Tänään hakutreeneissä onnistui kaikki, myös tyhjät pistot: ne olivat tarpeeksi syviä ja suoria, His kääntyi hyvin takarajalla eteenpäin, ei takapistoja, ei matalia pistoja, ei vinouksia. Kolme maalimiestä. Olisi ollut semmoinen 170 pisteen keikka :) On meinaan treenattu (eli korjattu, korjattu ja korjattu...) pelkkää suoraanmenoa aikalailla viime aikoina - oliskohan nyt vihdoin jokin loksahtanut kohdilleen? Kun pitkän aikaa on tuntunut siltä, että homma junnaa täysin paikoillaan.
Tai sitten tää oli vaan sattumaa - pitäisköhän lopettaa tähän, niin jäisi hyvä fiilis...
tiistai 23. lokakuuta 2012
tiistai 2. lokakuuta 2012
Mutapainia Parkanossa
Tulipahan ryvettyä mudassa ja nähtyä sekin päivä, että Hiippari tulee pudotetun radalta takaisin ilman hanskaa...
Tarkemmin sanottuna pyrähdimme sunnuntaina EK-kokeessa Lilin ja Herin seurana Parkanossa, kun saimme peruutuspaikan. Parkanossa pitää kerran kaudessa käydä, kun sieltä jää aina hauskoja muistoja. Eikä tämäkään kerta pettänyt ;)
Jälki tietty ensin. Jana oli mielenkiintoinen pujottelurata tiuhaan kasvavien männynnysien välistä. Kyllä His sen kohtuusuoraan selvitti ja nosti (taas:))))) jäljen oikeaan suuntaan. Pientä pöljäilyä (nosti päänsä, palasi pätkän matkaan ja palasi taas takaisin) tosin harrasti, kun justiinsa takaa kaahasi auto, jossa räkytettiin täysillä. Pari pistettä lähti tuosta.
Jälkeä kuvaa parhaiten jäljenpolkijan kommentti (=Maisa T., SM-kisojen hopeamitalisti) "siinä oli ainakin 80 ojaa, jotka konttasin läpi"...Ei ehkä ihan kahdeksaakymmentä, mutta ei paljon puuttunutkaan. Oli käynyt niin, että jäljiltä oli käyty repimassä krepit ja osa jälkimaastoista oli kaadettu. Järjestäjät olivat joutuneet ottamaan käyttöön hätäsuunnitelman, joka meidän kohdalla oli ojitettu suo höystettynä hakkuuaukealla. Ensialkuun suohon putosi joka askeleella noin pohjetta myöten, on muuten tehokasta jalkajumppaa. Sitten oli niitä valtaojia. Kun viime aikoina on satanut hieman, lähes pystysuorat saviseinämät olivat liukasta löllöä, josta ei otetta saanut mitenkään. Niinpä putosin jokaisen ojan pohjalle vähintään kolme kertaa. Siitä olisi kyllä saanut näpsää kuvaa juutuupeen. Eihän Hiskillä mitään ongelmia ollut, se oli ihan liekeissä ja napsi kaikki kepit, tietty. Minähän en ole ikuna yhtäkään keppiä jäljiltä löytänyt.
Jäljeltä esineruutuun, jossa His nosti kaikki esineet>30 pistettä. Ihan tyytyväinen en silti ollut. koska Hiippari jumittui kiertämään vasenta puolta yhä uudestaan ja aikaakin meni neljä minuuttia, mikä on Hiskille paljon. Jälkikäteen tuli kyllä mieleen, että siellä vasemmalla oli juostu paljon enemmän esineitä viemässä, kun me oltiin neljänsinä eikä oikealla puolelle ollut yhtään esinettä...Tuskin kävivät enää alkutallauksen jälkeen oikealla. Eli annoin Hiskille synninpäästön.
Sitten pudotettuun. Vanha, tuttu rata, tämä nyt on se kuuluisa kakunpala, jos mikään. No just. Seuraaminen oli jo ihan outoa: His imppasi koko matkan maata. Lähti hakemaan kuin nappi housuista ja siinä melkein vihellellen odottelin, että muutaman sekunnin kuluttua kumpareen takaa ryysii rusakko punainen hanska hampaissaan. Vaan ei näy. Eikä näy. Eikä näy - sitten näkyy rusakko, vaan ei hanskaa.
Oli tapahtunut seuraavaa: kolmevärinen rusakko kiitää mahanalus jalkoja täynnä suoraan esineen yli, jatkaa ja jatkaa tien yli parkkipaikalle asti, ihmettelee hetken, kääntyy, haistelee ohimennen jotkut pissat matkalla, ei kiinnitä hanskaan mitään huomiota ja jatkaa matkaansa pokkana takaisin. Nollahan siitä napsahti. Vähän niinkuin moilasena olin.
Vasta kun palasin porukoitten luokse, joku huomautti, että "opiskelittekos te sitä viestiä hiljaittain?" Heureka! Levekin leirillä kaksi viikkoa sitten hinkattiin edestakaista juoksuttamista. mikä oli Hiskistä ihan sairaan hienoa. Tulikos sen jälkeen treenattua pudotettua - eipä tainnut tulla ;)
Otin siinä samassa paikassa vielä uusinnan ja kyllähän His sitten muisti kupletin juonen ja teki täydellisen suorituksen.
Haku. Voi hyvää päivää. Hanurista koko homma. Mitä enemmän treenataan, sitä huonommaksi menee. Aukea suopursikkorata, oikeastaan ei ollenkaan puita, vasemmalla vähän kallioita. Lähetin Hiskin ensin oikealle, kaarsi jossain kohtaa eteenpäin ja jatkoi sen verran päättäväisesti menoaan, etten viheltänyt takaisin. Olisi pitänyt. Hiippari juoksi koko alueen läpi, ja oli jo ylittämässä keskilinjaa radan lopussa (varmaan haistoi mm:n toisella puolella), jolloin vihelsin pois. Tuli sentään, lähetin vasemmalle ja taas His kaarsi eteenpäin, ei mennyt tähänkään kulmaan (montakohan kulmatreeniä on tehty...). En viheltänyt pois (koska sain siitä ajan loppumisesta SM-kisoissa jonkun trauman) ja niinpä Hiippari sitten kaahasi taas sinne sataseen ja tuli rullan kanssa. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun tuomari ei pysynyt meidän perässä, seistiin varmaan minuutti siellä piilolla. Keskilinjalle palatessa His sikaili oikein huolella: ei seurannut ja kusaisikin kerran. Lähetin uudestaan oikeaan kulmaa, jonne herra nyt suvaitsi ampaista suoraan ja nosti maassa makaavan ukon.
Me ei siis liikuttu keskilinjan alusta metriäkään...Eihän semmoisesta työskentelypisteitä irtoa. En ollut tyytyväinen itseeni enkä Hiskiin enkä varsinkaan meidän yhteistyöhön. Ilmaisut sentään olivat ok.
Tuomariharjoittelijaa (ei mikään poikanen, vaan kokenut hakutuomari...) homma nauratti. Sanoi, jotta "pitää kyllä ihailla ohjaajan kylmäverisyyttä ja rauhallisuutta." No, onhan tuokin jotain. 63/70 p.
Seuraavana oli tarkkuusruutu, johon mennessä aloin Hiskille jo aika tiukkana. Esine nousikin ripeästi ja nikottelematta. 20/20 p.
Tottis
Meitä oli enää kolme kuudesta jäljellä, me oltiin Lilin ja Herin parina. Hiski oli ollut koko päivän lievästi sanoen vallaton/kuriton, joten vähän hirvitti, mitä hommasta ylimalkaan tulee. Päädyin käyttämään "ravisteltava ennen käyttöä"-tekniikkaa. Otin tiukan seuraamissession ennen kentälle menoa ja lisäksi puhuttelin Hiskin ynnä otin kiukkuisen asennon ja asenteen heti kättelyssä. Se tepsi!
Hiski oli ihan, että "ahaa, sori mamma, kyllä mä teen parhaani." Ja teki kanssa. Paikallamakuu oli ensin.
Saimme jopa seuraamisesta erinomaisen, taisi muuten olla urallamme peräti ensimmäinen kerta. Ei se kyllä erinomainen ollut, erittäin hyvä ehkä.
Kaikki muu meni kutakuinkin nappiin, A-esteelle possu kyllä nyt varasti. Maahanmeno olisi saanut olla nopeampi ja stoppi muistaakseni myös. Mutta pisteitä joka tapauksessa 96, jihuu! Kauden parhaat pojot, koko ajan on parantuneet.
Tottispisteet on menneet näin: 83, 89, 94, 92, 96. Ei kovin paha. EK:ssa on kuitenkin jo pitkä päivä takana ennen tottista, eli turnauskestävyyttä löytyy.
Heri ja Lili ottivat tuosta vaan EK3-koularin, jihaaaaaa! Upeeta, mahtavaa, onnea! Hienot maastopisteet, tottiksessa Heriä alkoi jo vähän kyrsiä, mutta pisteet ylittivät komeesti koularirajan. Lopputuloksena vahva kakkostulos 261 :)))
Nyt kun me ei enää treenata tokoa, käytän tokon hinkkaamiseen kuluneen ajan muuhun käytöstreeniin yms kurinpitoon lenkeillä, on meinaan vähän lipsuttu.
Hiskin vahvin osaamisalue on kyllä jälki, vaikka sitä on treenattu vähiten. Haun kohtaloa harkitsen nyt ihan tosissani. Annan meille vuoden aikaa: jos silloin junnataan samassa pisteessä kuin nyt, laji saa jäädä. Jos ei viiden vuoden aktiivisella treenillä saa koiraa tekemään kisoissa kunnollisia tyhjiä laatikkopistoja, niin tuskin siinä seuraavat viisi vuottakaan auttaa.
Tarkemmin sanottuna pyrähdimme sunnuntaina EK-kokeessa Lilin ja Herin seurana Parkanossa, kun saimme peruutuspaikan. Parkanossa pitää kerran kaudessa käydä, kun sieltä jää aina hauskoja muistoja. Eikä tämäkään kerta pettänyt ;)
Jälki tietty ensin. Jana oli mielenkiintoinen pujottelurata tiuhaan kasvavien männynnysien välistä. Kyllä His sen kohtuusuoraan selvitti ja nosti (taas:))))) jäljen oikeaan suuntaan. Pientä pöljäilyä (nosti päänsä, palasi pätkän matkaan ja palasi taas takaisin) tosin harrasti, kun justiinsa takaa kaahasi auto, jossa räkytettiin täysillä. Pari pistettä lähti tuosta.
Jälkeä kuvaa parhaiten jäljenpolkijan kommentti (=Maisa T., SM-kisojen hopeamitalisti) "siinä oli ainakin 80 ojaa, jotka konttasin läpi"...Ei ehkä ihan kahdeksaakymmentä, mutta ei paljon puuttunutkaan. Oli käynyt niin, että jäljiltä oli käyty repimassä krepit ja osa jälkimaastoista oli kaadettu. Järjestäjät olivat joutuneet ottamaan käyttöön hätäsuunnitelman, joka meidän kohdalla oli ojitettu suo höystettynä hakkuuaukealla. Ensialkuun suohon putosi joka askeleella noin pohjetta myöten, on muuten tehokasta jalkajumppaa. Sitten oli niitä valtaojia. Kun viime aikoina on satanut hieman, lähes pystysuorat saviseinämät olivat liukasta löllöä, josta ei otetta saanut mitenkään. Niinpä putosin jokaisen ojan pohjalle vähintään kolme kertaa. Siitä olisi kyllä saanut näpsää kuvaa juutuupeen. Eihän Hiskillä mitään ongelmia ollut, se oli ihan liekeissä ja napsi kaikki kepit, tietty. Minähän en ole ikuna yhtäkään keppiä jäljiltä löytänyt.
Jäljeltä esineruutuun, jossa His nosti kaikki esineet>30 pistettä. Ihan tyytyväinen en silti ollut. koska Hiippari jumittui kiertämään vasenta puolta yhä uudestaan ja aikaakin meni neljä minuuttia, mikä on Hiskille paljon. Jälkikäteen tuli kyllä mieleen, että siellä vasemmalla oli juostu paljon enemmän esineitä viemässä, kun me oltiin neljänsinä eikä oikealla puolelle ollut yhtään esinettä...Tuskin kävivät enää alkutallauksen jälkeen oikealla. Eli annoin Hiskille synninpäästön.
Sitten pudotettuun. Vanha, tuttu rata, tämä nyt on se kuuluisa kakunpala, jos mikään. No just. Seuraaminen oli jo ihan outoa: His imppasi koko matkan maata. Lähti hakemaan kuin nappi housuista ja siinä melkein vihellellen odottelin, että muutaman sekunnin kuluttua kumpareen takaa ryysii rusakko punainen hanska hampaissaan. Vaan ei näy. Eikä näy. Eikä näy - sitten näkyy rusakko, vaan ei hanskaa.
Oli tapahtunut seuraavaa: kolmevärinen rusakko kiitää mahanalus jalkoja täynnä suoraan esineen yli, jatkaa ja jatkaa tien yli parkkipaikalle asti, ihmettelee hetken, kääntyy, haistelee ohimennen jotkut pissat matkalla, ei kiinnitä hanskaan mitään huomiota ja jatkaa matkaansa pokkana takaisin. Nollahan siitä napsahti. Vähän niinkuin moilasena olin.
Vasta kun palasin porukoitten luokse, joku huomautti, että "opiskelittekos te sitä viestiä hiljaittain?" Heureka! Levekin leirillä kaksi viikkoa sitten hinkattiin edestakaista juoksuttamista. mikä oli Hiskistä ihan sairaan hienoa. Tulikos sen jälkeen treenattua pudotettua - eipä tainnut tulla ;)
Otin siinä samassa paikassa vielä uusinnan ja kyllähän His sitten muisti kupletin juonen ja teki täydellisen suorituksen.
Haku. Voi hyvää päivää. Hanurista koko homma. Mitä enemmän treenataan, sitä huonommaksi menee. Aukea suopursikkorata, oikeastaan ei ollenkaan puita, vasemmalla vähän kallioita. Lähetin Hiskin ensin oikealle, kaarsi jossain kohtaa eteenpäin ja jatkoi sen verran päättäväisesti menoaan, etten viheltänyt takaisin. Olisi pitänyt. Hiippari juoksi koko alueen läpi, ja oli jo ylittämässä keskilinjaa radan lopussa (varmaan haistoi mm:n toisella puolella), jolloin vihelsin pois. Tuli sentään, lähetin vasemmalle ja taas His kaarsi eteenpäin, ei mennyt tähänkään kulmaan (montakohan kulmatreeniä on tehty...). En viheltänyt pois (koska sain siitä ajan loppumisesta SM-kisoissa jonkun trauman) ja niinpä Hiippari sitten kaahasi taas sinne sataseen ja tuli rullan kanssa. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun tuomari ei pysynyt meidän perässä, seistiin varmaan minuutti siellä piilolla. Keskilinjalle palatessa His sikaili oikein huolella: ei seurannut ja kusaisikin kerran. Lähetin uudestaan oikeaan kulmaa, jonne herra nyt suvaitsi ampaista suoraan ja nosti maassa makaavan ukon.
Me ei siis liikuttu keskilinjan alusta metriäkään...Eihän semmoisesta työskentelypisteitä irtoa. En ollut tyytyväinen itseeni enkä Hiskiin enkä varsinkaan meidän yhteistyöhön. Ilmaisut sentään olivat ok.
Tuomariharjoittelijaa (ei mikään poikanen, vaan kokenut hakutuomari...) homma nauratti. Sanoi, jotta "pitää kyllä ihailla ohjaajan kylmäverisyyttä ja rauhallisuutta." No, onhan tuokin jotain. 63/70 p.
Seuraavana oli tarkkuusruutu, johon mennessä aloin Hiskille jo aika tiukkana. Esine nousikin ripeästi ja nikottelematta. 20/20 p.
Tottis
Meitä oli enää kolme kuudesta jäljellä, me oltiin Lilin ja Herin parina. Hiski oli ollut koko päivän lievästi sanoen vallaton/kuriton, joten vähän hirvitti, mitä hommasta ylimalkaan tulee. Päädyin käyttämään "ravisteltava ennen käyttöä"-tekniikkaa. Otin tiukan seuraamissession ennen kentälle menoa ja lisäksi puhuttelin Hiskin ynnä otin kiukkuisen asennon ja asenteen heti kättelyssä. Se tepsi!
Hiski oli ihan, että "ahaa, sori mamma, kyllä mä teen parhaani." Ja teki kanssa. Paikallamakuu oli ensin.
Saimme jopa seuraamisesta erinomaisen, taisi muuten olla urallamme peräti ensimmäinen kerta. Ei se kyllä erinomainen ollut, erittäin hyvä ehkä.
Kaikki muu meni kutakuinkin nappiin, A-esteelle possu kyllä nyt varasti. Maahanmeno olisi saanut olla nopeampi ja stoppi muistaakseni myös. Mutta pisteitä joka tapauksessa 96, jihuu! Kauden parhaat pojot, koko ajan on parantuneet.
Tottispisteet on menneet näin: 83, 89, 94, 92, 96. Ei kovin paha. EK:ssa on kuitenkin jo pitkä päivä takana ennen tottista, eli turnauskestävyyttä löytyy.
Heri ja Lili ottivat tuosta vaan EK3-koularin, jihaaaaaa! Upeeta, mahtavaa, onnea! Hienot maastopisteet, tottiksessa Heriä alkoi jo vähän kyrsiä, mutta pisteet ylittivät komeesti koularirajan. Lopputuloksena vahva kakkostulos 261 :)))
Nyt kun me ei enää treenata tokoa, käytän tokon hinkkaamiseen kuluneen ajan muuhun käytöstreeniin yms kurinpitoon lenkeillä, on meinaan vähän lipsuttu.
Hiskin vahvin osaamisalue on kyllä jälki, vaikka sitä on treenattu vähiten. Haun kohtaloa harkitsen nyt ihan tosissani. Annan meille vuoden aikaa: jos silloin junnataan samassa pisteessä kuin nyt, laji saa jäädä. Jos ei viiden vuoden aktiivisella treenillä saa koiraa tekemään kisoissa kunnollisia tyhjiä laatikkopistoja, niin tuskin siinä seuraavat viisi vuottakaan auttaa.
maanantai 24. syyskuuta 2012
Uusi laji!
Me kun ollaan Hiipparin kanssa tämmösiä palveluskoirailun sekatyömiehiä, niin päätettiin kokeilla taas uutta lajia. Tai siis minä päätin, mutta ei Hiskillä mitään asiaa vastaan näyttänyt olevan.
Levekin maastoleirille Siivikkalaan saatiin viikonloppuna Nummelan pariskunta kertomaan viestistä ja näyttämään vähän mallia koirillaan.
Leiriläistenkin koirat pääsivät juoksentelemaan edestakaisin. Kaikki koirat olivat päteviä ja tykkäsivät touhusta eikä His tehnyt poikkeusta. Rapa roiskui, kun nulikka paahtoi menemään. Kyllä tekisi mieli jatkaa, saa nyt nähdä, onnistuuko treenikaverien kanssa kakkosohjaileminen jatkossa, kun ei perheestä löydy sitä toista päätä.
Leiri oli oikein antoisa: lauantaina ehdittiin viestin lisäksi esineruutuilla ja jälkeillä ja sunnuntaina hakuiltiin sateessa koko päivä. Hiipparikin teki pitkästä aikaa kunnon pitkän radan ja tukun tyhjiä. Olin oikein tyytyväinen, vaikka jouduinkin uusimaan paljon pistoja. Mutta pysyin rauhallisena, hyvä minä :) Ohjaajan pysyminen tyynenä taitaakin olla meillä se juttu...
Lopuksi hukattiin ensin yksi koira, sitten yksi ohjaaja. Kun hukattu koira oli löytänyt eksyneen ohjaajan (vahingossa), hukattiin sankarikoiran ohjaaja. Joka sitten ei ollutkaan hukassa, vaan etsimässä koiraansa. Sen pituinen se.
Levekin maastoleirille Siivikkalaan saatiin viikonloppuna Nummelan pariskunta kertomaan viestistä ja näyttämään vähän mallia koirillaan.
Leiriläistenkin koirat pääsivät juoksentelemaan edestakaisin. Kaikki koirat olivat päteviä ja tykkäsivät touhusta eikä His tehnyt poikkeusta. Rapa roiskui, kun nulikka paahtoi menemään. Kyllä tekisi mieli jatkaa, saa nyt nähdä, onnistuuko treenikaverien kanssa kakkosohjaileminen jatkossa, kun ei perheestä löydy sitä toista päätä.
Leiri oli oikein antoisa: lauantaina ehdittiin viestin lisäksi esineruutuilla ja jälkeillä ja sunnuntaina hakuiltiin sateessa koko päivä. Hiipparikin teki pitkästä aikaa kunnon pitkän radan ja tukun tyhjiä. Olin oikein tyytyväinen, vaikka jouduinkin uusimaan paljon pistoja. Mutta pysyin rauhallisena, hyvä minä :) Ohjaajan pysyminen tyynenä taitaakin olla meillä se juttu...
Lopuksi hukattiin ensin yksi koira, sitten yksi ohjaaja. Kun hukattu koira oli löytänyt eksyneen ohjaajan (vahingossa), hukattiin sankarikoiran ohjaaja. Joka sitten ei ollutkaan hukassa, vaan etsimässä koiraansa. Sen pituinen se.
lauantai 8. syyskuuta 2012
Piirin mestiksissä
 |
| Tämmöisen jäljen Hiski ajoi huipputarkasti. |
Kisoistahan me taas itsemme Hiskin kanssa löydettiin, piirin PK-sellaisista ja tällä kertaa jäljeltä, se kun näyttää olevan Hispanderin vahvinta osaamisaluetta tällä hetkellä.
Treenit ovat tosin sisältäneet tänä kesänä alle tusinan verran vieraita jälkiä eivätkä ainoatakaan 1,5 kilometrin pituista jälkeä. Lyhyitä jana- ja keppitreenejä sinne sun tänne.
Ja tottiksen treenaaminen surkean PK SM-keikan jälkeen on ollut suorastaan olematonta.
Jäljelle oli ilmottautunut 12 koirakkoa, joista yksi jäi pois.
Tottis ensin.
Kiteytyksenä: His oli sujuvasti palannut seuraamissikailuunsa (ei ole saanut aikoihin runtua, vain positiivista palautetta...) Tuomari (Matti V.) sanoi, että seuraaminen oli enemmän paimentamista kuin seuraamista ja oikeassa oli. Siirtymät olivat sitä samaa "emmäänyviitti kontaktia pitää"-häröilyä. Metrisen esteen se päätti hypätä ihan itte ilman turhia käskyjen odotteluja, kun jäin muutamaksi sekunniksi arpomaan, uusisinko pieleen menneen heiton. Ihan hemmetin hienosti hyppäsikin, vaikka kapula oli ihan esteen takana ja hirmu vinossa oikealla. Poika on loikkinut omin päin pihassa huvikseen pallo suussa esteen yli (siis sen metrisen). Tätä se teettää, kun hyppytreenit onnistuvat liian hyvin :) Tuo omatoimisuus sitten pudotti hypyn erinomaisesta hyvään.
Kaikki muu oli peruskauraa.
Tuomari sanoi melkein ensimmäiseksi arvostelussaan, että "koira on halukas ja osaava" ja "ohjaajajakin on halukas, muttei osaava." Hekoheko. Selvisi, että ohjaajan osaamattomuus tarkoitti tätä: unohdin (se treenaamattomuus!), että istumisen jälkeen kävellään vain 15 askelta. Ynnä käskyni eivät kuulemma ole koesäännön mukaisia!!! Matin mielestä ei saisi käyttää kuin niitä käskyjä, jotka on säännöissä mainittu! Eli: "seuraa", "maahan", "seiso", "tuo", "irti", "hyppy" ja "eteen". Minulla on noista käytössä vain "hyppy". Tämmöinen asiantila on kuulemma ollut esillä tuomarikokouksissa...
Ei MV kuulemma kuitenkaan vähentänyt pisteitä noista - vielä. Olisi kiva pikaisesti tietää, aletaanko tällaista käytäntöä nyt noudattaa yleisemminkin. Pisteitä 92.
Jälki
Arvonnassa numero kuusi. Jäljille köröteltiin (tai oikeastaan kaahattiin) tasan 54 kilsaa jonnekin Sastamalaan. Kun kyselin, onko näkynyt sienestäjiä, jäljen nro kuusi polkija tokaisi, että "se on kyllä kamalan kivistä ja mäkistä maastoa." Vaihdoinpa kiireesti kumpparit vaelluskenkiin...
Jana lähti jyrkähköön ylämäkeen. His eteni vaudikkaasti ja viivasuoraan ja puikkasi 30 metrin kohdalla vasemmalle, palasi tekemään pienen varmistuksen oikealle ja itsevarmasti takaisin vasemmalle. Hieno jana! Sitten mentiin - oli meinaan louhikkoista, JYRKKÄÄ ylämäkeä ja louhikkoista alamäkeä. Kivan liukasta kaatosateen jäljiltä. Ajattelin, ettei aika riitä millään, kun vauhti oli olosuhteiden pakosta välillä hitaanpuoleista. Hiski napsi keppejä tasaiseen tahtiin. Kepit olivat pieniä ja huomaamattomia: vaalea veistokohta ja numerokin ihan minimaalisia. Hiski otti kulmat todella tarkasti, myös kaksi terävää kulmaa pystyin hyvin erottamaan. Ei minkäänlaista pyörimistä eikä säätämistä. Näytti nauttivan hommasta joka hetki. Lopussa maasto oli jo helpompaa. Siellä oli jo myös varmasti harhoja, mutta eivät tuntuneet missään. Hiski ei vaikuttanut yhtään väsyneeltä jäljen lopussa. Oma kunto kesti loppujen lopuksi tuon 1,5 kilsan ylös-alas-kivikossa kampeamisen oikein hyvin, päinvastoin kuin sen SM-haun juoksun. Kumma juttu.
Kuusi keppiä palautettiin ja ajeltiin hyvillä mielin takaisin Kangasalle. Jäljeltä ansaitut täydet, eli 170.
Ratamestari kyseli vielä kentällä anteeksipyytelevänä, "miten selvisit siitä kauheesta maastosta?"
Esineruutu oli mielenkiintoisesti rinteessä, oikea puoli ylempänä. His toi kaikki kolme esinettä alle kahdessa minuutissa. Läpikotaisin märän lapsen rukkasen kanssa His nysväsi huolella ja roikotti suupielessään vaikean näköisesti takaisin. Märkiä esineitä on siis treenattava!!! Pistotin järkevästi ja His meni just sinne, minne pitikin.
Esineistä 29, piste meni aiheellisesti rukkasen hylkimisestä.
Yhteispisteet 291, mutta eipä tuolla hellinnyt voittoa, "vain" hopea, sillä Saara ja Pingu ottivat hulppeat 294 pistettä ja nappasivat piirimestaruuden. Tuloksia taisi tulla kaikkiaan viisi kappaletta.
Hiskin suoritus jäljellä (ja esineruudussakin melkein) oli kutakuinkin täydellinen joka suhteessa. Osaispa olla pilaamatta tätä tasoa.
Tottiksessakin Hiippari on huippu - kunhan (taas kerran...) saan ajattua sille kaaliin, että seuraamisessa ei paimennella.Ja tätäkin kautta superkiitokset järjestäjille: kauhea vaiva on ollut erityisesti jäljissä, kun ne oli tehty todella huolellisesti etukäteen suunnitellen (hankalienkin) maastojen mukaan. Ihan mahtavaa oli myös, että kisaajille oli koko päivän tarjolla ruokaa ja kahvia ilmaiseksi. Mikäs oli kisatessa, vaikka välillä sadekin ropsahteli!
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Tokoa, oho
Ihan puolivahingossa ja harkitsematta tuli ilmottauduttua Levekin ja Tamskin toko-ystävyysotteluun. Kiinnosti kyllä kuulla Riitta Räsäsen arvioita.
Ei ehditty treenata oikeastaan juuri ollenkaan (toukokuussa kunnolla viimeksi...), kahtena tiistai-iltana kävin Levekin treeneissä ja totesin, että His oli esimerkiksi unohtanut kokonaan evl-paikallamakuun: meni maihin ja nousi ihan miten sattui. Tunarissakin oli ihmeellistä epävarmuutta ja ruudussa se jäi sujuvasti nauhojen eteen, merkille menossa ennakoi pysähdykset jne jne. Itse en muistanut, mitkä käskyt mulla oli kaukoissa ja luoksetulossa. Notta ei kovin suuret odotukset olleet, mutta eipä juuri mitään paineitakaan.
Kaikki menikin sitten ihan yli odotusten, liikkeet suurinpiirtein tässä järjestyksessä.
Seuraaminen 7,5. Arvasin, ettei RR tästä tykkää, mutta olin ihan onnessani: Hiskiltä ei kontakti tipahtanut kertaakaan, se tuntui hyvältä ja napakalta. Tuomari taisi moittia "levotonta takapäätä" (ihan kuin olisin kuullut tämän ennenkin...) ja liian hidasta hidasta kävelyä, jossa "koiran takapää melkein painui maahan" . Ei kuulemma painanut kovin pahasti. Mutta ei vinoja perusasentoja yms, eikä varsinkaan kytännyt valmista ruutua, jeeee!
Ruutu 9. Ihan hieno, en muista, mistä piste, luultavasti banaanisivulletulosta.
Luoksetulo 8,5. En meinannut muistaa käskyjäni...ja annoinkin sitten makuusta väärän käskyn, joka aiheutti hämmennyksen ja superhitaan eteentulon.
Tunari 9,5. Nytkähti liikkurin käskystä. Tästä muuten Pirkko B. keväällä nirhaisi kokonaiset kaksi pojoa...
---------------------------------------
Zeta 8,5. Huono seuraaminen kuulemma, mulle kelpas :)
Ohjattu nouto. 9,5. Hiukan vino luovutus, muuten hieno.
Kaukot 8,5. Justiinsa seiso-käskyn kohdalla joku otti koiralleen luoksetulon kehän takana, His käänsi päänsä ja jouduin antamaan uuden käskyn. Liikkui RR:n mukaan viisi senttiä.
Metallinouto 10.
Paikallamakuu 9,5. Meni hitaasti maihin.
P-istuminen 10.
Yhteispisteet 288.
RR on kyllä tuomari paikallaan. Ymmärsin jokaisen pistemenetyksen, kaikki olivat ihan perusteltuja, mutta eivät liioiteltuja, tokosääntöjen mukaisia. Linjakin piti mielestäni hyvin: alemmissa luokissa arvostelu oli hiukan löysempää ja se on ihan ookoo.
Riittaa nauratti mun "pöh"-käskyni ja kysyi, onko tarkoitus joka kerta säikäyttää koira.
Varmasti hyvään lopputulokseen vaikutti, että oltiin kotikentällä ja sekä Hiski että minä oltiin aika rentoja, kerran näinkin! Yksi ilonaihe: ei ainoatakaan vajaata sivulletuloa, RR vahti näitä tarkkaan, hyvä niin ;)
Olipas hienoa, kun mukana oli niin monenrotuisia koiria: oli ainakin länsiylämaanterrieri, heeleri, corgi, lagotto, pari erilaista spanielia, collie, rotikka, holsku, samojedinkoira, noutaja ja bc. Nostan kyllä hattua kaikille ja korkealle!
Leivoin kanttiiniin mokkapaloja, joita en ole ikinä tehnyt: nekin onnistuivat :) Lopuksi purettiin vielä kentältäviritykset ja syötiin kiusaukset päälle. Kiva päivä!
Joo ja Levek voitti pitkästä aikaa ;)
Ei ehditty treenata oikeastaan juuri ollenkaan (toukokuussa kunnolla viimeksi...), kahtena tiistai-iltana kävin Levekin treeneissä ja totesin, että His oli esimerkiksi unohtanut kokonaan evl-paikallamakuun: meni maihin ja nousi ihan miten sattui. Tunarissakin oli ihmeellistä epävarmuutta ja ruudussa se jäi sujuvasti nauhojen eteen, merkille menossa ennakoi pysähdykset jne jne. Itse en muistanut, mitkä käskyt mulla oli kaukoissa ja luoksetulossa. Notta ei kovin suuret odotukset olleet, mutta eipä juuri mitään paineitakaan.
Kaikki menikin sitten ihan yli odotusten, liikkeet suurinpiirtein tässä järjestyksessä.
Seuraaminen 7,5. Arvasin, ettei RR tästä tykkää, mutta olin ihan onnessani: Hiskiltä ei kontakti tipahtanut kertaakaan, se tuntui hyvältä ja napakalta. Tuomari taisi moittia "levotonta takapäätä" (ihan kuin olisin kuullut tämän ennenkin...) ja liian hidasta hidasta kävelyä, jossa "koiran takapää melkein painui maahan" . Ei kuulemma painanut kovin pahasti. Mutta ei vinoja perusasentoja yms, eikä varsinkaan kytännyt valmista ruutua, jeeee!
Ruutu 9. Ihan hieno, en muista, mistä piste, luultavasti banaanisivulletulosta.
Luoksetulo 8,5. En meinannut muistaa käskyjäni...ja annoinkin sitten makuusta väärän käskyn, joka aiheutti hämmennyksen ja superhitaan eteentulon.
Tunari 9,5. Nytkähti liikkurin käskystä. Tästä muuten Pirkko B. keväällä nirhaisi kokonaiset kaksi pojoa...
---------------------------------------
Zeta 8,5. Huono seuraaminen kuulemma, mulle kelpas :)
Ohjattu nouto. 9,5. Hiukan vino luovutus, muuten hieno.
Kaukot 8,5. Justiinsa seiso-käskyn kohdalla joku otti koiralleen luoksetulon kehän takana, His käänsi päänsä ja jouduin antamaan uuden käskyn. Liikkui RR:n mukaan viisi senttiä.
Metallinouto 10.
Paikallamakuu 9,5. Meni hitaasti maihin.
P-istuminen 10.
Yhteispisteet 288.
RR on kyllä tuomari paikallaan. Ymmärsin jokaisen pistemenetyksen, kaikki olivat ihan perusteltuja, mutta eivät liioiteltuja, tokosääntöjen mukaisia. Linjakin piti mielestäni hyvin: alemmissa luokissa arvostelu oli hiukan löysempää ja se on ihan ookoo.
Riittaa nauratti mun "pöh"-käskyni ja kysyi, onko tarkoitus joka kerta säikäyttää koira.
Varmasti hyvään lopputulokseen vaikutti, että oltiin kotikentällä ja sekä Hiski että minä oltiin aika rentoja, kerran näinkin! Yksi ilonaihe: ei ainoatakaan vajaata sivulletuloa, RR vahti näitä tarkkaan, hyvä niin ;)
Olipas hienoa, kun mukana oli niin monenrotuisia koiria: oli ainakin länsiylämaanterrieri, heeleri, corgi, lagotto, pari erilaista spanielia, collie, rotikka, holsku, samojedinkoira, noutaja ja bc. Nostan kyllä hattua kaikille ja korkealle!
Leivoin kanttiiniin mokkapaloja, joita en ole ikinä tehnyt: nekin onnistuivat :) Lopuksi purettiin vielä kentältäviritykset ja syötiin kiusaukset päälle. Kiva päivä!
Joo ja Levek voitti pitkästä aikaa ;)
lauantai 4. elokuuta 2012
Sujuuhan se
Haku nro 23
Se oli sitten siinä - eli viimeinen treeni tätä lajia to-iltana ennen seuraavaa viikonloppua. Kun älyää suunnitella tarpeeksi helpot treenit, niin kaikki onnistuu. Tosin maalimiehet raportoivat Hiskin melkein pelottavasta raivopäisyydestä piiloilla, oli nääs vetolelut tarjolla. Totteli kyllä pilliä hyvin. Back to basics: ei kikkakolmosia, norjalaisia sekametsiä eikä kuljetteluja tai muita hienouksia, joissa ohjaaja alkaa sekoilla ja sössii koko treenin. Hienot pistot, kaksi upeaa laatikkoa, kaksi maalimiestä suoraan edessä, osui ja upposi. Kolme suorapalkkaa ja viimeiselle näyttö hetsattuna. Tietenkään en ottanut yhtään tyhjää - mitä sitä pilaamaan hyvää fiilistä inhorealismilla ;)
Voi, kun menisi näin hyvin Hyvinkäällä...
Lauantaiaamuna puolestaan vihoviimeinen varsinainen jälkitreeni (nro 31): EK-mittainen ja -mallinen, pitkä jana, Lili taas tallasi, kiitos jälleen! Päättäväinen nosto hiukan vinoon - sallitun rajoissa - oikealle. Pienet kepit, 4 kpl, kaikki nousivat varmasti. Voi, kun menisi näin hyvin....
Esineruutu nro 37
Taakse oikealle, keskelle eteen ja vasemmalle lohkolle keskelle, kaikki jollain lailla piilotettuina. Loistosuoritus.
Ja: voi, kun menisi näin...
Tarkkuus nro 20
10 sentin kolikko aivan vasemman takakepin vieressä. Joutui hiukan etsimään, mutta niin helkutin hienosti ja keskittyneesti, ettei tosikaan. Kehuin työskentelystäkin.
Voi kun menisi...
Pudotettu nro 12
Keskenämme Hiskin kanssa, en merkannut. Kakunpalaa alusta loppuun. Voi kun...
On varmaan ihan pakko tehdä vielä yksi pudotettu, ettei Hyvinkäällä ole numero 13. Ai miten niin taikauskoinen?
Mutta muuten maastot on nyt viimeistelty Enää treenata kuin vähän tottista Ma-iltana on kisamainen treeni ja sen jälkeen ehkä pientä korjaussarjaa. Huilia, uimista ja lenkkejä ja uimista. Pää tyhjäksi.
Se oli sitten siinä - eli viimeinen treeni tätä lajia to-iltana ennen seuraavaa viikonloppua. Kun älyää suunnitella tarpeeksi helpot treenit, niin kaikki onnistuu. Tosin maalimiehet raportoivat Hiskin melkein pelottavasta raivopäisyydestä piiloilla, oli nääs vetolelut tarjolla. Totteli kyllä pilliä hyvin. Back to basics: ei kikkakolmosia, norjalaisia sekametsiä eikä kuljetteluja tai muita hienouksia, joissa ohjaaja alkaa sekoilla ja sössii koko treenin. Hienot pistot, kaksi upeaa laatikkoa, kaksi maalimiestä suoraan edessä, osui ja upposi. Kolme suorapalkkaa ja viimeiselle näyttö hetsattuna. Tietenkään en ottanut yhtään tyhjää - mitä sitä pilaamaan hyvää fiilistä inhorealismilla ;)
Voi, kun menisi näin hyvin Hyvinkäällä...
Lauantaiaamuna puolestaan vihoviimeinen varsinainen jälkitreeni (nro 31): EK-mittainen ja -mallinen, pitkä jana, Lili taas tallasi, kiitos jälleen! Päättäväinen nosto hiukan vinoon - sallitun rajoissa - oikealle. Pienet kepit, 4 kpl, kaikki nousivat varmasti. Voi, kun menisi näin hyvin....
Esineruutu nro 37
Taakse oikealle, keskelle eteen ja vasemmalle lohkolle keskelle, kaikki jollain lailla piilotettuina. Loistosuoritus.
Ja: voi, kun menisi näin...
Tarkkuus nro 20
10 sentin kolikko aivan vasemman takakepin vieressä. Joutui hiukan etsimään, mutta niin helkutin hienosti ja keskittyneesti, ettei tosikaan. Kehuin työskentelystäkin.
Voi kun menisi...
Pudotettu nro 12
Keskenämme Hiskin kanssa, en merkannut. Kakunpalaa alusta loppuun. Voi kun...
On varmaan ihan pakko tehdä vielä yksi pudotettu, ettei Hyvinkäällä ole numero 13. Ai miten niin taikauskoinen?
Mutta muuten maastot on nyt viimeistelty Enää treenata kuin vähän tottista Ma-iltana on kisamainen treeni ja sen jälkeen ehkä pientä korjaussarjaa. Huilia, uimista ja lenkkejä ja uimista. Pää tyhjäksi.
torstai 2. elokuuta 2012
SM-uni
Nyt ne sitten alkoivat, nimittäin SM-painajaiset. En viitsi laittaa fb:een ei-koiraihmisten hämmästeltäväksi, mutta kirjaanpa tänne.
Tämmöistä: olin SM-kisoissa ja jossain maastossa kaivettiin kovasti kuoppia maahan - en yhtään tiedä miksi. Sitten olinkin yhtäkkiä taas kotona ja muistin, etten ollut käynyt ollenkaan esineruudussa. Ajoin talla pohjassa takaisin Hyvinkäälle ja menin poliisiasemalle (!), jossa poliisipäällikkö (vaaleansinisessä aamutakissa!) nuhteli minua ankarasti ja sanoi antavansa mulle sakot (!). Itkeä tirautin ja kysyin, pääsenkö nyt kuitenkin vielä esineruutuun (!). Se luvattiin: kaksi poliisia kuulemma lähtisi mukaan (!). Lähdin kadulle etsimään autoani, joka muuten oli vuokrattu (?) valkoinen Toyota-farmari, jonka olin jo ehtinyt kolhia...
Autoa ei löytynyt mistään. Etsin ja etsin ja hätäännyin kamalasti, kun Hiskikin oli autossa. Sitten löysin kadun varresta kyltin, jossa sanottiin, että kyseinen auto on hinattu väärän pysäköinnin takia pois. Poliisipäällikkökin tuli paikalle ja oli hyvin, hyvin vihainen. Hän selvitti, että auto oli viety kuuden kilometrin päähän kaatopaikalle. Tähän heräsin - aika helpottuneena.
Kannattaakohan mun lähteä ollenkaan?
Vähän taas reenattiin keskiviikkoiltana Lilin kanssa Kyötikkälässä. Nyt vain kivaa ja helppoa. Eli kivakivaesineruutu (nro 36). Kolme helppoa esinettä helpossa ruudussa, kaikki takana, mutta jollain lailla piilotettuina. Kaikki huipusti.
Tarkkuusruutu nro 19
Tavanomainen ruutu, korkeahkoa mustikkavarpua, helpohko esine vasemmassa etukulmassa. Kakunpala.
"Haku" nro 22
Lili piti Hiskiä, minä menin piiloon, huusin ja etenin takarajalla. Lili lähetti, palkkasin heti, leikittiin ja lopuksi toin hallinnassa keskilinjalle. Toiselle puolelle muuten sama juttu, mutta nyt en palkannut heti, vaan käskytin sivulle ja palkkasin pouolivälissä kuljetusta kohti keskilinjaa.
Tottis
Kyötikkälässä, häiriöitä oli. Kentälle tulo, siitä palkka. Vähän seuraamista ja perusasentoja, kaikki jäävät, eri versioina, tasamaanoutoa eri versioina. Paikallamakuuta.
Tämmöistä: olin SM-kisoissa ja jossain maastossa kaivettiin kovasti kuoppia maahan - en yhtään tiedä miksi. Sitten olinkin yhtäkkiä taas kotona ja muistin, etten ollut käynyt ollenkaan esineruudussa. Ajoin talla pohjassa takaisin Hyvinkäälle ja menin poliisiasemalle (!), jossa poliisipäällikkö (vaaleansinisessä aamutakissa!) nuhteli minua ankarasti ja sanoi antavansa mulle sakot (!). Itkeä tirautin ja kysyin, pääsenkö nyt kuitenkin vielä esineruutuun (!). Se luvattiin: kaksi poliisia kuulemma lähtisi mukaan (!). Lähdin kadulle etsimään autoani, joka muuten oli vuokrattu (?) valkoinen Toyota-farmari, jonka olin jo ehtinyt kolhia...
Autoa ei löytynyt mistään. Etsin ja etsin ja hätäännyin kamalasti, kun Hiskikin oli autossa. Sitten löysin kadun varresta kyltin, jossa sanottiin, että kyseinen auto on hinattu väärän pysäköinnin takia pois. Poliisipäällikkökin tuli paikalle ja oli hyvin, hyvin vihainen. Hän selvitti, että auto oli viety kuuden kilometrin päähän kaatopaikalle. Tähän heräsin - aika helpottuneena.
Kannattaakohan mun lähteä ollenkaan?
Vähän taas reenattiin keskiviikkoiltana Lilin kanssa Kyötikkälässä. Nyt vain kivaa ja helppoa. Eli kivakivaesineruutu (nro 36). Kolme helppoa esinettä helpossa ruudussa, kaikki takana, mutta jollain lailla piilotettuina. Kaikki huipusti.
Tarkkuusruutu nro 19
Tavanomainen ruutu, korkeahkoa mustikkavarpua, helpohko esine vasemmassa etukulmassa. Kakunpala.
"Haku" nro 22
Lili piti Hiskiä, minä menin piiloon, huusin ja etenin takarajalla. Lili lähetti, palkkasin heti, leikittiin ja lopuksi toin hallinnassa keskilinjalle. Toiselle puolelle muuten sama juttu, mutta nyt en palkannut heti, vaan käskytin sivulle ja palkkasin pouolivälissä kuljetusta kohti keskilinjaa.
Tottis
Kyötikkälässä, häiriöitä oli. Kentälle tulo, siitä palkka. Vähän seuraamista ja perusasentoja, kaikki jäävät, eri versioina, tasamaanoutoa eri versioina. Paikallamakuuta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)