HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Vili KVA EK3 1.9.2019, Uurainen

Se on siinä Vili KVA EK3
Niinpä isokorvasta sitten leipoutui käyttövalio 4-vuotiaana. Uuraisilta Juhani Petäjistön tuomaroimasta kokeesta napsahti kolmosluokan kolmas ykköstulos pistein 281. Ensimmäinen tuli Hämeenkyröstä viime lokakuussa pistein 281, toinen tänä vuonna 7.7. pistein 285. Maastopisteet ovat olleet: 195, 195 ja 196, joten voinee sanoa, että pöpeliköissä palloilee melko suoritusvarma tyyppi.
Arvoin meille numeron yksi. Koe alkoi kuten tavallista jäljellä. Vili eteni viivasuoraan janalla ja sai hajun jäljestä. Jostain syystä se oli vähän epävarma suunnasta ja haisteli epätyypillisen paljon janan ja jäljen leikkauskohtaa, kävi vasemmalla, mutta palasi ja lähti määrätietoisesti oikealle. Kaikki kepit, pyörimisestä miinus yksi, eli jälki 59 pistettä.
Pudotettu seuraavana. Ensimmäistä kertaa se tehtiin niin, että kaikki koirat vietiin yhtaikaa radan toiseen päähän ja radalle lähdettiin siitä päästä ja siis päädyttiin takaisin autojen lähelle. Arvostelut kaikille kimpassa. Ei hassumpaa. Rata oli helppokulkuista ja tasasaista. Vili oli juossut muutaman metrin hanskan yli, napannut sen, pudottanut ja nostanut uudelleen. Piste pois, eli saldo 19 p.
Haku: Hakurata oli kiva. Maasto oli aukeaa mäntymetsää, mutta keskilinjan molemmin puolin oli kallioita, eli maastoa, jollaista ei olla treenattu. Vili teki hienon piston oikeaan kulmaan, mutta ei uponnut vasempaan tarpeeksi syvälle, kun ensin oli tasaista ja sitten nousu. Kääntyi ennen nousua eteenpäin. Uusinnalla hyvin. Toinen pisto oikealle ja näin, miten Vili viiletti jossain takamerkkien takana (on tehty niitä ylisyviä...) ja näkyi kaartavan hyvin eteenpäin. Ajattelin, että annan nyt mennä. Ja haukkuhan sieltä kohta kuului, melkein 100 metristä... Siellä makasi maalimies (siis mies) maassa, montussa selällään, ei mitään pressua tms missään :O Vili haukkui korrektin matkan päässä makuultaan ilman katkoja.
Seuraava lähetys toiselle puolelle kallion yli tuotti toisen maalimiehen, joka oli roskiksessa.
Ilmaisuista täydet ansaitusti, laajasta pistosta meni yksi piste. Aikaa varsinaiseen hakuun meni vajaat kaksi minuuttia. Pisteitä 69.
Haun läpivienti kesti kauan ja odotteluaikaa jäi vaikka kuinka paljon. Esineruutu oli seuraavaksi ja sieltä Vili pinkoi mulle käteen neljä esinettä puolessatoista minuutissa. Eikä edes pureskellut, siitä olin kovin iloinen. Ja alueen se tutki systemaattisesti sen mukaan, missä itse seisoin: eka esine heti oikealla aivan edessä, seuraava oikeassa kulmassa, seuraava keskikaistaleella aika keskellä muistaakseni ja viimeinen vasemmalla takana."Uskomatonta", sanoi tuomari.
Täydet 30 p.
Tarkkuus: Vili meni suoraan lähetyksestä esineelle (pieni avain), joka oli aivan ruuden takarajalla, keskellä. Jotain siinä nutasi hetken. Mutta otti esineen suuhunsa, kääk, sellaista ei ole tapahtunut aikoihin (ilmaisee maahanmenolla). Lähti tuomaan sitä minulle, sanoin "näytä" ja Vili heittäytyi maahan, pudotti esineen ja laski kuononsa avaimen päälle, mistä poimin sen. Hienosti korjasi. Piste meni nutaamisesta kuten pitikin. 19 p.
Yhteensä maasto siis 196 p.

Tottiksiin mennessä tiesin jo, että melko varma kva on tulossa, kun sieltä olisi pitänyt saada 74 pistettä ykköstulokseen ja uskoin, että Vili sen verran sentään kaapisi kasaan. Ei ollut paineita enkä pahemmin itse jännittänyt.
Oltiin siis heti ekassa parissa enkä juuri ehtinyt Viliä valmistella. Se näytti kuitenkin kentän reunalla rennolta ja iloiselta. Mutta kun pääsimme ilmoittautumiseen asti, niin johan ääni kellossa so koirassa muuttui, kirjaimellisesti. Tiesin heti, että nyt ei nautita mistään flow-menosta. Vilillä hirtti kiinni heti ensimmäisestä seuraamisaskeleesta, jonka jälkeen keskityin lähinnä siihen, että koissu pysyy jotenkuten nahoissaan. Se kiljahteli ja reagoi ampumiseen voimakkaasti haukkumalla. Kontaktista ei tietoakaan, keulien ja matalana mentiin. Loppua kohti poika hiukan rauhoittui, mutta jäävissä taas pokka petti. Asennot se teki silti ihme kyllä oikein. Ja niistä taisi tulla erittäin hyviä.
Tasamaanouto oli - ööö - melko raivokas ja irrottikin vasta toisella käskyllä.
Metrinen: heitin kapulan ihan hyvään paikkaan, menohyppy oli ilmava ja ehdin jo ilahtua, mutta paluuhypyn Vili onnistui roiskaisemaan siinä kiihkoissaan ihan päin seiniä tai siis pressua niin, että kaatoi esteen ja tuli ns turvalleen maihin ja kapulakin rytäkässä putosi. Nosti sen kuitenkin ja luovutti sivulla. Yhtä kiehumista. Taisi vähän sattuakin, mutta eihän Vili sellaisista piittaa.
A-este oli sentään moitteeton.
Eteenmenossa keuli semmoset puoli metriä edelle. mutta eteni täysin suoraan ja putosi ekalla käskyllä maahan.
Paikkamakuuseen jäi ihan vinoon, kun kyttäsi kentälle päin, ei kontaktia tässäkään. Muuten pysyi liikkumatta, leuka-asennosta pää kyllä nousi melkein heti.
Kiltin tuomarin mukaan "koira on pirteä ja virtainen (!), mutta ohjaajalla hyvin hallinnassa." Juu, ei se kokonaan lähtenyt lentoon, mutta aika hilkulla oli.
Pisteitä saatiin 85, missä oli kyllä viitisen pojoa liikaa.
Valehtelisin, jos sanoisin että olin tyytyväinen tottikseen. Olin pettynyt, koska me olemme panostaneet tottikseen ihan hirveästi ja kuvittelin jo Vili mielialan olevan paranemaan päin. Enkä yhtään osaa sanoa, mikä ero nyt oli kahden kuukauden takaiseen, jolloin samalla kentällä oli aivan eri koira.

No, joka tapauksessa Vilistä tuli käyttövalio ja ihana rakastettava isokorva se on tottiksen ongelmista huolimatta. Mikään ei sen kanssa ole tasaista eikä tylsää.
Ja päivä oli taas tosi kiva, seura parasta mahdollista ja järjestelyt oikein onnistuneet. Sääkin suosi viimeisen päälle. Onnea mukana olleille tuloksista!

Kiitos, Marika ja Kimmo, tästä mahtavasta, työmyyrästä!




Ei kommentteja: