Häirintää

Pakkaset hyhmettivät totaalisesti kaiken, myös treenihalut. Alle -15 asteen kylmyys ei sovi meikäläiselle.
Yhteinen nimittäjä niille treeneille, joita on tehty, on häirintä.
Hakutreeneissähän on harjoiteltu jo useampaan kertaan sitä, että ääni tulee vasemmalta, mutta His lähetetään oikealle. Ja päinvastoin. Se ehti jo tajuta kupletin juonen, joten siirryimme seuraavalle asteelle: häirintä-ääni tulee samalta puolelta keskilinjaa. Tätä varmaan saadaankin nyt hinkata tovi.
Sara huusi Hiskiä ensin oikealla puolella, lähellä keskilinjaa, noin 50 metrin päässä, juuri ennen lähetystä. Lähetin Hiskin oikeaan kulmaan, se eteni aivan viivasuoraan kohti kulmaukkoa, mutta kääntyikin viime hetkellä ääntä kohti. Ehdin nähdä sen vilahtavan puiden takana, näkyvyys ei ollut tässä kovin hyvä. Ehti melkein Saralle asti, Saralla oli radiopuhelin ja sanoi koiran tulevan. Käskin nousta ylös ja lähteä pois ja vihelsin koiran takaisin. Uusi lähetys kulmaan.
Ensimmäisellä kerralla His oli mennyt ihan vierestä - joko ei nenä ollut ollenkaan auki tai sitten ääni oli vain vastustamattoman vahva ärsyke.
Toiselle puolelle eteni taas 20-30 metriä suoraan kulmaan päin ja sitten aikoi oikaista ääntä kohti. Huusin pois ja lähetin uudestaan, nyt meni suoraan kulmaan, mutta teki kummallisen liikkeen, kävi kulmassa, mutta lähtikin etenemään ja palasi takaisin. Ilmeisesti pienessä bc-päässä kävi kova raksutus, mitä pitäisi tehdä, eli iski epävarmuus.
Lopuksi sai vielä nostaa molemmat ääni-maalimiehet, mutta ilman ääniapua.
Koville ottaa tämä ääniärsykkeistä pois opettaminen. Ne tuntuvat menevän jopa haju- ja näköhavaintojenkin edelle...

Sunnuntaiaamuna sitten  kävimme katsomassa Viialan uutta treenihallia, jota oli tajuttoman vaikea löytää. Se oli toooosi pieni, mutta ei agilitytelineitten siirtelyä ;)
Saara ja Marko olivat paikalla ja sain heiltä mahtavaa apua ja neuvoja seuraamiseen.
Teemana häirintä, eli molemmat tekivät kaikkensa häiritäkseen Hiskiä. Lopuksi haettiin Untokin avuksi haukkumaan.
Alku oli huono, mutta His paransi kuin sika juoksuaan. Olin jo ihan tyytyväinen, paitsi siihen, että paikka on liian edessä. Mutta kestän sen, jos asenne pysyy tommosena! Sain taas aiheelliset pyyhkeet siitä, etten ole tarpeeksi skarppina.
Kiitos Saara ja Marko!
Maanantaiaamuna vielä Jaanan ja Kallen kanssa SDP:llä. Tehtiin kaikkea kivaa(kin): ruutuunmenoja hypyn kautta ja ruudussa kaukoja, kiipeämistä, putkeenmenoa ja opeteltiin pöydälle menemistä, ihan muuten vaan. Siinä sivussa sitten vähän seuraamista, kapulaa>fokus palautuksen nopeuttamisessa ja muutama luoksetulo.
Kivaa ja rentoa.

Sunnuntaina 2.2. haun härintätreenit jatkuivat. Ei toi bc ihan tyhmä ole: tällä kertaa se vain  vilkaisi äänen suuntaan sen näköisenä, että "mä tiedän tän jutun, en mene halpaan". Eikä mennyt. Suoraan sinkosi lähetettyyn suuntaan hän, joskin vasen kulma tuotti vähän vaikeuksi, tuulen suunnasta ja ylisyvyydestä johtuen ilmeisesti. Kolmonen jätettiin tyhjäksi ja sen piston jouduin uusimaan, kun jäi matalaksi. Muuten ei erikoista.
Pitänee vain lisätä häiröiitä: seuraavaksi laitetaan porukkaa menemään alueelle niin, että His näkee ja huutelemaan samalla...

Tilinpäätös

Hiski, Onnellinen Ykkönen edelleen. Iloinen ja terve koiranpoika on saanut viettää koiranelämää Hiishollin pihassa ja juosta paljon vapaana metsässä.

-----------------------------------------------------------------------------

On tässä ihmeellisessä "talvi"säässä treenattukin, enimmäkseen hakua jostain kumman syystä, mutta ei siinä mitään ihmeempää. Kiusattu on erinäisin häiriöin Hiskiparkaa, ajatuksena siedättää pois kaikista mahdollisista avuista/häiriöistä niin, että johtotähtenä pienessä luisessa päässä olisi aina kirkkaana: eikun tuonne, aina vain sinne minne mamma näyttää, vaikka mikä olisi! Se kannattaa aina! Joojoo... Mutta Hiski kestää (ja ohjaajan  virheitä) hinkkaamista ja hiomista loputtomiin, se on varsinainen sissi.
-----------------------------------------------------------------------------
Vuosi 2013 on Hiskin kanssa ollut yksiselitteisesti ollut hakuvuosi. Jälkiä on ajettu keväällä noin viisi ja syksyllä ehkä kymmenkunta kaikkiaan ja ne ovat olleet aika mainioita. Koko kauden aikana Hiskiltä on jäänyt jäljelle kolme keppiä. Takajälkiä hyvin vähän.
Eekoota ei olla treenattu oikeastaan yhtään, paria tarkkuusruutua lukuunottamatta. Ja pudotetun esineen otimme männä viikolla ensimmäisen kerran 1,5 vuoteen eikä Hiskillä ollut mitään vaikeuksia.
Myös toko on ollut melkein kokonaan tauolla. Jotain tokoa muistuttavaa on silloin tällöin tehty ihan vaan hupailuna.
-------------------------------------------------------------
Vuosi oli Hiskin "uralla" itkettävän upea. Urheilupuolesta jäi mahtavat muistot sekä treeneistä että kisoista. Kiitos taas, treenikaverit! Kävimme yhteensä neljässä hakukokeessa, joista kaikista tuli ykköstulos sekä yhdessä jälkikokeessa, josta myös ykköstulos.
Vuoden huipputapaus oli tietenkin  haun SM-hopea ja SM-joukkuekulta. Lisäksi napsahti haun yhdistysmestaruus.
Onhan noissa yhdelle vuodelle enemmän kuin riittävästi.

Ensi vuoden tavoitteena olisi hyvä SM-tulos taas (jos kisat nyt joku järjestää). Lajina on edelleen haku, koska meillä olisi automaattisesti paikka NOM-joukkueessa, haussa.

Sitten tekisikin jo mieli suunnata muihin lajeihin. Viesti kiinnostaisi edelleen, mutta toista ohjaajaa voi olla vaikea motivoida vakituisesti treenaamaan.

Heta vanhenee. Se nukkuu paljon ja liikkuu aika kankeasti. Koitan pitää sen olon niin mukavana kuin suinkin mahdollista. On myös oikeinkin hyviä päiviä, jolloin se haluaa painia Hiskin kanssa ja on muutenkin kuin pikku pentu. Onneksi on iso piha, jossa se saa kulkea ja haukkua sen verran kuin kunto sallii. Eikä pahoja rappusia tms sisälle.

Molemmat koirat ovat kuitenkin olleet terveitä, eläinlääkäriä ei meillä juuri ole tarvittu. Se on asia, josta on syytä olla kiitollinen. Ja jokainen päivä noitten karvakamujen kanssa on ylimalkaan kivaa. Arki sujuu eikä ole koskaan tylsää hetkeä. Enempää ei voisi toivoa.  

Heta ulkoilee sen, minkä jaksaa. Saa nähdä, vieläkö saamme pitää Hetaliinin vielä tämänkin vuoden

Taas kulki

Pitäähän tämä nyt vielä kirjata, jos vaikka jää vuoden viimeiseksi hakutreeniksi.
Eli: nyt se taas sujui. Vaikka koitettiin saada Hiski menemään lańkaan, ei mennyt. Tuuli kävi oikealta, tallattiin vain se puoli - hyvin. Siellä ei ollut yhtään maalimiestä, vaan ensimmäinen vasemmassa kulmassa, ylisyvällä. Saija ja Paula kävivät möykkäämässä ja puhumassa puhelimiin oikeessa takakulmassa noin sadassa metrissä niin, että His kuuli, sitten tulivat pois, sitä ei Hiskille näytetty.
Lähetys ensin oikealle tyhjään kulmaan, bueno. Sitten vasemmalle ja taas hyvin. Ei yrittänyt karata mihinkään. Sitten paukuteltiin rataa, kerran taisin uusia matalan piston oikealla. Muuten hyvin, tuli itse poiskin suht kapeilta pistoilta. Lopuksi heitettiin maalimies vasemmalle ja sinne näyttö.
Nyt jäi kiva fiilis.

Oho :) ja oho:(

Saija polki Hiskille sorakuopalle jäljen - pituutta en osaa sanoa - kulmaa, kulman jälkeen, kolme keppiä.
Taas lähestyimme jälkeä ilman mitään lähetyksiä ja voi jössess, mikä jäljennosto. His melkein kierähti ilmassa.
Jälkeä ajoi kuin juna, aivan eri moodissa kuin silloin, kun poljin itse jäljen tuohon samaan paikkaan. Kepit nosti riemukkaasti.
Aika hienoa :) taidan jatkaa jälkikautta, vaikka tulisi luntakin.

Esineruutukaistalekin tehtiin ja siinä kolme esinettä. Hiski oli taas pro.

Ja sitten huonoihin uutisiin, eli hakuun. Tapahtui tänään treeneissä, että lähetin Hiskin oikeaan etukulmaan jossa oli kaksi (2!!!) ukkoa peräkkäin, toinen noin 40 metrissä, toinen ylisyvällä jossain 60 metrissä.
His lähti oikein hyvin, suoraan ja syvälle - ja häipyi näkyvistä. Luulin, että siellä se leikki maamiehan kanssa, joka on kai vaan unohtanut ilmottaa, että koira tuli - suorapalkkaus, kun oli määrä olla.
Minuutin päästä Hiski tulee rulla suussa. WHAT?  Laitoin kuitenkin liinan kiinni ja lähdetään kohti kulmaa - Hiski harvinaisen epävarman oloisesti. Kääntyikin sitten jyrkästi vasemmalle ja alkoi viedä keskilinjan yli toisella puolelle. Keskilinjalta Virva sitten kuuluttikin, että koira on käynyt maalimiehellä siellä. Saija oli 100 metrissä vasemmassa takakulmassa, ylisyvällä...
Kiroilin ikävästi koko matkan piilolle, tunnustan.
Potutttaa niin, ettei tosikaan. Haku :(

Hähää 2

Sarjassamme bc-poikaraukan kiusaamistarinoita, osa nro 2, tällä kertaa vuorossa haku.
Olimme Saran kanssa kaksistaan liikenteessä ja tallasimme silti reippaasti 100 metrin alueen uuteen maastoon. Ensin Sara oli piilossa vasemmassa takakulmassa - ei tuulen puolella - ja lähdin pistottamaan Hiskiä tyhjälle alueelle. Kulmat hyvin, sitten ei oikein haluja upota seuraavalle oikealle, meni kuitenkin ja neljännellä pistolla nostikin Saran. Turha huudella perään luultavasti haistoi ukon jo siinä kolmannella pistolla.

Jäi sen verran nyppimään nuo turhan vähiin jääneet tyhjät, että otin vielä lopuksi pistosulkeiset samassa paikassa. Mutta aloitin loppupäästä, mikä olikin paha rasti: His teki kyllä tarpeeksi syvän ja suoran piston joka lähetyksellä - mutta kääntyi aina taaksepäin, eli samaan suuntaan, mihin oli kääntynyt ensimmäisellä kerralla, kun aloitettiin toisesta päästä rataa. Huomasin saman ilmiön jo talvella kenttätreeneissä: kun rata käännettiin, His ei pysty enää etenemään oikeaan suuntaan, vaan kääntyy "vanhasta muistista" taaksepäin .
Niinpä sitten vein Hiskin aika monta kertaa ihan takarajalle, jossa käännyttiin yhdessä eteenpäin keskilinjan suuntaisesti, jätin sankarin istumaan sinne ja vihelsin  keskilinjalle. Onhan tämä ehkä pikkasen epäreilua, kun oikein vartavasten tehdään homma mahdollisimman vaikeaksi, mutta toivottavasti myös opettavaista.
Muuten on melko verratonta, että nykyään pystyn treenaamaan erikseen pelkkiä pistoja ilman ainoatakaan maalimiestä!
Olihan tässä välissä sitten semmonen viihdetreenikin: kolme maalimiestä suoraan edessä ja suorapalkat.
---------------------------------------------------------------------------------
Yksi täysimittainen esineruutu+yhdeksän esinettä kaistalehakuna kaatosateessa myös onnistuneesti suoritettu. Yksi pieni kankaanpalanen tarttui puunrunkoon ja siinä olikin herralla vähän pähkimistä.
Saran kanssa teimme ruudun kaisteleen, jossa His joutui etsimään etuesinettä ihan tosissaan.

Hähää!

Sainpas tehtyä Hiskille tarpeeksi vaikean jäljen. Sorakuopalle nimittäin.
Pituutta ei ollut kuin 250 metriä, monta kulmaa, kaksi keppiä ja kaksi esinettä, yksi (melkein) paluuperä.
Poitsu nosti jäljen henkseleitä paukutellen - alussa olikin helpompaa, eli vähän sammalta, risuja, pudonneita lehtiä yms. Hiski kuvitteli selvästi, että metsäjälkivauhtia paahtamalla (=mamma juoksee) homma selvitetään tosta vaan, mutta joutuipa nöyrtymään.
Vaahto lensi suupielistäja puuskutusta pukkasi kuin pikkupikkuveturista, kun His jäljeltä pudottuaan koitti nostaa sitä uudestaan vähän joka suunnasta. Vaikein osuus oli selvästi sileä hiekka, sorakohdat meni paremmin. Loppua kohti vauhti alkoi hidastua ja jäljestys oli paljon tarkempaa.
Seuraavaksi teen pitemmän ja vanhemman jäljen samaan paikkaan. Tosi kiva, että on haastetta, se metsäpohja on ainakin nyt näin kosteana liian helppoa Hiskille.

Hakuja, jälkiä ja esineitä. T-juttujakin

Tottista ja temppuratoja jokusen kerran. Kerran on käyty jopa Tamskin tallilla Lilin kanssa. Kiitos! Touhu liippasi vähän tokoa, mutta sisälsi myös mm putken... Edelleenkään ei iske toko-kipinää eikä tulisi mieleenkään ottaa mitään vakituista hallivuoroa. Jotain satunnaisotantaa voisi harrastaa. Joskus vois kokeilla mennä ihan kylmiltään kokeeseen.
Tottiksessa on treenattu eteenmenoja ruualle ynnä häirintää seuruussa ynnä telineitten ohituksia. Pallot-maassa-ei saa vilkuilla-seuruuta laumapalkan kera.
Muutama tasamaanouto uudella systeemillä. Hyvä vauhti nyt.  
Perusasentoja.
----------------------------------------------
Yhteenvetoa hausta.Viitisen treenikertaa kai.

Hyvää:
- motivaatio. Ylimaallinen
- pistot. Menee syvälle ja kaartaa eteenpäin. Tulee hyvin pois ja jopa vierelle lähetettäväksi
- ilmaisut. Bueno. Näissä ei ole ollut mitään huomauttamista.
Huonoa
-pistot: kaartaa liikaa eteenpäin vielä vihellyksen jälkeen, vaikka tulee kyllä
-saattaa mennä keskilinjan yli, ellen ehdi huutaa pois
- kulmat. Jostain syystä ei tahdo mennä riittävän suoraan ensimmäisellä käskyllä, jos ei kulmissa ole ketään. Tämä otetaan ehdottomasti tehotarkkailuun=maalimiehet yliylisyvälle kulmiin.
- ohjaaja :( Tarttis edelleen olla skarpimpi, nopeampi ja ylimalkaan nähdä koira paremmin. Myös seuraava lähetyspaikka pitäisi osata katsoa paremmin. Pitää varmaan ruveta kuivaharjoittelemaan lenkeillä maastonlukua...
Maalimiehet ovat olleet pääsääntöisesti valmiina. Näin jatketaan, sillä tavalla saa parhaiten virheet esiin ja korjattua. Enää ei pelätä virheitä ja Hiski kestää korjaamiset kuin mies.
Paljon tyhjiä.  Myös lähipiiloja.
Ensimmäinen mm on ollut aina palkaton tai palkka on tullut minulta.
--------------------------------------------------------------------
Jälki
Lili yritti tehdä Hiskille tosi vaikeen jäljen, runsas kilsa: takaperin kulkemista, silmukoita yms yms. Kolme keppiä, yksi risukasaan piilotettuna. Ei pienintäkään ongelmaa. Metsäpohja on nyt Hiskille jo liian helppo, seuraavaksi hiekkakuopalle ja/tai asfaltille. Pelastusjälki, ipor? Jotain tavoitteita olisi jäljellä kiva olla, kun se sujuu niin hyvin.
---------------------------------------------------------------------
Esineruudut
Vain kaistaleita, koska treenikamuilla on menossa esineitten tehotreenit kaistelesysteemillä, tekee ihan hyvää Hiskillekin. Yleensä kolme pientä esinettä.  Hyvinhän noi.