Eilisen tottiskoulutuksen vielä jälkimietteitä:
En siis saanut varsinaisesti uusia koulutusvinkkejä, mutta ajateltavaa kylläkin, vaikka se tarjoiltiin jokseenkin tylyssä paketissa :)
Joudun tosissani miettimään seuraamisen edistämistä/poikittamista: itse asiassahan en ole siihen kauheasti edes puuttunut, vaan olen antanut välitöntä palautetta lähinnä vilkuilusta. Paikka on pikkuhiljaa siirtynyt aina vain edemmäksi.
Lähden korjaamaan hommaa ottamalla imutusseuraamista tehokuurina. Saakoon vaikka yhden aterian/pv pelkästään imuttamalla.Katsotaan nyt ensin, johtaako tuo mihinkään.
Lisäksi pohdiskelen virheen esiin kaivamista noissa jäävissä. Niissähän His ei kauheasti ole tehnyt virheitä, joten ei niitä ole tarvinnut korjata. Mutta onko paras provosointitapa lelun pitäminen selän takana, onkin eri juttu. Sillä tavalla saan luultavasti aikaan surkean hitaat liikkeet. Ja jos lähdetään vartavasten hakemaan virhettä, on oltava suunnitelma sen virheen varalta.
Jatkan sillä linjalla, jonka olen kokenut itselleni parhaaksi. Ja sitä en taatusti allekirjoita, että pelkäisin koiraani: liian helläkätinen saatan kyllä olla siihen nähden, mitä se kestäisi. Vaatiminen voisi varmaan olla mustavalkoisempaa.
-------------------------------------------------------------------------------
Ja Sitten Kyötikkälään, jonne tänään sunnuntaina oli kokoontunut peräti 12 koirakkoa kisamaisiin treeneihin. Aika mahtavaa!
Hiski oli toisessa parissa. Minulla oli tarkka suunnitelma, jossa punainen lanka oli siirtymistä palkkaaminen. Laskin, että niitä tulee viisi kpl. Lisäksi palkkasin ainostaan liikkeestä istumisesta, heti. Muuten vain sosiaaliset palkat.
His oli varsinaisessa raivovireessä: kauhea uho päällä heti parkkipaikalla. Annoin sen purkaa kiihtymystään ihan kunnolla leluun. Kun pöhinän saa kanavoitua tekemiseen, pullistelu ei välttämättä ole niin paha asia...Sain pienen jännityksenpoikasenkin kivasti pintaan.
Ilmo>ok. Siitä käskyn alla paikallamakuuseen. Sieltä seurautin käskyn alla kentän nurkkaan, jossa vapautin ja leikitin kahdella pallolla.
Seuraaminen. Huomautin pienestä vilkaisusta alussa nyppäämällä niskanahasta + kehuin korjaamisesta ja tönin jalalla taaksepäin montakin kertaa. Tuntui vähän siltä, ettei His kovasti petrannut noista tönimisistä nyt. Seuraaminen ei ollut hyvää - painoi vähän, poikitti ja edisti, taisi pomppiakin, mutta ei nyt ihan kelvotontakaan.
Istu. Tässä siis heti palkka istumisesta.
Maahan. Ei kai tässä mitään. Luoksetulokin ok.
Seiso. Ihan okei vissiin tämäkin.
Jäävien valmistelevissa kuulemma seuraaminen oli parempaa kuin varsinaisessa seuraamisessa. Itsestänikin tuntui siltä.
Sitten seurautus (pieni huomautus niskavilloista matkalla) noutokapulatelineelle>palkka.
Nouto. Olisko tässä ollut inansa vinossa edessä, sivulletulo oli hyvä kuten kaikissa muissakin liikkeissä. Ihanaa, jos vajaat sivulletulot olisivat historiaa!
Seurautus kapulatelineelle taas, toinen kapula käteen, hyppyesteen eteen >palkka ennen varsinaista liikettä.
Estehyppy. Mainio.
Seurautus A-esteen eteen. Tässä palkkasin namilla ennen kuin annoin luvan noutaa. Itse liikkeessä ei valittamista.
Eteenmeno. Kävelin vähän tavallista hitaammin ja His pysyi hyvin oikeassa paikassa ja kontaktissa. Uskaltaisiko kokeessa? Luotisuora etenemiminen, nopea maihinmeno. Seurautin kentän reunaan täältä, vapautin ja palkkasin vasta siellä.
Kaikenkaikkiaan Hiskiltä hyvin samantapainen suoritus kuin viime lauantaina Toijalassa, eli varsin hyvä. Tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun vaadin Hiskiltä "oikeanlaisen" seuraamisen myös kaikkien liikkeiden välissä ja se tuntuu kestävän tuon hyvin. His teki hommat mielestäni intensiivisesti ja "voimakkaasti", sitähän PK-tottiksessa arvostetaan :). Tarkkuutta vaan kaivattaisiin nyt kovasti siihen seuraamiseen.
Olen ihan onnellinen nykytilasta :D Ja nämä kisamaiset treenit ovat tärkeitä. Tänäänkin oli sitäpaitsi tosi kivaa!
Velipoika-Huillakin homma meni putkeen: en ehtinyt nähdä kuin seuraamisen, mikä näytti oikein harmoniselta, kuulemma muutkin liikkeet onnistuivat tänään hienosti. Hyvä juttu!!!
Ennen "kisaa" tehtiin pitkähkö lenkki - Hetakin oli mukana - ja kisan jälkeen toinen. Hiski alkoi taas sinnikkäästi vaatia pudotettua esinettä. Otettiin siis sekin vielä päälle päätteeksi.
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Sekavat fiilikset
Tottiskoulutus
Koulutus Toijalan kentällä, mukana 10 koirakkoa, M- L. Kajas kouluttajana.
Alkuun K. kävi läpi yleisiä juttuja, niissä ei kovasti uutta ollut. K. kuuluu siihen koulukuntaan, joka tekee tottista koiran kanssa ekan vuoden pelkästään namilla. Oman 10 kuukauden ikäisen koiransa kanssa (mali, kuinkas muuten) hän näytti tätä namittelua, joka minun silmääni näytti pelkältä imutukselta niin, että koiran takapää oli pitkällä vinossa ohjaajan takana. Asento kuulemma oikenee automaattisesti.
Kajas korosti etukäteen koiran tunnetilaa ja tunneoppimista, ja sitä, että "gurujen" esittelemistä kikoista pitäisi valita ne, jotka tuntuvat itselle sopivilta. Nyöks, nyöks.
Kerroin, että haluan neuvoja seuraamisen tasapainottamiseen. Olimme Hiskin kanssa ensimmäisenä vuorossa.
Ensimmäisenä Kajas kysyi, miksi koira ei ole remmissä. Kerroin, etten valitettavasti osaa käyttää remmiä hyvin, vaan huomautan suullisesti ja edistämisestä jalalla tönäisemällä. K. oli sitä mieltä, ettei minulla ole mitään keinoja puuttua koiran tekemisiin, kun en käytä hihnaa: "Koirasi katselee nytkin minne sattuu." His istui vieressäni perusasennossa, mutta en ollut antanut sille mitään käskyä, jolloin sillä on lupa katsella ympärilleen.
Lähdettiin sitten seuraamiseen. "Sehän poikittaa hirveästi ja on aivan liian edessä." Niinpä taisi olla.
K. komensi ottamaan lelun vasempaan käteen ja seurauttamaan koiraa vasemmalle kaartaen. Ja: "Kokeiles nyt sitten sitä jalalla tönimistä." Tein niin ja His korjasi paikan taaksepäin. Tätä muutamaan kertaan.
Sen jälkeen Kajas yllätyksekseni käski tehdä kaikki jäävät liikkeet niin, että lelu oli edelleen vasemmassa kädessani selän takana näkyvissä. Totesin, ettei koira varmastikaan tee liikkeitä oikein, koska se koomaantuu siihen palloon. "Älä siinä selitä", kouluttaja tokaisi. His tekikin jokaisen jäävän liikkeen väärin.
Sitten K. tenttasi, miten korjaan koiraa, kun se ottaa väärän asennon. "Otan uudestaan ja palkkaan heti oikeasta asennosta, sanoin. Väärä vastaus jälleen. Pitäisi kuulemma läiskäistä takapuoleen tai seisomisessa laittaa käsi mahan alle. Enhän mä edes tiennyt, että koira jäi väärään asentoon, joten miten olisin voinut harrastaa mitään tuollaista...
Loppujen lopuksi Kajas julisti yhteenvetonaan, että "tämä ohjaaja pelkää koiraansa eikä hänellä ole mitään keinoja puuttua sen tekemisiin."
Hiskin jumittumisesta palloon jäävissä K.tuhahti, että "ei se mitään jumittunut, se ei vaan tottele sua, minä tiedän kyllä minkä näköinen bc on silloin, kun se jumittaa pallon takia. Ja kyllä sen pitää tuollainenkin häiriö kestää, se on vaan yksi häiriö muiden joukossa." Enpä nyt tyrmää tuota suoralta kädeltä ja ehkä kokeilen tosiaan virheen provosointia tässäkin, jotta pääsen korjaamaan. Pitää vaan olla paremmin valmistautunut.
Käskynikin ovat kuulemma aivan ahterista. Pitää olla paljon käskevämpi ja "maahan"- käsky pitää oikein karjaista. Piipitin, että olen saanut tokokokeissa noottia liian painostavista käskyistä. "Seli, seli. Semmoset toko-ohjeet saat unohtaa." Enpä taida.
Olipa lannistava kouluttaja, mikä vaikutti omaan käytökseeni ja sitä kautta Hiskiin. Itsetutkiskelun paikka tietysti. Mutta ihan eivät kouluttajan teoria ja käytäntö mielestäni kohdanneet. His kieltäytyi session lopuksi kokonaan leikkimästä...Oli siis aivan eri koira kuin viikko sitten samalla kentällä. Että semmonen tunnetila siitä koulutuksesta seurasi.
Huomenna heti kisamaiset treenit Kyötikkälässä. Pitää yrittää tässä illan mittaan saada tunnetilansa taas nousukiitoon :)
Koulutus Toijalan kentällä, mukana 10 koirakkoa, M- L. Kajas kouluttajana.
Alkuun K. kävi läpi yleisiä juttuja, niissä ei kovasti uutta ollut. K. kuuluu siihen koulukuntaan, joka tekee tottista koiran kanssa ekan vuoden pelkästään namilla. Oman 10 kuukauden ikäisen koiransa kanssa (mali, kuinkas muuten) hän näytti tätä namittelua, joka minun silmääni näytti pelkältä imutukselta niin, että koiran takapää oli pitkällä vinossa ohjaajan takana. Asento kuulemma oikenee automaattisesti.
Kajas korosti etukäteen koiran tunnetilaa ja tunneoppimista, ja sitä, että "gurujen" esittelemistä kikoista pitäisi valita ne, jotka tuntuvat itselle sopivilta. Nyöks, nyöks.
Kerroin, että haluan neuvoja seuraamisen tasapainottamiseen. Olimme Hiskin kanssa ensimmäisenä vuorossa.
Ensimmäisenä Kajas kysyi, miksi koira ei ole remmissä. Kerroin, etten valitettavasti osaa käyttää remmiä hyvin, vaan huomautan suullisesti ja edistämisestä jalalla tönäisemällä. K. oli sitä mieltä, ettei minulla ole mitään keinoja puuttua koiran tekemisiin, kun en käytä hihnaa: "Koirasi katselee nytkin minne sattuu." His istui vieressäni perusasennossa, mutta en ollut antanut sille mitään käskyä, jolloin sillä on lupa katsella ympärilleen.
Lähdettiin sitten seuraamiseen. "Sehän poikittaa hirveästi ja on aivan liian edessä." Niinpä taisi olla.
K. komensi ottamaan lelun vasempaan käteen ja seurauttamaan koiraa vasemmalle kaartaen. Ja: "Kokeiles nyt sitten sitä jalalla tönimistä." Tein niin ja His korjasi paikan taaksepäin. Tätä muutamaan kertaan.
Sen jälkeen Kajas yllätyksekseni käski tehdä kaikki jäävät liikkeet niin, että lelu oli edelleen vasemmassa kädessani selän takana näkyvissä. Totesin, ettei koira varmastikaan tee liikkeitä oikein, koska se koomaantuu siihen palloon. "Älä siinä selitä", kouluttaja tokaisi. His tekikin jokaisen jäävän liikkeen väärin.
Sitten K. tenttasi, miten korjaan koiraa, kun se ottaa väärän asennon. "Otan uudestaan ja palkkaan heti oikeasta asennosta, sanoin. Väärä vastaus jälleen. Pitäisi kuulemma läiskäistä takapuoleen tai seisomisessa laittaa käsi mahan alle. Enhän mä edes tiennyt, että koira jäi väärään asentoon, joten miten olisin voinut harrastaa mitään tuollaista...
Loppujen lopuksi Kajas julisti yhteenvetonaan, että "tämä ohjaaja pelkää koiraansa eikä hänellä ole mitään keinoja puuttua sen tekemisiin."
Hiskin jumittumisesta palloon jäävissä K.tuhahti, että "ei se mitään jumittunut, se ei vaan tottele sua, minä tiedän kyllä minkä näköinen bc on silloin, kun se jumittaa pallon takia. Ja kyllä sen pitää tuollainenkin häiriö kestää, se on vaan yksi häiriö muiden joukossa." Enpä nyt tyrmää tuota suoralta kädeltä ja ehkä kokeilen tosiaan virheen provosointia tässäkin, jotta pääsen korjaamaan. Pitää vaan olla paremmin valmistautunut.
Käskynikin ovat kuulemma aivan ahterista. Pitää olla paljon käskevämpi ja "maahan"- käsky pitää oikein karjaista. Piipitin, että olen saanut tokokokeissa noottia liian painostavista käskyistä. "Seli, seli. Semmoset toko-ohjeet saat unohtaa." Enpä taida.
Olipa lannistava kouluttaja, mikä vaikutti omaan käytökseeni ja sitä kautta Hiskiin. Itsetutkiskelun paikka tietysti. Mutta ihan eivät kouluttajan teoria ja käytäntö mielestäni kohdanneet. His kieltäytyi session lopuksi kokonaan leikkimästä...Oli siis aivan eri koira kuin viikko sitten samalla kentällä. Että semmonen tunnetila siitä koulutuksesta seurasi.
Huomenna heti kisamaiset treenit Kyötikkälässä. Pitää yrittää tässä illan mittaan saada tunnetilansa taas nousukiitoon :)
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Esineitä, hallintaa, seuraamista yms
Keskiviikkona lenkin yhteydessä yhtä sun toista pientä, loskan, kuran ja veden seassa, kuinkas muuten.
Ensin "haku-"/hallintatreeni palloilla.
Heittelin taas palloa vuorotellen polun kummallekin puolelle ja etenin kuin hakualueella, His sivulla käskyn alla. Ei ole muuten ihan helppoa kaivaa pientä palloa hangesta, johon se on uponnut melkoisen syvälle. Mutta Hiskistä tämä on tosi siistiä :)
Tarkkuusruutu
Keksin uuden jipon Hiskin pään menoksi: löysin hiekkakasan - karkeaa hiekkaa - johon tallasin ruudun. Pienen metallisen tonttulakin kilikellon piilotin puoliksi hiekkaan. Kuvittelin, että His nikottelisi hiekkaisen esineen ottamisen kanssa. Mutta eipä esiintynyt minkäänlaista epäröintiä tai räkimistä. Odotutin vielä aika pitkään, ennen kuin annoin "anna"-käskyn, eli joutui pitämään hiekkailjetystä suussaan. Tuijotti vain tuimasti alta kulmain: "Mä olen tässä aika haka". Hienosti hoidettu, His!
Esineruutu
Tai ruutu ja ruutu: tallasin kaistaleen, jonka alkupäässä oli aika vähän lunta ja ihan kokonaan sulaneitakin kohtia. Mitä pitemmälle menin, sitä syvempään hankeen upposin. Tallaus poikittain. Lopulta jätin semmoset 15 metriä tallaamatta ja heitin takaesineen sinne tallaamattomalle alueelle. Yhdessä sulaneessa kohdassa oli joku muovikahva ja matalalla puunhaarukassa miehen lenkkitossu - en ottanut niitä pois, vaan jätin yhden esineen, muovikellon, ihan siihen lähelle.
Etuesineet His haki rivakasti, mutta ei mennyt sinne tallaamattomalle - aika herkästi se takertuu niihin jälkiin, jos esine ei meinaa löytyä. Ajoin sitten poikaa "kaukana"-käskyllä taakse ja sieltähän se valkoinen jumppatossu sitten löytyi. Hajuttomiin esineisiin His ei koskenut.
-------------------------------------------------
Torstaiaamuna setti seuraamista ovesta ulos ja rappusiin + seiniä päin. Vörkki paremmin kuin toisspäivänä. Perusasentoja tarjoamisen kautta mitä erilaisemmissa paikoissa, luoksetuloja vinosta ja pitkitettyjä edestä sivullesiirtymisiä.
-------------------------------------------------
Perjantaiaamuna kävin katsastamassa Sulkavuoren tilanteen. Yllättäen loskaa, kuraa ja vettä. Ja lunta. Ynnä kaikki se roina, mitä ihmiset on talven mittaan sinne roudanneet: kokonaisia sohvakalustoja yms. Voi jos saisin joskus jonkun ääliön rysän päältä kiinni.Ja kaikenkaikkiaan Lahdesjärven satumetsämaisemat on talven aikana myllätty melkein pelkäksi avolouhokseksi. Kenet siitä saisi ampua?
Lenkin jälkeen ohjelmassa Hiskin kanssa ihan vaan huvin vuoksi ruutua ja seuraamista, vuorotellen. Ruutu on hyvä häiriö, jonka His kesti kuin mies. Kokeilin myös hiihtelyjuoksua. Mitähän Lea Yliminä tästä mahtaa sanoa. Ehkä jotain tämmöstä: "Ohjaajan juoksutyyli ei noudata kansainvälisiä standardeja, seuraaminen menee puutteelliseksi."
Ruutua otettiin ylikaukaa, välillä jäi seisomaan eteen, mutta ei se mitään.
Onpa taidettu muutaman kerran ruokakupilla ottaa kaukojakin, vaatimuksena ehdoton paikan pitäminen. Ja perusasennon tarjoamista tympeälle ohjaajalle on "treenattu" siellä sun täällä ex tempore. Kivasti se sujuukin :)
Huomenna sitten koko päivä Kajaksen tottisoppia, saapas nähdä...
Ensin "haku-"/hallintatreeni palloilla.
Heittelin taas palloa vuorotellen polun kummallekin puolelle ja etenin kuin hakualueella, His sivulla käskyn alla. Ei ole muuten ihan helppoa kaivaa pientä palloa hangesta, johon se on uponnut melkoisen syvälle. Mutta Hiskistä tämä on tosi siistiä :)
Tarkkuusruutu
Keksin uuden jipon Hiskin pään menoksi: löysin hiekkakasan - karkeaa hiekkaa - johon tallasin ruudun. Pienen metallisen tonttulakin kilikellon piilotin puoliksi hiekkaan. Kuvittelin, että His nikottelisi hiekkaisen esineen ottamisen kanssa. Mutta eipä esiintynyt minkäänlaista epäröintiä tai räkimistä. Odotutin vielä aika pitkään, ennen kuin annoin "anna"-käskyn, eli joutui pitämään hiekkailjetystä suussaan. Tuijotti vain tuimasti alta kulmain: "Mä olen tässä aika haka". Hienosti hoidettu, His!
Esineruutu
Tai ruutu ja ruutu: tallasin kaistaleen, jonka alkupäässä oli aika vähän lunta ja ihan kokonaan sulaneitakin kohtia. Mitä pitemmälle menin, sitä syvempään hankeen upposin. Tallaus poikittain. Lopulta jätin semmoset 15 metriä tallaamatta ja heitin takaesineen sinne tallaamattomalle alueelle. Yhdessä sulaneessa kohdassa oli joku muovikahva ja matalalla puunhaarukassa miehen lenkkitossu - en ottanut niitä pois, vaan jätin yhden esineen, muovikellon, ihan siihen lähelle.
Etuesineet His haki rivakasti, mutta ei mennyt sinne tallaamattomalle - aika herkästi se takertuu niihin jälkiin, jos esine ei meinaa löytyä. Ajoin sitten poikaa "kaukana"-käskyllä taakse ja sieltähän se valkoinen jumppatossu sitten löytyi. Hajuttomiin esineisiin His ei koskenut.
-------------------------------------------------
Torstaiaamuna setti seuraamista ovesta ulos ja rappusiin + seiniä päin. Vörkki paremmin kuin toisspäivänä. Perusasentoja tarjoamisen kautta mitä erilaisemmissa paikoissa, luoksetuloja vinosta ja pitkitettyjä edestä sivullesiirtymisiä.
-------------------------------------------------
Perjantaiaamuna kävin katsastamassa Sulkavuoren tilanteen. Yllättäen loskaa, kuraa ja vettä. Ja lunta. Ynnä kaikki se roina, mitä ihmiset on talven mittaan sinne roudanneet: kokonaisia sohvakalustoja yms. Voi jos saisin joskus jonkun ääliön rysän päältä kiinni.Ja kaikenkaikkiaan Lahdesjärven satumetsämaisemat on talven aikana myllätty melkein pelkäksi avolouhokseksi. Kenet siitä saisi ampua?
Lenkin jälkeen ohjelmassa Hiskin kanssa ihan vaan huvin vuoksi ruutua ja seuraamista, vuorotellen. Ruutu on hyvä häiriö, jonka His kesti kuin mies. Kokeilin myös hiihtelyjuoksua. Mitähän Lea Yliminä tästä mahtaa sanoa. Ehkä jotain tämmöstä: "Ohjaajan juoksutyyli ei noudata kansainvälisiä standardeja, seuraaminen menee puutteelliseksi."
Ruutua otettiin ylikaukaa, välillä jäi seisomaan eteen, mutta ei se mitään.
Onpa taidettu muutaman kerran ruokakupilla ottaa kaukojakin, vaatimuksena ehdoton paikan pitäminen. Ja perusasennon tarjoamista tympeälle ohjaajalle on "treenattu" siellä sun täällä ex tempore. Kivasti se sujuukin :)
Huomenna sitten koko päivä Kajaksen tottisoppia, saapas nähdä...
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Rapputreeniä yms ja hieroja
Tottis
Lisättiin taas tiistaiaamuna vaikeusastetta/jännitettä seuraamiseen.
Seurautin Hiskin monta kertaa työhuoneesta ulos - oven avaus välissä - ja kellarin rappusia ylös. Ei se oven avaaminen mitään, mutta ne rappuset oli todella pahat: niissä His on aina saanut kulkea ihan miten lystää. Poikaparka oli tuskaa täynnä: missä kohtaa sitä nyt sitten pitäisi olla, kun mamman vasen jalka on jossain ylhäällä ja pitääkö muka kontaktiakin pitää ja mitä ihmettä tää nyt on olevinaan... Otin lopulta rapun kerrallaan ja palkkasin aina heti, kun His pysyi hyvässä paikassa ja piti kontaktin.
Tämä oli itse asiassa erittäin hyvä treeni, koska Hiski joutui keskittymään todella ankarasti. Tätä lisää ja myös rappuja alaspäin.
Lisäksi jatkettiin luoksetuloja eri kulmista. Tämäkin on yhä Hiskille hirmu vaikeaa: mitä enemmän kyljittäin seison, sitä enemmän sen on pakko miettiä - rattaat oikein kirskuu päässä - ja saattaa tulla jopa oikealle puolella istumaan. Näiden kahden periaatteessa aika pienen jutun jälkeen His oli ihan poikki. Ei se eilisten, fyysisesti aika rankkojen metsätreenien jälkeen ollut läheskään niin väsyksissä. Sitä se on, kun joutuu käyttämään aivojaan. Rankkaa.
Pyörähdettiin päivällä vielä pikaisesti Kyötikkälän kentällä hierojalle mennessä. Siellä huijailin Hiskiä taas seuraamisessa (jännite...): pidin Hiskin lempparilettiä oikeassa kädessä, heiluttelin ja olin heittävinäni. Paha, paha! Näin silmänurkastani, miten Hiskin silmät muljahteli ja se teki jänöloikkia, joista pakitti aina heti takaisin paikoilleen. Sadistiohjaajaa oikein nauratti toisen ahdinko.
Otettiin eteenmenoakin. On sitä on treenattava: treenaamattomuus on vaan ongelman välttelyä ja sitä on tehty ihan riittävästi. Nyt treenataan muutenkin pääasiassa virheitä, yritetään ainakin. Vihjesanat/eleet ensin. Valmisteleva osuus oli yllättävän hyvä, mutta pinkaisi pahasti oikealle. Uusinnalla kiilasi eteen ja tuijotteluakin alkoi esiintyä, hyvä, niin hyvä. Noista mokista nuhteet ja otettiin niin monta kertaa uusiksi, että poika seurasi kuin pieni tinasotamies. Annoin juosta tosi pitkälle, varmaan ainakin 60 metriä, koska viime aikoina on otettu aika monta kertaa maahanmeno mukaan. Sitten vapautin ja palkkasin. Palkkaa ei siis ollut edessä nytkään, vaan minulla.
Uskaltaisikohan jo uskoa, että siirtymät sujuvat tällä kaudella, koskapa His tarjoaa ihan itse seuraamista liikkeiden välillä. Alan joka tapauksessa vaatia tosissani myös siirtymissä seuraamista. Nyt Hiski jo kestää senkin, viime kesänä en vielä ollut asiasta yhtään varma.
Hierojalla. Hyvin meni eikä jumeja löytynyt. Lavoissa ehkä jotain ihan pientä. Mutta venyi ihan uskomattomasti. Hiskillä on kyllä järkyttävän pitkät raajat :)
Lisättiin taas tiistaiaamuna vaikeusastetta/jännitettä seuraamiseen.
Seurautin Hiskin monta kertaa työhuoneesta ulos - oven avaus välissä - ja kellarin rappusia ylös. Ei se oven avaaminen mitään, mutta ne rappuset oli todella pahat: niissä His on aina saanut kulkea ihan miten lystää. Poikaparka oli tuskaa täynnä: missä kohtaa sitä nyt sitten pitäisi olla, kun mamman vasen jalka on jossain ylhäällä ja pitääkö muka kontaktiakin pitää ja mitä ihmettä tää nyt on olevinaan... Otin lopulta rapun kerrallaan ja palkkasin aina heti, kun His pysyi hyvässä paikassa ja piti kontaktin.
Tämä oli itse asiassa erittäin hyvä treeni, koska Hiski joutui keskittymään todella ankarasti. Tätä lisää ja myös rappuja alaspäin.
Lisäksi jatkettiin luoksetuloja eri kulmista. Tämäkin on yhä Hiskille hirmu vaikeaa: mitä enemmän kyljittäin seison, sitä enemmän sen on pakko miettiä - rattaat oikein kirskuu päässä - ja saattaa tulla jopa oikealle puolella istumaan. Näiden kahden periaatteessa aika pienen jutun jälkeen His oli ihan poikki. Ei se eilisten, fyysisesti aika rankkojen metsätreenien jälkeen ollut läheskään niin väsyksissä. Sitä se on, kun joutuu käyttämään aivojaan. Rankkaa.
Pyörähdettiin päivällä vielä pikaisesti Kyötikkälän kentällä hierojalle mennessä. Siellä huijailin Hiskiä taas seuraamisessa (jännite...): pidin Hiskin lempparilettiä oikeassa kädessä, heiluttelin ja olin heittävinäni. Paha, paha! Näin silmänurkastani, miten Hiskin silmät muljahteli ja se teki jänöloikkia, joista pakitti aina heti takaisin paikoilleen. Sadistiohjaajaa oikein nauratti toisen ahdinko.
Otettiin eteenmenoakin. On sitä on treenattava: treenaamattomuus on vaan ongelman välttelyä ja sitä on tehty ihan riittävästi. Nyt treenataan muutenkin pääasiassa virheitä, yritetään ainakin. Vihjesanat/eleet ensin. Valmisteleva osuus oli yllättävän hyvä, mutta pinkaisi pahasti oikealle. Uusinnalla kiilasi eteen ja tuijotteluakin alkoi esiintyä, hyvä, niin hyvä. Noista mokista nuhteet ja otettiin niin monta kertaa uusiksi, että poika seurasi kuin pieni tinasotamies. Annoin juosta tosi pitkälle, varmaan ainakin 60 metriä, koska viime aikoina on otettu aika monta kertaa maahanmeno mukaan. Sitten vapautin ja palkkasin. Palkkaa ei siis ollut edessä nytkään, vaan minulla.
Uskaltaisikohan jo uskoa, että siirtymät sujuvat tällä kaudella, koskapa His tarjoaa ihan itse seuraamista liikkeiden välillä. Alan joka tapauksessa vaatia tosissani myös siirtymissä seuraamista. Nyt Hiski jo kestää senkin, viime kesänä en vielä ollut asiasta yhtään varma.
Hierojalla. Hyvin meni eikä jumeja löytynyt. Lavoissa ehkä jotain ihan pientä. Mutta venyi ihan uskomattomasti. Hiskillä on kyllä järkyttävän pitkät raajat :)
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Maastossa :D
Maanantaina lenkin yhteydessä tehtiin vähän hommia sateessa, mutta ah, niin ihanasti kevättä enteilevässä säässä.
Ensin tietysti pudotettu, jota ilman me ei näköjään enää päästä metsästä ulos...
Olikin ihan mielenkiintoista, kun Heta lähti ajamaan takaa Hiskiä, joka lähti hakemaan hanskaa... Ja jäi sitten matkalle väijymään, kun Hiski paahtoi takaisin, Hiski teki tyylikkään oharin hangen kautta. Annoin sitten Hetankin hakea lyhyeltä matkalta oman hanskansa ja kantaa autoon.
Ihan oikea tarkkuusruutu!
Löysinpä kuin löysinkin etelärinteestä paikan, jossa lumi oli jo sulanut 3x3 metrin alueelta. Tosin sinne mennessä putosin napaani myöten ojaan, ja Hiskistä ei näkynyt kuin vähän korvia, mutta mitäs näistä. Heta ei paikalle olisi edes päässyt, se sai odottaa tien vieressä.
Heti vaan sikavaikea treeni: minimaalisen pieni "jokin" muovinpala kivekolossa risun alla ;) His joutui pakertamaan ihan tosissaan, mutta mahtavasti se keskittyi ja luovutti nätisti.
Esineitä, esineitä, esineitä
Ensin kahlasin niin pitkälle kuin pääsin, mikä ei ollut kovin paljon ja heitin sitten kolme esinettä niin pitkälle kuin jaksoin, mikä sekään ei ollut kovin paljon. Esineet jäivät noin 20 sentin välein. Hiski yritti kerran vaihtaa esineen toiseen, minkä kielsin jyrkästi.
Sitten vein yhden esineen tietä pitkin 50 metrin päähän ja peitin vähän lumella. Lähetin Hiskin hakemaan ja sillä aikaa heitin toisen esineen eteen, ihan paluureitille. Tarkoitus oli päästä kieltämään vaihtoyrityksestä. Mutta ei His yrittänytkään vaihtaa. Sitten lähetin hakemaan etuesineen ja palkkasin ruhtinaallisesti.
"Haku-/esinetreeni"
Pakko käyttää mielikuvitusta, että saa tehtyä jonkinlaisia maastotreenejä.TreenattiinHiskin kanssa hallintaa ja samalla esineen etsimistä ilmavainulla ihan kotikutoisella metodilla.
Kuljin polkua/keskilinjaa pitkin niin, että His oli "sivu"-käskyn alla (tässä on oikeassa haussa ajoittain hieman ongelmia). Käännyin vuorotellen oikealle ja vasemmalle ikäänkuin pistolähetyksessä ja heitin (pienen) pallon niin pitkälle kuin pystyin. His sai padota aina vähän aikaa ja vaadin kunnollisen sivullaolon ennenkuin päästin sen hakemaan palloa, joka tietysti upposi syvälle lumeen.Sillä aikaa, kun His haki palloa, etenin ihan kuin oikealla pistolla, ja samalla huutelin: "täällä ollaan." Aion ruveta nyt tekemään kisoissakin näin, koska Hiskillä on ollut vaikeuksia löytää minua rullaa tuodessaan. Saa nähdä, mitä tuomarit sanoo. Haukkuvan koiran kanssahan näin saa tehdä ihan vapaasti.
Otettiin varmaan ainakin kahdeksan "pistoa" näin ja Hiski kahlasi siinä upottavassa, märässä hangessa. Oli varmaan aikamoisen raskasta, mutta ihan hirveä palo sillä olis sitä palloakin etsiä. Ihana epeli.
Ensin tietysti pudotettu, jota ilman me ei näköjään enää päästä metsästä ulos...
Olikin ihan mielenkiintoista, kun Heta lähti ajamaan takaa Hiskiä, joka lähti hakemaan hanskaa... Ja jäi sitten matkalle väijymään, kun Hiski paahtoi takaisin, Hiski teki tyylikkään oharin hangen kautta. Annoin sitten Hetankin hakea lyhyeltä matkalta oman hanskansa ja kantaa autoon.
Ihan oikea tarkkuusruutu!
Löysinpä kuin löysinkin etelärinteestä paikan, jossa lumi oli jo sulanut 3x3 metrin alueelta. Tosin sinne mennessä putosin napaani myöten ojaan, ja Hiskistä ei näkynyt kuin vähän korvia, mutta mitäs näistä. Heta ei paikalle olisi edes päässyt, se sai odottaa tien vieressä.
Heti vaan sikavaikea treeni: minimaalisen pieni "jokin" muovinpala kivekolossa risun alla ;) His joutui pakertamaan ihan tosissaan, mutta mahtavasti se keskittyi ja luovutti nätisti.
Esineitä, esineitä, esineitä
Ensin kahlasin niin pitkälle kuin pääsin, mikä ei ollut kovin paljon ja heitin sitten kolme esinettä niin pitkälle kuin jaksoin, mikä sekään ei ollut kovin paljon. Esineet jäivät noin 20 sentin välein. Hiski yritti kerran vaihtaa esineen toiseen, minkä kielsin jyrkästi.
Sitten vein yhden esineen tietä pitkin 50 metrin päähän ja peitin vähän lumella. Lähetin Hiskin hakemaan ja sillä aikaa heitin toisen esineen eteen, ihan paluureitille. Tarkoitus oli päästä kieltämään vaihtoyrityksestä. Mutta ei His yrittänytkään vaihtaa. Sitten lähetin hakemaan etuesineen ja palkkasin ruhtinaallisesti.
"Haku-/esinetreeni"
Pakko käyttää mielikuvitusta, että saa tehtyä jonkinlaisia maastotreenejä.TreenattiinHiskin kanssa hallintaa ja samalla esineen etsimistä ilmavainulla ihan kotikutoisella metodilla.
Kuljin polkua/keskilinjaa pitkin niin, että His oli "sivu"-käskyn alla (tässä on oikeassa haussa ajoittain hieman ongelmia). Käännyin vuorotellen oikealle ja vasemmalle ikäänkuin pistolähetyksessä ja heitin (pienen) pallon niin pitkälle kuin pystyin. His sai padota aina vähän aikaa ja vaadin kunnollisen sivullaolon ennenkuin päästin sen hakemaan palloa, joka tietysti upposi syvälle lumeen.Sillä aikaa, kun His haki palloa, etenin ihan kuin oikealla pistolla, ja samalla huutelin: "täällä ollaan." Aion ruveta nyt tekemään kisoissakin näin, koska Hiskillä on ollut vaikeuksia löytää minua rullaa tuodessaan. Saa nähdä, mitä tuomarit sanoo. Haukkuvan koiran kanssahan näin saa tehdä ihan vapaasti.
Otettiin varmaan ainakin kahdeksan "pistoa" näin ja Hiski kahlasi siinä upottavassa, märässä hangessa. Oli varmaan aikamoisen raskasta, mutta ihan hirveä palo sillä olis sitä palloakin etsiä. Ihana epeli.
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Leikkikisat Toijalassa ynnä muuta
Kisamainen PK-tottis
Toijalan kentällä, mukana kahdeksan koirakkoa. Kenttä osittain sulanut, muhkurainen, märkä ja kaikinpuolin epämukava kävellä. Höysteenä jäniksenpapanoita ja linnunkakkaa. Neljä kanadanhanhea tepasteli kentällä, kun tulin sinne eivätkä meinanneet millään suostua häipymään. His oli oikein hyvässä vireessä, innokas eikä välittänyt häiriöistä mitään. Itse koitin olla aika eleetön, mutta ikävä kyllä en saanut jännitystä pintaan :(
Seuraaminen. Lähdön jälkeen vilkaisu eteenpäin, mistä heti huomautin jyrkästi, sitten kehuin ja palkkasin. Loppu sujui aika mukavasti - juoksuosuus ei kylläkään ollut hyvä. Kerran taisin huomauttaa ja kerran "potkaista" Hiskiä vähän taaksepäin. Henkilöryhmässä palkkasin taas, His oli siinä oikein pätevä.
Istu. Käännyin aika nopeasti Hiskin eteen, tuijotin sitä vähän aikaa>jännite, siirryin sivulle enkä edes kehunut.
Maahan. Kaiketi ok alusta loppuun. Sosiaalinen palkka.
Seiso. Tässä palkkasin jo valmistelevasta osuudesta, eli juoksemisesta, varsinaista seisomista ei siis ollut ollenkaan.
Nouto. Varsin mainio. Sos. palkka
Hyppy. Este vain 80 senttiä. Mikäs tuossa, ihan ok. Sos palkka.
Eteenmeno. Ei ihan viivasuoraa etenemistä. Ei edes kehuja tästä. Yritän saada liikkeestä tylsän...Seurautin ihan käskyn alla paikallemakuuseen.
P-makuu matolla. Jees. Seurautin taas käskyn alla "tuomarin" luo, kuunneltiin arvostelu ja palkkasin vasta sen jälkeen.
Toinen kierros:
Seurautus henkilöryhmään. Edelleen napakkaa menoa>palkka.
Juoksusta seuraamista. Kokeilin taas vähän eri tyylejä. Hitto, kun pitäisi saada oma askel tasaisen vetäväksi. Lähtee tosi helposti keulimaan tässä: itsepähän olen antanut tehdä niin.
Vauhtinouto. Hanna jatkoi heittoani. Kokeilin kontaktia ennen käskyä enkä enää koskaan tee samaa virhettä: His ei meinannut löytää kapulaa! Uusinnalla palautusvauhti oli kyllä huikea>palkka lensi, kun oli n. 10 metrin päässä.
Eteenmeno. Ei palkkaa nytkään, tylsyys jatkui.
