HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Onnistunut keikka Hämeenkyröön :)

Ei pitänyt kylläkään mennä - hakukisoihin. Olin ilmoittautunut jossain välissä Hämeenkyröön ja joutunut jollekin kaukaiselle varasijalle. Päätin, että kisaankin sitten piirimestiksissä, kun ei kerran paikkaa lohjennut.
Torstai-iltana sitten soitettiin ja aneltiin tulemaan runsaitten peruutusten takia. Hetken miettimisen jälkeen päätin, että mennään nyt sitten, saahan tuosta hyvän maksetun treenin- Matka on lyhyt ja kokeen alkamisaikakin inhimillinen, eli klo 10.
Siis nokka kohti H-kyröä. Mielessä siinteli sellainen ihana, tasainen mäntykangasmaasto, jossa pieni hakukoira ja hänen emäntänsä kirmailisivat kepeästi - eli helppo, kevyt hakusessio.
Haku
Nojoo. Maasto ei ensinnäkään ollut millään mäntykankankaalla, vaan Vesajärvellä, synkässä kuusikossa. Sinänsä ihan jees-rata, keskilinja (taas) kapea polku, vasemmalla kalliota, oikealla tasaisehkoa.
Tarje Vee oli ennen vuoroamme muistutusmaalimiehenä Hiskille, ja se teki varmaan hyvää pojalle.
Aloitin sitten pistotuksen. Pistotin. Ja pistotin. Ja pistotin Ja p- ... Ei nouse ukon ukkoa ja sadan metrin merkki lähestyy. Olin aika varma, että mm on jäänyt jonnekin matkan varrelle ja His alkoi jokaiselta tyhjältä palattuaan olla yhä enemmän maansa myyneen näköinen. Kehuin ja kannustin sitä vuolaasti ja aina vain se reppana vilahti uudelleen metsän siimekseen. Vihdoin His tuli rulla suussa. Väärältä puolelta kaiken lisäksi, oli ylittänyt keskilinjan omia aikojaan.
Eka maalimies oli 200 metrissä, jyrkän kallion takana! Sitten taas juostiin sinne satasen  hujakoille keskilinjalle ja lähdettiin eteenpäin. Aikaa oli kulunut jo melkein 15 minuuttia. Hiski sai onneksi löydöstä uutta puhtia ja sen epävarmuus hävisi. Tässä vaiheessa minulta oli maaston taju ihan hukassa. Heittelin vaan Hiskiä kahta puolta ja pian se taas pyyhkäisi rullan kanssa, jäi taas sinne jonon hännille, eikä löytänyt mua. Olin kuitenkin ehtinyt nähdä, että se tuli rullan kanssa ja käskin näyttää. Maalimies oli oikealla puolella aivan 300 metrissä. Vielä paluu juoksujalkaa lähetyspaikkaan ja viimeinen pisto vasempaan: bingo, ukko oli siellä, vihonviimeisessä nurkassa 300 metrissä myös!
Aikaa jäi viisi sekuntia...
Voihan rähmä, mikä rata. Pistotin aivan liian tiuhaan alkuun, kun en millään uskonut, että eka maalimies voisi olla noin kaukana.
Miinuksia meni sitten ilmaisuista (oho): taas oli liian hidas vauhti. Työskentelypisteitä pudotti minun tiuha pistottamiseni ja takatyöskentely (kun lähettelin jo tutkituille alueille) ynnä keskilinjan ylitys. Lisäksi otin vahingossa muutaman askeleen taaksepäin keskilinjalla hermostuksissani. Joo, ja ohjaaja sai aiheellisesti pyyhkeitä maastonlukutaidottomuudesta. Muuta en nyt muista.
Olin niin tyytyväinen Hiskiin, että olin ratketa riemusta. Jos koira tällaisen superradan selvittää, niin "tavalliset"  hakuradat on sille kakunpaloja!!!
Pisteitä tuli "vain" 152, mutta sillä ei ollut mulle mitään merkitystä. Tämä oli mahdottoman opettavainen harjoitus ja myös erinomainen koiran motivaation testi: en olisi ikinä pystynyt järkkäämään tämmöistä treeniä. Mutta en kyllä ikinä enää myöskään ylenkatso "kyläkisoja" ylihelppoina. Tämä koe vastasi vaikeusasteeltaan mitä tahansa arvokisoja.
Esineruutu
Ruutu oli vastaavasti sitten helppo: tasaista kangasmetsää. Heti näki, ettei tuolla mitään etuesinettä voi olla, ellei sitä ole kaivettu maahan :)
His toi kaikki kolme esinettä peräperää, nyt se oli oma itsensä esineruudussakin. "Päämäärätietoinen" suoritus, sanoi tuomari. Kuten olikin.
Yksi leluista oli isohko pehmonalle, jonka Tarjan Bertta oli oikeasti pistää poskeensa. Tarja joutu pyydystämään koiran "haavilla" ja toinen puoli lelusta oli jo kuulemma koiran kitusissa.
Tästä ansaitut 30 p, eli maastosta kasassa 182.
Tottis
Laskeskelin mielessäni, että ykköstulokseen tarvittaisiin 88 pistettä. Edelleen olin niin mielissäni hausta, ettei tuolla niin kauheasti ollut väliä.
Päästiin ekana suorittamaan, Tarja ja Bertta parina. Kumma kyllä iski hirveä jännitys päälle: en meinannut pystyä kunnolla hengittämäänkään...Käytin kuitenkin niitä hengitys/jännitystekniikoita ja seuraaminen  meni aika kivasti> erittäin hyvä, jipii!!! Tuomari valitti ainoastaan "levottomuudesta".
Jäävät: istumisen ja maahanmenon valmistelevat taas keulittiin>erittäin hyvä. Seisominen> Erinomainen
Nouto>Erinomainen
Hyppynouto>puutteellinen. Kiersi takaisin, mistä tämä telineiden keirtäminen nyt on tullut? Muistan ajatelleeni, että siinä meni ykköstulos
A-este>Erinomainen
Eteenmeno>erittäin hyvä (keuli ehkä hieman...), sairaan hieno juoksu ja maahanmeno.
Paikallamakuu>Erinomainen
Kun tuomari sanoi lopuksi, "...tänään 88 pistettä", olin riemuissani. Pisteet riittivät  just ykköseen, eli yhteispisteet 270. 
Kyllä jäi hyvä mieli ja maku, tähän olisi oikeastaan hyvä lopettaakin koko kisakausi :)))
Olen treenannut seuraamisen lähtöjä hengitystekniikalla aika paljon. Ainakin nyt näyttäisi siltä, että tämä tepsii Hiskiin. Jatketaan siis näin.
Tottiksen ja esineet arvosteli Jani Heinilä ja haun Katja Kerokoski.

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jiiihaaa! \o/ Onnea taas hienosta suoriutumisesta! :D

Toivottaa Saija

Anonyymi kirjoitti...

Hirveän isot onnittelut, ollaan ihan sanattomia!

Katri ja Merkka

Laura kirjoitti...

Ihan mieletöntä, ONNEA! :)) Te ootte niiiin taitavia, ettei sanat riitä :).

Eikö Hiski just käynyt hierojallakin, ettei siis kiertämiset voi johtua jumituksesta?

Hanna kirjoitti...

Hurjan paljon onnea vielä tätäkin kautta :) Te olette ihan mieletön parivaljakko!!

Susan Miiro kirjoitti...

Ihan superisti onnea 1-tuloksesta!!!

Liisa kirjoitti...

Paljon onnea!! :)

Hiippari kirjoitti...

Älkääs ny liioitelko, vaikka onhan toi hra Hiskonen aika hyvä, varsinkin, jos viittii seurata :) Laura: se jumitus mullekin tuli mieleen. Ensi viikon perjantaina on taas hieroja, katotaan mitä tuo sanoo. Nyt otetaan joka tapauksessa ihan levon kannalta.

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut vielä tätäkin kautta! Kun hehkutin vaikeaa rataa Mari H:lle, niin hän vain totesi, että mites olisitte Bertan kanssa suut panneet, jos kaikki maalimiehet olisivat olleet samalla puolella 200, 250 ja 300 m. Tai itselle tuli mieleen vaitoehto 0, 0 ja 300. Mutta nyt on kyllä 'voittajafiilis' ja siitä nautitaan! Talvi aikaa treenata noita muita vaihtoehtoja.

TarjaV & Bertta

Hiippari kirjoitti...

Onnittelut itsellesi, Tarja!
Mari se keksii inhat jutut ;) Kerro terveisiä, kun menet leirille! Ja kiitokset vielä maalimiehenä olosta ja seurasta!

Blondi ja Tosiblondi kirjoitti...

Te ootte kyllä ihan huippuja! Koita ens vuodelle keksiä pari näyttelyä Hiskoselle, mää voin "uhrautua" sen kanssa kehään ;)

Lili & Likat

PiaP kirjoitti...

Paljon onnea! on teillä ollut erinomaisen huikaiseva kisakausi. Jo pelkästään kymmenen pk-kisaa noin nuoren koiran kanssa on melkoinen temppu! Saati sitten vielä se, että tulostaso on ollut kova! Paljon onnea hienosti koulutetusta koirasta!

Hiippari kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Hiippari kirjoitti...

Ja tietysti suurkiitokset ihan jokaikiselle treenikaverille!!!
Lili: otan kiitollisena trajouksebn vastaan :) Pitänee vaan ensin käydä jossain mätsärissä.