Edelleenkään ei nappaa PK-tottis...rästitöitäkin on niin hitsisti, ettei oikein tahdo ehtiä mitään muuta. Kurkkukin on kipeä ja nuha ja yskä vaivaa.
Vääntäydyin kuitenkin tiistai-iltana Levekin ekoihin toko-treeneihein tauon jälkeen. Ohjelmassa oli paikallamakuuta, luoksetuloa ja hyppyä. Viimeksimainittua en tosin ottanut, kun jotenkin kuvittelen Hiskin tuon toko-esteen haltsaavan..
Paikallamakuu. Pitkä rivi koiria, kaikenlaista hääräämistä ja haukkumista. Hiski makasi kuin patsas, tuijotti suorastaan minua koko ajan.
Luoksetulo. Tein läheltä kutsumista ja pysäytystä. Kahden kerran jälkeen jo ennakoi...Sitten vaan taas suoria läpijuoksuja. Minä en kertakaikkiaan osaa opettaa tätä.
Sillä välin, kun muut treenasivat luoksetuloja ja hyppyä, otin Hiskin kanssa kaukoja, ihan läheltä. Osaa sen seisomisen, mutta ottaa herkästi askeleen eteenpäin, joten ei voi edetä vielä.
Seuraamista otettiin lopuksi erilaisia pätkiä ja nopeudenvaihdokset kertaalleen. Mikä vire, mikä lento, mikä into! Ei yhtään vilkuilua tms. Treenaamattomuus näköjään kannattaa ;)
Pihanurtsilla on asemissa ruutu. Sitä silloin tällöin ohimennen koklaillaan: en ole vienyt palloa ruutuun kertaakaan, vaan annan Hiskin itse tarjota paikkaa. Se on hauskan näköistä: "Tässäkö" Tässäkö" "Ahaa, siis tässä!" Selvästi on jyvällä jutusta, mutta ei vielä osaa.
Tunnareita ollaan myös otettu muutaman kerran ja ne pelittää. Outoa.
Haku
Keskiviikkoiltana Sääksjärvellä, jälleen kuusi koirakkoa. Treenin tarkoitus vahvistaa pistojen suoruutta ynnä motivaatiota. Rataa noin 200 metriä.
Hiskille sunnitelmassa yhdeksän pistoa, joista kaksi ekaa tyhjää. Kolme valmista, kaksi näkölähtöä, kaksi ääniapua. Kaikki ukot (viimeistä lukuunottamatta) syvällä, suoraan edessä. Kaikilla suorapalkat, vain viimeisellä ilmaisu. Rulla kuitenkin kaulassa koko ajan. Hiski sai tulla maalimiehiltä itsenäisesti pois palkkauksen jälkeen pallon kanssa, menin vain vähän vastaan.
Kaksi ekaa niin, että His näki, kun ukot, tai siis akat,eli Marja-Leena ja Paula menivät kulmiin. Sitten käänsin Hiskin ja ukot tulivat pois "laatikon kautta". Tämä ei ehkä ollut ihan loppuun asti harkittu idea: His oli sitä mieltä, että kun ne sinne kerta menivät, niin tarviihan niitten siellä jossain olla. Eli eipä tullut pois, vaikka huusin. Pilli oli hukassa just, kun sitä olisi tarvittu. Ja pistot olivat sitten järkyttävän laajoja.
Kaksi seuraavaa , eli kolmas ja neljäs niin, että His näki maalimiesten menon, lähtivät samanaikaisesti. Ei mitään erikoista.
Seuraavat kaksi valmiina, eli kolme ja neljä siirtyivät vitoseksi ja kutoseksi. Vitoselle minä tollo lähetin sitten ihan väärästä paikasta, etenin liikaa eikä His ei saanut hajua, kun tuuli kävi keskilinjan suuntaisesti takaa. Tosin oli Paulan mukaan juossut nasta laudassa takarajalle, heittänyt siellä uparit ja kaahottanut takaisin. Ihan kuin ei olisi edes yrittänyt etsiä. Sitten ei enää tahtonut heti lähteä suoraan. Tähän tuli sitten vissiin kolme lähetystä. Yhtä lujaa Hiski kyllä aina ampuu baanalle, vaikka sen lähettäisi seitsemäntoista kertaa. Ei mitään semmosta loukkaantunutta ilmettä kuin Hetalla aikanaan, että "hae sitten itte ukkos, kun ei kerta kelpaa."
Kutoselle meni melko suoraan, koukkasi tosin hiukan matkalla olleen polun kautta.
Seiska ja kasi ääniavuilla, no problem.
Nro yhdeksän vähän lähempänä keskilinjaa. Tällä ilmaisu.
Hiski oli ihan liekeissä, vähän jo keskittyminenkin siinä kärsi. Sai joka maalimieheltä namien lisäksi pallon, jonka kanssa kelpasi huidella takaisin mamman luo.Vähänkö siistiä.
Pistoja tuli kaikkiaan kai 12 kpl, mikä ei ollut minkäänlainen ongelma, olisi varmaan jaksanut toisenkin samanlaisen satsin. Jano pojalla oli kylläkin poikkeuksellisen kova, suostui jopa juomaan heti keskilinjalla, ihmeitten ihme.
Tavoitteista motivaation vahvistaminen onnistui tällä kertaa himpun paremmin kuin pistojen suoruus :))
keskiviikko 18. elokuuta 2010
lauantai 14. elokuuta 2010
Hakua ja tokoa
Haku
Perjantai-iltana jossain Pirttikosken sydänmailla, toijalalaisten kanssa. Kuusi koirakkoa .Kaikki maalimiehet outoja (Hiskille), paikka samoin. Maasto osittain näkyisää, osittain ihan tureikkoa. Seisovan hautova ilma.
Piti ottaa pitempi rata ja paljon pistoja, mutta taas kerran oli niin turkasen hikistä, ettei kertakaikkiaan voinut. Eli Hiskille suunnitelma: ukko, ukko, tyhjä, ukko. Kaikki valmiina, ilmaisut. Näin kävi: ukko, tyhjä, ukko, sitten varmaan ainakin viisi (liian matalaa) tyhjää lähes samaan paikkaan ja ukko.
Eli ensin lähetys vasemmalle, jossa melkein kulmassa mm umpparissa. Ok. Sitten maalimies oikealle pienen mäen alla, vähän kulmasta eteenpäin, ei näkyvyyttä kulmaan. Tämä oli kaikille koirille vaikea rasti. Hiski lähti kuin palttoonnappi ja näytti uppoavan tarpeeksi, mutta tuli takaisin ilman rullaa melkein samaan paikkaan, mistä olin lähettänyt. Etenin vähän ja mm löytyi. Sitten oli se tyhjä - paha paikka: ensin aika aukeaa ja noin 30 metrissä sankka pikkukuusien "muuri". En meinannut millään saada Hiskiä menemään siitä suoraan läpi, kaaarsi aina maastonmuutoksen kohdalla joko eteenpäin tai taaksepäin. Lähettelin yhä uudelleen ja takanani alettiin jo vihjailla "anjaeerikäiselle soittamisesta" :)
No, upposihan se sinne lopulta, kun en antanut periksi, vaikka säälitti ihan kauheesti ja sitten lähetin yliheitolla toiselle puolelle, jonne His teki suoran, syvän piston ja löysi takaisin tullessaan mm:n umpparista n. 20 metriä keskilinjasta. Ei Hispander tuntunut olevan moksiskaan painostamisesta, se leikki iloisesti kuin mikä. Eikä ollut edes väsynyt - päinvastoin kuin minä itse.
Koko urakkaan meni matkoineen yhteensä viisi tuntia - oma koira hommissa 15 minuuttia - kotona olin kymmeneltä. Mietin taas kiitävän hetken ajellessani takaisinpäin jostain Kuurilan kautta, onko koko touhussa mitään järkeä.
Onhan siinä: keräsin maastosta melkein muovikassillisen kanttarelleja, jotka maistuivat tänään taivaallisilta :) Lisäksi tuli naurettua aikalailla - kuten melkein aina hakutreeneissä. Mistähän sekin johtuu?
Kiitokset Toijalan hervottoman hauskoille "tytteleille"!
Tokot
Vitsi, että tää on kivaa vaihtelua! Mitään etäisestikään PK-tottista muistuttavaa ei ole tehty :) Ei meinaan huvita pätkääkään. Hiskikin on aivan erilailla töpinöissään tästä temppujen harjoittelusta kuin iänikuisesta tottiksen hinkuttamisesta.
Tunnari
Toistoja on tehty toistakymmentä: joka kerta onnistunut, myös vieraan hajuiset kapulat mukana :)
Metallin nouto: eipä murise enää, haa! Ottaa ja tuo kyllä sen näköisenä, että "hampaisiin sattuu, mutta kestän kuin mies."
Kaukot: On oppinut seisomisen, hieno herra! (kiitos Laura!) Vasta ihan läheltä tosin, mutta olen ottanut sekä M-S että I-S ja onnistuu. Kiva.
Luoksetulon pysähdykset: tää ei vörki vieläkään. Olen ottanut kiertojen kautta ja nyt His pysähtyy ihan pokkana joka kerta ennen kuin olen antanut käskyä: "kyllä mää tän jutun osaan." Hmm. Kun annan stop-käskyjä ihan muuten vaan lenkillä ja pihassa ilman luoksetulovirityksiä, pysähtyy kyllä näpsästi.
Ruutu: ihan alkeita pihassa. Vein ensin lelun, sitten vein Hiskin seisomaan monta kertaa, sitten näytin paikan ja pysäytin, paljon toistoja. Näin sujui ihan mainiosti - toistaiseksi.
Perjantai-iltana jossain Pirttikosken sydänmailla, toijalalaisten kanssa. Kuusi koirakkoa .Kaikki maalimiehet outoja (Hiskille), paikka samoin. Maasto osittain näkyisää, osittain ihan tureikkoa. Seisovan hautova ilma.
Piti ottaa pitempi rata ja paljon pistoja, mutta taas kerran oli niin turkasen hikistä, ettei kertakaikkiaan voinut. Eli Hiskille suunnitelma: ukko, ukko, tyhjä, ukko. Kaikki valmiina, ilmaisut. Näin kävi: ukko, tyhjä, ukko, sitten varmaan ainakin viisi (liian matalaa) tyhjää lähes samaan paikkaan ja ukko.
Eli ensin lähetys vasemmalle, jossa melkein kulmassa mm umpparissa. Ok. Sitten maalimies oikealle pienen mäen alla, vähän kulmasta eteenpäin, ei näkyvyyttä kulmaan. Tämä oli kaikille koirille vaikea rasti. Hiski lähti kuin palttoonnappi ja näytti uppoavan tarpeeksi, mutta tuli takaisin ilman rullaa melkein samaan paikkaan, mistä olin lähettänyt. Etenin vähän ja mm löytyi. Sitten oli se tyhjä - paha paikka: ensin aika aukeaa ja noin 30 metrissä sankka pikkukuusien "muuri". En meinannut millään saada Hiskiä menemään siitä suoraan läpi, kaaarsi aina maastonmuutoksen kohdalla joko eteenpäin tai taaksepäin. Lähettelin yhä uudelleen ja takanani alettiin jo vihjailla "anjaeerikäiselle soittamisesta" :)
No, upposihan se sinne lopulta, kun en antanut periksi, vaikka säälitti ihan kauheesti ja sitten lähetin yliheitolla toiselle puolelle, jonne His teki suoran, syvän piston ja löysi takaisin tullessaan mm:n umpparista n. 20 metriä keskilinjasta. Ei Hispander tuntunut olevan moksiskaan painostamisesta, se leikki iloisesti kuin mikä. Eikä ollut edes väsynyt - päinvastoin kuin minä itse.
Koko urakkaan meni matkoineen yhteensä viisi tuntia - oma koira hommissa 15 minuuttia - kotona olin kymmeneltä. Mietin taas kiitävän hetken ajellessani takaisinpäin jostain Kuurilan kautta, onko koko touhussa mitään järkeä.
Onhan siinä: keräsin maastosta melkein muovikassillisen kanttarelleja, jotka maistuivat tänään taivaallisilta :) Lisäksi tuli naurettua aikalailla - kuten melkein aina hakutreeneissä. Mistähän sekin johtuu?
Kiitokset Toijalan hervottoman hauskoille "tytteleille"!
Tokot
Vitsi, että tää on kivaa vaihtelua! Mitään etäisestikään PK-tottista muistuttavaa ei ole tehty :) Ei meinaan huvita pätkääkään. Hiskikin on aivan erilailla töpinöissään tästä temppujen harjoittelusta kuin iänikuisesta tottiksen hinkuttamisesta.
Tunnari
Toistoja on tehty toistakymmentä: joka kerta onnistunut, myös vieraan hajuiset kapulat mukana :)
Metallin nouto: eipä murise enää, haa! Ottaa ja tuo kyllä sen näköisenä, että "hampaisiin sattuu, mutta kestän kuin mies."
Kaukot: On oppinut seisomisen, hieno herra! (kiitos Laura!) Vasta ihan läheltä tosin, mutta olen ottanut sekä M-S että I-S ja onnistuu. Kiva.
Luoksetulon pysähdykset: tää ei vörki vieläkään. Olen ottanut kiertojen kautta ja nyt His pysähtyy ihan pokkana joka kerta ennen kuin olen antanut käskyä: "kyllä mää tän jutun osaan." Hmm. Kun annan stop-käskyjä ihan muuten vaan lenkillä ja pihassa ilman luoksetulovirityksiä, pysähtyy kyllä näpsästi.
Ruutu: ihan alkeita pihassa. Vein ensin lelun, sitten vein Hiskin seisomaan monta kertaa, sitten näytin paikan ja pysäytin, paljon toistoja. Näin sujui ihan mainiosti - toistaiseksi.
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Palauttelua
Treenit
Tällä viikolla on Hispanderin kanssa palauteltu itseämme "arkeen" hienon kisakokemuksen jäljiltä. Kumma kyllä, kumpaakaan ei näytä pahemmin väsyttävän.
Tiistaina käytin Hetan kilpparikontrollissa Toijalassa ja samalla käväisimme kentällä. Heta pääsi leikkimään kamalan ell-käynnin jäljiltä (tärisi kauttaaltaan ja toinen takajalka petti, kun verta otettiin toisesta, sydäntäsärkevää). Heta on myös laihtunut kaksi kiloa, hyvä. Hiskikin melkein kilon, ei hyvä.
Hiskin kanssa myös lähinnä leikin, otettiin muutama puunkiertoja ja useita luoksetuloja, kun ne on niin kivoja. Ynnä pari stoppia luoksetulosta, jotka tämän kierron kanssa onnistuvat näköjään selvästi paremmin kuin suoraantulossa.
Pihassa olen koittanut pariin otteeseen opettaa Hiskille kaukojen seisomista, mitä se ei kylläkään osaa vielä yhtään.
Lili toi keskiviikon hakutreeneihin metallikapulan, jota kokeilin heti auton luona - huonoin tuloksin. His vain murisi kapulalle, minkä kyllä etukäteen arvasinkin. Olisihan tuonkin opetuksen voinut vähän aikaisemmin aloittaa ;)
To-aamuna sitten kokeiltiin ruokakupilla: kauhea ärinä ja murraus ensin täälläkin, mutta kyllä His kapulan lopulta mulle toi. Sitten otin vielä käyttöön kateuskortin: heitin kapulan niin, että Heta ehti sille ensin. Neitokainen toi kapulan tietysti hillitysti mulle eteen (ei ole koskaan ennen pitänyt metallista kapulaa). Tämän jälkeen Hiskikin tarttui kapulaan huomattavasti nopeammin :))
Ja joka päivä olen ampunut aamuruokakupilla Hiskille, kun nyt jo kaksi tuomaria on väittänyt, että koira reagoi ampumiseen. Kumma juttu, kun se ei ole koskaan tehnyt sitä treeneissä. Pitää kuitenkin olla tarkkana tuon kanssa.
Haku
Keskiviikkona Sääksjärvellä, kuusi koirakkoa, uusi paikka. Menin etukäteen ja rustailin vähän uudennäköisiä piiloja, sain tehtyä mm yhden ihan kohtuuhyvän maapiilon. Hiskille helpohko kolmen mm:n treeni, jossa halusin tehostaa piiloille menoa niin, että huusin näytölle lähtiessä maalimiestä, joka vastasi "Hiskiiii" kahteen kertaan, ennenkuin lähdettiin liikkeelle. Kaikilla mm:llä sekä ruoka että lelut.
Hiskille ensin oikea kulma, joka oli avopiilo loivan mäen alapuolella. Tämä oli koirille yllättävän vaikea, kaarsivat liian aikaisin eteenpäin. Hiski meni kyllä ihan kohtuusuoraan.
Toka oli se maapiilo, joka oli vasemmasta etukulmasta noin 15 metriä eteenpäin, ylisyvällä.Matkalla käytetty hämy, johon poika ei reagoinut mitenkään. His ei yllättäen mennytkään ekalla pistolla tarpeeksi syvälle- maapiilot on sille jostain syystä tavallista vaikeampia. Toisella lähetyksellä lähti possuilemaan ulos alueelta ja huusin pois. Kolmas kerta onnistui, mutta siitä tuli lievä takapisto, oma vikani, kun etenin liikaa, tyhmä minä.
Kolmas ukko oli oikealla kaatuneen puunrungon päälle taiteilemassani pahvilootapiilossa, 30-40 metrissä. Tämä ihan hyvä.
Huutelu lisäsi Hiskin vauhtia selvästi. Nyt pitää enää päättää, otanko mieluummin pistemenetykset hitaahkosta näytöllemenosta vai haluanko taittaa nilkkani/niskani rytäkässä :(
SM-kokeen jälkipuinti
Tottis
Keskimäärin tämä onnistui kokonaisuutena yli odotusten.
Seuraaminen. Jatketaan treenaamista samoilla linjoilla. Edelleen hengitys-/ryhtikuvio mukana Lea-rouvan lyttäyksestä huolimatta. Paikka on hyvä, ei paina. Mahdollisista vilkuiluista suullinen huomautus.
Jäävissä ei ollut (kai) huomauttamista.
Luoksetuloja pitää treenata myös "loppuun" asti, ei vain läpijuoksuina.
Tasamaanouto ja esteet: ylläpitotreeniä, myös "loppuun asti.".
Eteenmeno: jatkataan "mene suoraan eteen, mene maahan" ajatuksella treenejä ilman pallolle juoksemista.
Siirtymiä pitää treenata edelleen. Menivät paremmin kuin koskaan ennen kisoissa, mutta parantaakin voi.
Esineruutu
Tämä on nyt hiukan harmillisessa vaiheessa. Painostus parissa treenissä ei ilmeisesti tehnyt ollenkaan hyvää. Toivotaan, että vireen lasku tässä on tilapäistä, kun tämä on ollut Hiskin vahvaa osaamista.
Palaan ihan selkeästi alkuun, eli motivaation ja vireen nostoon. Paljon esineitä, pakko nyt kokonaan pois, vapaata etsimistä ja rentoutta. Käytän Hetaa apuna motivaation nostossa.
Tarkkuus
Sama kuin edellä.Tätä tosin ei nyt vähään aikaan edes treenata.
Pudotettu
Se pirun seuraamisosuus - ihan selvää possuilua. Tässä ei tarvitse pelätä vireen laskua, joten seuraaminen pannaan kertakaikkiaan kuntoon, vaikka kunnon pakotteella. Ei treenejä toistaiseksi.
Jälki
On oikein hyvässä mallissa, kepin hukkaaminen oli ihan selvä työtapaturma. Janatyöskentely on kunnossa, keppimotivaatio on hyvä, samoin koko asenne jäljestykseen. Vaihtelevaa ylläpitotreeniä.
Haku
Ilmaisut - siis lähinnä näytöllemenojen dynaamisuus nyt mietinnässä. Rullan kanssa ei ole ongelmia ollut, hiukan lähemmäksi saisi vielä ehkä tuoda. Rullan pudottaminen kesken tuonnin SM:ssä oli melko varmasti helteestä johtuva tapaturma. Yhtään valeilmaisua ei ole tehnyt, kop, kop.
Pistot on pääsääntöisesti olleet ok, silloin tällöin ilmaantuu taipumusta taaksepäin työskentleyyn, joka pitää kieltää vielä päättäväisemmin kuin olen tehnyt. Uusintalähetyksillä yleensä korjaa. Ässämmissä ei edes valitettu liian laajoista pistoista.
Tyhjät pistot ovat sujuneet pääsääntöisesti hyvin, mutta niitä nyt vain lisää.
Risteilyssä on vielä paljon tekemistä.
Pääpaino nyt joka tapauksessa pidemmissä radoissa.
Hallinta on kunnossa.
Tällä viikolla on Hispanderin kanssa palauteltu itseämme "arkeen" hienon kisakokemuksen jäljiltä. Kumma kyllä, kumpaakaan ei näytä pahemmin väsyttävän.
Tiistaina käytin Hetan kilpparikontrollissa Toijalassa ja samalla käväisimme kentällä. Heta pääsi leikkimään kamalan ell-käynnin jäljiltä (tärisi kauttaaltaan ja toinen takajalka petti, kun verta otettiin toisesta, sydäntäsärkevää). Heta on myös laihtunut kaksi kiloa, hyvä. Hiskikin melkein kilon, ei hyvä.
Hiskin kanssa myös lähinnä leikin, otettiin muutama puunkiertoja ja useita luoksetuloja, kun ne on niin kivoja. Ynnä pari stoppia luoksetulosta, jotka tämän kierron kanssa onnistuvat näköjään selvästi paremmin kuin suoraantulossa.
Pihassa olen koittanut pariin otteeseen opettaa Hiskille kaukojen seisomista, mitä se ei kylläkään osaa vielä yhtään.
Lili toi keskiviikon hakutreeneihin metallikapulan, jota kokeilin heti auton luona - huonoin tuloksin. His vain murisi kapulalle, minkä kyllä etukäteen arvasinkin. Olisihan tuonkin opetuksen voinut vähän aikaisemmin aloittaa ;)
To-aamuna sitten kokeiltiin ruokakupilla: kauhea ärinä ja murraus ensin täälläkin, mutta kyllä His kapulan lopulta mulle toi. Sitten otin vielä käyttöön kateuskortin: heitin kapulan niin, että Heta ehti sille ensin. Neitokainen toi kapulan tietysti hillitysti mulle eteen (ei ole koskaan ennen pitänyt metallista kapulaa). Tämän jälkeen Hiskikin tarttui kapulaan huomattavasti nopeammin :))
Ja joka päivä olen ampunut aamuruokakupilla Hiskille, kun nyt jo kaksi tuomaria on väittänyt, että koira reagoi ampumiseen. Kumma juttu, kun se ei ole koskaan tehnyt sitä treeneissä. Pitää kuitenkin olla tarkkana tuon kanssa.
Haku
Keskiviikkona Sääksjärvellä, kuusi koirakkoa, uusi paikka. Menin etukäteen ja rustailin vähän uudennäköisiä piiloja, sain tehtyä mm yhden ihan kohtuuhyvän maapiilon. Hiskille helpohko kolmen mm:n treeni, jossa halusin tehostaa piiloille menoa niin, että huusin näytölle lähtiessä maalimiestä, joka vastasi "Hiskiiii" kahteen kertaan, ennenkuin lähdettiin liikkeelle. Kaikilla mm:llä sekä ruoka että lelut.
Hiskille ensin oikea kulma, joka oli avopiilo loivan mäen alapuolella. Tämä oli koirille yllättävän vaikea, kaarsivat liian aikaisin eteenpäin. Hiski meni kyllä ihan kohtuusuoraan.
Toka oli se maapiilo, joka oli vasemmasta etukulmasta noin 15 metriä eteenpäin, ylisyvällä.Matkalla käytetty hämy, johon poika ei reagoinut mitenkään. His ei yllättäen mennytkään ekalla pistolla tarpeeksi syvälle- maapiilot on sille jostain syystä tavallista vaikeampia. Toisella lähetyksellä lähti possuilemaan ulos alueelta ja huusin pois. Kolmas kerta onnistui, mutta siitä tuli lievä takapisto, oma vikani, kun etenin liikaa, tyhmä minä.
Kolmas ukko oli oikealla kaatuneen puunrungon päälle taiteilemassani pahvilootapiilossa, 30-40 metrissä. Tämä ihan hyvä.
Huutelu lisäsi Hiskin vauhtia selvästi. Nyt pitää enää päättää, otanko mieluummin pistemenetykset hitaahkosta näytöllemenosta vai haluanko taittaa nilkkani/niskani rytäkässä :(
SM-kokeen jälkipuinti
Tottis
Keskimäärin tämä onnistui kokonaisuutena yli odotusten.
Seuraaminen. Jatketaan treenaamista samoilla linjoilla. Edelleen hengitys-/ryhtikuvio mukana Lea-rouvan lyttäyksestä huolimatta. Paikka on hyvä, ei paina. Mahdollisista vilkuiluista suullinen huomautus.
Jäävissä ei ollut (kai) huomauttamista.
Luoksetuloja pitää treenata myös "loppuun" asti, ei vain läpijuoksuina.
Tasamaanouto ja esteet: ylläpitotreeniä, myös "loppuun asti.".
Eteenmeno: jatkataan "mene suoraan eteen, mene maahan" ajatuksella treenejä ilman pallolle juoksemista.
Siirtymiä pitää treenata edelleen. Menivät paremmin kuin koskaan ennen kisoissa, mutta parantaakin voi.
Esineruutu
Tämä on nyt hiukan harmillisessa vaiheessa. Painostus parissa treenissä ei ilmeisesti tehnyt ollenkaan hyvää. Toivotaan, että vireen lasku tässä on tilapäistä, kun tämä on ollut Hiskin vahvaa osaamista.
Palaan ihan selkeästi alkuun, eli motivaation ja vireen nostoon. Paljon esineitä, pakko nyt kokonaan pois, vapaata etsimistä ja rentoutta. Käytän Hetaa apuna motivaation nostossa.
Tarkkuus
Sama kuin edellä.Tätä tosin ei nyt vähään aikaan edes treenata.
Pudotettu
Se pirun seuraamisosuus - ihan selvää possuilua. Tässä ei tarvitse pelätä vireen laskua, joten seuraaminen pannaan kertakaikkiaan kuntoon, vaikka kunnon pakotteella. Ei treenejä toistaiseksi.
Jälki
On oikein hyvässä mallissa, kepin hukkaaminen oli ihan selvä työtapaturma. Janatyöskentely on kunnossa, keppimotivaatio on hyvä, samoin koko asenne jäljestykseen. Vaihtelevaa ylläpitotreeniä.
Haku
Ilmaisut - siis lähinnä näytöllemenojen dynaamisuus nyt mietinnässä. Rullan kanssa ei ole ongelmia ollut, hiukan lähemmäksi saisi vielä ehkä tuoda. Rullan pudottaminen kesken tuonnin SM:ssä oli melko varmasti helteestä johtuva tapaturma. Yhtään valeilmaisua ei ole tehnyt, kop, kop.
Pistot on pääsääntöisesti olleet ok, silloin tällöin ilmaantuu taipumusta taaksepäin työskentleyyn, joka pitää kieltää vielä päättäväisemmin kuin olen tehnyt. Uusintalähetyksillä yleensä korjaa. Ässämmissä ei edes valitettu liian laajoista pistoista.
Tyhjät pistot ovat sujuneet pääsääntöisesti hyvin, mutta niitä nyt vain lisää.
Risteilyssä on vielä paljon tekemistä.
Pääpaino nyt joka tapauksessa pidemmissä radoissa.
Hallinta on kunnossa.
tiistai 10. elokuuta 2010
Hispander palkintopallilla
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Kisaraporttia
PK-SM-reissu on sitten tehty, ja melkoisen hikinen sellainen. Heti kättelyssä selvisi, että aikatauluja oli aikaistettu helteen takia niin, että molempina aamuina toiminta alkoi klo 5, eli ylösnousu oli klo 3.30.
Perjantai-iltana oli "juhlalliset" avajaiset, marssimusiikkina jotain karseeta mölyä, jota Hiski pelkäsi.
Lauantaiaamu(yö) alkoi jäljellä. Maasto ei ollut vaikeaa, vain alussa oli aikamoista ryteikköä ja korkeata varvikkoa, kulma heti alussa. Jälki lähti oikealle aika kaukaa janalta. His nosti jäljen suoraan ja varmasti. Jäljesti muutenkin tosi hyvin, mutta aavistelin, että eka keppi saattoi jäädä, kun ensimmäinen nousi vasta aika kaukaa. Niin siinä kävikin ja kun aikaa oli vielä runsaasti, palasimme rikospaikalle ja etsimme keppiä siitä alusta yhdessä, mutta eipä tuota löytynyt. Se harmitti ihan simona vähän aikaa. 40 p.
Esineruutuun jouduttiin melkein heti jäljeltä (kaksi tuomaria maastossa). His haki hyvin ensimmäisen oikeasta kulmasta, toista tarkensi pitkään keskeltä ja sitten homma levisi kuin Jokisen eväät. His pyrki vähän väliä ulos lähetyssivulta ja ja jäi nysväämään jotain hajua ruudun etuosaan. Sitten loppuikin aika. 20 p.
Tarkkuus
Tässäkin oli ongelmia: aikaa taisi kulua peräti pari minuuttia ja kerran Hiski alkoi jo rouskuttaa ruohoakin. Oli jotenkin haluton, minkä tuomarikin tietty huomasi (Vesa Häkkinen). Kolikko löytyi kuitenkin, mutta työskentelypisteitä ropisi. 16 p.
Pudotettu
Ihan merkillisessä paikassa, jyrkässä rinteessä pellolla, puron rannassa. Tulikuumaa, ei varjon hiventäkään. Möykkyistä, vaikeakulkuista rikkaruohon peittämää mäkeä. Hiski ei meinannut tajuta, että tässä on tosi kyseessä, vaan pyrki suorastaan omille teilleen ja jouduin antamaan monta käskyä. Itse homma sujui taas kuin tanssi. 18 p.
Illan yritin lähinnä olla pilkkimättä ja pysytellä jotenkin tajuissani isäntäväen kanssa.
Sunnuntaina aloitettiin tottiksella, jossa olin kolmannessa parissa. Kun olin ihan unissakävelijä, en edes juuri jännittänyt. Saatiin aloittaa suorituksella. Hiski seurasi upeasti. Muutkin liikkeet meni hyvin, molemmat luoksetulot jäivät tosin vinoiksi.
(Tästä kohtaa olen sensuroinut melko tuohduksissa kirjatun arvosteluun liittyvän osuuden). Pisteet 89.
Haku
Oli jo järkyttävän kuuma, kun me päästiin maastoon. Hiski toimi omasta mielestäni mahtavasti, molemmat mm:t (eka lähes oikeassa kulmassa, toka vasemmassa takakulmassa) nousivat viiteen minuuttiin. Risteilyttäminen onnistui hyvin. Intoa piisasi ja pistot oli hyviä. Täst mie tykkäsin. Hiukan huvitti, kun tuomari kysyi ensimmäiseksi, että "onko tämä Glendan pentu?"!!! Maalimiehet tunsivat Lauran, tietysti.
Pikku haaveri sattui, kun His toi rullaa ekalta mm:ltä: rulla putosi ja se alkoi hamuta sitä uudestaan suuhunsa. His oli vähän puskien takana, ja tuomari (Häkkinen) luuli, että se "leikki" rullalla. Sitä en usko, vaan olen varma, että se ei vaan heti saanut rullasta otetta.
Tuomari kehui Hiskin työskentelyä ja hallintaa ja sanoi tykkäävänä minun "eleettömästä" ohjaamisestani. Tämä oli balsamia tottiksessa kolhiintuneelle itsetunnolleni. Totesi, että koira on hiukan "kesken" (- jaa on vai?;). Miinuksia tuli siitä rullan pudotuksesta (ilamisu meni puutteelliseksi tuosta) ja siitä, että haisteli maata maalimiehellä. Ja liian hitaasta näytölle viemisestä - kun se on niin herrasmies, että odottaa, että mamma könyää perässä! 72 p.
Eli Hiskin saalis maastosta oli 166 + tottis 89, yhteensä 255 pistettä. Tällä lohkesi viides sija: Kompan Ulla valioineen pääsi pisteeellä edelle :)
Olin kyllä Hiskiin tavattoman tyytyväinen. Se oli lauantaina vähän paineessa, mutta kokosi itsensä hienosti sunnuntaina. Meillä oli tällä kertaa hiukan huonoa onneakin matkassa, hiukan paremmalla tuurilla ykköstulos olisi ollut ihan mahdollinen. Meidän edellä oli neljä kokenutta, kymmenet kisat käynytta valiokoiraa, joten huonoille ei hävitty. Oli ihan oikea ratkaisu lähteä kisoihin :)))
Etsintäkoe oli alusta loppuun melkoinen jännitysnäytelmä. Rajalinin Ulla johti koko lauantain, Bravalle ja Ullalle onnistui kaikki. Sunnuntaina sitten tuli romahdus, kun Bravalta jäi yksi ukko nostamatta. Harmi.
Mitalikisa käytiin Oravan Hannan, Samuli Junton ja Ismo Lönnmarkin välillä. Loppujen lopuksi Hanna vei voiton yhdellä pisteellä, Samuli tuli toiseksi voitettuaan Ismo puolestaan yhdellä pisteeellä!
Olipa mahtava reissu, tosin vähempikin helle olisi riittänyt.
Koirilla oli tosi rankat olosuhteet: jälkikoirista vain kaksi sai tuloksen. Korrin Pekka vei Neron kanssa jäljellä voiton kakkostuloksella, Nero nosti kaikki kepit.
Ainiin: Tendingin kakkosjoukkue voitti joukkuepronssia, joten me Hiskin kanssa päästiin palkintopallille ;))
Perjantai-iltana oli "juhlalliset" avajaiset, marssimusiikkina jotain karseeta mölyä, jota Hiski pelkäsi.
Lauantaiaamu(yö) alkoi jäljellä. Maasto ei ollut vaikeaa, vain alussa oli aikamoista ryteikköä ja korkeata varvikkoa, kulma heti alussa. Jälki lähti oikealle aika kaukaa janalta. His nosti jäljen suoraan ja varmasti. Jäljesti muutenkin tosi hyvin, mutta aavistelin, että eka keppi saattoi jäädä, kun ensimmäinen nousi vasta aika kaukaa. Niin siinä kävikin ja kun aikaa oli vielä runsaasti, palasimme rikospaikalle ja etsimme keppiä siitä alusta yhdessä, mutta eipä tuota löytynyt. Se harmitti ihan simona vähän aikaa. 40 p.
Esineruutuun jouduttiin melkein heti jäljeltä (kaksi tuomaria maastossa). His haki hyvin ensimmäisen oikeasta kulmasta, toista tarkensi pitkään keskeltä ja sitten homma levisi kuin Jokisen eväät. His pyrki vähän väliä ulos lähetyssivulta ja ja jäi nysväämään jotain hajua ruudun etuosaan. Sitten loppuikin aika. 20 p.
Tarkkuus
Tässäkin oli ongelmia: aikaa taisi kulua peräti pari minuuttia ja kerran Hiski alkoi jo rouskuttaa ruohoakin. Oli jotenkin haluton, minkä tuomarikin tietty huomasi (Vesa Häkkinen). Kolikko löytyi kuitenkin, mutta työskentelypisteitä ropisi. 16 p.
Pudotettu
Ihan merkillisessä paikassa, jyrkässä rinteessä pellolla, puron rannassa. Tulikuumaa, ei varjon hiventäkään. Möykkyistä, vaikeakulkuista rikkaruohon peittämää mäkeä. Hiski ei meinannut tajuta, että tässä on tosi kyseessä, vaan pyrki suorastaan omille teilleen ja jouduin antamaan monta käskyä. Itse homma sujui taas kuin tanssi. 18 p.
Illan yritin lähinnä olla pilkkimättä ja pysytellä jotenkin tajuissani isäntäväen kanssa.
Sunnuntaina aloitettiin tottiksella, jossa olin kolmannessa parissa. Kun olin ihan unissakävelijä, en edes juuri jännittänyt. Saatiin aloittaa suorituksella. Hiski seurasi upeasti. Muutkin liikkeet meni hyvin, molemmat luoksetulot jäivät tosin vinoiksi.
(Tästä kohtaa olen sensuroinut melko tuohduksissa kirjatun arvosteluun liittyvän osuuden). Pisteet 89.
Haku
Oli jo järkyttävän kuuma, kun me päästiin maastoon. Hiski toimi omasta mielestäni mahtavasti, molemmat mm:t (eka lähes oikeassa kulmassa, toka vasemmassa takakulmassa) nousivat viiteen minuuttiin. Risteilyttäminen onnistui hyvin. Intoa piisasi ja pistot oli hyviä. Täst mie tykkäsin. Hiukan huvitti, kun tuomari kysyi ensimmäiseksi, että "onko tämä Glendan pentu?"!!! Maalimiehet tunsivat Lauran, tietysti.
Pikku haaveri sattui, kun His toi rullaa ekalta mm:ltä: rulla putosi ja se alkoi hamuta sitä uudestaan suuhunsa. His oli vähän puskien takana, ja tuomari (Häkkinen) luuli, että se "leikki" rullalla. Sitä en usko, vaan olen varma, että se ei vaan heti saanut rullasta otetta.
Tuomari kehui Hiskin työskentelyä ja hallintaa ja sanoi tykkäävänä minun "eleettömästä" ohjaamisestani. Tämä oli balsamia tottiksessa kolhiintuneelle itsetunnolleni. Totesi, että koira on hiukan "kesken" (- jaa on vai?;). Miinuksia tuli siitä rullan pudotuksesta (ilamisu meni puutteelliseksi tuosta) ja siitä, että haisteli maata maalimiehellä. Ja liian hitaasta näytölle viemisestä - kun se on niin herrasmies, että odottaa, että mamma könyää perässä! 72 p.
Eli Hiskin saalis maastosta oli 166 + tottis 89, yhteensä 255 pistettä. Tällä lohkesi viides sija: Kompan Ulla valioineen pääsi pisteeellä edelle :)
Olin kyllä Hiskiin tavattoman tyytyväinen. Se oli lauantaina vähän paineessa, mutta kokosi itsensä hienosti sunnuntaina. Meillä oli tällä kertaa hiukan huonoa onneakin matkassa, hiukan paremmalla tuurilla ykköstulos olisi ollut ihan mahdollinen. Meidän edellä oli neljä kokenutta, kymmenet kisat käynytta valiokoiraa, joten huonoille ei hävitty. Oli ihan oikea ratkaisu lähteä kisoihin :)))
Etsintäkoe oli alusta loppuun melkoinen jännitysnäytelmä. Rajalinin Ulla johti koko lauantain, Bravalle ja Ullalle onnistui kaikki. Sunnuntaina sitten tuli romahdus, kun Bravalta jäi yksi ukko nostamatta. Harmi.
Mitalikisa käytiin Oravan Hannan, Samuli Junton ja Ismo Lönnmarkin välillä. Loppujen lopuksi Hanna vei voiton yhdellä pisteellä, Samuli tuli toiseksi voitettuaan Ismo puolestaan yhdellä pisteeellä!
Olipa mahtava reissu, tosin vähempikin helle olisi riittänyt.
Koirilla oli tosi rankat olosuhteet: jälkikoirista vain kaksi sai tuloksen. Korrin Pekka vei Neron kanssa jäljellä voiton kakkostuloksella, Nero nosti kaikki kepit.
Ainiin: Tendingin kakkosjoukkue voitti joukkuepronssia, joten me Hiskin kanssa päästiin palkintopallille ;))
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Ei mitään heviä
Treenit ti-ke
Esineruutu
Vain kaistale, halusin treenin onnistuvan varmasti, kun e-ruudussa on ollut pientä pakkopullan makua viime aikoina. Esineet peräkkäin, keskimmäinen kiven päällä. Nopeasti, mutta rauhallisesti ja iloisesti His tarkensi kaikki ilman mitään säätöä.
2xtarkkuus
1.Pitkässä, kuivassa heinikossa, risuja myös. Esine kunnolla heinien alla, legopalikka. Salamalöytö.
2. sammaleinen ruutu, osittain kanervaa, risuja, varpuja. Esine - pienenpieni avain - kanervien alla. Hakemisessa meni ehkä noin minuutti.
Jäljet
1. treeni : 4xjana+keppitreeni. Kaksi oikealle, kaksi vasemmalle, jäljet lähtivät eri etäisyyksiltä, yksi 40 metristä, pari 20-30 metristä ja yksi 10 metristä. Kolmessa jäljessä yksi kulma, yksi oli pelkkä suora.Vanhenivat tunnin.
Yksi jälki piti jättää ajamatta, kun olin merkannut huonosti, enkä muistanut tarkkaan, mistä lähti enkä halunnut mitään sähläystä.
Kaikki muut jäljet Hispander nosti oikeaan suuntaan ja kepit löytyivät myös kepeästi. Hiski ottaa näköjään takajäljen noin yhdessä tapauksessa kymmenestä: pitää vaan toivoa, ettei se yksi satu kisoihin...
2. treeni: "oikea jälki", eli noin 500 metriä. Jälki lähti ihan tapista, 40 metristä, kulmia oli paljon, maasto kohtuuvaikeaa, paljon marjastajien ja koirankusettajien käyttämiä polkuja, kaatuneiden puunrunkojen ylityksia jne. Rutikuivaa. Neljä keppiä. Vanheni vajaan tunnin.
Sikahieno jäljenajo: nosti jäljen viivasuoraan ja lähti heti varmasti jäljestämään, kulmat teki tarkasti, kepit tarkensi mahtavasti. Olinpa tyytyväinen!!!
Olen aika saletti, että "keppikato" tässä välillä johtui helteestä: His jaksoi juuri ja juuri ajaa jäljen, mutta sillä ei enää riittänyt puhtia tarkentaa keppejä, ellei ihan törmännyt niihin. Muuten en osaa selittää asiaa, koska kesäkuussa kepit nousivat hyvin ja nyt taas, kun helteet ovat helpottaneet.
Yhtään vieraan jälkeä Hiski ei ole ajanut sitten Nurmijärven kisojen eli 20.6...Eipä juuri tosin sitä ennenkään.
Tottikset
Hiippailin salaa Sääksjärven hienolle uudelle keinonurmiselle jalitsukentälle. Siellä kokeilin Hiskin kanssa seuraamista ja heitin kapulaa kokeeksi. Hiski toimi hyvin, mutta alustan kovuus vähän hirvittää :(
Seuraamista ja jääviä ynnä luoksetuloja on otettu ainakin Kirkkojärven puistossa sorsalaumojen mellastaessa vieressä.
Keskiviikkoaaamuna oltiin Kanavan rannan parkkiksella hirveässä kaatosateessa ja ukkosilmassa. Otettiin seuraamista ja jäävät ynnä eteenmeno maahanmenoineen, mikä oli upea taas. Luoksetulossa tuli taas vinoon, pöh. Muuten ei valittamista.
Haku
Hiskille vain kaksi maalimiestä, kulmat. Molemmat valmiina. Eka ei palkannut, mm:n nosto kisamaisesti, minä palkkasin matkalla keskilinjalle. Molemmilla ilmaisu, mutta tokalle lähti vapaalla liinalla. Ekalta toi rullan niin paljon eteenpäin, että paahtoi keskilinjan yli minua näkemättä, hups.Pitääpä olla tarkkana tässä.
Ainiin ja Lempäälän-Vesilahden Sanomista kävi toimittaja haastattelemassa (!). Näytin Hiskin tottista ja tehtiin tarkkuusruutu. "En ole ikinä nähnyt noin tottelevaista koiraa." Tuosta voikin jo päätellä, ettei olet kovin paljon ollut koirien kanssa tekemisissä ;) Yritin parhaani mukaan hehkuttaa PK-harrastusta ja alleviivata maastojen puutetta. Ans kattoo...
Oikeastaan ei pitänyt enää tällä viikolla treenata ollenkaan, mutta Hiskin ripulin aiheuttama toipumistauko sekoitti vähän pasmoja. Mitään kovin rankkaa ei kuitenkaan olla tehty. Hyvä mieli on jäänyt kaikista näitä viime hetken treeneistä: Hiski on ollut hyvässä vedossa ja kivassa mielentilassa. Nyt vain mennään ja koitetaan rentoutua ja nauttia hienosta tilaisuudesta :)))
Esineruutu
Vain kaistale, halusin treenin onnistuvan varmasti, kun e-ruudussa on ollut pientä pakkopullan makua viime aikoina. Esineet peräkkäin, keskimmäinen kiven päällä. Nopeasti, mutta rauhallisesti ja iloisesti His tarkensi kaikki ilman mitään säätöä.
2xtarkkuus
1.Pitkässä, kuivassa heinikossa, risuja myös. Esine kunnolla heinien alla, legopalikka. Salamalöytö.
2. sammaleinen ruutu, osittain kanervaa, risuja, varpuja. Esine - pienenpieni avain - kanervien alla. Hakemisessa meni ehkä noin minuutti.
Jäljet
1. treeni : 4xjana+keppitreeni. Kaksi oikealle, kaksi vasemmalle, jäljet lähtivät eri etäisyyksiltä, yksi 40 metristä, pari 20-30 metristä ja yksi 10 metristä. Kolmessa jäljessä yksi kulma, yksi oli pelkkä suora.Vanhenivat tunnin.
Yksi jälki piti jättää ajamatta, kun olin merkannut huonosti, enkä muistanut tarkkaan, mistä lähti enkä halunnut mitään sähläystä.
Kaikki muut jäljet Hispander nosti oikeaan suuntaan ja kepit löytyivät myös kepeästi. Hiski ottaa näköjään takajäljen noin yhdessä tapauksessa kymmenestä: pitää vaan toivoa, ettei se yksi satu kisoihin...
2. treeni: "oikea jälki", eli noin 500 metriä. Jälki lähti ihan tapista, 40 metristä, kulmia oli paljon, maasto kohtuuvaikeaa, paljon marjastajien ja koirankusettajien käyttämiä polkuja, kaatuneiden puunrunkojen ylityksia jne. Rutikuivaa. Neljä keppiä. Vanheni vajaan tunnin.
Sikahieno jäljenajo: nosti jäljen viivasuoraan ja lähti heti varmasti jäljestämään, kulmat teki tarkasti, kepit tarkensi mahtavasti. Olinpa tyytyväinen!!!
Olen aika saletti, että "keppikato" tässä välillä johtui helteestä: His jaksoi juuri ja juuri ajaa jäljen, mutta sillä ei enää riittänyt puhtia tarkentaa keppejä, ellei ihan törmännyt niihin. Muuten en osaa selittää asiaa, koska kesäkuussa kepit nousivat hyvin ja nyt taas, kun helteet ovat helpottaneet.
Yhtään vieraan jälkeä Hiski ei ole ajanut sitten Nurmijärven kisojen eli 20.6...Eipä juuri tosin sitä ennenkään.
Tottikset
Hiippailin salaa Sääksjärven hienolle uudelle keinonurmiselle jalitsukentälle. Siellä kokeilin Hiskin kanssa seuraamista ja heitin kapulaa kokeeksi. Hiski toimi hyvin, mutta alustan kovuus vähän hirvittää :(
Seuraamista ja jääviä ynnä luoksetuloja on otettu ainakin Kirkkojärven puistossa sorsalaumojen mellastaessa vieressä.
Keskiviikkoaaamuna oltiin Kanavan rannan parkkiksella hirveässä kaatosateessa ja ukkosilmassa. Otettiin seuraamista ja jäävät ynnä eteenmeno maahanmenoineen, mikä oli upea taas. Luoksetulossa tuli taas vinoon, pöh. Muuten ei valittamista.
Haku
Hiskille vain kaksi maalimiestä, kulmat. Molemmat valmiina. Eka ei palkannut, mm:n nosto kisamaisesti, minä palkkasin matkalla keskilinjalle. Molemmilla ilmaisu, mutta tokalle lähti vapaalla liinalla. Ekalta toi rullan niin paljon eteenpäin, että paahtoi keskilinjan yli minua näkemättä, hups.Pitääpä olla tarkkana tässä.
Ainiin ja Lempäälän-Vesilahden Sanomista kävi toimittaja haastattelemassa (!). Näytin Hiskin tottista ja tehtiin tarkkuusruutu. "En ole ikinä nähnyt noin tottelevaista koiraa." Tuosta voikin jo päätellä, ettei olet kovin paljon ollut koirien kanssa tekemisissä ;) Yritin parhaani mukaan hehkuttaa PK-harrastusta ja alleviivata maastojen puutetta. Ans kattoo...
Oikeastaan ei pitänyt enää tällä viikolla treenata ollenkaan, mutta Hiskin ripulin aiheuttama toipumistauko sekoitti vähän pasmoja. Mitään kovin rankkaa ei kuitenkaan olla tehty. Hyvä mieli on jäänyt kaikista näitä viime hetken treeneistä: Hiski on ollut hyvässä vedossa ja kivassa mielentilassa. Nyt vain mennään ja koitetaan rentoutua ja nauttia hienosta tilaisuudesta :)))
maanantai 2. elokuuta 2010
Takaisin baanalle
Treenitauko on ohi. Hiski on ihan terve ja reipas. Parit henkilöryhmät ollaan otettu pihassa, kun olen komentanut mukulalauman rinkiin.
Keskustelin Hanna T.: n kanssa (KIITOS!) Jonten näkemyksistä Huista ja päätin että se saa nyt olla Lopullinen Totuus myös Hiskin kohdalla. Ugh. Eli nyt sitten huomautan tiukasti vilkuiluista ja yritän muutenkin olla kaikessa mahdollisimman mustavalkoinen (vaikeeta). En tosin nyt uskalla mitään kauhean radikaalia tehdä tässä vaiheessa, eikä ole tarpeenkaan.
Joitakin asioita olen jo yrittänytkin soveltaa, esimerkiksi juuri suullista kehumista palkkana ainaisen pallonheittelyn sijasta ja "pallohäiriöitä" kentällä. Eteenmenossa ollaan onneksi oltu "Jonten linjoilla", eli Hiskiä ei ole lähetetty pallolle muutamaa ensimmäistä kertaa lukuunottamatta. Kokeilin heti kotipihassa sitä, että pallo on kyllä valmiina, mutta koira käsketään maahan ennen palloa. His oppi kerrasta, ettei palloa saa ottaa, jos komento maahan on tullut. Annoin pallon sitten itse.
