Kisamaisesti hakua ja tottista

Kisamainen  haku
Sunnuntaina otettiin Savontiellä kisamainen pitkä rata, eli en tiennyt maalimiesten paikkoja. Kiitos Marja-Leena, Sara ja Susanna!!!
Ensimmäinen maalihenkilö noin 100 metrissä kotapiilossa vasurissa, toinen kahdessa sadassa maassa (ylisyvällä), myös vasemmalla ja ihan  radan lopussa oikealla viimeinen maassa. Vain viimeiseltä palkka.
Hra Hiskonen toimi. Hyvät, syvät pistot, taaksepäin työskentelystä ei nyt näkynyt jälkeäkään. Radan lopussa jyrkkää kalliota oikealla ja ojan ylityksiä vasemmalla.
Mutta voi halvattu, että tää pitkäjalka on ääntä nopeampi...Taas kävi niin, että His ehti kaahata keskilinjan yli näkymättömiin ja nostaa maalimiehen toiselta puolelta (vaikka sieltä ei edes käynyt tuuli), kun oli ensin tehnyt toiselle puolelle hyvän tyhjän piston. Aikaa meni puoli minuuttia.
No, onneksi tuo oli lähes ainoa kauneusvirhe. Toinen oli yksi oikaistu pisto. ja ehkä ensimmäiselle piilolle vei liian hitaasti. Olisiko se keskilinjan ylitys tehnyt hiukan epävarmaksi, kun mamma ei näyttänyt kauhean iloiselta...
Lähetin Hiskin radan lopussa muun muassa melkein pystysuoraa kallionseinämää ylös. No problem.
Mitenköhän treenejä voisi vielä vaikeuttaa?

Toinen haku  ihan uudessa paikassa Käpykankaantiellä. Täysin tyyntä. Vaihteeksi helppo treeni: neljä ukkoa, kolme tyhjää. Kaksi ukkoa umppareissa, yksi ylisyvällä lopussa. Hallintaa.
Kaikki hyvin taas. Viimeisellä piilolla sattui hauska juttu: Saijalta oli liivintasku rikki ja Hiskin pallo oli pudonnut piilon viereen. Saija itse makasi litteänä kuopassa pressun alla. Hiski asettui makuulle näyttämään maalimiestä niin, että pallo jäi etutassujen väliin. Se ei noteerannut palloa mitenkään, ennenkuin annoin luvan. Aika kova juttu pallohullulta koiralta, sanoisin.
Näytöt hienoja: vetoa ja vauhtia enemmän kuin tarpeeksi. Kolmella ekalla ruokapalkka.
Käytin tiuhaan pilliä, noin 20 sekunnin välein. Vähän tämä nyt kyllä hirvittää, vaikken ole koskaan huomannut, että His olisi jättänyt maalimiestä hajun saatuaan.
-------------------------------------------------------------
Esineruutu
Neljä esinettä, kaisteleina. Ensimmäinen oikeassa kulmassa oli nyt vaikea, Roihun kaulapanta - hmmm. Muut kakunpaloja. Ennen meitä esineitä oli ollut ties missä pitkin ruutua, se saattoi häiritä ensimmäisen nostoa.
----------------------------------------------------------------
Kisamainen tottis
Kahden kentän treeni Kyötikkälässä, His taas ensin p-makuussa.
Paras kisamaisista tottiksista. Seuraamisessa tietty vilkuilua ja muutakin pientä, painoikin vähän (hyvä!), mutta ei mielestäni ollut liian edessä. Palkkasin p-makuusta pois siirryttäessä, seuraamisesta heti lähdön jälkeen ja ällässä oikealle käännöksen jälkeen plus hlö-ryhmään tullessa. Ynnä istumisen valmistelevassa osuudessa.
Jäävien nopeudesta en tiedä mitään, nyt otin seisomisestakin sivulle asti, mitä olen tainnut tehdä vain kisoissa tänä kesänä. 
Tasamaanouto pitkänä vauhtina, palkka suoraan.
Metrinen meni hyvin, heitinkin jopa suoraan :) A-estettä en ottanut, vain heitto ja seurautus pois.
Ja otin myös eteenmenon maahanmenon kanssa, hui kamala. Tosin ensin tehtiin seuraamista melkoinen tovi. Eteenmeno ei ollut niin vauhdikas kuin yleensä, eli on varmaan pakko ottaa joku palloeteenmeno vielä. Iso keulimisriski siihen kyllä sisältyy nyt, kun seuraaminen on mennyt parempaan suuntaan.
Mikä parasta: perusasennot olivat kautta linjan ok!!! On niitä hinkattukin...

Hiskin hääräilyt

Pitkä teksti hävisi, tässä tiivistelmä:
Haut
Neljä hakutreeniä, yksi täyspitkä rata, yksi 200 metriä, kaksi lyhyttä, niissä paljon maalimiehiä, aina näytöt. Pitkällä 200 metriin asti tyhjiä. Myös palkattomia maalimiehiä. Hetsausta näytöillä. Lyhyissä treeneissä maalimiehet aina pistojen päissä. Paljon hämypiiloja kaikissa treeneissä.
Hyvää: motivaatio, motivaatio ja motivaatio. Kuntokin kestää. Näytöt pääsääntöisesti ok. Mm-käyttäytyminen ok. Hallinta piiloilla ja piiloilta pois ok. Pistot pääsääntöisesti ok. Tulee hyvin pois pillin kanssa, mutta ei tule, jos on hajulla.
Parannettavaa:  keskilinjalla sivulle tulot tahmeita. Ylittää keskilinjan, jos ehtii liian pitkälle eikä näe minua. Yhdessä treenissä takapistoja (voimakas tuuli takaa) eikä tykkää, jos pistoja uusitaan samasta paikasta. Jumpittelee tuossa. Yhdessä treenissä hidasteli rullan tuonnissa.
Kaikki riippuu nyt omasta pelisilmästäni, koira toimii...

Tottikset
Viis kpl kenttäkäyntejä, pihassa perusasentotreeniä. Kisamaisia kaksi kpl.
Hyvää: perusasennot parantumaan päin, seuraaminen vähän parempaa.
Parannettavaa: paljon. Erityisesti omat kapulanheittoni ovat huonompia kuin ikinä, johtuen sekä uudesta kapulasta että oikean käden peukalon kipeytymisestä.Koska heitän kapulan ihan mihin sattuu, His on kiertänyt esteen takaisin liian monta kertaa. Ja kaksikiloista en nyt saa heitettyä viittä metriä pitemmälle eikä sillä saa aikaan näyttävää palautusta sitten millään.
Eteenmenoa en ole uskaltanut ottaa kertaakaan...
Kysymysmerkki.

Esineruudut
Kolme kappaletta, yksi täysin kisamainen, mutta neljä esinettä. Takaosa hakkuuaukeaa. Aivan loistava.
Hyvää: lähes kaikki.

On tottisteltu(kin). Ja saatiin SE

 

Yhteinen suunta. Hiski ja tehokas tottishäirikkö Piitu-beagle

Tottista, nih
Kotipihassa naksuttelua aamuin illoin AHKERASTI hyvistä perusasennoista ja lähdöistä, nyt jo muutama pitempikin pätkä "altapois"-taktiikalla. Ruokakupille (taka)palkkailua aamuin illoin.
Myös eteentuloista sivullesiirtymisiä ihan käsiavuin, kun paikka tuntuu erityisesti tuossa hukkuvan. Sama kapulan kanssa. Muutama hyppykin jopa on otettu.
Pidemmistä seuraamispätkistä usemmiten superhyperpalkka eli uiminen.
Lempäälän Kirkkojärven rannan nurtsilla seuraamista ja kapulan luovutuksia. Palkkana taas lopuksi uiminen. Kivasti män.
Toijalan kentällä ensin ilmot Kiton kanssa, lähtöjä ja pyörimistä, yksi hiukan pidempi pätkä. Siirtymäpalkkausta, noudot.
Toisessa erässä vain jäävät nopeasti palkaten.
Niihamassa kisamaisesti.  Koko seuruukuvio palkatta, palkka vasta istumisen valmistelevasta. Sitä samaa: keulimista, keulimista, poikkeilin pois alta, tuntui vähän siitä aina paranevan. Ja prrrk, vajaita perusasentoja jokapäiväisestä hinkutuksesta huolimatta. Hienot noudot. EI eteenmenoa, jonka luuli tulevan hähää, ei pystynyt edes istumaan perusasentoon. Otin vain valmistelevan osuuden ja käännöksen takaisin ja siitä palkan.
Esineruutu
Sekoiltiin oikein huolella ruudun tekemisen kanssa treenikavereiden kanssa ja tehtiin lopuksi kokoaan uuteen paikkaan. Ei täysleveä.
Hiskille viisi esinettä kaistalehakuina. Ei vaikeuksia.

Haut
Savontie.  Hiipparille kahdeksan maalimiestä, kummallakin puolella mm siirtyi. Seitsemän ekaa suorapalkoin, kuusi ruokaa, yksi pallo: Viimeiselle näyttö + superpalkat. Yksi ääniavulla, muut valmiina. Vihelsin  pois, paitsi viimeisellä hallinta.
Ideana oli vahvistaa suoria pistoja, kun tyhjiä on tullut hinkattua melkoisesti. Lisäksi alleviivasin naksulla sivulle tuloa, joka on ollut varsinkin kisoissa välillä vähän nihkeää. Rauhoittaa vähän muutenkin sitä korkeelta ja kovaa-menoa.
Alkajaisiksi sain heti ampparipesällisen kimppuuni, onneksi vain yksi tuikkasi käsivarteen.
His oli taas niin mussukka :)
Pitkänkalliontie.Ja täälllä saatiin sitten  SE. Tai tässä tapauksessa itse asiassa NE. Nimittäin valeilmaisu(t). Hiskin elämän ekat. Jeeee, kiva ässämmiin on neljä viikkoa!
Ei vaiskaan: ihan loistavaa saada tämä vihdoinkin treeneissä esiin!
Eli näin se meni: Marja-Leena oli tuonut (KIITOS!) kotamaisen vaneripiilon, joka meillä on ollut viimeksi talvella. Se oli vasemmalla keskilinjan alusta noin 30 metriä, noin 30 metrin syvyydessä. Mm oli samassa piilossa kuin viime viikolla, kulmassa, ojassa levyn alla.  Mm kiersi piiloon tien kautta.
Hiski lähti suoraan, kaarsi 30 metrin kohdalla kotapiilolle, nappasi rullan ja toi. OMG! Lähetin uudestaan suoraan, sama juttu. Toistui yhteensä neljä kertaa...Vasta viidennellä meni kulmaan ja otti rullan sieltä.
Joka kerta His toi kodalta rullan silmät loistaen, ja killitti rulla suussa minua sen näköisenä, että "Jumankekka vähänkö oon hyvä ja etkö sä mamma nyt tosiaan näe, mikä mulla on?". Ei pienintäkään epävarmuutta tai paineistumista. Ja yhtä iloisesti ja vauhdikkaasti lähti joka kerta uudestaan pistolle. Kun tultiin maalimieheltä, käytiin sitten yhdessä katsomassa sitä kotaa ja olihan Hiski aika hölmistyneen näköinen. Piilo oli kaiken lisäksi raollaan, joten jos poika olisi suvainnut kiertää piilon, kuten sille on irtorullatreenissä opetettu, se olisi jopa nähnyt, ettei se ollut asuttu.
Luultavasti on tultu siihen pisteeseen, että Hiski on yksinkertaisesti jo liian itsevarma. Lisäksi se oli aikamoisen "liipasinherkässä" tilassa, kun se oli just pörhistellyt autokoirille enkä ollut antanut sille purua. Silloin se ottaa herkästi jotain suuhunsa. Tulihan tuokin testattua.
Joka tapauksessa nyt piilosulkeisia niin, että paukkuu. Piilotreenejähän on kyllä tehtykin aika paljon, mutta ei aivan viime aikoina.
Muu treeni oli aivan bueno: 300 metrin rata, neljä maalimiestä. Hiski teki hyvät tyhjät pistot eikä jaksamisessa ollut pienintäkään ongelmaa, vaikka ilma oli aika painostava. Pari ei ihan täydellistä pistoa jätin korjaamatta tuon ilmaisuhärdellin takia. En halunnut yhtään enempää säätöä, että jää hyvä fiilis. Kolmella ekalla ruokapalkka runsaan nesteen kera, vain vikalla lelut. Tämä lienee lämpimällä säällä hyvä systeemi eikä näytä Hiskin virettä laskevan.Vikalla palkka hallinnan jälkeen. Muille hetsaus.
 Treenit oli kaikenkaikkiaankin aika mielenkiintoiset - sattui vaikka mitä. Mutta erittäin opettavaiset ja hauskat, vaikka pois lähdettiin vasta puoli kymmenen aikaan. On haku sittenkin vaan niin  kivaa, aina tulee jotain uutta pähkäiltävää. Eikä vain omasta koirasta.
Voi olla, että muutaman viikon kuluttua taas olen tästä taas ihan eri mieltä...

Ja esineruutu vielä: 27 astetta mittarissa, mutta ei armoa. tallasin koko ruudun,, mutta vain sivurajat. Kolme esinettä oikealle kaistalle, sitten yksi keskikaistalle taakse ja yksi keskelle vasemmalle kaistalle. Osa vaikeita esineitä ja vaikeissa paikoissa. Hiski sai tehdä tosissaan töitä niiden kolmen kanssa, jotka olivat syvällä mustikkavarpujen seassa. Pitää muistaa tämä.

Huhhuhhellettä

Hakua jälleen.
Savontiellä Hiskille 250 metrin rata, neljä maalihenkeä. Emmä nyt oikein muista muuta kuin että meni aika hyvin: viimeisen mm:n päästin nostamaan kylläkin aika kaukaa ja lisäksi paahtoi melkein koko matkan keskilinjaa pitkin (ehkä 75 metriä), kun sai hajun.Ai niin ja yksi oli ihan lähellä keskilinjaa ja nosti hienosti pistolta palatessaan. Tyhjät kulmat. Jaksoi hyvin, vaikka oli kuuma, leikkikin jopa kiihkeästi.
Tyhjiä melkoinen pläjäys, muistaakseni oioin vain yhden.
Toinen haku 30 asteen helteessä, saunamaiset olosuhteet ja pirusti paarmoja, hirvitti jo mennessä. Uusi paikka. Maalimiehet kulmissa, oikea kallion takana häkkipiilossa, ei ongelmia. Vasen mm ojassa, kuusen alla ja hyvin peitettynä muutenkin. Teki kulmaan aika hyvän piston, mutta ei saanut hajua. Aijai. Uusi lähetys.
Sitten oli tyhjiä jotain viitisen kappaletta, joista viimeisellä poika alkoi selvästi uuvahtaa ja haistoi myös jonkin riistaeläimen, söi ruohoa ja kusaisikin siinä, mistä tuli kyllä palautetta. Sain kuitenkin  tekemään vielä yhden hyvän piston ja sai palkaksi nostaa toiselta puolelta mm:n.
Hirveän kuumissaan His kyllä oli eikä pystynyt edes kunnolla syömään. Melkein jo  eläinrääkkäystä  :(
Tottikset edelleen kotipihaosastoa ja sielläkin vain lähtöjä, lähtöjä, peruasentoja, perusasentoja. Kai kerran olen ottanut noudon ja kerran hypyn. Beaglestä on saatu kyllä aika mahtavat häiriöt. Kerran käytiin Viinikanpuistossa vähän yrittelemässä tottista ja His oli ihmeen vaisu, joten lopetettiin aika lyhyeen.
Ja yksi esineruutu, helteessä sekin. Kaistalehakuna, ensin kolme oikealla, kaksi vaikeaa ja yksi sikavaikea.
Sitten keskelle keskelle ja vasemmalle kaistalle eteen ja taakse. Normaalit esineet, normaalit paikat.
Kaikki vaikeuksitta. 

Haut ja peeaat

Helsinginkeikan jälkeen Savontiellä palauttava hakutreeni: ääniavuilla kolme ukkoa +näytöt, maalimiehet hetsasivat.
Toinen hakutreeni Savontiellä kolmeen pekkaan Saran ja Marja-Leenan kanssa: oikealla kulmassa ukko valmiina, siirtyi. Radan lopussa - vajaa 200 metriä - ukko valmiina kuopassa hyvin peitettynä.
Tallaamaton alue  ei näyttänyt haittaavan yhtään.
Ekalla ukolla ei palkkaa, muut hetsasivat.
Hyvä tyhjä vasempaan kulmaan. Yritin laskea askeleita, noin 50 aina siirtymään, mutta se on kyllä vaikeeta, kun pitää tsekata niin montaa muutakin asiaa samalla. Pillillä pois, ei tullut itse. Ei löytänyt ekalla pistolla siirtynyttä, aijai, vaan tarvitsi uuden lähetyksen. Tyhjät pistot - yhtä lukuunottamatta - hyviä. Tätä korjasin pariinkin otteeseen.
Palkkasin kahdesta hyvästä tyhjästä.
Viimeinen mm  ok ja näyttö ok.
Hakutreeni 3. kaksi maalimiestä, noin 200 metrin rata. Eka mm vasemmalla noin 100 metrissä, toinen oikealla lopussa. Tallaamaton alue.
Tyhjiä erinäinen määrä, kahta pistoa korjasin saattamalla useampaankin kertaan ja yksi takapistokin oli pitkästä aikaa. Ei ihan parasta Hiskiä.
1. Ongelmat kaikissa treeneissä: ohjaajan siirtyminen sopivasti: ilman pilliä menee liian kauas, minun on juostava keskipinjalla pysyäkseni perässä. 2. Jos pisto joudutaan uusimaan useamman kerran, ei tahdo tulla sivulle, menee hannaamiseksi.
Nyt pitää miettiä erittäin tarkkaan, mitä teen näitten kanssa.
Esineruutu
Haun jälkeen joku kerta.  Viisi esinettä/kaistalehaku: ensin oikealla yksi edessä, yksi takana, sitten keskellä yksi keskellä ja vasemmalla yksi keskellä, yksi takana.
No problem, hienosti nousivat kaikki.
Tottis
Noooo, mitähän tästä ny sanois...On hajalla taas koko seuraamipaketti. Nokialla oli kisamainen treeni, jossa todettiin se, minkä tiesinkin: seuraamisen paikka on liian edessä ja pa:t ihan paskat. En jaksanut itse oikein keskittyä.
Perusasennot ja paikka on siis olleet ainoat asiat, mitä ollaan talvella treenattu, kivakiva ja kyllä kannatti.
Niinpä olen pitkästä aikaa treenannutkin tokoa, eli tein Hiipparille takapihalle tokoruudun. Rentouttaa sekä koiraa että ohjaajaa, kun saa vaan humputella ilman mitään  paineita. Merkille lähetyksiä olen ottanut niin, että lähden kokonaan alta pois, jos ei istu kunnolla eikä pidä kontaktia.
Ja ihan imuttamalla on nyt otettu paikallaan pyörimistä + naksuttelua oikeasta paikasta, ei mitään käskyä. Ja lähtöjä, lähtöjä, lähtöjä. Ja mietin taas käskysanan vaihtamista...Hähää, ei enää pöhöä, vaan joku ihan tavallinen, mitäs siitä sanotte sananviilaajat? Eipä siis voitaisi olla enempää lähtöruudussa jälleen. Laskin, että joka päivä pitäisi saada noin 50 perusasentotoistoa vähintään.
Mitään muuta tottista ei sitten olekaan treenattu, ei noutoja, ei jääviä, ei hyppyä eikä varsinkään - yäk - eteenmenoa.
Häiriötreeniä on ollut paljon, kun mukulat potkii palloa ynnä muuta ja beagle ryysii jaloissa ja sotkee koko ajan.

Rankka reissu

Olihan melkoisen rankka - ja lopussa vähän dramaattinenkin - pääkaupunkikeikka. Ja taas olen touhunnut vahvasti mukavuusalueeni ulkopuolella, eli kisannut helteessä.
Hiskin kanssa SBCAK:n yhdistysmestiksissä, lajina vaihteeksi haku.
Käytin ensimmäistä kertaa navigaattoria eikä Hesan runsaskaistainen tiestö ole ehkä se paras paikka tuon opetteluun. Noh, Takkatie löytyi, mutta tarkempaa osoitetta ei ollut eikä mitään opasteita, joten pyörin sitten siellä Vermon nurkilla parikymmentä minsaa. Onneksi aikaa oli hyvin.
Kisakeskus oli Talin frisbeegolfkentän vieressä ja pitää ihan erikseen mainita, että oli aika mielenkiintoista, kun ei ollut minkäänlaista toilettia mailla eikä halmeilla. Eikä edes metsää, vain puistoa...
Mutta asiaan. Maastot ensin, matkaa ehkä 30 kilsaa. Hakukoiria oli yhteensä seitsemän, Hiski neljäntenä suoritusvuorossa, sopivasti keskipäivän jälkeen, pahimmassa paahteessa. Hakurata oli lähes puuttoman kallion päällä, kuinkas muuten. Oli ihan h:n kuuma. Päätin taas etukäteen, että turhaan en pistota. Alkoi hyvin: His teki nätit kulmat ja eka ukko nousi vasemman kulman läheltä. Sadan metrin jälkeen päästin Hiskin liian pitkälle, mistä seurasi se, että se oli ylittänyt keskilinjan, haistanut ukon vasemmalla noin 150 metrissä (50 metrin syvyydessä...), näin vilaukselta, kun se meni rulla suussa kaukana edessäpäin ja etsi minua (opetettu tuomaan hienosti rullaa eteenpäin...). Sitten kun ei löytänyt minua, tuli lopulta ilman rullaa. Nyt tiesin lähettää vasemmalle, tuli uudestaan oikeaan kohtaan ja mentiin näytölle. Huh.
Oikeastaan oli oikein hyvä, ettei löytänyt minua ja saanut palkaksi omatoimisuudestaan nostaa ukkoa.
Loppu oli peruskauraa: viimeinen ukko oli 300 metrissä oikealla ihan tapissa. Näytölle vienti oli tooosi hidas.
Pisteitä meni ihan aiheellisesti siitä keskilinjan ylityksestä ja viimeisestä ilmaisusta. Eli 159, mihin olin erittäin tyytyväinen.
Kaiken kukkuraksi lähdimme hausta poistuessamme väärää polkua ja talsimme suorituksen päälle semmosen balttiarallaa 2-3 kilsan ylimääräisen lenkin.
Ukot oli muuten hauskasti sijoitettu ihan samalla tavoin kuin Saarijärvellä: kaksi vasemmalla ja yksi oikealla.
Vain kaksi koiraa seitsemästä sai hakuradalta  tuloksen.
Haun jälkeen ajettiin esineruutupaikan parkkikselle, jossa ei ollut varjon häivääkään missään. Odottelimme siellä yli kaksi tuntia ja yritin viilennellä koiraa parhaani mukaan. Oman huoltoni unohdin kokonaan.
Esineruutu oli taas loistelias: kolme esinettä alle kolmessa minuutissa. Ruutu ei ollut helppo: His oli ainoa koira, joka ek- ja hakukoirista toi kaikki kolme esinettä. Yksi esine oli edessä kaatuneen juurakon päällä. Senkin His tarkensi hienosti. Ruutu oli ihanan varjoisassa oikeassa metsässä.
30 pistettä tuosta.

Sitten ajettiin talla pohjassa tottikseen sinne Talin kentälle.
Kun päästiin paikalle, tuomari ja henkilöryhmä jo odottivat. Jouduin repäisemään koiran suoraan autosta, mitä inhoan enkä ehtinyt itse juoda tai mitään.
His ensin paikallamakuuseen. Suojelupiilon takana ei ollut tuolia ja minua alkoi pyörryttää jo siellä. Yritin välillä nojata ja olla kyykyssä.
Seuruusta ei ole ihan tarkkaa mielikuvaa. Muistan hämärästi, että jossain vaiheessa kuulin tuomarin sanovan: "käännös oikeaan". Olin kävellyt suoraan takaisinpäin ties kuinka pitkälle. En yhtään muista, teinkö nopeudenvaihdokset tms. Koira haahuili jossain metrin päässä ihan ihmeissään. Henkilöryhmästäkään mulla ei ole mitään käsitystä.
Jossain  vaiheessa vaan ajattelin, etten kyllä keskeytä, kun maasto meni niin hyvin. Jäävissä olin jo vähän paremmin  tajuissani, mutta tein aivan liian lyhyet valmistelevat osuudet ja Hiskin perusasennot olivat ihan peestä. Mutta loppuun päästiin Hiskin hyvän vireen ansiosta. Noudot olivat aivan upeita, sen pystyin noteeraamaan. Metrisen kanssa (pystylaudoitus) oli jälkikoirilla ollut vaikeuksia, Hiskillä ei. Tosi ilmava hyppy.
Pisteitä 86.
Tuomari (Eeva Linnala) oli tosi pätevä. Hän oli tietysti ihmeissään ohjaajan toiminnasta, mutta oli niitä harvoja tuomareita. jotka ovat osanneet tulkita Hiskin käytöksen mielestäni nappiin. Eli hän kiitteli kovasti koiran energisyyttä ja vietikkyyttä. Antoi palautetta aivan pienistäkin asioista ja kiinnitti huomiota mm siirtymiin, joista tuomari eivät viimeaikaisissa kokeissa juuri ole puhuneet.
Tottiksen jälkeen istuin puoliksi tajuttomana varjossa autossa melkein kisan loppuun asti Joku ihana sielu antoi jotain palautusjuomaa.
Eli ohjaajan "kohtaus" kentällä oli luultavasti näiden summa: vähäuninen yö, liian vähän juomista ja suoloja helteessä ja hikoilussa, alhainen  verenpaine ja jännitys yhdessä.
Loppujen lopuksi Hiskistä kuitenkin leipoutui haun yhdistysmestari 2013 :) Viime vuonna mestaruus tuli EK:sta.
Kolmas peräkkäinen kisaviikonloppu takana. Eiköhän tää riitä.

Vaihteeksi jälkeä

Jostain käsittämättömästä syystä löysin itseni ja Hiskin Kyröskoskelta JK3-kisasta. Jälkiä on tehty tänä keväänä tasan kolme kappaletta, pisin 600 metriä. Yksi vieraan tekemä jälki, peräti 300-metrinen.
Janoja on tehty muutama ja ne ovat enemmän tai vähemmän vituralleen.
Siihen nähden Hiskin  tulos oli aivan loistava: vain yksi välikeppi jäi, ilmeisesti toiseksi viimeinen. Maasto oli mahtavaa, mutta rutikuivaa, yli puolet jäljestä kulki täysin varjottomassa paistinpannussa. Olin itse pyörtyä ja kilometrin kohdalla His alkoi läähättää ja jäljesti ihan kuono ilmassa, näytti siltä, ettei sillä oikein henki kulkenut. Olin jo ihan varma, että lopettaa kokonaan. Mutta ei, loppuun asti taisteli hän.
Jälki lähti janalta ihan tapista. Alussa oli jokin väärä jälki, joka teki Hiskin jatkamisen vähän epävarmaksi. Pisteitä kuitenkin 39.
Esineruutu oli älyttömän helppo: Hiskiltä meni 1,5 minuuttia. Kuulemma päivän paras suoritus. Lisäksi Hiski toimi juuri niin kuin on treenattu, kaistaleperiaatteella.
Aijuu, se tottis. Oli ensimmäisenä  päivän ohjelmistossa. Taas ensimmäisenä suorittamassa ja se keleen keuliminen iski heti taas päälle. Mian mielestä seuraaminen oli sitten taas välillä liian tiivistä. Hmm, enpä tiedä. Mutta tästä aiheellisesti vain hyvä.
Ja sama juttu kaikissa valmistelevissa. Ja kas kummaa: vinot loppuperusasennot olivat taas löytyneet. Kauhistus oli se, että His kuulemma VÄISTI, kun heitin kaksikiloista ja siitä saatiin vain hyvä, mitä ei ole tapahtunut koskaan ennen. Tämä nyt tehotarkkailuun.
Pisteitä 92. Tähän en voi olla tyytyväinen, koska His pystyy paljon parempaan.
Yhteispisteet niukka ykköstulos 271. ja koirakoita oli mukana 19 kappaletta. Hui ja Hanna voittivat hienosti, onnea!