Maanantai 18.2.
Päätin sunnuntain hakutreenien jälkeen säätää Hiskin keskilinjajarrut :) Kokeilin lenkin yhteydessä treeniä, jonka voi tehdä yksin.
Ensin vein Hiskin keskilinjan toiselle puolelle n. 10 metrin päähän ja jätin sinne istumaan. Olin vienyt toiselle puolelle poitsun ison lempparipallon valmiiksi niin, ettei sitä näkynyt. Vihelsin Hiskin keskilinjalle, pikkupallo vasemmassa kädessä. Sitten lähetin Hiskin toiselle puolelle isolle pallolle.
Otin monta toistoa niin, että His näki, kun vein ison pallon, mutta jätin näkymättömiin. Vihelsin luokse, mutta en päästänyt sitä heti pallolle (mieli teki ihan kauheasti). Leikittiin ensin toisella pallolla ja vasta sitten lähetin.
Seuraavaksi olin vievinäni ison pallon toiselle puolelle, mutta jätinkin sen taskuun. Kutsuin Hiskin, pysäytin, vaadin kunnollisen sivulletulon ja annoin odottaa vähän aikaa. Sitten pallo lensikin mamman taskusta - oho!
Tehtiin pitkälti toistakymmentä eri versiota tuosta maanantaina. Sivulletulo ja jarrutus paranivat koko ajan.
Pitää nyt ehdollistaa Hiski kunnolla siihen, että se jarruttaa aina varmasti minun kohdallani ja tulee nätisti sivulle ja vasta siitä lähtee yli.
Tiistaina otin viitisen toistoa näin ja oikein hyvin sujui.
Uskoisin saavani tämän asian kuntoon taas tällä ketjun palastelulla, ihan issessein.
Toinen "innovaatio" liittyy kaukoihin: muutin yksinkertaisesti istumaannousun käskysanaa.
En edes tajua, miksi minä tollo olen käyttänyt "istu"-käskyä. Hetaa kouluttaessani huomasin, että se hämmentyi aina, kun piti nousta paikallamakuusta istumaan. Niinpä mulla on ollut sekä Hetalle että Hiskille paikallamakuun nousuun eri käsky, eli "nouse".
Nyt siis muutin tämän maastanousemisen käskyn kaukoissakin "nouse"-käskyksi ja His on vaikuttanut suorastaan huojentuneelta: istumaan nousut on olleet paljon varmemman oloisia. Mutta ei nyt nuolaista ennenkuin...
Seuraamista kellarikäytävällä, peruuttamista myös.
Tarkkuusruutu
Tallasin sellaisen ruudun, jossa oli pieni kumpare=lumen peittämä kivi.
Heta on hyvä testikoira nyt, kun en kanssa ei enää ole mitään tavoitteita. Muistaakseni Hetalla ei ole ennen ollut tarkkuusruudussa tällaista kumpua. Laitoin ensin esineen (ohut metallinen verhonpidikerinkula) oikeaan takakulmaan tasamaalle ja peitin. Sen rva kaivoi esiin lumesta ankaran nokalla auraamisen jälkeen.
Sitten pistin esineen sen kumpareen päälle. Kyllä olikin vaikea! Heta imuroi ruudun huolellisesti neliösentti neliösentiltä - lukuunottamatta sitä töyssyä. Löysi sentään lopulta.
Hiskille otin helpomman esineen (en halua vahvistaa kaivamista yhtään) eli valkoisen pyyhekumin, jonka laitoin kiven päälle enkä piilottanut. His löysi kumin vaivattomasti.
Esineruutu
Paarustin vain (vanha esineruudunpohja näkyi hyvin) rajat ja vein ihan eteen (puoli metriä oikeasta rajasta jarruesineeksi mytyksi survomani fleeceliivin (ei se näkynyt suoraan), sitten keskemmälle (metri reunalinjasta) silmälasikotelon ja taakse (kaksi metriä linjasta)mustan kovamuovisen pyörylän, mikä lie.
His jarrutti ison esineen kohdalla niin, että lumi pöllysi. Toisen ohi juoksi ja toi takimmaisen. Sitten lähti takarajaa pitkin jäljestelemään. Huusin pois ja paluureissulla bongasikin keskimmäisen esineen. Siihen jätimme tällä kertaa. Hyvä His!
Siihen jätettiin, vaikka metsässä onkin nyt niin ihanaa, ettei sieltä malttaisi ollenkaan tulla pois!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti