joku 400 metriä. En edes laskenut keppejä, olisko sinne pari jäänyt. Joka tapauksessa jälki nousi jälleen oikeaan suuntaan (vasen), nyt kuudennen kerran peräkkäin vapaalla tyylillä.
Toinen jälki perjantaiaamuna, nyt mittaa oli 1,1 kilometriä. Jätin jäljelle irtileikatun sormikkaan sormen, sukanpalan ja kangassuikaleen sekä kaksi keppiä. Ihan alussa oli heti sukanpala ja sen jälkeen 20 metrin päässä keppi. Maasto oli helppoa, lukuun ottamatta lopun hakkuuaukeaa, jolla mentiin pätkän matkaa multa- ja hiekka-alustalla. Sen sijaan tein tolkuttoman määrän kulmia, suoria ja piikkejä sekä kivien kiertämisiä. Nyt pidensin janaa tuntuvasti, mutta edelleen vain lähdin kävelemään jälkeä kohti. Jälleen oikea suunta (oikealle), jo seitsemäs.
Kaikki kangasesineet nousivat hyvin, ensimmäinen keppi jäi (kaahasi ekalta esineeltä suoraan yli) ja varmaan olisi jäänyt viimeinenkin, ellen olisi jarruttanut. Se tosin oli vaikeassa paikassa hiekkakuopan pohjalla. Muuten jäljestys oli kympin arvoista.
Tokot
Torstaina Lilin ja Herin kanssa Tamskin tallilla. Tehtiin muistaakseni kaukoja, ihan päin peetä heti, jos matka pitenee metrinkin - "kotona se kyllä osaa" - pelkkää ruudun paikkaa, ei siis lähetystä, ja siitä seuraamaan tuloa. Metallinouto otettiin, hyvin, ja tunnari, oikein hyvin, vaikka kiihdytin Hiipparin hirveille kierroksille ihan vartavasten. Eipä kai muuta.
Perjantai-iltana uudessa paikassa Lielahdessa, Koirakoutsin hallissa. Paikkaistuminen ja -makuu villakoiran ja pötkyläkoiran välissä. Ei oltu piilossa, mikä olikin hyvä, koska hirveästi olisi istumisessa huvittanut haistella mattoa. Pääsin kieltämään. Paikallamakuussa makasi jo hievahtamatta.
Pienesti seuraamista ja perusasentojumppaa, mikä oli huonoa. Miksi tämä taas levähti? Sitten kaukoja, ei voi edetä senttiäkään, muuten ei onnistu, tulee aina vaan eteenpäin.
Luoksetulo. Vaikka ei sitä oikeastaan mahtunut kunnolla tekemään. Hyvin kuitenkin seisahtui ja meni maahankin.
Ruutu, nurkassa. Merkille hyvin, mutta voi jösses, kun ruutuun on pakko ängetä sivusta aina vaan, jos seinä on lähellä. Mikä ihmeen taittovika tolla on? Sittenpä taas pelkkää paikkaa.
Ohjattu. Ensin hämy, ei lähetystä, pelkkää istumista>palkka. Sitten Jyrki, joka oli ihan seinän vieressä ja kas, kun meinasi mennä keskimmäiselle. Sain pysäytettyä. Seinä näköjään hämää tässäkin. Paavo kommelluksitta.
Joo, ja pihassa olen huvikseni kokeillut semmosta, että olen laittanut Hiskin noutamaan kapulan, siitä merkille ja siitä hyppäämään. Aika kivasti tuo sujui muutaman hutikierroksen jälkeen. Aluksi pudotti kapulan aina merkillä.
Haku
Sääksjärvellä la-aamuna. Siirryimme hirvimiesten jaloista paikkaan, jossa varsinkin alueen lopussa maasto nousi jyrkästi tasaisen alueen jälkeen. Hiskille suunnitelmana neljä ukkoa ja neljä tyhjää, näytöt ja näytön hetsaus kolmelle ensimmäiselle. Käytännössä tyhjiä tuli kai seitsemän, kun lähetin Hiskin lopussa niitten mäkien päälle useampaan kertaan ennenkuin saatiin tarpeeksi suorat pistot. Hyvä treeni.
Tulipa muuten mieleen, että Hiski on ollut kuudessa hakukokeessa, joista viidestä se on saanut ykköstuloksen. Lisäksi se on ollut seitsemässä etsintäkokeessa, joissa on hakuosuus. Yhteensä takana on siis 13 kisaa ja yhdessäkään siltä ei ole jäänyt ukko löytymättä tai ilmaisematta.
En tiedä vieläkään, onko Hiski parempi haku- vai jälkikoira....
Ensimmäisen tallasin to-aamuna. Onnistuin löytämään suopursuisen paikan lähtöön. Sen jälkeen olikin sitten melkein pelkkää kivilouhikkoa, johon kypsähdin ja mittaa jäljelle taisi tulla vain joku 400 metriä. En edes laskenut keppejä, olisko sinne pari jäänyt. Joka tapauksessa jälki nousi jälleen oikeaan suuntaan (vasen), nyt kuudennen kerran peräkkäin vapaalla tyylillä.
Toinen jälki perjantaiaamuna, nyt mittaa oli 1,1 kilometriä. Jätin jäljelle irtileikatun sormikkaan sormen, sukanpalan ja kangassuikaleen sekä kaksi keppiä. Ihan alussa oli heti sukanpala ja sen jälkeen 20 metrin päässä keppi. Maasto oli helppoa, lukuun ottamatta lopun hakkuuaukeaa, jolla mentiin pätkän matkaa multa- ja hiekka-alustalla. Sen sijaan tein tolkuttoman määrän kulmia, suoria ja piikkejä sekä kivien kiertämisiä. Nyt pidensin janaa tuntuvasti, mutta edelleen vain lähdin kävelemään jälkeä kohti. Jälleen oikea suunta (oikealle), jo seitsemäs.
Kaikki kangasesineet nousivat hyvin, ensimmäinen keppi jäi (kaahasi ekalta esineeltä suoraan yli) ja varmaan olisi jäänyt viimeinenkin, ellen olisi jarruttanut. Se tosin oli vaikeassa paikassa hiekkakuopan pohjalla. Muuten jäljestys oli kympin arvoista.
Tokot
Torstaina Lilin ja Herin kanssa Tamskin tallilla. Tehtiin muistaakseni kaukoja, ihan päin peetä heti, jos matka pitenee metrinkin - "kotona se kyllä osaa" - pelkkää ruudun paikkaa, ei siis lähetystä, ja siitä seuraamaan tuloa. Metallinouto otettiin, hyvin, ja tunnari, oikein hyvin, vaikka kiihdytin Hiipparin hirveille kierroksille ihan vartavasten. Eipä kai muuta.
Perjantai-iltana uudessa paikassa Lielahdessa, Koirakoutsin hallissa. Paikkaistuminen ja -makuu villakoiran ja pötkyläkoiran välissä. Ei oltu piilossa, mikä olikin hyvä, koska hirveästi olisi istumisessa huvittanut haistella mattoa. Pääsin kieltämään. Paikallamakuussa makasi jo hievahtamatta.
Pienesti seuraamista ja perusasentojumppaa, mikä oli huonoa. Miksi tämä taas levähti? Sitten kaukoja, ei voi edetä senttiäkään, muuten ei onnistu, tulee aina vaan eteenpäin.
Luoksetulo. Vaikka ei sitä oikeastaan mahtunut kunnolla tekemään. Hyvin kuitenkin seisahtui ja meni maahankin.
Ruutu, nurkassa. Merkille hyvin, mutta voi jösses, kun ruutuun on pakko ängetä sivusta aina vaan, jos seinä on lähellä. Mikä ihmeen taittovika tolla on? Sittenpä taas pelkkää paikkaa.
Ohjattu. Ensin hämy, ei lähetystä, pelkkää istumista>palkka. Sitten Jyrki, joka oli ihan seinän vieressä ja kas, kun meinasi mennä keskimmäiselle. Sain pysäytettyä. Seinä näköjään hämää tässäkin. Paavo kommelluksitta.
Joo, ja pihassa olen huvikseni kokeillut semmosta, että olen laittanut Hiskin noutamaan kapulan, siitä merkille ja siitä hyppäämään. Aika kivasti tuo sujui muutaman hutikierroksen jälkeen. Aluksi pudotti kapulan aina merkillä.
Haku
Sääksjärvellä la-aamuna. Siirryimme hirvimiesten jaloista paikkaan, jossa varsinkin alueen lopussa maasto nousi jyrkästi tasaisen alueen jälkeen. Hiskille suunnitelmana neljä ukkoa ja neljä tyhjää, näytöt ja näytön hetsaus kolmelle ensimmäiselle. Käytännössä tyhjiä tuli kai seitsemän, kun lähetin Hiskin lopussa niitten mäkien päälle useampaan kertaan ennenkuin saatiin tarpeeksi suorat pistot. Hyvä treeni.
Tulipa muuten mieleen, että Hiski on ollut kuudessa hakukokeessa, joista viidestä se on saanut ykköstuloksen. Lisäksi se on ollut seitsemässä etsintäkokeessa, joissa on hakuosuus. Yhteensä takana on siis 13 kisaa ja yhdessäkään siltä ei ole jäänyt ukko löytymättä tai ilmaisematta.
En tiedä vieläkään, onko Hiski parempi haku- vai jälkikoira....
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Jälleen jälki oikeaan suuntaan
Jälki
Keskiviikkoaamuna poljin Hiskille jäljen Bauhausin taakse, kun oli asioita ko putiikkiin ynnä pariin muuhunkin paikkaan siinä vieressä. Ihan kohtuullisesti saa huomiota, kun pukeutuu viidakkoasuun parkkiksella. Samalla huomasin, että auton oikea takapyörä oli aika lussu. Kiva.
Jälkihaasteet senkun kasvavat: tallasin alkuun jäljen niin, että meno- ja paluujäljet kulkivat 5-10 metrin päässä toisistaan ja niiden välissä meni samansuuntaisesti polku. Alue on puolittaista kaatopaikkaa, kaikenmaailman romua siellä täällä ja talojen kompostit ynnä puutarhajäte ovat vyöryneet sinne joutomaan puolelle. Joka pihasta johtaa polku metsikköön ja koirankusettajaa riittää. Eli harhaa ja hajua piisasi taatusti taas. Mittaa en saanut aikaan 500 metriä enempää. Neljä keppiä. Tasan kahden tunnin vanhennus.
Jälki nousi taas (vapaalla nostatuksella) hienosti oikeen suuntaan (oikealle), jihuu! Nyt siis jo viidennen kerran peräkkäin. His jäljesti aivan erinomaisesti. Muistin aika hyvin, mistä olin mennyt, koska ei oltu missään varsinaisessa metsässä, vaan taajamapusikossa, ja pistin mieleeni maamerkeiksi mm. maastoon heitetyt tietokoneen näytöt, akut ja muovikanisterit. Kaksi ensimmäistä keppiä jäi, toisen niistä löysin itse lehtien alle hautautuneena ja näytin Hiskille, jonka ilme sanoi: oho, mistä sä ton kaivoit? Kaksi seuraavaa Hiski nosti itse.
Olin äärettömän tyytyväinen Hiskin jäljestykseen, vaikka ne kaksi keppiä jäivätkin. En nyt välitä kepeistä, nousee, mitä nousee. Hiippari ei ole koskaan ajanut näin vaikeita jälkiä ja uskon, että se keskitttyy nyt niin kovasti siihen oikean jäljen löytymiseen, että kepit jäävät vähän toiseksi. Kaikkea ei voi saada kerralla. En usko, että Hiskin keppimotivaatiossa on vikaa tai että keppien koolla, määrällä tai puulajilla olisi vaikutusta.
Näin jatketaan.
Keskiviikkoaamuna poljin Hiskille jäljen Bauhausin taakse, kun oli asioita ko putiikkiin ynnä pariin muuhunkin paikkaan siinä vieressä. Ihan kohtuullisesti saa huomiota, kun pukeutuu viidakkoasuun parkkiksella. Samalla huomasin, että auton oikea takapyörä oli aika lussu. Kiva.
Jälkihaasteet senkun kasvavat: tallasin alkuun jäljen niin, että meno- ja paluujäljet kulkivat 5-10 metrin päässä toisistaan ja niiden välissä meni samansuuntaisesti polku. Alue on puolittaista kaatopaikkaa, kaikenmaailman romua siellä täällä ja talojen kompostit ynnä puutarhajäte ovat vyöryneet sinne joutomaan puolelle. Joka pihasta johtaa polku metsikköön ja koirankusettajaa riittää. Eli harhaa ja hajua piisasi taatusti taas. Mittaa en saanut aikaan 500 metriä enempää. Neljä keppiä. Tasan kahden tunnin vanhennus.
Jälki nousi taas (vapaalla nostatuksella) hienosti oikeen suuntaan (oikealle), jihuu! Nyt siis jo viidennen kerran peräkkäin. His jäljesti aivan erinomaisesti. Muistin aika hyvin, mistä olin mennyt, koska ei oltu missään varsinaisessa metsässä, vaan taajamapusikossa, ja pistin mieleeni maamerkeiksi mm. maastoon heitetyt tietokoneen näytöt, akut ja muovikanisterit. Kaksi ensimmäistä keppiä jäi, toisen niistä löysin itse lehtien alle hautautuneena ja näytin Hiskille, jonka ilme sanoi: oho, mistä sä ton kaivoit? Kaksi seuraavaa Hiski nosti itse.
Olin äärettömän tyytyväinen Hiskin jäljestykseen, vaikka ne kaksi keppiä jäivätkin. En nyt välitä kepeistä, nousee, mitä nousee. Hiippari ei ole koskaan ajanut näin vaikeita jälkiä ja uskon, että se keskitttyy nyt niin kovasti siihen oikean jäljen löytymiseen, että kepit jäävät vähän toiseksi. Kaikkea ei voi saada kerralla. En usko, että Hiskin keppimotivaatiossa on vikaa tai että keppien koolla, määrällä tai puulajilla olisi vaikutusta.
Näin jatketaan.
tiistai 18. lokakuuta 2011
Heta yhdeksän vuotta. Hiskin jännä jälki
 |
| Heta täyttää tänään yhdeksän vuotta ja siitä tulee päivä päivältä lapsellisempi... - Lilin ottama kuva on hoffien rotumestiksistä Kangasniemeltä kolmen vuoden takaa. |
Kun meitä oli vain neljä eikä aikaa mennyt paljon mitään, tehtiin vielä tarkkuusruutu. Hiski haki Nerin jälkeen Saijan pikkuesineen. Ihan ok.
Maanantaiaamuna teimme Miikun ja Roihun kanssa mukavan syysretken Hämeenlinnan raunioradalle, jossa olin Roihulle viisi kertaa maalimiehenä erinäisissä pömpeleissä. Roihu oli pätevä kuin mikä ja meillä molemmilla oli hauskaa.
Esineruudun teimme varsin mielenkiintoiseen paikkaan: jyrkähkö ylämäki ja vasen laita putosi suorastaan jyrkänteeksi. Aika kova tuuli. Tallattiin vain rajat. Roihu haki ensin ja löysi heti etuesineen ja sen jälkeen poisheitetyn jälkikeppinsä ynnä Hetan hukkaamaan narupallon. Kumpikaan ei tosin ollut ruudussa, mutta viis siitä, hienosti haettu kumminkin!
Hiski löysi etuesineen melkoisen juoksentelun jälkeen ja esineen ihan takaa. Kun näihin meni jo viisi minuuttia, päätin jättää kolmannen. Heta haki sitten sydänkukkaronkin muutamassa sekunnissa.
Ennen raunioita olimme polkeneet koirille jäljet, Miikku tallasi Hiskille noin 500-metrisen, neljä keppiä. Pyysin tekemään mahdollisimman haasteellisen jäljen ja se saatiin. Miikulla oli mukanaan myös Priima-neiti. Jälki kulki ihan alussa tien yli, jota pitkin meni justiinsa jäljenteon aikaan ainakin yksi koiranulkoiluttaja.
Otin Hiipparin jäljelle ihan suoraan esineruudun (ja palloleikin) jälkeen. Se ampaisi matkaan hirveällä draivilla, oli suorastaan hurmostilassa koko matkan, pysyi mielestäni kuitenkin koko ajan jäljellä. Tienylitys harhoineen vaati ymmärrettävästi vähän tarkistamista. Jäljennosto taas vapaaseen tyyliin ilman varsinaista lähetystä ja pienen tarkistuksen jälkeen vasemmalle oikeaan suuntaan (jo neljäs kerta peräkkäin!).
Eli: tosi hieno jäljennös lukuunottamatta semmosta pikkuseikkaa, ettei Hispander nostanut kepin keppiä :))) Ei siis edes loppukeppiä. Näin hyvin loppumerkin, enkä jarruttanut yhtään, halusin nähdä mitä tapahtuu. His jatkoi suoraan tielle ja olisi jatkanut varmaan vaikka maailman tappiin.
Siispä poika jäi tällä kertaa kokonaan ilman palkkaa. Jostain syystä itseäni lähinnä nauratti, ei harmittanut pätkän vertaa. Jäljen imu oli vain jostain syystä nyt niin kertakaikkisen koukuttava, että kepit unohtuivat kokonaan. Eipä tässä itsekään aina kaikkea jaksa muistaa :)))
Maanantaina mennään Miikun kanssa uudestaan ja katsotaan, mitä tapahtuu. Odotan mielenkiinnolla.
Kun His oli ollut hetken autossa, laitoin sen vielä nostamaan jäljen sieltä lopusta ja nyt se muisti noukkia loppukepinkin. Ja sai ruokansa.
Kiitos, Miikku, hyvästä jäljestä ja seurasta!
perjantai 14. lokakuuta 2011
Jälkitason tarkistus
Jälki
Perjantaiaamuna jälleen jäljelle. Lisäsin haastetta kertarysäyksellä, kun tavan jäljet tuntuivat liian helpoilta Hiskille. Gepsi unohtui kotiin (mitään treenivehkeitä ei saisi ottaa autosta pois minuutiksikaan), mutta jälki oli noin kilsan mittainen. Kaksi tuntia vanha, kuusi keppiä, joista pienin ohuempi kuin lyijykynä ja muut sitä isompia. Yhtä lukuunottamatta kaikki vaikeissa paikoissa. Jäljen poljin suositulle ulkoilualueelle Innilän majan taakse, paikkaan jossa risteilee lenkki- ja luontopolkuja ja -teitä ristiin rastiin, taatusti oli harha poikineen. Heta oli mukana myös, on se tosin ollut ennenkin.
Siksakkasin teiden yli, kuljin välillä tietä pitkin, poikkesin tien viereen ja taas takaisin tielle, tein piikkejä ja kulmia ihan teiden viereen. Kerran kävin käytännöllisesti katsoen yhden talon takapihalla. Puolivälin tienoilla poikettiin alueen hirvimetsässä, Heta oli sen näköinen, että aivan lähellä oli sarvipää. Ihan törkeän vaikea jälki siis. Ajattelin, että hyvä, jos puoleenväliin päästään.
Mutta mitä vielä: veli Vekkikaulus oli sikahyvä! Kaikki kepit se kaivoi esiin puoliväkisin ja jäljenajo oli muutenkin superluokkaa. Janan teimme samalla systeemillä kuin kahtena edellispäivänä, eli kuljin vain vinosti kohti jälkeä, ei lähetystä. Olen selvästi paineistanut Hiskin janalla (varsinkin kisoissa) ja siksi suunta on mennyt arpomiseksi. Nyt siis paineet pois, kunnes jäljennosto on varmaa oikeaan suuntaan 90-prosenttisesti. Tänään(kin) suunta oli oikea.
Kaksi edellistä jälkeä His ajoi vähän sillä asenteella, että "kattos mamma, kun tämä sujuu vaikka silmät kiinni, hohhoijaa", mutta nyt se joutui oikeasti keskittymään, vauhtikin hidastui ajoittain selvästi. Yhden polun kohdalla oli pakko merkata. Kaksi kertaa tien imu (hajut?) oli viedä mukanaan. Jännästi His palaa takaisin ymmärtääkseni siihen paikkaan (aika pitkällekin), jossa on "varma jäljenhaju" ja siitä taas nostaa jäljen uudestaan.
Jäljen vanhentumista odotellessa piipahdettiin Levekin kentällä, jossa otimme ensin ohjattua, aluksi pelkkää törppöä, palkkailin ihan vaan istumisesta. Yritin odottaa niin kauan, että se leukojen lonksuttelu loppuisi, mutta eihän sitä jaksa, kun ei ole koko päivää aikaa. Sitten His haki oikean, eli Jyrkin ja sekin meni taas ihan hienosti, jopa palautus oli nyt ihan suora.
Sitten otimme taas ruudun, seinustalla tietty. ja sivusta sisään tietty. Sitten muutama uusinta ilman merkille menoa eri suunnista, hyvin.
Sitten kikkailuosasto, eli lähetin Hiipparin ensin ruutuun, sitten hyppäämään, siitä hakemaan metallikapulaa ja siitä tunnaria. Hyppyä ei mainannut hiffata, se uusittiin, muuten ihan hienosti. Tunnari (iso kasa + oma) on
sujunut viime aikoina paljon iloisemmin ja vauhdikkaammin kuin aikaisemmin, kiva juttu.
Perjantaiaamuna jälleen jäljelle. Lisäsin haastetta kertarysäyksellä, kun tavan jäljet tuntuivat liian helpoilta Hiskille. Gepsi unohtui kotiin (mitään treenivehkeitä ei saisi ottaa autosta pois minuutiksikaan), mutta jälki oli noin kilsan mittainen. Kaksi tuntia vanha, kuusi keppiä, joista pienin ohuempi kuin lyijykynä ja muut sitä isompia. Yhtä lukuunottamatta kaikki vaikeissa paikoissa. Jäljen poljin suositulle ulkoilualueelle Innilän majan taakse, paikkaan jossa risteilee lenkki- ja luontopolkuja ja -teitä ristiin rastiin, taatusti oli harha poikineen. Heta oli mukana myös, on se tosin ollut ennenkin.
Siksakkasin teiden yli, kuljin välillä tietä pitkin, poikkesin tien viereen ja taas takaisin tielle, tein piikkejä ja kulmia ihan teiden viereen. Kerran kävin käytännöllisesti katsoen yhden talon takapihalla. Puolivälin tienoilla poikettiin alueen hirvimetsässä, Heta oli sen näköinen, että aivan lähellä oli sarvipää. Ihan törkeän vaikea jälki siis. Ajattelin, että hyvä, jos puoleenväliin päästään.
Mutta mitä vielä: veli Vekkikaulus oli sikahyvä! Kaikki kepit se kaivoi esiin puoliväkisin ja jäljenajo oli muutenkin superluokkaa. Janan teimme samalla systeemillä kuin kahtena edellispäivänä, eli kuljin vain vinosti kohti jälkeä, ei lähetystä. Olen selvästi paineistanut Hiskin janalla (varsinkin kisoissa) ja siksi suunta on mennyt arpomiseksi. Nyt siis paineet pois, kunnes jäljennosto on varmaa oikeaan suuntaan 90-prosenttisesti. Tänään(kin) suunta oli oikea.
Kaksi edellistä jälkeä His ajoi vähän sillä asenteella, että "kattos mamma, kun tämä sujuu vaikka silmät kiinni, hohhoijaa", mutta nyt se joutui oikeasti keskittymään, vauhtikin hidastui ajoittain selvästi. Yhden polun kohdalla oli pakko merkata. Kaksi kertaa tien imu (hajut?) oli viedä mukanaan. Jännästi His palaa takaisin ymmärtääkseni siihen paikkaan (aika pitkällekin), jossa on "varma jäljenhaju" ja siitä taas nostaa jäljen uudestaan.
