Vähän fiilistelyä rannassa - otetaan edelleen rennosti ja stressaamatta jälkikisan jälkeen. His ei kuvassa näy, kun se on jossain vedessä loiskuttelemassa (tietysti).
tiistai 11. elokuuta 2009
Heta aamusumussa
Vähän fiilistelyä rannassa - otetaan edelleen rennosti ja stressaamatta jälkikisan jälkeen. His ei kuvassa näy, kun se on jossain vedessä loiskuttelemassa (tietysti).
maanantai 10. elokuuta 2009
Hiski - TheTakapiru
"Jos toi pallo lentää lähelle, olkoon Hetan nakki, mutta jos menee pitkäksi, täältä pesee. Asemissa ollaan."
Joo, ja muuten koirat on torstain jälkeen vain uineet, uineet ja uineet. Ja His on riehunut muuten vaan ikionnellisena villinä ja vapaana koiranpoikana :))
lauantai 8. elokuuta 2009
Testausta
Päivä kului testien merkeissä: aamu- ja iltapäivä hurahti Sulkavuoressa pelastuskoiraksi pyrkiviä testatessa. Kolmestakymmenestä pyrkineestä saimme valituksi 15 kappaletta hyvän tuntuisia koiria ja ihmisiä tulevalle alkeiskurssille.
Illalla testasin Hiskillä havukeppejä. Sellaiset kun nousivat Hämeenkyrössä vähän nihkeän tuntuisesti: His merkkasi (yhden siis jätti), mutta vain kaksi nosti kunnolla ja iloisesti. Ei halunnut siellä myöskään leikkiä kepeillä...
Laitoin siis viisi kpl mäntyisiä keppejä 20-30 metrin välein ihan suoralle jäljelle, jota vanhesin vajaan tunnin (sillä välin poimin litran vattuja). Jana 30 metriä. Ei mitään ongelmaa keppien nostoissa, eli vaihtoehdot nostonihkeyteen ovat: 1. vieras haju, 2. paineistuminen oudossa paikassa/tilanteessa. Tai molemmat yhdessä. Nytkään ei halunnut lopuksi leikkiä pallolla. Outoa.
Punkalaitumellahan (vieras jälki, outo ympäristö) His jätti myös kuudesta kepistä kolme nostamatta enkä usko, että se olisi johtunut siitä, ettei olisi löytänyt.
Hiskillä ei jäljellä pysymisessä näköjään ole mitään ongelmia, keppien kanssa nyt vähän yllättäen on jotakin häikkää. Tätä pitää nyt työstää: vieraita jälkiä ja vieraita paikkoja kehiin.
Illalla testasin Hiskillä havukeppejä. Sellaiset kun nousivat Hämeenkyrössä vähän nihkeän tuntuisesti: His merkkasi (yhden siis jätti), mutta vain kaksi nosti kunnolla ja iloisesti. Ei halunnut siellä myöskään leikkiä kepeillä...
Laitoin siis viisi kpl mäntyisiä keppejä 20-30 metrin välein ihan suoralle jäljelle, jota vanhesin vajaan tunnin (sillä välin poimin litran vattuja). Jana 30 metriä. Ei mitään ongelmaa keppien nostoissa, eli vaihtoehdot nostonihkeyteen ovat: 1. vieras haju, 2. paineistuminen oudossa paikassa/tilanteessa. Tai molemmat yhdessä. Nytkään ei halunnut lopuksi leikkiä pallolla. Outoa.
Punkalaitumellahan (vieras jälki, outo ympäristö) His jätti myös kuudesta kepistä kolme nostamatta enkä usko, että se olisi johtunut siitä, ettei olisi löytänyt.
Hiskillä ei jäljellä pysymisessä näköjään ole mitään ongelmia, keppien kanssa nyt vähän yllättäen on jotakin häikkää. Tätä pitää nyt työstää: vieraita jälkiä ja vieraita paikkoja kehiin.
perjantai 7. elokuuta 2009
Heta fyssarilla
Hetan kanssa käytiin Elina Karhumäen luona. Elinan mukaan Heta on tosi kipeä:
"Heta liikkuu kankeasti, ravissa lonkan koukistus vajaa, ei työnnä takasiaan kunnolla taakse. Oikea etunen liikkuu kankeammin. Askeleessa lapa putoaa tukivaiheessa.
C3 tiukka, Th-rangan keskiosa kipeä, Th-12-L1 kireä, L4-5 todella kipeä. Lonkkien extensio hieman vajaa ja aristaa ääriasentoa. Reisilihaksissa lihasheikkoutta."
Eipä ihme, että ressu tekee töitä "käsijarru päällä" ja on muutenkin ollut aika vaisu.
Pyysin heti ell:ltä puhelimitse Rimadyl-kuurin, katsotaan jatkoa sen jälkeen. Elina puhui akupunktiostakin.
Onneksi Hetan kanssa ei ole kauheasti treenailtu eikä hypätty eikä olla menossa mihinkään kisoihin. Saa kisailut jäädä kokonaan, ellei Heta tule riittävän hyvään kuntoon.
"Heta liikkuu kankeasti, ravissa lonkan koukistus vajaa, ei työnnä takasiaan kunnolla taakse. Oikea etunen liikkuu kankeammin. Askeleessa lapa putoaa tukivaiheessa.
C3 tiukka, Th-rangan keskiosa kipeä, Th-12-L1 kireä, L4-5 todella kipeä. Lonkkien extensio hieman vajaa ja aristaa ääriasentoa. Reisilihaksissa lihasheikkoutta."
Eipä ihme, että ressu tekee töitä "käsijarru päällä" ja on muutenkin ollut aika vaisu.
Pyysin heti ell:ltä puhelimitse Rimadyl-kuurin, katsotaan jatkoa sen jälkeen. Elina puhui akupunktiostakin.
Onneksi Hetan kanssa ei ole kauheasti treenailtu eikä hypätty eikä olla menossa mihinkään kisoihin. Saa kisailut jäädä kokonaan, ellei Heta tule riittävän hyvään kuntoon.
torstai 6. elokuuta 2009
Hiskille JK1 6.8. 174+92
Jälkikoe, alo, Hämeenkyrö 6.8.
Ihan ensiksi pitää rehellisesti sanoa, ettei Hiski ole ihan "koekypsä". Siksi (ankaran harkinnan jälkeen) päädyin siihen, että mennään sellaiseen kokeeseen, joka on suhteellisen lähellä, tutulla kentällä ja jossa on ystävällismielisesti suhtautuva tuomari (Timo Nopanen). Olin myös päättänyt, että käyn "omaa kisaa", eli testaan Hiskin paineenkestävyyttä ja reagointia kisatilanteessa, yms, en niinkään ajattele kilpailemista ja tulosta.
Jälki
Meillä oli jälki nro 3. Jana meni hyvin: His lähti suoraan, mutta poikkesi sitten takajäljelle. Tuomari huusi harmittavasti takaisin janalle jo, ennenkuin edes koko liinanmitta oli mennyt (sääntöjen mukaan saa jäljestää 15 m taaksepäin). His olisi kääntynyt ihan just takaisin, tunnen merkit. Se lähti sitten ajamaan jälkeä oikeaan suuntaan hyvin varman oloisesti.
Jälki oli itse asiassa yllättävän haasteellinen. Ensimmäinen kulma oli heti muutama kymmenen metriä janalta lähdöstä, seuraavakin aika pian. Katselin jo tieltä, että "tuonne alokasluokan jälki ei ainakaan voi mennä": mutta menipäs vaan. Nimittäin semmoiseen rinteeseen, jossa oli hakkuutähteet - kuivia männynoksia - kasattu monen kymmenen metrin matkalle. Jälki meni sitä risukasaa pitkin! Sitten tuli aika tiuhaa, kitukasvuista männikköä ja lopulta hiekkateiden risteys. Melkein iski jo pieni paniikki. Mutta His nosti jäljen jostain sieltä tienristeyksen takaa ja jatkoi päättäväisesti matkaa. Sitten jo tultiinkin autotien varteen ja His nappasi viimeisen kepin. Onneksi luotin koiraan.
Yksi keppi jäi, se ensimmäinen. Olisin lähtenyt hakemaan sitä - aikaa oli vaikka kuinka - mutten uskaltanut, kun arvelin, ettei tuomari ollut vielä tullut pois sieltä jälkien loppupäästä ja olisi nähnyt. Jäljellehän ei sääntöjen mukaan saa mennä uudestaan. Ja oikein arvasinkin.
Tätä jälkeä ei taatusti oltu krepattu eikä maastoon tutustuttu etukäteen. Mutta olin hurjan tyytyväinen Hiskiin: se selvitti vaikean jäljen ihan kympillä.
- pisteitä 144 (yksi keppi -20, takajäljestä -6 p)
Treenattavaa erityisesti: havupuukepit! Niitä Hiski vähän vierasti, semmoisia kun ei ole juuri ollut, vain erilaisia lehtipuita. Muuten jatketaan kuten tähänkin asti.
Esineruutu
Lähetin oikealta, teki suoran piston takanurkkaan ja siitä eteni takalinjalla hiukan eteenpäin, sai hajun ja toi esineen. Meni ehkä 30 sekuntia.
- 30 pistettä.
Tottis
Oltiin toisessa parissa, suoritimme ensimmäisinä, parina collienarttu. His vahtasi silmä kovana neidin asettumista paikallemakuuseen. Huoh.
Pitkä suora oli vähän semmosta tuskaa kuin se on viime aikoina ollut: pientä vilkuilua, ei vankkaa otetta hommaan. Ampumisessa collie sinkosi ohjaajan luo ja sekin häiritsi Hiski-herraa. Takaisinpäin tullessa alkoi sitten painaa, ei kovin pahasti kuitenkaan. Itse tein tosi huonon täyskäännöksen ja muutkin käännökset olivat aika kömpelöitä. Henkilöryhmä ok.
Istuminen, maahanmeno ja luoksetulo. ok.
Tasamaanouto ok.
Hyppy. His viipyi kumman kauan esteen takana, sitten ponnisti ihan läheltä ja hyppäsi takaisin esteen vasemmasta nurkasta, kolautti vähän takajalkojaan ja tuli pahasti vinoon eteen. Katsojat kertoivat jälkeenpäin, että Hiski oli liukastunut aika ilkeän näköisesti alastullessaan ja jäänyt sen jälkeen hetkeksi katselemaan estettä. Hyppäsi kuitenkin silti takaisin, liikuttavan ihana pieni poika!
A-este. Nappiin :)
Eteenmeno. Edisti senverrann, että oli pakko antaa lisäkäsky. Itse eteenmeno oli huippu: piikkisuora, salamannopea ja sikanopea maahanmeno. Koko kokeen ylivoimaisesti paras. Useimmat koirat (myös avon) lähtivät vinoon (aika moni meni jopa kentän sivuun paikallamakuumerkille), eivät menneet maahan jne.
Erinomaisia olivat istuminen, maahanmeno/luoksetulo, tasamaanouto, A-este ja paikallamakuu.
Hyviä olivat seuraaminen, hyppy ja eteenmeno (muistaakseni).
- pisteitä 92
Pisteitä kertyi kokeesta siis 266, 2-tulos, 2. sija/5 koirakkoa, eli paljon, paljon paremmin meni kuin olisin uskaltanut kuvitella.
Olin enemmän kuin tyytyväinen Hiskiin enkä itsekään pahemmin mokannut :)
Timo Nopanen on tunnetusti "löysä" tuomari, joten muutaman pisteen saimme ehkä liikaa. Toisaalta janalta meni minun mielestäni aika turhaan 6 pojoa...
Hiskin tottisliikkeistä kaikki erinomaiset olivat kyllä "oikeasti" erinomaisia. Seuraaminen - hmmm- vähän vaikea sanoa, mutta olettaisin sen ainakin alo-luokan mittapuulla yltäneen tosiaan hyvään, ei siinä mitään sellaista ollut, minkä takia olisi pitänyt pudottaa tyydyttävään. Hypystä myös hyvä oli kohdallaan. Eteenmeno olisi voinut minusta olla jopa erittäin hyvä, valmistelevan osuuden lisäkäsky pudotti kaksi pykälää, vaikka itse liike oli täydellinen. Hyvän sai myös koira, joka maleksi parikymmentä metriä vinoon maata haistellen ja meni laskasti maahan.
Kokeesta tuli hyvää oppia vastaisen varalle. Hiskin ongelmana on siis häiriöherkkys (terävä kuin mikä), sekä tottiskentällä että maastossa (ohiajavat autot). Autoissa haukkuvat koirat ovat sille kauhistus(meillä on treeniporukoissa ilmeisesti liian hiljaisia koiria).
Paineistumisen huomasi myös siitä, ettei jäljen ja esineruuden jälkeen kelvannut lelupalkka...
Seuraavaa koetta (koska ikinä se sitten onkaan) varten tottiksessa erityisesti treenattavaa: 1. seuraaminen, 2. seuraaminen ja 3. seuraaminen. Paikka on nyt ihan syvältä ja vähän muukin. Aloituksia pitää harjoitella edelleen paljon.
Telineitä, tasamaanoutoa ja eteenmenoa ei tarvitse harjoitella kuin satunnaisesti.
Lisäksi ne siirtymät liikkeestä toiseen mietityttävät. Nyt pitkä siirtymä luoksetulosta kapulanhakuun sujui hienosti, mutta paikallemakuuseen meno varsin kehnosti. His pyrki haistelemaan maata koko ajan. Kävi lisäksi niin, että kun oltiin jo siellä merkin lähellä, tönäisin vahingossa (haloo Hanna T.!)Hiskiä jalalla leukaan (kuono oli ihan kengän juuressa). Tuomariharjoittelijana ollut Sandelinin Mia tuli sanomaan mulle jälkeenpäin, että "jos olisit ollut mun kokeessani, olisit lentänyt ulos kuin leppäkeihäs." Sillä ei kuulemma ollut mityään merkitystä, että kyse oli vahingosta, joka tapahtui liikkeiden välillä. Onkohan nyt tuomarikoulutuksessa jokin "kiinnittäkää huomiota potkimisiin-kampanja?"
Lisäksi Mia mainitsi, että käytän voimakkaasti kroppaani. Joo, se on ihan totta, harkitusti ja pokkana tein näin, tässä meidän ekassa "harjoittelukokeessa". Ei ole tarkoitus jatkaa sillä linjalla. Halusin vain, että koira tekee liikkeet tässä ekassa kokeessaan mahdollisiman hyvin, vaikka sitten pienillä avuilla ;)
Ihan ensiksi pitää rehellisesti sanoa, ettei Hiski ole ihan "koekypsä". Siksi (ankaran harkinnan jälkeen) päädyin siihen, että mennään sellaiseen kokeeseen, joka on suhteellisen lähellä, tutulla kentällä ja jossa on ystävällismielisesti suhtautuva tuomari (Timo Nopanen). Olin myös päättänyt, että käyn "omaa kisaa", eli testaan Hiskin paineenkestävyyttä ja reagointia kisatilanteessa, yms, en niinkään ajattele kilpailemista ja tulosta.
Jälki
Meillä oli jälki nro 3. Jana meni hyvin: His lähti suoraan, mutta poikkesi sitten takajäljelle. Tuomari huusi harmittavasti takaisin janalle jo, ennenkuin edes koko liinanmitta oli mennyt (sääntöjen mukaan saa jäljestää 15 m taaksepäin). His olisi kääntynyt ihan just takaisin, tunnen merkit. Se lähti sitten ajamaan jälkeä oikeaan suuntaan hyvin varman oloisesti.
Jälki oli itse asiassa yllättävän haasteellinen. Ensimmäinen kulma oli heti muutama kymmenen metriä janalta lähdöstä, seuraavakin aika pian. Katselin jo tieltä, että "tuonne alokasluokan jälki ei ainakaan voi mennä": mutta menipäs vaan. Nimittäin semmoiseen rinteeseen, jossa oli hakkuutähteet - kuivia männynoksia - kasattu monen kymmenen metrin matkalle. Jälki meni sitä risukasaa pitkin! Sitten tuli aika tiuhaa, kitukasvuista männikköä ja lopulta hiekkateiden risteys. Melkein iski jo pieni paniikki. Mutta His nosti jäljen jostain sieltä tienristeyksen takaa ja jatkoi päättäväisesti matkaa. Sitten jo tultiinkin autotien varteen ja His nappasi viimeisen kepin. Onneksi luotin koiraan.
Yksi keppi jäi, se ensimmäinen. Olisin lähtenyt hakemaan sitä - aikaa oli vaikka kuinka - mutten uskaltanut, kun arvelin, ettei tuomari ollut vielä tullut pois sieltä jälkien loppupäästä ja olisi nähnyt. Jäljellehän ei sääntöjen mukaan saa mennä uudestaan. Ja oikein arvasinkin.
Tätä jälkeä ei taatusti oltu krepattu eikä maastoon tutustuttu etukäteen. Mutta olin hurjan tyytyväinen Hiskiin: se selvitti vaikean jäljen ihan kympillä.
- pisteitä 144 (yksi keppi -20, takajäljestä -6 p)
Treenattavaa erityisesti: havupuukepit! Niitä Hiski vähän vierasti, semmoisia kun ei ole juuri ollut, vain erilaisia lehtipuita. Muuten jatketaan kuten tähänkin asti.
Esineruutu
Lähetin oikealta, teki suoran piston takanurkkaan ja siitä eteni takalinjalla hiukan eteenpäin, sai hajun ja toi esineen. Meni ehkä 30 sekuntia.
- 30 pistettä.
Tottis
Oltiin toisessa parissa, suoritimme ensimmäisinä, parina collienarttu. His vahtasi silmä kovana neidin asettumista paikallemakuuseen. Huoh.
Pitkä suora oli vähän semmosta tuskaa kuin se on viime aikoina ollut: pientä vilkuilua, ei vankkaa otetta hommaan. Ampumisessa collie sinkosi ohjaajan luo ja sekin häiritsi Hiski-herraa. Takaisinpäin tullessa alkoi sitten painaa, ei kovin pahasti kuitenkaan. Itse tein tosi huonon täyskäännöksen ja muutkin käännökset olivat aika kömpelöitä. Henkilöryhmä ok.
Istuminen, maahanmeno ja luoksetulo. ok.
Tasamaanouto ok.
Hyppy. His viipyi kumman kauan esteen takana, sitten ponnisti ihan läheltä ja hyppäsi takaisin esteen vasemmasta nurkasta, kolautti vähän takajalkojaan ja tuli pahasti vinoon eteen. Katsojat kertoivat jälkeenpäin, että Hiski oli liukastunut aika ilkeän näköisesti alastullessaan ja jäänyt sen jälkeen hetkeksi katselemaan estettä. Hyppäsi kuitenkin silti takaisin, liikuttavan ihana pieni poika!
A-este. Nappiin :)
Eteenmeno. Edisti senverrann, että oli pakko antaa lisäkäsky. Itse eteenmeno oli huippu: piikkisuora, salamannopea ja sikanopea maahanmeno. Koko kokeen ylivoimaisesti paras. Useimmat koirat (myös avon) lähtivät vinoon (aika moni meni jopa kentän sivuun paikallamakuumerkille), eivät menneet maahan jne.
Erinomaisia olivat istuminen, maahanmeno/luoksetulo, tasamaanouto, A-este ja paikallamakuu.
Hyviä olivat seuraaminen, hyppy ja eteenmeno (muistaakseni).
- pisteitä 92
Pisteitä kertyi kokeesta siis 266, 2-tulos, 2. sija/5 koirakkoa, eli paljon, paljon paremmin meni kuin olisin uskaltanut kuvitella.
Olin enemmän kuin tyytyväinen Hiskiin enkä itsekään pahemmin mokannut :)
Timo Nopanen on tunnetusti "löysä" tuomari, joten muutaman pisteen saimme ehkä liikaa. Toisaalta janalta meni minun mielestäni aika turhaan 6 pojoa...
Hiskin tottisliikkeistä kaikki erinomaiset olivat kyllä "oikeasti" erinomaisia. Seuraaminen - hmmm- vähän vaikea sanoa, mutta olettaisin sen ainakin alo-luokan mittapuulla yltäneen tosiaan hyvään, ei siinä mitään sellaista ollut, minkä takia olisi pitänyt pudottaa tyydyttävään. Hypystä myös hyvä oli kohdallaan. Eteenmeno olisi voinut minusta olla jopa erittäin hyvä, valmistelevan osuuden lisäkäsky pudotti kaksi pykälää, vaikka itse liike oli täydellinen. Hyvän sai myös koira, joka maleksi parikymmentä metriä vinoon maata haistellen ja meni laskasti maahan.
Kokeesta tuli hyvää oppia vastaisen varalle. Hiskin ongelmana on siis häiriöherkkys (terävä kuin mikä), sekä tottiskentällä että maastossa (ohiajavat autot). Autoissa haukkuvat koirat ovat sille kauhistus(meillä on treeniporukoissa ilmeisesti liian hiljaisia koiria).
Paineistumisen huomasi myös siitä, ettei jäljen ja esineruuden jälkeen kelvannut lelupalkka...
Seuraavaa koetta (koska ikinä se sitten onkaan) varten tottiksessa erityisesti treenattavaa: 1. seuraaminen, 2. seuraaminen ja 3. seuraaminen. Paikka on nyt ihan syvältä ja vähän muukin. Aloituksia pitää harjoitella edelleen paljon.
Telineitä, tasamaanoutoa ja eteenmenoa ei tarvitse harjoitella kuin satunnaisesti.
Lisäksi ne siirtymät liikkeestä toiseen mietityttävät. Nyt pitkä siirtymä luoksetulosta kapulanhakuun sujui hienosti, mutta paikallemakuuseen meno varsin kehnosti. His pyrki haistelemaan maata koko ajan. Kävi lisäksi niin, että kun oltiin jo siellä merkin lähellä, tönäisin vahingossa (haloo Hanna T.!)Hiskiä jalalla leukaan (kuono oli ihan kengän juuressa). Tuomariharjoittelijana ollut Sandelinin Mia tuli sanomaan mulle jälkeenpäin, että "jos olisit ollut mun kokeessani, olisit lentänyt ulos kuin leppäkeihäs." Sillä ei kuulemma ollut mityään merkitystä, että kyse oli vahingosta, joka tapahtui liikkeiden välillä. Onkohan nyt tuomarikoulutuksessa jokin "kiinnittäkää huomiota potkimisiin-kampanja?"
Lisäksi Mia mainitsi, että käytän voimakkaasti kroppaani. Joo, se on ihan totta, harkitusti ja pokkana tein näin, tässä meidän ekassa "harjoittelukokeessa". Ei ole tarkoitus jatkaa sillä linjalla. Halusin vain, että koira tekee liikkeet tässä ekassa kokeessaan mahdollisiman hyvin, vaikka sitten pienillä avuilla ;)
maanantai 3. elokuuta 2009
Maanantain tottisahkeroinnit
PK-tottis, Vaivian kenttä
Kumpikin kentällä neljässä erässä, vuorotellen. Palkattomia liikkeitä kummallakin, etukäteissuunnitelman mukaan
Hiski
1.
Leikki palloilla, kontaktinottoa
- jäi jumittamaan pallonsa kanssa, jätin kentälle ja menin autoon istumaan. Tuli häntä koipien välissä autolle, palattiin eikä enää jumittanut :)
2.
Seuraamista pätkissä, pysähdyksiä ja vasemmalle käännöksiä, pysähdyksiä heti niiden jälkeen. Vain aloituskäsky, suulliset kehut hyvistä paikoista. Sujui hyvin, kontakti kesti, painoi kyllä jonkin verran, mutta ei kovin pahasti. Paikka liian edessä enimmäkseen, koitin kehua oikeasta paikasta. Ei muuta palkkaa kuin ne kehut.
Jäävät liikkeet ja luoksetulo. Molemmat hyvin, luoksetulo suora, jäi yllättäen pikkasen kauas, ei pahasti kuitenkaan. Vain kehupalkka näistäkin
Tasamaanouto. Hyvin, kuten aina, palautti aivan suoraan ja tiiviisti, vaikka heitin ihan kamalan vinoon >lelupalkka ja leikkiä
3.
Pitkä seuraaminen
- kun lähestyttiin kentän reunaa, kontakti tippui, alkoi edistää ihan törkeesti, eli kyttäsi eteenmenoa. Meinasin hermostua. Hengitin syvään ja laitoin Hiskin vähäksi aikaa paikallamakuuseen ja mietin, mitä teen. Päätin vaan jatkaa kentän reunaa kohti (sinne oli tosi pitkä matka), minkä teinkin, mutta pysähtelin, mutkittelin ja tein käännöksiä vasemmalle. Se vähän kesti - mutta sujui loppujen lopuksi kuitenkin ihan siedettävästi, käytiin ihan kentän päässä tekemässä täyskäännös ja jatkettiin taas. Takaisinpäin seuraaminen olikin taas ihan hyvää...
Ei palkkaa, vain hyvät suulliset kehut + taputukset
A-este. Laakista oikein (heitin aika vinoonkin), suora hieno palautus > lelupalkka
Hyppyä en nyt ottanut enkä varsinkaan eteenmenoa, huh.
4.
Silkkaa leikkiä
- jossakin aika lähellä ammuttiin kuin tilauksesta monta kertaa leikin aikana. Hiskillä ei viiksikään värähtänyt
Heta
1.
Leikkiä, kontaktista pallo lensi ynnä muuta
2.
Tasamaanouto. Hyvin. Ei palkkaa
Eteenmeno. Hyvin>pallopalkka
3.
Seuraamiskaavio. Erinomainen. Ei palkkaa
Kaikki jäävät liikkeet+ luoksetulot. Ainakin oli oikeassa asennossa joka kerta. Luoksetulot jopa epähoffimaisen nopeat :) Ei palkkaa
Hyppy. Hyvä. Ei palkkaa
A-este. Kankeahko, mutta ok >herkkuruokapalkka
4. Leikkiä, joka tosin ei enää ladya huvittanut pätkääkään...Kuumakin oli.
Illalla vielä sain päähäni laittaa Hiskin paikallamakuuseen pikkupoikien jaliskentän viereen. Pallo ja potkijat oli helppo nakki, mutta sitten toisella puolella alkoi koirarähinä: His nousi salamana istumaan ja kääntyi metelin suuntaan. Laitoin aika kovakätisesti ja -äänisesti takaisin. Pitäisi varmaan äänittää koirien haukkua ja rähjäämistä jossain suojelukentän reunalla ja soitella sitä kotona taustamusana...
Nyt on tottisteltu niin, että korvista nousee savu, eli meikäläisen mittapuulla jo vähän liikaakin.
Piilotetut kepit-leikki kummallekin vielä. Ei mitään käskyä, saivat itse tiellä kulkiessaan hoksata, missä jälki meni ja etsiä jälkeä seuraamalla omatoimisesti keppinsä. Hienosti vörkki. Sapuskat nassuun.
Kumpikin kentällä neljässä erässä, vuorotellen. Palkattomia liikkeitä kummallakin, etukäteissuunnitelman mukaan
Hiski
1.
Leikki palloilla, kontaktinottoa
- jäi jumittamaan pallonsa kanssa, jätin kentälle ja menin autoon istumaan. Tuli häntä koipien välissä autolle, palattiin eikä enää jumittanut :)
2.
Seuraamista pätkissä, pysähdyksiä ja vasemmalle käännöksiä, pysähdyksiä heti niiden jälkeen. Vain aloituskäsky, suulliset kehut hyvistä paikoista. Sujui hyvin, kontakti kesti, painoi kyllä jonkin verran, mutta ei kovin pahasti. Paikka liian edessä enimmäkseen, koitin kehua oikeasta paikasta. Ei muuta palkkaa kuin ne kehut.
Jäävät liikkeet ja luoksetulo. Molemmat hyvin, luoksetulo suora, jäi yllättäen pikkasen kauas, ei pahasti kuitenkaan. Vain kehupalkka näistäkin
Tasamaanouto. Hyvin, kuten aina, palautti aivan suoraan ja tiiviisti, vaikka heitin ihan kamalan vinoon >lelupalkka ja leikkiä
3.
Pitkä seuraaminen
- kun lähestyttiin kentän reunaa, kontakti tippui, alkoi edistää ihan törkeesti, eli kyttäsi eteenmenoa. Meinasin hermostua. Hengitin syvään ja laitoin Hiskin vähäksi aikaa paikallamakuuseen ja mietin, mitä teen. Päätin vaan jatkaa kentän reunaa kohti (sinne oli tosi pitkä matka), minkä teinkin, mutta pysähtelin, mutkittelin ja tein käännöksiä vasemmalle. Se vähän kesti - mutta sujui loppujen lopuksi kuitenkin ihan siedettävästi, käytiin ihan kentän päässä tekemässä täyskäännös ja jatkettiin taas. Takaisinpäin seuraaminen olikin taas ihan hyvää...
Ei palkkaa, vain hyvät suulliset kehut + taputukset
A-este. Laakista oikein (heitin aika vinoonkin), suora hieno palautus > lelupalkka
Hyppyä en nyt ottanut enkä varsinkaan eteenmenoa, huh.
4.
Silkkaa leikkiä
- jossakin aika lähellä ammuttiin kuin tilauksesta monta kertaa leikin aikana. Hiskillä ei viiksikään värähtänyt
Heta
1.
Leikkiä, kontaktista pallo lensi ynnä muuta
2.
Tasamaanouto. Hyvin. Ei palkkaa
Eteenmeno. Hyvin>pallopalkka
3.
Seuraamiskaavio. Erinomainen. Ei palkkaa
Kaikki jäävät liikkeet+ luoksetulot. Ainakin oli oikeassa asennossa joka kerta. Luoksetulot jopa epähoffimaisen nopeat :) Ei palkkaa
Hyppy. Hyvä. Ei palkkaa
A-este. Kankeahko, mutta ok >herkkuruokapalkka
4. Leikkiä, joka tosin ei enää ladya huvittanut pätkääkään...Kuumakin oli.
Illalla vielä sain päähäni laittaa Hiskin paikallamakuuseen pikkupoikien jaliskentän viereen. Pallo ja potkijat oli helppo nakki, mutta sitten toisella puolella alkoi koirarähinä: His nousi salamana istumaan ja kääntyi metelin suuntaan. Laitoin aika kovakätisesti ja -äänisesti takaisin. Pitäisi varmaan äänittää koirien haukkua ja rähjäämistä jossain suojelukentän reunalla ja soitella sitä kotona taustamusana...
Nyt on tottisteltu niin, että korvista nousee savu, eli meikäläisen mittapuulla jo vähän liikaakin.
Piilotetut kepit-leikki kummallekin vielä. Ei mitään käskyä, saivat itse tiellä kulkiessaan hoksata, missä jälki meni ja etsiä jälkeä seuraamalla omatoimisesti keppinsä. Hienosti vörkki. Sapuskat nassuun.
sunnuntai 2. elokuuta 2009
Jälkiä, esineitä, tottista
IHAN EKAKSI: JÄTTIONNITTELUT ÄIPPÄGLENDALLE TÄNÄÄN SAAVUTETUSTA KVA-TITTELISTÄ + PIIRINMESTARUUDESTA!!!
Jäljet, lauantai
Hiski
Jäljen pituus 600 metriä, paljon kulmia, sekä teräviä että vähemmän teräviä, tien ylitys. Jana 30 m. vanheni runsaat 1,5 tuntia. Taisi olla 6 keppiä.
Tarkisti takajälkeä noin liinan mitan, palasi. Hyvä! Ajoi intensiivisesti, oikein nuuskutti. Tien ylityksen kohdalla teki monta tarkistusta, mutta selvisi. En muista, jäikö yksi keppi vai ei, ihan sama: oikein hyvin meni tällä kertaa.
Heta
Jälki nyt yli kilometrin mittainen sisältäen kaikkea mahdollista. Loppui vattupusikkoon, oikein toivoin, että siellä olisi marjastajia, ja toiveeni toteutuikin.
Jäljesti myös hyvin: yksi keppi jäi, kun monen peräkkäisen kulman jälkeen tuli vähän häikkää. Merkkasi puskassa kykkivän marjastajan kaukaa, kehuin siitä ja kehotin jatkamaan jäljestystä, minkä tekikin. Hyvä Heta!
Ilalla molemmat sai vielä hakea jäljestämällä piilotetun kepin pihassa ja saivat siitä iltaruuan.
Jäljet, sunnuntai
Marja-Leena polki Hiskille noin 500-metrisen jäljen, alokkaan standardilla: kaksi kulmaa, 30 metrin jana, 6 keppiä. Vanheni tasan tunnin. Minä poljin Sannalle samanlaisen.
Jälki nousi hyvin oikeaan suuntaan ja koko jäljestys napsahti ihan kohdilleen. Taitava Hiskonen!
Hetalle M-L teki lyhyen jäljen, vain yksi (piilotettu) keppi päässä. Jäljen nosto hyvin, muu myös.
Esineruutu, lauantai
Jannen ja Riikan kanssa. Täysimittainen ruutu 50x50m, vieraat, mälvätyt esineet.
Hiskille vietiin yksi kerrallaan kolme esinettä sivurajoja pitkin, takaa heittäen. Viejää ei tosin näkynyt eteen asti, mutta His oli silti hyvin tarkkaavainen. Siirryin aina etulinjalla seuraavaan lähetyspaikkaan. Treeni meni täydellisesti niinkuin halusin: His ampaisi joka kerta sille lohkolle, jolle lähetin, etsi hetken ja toi esineen. Eli kolme esinettä, kolme lähetystä. Loistavaa :)
PK-tottis, sunnuntai, Pirkkahallin kenttä
Katin ja Roopen kera: Roopelle opetettiin telineitä.
Ensin leikkituokio ja His autoon.
Kentän päällä surrasi kaksi moottorilennokkia (aina jotakin riesaa meidän tottisharkoissa :() - Hiskille taas paha paikka seuraamisessa. Siitä ei meinannut tulla yhtään mitään :(((
Jäävät ja luoksetulo: kai aika hyvin.
Tasamaanouto. Hyvin.
Hyppy. Moitteettomasti.
A-este. Kiersi kerran takaisin, uusinta ok.
Eteenmeno. Super.
Roopen paikallamakuun aikana otin seuraamisen uudelleen: nyt lentsikat oli häipyneet ja homma sujui paljon paremmin.
A-este, loiva: hyvin
Hupaisaa: seuraaminen on nyt Hiskin huonoin liike... Ja ne siirtymät ovat kehnoja, haluaisin, että seuraisi myös liikkeiden välit, mutta taitaa olla vielä liikaa vaadittu.
Heta otti lopuksi vähän seuraamista ja sai hyvää ruokaa.
Keppitreeni veilä kotona molemmille: iltaruoka piilotetun kepin löytymisestä.
Jäljet, lauantai
Hiski
Jäljen pituus 600 metriä, paljon kulmia, sekä teräviä että vähemmän teräviä, tien ylitys. Jana 30 m. vanheni runsaat 1,5 tuntia. Taisi olla 6 keppiä.
Tarkisti takajälkeä noin liinan mitan, palasi. Hyvä! Ajoi intensiivisesti, oikein nuuskutti. Tien ylityksen kohdalla teki monta tarkistusta, mutta selvisi. En muista, jäikö yksi keppi vai ei, ihan sama: oikein hyvin meni tällä kertaa.
Heta
Jälki nyt yli kilometrin mittainen sisältäen kaikkea mahdollista. Loppui vattupusikkoon, oikein toivoin, että siellä olisi marjastajia, ja toiveeni toteutuikin.
Jäljesti myös hyvin: yksi keppi jäi, kun monen peräkkäisen kulman jälkeen tuli vähän häikkää. Merkkasi puskassa kykkivän marjastajan kaukaa, kehuin siitä ja kehotin jatkamaan jäljestystä, minkä tekikin. Hyvä Heta!
Ilalla molemmat sai vielä hakea jäljestämällä piilotetun kepin pihassa ja saivat siitä iltaruuan.
Jäljet, sunnuntai
Marja-Leena polki Hiskille noin 500-metrisen jäljen, alokkaan standardilla: kaksi kulmaa, 30 metrin jana, 6 keppiä. Vanheni tasan tunnin. Minä poljin Sannalle samanlaisen.
Jälki nousi hyvin oikeaan suuntaan ja koko jäljestys napsahti ihan kohdilleen. Taitava Hiskonen!
Hetalle M-L teki lyhyen jäljen, vain yksi (piilotettu) keppi päässä. Jäljen nosto hyvin, muu myös.
Esineruutu, lauantai
Jannen ja Riikan kanssa. Täysimittainen ruutu 50x50m, vieraat, mälvätyt esineet.
Hiskille vietiin yksi kerrallaan kolme esinettä sivurajoja pitkin, takaa heittäen. Viejää ei tosin näkynyt eteen asti, mutta His oli silti hyvin tarkkaavainen. Siirryin aina etulinjalla seuraavaan lähetyspaikkaan. Treeni meni täydellisesti niinkuin halusin: His ampaisi joka kerta sille lohkolle, jolle lähetin, etsi hetken ja toi esineen. Eli kolme esinettä, kolme lähetystä. Loistavaa :)
PK-tottis, sunnuntai, Pirkkahallin kenttä
Katin ja Roopen kera: Roopelle opetettiin telineitä.
Ensin leikkituokio ja His autoon.
Kentän päällä surrasi kaksi moottorilennokkia (aina jotakin riesaa meidän tottisharkoissa :() - Hiskille taas paha paikka seuraamisessa. Siitä ei meinannut tulla yhtään mitään :(((
Jäävät ja luoksetulo: kai aika hyvin.
Tasamaanouto. Hyvin.
Hyppy. Moitteettomasti.
A-este. Kiersi kerran takaisin, uusinta ok.
Eteenmeno. Super.
Roopen paikallamakuun aikana otin seuraamisen uudelleen: nyt lentsikat oli häipyneet ja homma sujui paljon paremmin.
A-este, loiva: hyvin
Hupaisaa: seuraaminen on nyt Hiskin huonoin liike... Ja ne siirtymät ovat kehnoja, haluaisin, että seuraisi myös liikkeiden välit, mutta taitaa olla vielä liikaa vaadittu.
Heta otti lopuksi vähän seuraamista ja sai hyvää ruokaa.
Keppitreeni veilä kotona molemmille: iltaruoka piilotetun kepin löytymisestä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)