Olihan melkoisen rankka - ja lopussa vähän dramaattinenkin - pääkaupunkikeikka. Ja taas olen touhunnut vahvasti mukavuusalueeni ulkopuolella, eli kisannut helteessä.
Hiskin kanssa SBCAK:n yhdistysmestiksissä, lajina vaihteeksi haku.
Käytin ensimmäistä kertaa navigaattoria eikä Hesan runsaskaistainen tiestö ole ehkä se paras paikka tuon opetteluun. Noh, Takkatie löytyi, mutta tarkempaa osoitetta ei ollut eikä mitään opasteita, joten pyörin sitten siellä Vermon nurkilla parikymmentä minsaa. Onneksi aikaa oli hyvin.
Kisakeskus oli Talin frisbeegolfkentän vieressä ja pitää ihan erikseen mainita, että oli aika mielenkiintoista, kun ei ollut minkäänlaista toilettia mailla eikä halmeilla. Eikä edes metsää, vain puistoa...
Mutta asiaan. Maastot ensin, matkaa ehkä 30 kilsaa. Hakukoiria oli yhteensä seitsemän, Hiski neljäntenä suoritusvuorossa, sopivasti keskipäivän jälkeen, pahimmassa paahteessa. Hakurata oli lähes puuttoman kallion päällä, kuinkas muuten. Oli ihan h:n kuuma. Päätin taas etukäteen, että turhaan en pistota. Alkoi hyvin: His teki nätit kulmat ja eka ukko nousi vasemman kulman läheltä. Sadan metrin jälkeen päästin Hiskin liian pitkälle, mistä seurasi se, että se oli ylittänyt keskilinjan, haistanut ukon vasemmalla noin 150 metrissä (50 metrin syvyydessä...), näin vilaukselta, kun se meni rulla suussa kaukana edessäpäin ja etsi minua (opetettu tuomaan hienosti rullaa eteenpäin...). Sitten kun ei löytänyt minua, tuli lopulta ilman rullaa. Nyt tiesin lähettää vasemmalle, tuli uudestaan oikeaan kohtaan ja mentiin näytölle. Huh.
Oikeastaan oli oikein hyvä, ettei löytänyt minua ja saanut palkaksi omatoimisuudestaan nostaa ukkoa.
Loppu oli peruskauraa: viimeinen ukko oli 300 metrissä oikealla ihan tapissa. Näytölle vienti oli tooosi hidas.
Pisteitä meni ihan aiheellisesti siitä keskilinjan ylityksestä ja viimeisestä ilmaisusta. Eli 159, mihin olin erittäin tyytyväinen.
Kaiken kukkuraksi lähdimme hausta poistuessamme väärää polkua ja talsimme suorituksen päälle semmosen balttiarallaa 2-3 kilsan ylimääräisen lenkin.
Ukot oli muuten hauskasti sijoitettu ihan samalla tavoin kuin Saarijärvellä: kaksi vasemmalla ja yksi oikealla.
Vain kaksi koiraa seitsemästä sai hakuradalta tuloksen.
Haun jälkeen ajettiin esineruutupaikan parkkikselle, jossa ei ollut varjon häivääkään missään. Odottelimme siellä yli kaksi tuntia ja yritin viilennellä koiraa parhaani mukaan. Oman huoltoni unohdin kokonaan.
Esineruutu oli taas loistelias: kolme esinettä alle kolmessa minuutissa. Ruutu ei ollut helppo: His oli ainoa koira, joka ek- ja hakukoirista toi kaikki kolme esinettä. Yksi esine oli edessä kaatuneen juurakon päällä. Senkin His tarkensi hienosti. Ruutu oli ihanan varjoisassa oikeassa metsässä.
30 pistettä tuosta.
Sitten ajettiin talla pohjassa tottikseen sinne Talin kentälle.
Kun päästiin paikalle, tuomari ja henkilöryhmä jo odottivat. Jouduin repäisemään koiran suoraan autosta, mitä inhoan enkä ehtinyt itse juoda tai mitään.
His ensin paikallamakuuseen. Suojelupiilon takana ei ollut tuolia ja minua alkoi pyörryttää jo siellä. Yritin välillä nojata ja olla kyykyssä.
Seuruusta ei ole ihan tarkkaa mielikuvaa. Muistan hämärästi, että jossain vaiheessa kuulin tuomarin sanovan: "käännös oikeaan". Olin kävellyt suoraan takaisinpäin ties kuinka pitkälle. En yhtään muista, teinkö nopeudenvaihdokset tms. Koira haahuili jossain metrin päässä ihan ihmeissään. Henkilöryhmästäkään mulla ei ole mitään käsitystä.
Jossain vaiheessa vaan ajattelin, etten kyllä keskeytä, kun maasto meni niin hyvin. Jäävissä olin jo vähän paremmin tajuissani, mutta tein aivan liian lyhyet valmistelevat osuudet ja Hiskin perusasennot olivat ihan peestä. Mutta loppuun päästiin Hiskin hyvän vireen ansiosta. Noudot olivat aivan upeita, sen pystyin noteeraamaan. Metrisen kanssa (pystylaudoitus) oli jälkikoirilla ollut vaikeuksia, Hiskillä ei. Tosi ilmava hyppy.
Pisteitä 86.
Tuomari (Eeva Linnala) oli tosi pätevä. Hän oli tietysti ihmeissään ohjaajan toiminnasta, mutta oli niitä harvoja tuomareita. jotka ovat osanneet tulkita Hiskin käytöksen mielestäni nappiin. Eli hän kiitteli kovasti koiran energisyyttä ja vietikkyyttä. Antoi palautetta aivan pienistäkin asioista ja kiinnitti huomiota mm siirtymiin, joista tuomari eivät viimeaikaisissa kokeissa juuri ole puhuneet.
Tottiksen jälkeen istuin puoliksi tajuttomana varjossa autossa melkein kisan loppuun asti Joku ihana sielu antoi jotain palautusjuomaa.
Eli ohjaajan "kohtaus" kentällä oli luultavasti näiden summa: vähäuninen yö, liian vähän juomista ja suoloja helteessä ja hikoilussa, alhainen verenpaine ja jännitys yhdessä.
Loppujen lopuksi Hiskistä kuitenkin leipoutui haun yhdistysmestari 2013 :) Viime vuonna mestaruus tuli EK:sta.
Kolmas peräkkäinen kisaviikonloppu takana. Eiköhän tää riitä.
lauantai 8. kesäkuuta 2013
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Vaihteeksi jälkeä
Jostain käsittämättömästä syystä löysin itseni ja Hiskin Kyröskoskelta JK3-kisasta. Jälkiä on tehty tänä keväänä tasan kolme kappaletta, pisin 600 metriä. Yksi vieraan tekemä jälki, peräti 300-metrinen.
Janoja on tehty muutama ja ne ovat enemmän tai vähemmän vituralleen.
Siihen nähden Hiskin tulos oli aivan loistava: vain yksi välikeppi jäi, ilmeisesti toiseksi viimeinen. Maasto oli mahtavaa, mutta rutikuivaa, yli puolet jäljestä kulki täysin varjottomassa paistinpannussa. Olin itse pyörtyä ja kilometrin kohdalla His alkoi läähättää ja jäljesti ihan kuono ilmassa, näytti siltä, ettei sillä oikein henki kulkenut. Olin jo ihan varma, että lopettaa kokonaan. Mutta ei, loppuun asti taisteli hän.
Jälki lähti janalta ihan tapista. Alussa oli jokin väärä jälki, joka teki Hiskin jatkamisen vähän epävarmaksi. Pisteitä kuitenkin 39.
Esineruutu oli älyttömän helppo: Hiskiltä meni 1,5 minuuttia. Kuulemma päivän paras suoritus. Lisäksi Hiski toimi juuri niin kuin on treenattu, kaistaleperiaatteella.
Aijuu, se tottis. Oli ensimmäisenä päivän ohjelmistossa. Taas ensimmäisenä suorittamassa ja se keleen keuliminen iski heti taas päälle. Mian mielestä seuraaminen oli sitten taas välillä liian tiivistä. Hmm, enpä tiedä. Mutta tästä aiheellisesti vain hyvä.
Ja sama juttu kaikissa valmistelevissa. Ja kas kummaa: vinot loppuperusasennot olivat taas löytyneet. Kauhistus oli se, että His kuulemma VÄISTI, kun heitin kaksikiloista ja siitä saatiin vain hyvä, mitä ei ole tapahtunut koskaan ennen. Tämä nyt tehotarkkailuun.
Pisteitä 92. Tähän en voi olla tyytyväinen, koska His pystyy paljon parempaan.
Yhteispisteet niukka ykköstulos 271. ja koirakoita oli mukana 19 kappaletta. Hui ja Hanna voittivat hienosti, onnea!
Janoja on tehty muutama ja ne ovat enemmän tai vähemmän vituralleen.
Siihen nähden Hiskin tulos oli aivan loistava: vain yksi välikeppi jäi, ilmeisesti toiseksi viimeinen. Maasto oli mahtavaa, mutta rutikuivaa, yli puolet jäljestä kulki täysin varjottomassa paistinpannussa. Olin itse pyörtyä ja kilometrin kohdalla His alkoi läähättää ja jäljesti ihan kuono ilmassa, näytti siltä, ettei sillä oikein henki kulkenut. Olin jo ihan varma, että lopettaa kokonaan. Mutta ei, loppuun asti taisteli hän.
Jälki lähti janalta ihan tapista. Alussa oli jokin väärä jälki, joka teki Hiskin jatkamisen vähän epävarmaksi. Pisteitä kuitenkin 39.
Esineruutu oli älyttömän helppo: Hiskiltä meni 1,5 minuuttia. Kuulemma päivän paras suoritus. Lisäksi Hiski toimi juuri niin kuin on treenattu, kaistaleperiaatteella.
Aijuu, se tottis. Oli ensimmäisenä päivän ohjelmistossa. Taas ensimmäisenä suorittamassa ja se keleen keuliminen iski heti taas päälle. Mian mielestä seuraaminen oli sitten taas välillä liian tiivistä. Hmm, enpä tiedä. Mutta tästä aiheellisesti vain hyvä.
Ja sama juttu kaikissa valmistelevissa. Ja kas kummaa: vinot loppuperusasennot olivat taas löytyneet. Kauhistus oli se, että His kuulemma VÄISTI, kun heitin kaksikiloista ja siitä saatiin vain hyvä, mitä ei ole tapahtunut koskaan ennen. Tämä nyt tehotarkkailuun.
Pisteitä 92. Tähän en voi olla tyytyväinen, koska His pystyy paljon parempaan.
Yhteispisteet niukka ykköstulos 271. ja koirakoita oli mukana 19 kappaletta. Hui ja Hanna voittivat hienosti, onnea!
maanantai 27. toukokuuta 2013
Se parempi koe
No nyt tuli sitten taas onnistuneempi keikka hakukisaan. Sanonpa silti vaan edelleen, että haku on vaikea laji.
Pakko heti kärkeen kirjata tuomarin kehut ohjaajan toiminnasta hakuradalla, koska ne ovat olleet suht harvinaista herkkua ... Jotenkin tähän suuntaan kommentoi Markku Piippo, uusi, mutta miellyttävä tuttavuus:
"Ohjaaja toimi ja ohjasi koiraa esimerkillisesti ja taitavasti. Hän luki koiraa hyvin auttoi ja tuki koiraa hienovaraisesti."
Sniiiif. Itsekin olin itseeni ja yhteistyöhömme aika tyytyväinen, toki Hiskiin ennen kaikkea. Muta päätin jo etukäteen, ettn lähde siinä helteessä oikomaan enkä uusimaan vinoja tai tyngiksi jääneitä pistoja ja läkähdyttämään koiraa. Lisäksi pistotin aika maltillisesti.
Maastossa oli nimittäin valtavat korkeuserot: 100 metrin jälkeen vasemmalla putosi jyrkkä mäki alas ja oikealla taas ylös ja semmoisena rata jatkui loppuun asti. Onneksi maalimiehet oli sijoitettu järkevästi ja kikkailematta: ensimmäinen oli heti vasemmassa kulmassa, toinen jossain satasen kohdalla taas vasemmalla ja viimeinen ihan tapissa oikealla ylämäessä.
Pisteitä 166, aivan loistavasti siinä säässä. Viimeisellä näytöllä His oli jo aika läkähtynyt ja vei piilolle tosi hitaasti. Siitä meni pisteitä, muut varmaan niistä muutamasta vinosta ja alimittaisesta pistosta. Pääsääntöisesti His toimi aivan superisti myös tyhjillä, toki upposi huonommin vastatuuleen eli oikealle.
Ehdin juuri ja juuri käydä uittamassa koiran ennen tottista. Hiekkakenttä oli iltapäivän kuumuudessa kuin paistinpannu.
Tottiksen tuomaroi Mikael Niemi. Pisteitä tuli peräti 97, missä oli kyllä ainakin viisi pojoa liikaa, mutta kyllähän nuo kelpasivat. Seuraamisesta erinomainen: itse olisin antanut hyvän. Paikkansa His piti, mutta kontakti oli mitä sattui: eteenmenokupla leijui pään päällä. Sama juttu kaikissa valmistelevissa osuuksissa. Ja oli taas huonot siirtymät. Ja jälleen mopo karkasi täysin käsistä eteenmenon valmistelussa. Itse liikehän on hyvä.
Itse sähläsin nyt kapuloiden kanssa: kaksikiloisen sain heitettyä noin neljän metrin päähän.
Mutta hirrrrveessä vireessä Hiski kyllä oli siitä huolimatta, että oli just juossut mäkiä ylös alas semmoset kolme kilsaa. ja ottaen huomioon, ettei olla treenattu tottista (eikä tokoakaan) juuri yhtään, niin pitänee olla tähänkin aika tyytyväinen...
Esineruutu oli viimeisenä. Yksi esine takana, kaksi edessä. Hiskiltä meni nyt peräti neljä minuuttia ja aloin jo pikkasen huolestua. Mutta ei hätiä. 30 pistettä.
Eli 97+196, eli 293 pistettä tuli plakkariin.
Pakko heti kärkeen kirjata tuomarin kehut ohjaajan toiminnasta hakuradalla, koska ne ovat olleet suht harvinaista herkkua ... Jotenkin tähän suuntaan kommentoi Markku Piippo, uusi, mutta miellyttävä tuttavuus:
"Ohjaaja toimi ja ohjasi koiraa esimerkillisesti ja taitavasti. Hän luki koiraa hyvin auttoi ja tuki koiraa hienovaraisesti."
Sniiiif. Itsekin olin itseeni ja yhteistyöhömme aika tyytyväinen, toki Hiskiin ennen kaikkea. Muta päätin jo etukäteen, ettn lähde siinä helteessä oikomaan enkä uusimaan vinoja tai tyngiksi jääneitä pistoja ja läkähdyttämään koiraa. Lisäksi pistotin aika maltillisesti.
Maastossa oli nimittäin valtavat korkeuserot: 100 metrin jälkeen vasemmalla putosi jyrkkä mäki alas ja oikealla taas ylös ja semmoisena rata jatkui loppuun asti. Onneksi maalimiehet oli sijoitettu järkevästi ja kikkailematta: ensimmäinen oli heti vasemmassa kulmassa, toinen jossain satasen kohdalla taas vasemmalla ja viimeinen ihan tapissa oikealla ylämäessä.
Pisteitä 166, aivan loistavasti siinä säässä. Viimeisellä näytöllä His oli jo aika läkähtynyt ja vei piilolle tosi hitaasti. Siitä meni pisteitä, muut varmaan niistä muutamasta vinosta ja alimittaisesta pistosta. Pääsääntöisesti His toimi aivan superisti myös tyhjillä, toki upposi huonommin vastatuuleen eli oikealle.
Ehdin juuri ja juuri käydä uittamassa koiran ennen tottista. Hiekkakenttä oli iltapäivän kuumuudessa kuin paistinpannu.
Tottiksen tuomaroi Mikael Niemi. Pisteitä tuli peräti 97, missä oli kyllä ainakin viisi pojoa liikaa, mutta kyllähän nuo kelpasivat. Seuraamisesta erinomainen: itse olisin antanut hyvän. Paikkansa His piti, mutta kontakti oli mitä sattui: eteenmenokupla leijui pään päällä. Sama juttu kaikissa valmistelevissa osuuksissa. Ja oli taas huonot siirtymät. Ja jälleen mopo karkasi täysin käsistä eteenmenon valmistelussa. Itse liikehän on hyvä.
Itse sähläsin nyt kapuloiden kanssa: kaksikiloisen sain heitettyä noin neljän metrin päähän.
Mutta hirrrrveessä vireessä Hiski kyllä oli siitä huolimatta, että oli just juossut mäkiä ylös alas semmoset kolme kilsaa. ja ottaen huomioon, ettei olla treenattu tottista (eikä tokoakaan) juuri yhtään, niin pitänee olla tähänkin aika tyytyväinen...
Esineruutu oli viimeisenä. Yksi esine takana, kaksi edessä. Hiskiltä meni nyt peräti neljä minuuttia ja aloin jo pikkasen huolestua. Mutta ei hätiä. 30 pistettä.
Eli 97+196, eli 293 pistettä tuli plakkariin.
lauantai 18. toukokuuta 2013
Kirjauksia
Nyt menee ihan kirjaamiseksi.
Kevään toinen jälki, pituutta 600-700 metriä, neljä keppiä, janan pituus 50 metriä. Tien ylityksiä, teräviä kulmia. Jäljen nostamisessa vähän vaikeuksia, kävelytien vieressä varmaan paljon vääriä jälkiä. Nosto oikeaan suuntaan, eli vasemmalle. Ei huomauttamista.
Haut. 1. Saijan kanssa kaksin. Tyhjiä alle kymmenkunta, sitten löytö vasemmalta. Aika hyvin upposi vastatuuleenkin.
3. Lilin kanssa rullatreeni kolme kertaa, mukana mm:n hetsaus, kun His lönkötteli,
kumman hiljaa varsinaisessa treenissä. Rullan pitoa myös.
2. Tyhjä oikea kulma, mm, sen jälkeen toistakymmentä tyhjää ja löytö vas. Pistot melko hyviä, tuli poiskin itsenäisesti, vain yhden piston jouduin uusimaan. Miksi se ei toiminut kisoissa näin, kysyn vaan?
Esineruudut. Molemmissa tallattiin vain rajat. Ekassa His haki muistaakseni viisi esinettä, tokassa (pelkkää suopursua) neljä. Ei ihmeempiä, esineet löytyivät.
Tottis. 1. Kisamainen Ikaalisissa. Melko hyvän tuntuista. Olihan siellä sitä pikkuvirhettä. En saanut seuraamisessa samaa fiilistä kuin kisoissa. Ei Hiskiä enää nää kisamaiset hämää.
2. Levekin kentällä kaikki liikkeet, ilmoittautuminen koko ajan haukkuvan porokoiran kanssa, oli tosi skarppi.. Telineet ihan vierekkäin, oli hypätä A-estelltä tullessa metrisen yli. Aijai, tätä treeniä lisää.
Kevään toinen jälki, pituutta 600-700 metriä, neljä keppiä, janan pituus 50 metriä. Tien ylityksiä, teräviä kulmia. Jäljen nostamisessa vähän vaikeuksia, kävelytien vieressä varmaan paljon vääriä jälkiä. Nosto oikeaan suuntaan, eli vasemmalle. Ei huomauttamista.
Haut. 1. Saijan kanssa kaksin. Tyhjiä alle kymmenkunta, sitten löytö vasemmalta. Aika hyvin upposi vastatuuleenkin.
3. Lilin kanssa rullatreeni kolme kertaa, mukana mm:n hetsaus, kun His lönkötteli,
kumman hiljaa varsinaisessa treenissä. Rullan pitoa myös.
2. Tyhjä oikea kulma, mm, sen jälkeen toistakymmentä tyhjää ja löytö vas. Pistot melko hyviä, tuli poiskin itsenäisesti, vain yhden piston jouduin uusimaan. Miksi se ei toiminut kisoissa näin, kysyn vaan?
Esineruudut. Molemmissa tallattiin vain rajat. Ekassa His haki muistaakseni viisi esinettä, tokassa (pelkkää suopursua) neljä. Ei ihmeempiä, esineet löytyivät.
Tottis. 1. Kisamainen Ikaalisissa. Melko hyvän tuntuista. Olihan siellä sitä pikkuvirhettä. En saanut seuraamisessa samaa fiilistä kuin kisoissa. Ei Hiskiä enää nää kisamaiset hämää.
2. Levekin kentällä kaikki liikkeet, ilmoittautuminen koko ajan haukkuvan porokoiran kanssa, oli tosi skarppi.. Telineet ihan vierekkäin, oli hypätä A-estelltä tullessa metrisen yli. Aijai, tätä treeniä lisää.
maanantai 13. toukokuuta 2013
Jälkeä ja muuta stressitöntä
Lilin kanssa treenailimme äitienpäivän aamuna kaikkea kivaa. Siis esineruutua ja jälkeä... Kyllä se nyt vaan on niin, että jälki on hienoa, kun siinä saa heittää stressin ja aivot narikkaan eikä tartte olla koko ajan skarppina ja vahdata kymmentä asiaa yhtaikaa. Koira hoitaa homman.
Eli Lili polkaisi Hiskille kevään ensimmäisen lyhyen jäljen, kolme keppiä, pitkä jana oikealle. His lähti takajäljelle, mutta jonkin matkan päässä pysähtyi, jäi tuijottamaan minua, heitti hyvin päättäväisesti uparit ja palasi. Jokin lamppu syttyi... Sitten vaan mentiin aika haipakkaa ja His poimi kepit. Miksi mä tahkoan ton kamalan ja stressaavan haun kanssa, miksi, kun mulla on aivan loistava jälkikoira?
Esineruudussa viisi pientä esinettä (yhtä lukuunottamatta). Kakunpaloja kaikki.
Pieni näyttö-rullanpalautustreenikin tehtiin. Sekin meni hienosti, tietty.
Oli mahdottoman mukava treeni kaikenkaikkiaan.
Kisan jälkeen palauttava haku oli lauantaina. Kuusi ukkoa, sisäänheittoja. Treenasin rullanpitoa, näytölle lähtöä ja ohjaajan luokse tuloa lähinnä. Hyvinhän se tietenkin meni, pah.
Eli Lili polkaisi Hiskille kevään ensimmäisen lyhyen jäljen, kolme keppiä, pitkä jana oikealle. His lähti takajäljelle, mutta jonkin matkan päässä pysähtyi, jäi tuijottamaan minua, heitti hyvin päättäväisesti uparit ja palasi. Jokin lamppu syttyi... Sitten vaan mentiin aika haipakkaa ja His poimi kepit. Miksi mä tahkoan ton kamalan ja stressaavan haun kanssa, miksi, kun mulla on aivan loistava jälkikoira?
Esineruudussa viisi pientä esinettä (yhtä lukuunottamatta). Kakunpaloja kaikki.
Pieni näyttö-rullanpalautustreenikin tehtiin. Sekin meni hienosti, tietty.
Oli mahdottoman mukava treeni kaikenkaikkiaan.
Kisan jälkeen palauttava haku oli lauantaina. Kuusi ukkoa, sisäänheittoja. Treenasin rullanpitoa, näytölle lähtöä ja ohjaajan luokse tuloa lähinnä. Hyvinhän se tietenkin meni, pah.
torstai 9. toukokuuta 2013
Tulihan se
Totuuden hetki haussa. Vähän turhan hyvältä onkin vaikuttanut...
Eli kävimme Hiskin kanssa tänään torstainaTavesin hakukisoissa, jonne ilmoittauduin jälkijunassa, kun vapaita paikkoja kuuluteltiin. Tavoitteena oli tasontarkistus ja sehän saatiin. Sekä tottiksessa että maastossa. Otin kisamaisena treeninä koko homman. Vähällä oli, etten jo perunut osallistumista, kun Hiskille iski kova ripuli keskiviikkoa vasten yöllä. Keskiviikkoaamuna oli vielä veriripulilla. Pirteän oloinen, mutta keskiviikko meni täysin syömättä.
Ripuli saattoi johtua Axilur-matokuurista, joka päättyi tiistaina, muuta en keksi. Jos olisi ollut kuuma ja kuiva sää, ei olisi lähdetty, mutta oli sopivan viileää ja sateista.
Tottis ja esineet: Kari Santikko, haku: Mia Sandelin.
Tottis: 94 pistettä. Olimme ekoja suorittajia. Seuraaminen oli justiinsa niin kamalaa kuin se kevään ekoissa kokeissa aina on. Kiinnostavasti His keuli tasan 10 askelta ja sen jälkeen ilmeisesti totesi "jaa, ei ole eteenmeno" ja alkoi varsinaisen seuraamisen. Sama juttu kaikissa valmistelevissa osuuksissa. Muut virheet: vino eteentulo maassamakuusta (tätä on treenattu, pah) ja seisomisessa oli tullut perään ihan kunnolla muutaman askeleen. Itse tein huonot käännökset.
Muut liikkeet aivan ok varsinkin, kun ei olle treenattu juuri yhtään.
Mutta sikailun merkeissä mentiin. His napsi mm numerolapun roikkuvia nauhoja ja saikin ne auki, kaikki kolme kertaa jouduin vääntämään kapulan väkisin sen kitusista ja arvostelun aikana poitsu alkoi ihan kunnolla hyppiä päälle...
Porsastelu jatkui haussa. His ylitti ainakin kolme kertaa keskilinjan (!) eikä se tehnyt millään vastatuuleen vasemmalle kunnon pistoja, vaikka uusin niitä aika monta kertaa. Lisäksi se ei tuonut rullaa kunnolla perille asti ja tuli muutenkin nihkeästi sivulle. Näytöille vienti oli myös vaisuhkoa. Eli kaikki vanhat virheet. Paitsi taaksetyöskentelyä ei esiintynyt.
Ukot toki löytyivät. Eka oli oikealla noin 15 metrin päässä keskilinjasta 100 metrissä, toinen parissasadassa vasemmalla ja kolmas taa oikealla mäen alla.
Lähellä keskilinjaa ollut maalimies selvästi sotki Hiskin pasmoja: se haistoi ukon jo aikaisessa vaiheessa, ja seilasi ehkä siksikin keskilinjan yli, kun ei oikein tajunnut hommaa. Kulmat se teki vielä nätisti suoraan ja laatikoina, sen jälkeen alkoi hortoilu.
Käytin nyt vähemmän pilliä kuin normaalisti, koska halusin nähdä, tuleeko koira itsenäisesti pois. Tulihan se, mutta aivan liian kaukana edessä, jolloin se ei nähnyt minua. Ei His oikeastaan hirveän laajoja pistoja tehnyt, mutta minä etenin nyt hitaammin kuin esim. viime syksynä Kankaanpäässä, jolloin sain moitteita hosumisesta.
His ei ollut ihan parhaassa iskussa eikä niin innokas kuin viime aikoina treeneissä, epäilen, että se ripuli oli sittenkin verottanut voimia.
Mutta paljon tuli ajateltavaa ja treenattavia asioita, eli siinä suhteessa tavoite saavutettiin. Ainakin pitää treenata lähimaalimiestä ja sitä, että alkuun tehdään paaaaljon tyhjiä.
Esineruutu oli kiva. Hiski nosti kaikki kolme esinettä alle kahdessa minuutissa ja työskenteli valtavan hienosti. Sitä mieltä oli tuomarikin, joka ylisti Hiskin työskentelyn maasta taivaaseen. His tekee nyt esineruudussa töitä juuri siten kuin haluan. Yksi pojo meni siitä, että His haistoi etuesineen juuri, kun oli luovuttamassa mulle keskeltä löytämäänsä. Käänsi päätään ja nosteli nokkaansa. Pelkäsin (ehkä turhaan), että se pudottaa esineen ja nappasin sen vähän hätäisesti.
Yhteispisteet 281. Ei huono, mutta ei riittävän hyväkään...
Eli kävimme Hiskin kanssa tänään torstainaTavesin hakukisoissa, jonne ilmoittauduin jälkijunassa, kun vapaita paikkoja kuuluteltiin. Tavoitteena oli tasontarkistus ja sehän saatiin. Sekä tottiksessa että maastossa. Otin kisamaisena treeninä koko homman. Vähällä oli, etten jo perunut osallistumista, kun Hiskille iski kova ripuli keskiviikkoa vasten yöllä. Keskiviikkoaamuna oli vielä veriripulilla. Pirteän oloinen, mutta keskiviikko meni täysin syömättä.
Ripuli saattoi johtua Axilur-matokuurista, joka päättyi tiistaina, muuta en keksi. Jos olisi ollut kuuma ja kuiva sää, ei olisi lähdetty, mutta oli sopivan viileää ja sateista.
Tottis ja esineet: Kari Santikko, haku: Mia Sandelin.
Tottis: 94 pistettä. Olimme ekoja suorittajia. Seuraaminen oli justiinsa niin kamalaa kuin se kevään ekoissa kokeissa aina on. Kiinnostavasti His keuli tasan 10 askelta ja sen jälkeen ilmeisesti totesi "jaa, ei ole eteenmeno" ja alkoi varsinaisen seuraamisen. Sama juttu kaikissa valmistelevissa osuuksissa. Muut virheet: vino eteentulo maassamakuusta (tätä on treenattu, pah) ja seisomisessa oli tullut perään ihan kunnolla muutaman askeleen. Itse tein huonot käännökset.
Muut liikkeet aivan ok varsinkin, kun ei olle treenattu juuri yhtään.
Mutta sikailun merkeissä mentiin. His napsi mm numerolapun roikkuvia nauhoja ja saikin ne auki, kaikki kolme kertaa jouduin vääntämään kapulan väkisin sen kitusista ja arvostelun aikana poitsu alkoi ihan kunnolla hyppiä päälle...
Porsastelu jatkui haussa. His ylitti ainakin kolme kertaa keskilinjan (!) eikä se tehnyt millään vastatuuleen vasemmalle kunnon pistoja, vaikka uusin niitä aika monta kertaa. Lisäksi se ei tuonut rullaa kunnolla perille asti ja tuli muutenkin nihkeästi sivulle. Näytöille vienti oli myös vaisuhkoa. Eli kaikki vanhat virheet. Paitsi taaksetyöskentelyä ei esiintynyt.
Ukot toki löytyivät. Eka oli oikealla noin 15 metrin päässä keskilinjasta 100 metrissä, toinen parissasadassa vasemmalla ja kolmas taa oikealla mäen alla.
Lähellä keskilinjaa ollut maalimies selvästi sotki Hiskin pasmoja: se haistoi ukon jo aikaisessa vaiheessa, ja seilasi ehkä siksikin keskilinjan yli, kun ei oikein tajunnut hommaa. Kulmat se teki vielä nätisti suoraan ja laatikoina, sen jälkeen alkoi hortoilu.
Käytin nyt vähemmän pilliä kuin normaalisti, koska halusin nähdä, tuleeko koira itsenäisesti pois. Tulihan se, mutta aivan liian kaukana edessä, jolloin se ei nähnyt minua. Ei His oikeastaan hirveän laajoja pistoja tehnyt, mutta minä etenin nyt hitaammin kuin esim. viime syksynä Kankaanpäässä, jolloin sain moitteita hosumisesta.
His ei ollut ihan parhaassa iskussa eikä niin innokas kuin viime aikoina treeneissä, epäilen, että se ripuli oli sittenkin verottanut voimia.
Mutta paljon tuli ajateltavaa ja treenattavia asioita, eli siinä suhteessa tavoite saavutettiin. Ainakin pitää treenata lähimaalimiestä ja sitä, että alkuun tehdään paaaaljon tyhjiä.
Esineruutu oli kiva. Hiski nosti kaikki kolme esinettä alle kahdessa minuutissa ja työskenteli valtavan hienosti. Sitä mieltä oli tuomarikin, joka ylisti Hiskin työskentelyn maasta taivaaseen. His tekee nyt esineruudussa töitä juuri siten kuin haluan. Yksi pojo meni siitä, että His haistoi etuesineen juuri, kun oli luovuttamassa mulle keskeltä löytämäänsä. Käänsi päätään ja nosteli nokkaansa. Pelkäsin (ehkä turhaan), että se pudottaa esineen ja nappasin sen vähän hätäisesti.
Yhteispisteet 281. Ei huono, mutta ei riittävän hyväkään...
lauantai 4. toukokuuta 2013
Nyt kulkee
Esineitä vappuiltana Kyötikkälässä. Kova tuuli takaa. Vain kaistale, joten vain kolme esinettä, kaikki valmiina kuten aina. Pieniä olivat ja Lili koitti piilottaakin hyvin, yksi oli mm puunrungon alla. Ei auttanut. Hiski oli taas superesinöitsijä.
Tottista. Ilmoittautuminen pentu-Onnelin kanssa. Paikallamakuu pitkästä aikaa. Henkilöryhmä. Seuruuta. Jäävät. Luoksetulo.
His oli innokas, mm pomppi seuruussa kauheesti. Ei kovin loistokasta. Jäävät Lilin mukaan hitaahkoja, luoksetulossa tuli - hyvin iloisesti - ihan vinoon.Liian vähän treeniä.
Ja torstai-iltana taas hakua viiden koirakon voimin Pälkäneellä PYK:n radalla. Tallattiin 200 metriä ja His veti tallaamattomana loput 100, eli voittajan radan. Kolme maalimiestä, 13 tyhjää, eli yhteensä 16 pistoa. Kaksi korjasin, toinen niistä oli ensimmäinen tallaamattomalla alueella. Sen jälkeen tallaamattomuus ei näyttänyt tahtia haittaavan mitenkään.
Mahtavat laatikkopistot, enimmäkseen tuli itsenäisesti pois pistoilta, muutaman varmistelin pillillä. Vahvaa,suorastaan kaunista.
Kaikkien muidenkin treenit menivät nappiin, oli kerrassaan kiva ilta!
Lauantaina taas haun kimppuun. Tällä kertaa kolme maalimiestä - kaksi ensimmäistä palkattomia, neljä tyhjää. Ei juuri valittamista. On tapahtunut muun positiivisen kehityksen lisäksi toden totta sellainen ihme, että His tulee oma-aloitteisesti pois tehtyään laatikon, ellei ole löytänyt mitään. Missä välissä näin pääsi käymään?
Esineruutu vielä perään kolmeen pekkaan. Kaksi pientä esinettä, kaksi normikokoista. Kaistalehaku. Ja taas nappiin...
Tottista edelleen noukasti. Kotipihassa ensimmäinen metrisen ylitys. Ei kovin ilmava, mutta ei kosketustakaan.
Mutta se iso kysymys: olisko se sitten haku?
Tottista. Ilmoittautuminen pentu-Onnelin kanssa. Paikallamakuu pitkästä aikaa. Henkilöryhmä. Seuruuta. Jäävät. Luoksetulo.
His oli innokas, mm pomppi seuruussa kauheesti. Ei kovin loistokasta. Jäävät Lilin mukaan hitaahkoja, luoksetulossa tuli - hyvin iloisesti - ihan vinoon.Liian vähän treeniä.
Ja torstai-iltana taas hakua viiden koirakon voimin Pälkäneellä PYK:n radalla. Tallattiin 200 metriä ja His veti tallaamattomana loput 100, eli voittajan radan. Kolme maalimiestä, 13 tyhjää, eli yhteensä 16 pistoa. Kaksi korjasin, toinen niistä oli ensimmäinen tallaamattomalla alueella. Sen jälkeen tallaamattomuus ei näyttänyt tahtia haittaavan mitenkään.
Mahtavat laatikkopistot, enimmäkseen tuli itsenäisesti pois pistoilta, muutaman varmistelin pillillä. Vahvaa,suorastaan kaunista.
Kaikkien muidenkin treenit menivät nappiin, oli kerrassaan kiva ilta!
Lauantaina taas haun kimppuun. Tällä kertaa kolme maalimiestä - kaksi ensimmäistä palkattomia, neljä tyhjää. Ei juuri valittamista. On tapahtunut muun positiivisen kehityksen lisäksi toden totta sellainen ihme, että His tulee oma-aloitteisesti pois tehtyään laatikon, ellei ole löytänyt mitään. Missä välissä näin pääsi käymään?
Esineruutu vielä perään kolmeen pekkaan. Kaksi pientä esinettä, kaksi normikokoista. Kaistalehaku. Ja taas nappiin...
Tottista edelleen noukasti. Kotipihassa ensimmäinen metrisen ylitys. Ei kovin ilmava, mutta ei kosketustakaan.
Mutta se iso kysymys: olisko se sitten haku?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)