Jäljen vanhentumista odotellessa piipahdettiin Levekin kentällä, jossa otimme ensin ohjattua, aluksi pelkkää törppöä, palkkailin ihan vaan istumisesta. Yritin odottaa niin kauan, että se leukojen lonksuttelu loppuisi, mutta eihän sitä jaksa, kun ei ole koko päivää aikaa. Sitten His haki oikean, eli Jyrkin ja sekin meni taas ihan hienosti, jopa palautus oli nyt ihan suora.
Sitten otimme taas ruudun, seinustalla tietty. ja sivusta sisään tietty. Sitten muutama uusinta ilman merkille menoa eri suunnista, hyvin.
Sitten kikkailuosasto, eli lähetin Hiipparin ensin ruutuun, sitten hyppäämään, siitä hakemaan metallikapulaa ja siitä tunnaria. Hyppyä ei mainannut hiffata, se uusittiin, muuten ihan hienosti. Tunnari (iso kasa + oma) on
sujunut viime aikoina paljon iloisemmin ja vauhdikkaammin kuin aikaisemmin, kiva juttu.
torstai 13. lokakuuta 2011
Kepit homeessa ja valiovahvistus
Tänään tuli Kennelliitosta vahvistus Hiskin KVA:lle - sähköpostin liitteenä, ei siis mitään kultareunaista plakaatia ;)
Haku on ns. pulkassa, joten nyt ahkeraa jäljestystä kehiin lumentuloon saakka.
Jälkikepit olivat ihan kirjaimellisesti homeessa, sillä ne ovat lojuneet muovikassissa liiterin nurkassa: jäljentämistä ei ole harrastettu kertaakaan kahteen kuukauteen. Kahden tunnin jälkiä on ajettu viimeksi kesäkuussa.
Jälki 1. Aloitettiin keskiviikkoaamuna helposta treenistä pitkän tauon vuoksi. Tallasin Hiipparille viitisensataa metriä pitkän jäljen, kahdella normikepakolla varustettuna. Piti tehdä vielä lyhyempi, mutta ajauduin oudossa maastossa vähän liian kauaksi tiestä. Normimaasto - eli meillä siis tautisen risukkoinen - paljon kulmia, kivien kiertoa ynnä muuta mausteeksi.
Janat otan nyt aivan "alusta" - kesää on leimannyt takajälki - eli en lähetä Hiskiä lainkaan, vaan lähestytään jälkeä ihan muuten vaan vähän vinosta. Näinhän me tehtiin, kun His oli pentu. Tänään ainakin homma toimi hyvin: nopea reagointi jälkeen ja oikea suunta, vasemmalle. Hirveä hinku ja vinku pojalla tietenkin oli ja mulla oli täysi työ pysyä kaaharin perässä.Yhdessä kohdassa Hiskille tuli vähän "eiku"-tarkistusta, muuten hyvä homma.
Hiskin jäljen jälkeen iski huono omatunto siitä, ettei Heta ole päässyt pitkään aikaan tekemään oikein mitään, joten polkaisin sille vielä tien suuntaisesti sadan metrin jäljenpätkän ja jätin loppuun kepin. Sitten päästin neidon irti ja jäin itse autolle nojailemaan. Hetken päästä Heta kantoi kepin autolle tyytyväisenä. Mukavan laiskanpulskeaa jäljestystä.
Jälki 2. Torstaina tehtiin melkein keskiviikon toisinto, pituutta jäljellä 600 metriä, keppejä kolme, joista keskimmäinen pienenpieni nysä ja viimeinen piilotettu risukasaan. Tasan kaksi tuntia vanha, kova tuuli, lähes myrsky. Hienosti sujui alusta loppuun, jarrutin vähän. Hyvä jäljen nosti oikeaan suuntaan, oikealle.
Hetalle tein taas pienen jäljen ja nyt laitoin jäljelle muovitulpan. Viittoilin menemään metsään päin ja itse odottelin taas autolla esineen palautusta. Palauttihan se.
Jäljen vanhentuessa tokoiltiin Lilin kanssa Tamskin Tallilla.
Hiskille liikkuroituna alusta loppuun ruutu (seinän vieressä), jossa taas pujahti sivusta sisään ja takamus oli vähän irti maasta - kanteli Lili - (ne norjalaiset takajalat vissiin) ja asento mallia korppikotka.
Sitten tunari liikkuroituna, mutta rennolla tyylillä, eli isohko kasa + oma ja itse seisoin aika lähellä kasaa. Lili huuteli "käsky-käskyä", hyvin pysyi. Nätisti haisteli ja palautti vauhdikkaasti, palkka lennosta.
Ohjattu myös liikkuroituna, mutta niin, että Lili antoi taas ylimääräisiä käskyjä. Takapuoli pysyi maassa, mutta asento tietenkin kojoottimainen. Törpölle meno hitaahko, vasemman haku ja palautus hieno, luovutus jopa (melkein) suora. Hyvä Hiippari!
Metallinoudossa kapula kieri ihan hirmuisen sivuun ja His kiersi takaisin. Vein saman tien esteen taakse ja käskin hypätä, kapula pysyi suussa hyvin koko ajan.
Herin jälkeen sitten pieni kikkailu: lähetys ruutuun, siitä hyppykäsky ja metallikapulan noutokäsky. Hyppäsi jopa takaisin kapula suussaan tosi iloisesti. Nää ketjuliikkeet on kyllä Hiskin mielestä tosi siistejä.
Kiva pieni treeni, kiitos, Lili!
Haku on ns. pulkassa, joten nyt ahkeraa jäljestystä kehiin lumentuloon saakka.
Jälkikepit olivat ihan kirjaimellisesti homeessa, sillä ne ovat lojuneet muovikassissa liiterin nurkassa: jäljentämistä ei ole harrastettu kertaakaan kahteen kuukauteen. Kahden tunnin jälkiä on ajettu viimeksi kesäkuussa.
Jälki 1. Aloitettiin keskiviikkoaamuna helposta treenistä pitkän tauon vuoksi. Tallasin Hiipparille viitisensataa metriä pitkän jäljen, kahdella normikepakolla varustettuna. Piti tehdä vielä lyhyempi, mutta ajauduin oudossa maastossa vähän liian kauaksi tiestä. Normimaasto - eli meillä siis tautisen risukkoinen - paljon kulmia, kivien kiertoa ynnä muuta mausteeksi.
