Kesä on hurahtanut kuumissa merkeissä ja treenailut on pakostakin jääneet normaalia vähemmälle.
Itse kävin PK SM-kisoissa polkaisemassa ensin EK-kokeessa yhden jäljen ja olin sen jälkeen keppien vastaanottajana. Seuraavana päivänä talsin jälkikokeessa kaksi jälkeä ja otin taas keppejä vastaan. Kivat kisat ja hyvä tunnelma! Vili pääsi lauantaina vähän fiilistelemään.
Jotain sentään on tehty. Vilin tottiksessa edelleen pääpaino mielialatreeneissä, eli äänettömyyden tavoittelussa. Nollatoleranssia haetaan. Joskus onnistuu, aina ei. Ehkä keskimäärin kuitenkin on edistytty. Ideana edelleen, että toiminta lakkaa heti ja palkan mahdollisuus poistuu, kun pienikin vingahdus kuuluu. Seuraamisessa se ei edelleenkään ole riittävän rento, yhteistreeneissä siis. Kun ollaan yksin tai kaksin, se ei ole läheskään yhtä jännittynyt. On tehty suht paljon ilmoittautumistreeniä toisen koiran kanssa.
Noutoja ei ole oikeastaan treenattu lainkaan, vain kapulatelineen lähestymistä. Metrisellä hämytreenejä so Vili istumaan toiselle puolelle ja minä huutelen toiselta puolelta erilaisia sanoja kuten "tomaatti", "sukkahousut" ja "siideri". Jossain kohtaa sitten "hyppy". Joskus palaan toiselle puolelle palkkaamaan hyvästä keskittymisestä eikä hyppyä tule ollenkaan. Treenikaveri kuuntelee toisella puolella, tuleeko piippausta. Ei ole vinkunut tuossa enää aikoihin. Hyvä treeni.
Uimaan Vili pääsee nykyään vain kunnollisen (ja hiljaisen!) ja keskittyneen seuraamisen kautta. Itse uiminenhan on sitten kamalaa kauhomista.
Jälki pojalta sujuu kuin tanssi: ei takajälkiä, hienot kulmat, kepit tarkasti ja harhajälkiäkin on testattu. Ei mene halpaan. Nyt koitan vähän piilotella keppejä.
Esineruudussa ei erikoista: välillä Vili sortuu tosin hiukan esineen tappamiseen. Ihan pakko...
Haun edistymiseen olen nyt hyvin, hyvin tyytyväinen. Keksin lopultakin ilmaisuun sopivan riittävän selkeät systeemit (ja hyvät maalimiehet!) ja ilmaisut alkavat olla niin kohillaan, että mietin jo vakavasti kokeeseen menoa.
Tarkkuus. Aika täydellistä nyt
Pudotettu. Tehty kakkosen rataa. Nyt kulkee hyvin, kun hokasin keinon kitkeä pois hanskan ravistelu löytöpaikalla ennen tuontia so vaihto vielä ihanampaan palkkahansakaan. Eilen tosin vauhtia oli niin paljon, että Vili kiisi hanskan yli lähtöpisteeseen asti. Hyvin palasi vaihdista hakemaan uudestaan, tulipahan tuokin kokeiltua.
Hirveesti tekisi mieli kokeeseen, mutta kun jälki- ja EK-kokeita ei kertakaikkiaan ole! Yksi oma EK-koe on elokuun lopulla ja siinä olen itse ratamestarina... Ja tottis on kyllä edelleen melkoinen mysteeri. Maastoissa Vili olisi valmis kolmosluokan kokeeseen kaikissa kolmessa lajissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti