Torstai 13.1.
Haku
Hiskille 7 pistoa, kolme ukkoa ja neljä tyhjää: 1.tyhjä, 2. löytö, 3. tyhjä, 4. tyhjä, 5. löytö, 6. tyhjä, 7. löytö. Kaikki ukot lähetyspaikasta noin 30 metriä eteenpäin, viidessäkympissä. Suorapalkat edelleen.
Kylläpä nulikka oli taas maanmainio! Käytimme tosin polkuja pistoissa apuna, mutta silti... Jos nyt jotain huonoa ihan kaivamalla kaivaa, niin kaksi tyhjää pistoa vasemmalle eivät olleet ehkä ihan täydellisiä. Mutta muuten ihan napakymppi suoritus. Tyhjiltä palaa hienosti ja nyt malttoi jopa tulla ihan vierellekin. Hidastelin tahallani keskilinjan yli lähetyksissä ja hyvin malttoi padota. Hallintakin paranee koko ajan ja poika on iloinen ja rento:))
torstai 14. tammikuuta 2010
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Pieniä ja isoja esineitä ja hallitottista -huh
12.-13.1.
Tarkkuusruutu
Esineenä iso klemmari, metallia+ muovia, melkein kokonaan lumeen peitettynä.
His etsi ja löysi hienosti. Kaapaisi - kielsin ja lopetti. Peittäminen näköjään aiheuttaa tuon käpälällä haromisen: "esiin sieltä.". Mitäs, jos ilmoittaiskin ilmaisuksi: "koira sorkkii esinettä?" :)
Hetakin haki ja löysi, hyvin.
Pudotettu esine
Nyt panostin seurauttamiseen, joka siis ei ole "oikeata" seuraamista. Koitin palkata, kun tuli hyvin mukana, ei nuuskinut tai katsonut taakseen. Pitää ottaa toistaiseksi nämä hyvillä kulkureiteillä (=kunnes sujuu mallikkaasti): lumihangessa ja pöpelikössä on hankalaa vaatia edes kohtuullista sivulla pysymistä. Nyt olimme auratulla tiellä. Lujaa hanska haetaan ja suorastaan pelottavalla vauhdilla palautetaan - seuraaminen vain saisi olla napakampaa.
Esineruutu
Syvyyttä 50 metriä, leveyttä noin 40.Tallasin hyvin. Melko rankkaa liikuntaa umpihangessa :)
Esineet: tumppu, vaateharja ja pieneksi mytätty keinokuituinen hanska.
Ideana edelleen "lohkolla" pysyminen ja nenän käyttö/etsiminen tarkasti myös ruudun etuosassa.
Eli heitin oikealle eteen ensin (ison) tumpun, hyvin lähelle oikeaa reunaa, sitten noin 30 metriin harja pikkaisen siitä vasemmalle ja käsine ihan taakse hieman vasempaan harjasta. Käsine melkein peitossa, muut esineet näkyvillä.
His ampaisi tietty suoraan taakse ja käsineen kanssa takaisin. Harja tuli aika pian ja tumppu (tietysti) viimeisenä.
Sitten esineet vasempaan lohkoon, sama järjestys. Nyt His malttoi ottaa heti etuesineen. Hyvä! Käsine tuli myös pian, harjaa joutui etsimään. Olin laittanut sen kiven päälle aika hankalaan paikkaan. Mutta voihan vitsi, miten hienosti ja sitkeästi His tarkensi esineelle hajun saatuaan. Seurasin sen työskentelyä ihan henkeä pidätellen. Mahtavaa!
Tämä alkaa sujua niinkuin haluan sen sujuvan :D
Se vaara kyllä on, että His ryysii ekalla lähetyksellä esineen ohi. Alankin nyt käyttää vielä selkeämmin "jarruesinettä": eli iso, mieluinen esine heti oikeaan etukulmaan niin, että Hiski ehdollistuisi jarruttelemaan aina jo siinä alussa.
Hetakin sai hakea yhden esineen. Se on taas (kipulääkekuuri loppui) ihan köpöttelija, ressu. Ihan pahaa tekee katsella, miten se on hidastunut.
Pitää soittaa lekurille, josko kipulääkitystä jatketaan.
Tottis/toko
Nokian hallissa.
1.
Ensin leikkiä
Sitten vain lähtöjä, käännöksiä, pruuttamista.
ja leikkiä
2.
Leikkiä
Seuraamista pikku pätkä. Henkilöryhmä.
Nouto, vein kapulan. Parempiakin on nähty.
Leikkiä
Paikallamakuu
Suorastaan venytteli kaulaansa ja pää pyöri väkkäränä. Palkkailin joka hetkesätä, kun oli nätisti.
Tähän hommaan ei voi olla tyytyväinen. Vaikka en yrittänytkään tehdä paljon mitään, touhu oli aika kamalaa. Agikoirat huusivat kuin päätä olisi leikattu eikä Hiski keskittynyt muuten kuin silloin, kun lelu oli kokonaan näkyvissä. Muuten se kyttäsi niitä ääniä.
Hiskille saattaa tällaisesta "treenauksesta" olla enemmän haittaa kuin hyötyä, se on ihan väärässä mielentilassa jo heti alusta asti sen "kujanjuoksun" takia. Pitää nyt harkita vakavasti, jatkanko käyntejä tuolla ollenkaan.
Tarkkuusruutu
Esineenä iso klemmari, metallia+ muovia, melkein kokonaan lumeen peitettynä.
His etsi ja löysi hienosti. Kaapaisi - kielsin ja lopetti. Peittäminen näköjään aiheuttaa tuon käpälällä haromisen: "esiin sieltä.". Mitäs, jos ilmoittaiskin ilmaisuksi: "koira sorkkii esinettä?" :)
Hetakin haki ja löysi, hyvin.
Pudotettu esine
Nyt panostin seurauttamiseen, joka siis ei ole "oikeata" seuraamista. Koitin palkata, kun tuli hyvin mukana, ei nuuskinut tai katsonut taakseen. Pitää ottaa toistaiseksi nämä hyvillä kulkureiteillä (=kunnes sujuu mallikkaasti): lumihangessa ja pöpelikössä on hankalaa vaatia edes kohtuullista sivulla pysymistä. Nyt olimme auratulla tiellä. Lujaa hanska haetaan ja suorastaan pelottavalla vauhdilla palautetaan - seuraaminen vain saisi olla napakampaa.
Esineruutu
Syvyyttä 50 metriä, leveyttä noin 40.Tallasin hyvin. Melko rankkaa liikuntaa umpihangessa :)
Esineet: tumppu, vaateharja ja pieneksi mytätty keinokuituinen hanska.
Ideana edelleen "lohkolla" pysyminen ja nenän käyttö/etsiminen tarkasti myös ruudun etuosassa.
Eli heitin oikealle eteen ensin (ison) tumpun, hyvin lähelle oikeaa reunaa, sitten noin 30 metriin harja pikkaisen siitä vasemmalle ja käsine ihan taakse hieman vasempaan harjasta. Käsine melkein peitossa, muut esineet näkyvillä.
His ampaisi tietty suoraan taakse ja käsineen kanssa takaisin. Harja tuli aika pian ja tumppu (tietysti) viimeisenä.
Sitten esineet vasempaan lohkoon, sama järjestys. Nyt His malttoi ottaa heti etuesineen. Hyvä! Käsine tuli myös pian, harjaa joutui etsimään. Olin laittanut sen kiven päälle aika hankalaan paikkaan. Mutta voihan vitsi, miten hienosti ja sitkeästi His tarkensi esineelle hajun saatuaan. Seurasin sen työskentelyä ihan henkeä pidätellen. Mahtavaa!
Tämä alkaa sujua niinkuin haluan sen sujuvan :D
Se vaara kyllä on, että His ryysii ekalla lähetyksellä esineen ohi. Alankin nyt käyttää vielä selkeämmin "jarruesinettä": eli iso, mieluinen esine heti oikeaan etukulmaan niin, että Hiski ehdollistuisi jarruttelemaan aina jo siinä alussa.
Hetakin sai hakea yhden esineen. Se on taas (kipulääkekuuri loppui) ihan köpöttelija, ressu. Ihan pahaa tekee katsella, miten se on hidastunut.
Pitää soittaa lekurille, josko kipulääkitystä jatketaan.
Tottis/toko
Nokian hallissa.
1.
Ensin leikkiä
Sitten vain lähtöjä, käännöksiä, pruuttamista.
ja leikkiä
2.
Leikkiä
Seuraamista pikku pätkä. Henkilöryhmä.
Nouto, vein kapulan. Parempiakin on nähty.
Leikkiä
Paikallamakuu
Suorastaan venytteli kaulaansa ja pää pyöri väkkäränä. Palkkailin joka hetkesätä, kun oli nätisti.
Tähän hommaan ei voi olla tyytyväinen. Vaikka en yrittänytkään tehdä paljon mitään, touhu oli aika kamalaa. Agikoirat huusivat kuin päätä olisi leikattu eikä Hiski keskittynyt muuten kuin silloin, kun lelu oli kokonaan näkyvissä. Muuten se kyttäsi niitä ääniä.
Hiskille saattaa tällaisesta "treenauksesta" olla enemmän haittaa kuin hyötyä, se on ihan väärässä mielentilassa jo heti alusta asti sen "kujanjuoksun" takia. Pitää nyt harkita vakavasti, jatkanko käyntejä tuolla ollenkaan.
maanantai 11. tammikuuta 2010
Kun maas on hanki...
...ja on se järkikin vähän jäässä, juu.
Hiskistä on melkein mahdotonta saada kuvaa, jossa se ei joko a. repisi puuta juurinen maasta tai b. ärisisi risun tai karahkan kanssa. Hetaa taas ottaa moinen torveilu päähän.
Mutta kun kerrankin on upea talvi, niin pitihän sitä muutama kuva räpsäistä koiristakin lumisessa metsässä.
Hiskistä on melkein mahdotonta saada kuvaa, jossa se ei joko a. repisi puuta juurinen maasta tai b. ärisisi risun tai karahkan kanssa. Hetaa taas ottaa moinen torveilu päähän.
Mutta kun kerrankin on upea talvi, niin pitihän sitä muutama kuva räpsäistä koiristakin lumisessa metsässä.
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Hakua-jee! Ja tottista - ei ihan niin jee...
Sunnuntai 10.1.
Haku
Hiskille: löytö, tyhjä, tyhjä, löytö, löytö. Suorapalkat.
Muistaakseni ei ole ennen ollut kahta tyhjää peräkkäin. Hyvin His homman selvitti kokonaisuudessaan :) Sivulle saisi tulla kylläkin ekalla käskyllä, ettei aina tarvisi toistaa...
Lopuksi vielä ammuttiin tiellä. Olin ampunut itse metsässä edellisenä päivänä ja Hiski vähän hätkähti silloin. Nyt ei ollut mitään reaktiota.
Tottis/toko
Marjamäen ihkauudella, hienolla hallilla. Kylmä se oli kuin mikä - ei puhettakaan, että olisi voinut toppatakin riisua, mutta tosihieno alusta, ei tarvitse ainakaan pelätä koiran satuttavan itseään.
Muistaakseni otin ainakin 1. osassa näitä (enimmäkseen leikittiin kahdella lelulla):
Ruutu
Kouluttaja vei pallon kolmeen kertaan. Aika kaukaa. Eihän tässä mitään vaikeeta ole.
Seuraamisen lähtöjä
Vilkuilun poistamiseksi (sitä meinaan esiintyi sitten pikkuista vaille paljon>uusi paikka/agirata vieressä, ei onneksi paljon väkeä)
Avon hyppy
Istuminen ihan esteen toiseen reunaan taas, mutta viis siitä
Kaukoja
Maaginen raja on näköjään 2,5 metriä: sitä kauempaa annetut istumaan nousu-merkit ja -käskyt ovat täysin tunnistamattomia
Luoksetulo eteen Ok.
Tauko
2. osa:
Liikkeellelähtöjä ja estettä päin kävelemistä, täyskäännöksen jälkeen istumista
Koitin palkata (lelulla) aina "vilkuilemattomista" kohdista, kaikki muu jäi taas täysin huomiotta
Hyppynouto
Heittelin tahallani vinoon. Ihan hyvin silti.
Tasamaanouto
Toi ryökäle ihan vinoon (kun piti kytätä sitä agirataa). Otin uudestaan - sama juttu. Sitten vein itse ja nyt toi nätisti. Sitten vielä heittämällä, mikä ok.
Eteenmeno
En päästänytkään, vaan palkkasin taskusta kontaktipätkistä. Monta toistoa.
Ja lähtiessä sitten sattui semmoinen fiba, että sakemanni koitti tulla(yritti jo aikaisemminkin samaa monta kertaa) Hiskin päälle oikein kunnolla. Hiskihän tietysti vastasi ja lähti sitten tukka pystyssä hallista. Tosi kiva. Voi hemmetin hemmetti, se hurtta on nyt sitten joka kerta meidän ryhmässä, ei ollenkaan hyvä juttu Hiskin kannalta, joka kerta on sitten semmonen härdelli päällä siellä :(
Haku
Hiskille: löytö, tyhjä, tyhjä, löytö, löytö. Suorapalkat.
Muistaakseni ei ole ennen ollut kahta tyhjää peräkkäin. Hyvin His homman selvitti kokonaisuudessaan :) Sivulle saisi tulla kylläkin ekalla käskyllä, ettei aina tarvisi toistaa...
Lopuksi vielä ammuttiin tiellä. Olin ampunut itse metsässä edellisenä päivänä ja Hiski vähän hätkähti silloin. Nyt ei ollut mitään reaktiota.
Tottis/toko
Marjamäen ihkauudella, hienolla hallilla. Kylmä se oli kuin mikä - ei puhettakaan, että olisi voinut toppatakin riisua, mutta tosihieno alusta, ei tarvitse ainakaan pelätä koiran satuttavan itseään.
Muistaakseni otin ainakin 1. osassa näitä (enimmäkseen leikittiin kahdella lelulla):
Ruutu
Kouluttaja vei pallon kolmeen kertaan. Aika kaukaa. Eihän tässä mitään vaikeeta ole.
Seuraamisen lähtöjä
Vilkuilun poistamiseksi (sitä meinaan esiintyi sitten pikkuista vaille paljon>uusi paikka/agirata vieressä, ei onneksi paljon väkeä)
Avon hyppy
Istuminen ihan esteen toiseen reunaan taas, mutta viis siitä
Kaukoja
Maaginen raja on näköjään 2,5 metriä: sitä kauempaa annetut istumaan nousu-merkit ja -käskyt ovat täysin tunnistamattomia
Luoksetulo eteen Ok.
Tauko
2. osa:
Liikkeellelähtöjä ja estettä päin kävelemistä, täyskäännöksen jälkeen istumista
Koitin palkata (lelulla) aina "vilkuilemattomista" kohdista, kaikki muu jäi taas täysin huomiotta
Hyppynouto
Heittelin tahallani vinoon. Ihan hyvin silti.
Tasamaanouto
Toi ryökäle ihan vinoon (kun piti kytätä sitä agirataa). Otin uudestaan - sama juttu. Sitten vein itse ja nyt toi nätisti. Sitten vielä heittämällä, mikä ok.
Eteenmeno
En päästänytkään, vaan palkkasin taskusta kontaktipätkistä. Monta toistoa.
Ja lähtiessä sitten sattui semmoinen fiba, että sakemanni koitti tulla(yritti jo aikaisemminkin samaa monta kertaa) Hiskin päälle oikein kunnolla. Hiskihän tietysti vastasi ja lähti sitten tukka pystyssä hallista. Tosi kiva. Voi hemmetin hemmetti, se hurtta on nyt sitten joka kerta meidän ryhmässä, ei ollenkaan hyvä juttu Hiskin kannalta, joka kerta on sitten semmonen härdelli päällä siellä :(
lauantai 9. tammikuuta 2010
Aamutoimet ja pakkaspuuhia
8.-9.1.
Jokaikinen aamu alkaa näin: päästän Hiskin mökistään, jossa se viettää yönsä. (Heta saa olla missä lystää). Vaihdetaan aamuhalit. Sen jälkeen Heta könyää liikkeelle ja on, että "hohhoijaa, pitänee taas ruveta hommiin" ja sitten se antaa Hiskille kevyesti köniin hirveiden äänitehosteiden kera (ketään ei satu). Tämän jälkeen His tietää taas paikkansa laumassa yhden päivän verran.
Pientä pakkastreeniä Sulkavuoressa vapaana juostun lenkin päätteeksi:
Pudotettu esine
Hiskillä matkaa nyt melkein 100 metriä (sen valmistelevan 50 metrin lisäksi siis). Aikalailla taaksevilkuilua, pitänee kokeilla seurauttamista vaikka namilla. Muuten vallan loistava haku ja palautus.
Heta sai hakea myös, hyvin tietty ja intoa piisasi.
Tarkkuus
Esineenä metallikiekko (ei semmosta, johon kieli jää kiinni...), halkaisija noin 3 senttiä. Hyvin lumella peitettynä. Lumiruudussa on se hyvä puoli, että ruudun paikan näkee tosi tarkasti... Heta haki ensin.
Hiski ei pysynyt ruudussa ihan niin tarkasti kuin Heta (vähemmän rutiinia, tietty), mutta muuten etsi, löysi ja ilmaisi hyvin. Ja osaa kehotuksesta palata hyvin ruutuun.
Ripaus tottista
Kaukot menevät aina vain huonommin (siis istumaan nousu makuulta): Hiski katsoo ihan sen näköisenä, että "ei mulla ole hajuakaan, mitä sää multa odotat." Miksi, oi miksi, tämä onnistuu aina kotona?
Tämän takia me ei päästä vissiin ikinä avoimen luokan toko-kokeeseen...
Luoksetuloja useampaan kertaan, läpijuoksuja, eteen, vain yksi kerta stoppaamalla. En ala hinkuttaa tämän kanssa: jos ottaa sen askelen tai pari, niin sittenhän ottaa. Tärkeämpää on, ettei vauhti ala hidastua "oikeassa" luoksetulossa.
Seuraamista pikku pätkissä. Mun mielestäni oikein hyvin.
Ja liikkeestä seisomisia. Kuin myös.
Eteenmenoja. Vein pallon, mutta en päästänyt heti sinkoamaan eteen, vaan palkkailin useampaan kertaan lelulla ja leikkimisellä kontaktipätkistä ja vasta lopuksi sai lähteä pallolle. Onnistui aika mukavasti.
Esineruutu
Sääksjärvellä. Ei ihan 50 metrin levyinen, ehkä vajaat 40 m. Pakkasta oli "vain" -18.
Kolme esinettä: loppusyksyn toimivaan malliin ensin eteen iso, keskelle toiseksi isoin ja taakse pieni, kaikki peräkkäin oikeaan lohkoon. Esineet osittain lumen sisällä, eli ei mikään ihan helppo nakitus...
Hiski ensin. Ampaisi etuesineen ohi, mutta palasi pian. Joutui tekemään tosissaan töitä kahden muun esineen kanssa. En puuttunut hommaan muuten mitenkään. Kun meni "lohkolta" ulos, huomautin. Toimi oikein hyvin.
Heta etsi sitten samat - takaesineen kanssa piti urakoida oikein kunnolla.
Sitten vaihdoin esineiden paikat keskemmälle ruutua, muuten sama järjestys ja otin Hiskin uudelleen kehiin. Nytkin His sinkosi etuesineen ohi, mutta palasi hakemaan esineen. Annoin tehdä töitä rauhassa töitä sivusuunnassakin, kunhan pysyi "lohkolla". Yksi huomautus riitti. Hienosti Hiski toimi, olin oikein tyytyväinen!!!
Talvisessa esineruudussa on se hyvä puoli, ettei esinettä tule vahingossakaan laitettua jäljelle ;)
Pitää ehdottomasti jatkaa lumiruututreenejä. Maastossa touhuamista ei voita mikään, vaikka olisi kuinka paljon lunta ja pakkasta :D
Lauantain hakutreenit oli taas pakko peruuttaa pakkasen takia :(
Jokaikinen aamu alkaa näin: päästän Hiskin mökistään, jossa se viettää yönsä. (Heta saa olla missä lystää). Vaihdetaan aamuhalit. Sen jälkeen Heta könyää liikkeelle ja on, että "hohhoijaa, pitänee taas ruveta hommiin" ja sitten se antaa Hiskille kevyesti köniin hirveiden äänitehosteiden kera (ketään ei satu). Tämän jälkeen His tietää taas paikkansa laumassa yhden päivän verran.
Pientä pakkastreeniä Sulkavuoressa vapaana juostun lenkin päätteeksi:
Pudotettu esine
Hiskillä matkaa nyt melkein 100 metriä (sen valmistelevan 50 metrin lisäksi siis). Aikalailla taaksevilkuilua, pitänee kokeilla seurauttamista vaikka namilla. Muuten vallan loistava haku ja palautus.
Heta sai hakea myös, hyvin tietty ja intoa piisasi.
Tarkkuus
Esineenä metallikiekko (ei semmosta, johon kieli jää kiinni...), halkaisija noin 3 senttiä. Hyvin lumella peitettynä. Lumiruudussa on se hyvä puoli, että ruudun paikan näkee tosi tarkasti... Heta haki ensin.
Hiski ei pysynyt ruudussa ihan niin tarkasti kuin Heta (vähemmän rutiinia, tietty), mutta muuten etsi, löysi ja ilmaisi hyvin. Ja osaa kehotuksesta palata hyvin ruutuun.
Ripaus tottista
Kaukot menevät aina vain huonommin (siis istumaan nousu makuulta): Hiski katsoo ihan sen näköisenä, että "ei mulla ole hajuakaan, mitä sää multa odotat." Miksi, oi miksi, tämä onnistuu aina kotona?
Tämän takia me ei päästä vissiin ikinä avoimen luokan toko-kokeeseen...
Luoksetuloja useampaan kertaan, läpijuoksuja, eteen, vain yksi kerta stoppaamalla. En ala hinkuttaa tämän kanssa: jos ottaa sen askelen tai pari, niin sittenhän ottaa. Tärkeämpää on, ettei vauhti ala hidastua "oikeassa" luoksetulossa.
Seuraamista pikku pätkissä. Mun mielestäni oikein hyvin.
Ja liikkeestä seisomisia. Kuin myös.
Eteenmenoja. Vein pallon, mutta en päästänyt heti sinkoamaan eteen, vaan palkkailin useampaan kertaan lelulla ja leikkimisellä kontaktipätkistä ja vasta lopuksi sai lähteä pallolle. Onnistui aika mukavasti.
Esineruutu
Sääksjärvellä. Ei ihan 50 metrin levyinen, ehkä vajaat 40 m. Pakkasta oli "vain" -18.
Kolme esinettä: loppusyksyn toimivaan malliin ensin eteen iso, keskelle toiseksi isoin ja taakse pieni, kaikki peräkkäin oikeaan lohkoon. Esineet osittain lumen sisällä, eli ei mikään ihan helppo nakitus...
Hiski ensin. Ampaisi etuesineen ohi, mutta palasi pian. Joutui tekemään tosissaan töitä kahden muun esineen kanssa. En puuttunut hommaan muuten mitenkään. Kun meni "lohkolta" ulos, huomautin. Toimi oikein hyvin.
Heta etsi sitten samat - takaesineen kanssa piti urakoida oikein kunnolla.
Sitten vaihdoin esineiden paikat keskemmälle ruutua, muuten sama järjestys ja otin Hiskin uudelleen kehiin. Nytkin His sinkosi etuesineen ohi, mutta palasi hakemaan esineen. Annoin tehdä töitä rauhassa töitä sivusuunnassakin, kunhan pysyi "lohkolla". Yksi huomautus riitti. Hienosti Hiski toimi, olin oikein tyytyväinen!!!
Talvisessa esineruudussa on se hyvä puoli, ettei esinettä tule vahingossakaan laitettua jäljelle ;)
Pitää ehdottomasti jatkaa lumiruututreenejä. Maastossa touhuamista ei voita mikään, vaikka olisi kuinka paljon lunta ja pakkasta :D
Lauantain hakutreenit oli taas pakko peruuttaa pakkasen takia :(
torstai 7. tammikuuta 2010
Meiränhallilla T-koirien kanssa yms
Keskiviikko 6.1.
Tottista
Meiränhallilla Nokialla "alueen" - laajennettuna, Jyväskylän ja Lahden suunnan koiriakin mukana.
Muiden upeita suorituksia oli hieno katsella...
Meidän vuoro tuli runsaan neljän tunnin kuluttua ja oma vire oli jo huonosti nukutun yön jälkeen hieman kateissa siinä vaiheessa - Hiskikin oli vähän vaisu, kai se odottaminen häkissä oudokseltaan oli sille aika rankkaa. Ei pahemmin kylläkään rähjännyt muille koirille, mutta oli muuten vähän puissa. Käytin pääosin lelupalkkaa.
Mutta nyt siis näkyi sitten se, että häiriötilanteessa vire ei ollut ihan riittävää, vaan seuraamisen kontakti tipahteli ja His vilkuili levottomasti ajoittain ympärilleen. Riittakin huomautti tästä. Hänen mielestään Hiskin seuraamispaikka on kyllä oikea nyt, hyvä homma.
Kaukot menivät odotetusti persiilleen. Kauhean epävarmaa. Häiriötilanteessa ei tätä hommasta tahdo tulla mitään.
Ruutua ihan läheltä: kaikenlaista sekoilua.
Liikkeestä maahanmeno. Ok.
Liikkeestä seisominen. Istui. Ja istui...En muista, että olisi tässä erehtynyt koskaan.
Luoksetulot. Epätavallisen hidas ja stoppaaminenkin huono.
Tasamaanouto. Hyvä
Hyppynouto. Hyvä.
Lopuksi vielä ryhmässä paikalla istumista ja -makuuta (piilossa). Näissä ei pahemmin moittimista.
Riitan ja Pekan kanssa juttelin vielä siirtymien käskyistä ja vireen ylläpidosta siirtymistä.
Johtopäätökset: kun nyt alkaa olla noita hallivuoroja, niin nyt otetaan taas nostattavia lelutreenejä (tai melkein pelkkää leikkiä), josko nuo häiriöt unohtusivat paremmin. Nami toimii tutussa ympäristössä, vähin häiriöin.
Torstai 7.1.
Pudotettu esine
Hiskille reilu alokkaan matka: hienosti meni alusta loppuun! Voi ruveta pidentmään matkaa reilusti.
Tarkkuusruutu
Paksuun lumihankeen piilotin ja peitin lumella avaimenperän. Hiski selvitti tämänkin vallan mainiosti :)
Ja pikkuisen tottista päälle parkkipaikalla: monta liikkeestä seisomista - heti pallolla palkaten. Luoksetuloja läpijuoksuina. Ynnä pikku seuraamispätkiä.
Tottista
Meiränhallilla Nokialla "alueen" - laajennettuna, Jyväskylän ja Lahden suunnan koiriakin mukana.
Muiden upeita suorituksia oli hieno katsella...
Meidän vuoro tuli runsaan neljän tunnin kuluttua ja oma vire oli jo huonosti nukutun yön jälkeen hieman kateissa siinä vaiheessa - Hiskikin oli vähän vaisu, kai se odottaminen häkissä oudokseltaan oli sille aika rankkaa. Ei pahemmin kylläkään rähjännyt muille koirille, mutta oli muuten vähän puissa. Käytin pääosin lelupalkkaa.
Mutta nyt siis näkyi sitten se, että häiriötilanteessa vire ei ollut ihan riittävää, vaan seuraamisen kontakti tipahteli ja His vilkuili levottomasti ajoittain ympärilleen. Riittakin huomautti tästä. Hänen mielestään Hiskin seuraamispaikka on kyllä oikea nyt, hyvä homma.
Kaukot menivät odotetusti persiilleen. Kauhean epävarmaa. Häiriötilanteessa ei tätä hommasta tahdo tulla mitään.
Ruutua ihan läheltä: kaikenlaista sekoilua.
Liikkeestä maahanmeno. Ok.
Liikkeestä seisominen. Istui. Ja istui...En muista, että olisi tässä erehtynyt koskaan.
Luoksetulot. Epätavallisen hidas ja stoppaaminenkin huono.
Tasamaanouto. Hyvä
Hyppynouto. Hyvä.
Lopuksi vielä ryhmässä paikalla istumista ja -makuuta (piilossa). Näissä ei pahemmin moittimista.
Riitan ja Pekan kanssa juttelin vielä siirtymien käskyistä ja vireen ylläpidosta siirtymistä.
Johtopäätökset: kun nyt alkaa olla noita hallivuoroja, niin nyt otetaan taas nostattavia lelutreenejä (tai melkein pelkkää leikkiä), josko nuo häiriöt unohtusivat paremmin. Nami toimii tutussa ympäristössä, vähin häiriöin.
Torstai 7.1.
Pudotettu esine
Hiskille reilu alokkaan matka: hienosti meni alusta loppuun! Voi ruveta pidentmään matkaa reilusti.
Tarkkuusruutu
Paksuun lumihankeen piilotin ja peitin lumella avaimenperän. Hiski selvitti tämänkin vallan mainiosti :)
Ja pikkuisen tottista päälle parkkipaikalla: monta liikkeestä seisomista - heti pallolla palkaten. Luoksetuloja läpijuoksuina. Ynnä pikku seuraamispätkiä.
lauantai 2. tammikuuta 2010
Vähäistä puuhastelua
Uusi vuosi sujui jälleen hyvin. Kuumimmassa tykistökeskityksessäkin molemmat koirat vetelivät hirsiä kaikessa rauhassa. Hiski vähän nosteli korviaan, kun ihan tuossa talon nurkalla muutaman metrin päässä jysähti, ei muuta. Hetaa ei hetkauta mitkään maailmansodat, varmaan se rauhoittaa Hiskinkin.
1.-4.1.
Tottista/tokoa
Lähinnä omassa pihassa ja kerran muistaakseni Sääksjärvellä parkkiksella.
Ne tavalliset: seuraaminen, jääviä, noutoja, luoksetuloja stopeilla ja ilman, ruutua,ihan vaan oman tunnarikapulan hakua lumesta. Eteenmenojakin otin pitkästä aikaa pari kappaletta mökin pihassa ja kas kummaaa, His muisti liikkeen ilman mitään virittelyjä. Palkka tuli minulta.
Lisäksi ollaan ihan vaan leikitty palloilla, ilman mitään liikkeitä.
Yleishuomiona: pallon/lelun mukanaolo aikaansaa välittömästi seuraamisessa painamista ja edistämistä. Odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu, kun päästään kunnolla kentille. Kestääkö vire, kun seuraamista on tehty melkein pelkästään ruualla tai kokonaan ilman palkkaa...
Toinen huomio: jos treenin aikana on jossain vaiheessa palloa tai muuta lelua vilautettukaan, ei kannata ottaa ainakaan kaukoja, ei ruutua eikä eikä tunnareita sillä kertaa. Kiihtymys vie heti keskittymiskyvyn ja asento kipsaantuu Kelju Koo Kojootti-kyyläämiseen. Hommasta ei sitten suomeksi sanottuna tule hittojakaan.
Kahdet hakutreenit on ollut pakko peruuttaa pakkasen takia.
Ihmeen rauhallinen His on ollut sisällä, vaikka ei ole päästy kauheasti treenailemaan, melkeinpä rauhallisempi kuin tavallisesti. Lenkit o n kyllä tehty säntillisesti (koirilla takit päällä), vaikka naama meinaa jäätyä. Vapaanakin ovat päässeet lumessa peuhamaan.
Hallitreenikausi alkaa sopivasti: keskiviikkona tendingiläisten kanssa Nokialla ja sunnuntaina Levekin treeneissä Lempäälässä, Marjamäessä. Vähän jänskättää, miten toi nulikka käyttäytyy, kun ei olla halleissa juuri hommailtu.
1.-4.1.
Tottista/tokoa
Lähinnä omassa pihassa ja kerran muistaakseni Sääksjärvellä parkkiksella.
Ne tavalliset: seuraaminen, jääviä, noutoja, luoksetuloja stopeilla ja ilman, ruutua,ihan vaan oman tunnarikapulan hakua lumesta. Eteenmenojakin otin pitkästä aikaa pari kappaletta mökin pihassa ja kas kummaaa, His muisti liikkeen ilman mitään virittelyjä. Palkka tuli minulta.
Lisäksi ollaan ihan vaan leikitty palloilla, ilman mitään liikkeitä.
Yleishuomiona: pallon/lelun mukanaolo aikaansaa välittömästi seuraamisessa painamista ja edistämistä. Odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu, kun päästään kunnolla kentille. Kestääkö vire, kun seuraamista on tehty melkein pelkästään ruualla tai kokonaan ilman palkkaa...
Toinen huomio: jos treenin aikana on jossain vaiheessa palloa tai muuta lelua vilautettukaan, ei kannata ottaa ainakaan kaukoja, ei ruutua eikä eikä tunnareita sillä kertaa. Kiihtymys vie heti keskittymiskyvyn ja asento kipsaantuu Kelju Koo Kojootti-kyyläämiseen. Hommasta ei sitten suomeksi sanottuna tule hittojakaan.
Kahdet hakutreenit on ollut pakko peruuttaa pakkasen takia.
Ihmeen rauhallinen His on ollut sisällä, vaikka ei ole päästy kauheasti treenailemaan, melkeinpä rauhallisempi kuin tavallisesti. Lenkit o n kyllä tehty säntillisesti (koirilla takit päällä), vaikka naama meinaa jäätyä. Vapaanakin ovat päässeet lumessa peuhamaan.
Hallitreenikausi alkaa sopivasti: keskiviikkona tendingiläisten kanssa Nokialla ja sunnuntaina Levekin treeneissä Lempäälässä, Marjamäessä. Vähän jänskättää, miten toi nulikka käyttäytyy, kun ei olla halleissa juuri hommailtu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)