 |
| "Kiire. Lennosta vaan tää kapula suuhun." |
 |
| "Eiks jo kohta tule eteenmeno?" |
 |
| "Äipällä on ihan risa hanska..." |
 |
| "Meikäpoika on aika skarppina." |
 |
| Maailman paras Hiski - Onnellinen Ykkönen |
tiistai 30. marraskuuta 2010
Lisää kuvia: PK-piirimestikset Nokialla 26.9.
"Oma? Mikä se on?"
Toko
Kotosalla tunaria toisteltu vaikka kuinka paljon ja joka kerta varmasti oikein. Peruuteltu on myös pitkin ja poikin kämppää, hauskaa. Lisäksi kakeista maasta seisomaan nousua hinkattu. Menee hyvin kaukaakin.
Marjamäen halli, su-ilta. Hiskillä reipas vire. Vain neljä koirakkoa, ei ahdasta. Alkuun leikkiä.
Paikallamakuu. Kurkkiessani näin, että His haisteli jotain.
Tunari. Päätin fiksuna ottaa ihan kisamaisesti, kun Hiskihän osaa tämän niin hyvin. Hah ja hah! His oli ihan pihalla: ei se edes noteerannut kapulariviä, tuijotteli vain Neriä, joka otti hyppyjä ja singahti sitten jonnekin. Sitten alkoi tuoda kapuloita sokkona ilman turhia haisteluita. Otettiin sitten lähempää ja oma erillään muutama kerta ja suht (ei ihan) hyvin.
A-este, jyrkkä. Tämmöinen oli ilmestynyt halliin ja pakkohan sitä oli kokeilla. Hiski oli ihan liekeissä, kun tajusi pääsevänsä esteelle. Hyvinhän toi meni, vaikka heitin kapulan ihan vinoon, vauhtia oli kyllä pelottavan paljon...
Hyppynouto. Jotain 70 senttiä korkea este. Vaikea pidätellä Hiskosta...Ei valittamista.
Tasamaanouto. Vitsin kivaa Hiskistä, jolla nupit ihan kaakossa. Kaikissa noudoissa ihan superhienot edestä sivulle-siirtymät. Tässä on treenaus selvästi tuottanut tulosta.
Seuraaminen. Keuli sikana ilman lelua. Otin muutaman askeleen seuraamista>pysähdys jne. Lisäksi sivulta peruuttamista, josta ei meinannut tulla mitään, kun intoa oli ihan liikaa.
Tunari uudestaan. Vähän parempi.
HUOH, HUOH ja HUOH:
Maanantai-iltana Lilin ja Herin kanssa Tamskin tallilla. Sekavat fiilikset.
Heri otti alkuun vähän tokoa ja Hiskin kanssa tehtiin siinä samalla seuraamista agi-esteiden seassa käännöksineen. Meni ihan superhienosti omasta mielestäni. Hiskillä oli oikein hyvä vire ja iloinen meno.
Ruutu. Tuttu kaava: ensimmäinen lähetys päin seiniä, käynti ruudussa ja sitten alkoi sujua.
Mutta sitten alkoivat ongelmat: Heri ja Lili siirtyivät agiliitoon ja toiselle kentälle alkoi tulla agiharrastajia myös, kaikenlaista meteliä ja muiden koirien haukkumista kuului. Hiski hurjistui täysin: karvat pystyssä, häntä kaarella, vartalo jäykkänä murisi, hyppi ja tuijotteli. Se ei pystynyt tekemään oikeastaan yhtään mitään. Tunari: ei mitään tolkkua. Kaket: ei pystynyt liikahtamaankaan. Ruutu: juoksenteli mutkitellen häntä pystyssä sinne tänne, lasittunut katse koko ajan niissä agiliitäjissä.
Leluun se tarrasi apinan raivolla, tapporavisteli ja ärhenteli. En saanut sitä ottamaan kontaktia edes hetkeksi, namit ei kelvanneet. Laitoin sitten pojan maahan, pidin pienen tauon ja hengitin syvään.
Tauon jälkeen otettiin juoksusta maahanmeno ja juoksusta seisominen. Nämä menivät siedettävästi. Samoin siirtymät eteen, sivulle. Seuraamista sain vielä ihan hyvän pätkän, kun oli lelu kainalossa. Ynnä luoksetulo.
Homma oli pienoiskoossa se, mitä Hiskille tapahtuu kisoissa silloin, kun homma pissii. Ja mikä selittää ne hirveät vaihtelut tottispisteissä. Poika on sentään hyvin hallinnassa, joten ei karkaa eikä käy päälle, mutta käskyjä se ei kunnolla kuule/kuuntele.
Ohitustilanne lenkillä on samanlainen. Toinen koira tulee vastaan: His aloittaa kyttäämisen ja ellen puutu asiaan, räjähtää. Asiaan puuttuminen tarkoittaa, että menen Hiskin eteen, käsken sen istumaan ja pidän istumassa, kunnes tilanne on ohi. Ohituksen jälkeen His on pitkään hurjana ja etsii jotain, mihin saisi purkaa raivonsa: keppiä, hanskaa tms.
His ei raivovireessään pysty keskittymään. Eilen se esim. kyllä purki viettiä saalisleluun, mutta ei se virettä laskenut, päinvastoin. Jotenkin se pitäisi saada patoamaan tuo tila, mutta miten? Poskista nappaamiseen yms puhutteluun se reagoi nostamalla virettään vain lisää. Maahanmeno rauhoittaa. Tein eilen ilmeisesti oikean ratkaisun, kun otin maassamakuun jälkeen vauhdikkaita juttuja, mutta sellaisia, jotka His varmasti osaa ja joista se palkkautuu luonnostaan. Niihin se keskittyi ja poislähtiessä se oli jo huomattavasti viilentynyt.
Mutta joudun varmaan hyväksymään sen, että meidän suoritukset jatkavat vuoristorataa riippuen siitä, millaiset olosuhteet kisapaikalla sattuvat olemaan. Ollaan sentään käyty yli 2,5 vuotta säännöllisesti häiriötreeneissä siedättymässä, eikä ole tapahtunut mainittavaa edistystä parempaan.
Hiskin käytöstä on vaikea ymmärtää. Itse asiassa se ei edes ei ole häijy muille koirille, kun tehdään esim. yhteislenkkejä, varsinkaan, jos toinen koira ymmärtää alistua... Heta kyllä kurmootti sitä pentuna jonkin verran, ja Qonza höyhensi sen kerran oikein kunnolla. Toisaalta Hiskin pullistelu näyttää enemmän dominanssilta kuin aggressiivisuudelta. Enää ei voi vedota siihenkään, että "kun se on niin nuori."
Ja eilen kyllä Hiskin signaaliherkkyys kohdistui kaikkeen muuhun kuin minuun eikä se vaikuttanut pätkääkään ohjaajaherkältä...
Kotosalla tunaria toisteltu vaikka kuinka paljon ja joka kerta varmasti oikein. Peruuteltu on myös pitkin ja poikin kämppää, hauskaa. Lisäksi kakeista maasta seisomaan nousua hinkattu. Menee hyvin kaukaakin.
Marjamäen halli, su-ilta. Hiskillä reipas vire. Vain neljä koirakkoa, ei ahdasta. Alkuun leikkiä.
Paikallamakuu. Kurkkiessani näin, että His haisteli jotain.
Tunari. Päätin fiksuna ottaa ihan kisamaisesti, kun Hiskihän osaa tämän niin hyvin. Hah ja hah! His oli ihan pihalla: ei se edes noteerannut kapulariviä, tuijotteli vain Neriä, joka otti hyppyjä ja singahti sitten jonnekin. Sitten alkoi tuoda kapuloita sokkona ilman turhia haisteluita. Otettiin sitten lähempää ja oma erillään muutama kerta ja suht (ei ihan) hyvin.
A-este, jyrkkä. Tämmöinen oli ilmestynyt halliin ja pakkohan sitä oli kokeilla. Hiski oli ihan liekeissä, kun tajusi pääsevänsä esteelle. Hyvinhän toi meni, vaikka heitin kapulan ihan vinoon, vauhtia oli kyllä pelottavan paljon...
Hyppynouto. Jotain 70 senttiä korkea este. Vaikea pidätellä Hiskosta...Ei valittamista.
Tasamaanouto. Vitsin kivaa Hiskistä, jolla nupit ihan kaakossa. Kaikissa noudoissa ihan superhienot edestä sivulle-siirtymät. Tässä on treenaus selvästi tuottanut tulosta.
Seuraaminen. Keuli sikana ilman lelua. Otin muutaman askeleen seuraamista>pysähdys jne. Lisäksi sivulta peruuttamista, josta ei meinannut tulla mitään, kun intoa oli ihan liikaa.
Tunari uudestaan. Vähän parempi.
HUOH, HUOH ja HUOH:
Maanantai-iltana Lilin ja Herin kanssa Tamskin tallilla. Sekavat fiilikset.
Heri otti alkuun vähän tokoa ja Hiskin kanssa tehtiin siinä samalla seuraamista agi-esteiden seassa käännöksineen. Meni ihan superhienosti omasta mielestäni. Hiskillä oli oikein hyvä vire ja iloinen meno.
Ruutu. Tuttu kaava: ensimmäinen lähetys päin seiniä, käynti ruudussa ja sitten alkoi sujua.
Mutta sitten alkoivat ongelmat: Heri ja Lili siirtyivät agiliitoon ja toiselle kentälle alkoi tulla agiharrastajia myös, kaikenlaista meteliä ja muiden koirien haukkumista kuului. Hiski hurjistui täysin: karvat pystyssä, häntä kaarella, vartalo jäykkänä murisi, hyppi ja tuijotteli. Se ei pystynyt tekemään oikeastaan yhtään mitään. Tunari: ei mitään tolkkua. Kaket: ei pystynyt liikahtamaankaan. Ruutu: juoksenteli mutkitellen häntä pystyssä sinne tänne, lasittunut katse koko ajan niissä agiliitäjissä.
Leluun se tarrasi apinan raivolla, tapporavisteli ja ärhenteli. En saanut sitä ottamaan kontaktia edes hetkeksi, namit ei kelvanneet. Laitoin sitten pojan maahan, pidin pienen tauon ja hengitin syvään.
Tauon jälkeen otettiin juoksusta maahanmeno ja juoksusta seisominen. Nämä menivät siedettävästi. Samoin siirtymät eteen, sivulle. Seuraamista sain vielä ihan hyvän pätkän, kun oli lelu kainalossa. Ynnä luoksetulo.
Homma oli pienoiskoossa se, mitä Hiskille tapahtuu kisoissa silloin, kun homma pissii. Ja mikä selittää ne hirveät vaihtelut tottispisteissä. Poika on sentään hyvin hallinnassa, joten ei karkaa eikä käy päälle, mutta käskyjä se ei kunnolla kuule/kuuntele.
Ohitustilanne lenkillä on samanlainen. Toinen koira tulee vastaan: His aloittaa kyttäämisen ja ellen puutu asiaan, räjähtää. Asiaan puuttuminen tarkoittaa, että menen Hiskin eteen, käsken sen istumaan ja pidän istumassa, kunnes tilanne on ohi. Ohituksen jälkeen His on pitkään hurjana ja etsii jotain, mihin saisi purkaa raivonsa: keppiä, hanskaa tms.
His ei raivovireessään pysty keskittymään. Eilen se esim. kyllä purki viettiä saalisleluun, mutta ei se virettä laskenut, päinvastoin. Jotenkin se pitäisi saada patoamaan tuo tila, mutta miten? Poskista nappaamiseen yms puhutteluun se reagoi nostamalla virettään vain lisää. Maahanmeno rauhoittaa. Tein eilen ilmeisesti oikean ratkaisun, kun otin maassamakuun jälkeen vauhdikkaita juttuja, mutta sellaisia, jotka His varmasti osaa ja joista se palkkautuu luonnostaan. Niihin se keskittyi ja poislähtiessä se oli jo huomattavasti viilentynyt.