Janat otan nyt aivan "alusta" - kesää on leimannyt takajälki - eli en lähetä Hiskiä lainkaan, vaan lähestytään jälkeä ihan muuten vaan vähän vinosta. Näinhän me tehtiin, kun His oli pentu. Tänään ainakin homma toimi hyvin: nopea reagointi jälkeen ja oikea suunta, vasemmalle. Hirveä hinku ja vinku pojalla tietenkin oli ja mulla oli täysi työ pysyä kaaharin perässä.Yhdessä kohdassa Hiskille tuli vähän "eiku"-tarkistusta, muuten hyvä homma.
Hiskin jäljen jälkeen iski huono omatunto siitä, ettei Heta ole päässyt pitkään aikaan tekemään oikein mitään, joten polkaisin sille vielä tien suuntaisesti sadan metrin jäljenpätkän ja jätin loppuun kepin. Sitten päästin neidon irti ja jäin itse autolle nojailemaan. Hetken päästä Heta kantoi kepin autolle tyytyväisenä. Mukavan laiskanpulskeaa jäljestystä.
Jälki 2. Torstaina tehtiin melkein keskiviikon toisinto, pituutta jäljellä 600 metriä, keppejä kolme, joista keskimmäinen pienenpieni nysä ja viimeinen piilotettu risukasaan. Tasan kaksi tuntia vanha, kova tuuli, lähes myrsky. Hienosti sujui alusta loppuun, jarrutin vähän. Hyvä jäljen nosti oikeaan suuntaan, oikealle.
Hetalle tein taas pienen jäljen ja nyt laitoin jäljelle muovitulpan. Viittoilin menemään metsään päin ja itse odottelin taas autolla esineen palautusta. Palauttihan se.
Jäljen vanhentuessa tokoiltiin Lilin kanssa Tamskin Tallilla.
Hiskille liikkuroituna alusta loppuun ruutu (seinän vieressä), jossa taas pujahti sivusta sisään ja takamus oli vähän irti maasta - kanteli Lili - (ne norjalaiset takajalat vissiin) ja asento mallia korppikotka.
Sitten tunari liikkuroituna, mutta rennolla tyylillä, eli isohko kasa + oma ja itse seisoin aika lähellä kasaa. Lili huuteli "käsky-käskyä", hyvin pysyi. Nätisti haisteli ja palautti vauhdikkaasti, palkka lennosta.
Ohjattu myös liikkuroituna, mutta niin, että Lili antoi taas ylimääräisiä käskyjä. Takapuoli pysyi maassa, mutta asento tietenkin kojoottimainen. Törpölle meno hitaahko, vasemman haku ja palautus hieno, luovutus jopa (melkein) suora. Hyvä Hiippari!
Metallinoudossa kapula kieri ihan hirmuisen sivuun ja His kiersi takaisin. Vein saman tien esteen taakse ja käskin hypätä, kapula pysyi suussa hyvin koko ajan.
Herin jälkeen sitten pieni kikkailu: lähetys ruutuun, siitä hyppykäsky ja metallikapulan noutokäsky. Hyppäsi jopa takaisin kapula suussaan tosi iloisesti. Nää ketjuliikkeet on kyllä Hiskin mielestä tosi siistejä.
Kiva pieni treeni, kiitos, Lili!
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Herra Hakuvalio, eli kolmas ykkönen Ikaalisista
Hakukoe, Ikaalinen 9.10.
Yllättävänkin viileässä syyssäässä osallistuimme sunnuntaina Ylökkin järjestämään Hannu Mäen 20 koirakon muistokokeeseen (paikalla lopulta "vain" 16 koirakkoa) Ikaalisisissa.
Tottis oli meillä ensin, mikä sopi paremmin kuin hyvin. Mutta taas kerran kolmen koplalla.
Itse homma meni ihan ookoosti, hampaankoloon jäivät lähinnä vajaat sivulletulot joka ikisessä liikkeessä, missä sivulletuloja oli ynnä löysä ja keuliva seuraaminen. Ja kolmantena harmituksena huonot siirtymät.
Pisteitä herui 92/100, mutta mihinkään henkseleiden paukutukseen ei ole aihetta. Hiski kaipaa selvästi taas kunnon ruotuunlaittoa, eli olisi hyvä saada yksi kisamainen treeni ennen talventuloa.
Esineruutu. Lähetys alamäkeen lenkkeilijöiden ympäröimällä alueella. His nosti kolme esinettä 2,5 minuutissa. 30/30 pistettä.
Hakurata oli aika helppo. Vaikeusastetta nostivat lähinnä aluetta halkovat syvät metsäojat. Lähetin Hiskin ensin oikeaan kulmaan, jonne nokka tuntui osoittavan. Kääntyi kuitenkin puolivälissä poikittain ja lähetin uudelleen kulmaa kohti. Sieltä, ison ojan takaa, noin 20 metriä aluetta eteenpäin nousi ensimmäinen ukko. Toinen oli noin 200 metrissä jälleen ojan takana vasemmalla, kolmas ihan 300 metrissä vasemmassa takakulmasa vielä isomman ojan töyräällä.
Risteilytin Hiskiä, hui sentään (tätä muuten paikataan koko talvi treeneissä...) , ja enimmäkseen se teki homman ihan superisti. Loppupuolella poika sitten päätteli, että keskilinjan voi ylittää ihan itsekin. Muutama matalaksi jäänyt pisto uusittiin.
Tuomari kehui ohjaajan työskentelyä - öhöm - harmooniseksi.
Työskentelystä lähti vain kaksi pistettä (38/40), mutta ilmaisuista peräti kuusi! Tämä oli sama tuomari, joka viime vuonnakin karsi meiltä ilmaisupisteitä oikein urakalla. Ilmaisut olivat nyt ihan samanlaiset kuin Tavesin kokeessa kuukausi sitten. Silloin pisteet 10, 9, 10. Nyt: 8, 9, 7.
Pisteitä lähti ekalla piilolla siitä, tokalla siitä", ettei koira vienyt suoraan piilolle", tokalla siitä, että ohjaaja putosi polvilleen ojaan kesken näytön ja viimeisellä näytöllä siitä, "ettei koira vienyt piilolle tarpeeksi voimakkaasti ."
No, onneksi tulos ei ollut kiinni näistä, vaan pisteitä tuli hausta 162 ja koko kisasta siisyhteensä 284.
Niinpä Hiskista tuli nyt hakuvaliokin, eli se on sitten 2x KVA. Aika mahtavaa! Tämä on ollut iso haaveeni ja nyt se on siis totta. Haku ei ole nykyisellään ihan helppo laji: treenejä on takana pitkälti yli 200, osa keskellä talvea.
Suurensuuret kiitokset kaikille ihanille treenikavereille!!!
Hiskin sijoitus oli 2./9. Voiton vei hieno hakurotikka, Musanterin Indy.
Miikku ja Roihu olivat samassa kokeessa ja ottivat ykköstuloksellaan hienosti luokkavoiton alo-luokassa. Hyvä meidän hakuryhmä!!! Ja kiitos kuvaamisesta, Sara!
Yllättävänkin viileässä syyssäässä osallistuimme sunnuntaina Ylökkin järjestämään Hannu Mäen 20 koirakon muistokokeeseen (paikalla lopulta "vain" 16 koirakkoa) Ikaalisisissa.
Tottis oli meillä ensin, mikä sopi paremmin kuin hyvin. Mutta taas kerran kolmen koplalla.
Itse homma meni ihan ookoosti, hampaankoloon jäivät lähinnä vajaat sivulletulot joka ikisessä liikkeessä, missä sivulletuloja oli ynnä löysä ja keuliva seuraaminen. Ja kolmantena harmituksena huonot siirtymät.
Pisteitä herui 92/100, mutta mihinkään henkseleiden paukutukseen ei ole aihetta. Hiski kaipaa selvästi taas kunnon ruotuunlaittoa, eli olisi hyvä saada yksi kisamainen treeni ennen talventuloa.
Esineruutu. Lähetys alamäkeen lenkkeilijöiden ympäröimällä alueella. His nosti kolme esinettä 2,5 minuutissa. 30/30 pistettä.
Hakurata oli aika helppo. Vaikeusastetta nostivat lähinnä aluetta halkovat syvät metsäojat. Lähetin Hiskin ensin oikeaan kulmaan, jonne nokka tuntui osoittavan. Kääntyi kuitenkin puolivälissä poikittain ja lähetin uudelleen kulmaa kohti. Sieltä, ison ojan takaa, noin 20 metriä aluetta eteenpäin nousi ensimmäinen ukko. Toinen oli noin 200 metrissä jälleen ojan takana vasemmalla, kolmas ihan 300 metrissä vasemmassa takakulmasa vielä isomman ojan töyräällä.
Risteilytin Hiskiä, hui sentään (tätä muuten paikataan koko talvi treeneissä...) , ja enimmäkseen se teki homman ihan superisti. Loppupuolella poika sitten päätteli, että keskilinjan voi ylittää ihan itsekin. Muutama matalaksi jäänyt pisto uusittiin.
Tuomari kehui ohjaajan työskentelyä - öhöm - harmooniseksi.
Työskentelystä lähti vain kaksi pistettä (38/40), mutta ilmaisuista peräti kuusi! Tämä oli sama tuomari, joka viime vuonnakin karsi meiltä ilmaisupisteitä oikein urakalla. Ilmaisut olivat nyt ihan samanlaiset kuin Tavesin kokeessa kuukausi sitten. Silloin pisteet 10, 9, 10. Nyt: 8, 9, 7.
Pisteitä lähti ekalla piilolla siitä, tokalla siitä", ettei koira vienyt suoraan piilolle", tokalla siitä, että ohjaaja putosi polvilleen ojaan kesken näytön ja viimeisellä näytöllä siitä, "ettei koira vienyt piilolle tarpeeksi voimakkaasti ."
No, onneksi tulos ei ollut kiinni näistä, vaan pisteitä tuli hausta 162 ja koko kisasta siisyhteensä 284.
Niinpä Hiskista tuli nyt hakuvaliokin, eli se on sitten 2x KVA. Aika mahtavaa! Tämä on ollut iso haaveeni ja nyt se on siis totta. Haku ei ole nykyisellään ihan helppo laji: treenejä on takana pitkälti yli 200, osa keskellä talvea.
Suurensuuret kiitokset kaikille ihanille treenikavereille!!!
Hiskin sijoitus oli 2./9. Voiton vei hieno hakurotikka, Musanterin Indy.
Miikku ja Roihu olivat samassa kokeessa ja ottivat ykköstuloksellaan hienosti luokkavoiton alo-luokassa. Hyvä meidän hakuryhmä!!! Ja kiitos kuvaamisesta, Sara!
 |
| Tyytyväiset ohjaajat ja kaikkensa antaneet beeceet Hiski ja Roihu. Yritän tässä sovittaa Hiskille "Käyttövalio"-pipoa, joka saatiin jo Parkanosta toukokuussa. His ei päähineestä piittaisi... |
 |
| Leuhkat ja pätevät. |
torstai 6. lokakuuta 2011
Hierontaa ja hommia
Tiistaina Hiipparipoika hierottiin huolella yltä ja päältä. His taas suorastaan heittäytyi Terhin syliin ja oli ihan ekstaasissa koko ajan. Jumeja ei nytkään löytynyt eikä rentoreiska reagoinut oikeastaan mihinkään.
Ennen hierontaa piipahdettiin Kyötikkälän kentällä ottamassa PK-tottista, kaikki liikkeet. Tosi hyvin nuo menivätkin, mutta mikäs oli mennessä, kun ei ollut minkäänlaista häiriötä ja palkkaakin herui kivasti.
Pieni hakutreeni oli vuorossa torstaiaamuna vesisateessa Miikun ja Saran kanssa. Hiskille molemmat kulmat (vasen korkeahkon mäennyppylän takana) ääniavuin ynnä kolmas eteenpäinkääntyvä, jonka menon His näki. Kaikille näytöt.
