Jälki
Keskiviikkoaamuna poljin Hiskille jäljen Bauhausin taakse, kun oli asioita ko putiikkiin ynnä pariin muuhunkin paikkaan siinä vieressä. Ihan kohtuullisesti saa huomiota, kun pukeutuu viidakkoasuun parkkiksella. Samalla huomasin, että auton oikea takapyörä oli aika lussu. Kiva.
Jälkihaasteet senkun kasvavat: tallasin alkuun jäljen niin, että meno- ja paluujäljet kulkivat 5-10 metrin päässä toisistaan ja niiden välissä meni samansuuntaisesti polku. Alue on puolittaista kaatopaikkaa, kaikenmaailman romua siellä täällä ja talojen kompostit ynnä puutarhajäte ovat vyöryneet sinne joutomaan puolelle. Joka pihasta johtaa polku metsikköön ja koirankusettajaa riittää. Eli harhaa ja hajua piisasi taatusti taas. Mittaa en saanut aikaan 500 metriä enempää. Neljä keppiä. Tasan kahden tunnin vanhennus.
Jälki nousi taas (vapaalla nostatuksella) hienosti oikeen suuntaan (oikealle), jihuu! Nyt siis jo viidennen kerran peräkkäin. His jäljesti aivan erinomaisesti. Muistin aika hyvin, mistä olin mennyt, koska ei oltu missään varsinaisessa metsässä, vaan taajamapusikossa, ja pistin mieleeni maamerkeiksi mm. maastoon heitetyt tietokoneen näytöt, akut ja muovikanisterit. Kaksi ensimmäistä keppiä jäi, toisen niistä löysin itse lehtien alle hautautuneena ja näytin Hiskille, jonka ilme sanoi: oho, mistä sä ton kaivoit? Kaksi seuraavaa Hiski nosti itse.
Olin äärettömän tyytyväinen Hiskin jäljestykseen, vaikka ne kaksi keppiä jäivätkin. En nyt välitä kepeistä, nousee, mitä nousee. Hiippari ei ole koskaan ajanut näin vaikeita jälkiä ja uskon, että se keskitttyy nyt niin kovasti siihen oikean jäljen löytymiseen, että kepit jäävät vähän toiseksi. Kaikkea ei voi saada kerralla. En usko, että Hiskin keppimotivaatiossa on vikaa tai että keppien koolla, määrällä tai puulajilla olisi vaikutusta.
Näin jatketaan.
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
tiistai 18. lokakuuta 2011
Heta yhdeksän vuotta. Hiskin jännä jälki
 |
| Heta täyttää tänään yhdeksän vuotta ja siitä tulee päivä päivältä lapsellisempi... - Lilin ottama kuva on hoffien rotumestiksistä Kangasniemeltä kolmen vuoden takaa. |
Kun meitä oli vain neljä eikä aikaa mennyt paljon mitään, tehtiin vielä tarkkuusruutu. Hiski haki Nerin jälkeen Saijan pikkuesineen. Ihan ok.
Maanantaiaamuna teimme Miikun ja Roihun kanssa mukavan syysretken Hämeenlinnan raunioradalle, jossa olin Roihulle viisi kertaa maalimiehenä erinäisissä pömpeleissä. Roihu oli pätevä kuin mikä ja meillä molemmilla oli hauskaa.
Esineruudun teimme varsin mielenkiintoiseen paikkaan: jyrkähkö ylämäki ja vasen laita putosi suorastaan jyrkänteeksi. Aika kova tuuli. Tallattiin vain rajat. Roihu haki ensin ja löysi heti etuesineen ja sen jälkeen poisheitetyn jälkikeppinsä ynnä Hetan hukkaamaan narupallon. Kumpikaan ei tosin ollut ruudussa, mutta viis siitä, hienosti haettu kumminkin!
Hiski löysi etuesineen melkoisen juoksentelun jälkeen ja esineen ihan takaa. Kun näihin meni jo viisi minuuttia, päätin jättää kolmannen. Heta haki sitten sydänkukkaronkin muutamassa sekunnissa.
Ennen raunioita olimme polkeneet koirille jäljet, Miikku tallasi Hiskille noin 500-metrisen, neljä keppiä. Pyysin tekemään mahdollisimman haasteellisen jäljen ja se saatiin. Miikulla oli mukanaan myös Priima-neiti. Jälki kulki ihan alussa tien yli, jota pitkin meni justiinsa jäljenteon aikaan ainakin yksi koiranulkoiluttaja.
Otin Hiipparin jäljelle ihan suoraan esineruudun (ja palloleikin) jälkeen. Se ampaisi matkaan hirveällä draivilla, oli suorastaan hurmostilassa koko matkan, pysyi mielestäni kuitenkin koko ajan jäljellä. Tienylitys harhoineen vaati ymmärrettävästi vähän tarkistamista. Jäljennosto taas vapaaseen tyyliin ilman varsinaista lähetystä ja pienen tarkistuksen jälkeen vasemmalle oikeaan suuntaan (jo neljäs kerta peräkkäin!).
Eli: tosi hieno jäljennös lukuunottamatta semmosta pikkuseikkaa, ettei Hispander nostanut kepin keppiä :))) Ei siis edes loppukeppiä. Näin hyvin loppumerkin, enkä jarruttanut yhtään, halusin nähdä mitä tapahtuu. His jatkoi suoraan tielle ja olisi jatkanut varmaan vaikka maailman tappiin.
Siispä poika jäi tällä kertaa kokonaan ilman palkkaa. Jostain syystä itseäni lähinnä nauratti, ei harmittanut pätkän vertaa. Jäljen imu oli vain jostain syystä nyt niin kertakaikkisen koukuttava, että kepit unohtuivat kokonaan. Eipä tässä itsekään aina kaikkea jaksa muistaa :)))
Maanantaina mennään Miikun kanssa uudestaan ja katsotaan, mitä tapahtuu. Odotan mielenkiinnolla.
Kun His oli ollut hetken autossa, laitoin sen vielä nostamaan jäljen sieltä lopusta ja nyt se muisti noukkia loppukepinkin. Ja sai ruokansa.
Kiitos, Miikku, hyvästä jäljestä ja seurasta!
perjantai 14. lokakuuta 2011
Jälkitason tarkistus
Jälki
Perjantaiaamuna jälleen jäljelle. Lisäsin haastetta kertarysäyksellä, kun tavan jäljet tuntuivat liian helpoilta Hiskille. Gepsi unohtui kotiin (mitään treenivehkeitä ei saisi ottaa autosta pois minuutiksikaan), mutta jälki oli noin kilsan mittainen. Kaksi tuntia vanha, kuusi keppiä, joista pienin ohuempi kuin lyijykynä ja muut sitä isompia. Yhtä lukuunottamatta kaikki vaikeissa paikoissa. Jäljen poljin suositulle ulkoilualueelle Innilän majan taakse, paikkaan jossa risteilee lenkki- ja luontopolkuja ja -teitä ristiin rastiin, taatusti oli harha poikineen. Heta oli mukana myös, on se tosin ollut ennenkin.
Siksakkasin teiden yli, kuljin välillä tietä pitkin, poikkesin tien viereen ja taas takaisin tielle, tein piikkejä ja kulmia ihan teiden viereen. Kerran kävin käytännöllisesti katsoen yhden talon takapihalla. Puolivälin tienoilla poikettiin alueen hirvimetsässä, Heta oli sen näköinen, että aivan lähellä oli sarvipää. Ihan törkeän vaikea jälki siis. Ajattelin, että hyvä, jos puoleenväliin päästään.
Mutta mitä vielä: veli Vekkikaulus oli sikahyvä! Kaikki kepit se kaivoi esiin puoliväkisin ja jäljenajo oli muutenkin superluokkaa. Janan teimme samalla systeemillä kuin kahtena edellispäivänä, eli kuljin vain vinosti kohti jälkeä, ei lähetystä. Olen selvästi paineistanut Hiskin janalla (varsinkin kisoissa) ja siksi suunta on mennyt arpomiseksi. Nyt siis paineet pois, kunnes jäljennosto on varmaa oikeaan suuntaan 90-prosenttisesti. Tänään(kin) suunta oli oikea.
Kaksi edellistä jälkeä His ajoi vähän sillä asenteella, että "kattos mamma, kun tämä sujuu vaikka silmät kiinni, hohhoijaa", mutta nyt se joutui oikeasti keskittymään, vauhtikin hidastui ajoittain selvästi. Yhden polun kohdalla oli pakko merkata. Kaksi kertaa tien imu (hajut?) oli viedä mukanaan. Jännästi His palaa takaisin ymmärtääkseni siihen paikkaan (aika pitkällekin), jossa on "varma jäljenhaju" ja siitä taas nostaa jäljen uudestaan.
Jäljen vanhentumista odotellessa piipahdettiin Levekin kentällä, jossa otimme ensin ohjattua, aluksi pelkkää törppöä, palkkailin ihan vaan istumisesta. Yritin odottaa niin kauan, että se leukojen lonksuttelu loppuisi, mutta eihän sitä jaksa, kun ei ole koko päivää aikaa. Sitten His haki oikean, eli Jyrkin ja sekin meni taas ihan hienosti, jopa palautus oli nyt ihan suora.
Sitten otimme taas ruudun, seinustalla tietty. ja sivusta sisään tietty. Sitten muutama uusinta ilman merkille menoa eri suunnista, hyvin.
Sitten kikkailuosasto, eli lähetin Hiipparin ensin ruutuun, sitten hyppäämään, siitä hakemaan metallikapulaa ja siitä tunnaria. Hyppyä ei mainannut hiffata, se uusittiin, muuten ihan hienosti. Tunnari (iso kasa + oma) on
sujunut viime aikoina paljon iloisemmin ja vauhdikkaammin kuin aikaisemmin, kiva juttu.
Perjantaiaamuna jälleen jäljelle. Lisäsin haastetta kertarysäyksellä, kun tavan jäljet tuntuivat liian helpoilta Hiskille. Gepsi unohtui kotiin (mitään treenivehkeitä ei saisi ottaa autosta pois minuutiksikaan), mutta jälki oli noin kilsan mittainen. Kaksi tuntia vanha, kuusi keppiä, joista pienin ohuempi kuin lyijykynä ja muut sitä isompia. Yhtä lukuunottamatta kaikki vaikeissa paikoissa. Jäljen poljin suositulle ulkoilualueelle Innilän majan taakse, paikkaan jossa risteilee lenkki- ja luontopolkuja ja -teitä ristiin rastiin, taatusti oli harha poikineen. Heta oli mukana myös, on se tosin ollut ennenkin.
Siksakkasin teiden yli, kuljin välillä tietä pitkin, poikkesin tien viereen ja taas takaisin tielle, tein piikkejä ja kulmia ihan teiden viereen. Kerran kävin käytännöllisesti katsoen yhden talon takapihalla. Puolivälin tienoilla poikettiin alueen hirvimetsässä, Heta oli sen näköinen, että aivan lähellä oli sarvipää. Ihan törkeän vaikea jälki siis. Ajattelin, että hyvä, jos puoleenväliin päästään.
Mutta mitä vielä: veli Vekkikaulus oli sikahyvä! Kaikki kepit se kaivoi esiin puoliväkisin ja jäljenajo oli muutenkin superluokkaa. Janan teimme samalla systeemillä kuin kahtena edellispäivänä, eli kuljin vain vinosti kohti jälkeä, ei lähetystä. Olen selvästi paineistanut Hiskin janalla (varsinkin kisoissa) ja siksi suunta on mennyt arpomiseksi. Nyt siis paineet pois, kunnes jäljennosto on varmaa oikeaan suuntaan 90-prosenttisesti. Tänään(kin) suunta oli oikea.
Kaksi edellistä jälkeä His ajoi vähän sillä asenteella, että "kattos mamma, kun tämä sujuu vaikka silmät kiinni, hohhoijaa", mutta nyt se joutui oikeasti keskittymään, vauhtikin hidastui ajoittain selvästi. Yhden polun kohdalla oli pakko merkata. Kaksi kertaa tien imu (hajut?) oli viedä mukanaan. Jännästi His palaa takaisin ymmärtääkseni siihen paikkaan (aika pitkällekin), jossa on "varma jäljenhaju" ja siitä taas nostaa jäljen uudestaan.
Jäljen vanhentumista odotellessa piipahdettiin Levekin kentällä, jossa otimme ensin ohjattua, aluksi pelkkää törppöä, palkkailin ihan vaan istumisesta. Yritin odottaa niin kauan, että se leukojen lonksuttelu loppuisi, mutta eihän sitä jaksa, kun ei ole koko päivää aikaa. Sitten His haki oikean, eli Jyrkin ja sekin meni taas ihan hienosti, jopa palautus oli nyt ihan suora.
Sitten otimme taas ruudun, seinustalla tietty. ja sivusta sisään tietty. Sitten muutama uusinta ilman merkille menoa eri suunnista, hyvin.
Sitten kikkailuosasto, eli lähetin Hiipparin ensin ruutuun, sitten hyppäämään, siitä hakemaan metallikapulaa ja siitä tunnaria. Hyppyä ei mainannut hiffata, se uusittiin, muuten ihan hienosti. Tunnari (iso kasa + oma) on
sujunut viime aikoina paljon iloisemmin ja vauhdikkaammin kuin aikaisemmin, kiva juttu.
torstai 13. lokakuuta 2011
Kepit homeessa ja valiovahvistus
Tänään tuli Kennelliitosta vahvistus Hiskin KVA:lle - sähköpostin liitteenä, ei siis mitään kultareunaista plakaatia ;)
Haku on ns. pulkassa, joten nyt ahkeraa jäljestystä kehiin lumentuloon saakka.
Jälkikepit olivat ihan kirjaimellisesti homeessa, sillä ne ovat lojuneet muovikassissa liiterin nurkassa: jäljentämistä ei ole harrastettu kertaakaan kahteen kuukauteen. Kahden tunnin jälkiä on ajettu viimeksi kesäkuussa.
Jälki 1. Aloitettiin keskiviikkoaamuna helposta treenistä pitkän tauon vuoksi. Tallasin Hiipparille viitisensataa metriä pitkän jäljen, kahdella normikepakolla varustettuna. Piti tehdä vielä lyhyempi, mutta ajauduin oudossa maastossa vähän liian kauaksi tiestä. Normimaasto - eli meillä siis tautisen risukkoinen - paljon kulmia, kivien kiertoa ynnä muuta mausteeksi.
Janat otan nyt aivan "alusta" - kesää on leimannyt takajälki - eli en lähetä Hiskiä lainkaan, vaan lähestytään jälkeä ihan muuten vaan vähän vinosta. Näinhän me tehtiin, kun His oli pentu. Tänään ainakin homma toimi hyvin: nopea reagointi jälkeen ja oikea suunta, vasemmalle. Hirveä hinku ja vinku pojalla tietenkin oli ja mulla oli täysi työ pysyä kaaharin perässä.Yhdessä kohdassa Hiskille tuli vähän "eiku"-tarkistusta, muuten hyvä homma.
Hiskin jäljen jälkeen iski huono omatunto siitä, ettei Heta ole päässyt pitkään aikaan tekemään oikein mitään, joten polkaisin sille vielä tien suuntaisesti sadan metrin jäljenpätkän ja jätin loppuun kepin. Sitten päästin neidon irti ja jäin itse autolle nojailemaan. Hetken päästä Heta kantoi kepin autolle tyytyväisenä. Mukavan laiskanpulskeaa jäljestystä.
Jälki 2. Torstaina tehtiin melkein keskiviikon toisinto, pituutta jäljellä 600 metriä, keppejä kolme, joista keskimmäinen pienenpieni nysä ja viimeinen piilotettu risukasaan. Tasan kaksi tuntia vanha, kova tuuli, lähes myrsky. Hienosti sujui alusta loppuun, jarrutin vähän. Hyvä jäljen nosti oikeaan suuntaan, oikealle.
Hetalle tein taas pienen jäljen ja nyt laitoin jäljelle muovitulpan. Viittoilin menemään metsään päin ja itse odottelin taas autolla esineen palautusta. Palauttihan se.
Jäljen vanhentuessa tokoiltiin Lilin kanssa Tamskin Tallilla.
Hiskille liikkuroituna alusta loppuun ruutu (seinän vieressä), jossa taas pujahti sivusta sisään ja takamus oli vähän irti maasta - kanteli Lili - (ne norjalaiset takajalat vissiin) ja asento mallia korppikotka.
Sitten tunari liikkuroituna, mutta rennolla tyylillä, eli isohko kasa + oma ja itse seisoin aika lähellä kasaa. Lili huuteli "käsky-käskyä", hyvin pysyi. Nätisti haisteli ja palautti vauhdikkaasti, palkka lennosta.
Ohjattu myös liikkuroituna, mutta niin, että Lili antoi taas ylimääräisiä käskyjä. Takapuoli pysyi maassa, mutta asento tietenkin kojoottimainen. Törpölle meno hitaahko, vasemman haku ja palautus hieno, luovutus jopa (melkein) suora. Hyvä Hiippari!
Metallinoudossa kapula kieri ihan hirmuisen sivuun ja His kiersi takaisin. Vein saman tien esteen taakse ja käskin hypätä, kapula pysyi suussa hyvin koko ajan.
Herin jälkeen sitten pieni kikkailu: lähetys ruutuun, siitä hyppykäsky ja metallikapulan noutokäsky. Hyppäsi jopa takaisin kapula suussaan tosi iloisesti. Nää ketjuliikkeet on kyllä Hiskin mielestä tosi siistejä.
Kiva pieni treeni, kiitos, Lili!
Haku on ns. pulkassa, joten nyt ahkeraa jäljestystä kehiin lumentuloon saakka.
Jälkikepit olivat ihan kirjaimellisesti homeessa, sillä ne ovat lojuneet muovikassissa liiterin nurkassa: jäljentämistä ei ole harrastettu kertaakaan kahteen kuukauteen. Kahden tunnin jälkiä on ajettu viimeksi kesäkuussa.
Jälki 1. Aloitettiin keskiviikkoaamuna helposta treenistä pitkän tauon vuoksi. Tallasin Hiipparille viitisensataa metriä pitkän jäljen, kahdella normikepakolla varustettuna. Piti tehdä vielä lyhyempi, mutta ajauduin oudossa maastossa vähän liian kauaksi tiestä. Normimaasto - eli meillä siis tautisen risukkoinen - paljon kulmia, kivien kiertoa ynnä muuta mausteeksi.
Janat otan nyt aivan "alusta" - kesää on leimannyt takajälki - eli en lähetä Hiskiä lainkaan, vaan lähestytään jälkeä ihan muuten vaan vähän vinosta. Näinhän me tehtiin, kun His oli pentu. Tänään ainakin homma toimi hyvin: nopea reagointi jälkeen ja oikea suunta, vasemmalle. Hirveä hinku ja vinku pojalla tietenkin oli ja mulla oli täysi työ pysyä kaaharin perässä.Yhdessä kohdassa Hiskille tuli vähän "eiku"-tarkistusta, muuten hyvä homma.
Hiskin jäljen jälkeen iski huono omatunto siitä, ettei Heta ole päässyt pitkään aikaan tekemään oikein mitään, joten polkaisin sille vielä tien suuntaisesti sadan metrin jäljenpätkän ja jätin loppuun kepin. Sitten päästin neidon irti ja jäin itse autolle nojailemaan. Hetken päästä Heta kantoi kepin autolle tyytyväisenä. Mukavan laiskanpulskeaa jäljestystä.
Jälki 2. Torstaina tehtiin melkein keskiviikon toisinto, pituutta jäljellä 600 metriä, keppejä kolme, joista keskimmäinen pienenpieni nysä ja viimeinen piilotettu risukasaan. Tasan kaksi tuntia vanha, kova tuuli, lähes myrsky. Hienosti sujui alusta loppuun, jarrutin vähän. Hyvä jäljen nosti oikeaan suuntaan, oikealle.
Hetalle tein taas pienen jäljen ja nyt laitoin jäljelle muovitulpan. Viittoilin menemään metsään päin ja itse odottelin taas autolla esineen palautusta. Palauttihan se.
Jäljen vanhentuessa tokoiltiin Lilin kanssa Tamskin Tallilla.
Hiskille liikkuroituna alusta loppuun ruutu (seinän vieressä), jossa taas pujahti sivusta sisään ja takamus oli vähän irti maasta - kanteli Lili - (ne norjalaiset takajalat vissiin) ja asento mallia korppikotka.
Sitten tunari liikkuroituna, mutta rennolla tyylillä, eli isohko kasa + oma ja itse seisoin aika lähellä kasaa. Lili huuteli "käsky-käskyä", hyvin pysyi. Nätisti haisteli ja palautti vauhdikkaasti, palkka lennosta.
Ohjattu myös liikkuroituna, mutta niin, että Lili antoi taas ylimääräisiä käskyjä. Takapuoli pysyi maassa, mutta asento tietenkin kojoottimainen. Törpölle meno hitaahko, vasemman haku ja palautus hieno, luovutus jopa (melkein) suora. Hyvä Hiippari!
Metallinoudossa kapula kieri ihan hirmuisen sivuun ja His kiersi takaisin. Vein saman tien esteen taakse ja käskin hypätä, kapula pysyi suussa hyvin koko ajan.
Herin jälkeen sitten pieni kikkailu: lähetys ruutuun, siitä hyppykäsky ja metallikapulan noutokäsky. Hyppäsi jopa takaisin kapula suussaan tosi iloisesti. Nää ketjuliikkeet on kyllä Hiskin mielestä tosi siistejä.
Kiva pieni treeni, kiitos, Lili!
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Herra Hakuvalio, eli kolmas ykkönen Ikaalisista
Hakukoe, Ikaalinen 9.10.
Yllättävänkin viileässä syyssäässä osallistuimme sunnuntaina Ylökkin järjestämään Hannu Mäen 20 koirakon muistokokeeseen (paikalla lopulta "vain" 16 koirakkoa) Ikaalisisissa.
Tottis oli meillä ensin, mikä sopi paremmin kuin hyvin. Mutta taas kerran kolmen koplalla.
Itse homma meni ihan ookoosti, hampaankoloon jäivät lähinnä vajaat sivulletulot joka ikisessä liikkeessä, missä sivulletuloja oli ynnä löysä ja keuliva seuraaminen. Ja kolmantena harmituksena huonot siirtymät.
Pisteitä herui 92/100, mutta mihinkään henkseleiden paukutukseen ei ole aihetta. Hiski kaipaa selvästi taas kunnon ruotuunlaittoa, eli olisi hyvä saada yksi kisamainen treeni ennen talventuloa.
Esineruutu. Lähetys alamäkeen lenkkeilijöiden ympäröimällä alueella. His nosti kolme esinettä 2,5 minuutissa. 30/30 pistettä.
Hakurata oli aika helppo. Vaikeusastetta nostivat lähinnä aluetta halkovat syvät metsäojat. Lähetin Hiskin ensin oikeaan kulmaan, jonne nokka tuntui osoittavan. Kääntyi kuitenkin puolivälissä poikittain ja lähetin uudelleen kulmaa kohti. Sieltä, ison ojan takaa, noin 20 metriä aluetta eteenpäin nousi ensimmäinen ukko. Toinen oli noin 200 metrissä jälleen ojan takana vasemmalla, kolmas ihan 300 metrissä vasemmassa takakulmasa vielä isomman ojan töyräällä.
Risteilytin Hiskiä, hui sentään (tätä muuten paikataan koko talvi treeneissä...) , ja enimmäkseen se teki homman ihan superisti. Loppupuolella poika sitten päätteli, että keskilinjan voi ylittää ihan itsekin. Muutama matalaksi jäänyt pisto uusittiin.
Tuomari kehui ohjaajan työskentelyä - öhöm - harmooniseksi.
Työskentelystä lähti vain kaksi pistettä (38/40), mutta ilmaisuista peräti kuusi! Tämä oli sama tuomari, joka viime vuonnakin karsi meiltä ilmaisupisteitä oikein urakalla. Ilmaisut olivat nyt ihan samanlaiset kuin Tavesin kokeessa kuukausi sitten. Silloin pisteet 10, 9, 10. Nyt: 8, 9, 7.
Pisteitä lähti ekalla piilolla siitä, tokalla siitä", ettei koira vienyt suoraan piilolle", tokalla siitä, että ohjaaja putosi polvilleen ojaan kesken näytön ja viimeisellä näytöllä siitä, "ettei koira vienyt piilolle tarpeeksi voimakkaasti ."
No, onneksi tulos ei ollut kiinni näistä, vaan pisteitä tuli hausta 162 ja koko kisasta siisyhteensä 284.
Niinpä Hiskista tuli nyt hakuvaliokin, eli se on sitten 2x KVA. Aika mahtavaa! Tämä on ollut iso haaveeni ja nyt se on siis totta. Haku ei ole nykyisellään ihan helppo laji: treenejä on takana pitkälti yli 200, osa keskellä talvea.
Suurensuuret kiitokset kaikille ihanille treenikavereille!!!
Hiskin sijoitus oli 2./9. Voiton vei hieno hakurotikka, Musanterin Indy.
Miikku ja Roihu olivat samassa kokeessa ja ottivat ykköstuloksellaan hienosti luokkavoiton alo-luokassa. Hyvä meidän hakuryhmä!!! Ja kiitos kuvaamisesta, Sara!
Yllättävänkin viileässä syyssäässä osallistuimme sunnuntaina Ylökkin järjestämään Hannu Mäen 20 koirakon muistokokeeseen (paikalla lopulta "vain" 16 koirakkoa) Ikaalisisissa.
Tottis oli meillä ensin, mikä sopi paremmin kuin hyvin. Mutta taas kerran kolmen koplalla.
Itse homma meni ihan ookoosti, hampaankoloon jäivät lähinnä vajaat sivulletulot joka ikisessä liikkeessä, missä sivulletuloja oli ynnä löysä ja keuliva seuraaminen. Ja kolmantena harmituksena huonot siirtymät.
Pisteitä herui 92/100, mutta mihinkään henkseleiden paukutukseen ei ole aihetta. Hiski kaipaa selvästi taas kunnon ruotuunlaittoa, eli olisi hyvä saada yksi kisamainen treeni ennen talventuloa.
Esineruutu. Lähetys alamäkeen lenkkeilijöiden ympäröimällä alueella. His nosti kolme esinettä 2,5 minuutissa. 30/30 pistettä.
Hakurata oli aika helppo. Vaikeusastetta nostivat lähinnä aluetta halkovat syvät metsäojat. Lähetin Hiskin ensin oikeaan kulmaan, jonne nokka tuntui osoittavan. Kääntyi kuitenkin puolivälissä poikittain ja lähetin uudelleen kulmaa kohti. Sieltä, ison ojan takaa, noin 20 metriä aluetta eteenpäin nousi ensimmäinen ukko. Toinen oli noin 200 metrissä jälleen ojan takana vasemmalla, kolmas ihan 300 metrissä vasemmassa takakulmasa vielä isomman ojan töyräällä.
Risteilytin Hiskiä, hui sentään (tätä muuten paikataan koko talvi treeneissä...) , ja enimmäkseen se teki homman ihan superisti. Loppupuolella poika sitten päätteli, että keskilinjan voi ylittää ihan itsekin. Muutama matalaksi jäänyt pisto uusittiin.
Tuomari kehui ohjaajan työskentelyä - öhöm - harmooniseksi.
Työskentelystä lähti vain kaksi pistettä (38/40), mutta ilmaisuista peräti kuusi! Tämä oli sama tuomari, joka viime vuonnakin karsi meiltä ilmaisupisteitä oikein urakalla. Ilmaisut olivat nyt ihan samanlaiset kuin Tavesin kokeessa kuukausi sitten. Silloin pisteet 10, 9, 10. Nyt: 8, 9, 7.
Pisteitä lähti ekalla piilolla siitä, tokalla siitä", ettei koira vienyt suoraan piilolle", tokalla siitä, että ohjaaja putosi polvilleen ojaan kesken näytön ja viimeisellä näytöllä siitä, "ettei koira vienyt piilolle tarpeeksi voimakkaasti ."
No, onneksi tulos ei ollut kiinni näistä, vaan pisteitä tuli hausta 162 ja koko kisasta siisyhteensä 284.
Niinpä Hiskista tuli nyt hakuvaliokin, eli se on sitten 2x KVA. Aika mahtavaa! Tämä on ollut iso haaveeni ja nyt se on siis totta. Haku ei ole nykyisellään ihan helppo laji: treenejä on takana pitkälti yli 200, osa keskellä talvea.
Suurensuuret kiitokset kaikille ihanille treenikavereille!!!
Hiskin sijoitus oli 2./9. Voiton vei hieno hakurotikka, Musanterin Indy.
Miikku ja Roihu olivat samassa kokeessa ja ottivat ykköstuloksellaan hienosti luokkavoiton alo-luokassa. Hyvä meidän hakuryhmä!!! Ja kiitos kuvaamisesta, Sara!
 |
| Tyytyväiset ohjaajat ja kaikkensa antaneet beeceet Hiski ja Roihu. Yritän tässä sovittaa Hiskille "Käyttövalio"-pipoa, joka saatiin jo Parkanosta toukokuussa. His ei päähineestä piittaisi... |
 |
| Leuhkat ja pätevät. |
torstai 6. lokakuuta 2011
Hierontaa ja hommia
Tiistaina Hiipparipoika hierottiin huolella yltä ja päältä. His taas suorastaan heittäytyi Terhin syliin ja oli ihan ekstaasissa koko ajan. Jumeja ei nytkään löytynyt eikä rentoreiska reagoinut oikeastaan mihinkään.
Ennen hierontaa piipahdettiin Kyötikkälän kentällä ottamassa PK-tottista, kaikki liikkeet. Tosi hyvin nuo menivätkin, mutta mikäs oli mennessä, kun ei ollut minkäänlaista häiriötä ja palkkaakin herui kivasti.
Pieni hakutreeni oli vuorossa torstaiaamuna vesisateessa Miikun ja Saran kanssa. Hiskille molemmat kulmat (vasen korkeahkon mäennyppylän takana) ääniavuin ynnä kolmas eteenpäinkääntyvä, jonka menon His näki. Kaikille näytöt.
Esineruudut. Ensimmäinen ruutu helpohkossa maastossa, viisi normiesinettä. Kolme edessä, yksi keskellä, yksi takana. Etuesineet nousivat taas viimeisinä, mutta kaikki löytyivät alle viiden minsan.
Toinen ruutu oli vaikeassa maastossa: nousua, laskua, monttua ja kaatunutta puuta piisasi, lähellä takarajaa oli käytetty polku. Kaikki esineet (3kpl) tällä kertaaHiskin palloja, kaksi edessä (toinen risukasan keskellä), yksi takana, polun toisella puolen. Nämäkin nousivat hyvin ja Hiski oli melkoisen tohkeissaan, kun ruudusta löytyi omia palloja. Siistiä!
Jotain tokoonkin vittaavaa on jossain välissä tehty, tunaria ainakin ynnä kaukoja ruokakupilla.
Ennen hierontaa piipahdettiin Kyötikkälän kentällä ottamassa PK-tottista, kaikki liikkeet. Tosi hyvin nuo menivätkin, mutta mikäs oli mennessä, kun ei ollut minkäänlaista häiriötä ja palkkaakin herui kivasti.
Pieni hakutreeni oli vuorossa torstaiaamuna vesisateessa Miikun ja Saran kanssa. Hiskille molemmat kulmat (vasen korkeahkon mäennyppylän takana) ääniavuin ynnä kolmas eteenpäinkääntyvä, jonka menon His näki. Kaikille näytöt.
Esineruudut. Ensimmäinen ruutu helpohkossa maastossa, viisi normiesinettä. Kolme edessä, yksi keskellä, yksi takana. Etuesineet nousivat taas viimeisinä, mutta kaikki löytyivät alle viiden minsan.
Toinen ruutu oli vaikeassa maastossa: nousua, laskua, monttua ja kaatunutta puuta piisasi, lähellä takarajaa oli käytetty polku. Kaikki esineet (3kpl) tällä kertaaHiskin palloja, kaksi edessä (toinen risukasan keskellä), yksi takana, polun toisella puolen. Nämäkin nousivat hyvin ja Hiski oli melkoisen tohkeissaan, kun ruudusta löytyi omia palloja. Siistiä!
Jotain tokoonkin vittaavaa on jossain välissä tehty, tunaria ainakin ynnä kaukoja ruokakupilla.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Kuin Strömsöössä
Haku
Lauantai-iltapäivänä Sääksjärvellä Marja-Leenan, Saijan ja Liisan kanssa, täysimittainen (300 metriä) rata. Pariinsataan metriin asti tasaista, hyvä näkyvyys, lopussa jyrkähkö lasku vasemmalle ja jyrkkä mäki oikealle.
Viisi löytöä - kolme ensimmäistä näytöin, kaksi viimeistä suorapalkoin - ja kuutisen tyhjää. Eka ukko ei palkannut. Hiski oli ihan kone: ainoa kämmi oli oikean etukulman tyhjä, jonne ei ensin meinannut upota riittävän syvälle: tuuli kävi sieltä, tiesi, ettei siellä mitään ole. Sen jälkeen kaikki meni kuin Strömsöössä. Hurja vauhti alusta loppuun eikä teräsmies edes pahemmin läähättänyt ja leikki raivoisasti. Työskenteli loistavasti eteenpäin ja pistot oli syviä. Hyvin tuli pois ja pysyi hanskassa iloisesti.
Hiski on paljon, paljon paremmassa kunnossa kuin kesällä, mutta me onkin tehty tosipitkiä metsälenkkejä vapaana päivittäin, Heta on ollut mukana vain osan matkasta. Kilometrejä en laske, mutta semmosia yli 2-3 tunnin rämmintöjä epätasaisessa maastossa.
Hirmu kivat treenit kaikenkaikkiaan, kaikilla koirilla hommat meni ihan putkeen. Jäi hyvä mieli toistenkin puolesta.
Tokoa on edustanut muutama pihassa tehty tunari. Rentoutta tavoiteltu. Kaikki virheettömästi, kuinkas muuten. Lisäksi otimme lauantai-iltapäivänä pihassa perusasentojumppaa ja hyppytekniikkkoulua pitkästä aikaa.
Lauantai-iltapäivänä Sääksjärvellä Marja-Leenan, Saijan ja Liisan kanssa, täysimittainen (300 metriä) rata. Pariinsataan metriin asti tasaista, hyvä näkyvyys, lopussa jyrkähkö lasku vasemmalle ja jyrkkä mäki oikealle.
Viisi löytöä - kolme ensimmäistä näytöin, kaksi viimeistä suorapalkoin - ja kuutisen tyhjää. Eka ukko ei palkannut. Hiski oli ihan kone: ainoa kämmi oli oikean etukulman tyhjä, jonne ei ensin meinannut upota riittävän syvälle: tuuli kävi sieltä, tiesi, ettei siellä mitään ole. Sen jälkeen kaikki meni kuin Strömsöössä. Hurja vauhti alusta loppuun eikä teräsmies edes pahemmin läähättänyt ja leikki raivoisasti. Työskenteli loistavasti eteenpäin ja pistot oli syviä. Hyvin tuli pois ja pysyi hanskassa iloisesti.
Hiski on paljon, paljon paremmassa kunnossa kuin kesällä, mutta me onkin tehty tosipitkiä metsälenkkejä vapaana päivittäin, Heta on ollut mukana vain osan matkasta. Kilometrejä en laske, mutta semmosia yli 2-3 tunnin rämmintöjä epätasaisessa maastossa.
Hirmu kivat treenit kaikenkaikkiaan, kaikilla koirilla hommat meni ihan putkeen. Jäi hyvä mieli toistenkin puolesta.
Tokoa on edustanut muutama pihassa tehty tunari. Rentoutta tavoiteltu. Kaikki virheettömästi, kuinkas muuten. Lisäksi otimme lauantai-iltapäivänä pihassa perusasentojumppaa ja hyppytekniikkkoulua pitkästä aikaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)