Monen lajin lahjakkaat poijaat

Nyt pitää muistaa kerrankin mainita, että Vili on aikast hieno paimenpoika. Todennäköisesti sen geeneihin on ohjelmoitu "walk by" ja "away". Siitä saisi aika vähällä treenillä ihan kisakoirankin lajissa, sanoi Marika. Itse alan ihan pikkasen tajuta jotain hommasta. Vaan ei aika tahdo millään riittää. Vauhtia on tässäkin lajissa Vilillä toki kotitarpeiksi ja vähän ylikin. Pitäisi vaatia esim rauhallisempaa kuljetusta, sen tajusin viimeksi.
Nyt alkaa tottiksen treenaaminen Vilin kanssa olla niin kivaa! Otin rohkeasti ohjelmaan "uudet" asiat. Metrinen hyppynouto sujuu kuin vettä vaan ja nyt on tehty muutama treeni myös a-esteellä, koekorkeutta matalammalla tosin. Opetin ensin Vilille oikean kiipeämis- ja alastulotyylin pallolla eikä siihen montaa kertaa tarvittukaan. Nyt se jo noutaa kapulankin menen tullen. Jumaleissön, mikä draivi ja tyyli!  On muuten näyttävä
Ja sokerina pohjalla eteenmenokin etenee: olen jo muutaman kerran lähettänyt Vilin tyhjään kentän laidalle.On pikkasen nopea eteneminen ja pudotus suoraan lennosta maahan. Näyttävä on tämäkin :D
Mikä kaikkein kummallisinta: Vili on aivan hiirenhiljaa näissä jutuissa. Ei tule niitä seuraamiskäsky-vingahduksia. Me molemmat niin nautitaan.
Jännää, että kun alku on tottiksessa tuon ääntelyn takia ollut välillä vähän vaivalloistakin, niin nämä monille koirille vaikeasti opetettavat jutut on olleet pala kakkua. Hyvin yksinkertaista ja suoraviivaista, ei ole tarvinnut miettiä mitään kikkakolmosia. Ainiin yksi pikkujuttu on: tasamaanoudossa tekee melkoisen banaanin vasemmalle ja siksi teen noutoa toistaiseksi aidan vieressä. 
Haku: pari treeniä Vilille, toinen oli jo oikeasti vaikea ja väärinkäsitykset vaikeuttivat vähän lisää. Esimerkiksi Vili näki, kun mm meni toiselle puolelle ja teki silti toiselle puolelle hienon tyhjän piston, ällistyttävää suorastaan. Tyhjiä tuli kaikkiaan kolme, kaikki erinomaista sarjaa. Rullaa Vili mälvää enkä muutenkaan ole ihan tyytyväinen sen mielentilaan haussa, varsinkaan alussa. Sen kuuppa kestää kuitenkin ihmeesti ne kierrokset. Saisi kyllä rauhoittua silti vähän. En ole vieläkään keksinyt lopullista ratkaisua tähän, mietintä ja testaus jatkuu edelleen. Irtorullantuonteja koossa nyt 85 kappaletta.
Molemmille pojille olen kokeeksi tehnyt pari lyhyttä peltojälkeä, joissa on ollut paljon nameja. Hiskille varsinkin ajattelin hakea vähän tarkkuutta näin, Vilille rauhallisuutta ja keskittymistä. Hiskille tämä tuntuu toimivam, se jopa syö nätisti ne namit, mutta Vili... Ei se noteeraa nameja maassa mitenkään, vaikka nokan edessä olisi keko lihapullia. Tuloksena on ollut surkeasti rääkyvä ja mahallaan jäljellä ryömivä pieni bc-poika, joka välillä katsoon taakseen sen näköisenä, että "mikset sää anna mun jäljestää?" Ei järin rentouttavaa. Katsellaan ja funtsitaan.
Hiski on saanut ajaa muutaman metsäjäljenkin ja kepit ovat olleet nyt pienehköjä ja osin piilossa. Hyvin sujuu. Erityisen iloinen olen siitä, ettei His ole ottanut ainoatakaan takajälkeä pitkään aikaan eikä ole enää kääntynyt odottamaan minulta vahvistusta.
 Hiskille olen tarkoituksella tehnyt muutaman tokomaisen tottistreenin treenin vaihteluna. Se osaa ihan täydellisesti edelleen ohjatun noudon ja ruudun. Snif. Siis vanhojen sääntöjen mukaiset.

Ainiin: Vili ui! Tyylilleen uskollisena raivoisasti: vesipatsas vaan kohoaa korkealla, kun se syöksähtää rannalta. Uintityyli on järkyttävää kauhomista. Mutta menee siis todella mielellään veteen. Viime kesänä piti vielä houkutella.  Näin se homma etenee.

Hajahuomioita

His kävi EK-kokeessa ja jouduimme keskeyttämään hyvin menneen maaston jälkeen. Tottis jäi tekemättä ja tulos saamatta. Hiski sai esineruudun jälkeen jonkinlaisen lievän lämpöhalvauksentapaisen enkä halunnut raahata sitä enää kuumalle kentälle.
Tulos ässämmiin ei siis herunut eikä enää ole mahdollista päästä kokeeseen ennen ilmoajan loppua,
Jäljelle meillä olisi tulos. Mietin nyt tässä hetken, mitä tekisi. Tämä olisi joka tapauksessa Hiskin viimeinen ja kahdeksas peräkkäinen SM-kisa.
Kyllähän se ohuesti harmitti, että ollaan ihan turhaan treenattu esim hakua, mutta onpahan ollut koiralla jotain tekemistä.  Toki olisi sekin aika voitu käyttää jäljestämiseen.

Vilin kanssa on edistytty monessa asiassa.
Tottiksessa ollaan nyt siinä pisteessä, että jätän pallon kokonaan kentän ulkopuolelle. Ennen kentälle menoa pistän Vilin ns pakettiin helpolla luopumistreenillä, josta palkaksi kunnon leikki. Sitten hallinnassa kentälle ja siellä pelkästään sosiaalista palkkaa. Vähän tämä vaihe nyt vielä tuottaa tuskaa (=vikinää), mutta uskon, että ajan kanssa toimii. Vili joutuu kunnolla keskittymään tekemiseen/minuun eikä ole koko ajan kyttäämässä palkkaa. ja nyt vaadinkin jo siltä sellaisia asioita, jotka se osaa. Ja tulee kunnolla pitempiä palkattomia jaksoja. Eikä yhtään haittaa, vaikka vire vähän laskee.
Paikallamakuu on nyt otettu kunnolla ohjelmaan ja se sujuu hyvin kovissa häiriöissäkin. Myös ampumista on tehty p-makuun aikana. No problem.
Eteenmenoa on kokeiltu muutama kerta pallolle ja kerran ilman palloa, ihan maahanmenon kera. kaksi käskyä se vaati :) Enpä usko, että tästä saadaam aikaan suuria ongelmia.
Noutoja, enimmäkseen niin, ettei kapulaa ole heitety, vaan viety. Tekee aikamoisen banaanin. Pitää tätä fiksata.
Kapulan luovutuksia edessä. Sivulle siirtiminen siitä ei vielä vörki.
Seuraamisen (paljon käännöksiäm vauhdinmuutoksia ja pitkiäkin pätkiä välillä) lisäksi olemme treenanneet (hyvin) vähän myös jääviä. Koska ne ovat minusta tylsiä. Istuminen pitöisi saada nopeammaksi. Tätä en osannut Hiskillekään opettaa.
Ja nyt on otettu ohjelmaan myös esteiden eteen seurauttaminen (ei noutoja siinä), kapulatelineelle seurauttaminen ja p-makuupaikalle seuraaminen.
Hyppynoutoa on tehty pihassa (ei vielä kentällä) ja se on onnistunut aivan loistavasti. ja täysin äänettömästi...
Näistä se kokonaisuus pikkuhiljaa alkaa koostua :D

Jälki Vililtä kulkee ja kepit nousevat hämmästyttävän varmasti. Vauhti on edelleen tappava. Olen tehnyt paljon jälkiä, joissa on vain yksi keppi päässä ja siitä megapalkka. Vieraitak jälkiäkin on muutama saatu.

Hakua on ollut aika harvakseltaan, kun olen keskittynyt enemmän Hiskin treenaamiseen. Mutta nyt on irtorullan tuonteja kasassa 78 kappaletta. Sadan jälkeen oli ajatus siirtyä kiintorullaan. Umpihämypiilojen kanssa oli vähän ongelmia, kun ne herättivät Vilissä haukkuilmaisureaktion (opetettiin haukkumaan niiden kanssa). Mutta eiköhän tämäkin ajan kanssa ratkota.
Nenä toimii haussakin hienosti ja pistot on suoria. Vilin kanssa joutuu vaan olemaan tarkkana, ettei huuda sitä pois maalimieheltä. Se nimittäin tulee, Hiski ei.

Esineruudussa mennään edelleen kaistaleittain. Hyvin poika hakee esineitä ja hirveällä draivilla ja vauhdilla sielläkin. Treenikavereitten mukaan maapallo nytkähtää aina pikkasen, kun Vili starttaa ruutuun.

Eihän tässä voi olla kuin tyytyväinen tohon nuoreen mieheen, parantaa kuin sika juoksua. Huomaan aina välillä ajattelevani, että ton kanssa voi olla aika makeeta mennä kokeeseen. Sitten joskus...

Ja huomenna paimenpoika pääsee taas oikeisiin hommiin ja mamma joutuu pois mukavuusalueeltaan.