HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




tiistai 5. lokakuuta 2010

Läpivalaisu

Sunnuntain koe siis tarkastelussa.
Haku
Miten voin olla niin ääliö, että pistotan koiraa ihan törkeän tiuhaan ja kaiken lisäksi alueille, joilla se on jo käynyt? Puolustuksena on pakko sanoa, että en voinut painajaisissanikaan kuvitella, että eka maalimies olisisi 200 metrissä. Toisaalta multa  hukkui maastonlukutaito siinä rytäkässä, kun kaahattiin ekalle piilolle: enhän mä edes tiennyt, miten pitkällä se oli.
Hyvää omassa toiminnassani oli koiran kehuminen, josta se selvästi sai potkua ja se, etten tehnyt yhtään mokaa näyttöjutuissa!
Hiski pelitti kaikenkaikkiaan hienosti, varsinkin, kun ajattelee, miten vähän meillä on täyspitkiä ratoja takana: tämä koe mukaanlukien peräti neljä kappaletta ja niistäkin kaksi vähän vajaata...Sellaista määrää tyhjiä pistoja peräkkäin, jonka poika joutui heti alkuun tekemään, ei olisi tullut mieleen edes yrittää. Valeilmaisun vaara oli kyllä jo suuri. Motivaatiossa ei ole vikaa, ja oli mahtavaa nähdä, miten koiran vire nousi ensimmäisestä löydöstä. Eli His kyllä palkkautuu jo löydöstä.
Mutta parannettavaa on silti vielä paljon. Takapistoja tuli nytkin, niihin pitää kiinnittää huomiota erityisesti. Rullan His toi hyvin, mutta jälleen tuli yhdellä mm:llä se ongelma (siellä 300 metrissä ollut toinen ukko), että His ei löytänyt minua, kun tuli rullan kanssa. Kun pisto on ollut vaikka semmoset sata metriä eteenpäin, niin His lähtee liian pitkälle taaksepäin etsimään minua,  kun olenkin edennyt tällä välin hyvän matkaa. Treeneissähän (kun ukko on suoraan edessä tai melkein edessä) se tuo yleensä aina rullaa eteenpäin. Näyttöliinan lukon naksuttelua ei saa tehdä, yskiä ei saa. Hmm.
Toinen ongelma on sitten edelleen se "löysä" näytölle vienti. Siinäkin kyllä vaikuttaa se pitkä näyttömatka. Mutta katsellaan nyt: huhut kertovat, että säännöt muuttuisivat niin, että näytölle pitää mennä kävelyvauhtia. 
Treenien suunnittelu alkaa heti...
Esineruutu
Tässä ei nyt ollut moitteen sijaa. Hyvä, että sattui helppo ruutu, kaipasinkin sataprosenttista onnistumista ihan Hiskinkin takia.
Tottis
Seuraaminen, tuo lempilajini :( Vaikka siitä nyt irtosikin eh, ei perusongelma, eli kentän reunan kyttääminen,  ollut mihinkään kadonnut. His oli ihan samanlaisessa tilassa kuin Nokiallakin, mutta nyt olin itse paljon paremmin varautunut ja sain pidettyä sen lapasessa. Eli His piti paikkansa (ilmiselvästi hirveällä ponnistuksella), mutta vilkuili eteenpäin. Aina kun huomasin sen, vedin henkeä syvään sisäänpäin ja puristin mahan ja pakarat tiukaksi ja His skarppasi. Eli, kyllä, Lea-täti, kontrolloin koiraa kropallani. Olin ihan hikinen ja melkein vapisin, kun homma oli ohi.
Jäävät. Istumisen ja maahanmenon valmistelevissa olin itse lepsumpi (voipunut) ja His pääsi keulimaan. Ja istumisessa se oli kamalan levoton, haisteli possu jopa maata, kun lähestyin. Seisomisen valmisteleva osuus oli ihan hyvä, se kun tehdäänkin eri suuntaan...
Noudoissa ei muuta ongelmaa kuin se hyppyesteen kiertäminen. Pitää nyt selvittää, onko Hiskillä jotain jumeja vai onko syy jossain muussa. Kapula oli ihan hyvässä paikassa, Hiski tuli ihan tyynesti sen kanssa esteen ohi sen näköisenä, että "näinhän tää pitkin tehdä, eikö?" Ei mitään luimistelua eikä epävarmuutta kuten Hetalla aikoinaan, kun se huomasi mokanneensa.
Eteenmenossa His oli jo puoli metriä edessä ja lentoon lähdössä. Tuomarikin  naureskeli, että "sitten koira pääsi tekemään lempiliikkeensä."
Erittäin positiivista oli, että kaikki eteentulot olivat suoria ja sopivalla etäisyydellä eikä yksikään sivulle siirtyminen jäänyt vajaaksi. Näitä onkin treenattu aikalailla.
Eli. Seuraamisongelma on ja pysyy, sitä työstetään aina vaan.
Heinilä kehui sekä koiraa että ohjaajaa nyt kovasti, mutta hän onkin tosi kiltti tuomari :)
Ihan erikseen kyllä sitten loppusanoissa mainittiin, että voittajaluokassa oli tosi hyvät koirat ja minun mielestäni nämä kehut olivat kyllä aiheellisia kaikkein kolmen kohdalla.

Ei kommentteja: