Hakutreenit Sääksjärvellä 15.2.
Pakkasta miinus kuusi astetta, melkein tyyni, pieni tuulevire edestäpäin. Sadan metrin rata.
Hiskillä kuusi pistoa ja kuusi maalimiestä, kaikki suoraan edessä 40-60 metrissä.
Ensimmäinen ja toinen valmiina kulmissa, kolmas heilurina (mm painui heiluttuaan kompostikehikko/maastopressupiiloon), neljäs valmiina, viides hajunhakuna, kuudes yliheitto vitoselta pakenevan mm:n perään.
Ennen aluetta nenänavaus.
Palkat: kaikilla maalimiehillä ruokaa, joka parani ja lisääntyi loppua kohti. Kolmosella ja kutosella myös lelu.
Treeni meni aivan piirustusten mukaan: Hiskillä olisi riittänyt virtaa ja motivaatiota vielä seuraavaankin kuuteen pistoon...On se vaan mahtava pikku-ukko!
Piiloille mennessään kääntyi selvästi hakemaan hajua tuulen alta, mikä ei ole yhtään huono asia, vaikka ei ihan viivasuoraan maalimiehille singonnutkaan. Ei havaintoja jäljestämisestä. Siirtopiilo oli maastossa ensimmäistä kertaa ja sen kohdalla Hiski näytti hetken epäröivän, ihan tottumattomuutta. Nyt pitää ehdottomasti ottaa "oikeat" piilot mukaan kuvioihin, vaikka mikä olisi. Kaikki maalimiehet olivat kasvojaan myöten täysin piilossa.
Maalimieskäytös korrektia.
Pitäisi myös alkaa ottaa pitempää rataa, mutta ei se nyt talvella oikein onnistu.
Heta sai ennen treenejä leikkiä Jannen kanssa ja oli ihan onnesta litteenä. Pitänee senkin kanssa ottaa hakua jossain välissä.
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
lauantai 14. helmikuuta 2009
Edistystä
Loppuviikon tottisteemana Hiskillä on ollut seuraaminen (pitemmät pätkät), liikkeestä istuminen ja paikallamakuuajan pidentäminen+häiriöt.
Joka päivä ollaan otettu pihalla (jäiset pinnat kyllä haittaa harjoittelua), eri paikoissa reipasta seuraamista, myös käännöksiä. Hiski saa nyt odottaa palkkaansa pitempään ja palkka (rätti tai patukka) on myös ollut kokonaan piilossa. Menee hyvin, tosin vain kerran on joku ollut katsomassa (Katri), eli en ole ihan varma siitä, missä se poitsun peffa seilaa, kun yritän myös olla katsomatta koiraa.
Liikkeestä istumiseen alan nyt olla aikast tyytyväinen: edistystä on tapahtunut selvästi (tavoitteena siis tosinopea istuminen). Olemme siirtyneet seuraavaan vaiheeseen, eli en enää käänny Hiskin eteen, vaan heilautan oikeata kättäni Hiskiin päin, jatkan muutaman askelen, pysähdyn, käännyn, odotan hetken ja heitän namin Hiskin suuhun. Tykkää tästä ja istuu nopeasti. Lelulla tämä ei onnistu: kuvaan astuu heti kyttäily.
Lisäksi mausteena kaikenlaista muuta puuhaa, joka Hiskiltä jo sujuu aika kivasti: tasamaanoutoja, luoksetuloa, tunnaria, rullatreeniä (matkaa pidennettiin) sekä ihan uutena kaukoja, jotka edistyvät ihan mukavasti. Lisäksi maastossa jatkettu harjoittelua pudotetun esineen kanssa.
Heta on päässyt vähän seurailemaan, tekemään yllätysmaahanmenoja ja hakemaan pudotettua esinettä, eipä juuri muuta.
Keskiviikkoiltana kävin kuuntelemassa Kärnän Sarin melkein kolme tuntia kestänyttä hakuluentoa. Täyttä asiaa: uuttakin joukossa, mutta paljon myös vähän unohtuneita tai lipsuneita asioita, joissa pitää ryhdistäytyä ja skarpata, koko hakuryhmän. Hyödyllinen illanvietto!
Ensi viikon tottisteema on edelleen liikkeestä istuminen. Jos onnistuneita toistoja kertyy riittävästi, seuraavaksi siirrytään hinkkaamaan liikkeestä seisomista ja eteenmenoa. Ja seuraaminen mukana, tietysti.
Hyvää ystävänpäivää!
Joka päivä ollaan otettu pihalla (jäiset pinnat kyllä haittaa harjoittelua), eri paikoissa reipasta seuraamista, myös käännöksiä. Hiski saa nyt odottaa palkkaansa pitempään ja palkka (rätti tai patukka) on myös ollut kokonaan piilossa. Menee hyvin, tosin vain kerran on joku ollut katsomassa (Katri), eli en ole ihan varma siitä, missä se poitsun peffa seilaa, kun yritän myös olla katsomatta koiraa.
Liikkeestä istumiseen alan nyt olla aikast tyytyväinen: edistystä on tapahtunut selvästi (tavoitteena siis tosinopea istuminen). Olemme siirtyneet seuraavaan vaiheeseen, eli en enää käänny Hiskin eteen, vaan heilautan oikeata kättäni Hiskiin päin, jatkan muutaman askelen, pysähdyn, käännyn, odotan hetken ja heitän namin Hiskin suuhun. Tykkää tästä ja istuu nopeasti. Lelulla tämä ei onnistu: kuvaan astuu heti kyttäily.
Lisäksi mausteena kaikenlaista muuta puuhaa, joka Hiskiltä jo sujuu aika kivasti: tasamaanoutoja, luoksetuloa, tunnaria, rullatreeniä (matkaa pidennettiin) sekä ihan uutena kaukoja, jotka edistyvät ihan mukavasti. Lisäksi maastossa jatkettu harjoittelua pudotetun esineen kanssa.
Heta on päässyt vähän seurailemaan, tekemään yllätysmaahanmenoja ja hakemaan pudotettua esinettä, eipä juuri muuta.
Keskiviikkoiltana kävin kuuntelemassa Kärnän Sarin melkein kolme tuntia kestänyttä hakuluentoa. Täyttä asiaa: uuttakin joukossa, mutta paljon myös vähän unohtuneita tai lipsuneita asioita, joissa pitää ryhdistäytyä ja skarpata, koko hakuryhmän. Hyödyllinen illanvietto!
Ensi viikon tottisteema on edelleen liikkeestä istuminen. Jos onnistuneita toistoja kertyy riittävästi, seuraavaksi siirrytään hinkkaamaan liikkeestä seisomista ja eteenmenoa. Ja seuraaminen mukana, tietysti.
Hyvää ystävänpäivää!
tiistai 10. helmikuuta 2009
Sitä sun tätä, koko seuraamiskaaviokin...
Maanantai9.2.
Esineitä, sisällä
Pitkästä aikaa esine-etsintää sisällä siis. Vein kuusi esinettä eri puolille lukaalia ja päästin koirat etsimään. Hauskan kuuloista, kun molemmat sutii ensin pitkään tyhjää laminaatilla. Molemmat toivat esineitä nätisti, vuorotellen. Lopputulos tasapeli 3-3.
Tottis, Pirkkahalli
Miian ja Usko-rotikan kanssa. Vieressä runsaasti autoliikennettä.
Heta sai ensin ottaa seuraamiskaavion ja jäävät liikkeet. Sitten palkaksi kissanruokapurkillinen. Lopuksi eteenmeno ja leikkiä.
Hiskin kanssa aloitin vauhtiluoksetulolla ja leikeillä. Sitten varovasti seuraamista. Miian hyvä huomio oli, että kävelen "töpöttämällä", jolloin Hiskillä on vaikeuksia pitää asento suorassa. Ok, lisättiin vauhtia ja Miian mukaan poikittaminen loppui. Rätti siis vasemmassa kainalossa koko ajan. Otettiin monta reipasta suoraa pätkää ja käännöksiä, juoksinkin ja Hiski seurasi koko ajan ihan hyvin.
Istuminen, liikkeestä. Nyt siirryin seuraavan vaiheeseen, eli käännyn käskyn jälkeen Hiskin eteen. Meinaan vaan kompastua omiin koipiini...muuten ihan hyvin. Istuisi se jo muutenkin, mutta haluan nopean istumisen.
Paikallamakuu. Yhdessä Uskon kanssa kolmisen minuuttia. Pää pyöri taas kuin pöllöllä. Loppupuolella teki jo taas tiukkaa, kun ihan vierestä meni pyöräilijä ja aika lähelle ilmaantui kaksi koiranulkoiluttajaa.
Tunnari
Ensin vain oma, sitten kaksi kertaa oman haku kasasta. Toisella kertaa jo katsoi sen näköisenä, että. "eksää ny nää, että mä osaan." Eli osasi :)
Opetan tämän nyt "valmiiksi" ja alan sitten opettaa tarkkuusruutua.
Tiistai 10.2.
Esineitten sisäetsintä.
Ei ollut Hiskin aamu. Vein jälleen kuusi esinettä, joista Heta palautti pikavauhtia neljä. Hiskiä ei kuulunut eikä näkynyt: sen sijaan toisesta huoneesta alkoi kuulua rusahduksia ja rousketta. Hiski se siellä pisteli päreiksi heijastinta ja jotain semmosta muoviläpyskää. Toruthan siitä seurasi ja omat esinesulkeiset keittiössä. Avainta, jossa oli perässä metalliketju, Hiski ei nyt suostunut ottamaan suuhunsa niin millään. Ärjähteli vaan sille: "Ei pysty, ei millään." Sain sen sentään nostamaan pari senttiä ja palkkasin.
En ota nyt ihan pieniä esineitä ollenkaan, kun ajettelin opettaa Hiskin ilmaisemaan tarkkuusruudussa maahanmenolla, eli sen ei tarvi kanniskella niitä pieniä. Ruudun opetan sitten keväämmällä kunnolla sheippaamalla.
Tottis, Sulkavuori
Hetan kanssa ensin "huijattu" eteenmeno, vauhdikas kapulannouto, sitten nopeassa tempossa jäävät liikkeet ilman luoksetuloja. Nopeasta toiminnasta lensi aina nakki. Lopuksi palloleikki ja autoon.
Hiskin kanssa ensin kunnon revittelyä. Tuntui olevan oikein hyvässä mielentilassa (sama paikka, jossa edellisviikolla hommasta ei tullut mitään). Pari pätkää otin ensin remmissä ja kokeilin nyppäämistä aina, kun His edisti. Se kesti nypyt ihan hyvin: ei väistämistä tms (=hyvä vire), mutta ei se kauheasti sitä paikkaa korjannut. Kun homma näytti vörkkivän, päätin tempaista koko pk-seuraamiskaavion putkeen; suorat, käännökset, juoksu, hiipiminen, istuminen. Ja voi vitsinvitsi, se seurasi kuin, noh, enkeli ei ehkä ole ihan oikea sana, mutta sanotaan vaikka, että kuin innostunut pieni eläin. En paljon edes katsonut sitä, kun halusin tehdä ihan "oikean" seuraamiskaavion. Saattoi se hiukan edessä olla ja hypähteli juoksuosuudessa muutaman kerran mutta paria pikku vilkaisua lukuunottamatta siis kaikki aikast nappiin! Kauheet riekunnat heitettiin sitten siihen päälle.
Jos nyt olisi BH-koe ja saisi ottaa seuraamiset rätti vasemmassa kainalossa, niin vot! Mutta vakavasti puhuen: minä en ole luottanut oikein itseeni enkä tuohon Hörökorvaan seuraamisessa. Johtunee paljolti siitä, että Hetan seuraamisopetus on ollut yhtä tuskaa...
Vielä otin noin 10 kpl istumisharjoitteita eteen kääntymällä. Lopussa alkoi jo vähän pojan into hiipua, joten kaivoin kapulan esiin ja His sai hakea oikein heitetyn kapulan. Hienosti haki ja palautti suoraan eteen.
Pudotettu esine.
Heta haki hanskansa pois pätevästi kuten ennenkin. Kauheesti vaan olisi seuraamisosiossa jo hinkunut hakemaan.
Hiski: ensimmäinen kerta, kun otettiin oikein seuraamisosiokin mukaan. Ensimmäisellä lähetyksellä haki ja palautti niin hyvin, että pidensin toisella kertaa reilusti matkaa. Hiskipä pinkoi esineen ohi tuhatta ja sataa! Kääntyi, kun huusin ja toi kyllä sitten. Tämä on ihan tyypillistä Hiskiä: liike menee kaiken muun edelle. Pääasia, että juostaan vaan hullun lailla korkealta ja kovaa. Tää on kyllä Hiskin mielestä nasta liike!
Esineitä, sisällä
Pitkästä aikaa esine-etsintää sisällä siis. Vein kuusi esinettä eri puolille lukaalia ja päästin koirat etsimään. Hauskan kuuloista, kun molemmat sutii ensin pitkään tyhjää laminaatilla. Molemmat toivat esineitä nätisti, vuorotellen. Lopputulos tasapeli 3-3.
Tottis, Pirkkahalli
Miian ja Usko-rotikan kanssa. Vieressä runsaasti autoliikennettä.
Heta sai ensin ottaa seuraamiskaavion ja jäävät liikkeet. Sitten palkaksi kissanruokapurkillinen. Lopuksi eteenmeno ja leikkiä.
Hiskin kanssa aloitin vauhtiluoksetulolla ja leikeillä. Sitten varovasti seuraamista. Miian hyvä huomio oli, että kävelen "töpöttämällä", jolloin Hiskillä on vaikeuksia pitää asento suorassa. Ok, lisättiin vauhtia ja Miian mukaan poikittaminen loppui. Rätti siis vasemmassa kainalossa koko ajan. Otettiin monta reipasta suoraa pätkää ja käännöksiä, juoksinkin ja Hiski seurasi koko ajan ihan hyvin.
Istuminen, liikkeestä. Nyt siirryin seuraavan vaiheeseen, eli käännyn käskyn jälkeen Hiskin eteen. Meinaan vaan kompastua omiin koipiini...muuten ihan hyvin. Istuisi se jo muutenkin, mutta haluan nopean istumisen.
Paikallamakuu. Yhdessä Uskon kanssa kolmisen minuuttia. Pää pyöri taas kuin pöllöllä. Loppupuolella teki jo taas tiukkaa, kun ihan vierestä meni pyöräilijä ja aika lähelle ilmaantui kaksi koiranulkoiluttajaa.
Tunnari
Ensin vain oma, sitten kaksi kertaa oman haku kasasta. Toisella kertaa jo katsoi sen näköisenä, että. "eksää ny nää, että mä osaan." Eli osasi :)
Opetan tämän nyt "valmiiksi" ja alan sitten opettaa tarkkuusruutua.
Tiistai 10.2.
Esineitten sisäetsintä.
Ei ollut Hiskin aamu. Vein jälleen kuusi esinettä, joista Heta palautti pikavauhtia neljä. Hiskiä ei kuulunut eikä näkynyt: sen sijaan toisesta huoneesta alkoi kuulua rusahduksia ja rousketta. Hiski se siellä pisteli päreiksi heijastinta ja jotain semmosta muoviläpyskää. Toruthan siitä seurasi ja omat esinesulkeiset keittiössä. Avainta, jossa oli perässä metalliketju, Hiski ei nyt suostunut ottamaan suuhunsa niin millään. Ärjähteli vaan sille: "Ei pysty, ei millään." Sain sen sentään nostamaan pari senttiä ja palkkasin.
En ota nyt ihan pieniä esineitä ollenkaan, kun ajettelin opettaa Hiskin ilmaisemaan tarkkuusruudussa maahanmenolla, eli sen ei tarvi kanniskella niitä pieniä. Ruudun opetan sitten keväämmällä kunnolla sheippaamalla.
Tottis, Sulkavuori
Hetan kanssa ensin "huijattu" eteenmeno, vauhdikas kapulannouto, sitten nopeassa tempossa jäävät liikkeet ilman luoksetuloja. Nopeasta toiminnasta lensi aina nakki. Lopuksi palloleikki ja autoon.
Hiskin kanssa ensin kunnon revittelyä. Tuntui olevan oikein hyvässä mielentilassa (sama paikka, jossa edellisviikolla hommasta ei tullut mitään). Pari pätkää otin ensin remmissä ja kokeilin nyppäämistä aina, kun His edisti. Se kesti nypyt ihan hyvin: ei väistämistä tms (=hyvä vire), mutta ei se kauheasti sitä paikkaa korjannut. Kun homma näytti vörkkivän, päätin tempaista koko pk-seuraamiskaavion putkeen; suorat, käännökset, juoksu, hiipiminen, istuminen. Ja voi vitsinvitsi, se seurasi kuin, noh, enkeli ei ehkä ole ihan oikea sana, mutta sanotaan vaikka, että kuin innostunut pieni eläin. En paljon edes katsonut sitä, kun halusin tehdä ihan "oikean" seuraamiskaavion. Saattoi se hiukan edessä olla ja hypähteli juoksuosuudessa muutaman kerran mutta paria pikku vilkaisua lukuunottamatta siis kaikki aikast nappiin! Kauheet riekunnat heitettiin sitten siihen päälle.
Jos nyt olisi BH-koe ja saisi ottaa seuraamiset rätti vasemmassa kainalossa, niin vot! Mutta vakavasti puhuen: minä en ole luottanut oikein itseeni enkä tuohon Hörökorvaan seuraamisessa. Johtunee paljolti siitä, että Hetan seuraamisopetus on ollut yhtä tuskaa...
Vielä otin noin 10 kpl istumisharjoitteita eteen kääntymällä. Lopussa alkoi jo vähän pojan into hiipua, joten kaivoin kapulan esiin ja His sai hakea oikein heitetyn kapulan. Hienosti haki ja palautti suoraan eteen.
Pudotettu esine.
Heta haki hanskansa pois pätevästi kuten ennenkin. Kauheesti vaan olisi seuraamisosiossa jo hinkunut hakemaan.
Hiski: ensimmäinen kerta, kun otettiin oikein seuraamisosiokin mukaan. Ensimmäisellä lähetyksellä haki ja palautti niin hyvin, että pidensin toisella kertaa reilusti matkaa. Hiskipä pinkoi esineen ohi tuhatta ja sataa! Kääntyi, kun huusin ja toi kyllä sitten. Tämä on ihan tyypillistä Hiskiä: liike menee kaiken muun edelle. Pääasia, että juostaan vaan hullun lailla korkealta ja kovaa. Tää on kyllä Hiskin mielestä nasta liike!
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
2xhakutreeni
Launtai 7.2. Sääksjärvi
Treenin tavoite: suorat pistot maalimiehelle. Kolme ukkoa syvällä, kaikki hajunhakuina, kaikki jollain tavalla peitettyinä. Ynnä nenänavaus ennen aluetta.
Kaikki ukot siis suoraan edessä. Ensimmäiselle lähti hyvin, mutta kääntyi ekalle tallausjäljelle, jonka kielsin lujasti, kutsuin pois, kehuin ja lähetin uudestaan. Loppuosa treenistä sujui mallikkaasti.
Olin oikein tyytyväinen, että pääsin huomauttamaan jäljelle lähtemisestä heti ja että Hiski totteli hetkeäkään epäröimättä.
Sunnuntai 8.2. Sääksjärvi, sama paikka kuin edellä
Samat piilot kuin edellispäivänä, mutta kaikki valmiina. En keksi kerrassaan mitään huomautettavaa: luotisuora pisto jokaiselle. Pidän siitäkin, että Hiski on rauhassa vierellä, odottaa lähetystä keskittyneesti, mutta ei huuda, ei vingu tms. Maalimieskäytös ok.
Seuraavat treenit: lisää ukkoja. Hiski pannaan kiinni viimeisen mm:n jälkeen, koska se ei tahdo tulla pois maastosta, mikä sinänsä ihan positiivista :), mutta en halua mitään loppumatsausta. Viimeinen mm voisi leikkiä kahdella lelulla.
Treenin tavoite: suorat pistot maalimiehelle. Kolme ukkoa syvällä, kaikki hajunhakuina, kaikki jollain tavalla peitettyinä. Ynnä nenänavaus ennen aluetta.
Kaikki ukot siis suoraan edessä. Ensimmäiselle lähti hyvin, mutta kääntyi ekalle tallausjäljelle, jonka kielsin lujasti, kutsuin pois, kehuin ja lähetin uudestaan. Loppuosa treenistä sujui mallikkaasti.
Olin oikein tyytyväinen, että pääsin huomauttamaan jäljelle lähtemisestä heti ja että Hiski totteli hetkeäkään epäröimättä.
Sunnuntai 8.2. Sääksjärvi, sama paikka kuin edellä
Samat piilot kuin edellispäivänä, mutta kaikki valmiina. En keksi kerrassaan mitään huomautettavaa: luotisuora pisto jokaiselle. Pidän siitäkin, että Hiski on rauhassa vierellä, odottaa lähetystä keskittyneesti, mutta ei huuda, ei vingu tms. Maalimieskäytös ok.
Seuraavat treenit: lisää ukkoja. Hiski pannaan kiinni viimeisen mm:n jälkeen, koska se ei tahdo tulla pois maastosta, mikä sinänsä ihan positiivista :), mutta en halua mitään loppumatsausta. Viimeinen mm voisi leikkiä kahdella lelulla.
lauantai 7. helmikuuta 2009
Lisää sulkeisia
Hei kyyppari, tänne oli tilattu kaksi muona-annosta. Missä ne viipyy?
Torstai-perjantai 4.5.1.
Tottistelua, seuraamista lähinnä
Torstaina oli sovittu Tuulan kanssa yhteistottistelusta Sulkavuoresta, mutta Tuula joutui perumaan, joten mentiin sitten ihan omalla porukalla.
Ihan aamulla kotona olin jo ottanut Hiskin kanssa normaalisatsin seuraamista, ja se oli mennyt aivan loistavasti. Sulkavuoressa tehtiin ensin metsälenkki. Hiski sekosi (taas) täysin: kieli roikkui, silmät muljahteli päässä ja se sinkoili sinne tänne kuin vähämielinen. Tuli kyllä aina kiltisti, kun kutsuin (hyvin usein), mutta syöksähti samantien hulluna menemään. Kuono kynti maata eikä kepitkään kiinnostaneet. Ne juoksunartut...
Noh, päästiin sitten takaisin autolle ja pienen tauon jälkeen otin Hiskosen autosta. Eihän hommasta nameilla mitään siinä kaahotusmielentilassa tullut, rätillä sain sentään jotain seuraamisen tapaista aikaan. Lopetettiin kuitenkin aikast lyhyeen.
Perjantaiaamuna tavattiin Lempäälässä Levekin parkkipaikalla Katri ja Roihu ja siellä homma toimi huomattavasti paremmin. Aluksi otettiin vauhdikas luoksetulo ja leikkimistä rätillä, minkä aikana Katri ampui kaksi kertaa. Ei reagoinut. Ihan kunnollista muutaman askeleen seuraamista, perusasentoa ja liikkelle lähtöjä, siirtymisiä - Katri tosin sanoi, että peppu oli taas hivenen liian ulkona välillä. Tämä on nyt kiinni aika paljon tästä rätistä: namilla seuraaminen on suorempaa. Mutta nyt on kyllä pikkuhiljaa otettava pitempää seuraamispätkää, muuten me juututaan ikuisiksi ajoiksi junnaamaan tätä asentoa ja paikkaa.
Hetan kanssa otin ennen Hiskin treeniä oikein vauhdikkaan pikku tottistelun: seuraamista eri nopeuksilla ja eteenmenon. Nyt kun olisi kisat - Heta on ehkä paremmassa tottisvedossa kuin koskaan.
Rullatreeni. Roihun viestitreenin jälkeen Hiskille vielä pari rullantuontia Katrin avustuksella. Hienosti menivät alusta loppuun näyttöinen päivineen.
Ja ihan lopuksi paikallamakuuta Roihun vieressä. Vähänkö olisi huvittanu nousta ja mennä Roihun luo, mutta kun mamma ei antanu...Eli tässä on vielä työstämistä - paljon.
keskiviikko 4. helmikuuta 2009
Se on seuraamista nyt
Maanantai-keskiviikko 2.2.-4.2.
Seuraaminen
Päätin, että se oikea paikka (ei liian edessä) on nyt kertakaikkiaan löydettävä. Joten Viikon Teema on nyt seuraaminen, seuraaminen ja seuraaminen. Sitä on hinkattu aamulla, päivällä ja illalla. Mm kotona peilin edessä, kellarikäytävällä, Pirkkahallilla, Iidesjärven jäällä ja Levekin parkkipaikalla Lempäälässä.
Tavoite on, että Hiskille menee lihasmuistiin ja jakeluun, miltä se oikea asento ja paikka tuntuu ja että se korjaa itse. Suoraa perusasentoa oikealla paikalla eri pituisia aikoja, pieniä siirtymiä ja käännöksiä. Naksun kanssa ja kunnolla sheippaamalla. Back to basics taas.
Olen löytänyt mielestäni Hiskille hyvin toimivan palkkaus/etenemistavan (tällä hetkellä). En tiedä, mitä Viralliset Viettigurut sanoisivat siitä enkä pahemmin välitäkään ;)
Aloitus aina imuttamalla. Peppujumppaa: muutama askel, perusasentoon, muutama askel, perusasentoon jne. Sitten muuten vaan namipalkkausta, edelleen perusasentoa, lähtöjä, lyhyitä siirtymisiä eri suuntiin, loivaa ja jyrkkää käännöstä.
Välillä suoraan liikkeelle ilman perusasentoa, vahvistuksia tiheästi siinäkin.
Sitten sama rätillä. Rätin paras paikka on vasen kainalo, josta sen saa pudotettua suoraan. Rätti on niin, että vain sen pää näkyy takaa. Hiski tiivistää ja yrittää rätin kanssa koko ajan aina vaan enemmän, mutta mitä pitempään sen kanssa hommaa tekee, sitä kovempaan viettiin se nousee, mistä seuraa yliyrittäminen ja edistäminen eikä His myöskään malta istua perusasentoon. Eli tätä ei voi tehdä kovin pitkään kerrallaan, kun nupit alkaa olla niin kaakossa, että poika melkein tärisee...Lopetetaan, kun ekat merkit tästä alkaa näkyä.
Rättiä pitää jossain vaiheessa ruveta häivyttämään kainaloon, muttei vielä. Taidan tehdä aina vaan pienempiä ja pienempiä rättejä ;)
Hyppy. Tätä ei pitänyt olla viikon ohjelmassa ollenkaan, mutta kun Pirkkahallilla oli se metrinen este ja paljon pehmeetä lunta ympärillä, niin pakkohan sitä oli koittaa. Yli meni, että heilahti, mutta, mutta: takajalat kopsahtivat esteeseen. En saanut aikaan hyppyä, jossa kosketusta ei olisi ollut, eli ei saanut Vemmelsääriparka palkkaa loikkimisestaan. Tuo hyppääminen pitäisi saada videoitua, että näkisi, missä mättää. Ja nyt tarvitaan este, jossa korkeutta saa nostettua laudan kerrallaan. Levekin kentällä (lukkojen takan) on sellainen.
Mökillä Lempäälässä otin sitten sen 80-senttiä korkean vanerinkappaleen esille ja sen Hiski ylitti ihan vaivattomasti taas. Kierrokset kyllä oli niin hirmuiset, että se alkoi napsia minua hihasta! Olin ensin ihan äimänä, kun en ole moiseeen ennen törmännyt. Hyppääminen on Hiskistä niin kiihdyttävää, että itse on oltava täysin välinpitämätön eikä tule kuuloonkaan, että käyttäisi lelupalkkaa. Kapulaakaan en uskaltanut ottaa esille.
Hetakin pääsi hyppäämään ja kyllähän se siltä käy ihan mallikkaasti. Karjaisi vihaisesti Hiskille, joka meinasi sännätä kapulalle kesken kaiken. Oli aika rentouttavaa välillä hyppäyttää koiraa, joka ei ole ihan törkeillä kierroksilla ja tietää muutenkin, mitä tekee...
Tiistaina oli kaunis auringonpaiste ja Iidesjärven jää pullollaan hiihtäjiä. Parkkeerattiin ihan ladun viereen: laitoin Hetan maahan ja Hiskille otin perusasentotreeniä. Näytin varmaan kauheelta gestapo-ämmältä, kun äkseerasin kahta koiraa. Hyvät häiriöt kuitenkin saatiin. Toiset koirat oli kyllä Hiskille liikaa.
Tunnari. Kyllä se poika meinaa vaan sen oppia :) Olen vahvistanut naksulla heti oikean kapulan koskettamisestakin.
Seuraaminen
Päätin, että se oikea paikka (ei liian edessä) on nyt kertakaikkiaan löydettävä. Joten Viikon Teema on nyt seuraaminen, seuraaminen ja seuraaminen. Sitä on hinkattu aamulla, päivällä ja illalla. Mm kotona peilin edessä, kellarikäytävällä, Pirkkahallilla, Iidesjärven jäällä ja Levekin parkkipaikalla Lempäälässä.
Tavoite on, että Hiskille menee lihasmuistiin ja jakeluun, miltä se oikea asento ja paikka tuntuu ja että se korjaa itse. Suoraa perusasentoa oikealla paikalla eri pituisia aikoja, pieniä siirtymiä ja käännöksiä. Naksun kanssa ja kunnolla sheippaamalla. Back to basics taas.
Olen löytänyt mielestäni Hiskille hyvin toimivan palkkaus/etenemistavan (tällä hetkellä). En tiedä, mitä Viralliset Viettigurut sanoisivat siitä enkä pahemmin välitäkään ;)
Aloitus aina imuttamalla. Peppujumppaa: muutama askel, perusasentoon, muutama askel, perusasentoon jne. Sitten muuten vaan namipalkkausta, edelleen perusasentoa, lähtöjä, lyhyitä siirtymisiä eri suuntiin, loivaa ja jyrkkää käännöstä.
Välillä suoraan liikkeelle ilman perusasentoa, vahvistuksia tiheästi siinäkin.
Sitten sama rätillä. Rätin paras paikka on vasen kainalo, josta sen saa pudotettua suoraan. Rätti on niin, että vain sen pää näkyy takaa. Hiski tiivistää ja yrittää rätin kanssa koko ajan aina vaan enemmän, mutta mitä pitempään sen kanssa hommaa tekee, sitä kovempaan viettiin se nousee, mistä seuraa yliyrittäminen ja edistäminen eikä His myöskään malta istua perusasentoon. Eli tätä ei voi tehdä kovin pitkään kerrallaan, kun nupit alkaa olla niin kaakossa, että poika melkein tärisee...Lopetetaan, kun ekat merkit tästä alkaa näkyä.
Rättiä pitää jossain vaiheessa ruveta häivyttämään kainaloon, muttei vielä. Taidan tehdä aina vaan pienempiä ja pienempiä rättejä ;)
Hyppy. Tätä ei pitänyt olla viikon ohjelmassa ollenkaan, mutta kun Pirkkahallilla oli se metrinen este ja paljon pehmeetä lunta ympärillä, niin pakkohan sitä oli koittaa. Yli meni, että heilahti, mutta, mutta: takajalat kopsahtivat esteeseen. En saanut aikaan hyppyä, jossa kosketusta ei olisi ollut, eli ei saanut Vemmelsääriparka palkkaa loikkimisestaan. Tuo hyppääminen pitäisi saada videoitua, että näkisi, missä mättää. Ja nyt tarvitaan este, jossa korkeutta saa nostettua laudan kerrallaan. Levekin kentällä (lukkojen takan) on sellainen.
Mökillä Lempäälässä otin sitten sen 80-senttiä korkean vanerinkappaleen esille ja sen Hiski ylitti ihan vaivattomasti taas. Kierrokset kyllä oli niin hirmuiset, että se alkoi napsia minua hihasta! Olin ensin ihan äimänä, kun en ole moiseeen ennen törmännyt. Hyppääminen on Hiskistä niin kiihdyttävää, että itse on oltava täysin välinpitämätön eikä tule kuuloonkaan, että käyttäisi lelupalkkaa. Kapulaakaan en uskaltanut ottaa esille.
Hetakin pääsi hyppäämään ja kyllähän se siltä käy ihan mallikkaasti. Karjaisi vihaisesti Hiskille, joka meinasi sännätä kapulalle kesken kaiken. Oli aika rentouttavaa välillä hyppäyttää koiraa, joka ei ole ihan törkeillä kierroksilla ja tietää muutenkin, mitä tekee...
Tiistaina oli kaunis auringonpaiste ja Iidesjärven jää pullollaan hiihtäjiä. Parkkeerattiin ihan ladun viereen: laitoin Hetan maahan ja Hiskille otin perusasentotreeniä. Näytin varmaan kauheelta gestapo-ämmältä, kun äkseerasin kahta koiraa. Hyvät häiriöt kuitenkin saatiin. Toiset koirat oli kyllä Hiskille liikaa.
Tunnari. Kyllä se poika meinaa vaan sen oppia :) Olen vahvistanut naksulla heti oikean kapulan koskettamisestakin.
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Toinen tyhjä ja muuta hakua
Sunnuntai 1.2.
Hakutreeni
Sääksjärvellä, vanhalla paikalla. Ihan tyyni :(
Hiskillä neljä äijää+yksi tyhjä.
Ensin nenänavaus ennen aluetta.
Ensimmäinen äijä oikealla, kulmasta noin 20 metriä eteenpäin, mm:n menoreitti eri kuin koiran lähetysreitti. Hieno laatikkopisto, kuin suoraan alan oppaasta. Hyvä Vemmelinen!
Vasemmalle tyhjä. Hienosti sekin, vislasin pois alueelta noin 30 metrin kohdalla, tuli salamana. Pikku hama tällä kohdin: piti saada Hiskonen pysäytettyä, mutta sepä pinkaisikin muutaman metrin päästä meikäläisestä suoraan jäniksen/Tuulan perään, joka kirmasi keskilinjan toiselle puolelle. Seuraavaa tyhjää ei enää tehdäkään näin, vaan Hiski saa tulla hakemaan ensin palkan minulta ja vasta sitten pääsee toiselle puolelle. Nyt meni siis omine lupineen. Tuli siis taas kuitenkin hyvin alueelta pois ja iskostuipa ainakin vahva mielikuva siitä, että poistulo tyhjältäkin kannattaa.
Kolmas mm otettiin myös vasemmalle, Pia oli mennyt piiloon "laatikkomaisesti" (ensin syvälle ja sitten suoraan keskilinjan suuntaisesti noin 20 metriä. Lähetin poikkeuksellisesti Hiskin hajutunnelia pitkin, koska halusin vahvistaa etenemistä syvälle ja eteenpäin. Tämäkin meni aivan piirustusten mukaan.
Sitten vähän takapakkia, ettei olis pelkkää nousukiitoa... Viimeinen mm kökki oikealla yli viidessäkymmenessä metrissä. Tästä hajunhaku. Jo matkalla Hiskin nokka kynti maata vähän väliä, vaikka tein kaikki temput estääkseni sen. Kielsinkin jo muutamaan otteeseen. Haju haettiin ihan mm:n vierestä ja Hiski sai sen aivan varmasti.
Mutta kun lähetin pojan keskilinjan läheltä, se kaarsi pariin otteeseen vasemmalle kuono maassa (eläin? juoksuinen narttu? väsymys?). Kummallakin kerralla kutsuin
takaisin. Toisella kerralla otin kiinni ja lähetin uudestaan noin 20 metrin päästä mm:tä. Nyt sujui. Superpalkat.
Tulipa testattua nyt sekin, että Hiskin voi kutsua virheelliseltä pistolta takaisin. Seuraava treeni on nyt joka tapauksessa hhyvin helppo ja hauska. Tämänpäiväinen treeni oli tosi vaikea, mutta Hiski selvisi mahtavasti.
Hakutreeni
Sääksjärvellä, vanhalla paikalla. Ihan tyyni :(
Hiskillä neljä äijää+yksi tyhjä.
Ensin nenänavaus ennen aluetta.
Ensimmäinen äijä oikealla, kulmasta noin 20 metriä eteenpäin, mm:n menoreitti eri kuin koiran lähetysreitti. Hieno laatikkopisto, kuin suoraan alan oppaasta. Hyvä Vemmelinen!
Vasemmalle tyhjä. Hienosti sekin, vislasin pois alueelta noin 30 metrin kohdalla, tuli salamana. Pikku hama tällä kohdin: piti saada Hiskonen pysäytettyä, mutta sepä pinkaisikin muutaman metrin päästä meikäläisestä suoraan jäniksen/Tuulan perään, joka kirmasi keskilinjan toiselle puolelle. Seuraavaa tyhjää ei enää tehdäkään näin, vaan Hiski saa tulla hakemaan ensin palkan minulta ja vasta sitten pääsee toiselle puolelle. Nyt meni siis omine lupineen. Tuli siis taas kuitenkin hyvin alueelta pois ja iskostuipa ainakin vahva mielikuva siitä, että poistulo tyhjältäkin kannattaa.
Kolmas mm otettiin myös vasemmalle, Pia oli mennyt piiloon "laatikkomaisesti" (ensin syvälle ja sitten suoraan keskilinjan suuntaisesti noin 20 metriä. Lähetin poikkeuksellisesti Hiskin hajutunnelia pitkin, koska halusin vahvistaa etenemistä syvälle ja eteenpäin. Tämäkin meni aivan piirustusten mukaan.
Sitten vähän takapakkia, ettei olis pelkkää nousukiitoa... Viimeinen mm kökki oikealla yli viidessäkymmenessä metrissä. Tästä hajunhaku. Jo matkalla Hiskin nokka kynti maata vähän väliä, vaikka tein kaikki temput estääkseni sen. Kielsinkin jo muutamaan otteeseen. Haju haettiin ihan mm:n vierestä ja Hiski sai sen aivan varmasti.
Mutta kun lähetin pojan keskilinjan läheltä, se kaarsi pariin otteeseen vasemmalle kuono maassa (eläin? juoksuinen narttu? väsymys?). Kummallakin kerralla kutsuin
takaisin. Toisella kerralla otin kiinni ja lähetin uudestaan noin 20 metrin päästä mm:tä. Nyt sujui. Superpalkat.
Tulipa testattua nyt sekin, että Hiskin voi kutsua virheelliseltä pistolta takaisin. Seuraava treeni on nyt joka tapauksessa hhyvin helppo ja hauska. Tämänpäiväinen treeni oli tosi vaikea, mutta Hiski selvisi mahtavasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)