Esineruudut. Ensimmäinen ruutu helpohkossa maastossa, viisi normiesinettä. Kolme edessä, yksi keskellä, yksi takana. Etuesineet nousivat taas viimeisinä, mutta kaikki löytyivät alle viiden minsan.
Toinen ruutu oli vaikeassa maastossa: nousua, laskua, monttua ja kaatunutta puuta piisasi, lähellä takarajaa oli käytetty polku. Kaikki esineet (3kpl) tällä kertaaHiskin palloja, kaksi edessä (toinen risukasan keskellä), yksi takana, polun toisella puolen. Nämäkin nousivat hyvin ja Hiski oli melkoisen tohkeissaan, kun ruudusta löytyi omia palloja. Siistiä!
Jotain tokoonkin vittaavaa on jossain välissä tehty, tunaria ainakin ynnä kaukoja ruokakupilla.
Ennen hierontaa piipahdettiin Kyötikkälän kentällä ottamassa PK-tottista, kaikki liikkeet. Tosi hyvin nuo menivätkin, mutta mikäs oli mennessä, kun ei ollut minkäänlaista häiriötä ja palkkaakin herui kivasti.
Pieni hakutreeni oli vuorossa torstaiaamuna vesisateessa Miikun ja Saran kanssa. Hiskille molemmat kulmat (vasen korkeahkon mäennyppylän takana) ääniavuin ynnä kolmas eteenpäinkääntyvä, jonka menon His näki. Kaikille näytöt.
Esineruudut. Ensimmäinen ruutu helpohkossa maastossa, viisi normiesinettä. Kolme edessä, yksi keskellä, yksi takana. Etuesineet nousivat taas viimeisinä, mutta kaikki löytyivät alle viiden minsan.
Toinen ruutu oli vaikeassa maastossa: nousua, laskua, monttua ja kaatunutta puuta piisasi, lähellä takarajaa oli käytetty polku. Kaikki esineet (3kpl) tällä kertaaHiskin palloja, kaksi edessä (toinen risukasan keskellä), yksi takana, polun toisella puolen. Nämäkin nousivat hyvin ja Hiski oli melkoisen tohkeissaan, kun ruudusta löytyi omia palloja. Siistiä!
Jotain tokoonkin vittaavaa on jossain välissä tehty, tunaria ainakin ynnä kaukoja ruokakupilla.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Kuin Strömsöössä
Haku
Lauantai-iltapäivänä Sääksjärvellä Marja-Leenan, Saijan ja Liisan kanssa, täysimittainen (300 metriä) rata. Pariinsataan metriin asti tasaista, hyvä näkyvyys, lopussa jyrkähkö lasku vasemmalle ja jyrkkä mäki oikealle.
Viisi löytöä - kolme ensimmäistä näytöin, kaksi viimeistä suorapalkoin - ja kuutisen tyhjää. Eka ukko ei palkannut. Hiski oli ihan kone: ainoa kämmi oli oikean etukulman tyhjä, jonne ei ensin meinannut upota riittävän syvälle: tuuli kävi sieltä, tiesi, ettei siellä mitään ole. Sen jälkeen kaikki meni kuin Strömsöössä. Hurja vauhti alusta loppuun eikä teräsmies edes pahemmin läähättänyt ja leikki raivoisasti. Työskenteli loistavasti eteenpäin ja pistot oli syviä. Hyvin tuli pois ja pysyi hanskassa iloisesti.
Hiski on paljon, paljon paremmassa kunnossa kuin kesällä, mutta me onkin tehty tosipitkiä metsälenkkejä vapaana päivittäin, Heta on ollut mukana vain osan matkasta. Kilometrejä en laske, mutta semmosia yli 2-3 tunnin rämmintöjä epätasaisessa maastossa.
Hirmu kivat treenit kaikenkaikkiaan, kaikilla koirilla hommat meni ihan putkeen. Jäi hyvä mieli toistenkin puolesta.
Tokoa on edustanut muutama pihassa tehty tunari. Rentoutta tavoiteltu. Kaikki virheettömästi, kuinkas muuten. Lisäksi otimme lauantai-iltapäivänä pihassa perusasentojumppaa ja hyppytekniikkkoulua pitkästä aikaa.
Lauantai-iltapäivänä Sääksjärvellä Marja-Leenan, Saijan ja Liisan kanssa, täysimittainen (300 metriä) rata. Pariinsataan metriin asti tasaista, hyvä näkyvyys, lopussa jyrkähkö lasku vasemmalle ja jyrkkä mäki oikealle.
Viisi löytöä - kolme ensimmäistä näytöin, kaksi viimeistä suorapalkoin - ja kuutisen tyhjää. Eka ukko ei palkannut. Hiski oli ihan kone: ainoa kämmi oli oikean etukulman tyhjä, jonne ei ensin meinannut upota riittävän syvälle: tuuli kävi sieltä, tiesi, ettei siellä mitään ole. Sen jälkeen kaikki meni kuin Strömsöössä. Hurja vauhti alusta loppuun eikä teräsmies edes pahemmin läähättänyt ja leikki raivoisasti. Työskenteli loistavasti eteenpäin ja pistot oli syviä. Hyvin tuli pois ja pysyi hanskassa iloisesti.
Hiski on paljon, paljon paremmassa kunnossa kuin kesällä, mutta me onkin tehty tosipitkiä metsälenkkejä vapaana päivittäin, Heta on ollut mukana vain osan matkasta. Kilometrejä en laske, mutta semmosia yli 2-3 tunnin rämmintöjä epätasaisessa maastossa.
Hirmu kivat treenit kaikenkaikkiaan, kaikilla koirilla hommat meni ihan putkeen. Jäi hyvä mieli toistenkin puolesta.
Tokoa on edustanut muutama pihassa tehty tunari. Rentoutta tavoiteltu. Kaikki virheettömästi, kuinkas muuten. Lisäksi otimme lauantai-iltapäivänä pihassa perusasentojumppaa ja hyppytekniikkkoulua pitkästä aikaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)