Hyppy. Seurautin esteelle ja heitin kapulan, mutta annoinkin "liki"-käskyn". Menipä poika täysillä halpaan, eli rynnisti esteelle. Pääsin karjaisemaan ein. Sitten taas pieni pätkä seuraamista>loppuleikki.
Hiski teki hienosti töitä. Vähän harmitti, etten nytkään saanut meidän murheenkryynivirhettä - seuraamisen alun hirveää edistämistä - esiin. Enpä usko, että ongelma olisi poissa päiväjärjestyksestä...
Erityisen tyytyväinen olin siihen, ettei vinoja eteentuloja ja vajaita sivullesiirtymisiä tänään ilmennyt. Niitähän on nyt treenattu aika paljon.
Mutta pitää ehdottomasti saada tätä lajia lisää.
Leikkikisan jälkeen tehtiin pitkä metsälenkki ja taas His vaati - ja sai - tehdä pudotetun esineen haun. sattui sopivasti siinä metsätiellä meidän edellä kulkemaan kaksi koiraihmistä. Hiski jaksoi siitä huolimatta seurata tosi superisti sen 200 metriä.
_______________________________________
Sunnuntaina pieni tottistreeni Lilin, Saijan ja Liisan kanssa Pirkkahallin parkkiksella. Teemana tarkkuus.
Henkilöryhmä, moneen kertaan, palkkailin eri paikoista.
Juoksuseuraamista erilaisin askelluksin. Nyt on taitanut löytyä sopiva tapa: semmosta tasaisen hiihtelevää tyyliä sen olla pitää, en saa itse pomppia yhtään. Silloin His pysyy parhaiten nahoissaan ja suht hyvällä paikalla. Stoppeja juoksusta. Ei saa pysähtyä kuin seinään, sanoi Lili. Niinpä: heti parani, kun vähän "liudensin."
Eteenmeno. Vähän vetoa ruudun suuntaan, eli vasempaan. Ei palkkaa, tietenkään
Häiriöseuraamista niin, että Lili, Saija ja Liisa liikkuivat ja kahisivat ihan vieressä ja takana. Välillä seurautin suoraan ihmisiä päin. Todella hienosti His selvisi, rävähtämätön kontakti!
Ruutuun menokin jossain välissä otettiin mausteeksi.
Vähän eteen/sivulle/eteen/sivulle-jumppaa myös, ja kokeilin Korrin Suskin reseptin mukaan purkinkannen päällä pyörimistä.
Vime kesänä kuulin aika monessa kokeessa: "koira ....tekee hyvin ja vauhdilla,.....tarkkuutta saisi olla lisää. Nyt on oikeastaan aika kiva treenata sitä tarkkuutta, kun tiedän, että His jo osaa liikkeet ja voin oikeasti vaatia/hinkata tarkkuutta olematta epäreilu koiraa kohtaan. Hiski on kyllä nyt paljon skarpimpi kuin vielä viime keväänä.
Toijalan kentällä, mukana kahdeksan koirakkoa. Kenttä osittain sulanut, muhkurainen, märkä ja kaikinpuolin epämukava kävellä. Höysteenä jäniksenpapanoita ja linnunkakkaa. Neljä kanadanhanhea tepasteli kentällä, kun tulin sinne eivätkä meinanneet millään suostua häipymään. His oli oikein hyvässä vireessä, innokas eikä välittänyt häiriöistä mitään. Itse koitin olla aika eleetön, mutta ikävä kyllä en saanut jännitystä pintaan :(
Seuraaminen. Lähdön jälkeen vilkaisu eteenpäin, mistä heti huomautin jyrkästi, sitten kehuin ja palkkasin. Loppu sujui aika mukavasti - juoksuosuus ei kylläkään ollut hyvä. Kerran taisin huomauttaa ja kerran "potkaista" Hiskiä vähän taaksepäin. Henkilöryhmässä palkkasin taas, His oli siinä oikein pätevä.
Istu. Käännyin aika nopeasti Hiskin eteen, tuijotin sitä vähän aikaa>jännite, siirryin sivulle enkä edes kehunut.
Maahan. Kaiketi ok alusta loppuun. Sosiaalinen palkka.
Seiso. Tässä palkkasin jo valmistelevasta osuudesta, eli juoksemisesta, varsinaista seisomista ei siis ollut ollenkaan.
Nouto. Varsin mainio. Sos. palkka
Hyppy. Este vain 80 senttiä. Mikäs tuossa, ihan ok. Sos palkka.
Eteenmeno. Ei ihan viivasuoraa etenemistä. Ei edes kehuja tästä. Yritän saada liikkeestä tylsän...Seurautin ihan käskyn alla paikallemakuuseen.
P-makuu matolla. Jees. Seurautin taas käskyn alla "tuomarin" luo, kuunneltiin arvostelu ja palkkasin vasta sen jälkeen.
Toinen kierros:
Seurautus henkilöryhmään. Edelleen napakkaa menoa>palkka.
Juoksusta seuraamista. Kokeilin taas vähän eri tyylejä. Hitto, kun pitäisi saada oma askel tasaisen vetäväksi. Lähtee tosi helposti keulimaan tässä: itsepähän olen antanut tehdä niin.
Vauhtinouto. Hanna jatkoi heittoani. Kokeilin kontaktia ennen käskyä enkä enää koskaan tee samaa virhettä: His ei meinannut löytää kapulaa! Uusinnalla palautusvauhti oli kyllä huikea>palkka lensi, kun oli n. 10 metrin päässä.
Eteenmeno. Ei palkkaa nytkään, tylsyys jatkui.
Hyppy. Seurautin esteelle ja heitin kapulan, mutta annoinkin "liki"-käskyn". Menipä poika täysillä halpaan, eli rynnisti esteelle. Pääsin karjaisemaan ein. Sitten taas pieni pätkä seuraamista>loppuleikki.
Hiski teki hienosti töitä. Vähän harmitti, etten nytkään saanut meidän murheenkryynivirhettä - seuraamisen alun hirveää edistämistä - esiin. Enpä usko, että ongelma olisi poissa päiväjärjestyksestä...
Erityisen tyytyväinen olin siihen, ettei vinoja eteentuloja ja vajaita sivullesiirtymisiä tänään ilmennyt. Niitähän on nyt treenattu aika paljon.
Mutta pitää ehdottomasti saada tätä lajia lisää.
Leikkikisan jälkeen tehtiin pitkä metsälenkki ja taas His vaati - ja sai - tehdä pudotetun esineen haun. sattui sopivasti siinä metsätiellä meidän edellä kulkemaan kaksi koiraihmistä. Hiski jaksoi siitä huolimatta seurata tosi superisti sen 200 metriä.
_______________________________________
Sunnuntaina pieni tottistreeni Lilin, Saijan ja Liisan kanssa Pirkkahallin parkkiksella. Teemana tarkkuus.
Henkilöryhmä, moneen kertaan, palkkailin eri paikoista.
Juoksuseuraamista erilaisin askelluksin. Nyt on taitanut löytyä sopiva tapa: semmosta tasaisen hiihtelevää tyyliä sen olla pitää, en saa itse pomppia yhtään. Silloin His pysyy parhaiten nahoissaan ja suht hyvällä paikalla. Stoppeja juoksusta. Ei saa pysähtyä kuin seinään, sanoi Lili. Niinpä: heti parani, kun vähän "liudensin."
Eteenmeno. Vähän vetoa ruudun suuntaan, eli vasempaan. Ei palkkaa, tietenkään
Häiriöseuraamista niin, että Lili, Saija ja Liisa liikkuivat ja kahisivat ihan vieressä ja takana. Välillä seurautin suoraan ihmisiä päin. Todella hienosti His selvisi, rävähtämätön kontakti!
Ruutuun menokin jossain välissä otettiin mausteeksi.
Vähän eteen/sivulle/eteen/sivulle-jumppaa myös, ja kokeilin Korrin Suskin reseptin mukaan purkinkannen päällä pyörimistä.
Vime kesänä kuulin aika monessa kokeessa: "koira ....tekee hyvin ja vauhdilla,.....tarkkuutta saisi olla lisää. Nyt on oikeastaan aika kiva treenata sitä tarkkuutta, kun tiedän, että His jo osaa liikkeet ja voin oikeasti vaatia/hinkata tarkkuutta olematta epäreilu koiraa kohtaan. Hiski on kyllä nyt paljon skarpimpi kuin vielä viime keväänä.
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Aprillipäivän askareita
Aprillipäivän aamuna kierrettiin ensin Iidesjärvi, mutta sen päälle treenattiin hieman.
Esineet
Tein puhtaana hajunhakuna: en tallannut yhtään, jätin kolme esinettä (heitin) peräkkäin, vähän piiloon ja viimeisen heitin niin pitkälle kuin pystyin. Tarkoituksena paitsi pitää hauskaa/pitää koira paineettomana, myös katsoa, miten poika käyttää nenäänsä, kun ei ole ollenkaan jälkiä. Haistoi heti ensimmäisen esineen - oikein pysähtyi hetkeksi, mutta jatkoi sitten matkaansa eteenpäin: "eiku ensin taakse." Ihan hyvä. Toisellakin lähetyksellä vielä melkoinen aloitusvauhti: kääntyi katsomaan hajunlähdettä, mutta ei malttanut pysähtyä. Takaisinpäin tuli taas sitten ihan rauhallisesti.
Jatkoin vielä "yksittäiskappaleilla": heittelin esineitä monttuihin, puunrunkojen viereen ja korkeallle lumipenkkaan. Hyvin haisteli ja löysi, vaikka ei pojalla kyllä nenä kovin korkealla ole koskaan.
Tottis
Luoksetuloja. Näitä on hinkattu vähän kotinurkissakin viikolla. Välillä eteen, välillä eteen-sivulle. Eri pituisilta matkoilta ja välillä niin, että jätän koiran vinoon, välillä seison itse melkein kyljittäin koiraan. Välillä pidän tosi pitkän tauon ennen sivullekutsua ja hönkäilen tai liikutan vähän käsiäni. On aika vaikeaa: His jää helposti vinoon,jos ei olla ihan kohtisuorassa toisiamme kohti. Ei välttämättä pahasti, mutta kuitenkin. En anna nyt armoa, tässäkin olen ollut liian suurpiirteinen. His on aika monta kertaa kisoissa tullut vinoon ja/tai ennakoinut sivulletulon.
Nouto. Muutama kerta on treenattu kaksikiloisella nostoja ja luovutuksia, joissa olen ihan liian usein hyväksynyt vinon luovutuksen, enää sellainen ei vetele, nih. Loppuun aina vauhtinouto, ettei homma käy puuduttavaksi.
Tokotouhut ei nyt nappaa yhtään...
Huomenna on Toijalassa "kisamainen" treeni, jonne on tulossa melkoisesti populaa. Toivottavasti saadaan aikaan oikein kisatunnelma :)
Esineet
Tein puhtaana hajunhakuna: en tallannut yhtään, jätin kolme esinettä (heitin) peräkkäin, vähän piiloon ja viimeisen heitin niin pitkälle kuin pystyin. Tarkoituksena paitsi pitää hauskaa/pitää koira paineettomana, myös katsoa, miten poika käyttää nenäänsä, kun ei ole ollenkaan jälkiä. Haistoi heti ensimmäisen esineen - oikein pysähtyi hetkeksi, mutta jatkoi sitten matkaansa eteenpäin: "eiku ensin taakse." Ihan hyvä. Toisellakin lähetyksellä vielä melkoinen aloitusvauhti: kääntyi katsomaan hajunlähdettä, mutta ei malttanut pysähtyä. Takaisinpäin tuli taas sitten ihan rauhallisesti.
Jatkoin vielä "yksittäiskappaleilla": heittelin esineitä monttuihin, puunrunkojen viereen ja korkeallle lumipenkkaan. Hyvin haisteli ja löysi, vaikka ei pojalla kyllä nenä kovin korkealla ole koskaan.
Tottis
Luoksetuloja. Näitä on hinkattu vähän kotinurkissakin viikolla. Välillä eteen, välillä eteen-sivulle. Eri pituisilta matkoilta ja välillä niin, että jätän koiran vinoon, välillä seison itse melkein kyljittäin koiraan. Välillä pidän tosi pitkän tauon ennen sivullekutsua ja hönkäilen tai liikutan vähän käsiäni. On aika vaikeaa: His jää helposti vinoon,jos ei olla ihan kohtisuorassa toisiamme kohti. Ei välttämättä pahasti, mutta kuitenkin. En anna nyt armoa, tässäkin olen ollut liian suurpiirteinen. His on aika monta kertaa kisoissa tullut vinoon ja/tai ennakoinut sivulletulon.
Nouto. Muutama kerta on treenattu kaksikiloisella nostoja ja luovutuksia, joissa olen ihan liian usein hyväksynyt vinon luovutuksen, enää sellainen ei vetele, nih. Loppuun aina vauhtinouto, ettei homma käy puuduttavaksi.
Tokotouhut ei nyt nappaa yhtään...
Huomenna on Toijalassa "kisamainen" treeni, jonne on tulossa melkoisesti populaa. Toivottavasti saadaan aikaan oikein kisatunnelma :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)