Maanantaiaamuna suunnattiin Niihamaan tarkoituksena ottaa kaikki pk-liikkeet ilman palkkaa.
Tottis
Tein kaikki rutiinit, ilmoittautumisen jne. Vein ensin Hiskin paikallamakuuseen ja menin ihan kunnolla piiloon. Sieltä ikäänkuin odottelemaan toisen koiran eteenmenoa ja sitten siirtymä suoritukseen käskyn alla. Muutkin siirtymät otin kisamaisesti.
Seuraaminen. Olipa tiivistä, jopa vaikea kävellä. Pari vilkaisua pitkällä suoralla, huomautin niistä heti tiukasti, tuntui, että viesti meni perille.
Tästä olisi ehkä hra tai rva Tuomarilta lohjennut arvosana hyvä.
Liikkeestä istuminen. Valmisteleva ihan ok, liikettä en osaa arvioida, sovitaan, että oli erittäin hyvä.
Maahanmeno.Vilkuilua ja keulimista, annoin huomautukset, mutta en tiedä, tulivatko liian myöhään. Liike vissiin ok. Luoksetulo: ihan vinoon. Sen siitä saa, kun treenaa pelkkiä läpijuoksuja :( Tyydyttävä - hyvä.
Seisominen. Keuliminen ja vilkuilu pahenee juoksussa, niin nytkin. Huomautus ei auttanut. Liike kai ok, luoksetulo suora ja hyvä, siksi palkkasin tässä. Hyvä
Nouto. Muuten ihan jees, mutta luovutuksen loppuosa jotenkin voimaton: pää vajosi, näytti hetken jo siltä, että kapula putoaa. Hmm, olisko erittäin hyvä tai hyvä
Hyppy. En huomannut mitään virhettä, mutta kyllä The Tuomari olisi huomannut, joten erittäin hyvä.
A-este. Sama juttu. Erittäin hyvä.
Eteenmeno. Napakymppi. Erinomainen. Olen reilu enkä vähennä valmistelevan osuuden pienestä edistämisestä :)
Paikallamakuusta annan meille erittäin hyvän, varmaan olisi lahjomattoman tuomarin mielestä saanut mennä nopeammin maahan tai nousta nopeammin tai olla rauhallisempi tai jotain...
Sitten palkkabileet.
No, ei tämä nyt kovin huonosti mennyt, vaikka olin koko ajan varmuuden vuoksi mahdollisimman jäykkä, tympeä ja vihaisen näköinen ja käskytkin annoin aika tiukasti. Edestä sivullesiirtymiset oli edelleen ihan hienot.
Nyt pitää siis pihassa treenata vielä ainakin:
- luoksetuloja
- kaksikiloisen luovutusta
Lopuksi tein vielä vieraaseen metsään pudotetun esineen radan, ihan kohtuuvaikea: polun ylitys, pusikkoa ja ojan ylitys. Jumankekka miten hienosti meni. Jos me tää liike ryssitään, niin se on kyllä jo maailman huonointa tuuria.
Keskustelin Hanna T.: n kanssa (KIITOS!) Jonten näkemyksistä Huista ja päätin että se saa nyt olla Lopullinen Totuus myös Hiskin kohdalla. Ugh. Eli nyt sitten huomautan tiukasti vilkuiluista ja yritän muutenkin olla kaikessa mahdollisimman mustavalkoinen (vaikeeta). En tosin nyt uskalla mitään kauhean radikaalia tehdä tässä vaiheessa, eikä ole tarpeenkaan.
Joitakin asioita olen jo yrittänytkin soveltaa, esimerkiksi juuri suullista kehumista palkkana ainaisen pallonheittelyn sijasta ja "pallohäiriöitä" kentällä. Eteenmenossa ollaan onneksi oltu "Jonten linjoilla", eli Hiskiä ei ole lähetetty pallolle muutamaa ensimmäistä kertaa lukuunottamatta. Kokeilin heti kotipihassa sitä, että pallo on kyllä valmiina, mutta koira käsketään maahan ennen palloa. His oppi kerrasta, ettei palloa saa ottaa, jos komento maahan on tullut. Annoin pallon sitten itse.
Maanantaiaamuna suunnattiin Niihamaan tarkoituksena ottaa kaikki pk-liikkeet ilman palkkaa.
Tottis
Tein kaikki rutiinit, ilmoittautumisen jne. Vein ensin Hiskin paikallamakuuseen ja menin ihan kunnolla piiloon. Sieltä ikäänkuin odottelemaan toisen koiran eteenmenoa ja sitten siirtymä suoritukseen käskyn alla. Muutkin siirtymät otin kisamaisesti.
Seuraaminen. Olipa tiivistä, jopa vaikea kävellä. Pari vilkaisua pitkällä suoralla, huomautin niistä heti tiukasti, tuntui, että viesti meni perille.
Tästä olisi ehkä hra tai rva Tuomarilta lohjennut arvosana hyvä.
Liikkeestä istuminen. Valmisteleva ihan ok, liikettä en osaa arvioida, sovitaan, että oli erittäin hyvä.
Maahanmeno.Vilkuilua ja keulimista, annoin huomautukset, mutta en tiedä, tulivatko liian myöhään. Liike vissiin ok. Luoksetulo: ihan vinoon. Sen siitä saa, kun treenaa pelkkiä läpijuoksuja :( Tyydyttävä - hyvä.
Seisominen. Keuliminen ja vilkuilu pahenee juoksussa, niin nytkin. Huomautus ei auttanut. Liike kai ok, luoksetulo suora ja hyvä, siksi palkkasin tässä. Hyvä
Nouto. Muuten ihan jees, mutta luovutuksen loppuosa jotenkin voimaton: pää vajosi, näytti hetken jo siltä, että kapula putoaa. Hmm, olisko erittäin hyvä tai hyvä
Hyppy. En huomannut mitään virhettä, mutta kyllä The Tuomari olisi huomannut, joten erittäin hyvä.
A-este. Sama juttu. Erittäin hyvä.
Eteenmeno. Napakymppi. Erinomainen. Olen reilu enkä vähennä valmistelevan osuuden pienestä edistämisestä :)
Paikallamakuusta annan meille erittäin hyvän, varmaan olisi lahjomattoman tuomarin mielestä saanut mennä nopeammin maahan tai nousta nopeammin tai olla rauhallisempi tai jotain...
Sitten palkkabileet.
No, ei tämä nyt kovin huonosti mennyt, vaikka olin koko ajan varmuuden vuoksi mahdollisimman jäykkä, tympeä ja vihaisen näköinen ja käskytkin annoin aika tiukasti. Edestä sivullesiirtymiset oli edelleen ihan hienot.
Nyt pitää siis pihassa treenata vielä ainakin:
- luoksetuloja
- kaksikiloisen luovutusta
Lopuksi tein vielä vieraaseen metsään pudotetun esineen radan, ihan kohtuuvaikea: polun ylitys, pusikkoa ja ojan ylitys. Jumankekka miten hienosti meni. Jos me tää liike ryssitään, niin se on kyllä jo maailman huonointa tuuria.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)