Mutta joudun varmaan hyväksymään sen, että meidän suoritukset jatkavat vuoristorataa riippuen siitä, millaiset olosuhteet kisapaikalla sattuvat olemaan. Ollaan sentään käyty yli 2,5 vuotta säännöllisesti häiriötreeneissä siedättymässä, eikä ole tapahtunut mainittavaa edistystä parempaan.
Hiskin käytöstä on vaikea ymmärtää. Itse asiassa se ei edes ei ole häijy muille koirille, kun tehdään esim. yhteislenkkejä, varsinkaan, jos toinen koira ymmärtää alistua... Heta kyllä kurmootti sitä pentuna jonkin verran, ja Qonza höyhensi sen kerran oikein kunnolla. Toisaalta Hiskin pullistelu näyttää enemmän dominanssilta kuin aggressiivisuudelta. Enää ei voi vedota siihenkään, että "kun se on niin nuori."
Ja eilen kyllä Hiskin signaaliherkkyys kohdistui kaikkeen muuhun kuin minuun eikä se vaikuttanut pätkääkään ohjaajaherkältä...
lauantai 27. marraskuuta 2010
Pieni haku
Haku
La-aamuna kirpeässä pakkasessa, poikkeuksellisesti vain kolme koirakkoa. Saatiin silti pari tuntia kulumaan.
Hiskille vain viisi pistoa: Kulma/ukko, kulma/ukko, tyhjä, ukko (ilmaisu), ukko. Kaikki ukot valmiina noin 80 metrissä, ojan takana kaksi kpl. Kaikki litteinä maissa lakanan tms. alla. Eipä tuossa valittamista, tyhjä oli hyvä ja muutenkin pistot ok. Itse olin vaan suht nukuksissa ja unohtelin, mitä mun pitikään tehdä :(
Treenin jälkeen His taas naisseurueessa vapaana lenkille: Maisa, Lilli ja Neri kirmailivat ihanasti.
Heta pääsi tallaamaan. Se on taantunut kolmen kuukauden ikäisen pennun tasolle - pisti päreiksi Hiskin pehmofrisbeen ja oli muutenkin ihan älyvapaa.
La-aamuna kirpeässä pakkasessa, poikkeuksellisesti vain kolme koirakkoa. Saatiin silti pari tuntia kulumaan.
Hiskille vain viisi pistoa: Kulma/ukko, kulma/ukko, tyhjä, ukko (ilmaisu), ukko. Kaikki ukot valmiina noin 80 metrissä, ojan takana kaksi kpl. Kaikki litteinä maissa lakanan tms. alla. Eipä tuossa valittamista, tyhjä oli hyvä ja muutenkin pistot ok. Itse olin vaan suht nukuksissa ja unohtelin, mitä mun pitikään tehdä :(
Treenin jälkeen His taas naisseurueessa vapaana lenkille: Maisa, Lilli ja Neri kirmailivat ihanasti.
Heta pääsi tallaamaan. Se on taantunut kolmen kuukauden ikäisen pennun tasolle - pisti päreiksi Hiskin pehmofrisbeen ja oli muutenkin ihan älyvapaa.
perjantai 26. marraskuuta 2010
Melkein silkkaa tokoa
Ma-pe
Tokoa siellä ja tokoa täällä. Eli ainakin sisällä, kahdessa eri pihassa, Kyötikkälän kentällä, Vuohenojan puistossa ynnä Levekin kentällä Miikun kanssa ja liikkuroimana pe-aamuna.
Tunarit. Vieraatkin joutuvat nykyään lääppimään tunnarikapuloita heti, kun saavat palttoon päältään...Ollaan kokeiltu kaikkia mahdollisia versioita: kasoja/ lähellä piilossa oma + kasoja/oma ei-piilossa. Kellotauluja, joissa paljon kapuloita, oma eri paikoissa. Kapulat rivissä, oma eri paikoissa. Yleensä homma menee niin, että ensimmäisellä lähetyksellä His härkkii muita, olipa systeemi mikä tahansa (ei tartu), mutta tuo oman. Sen jälkeen haistelee rauhallisemmin.
Paitsi: Levekin kentällä ekalla lähetyksellä (kapulat rivissä) nosteli ja pudotteli vääriä, grrr, toi kuitenkin oman. Jotenkin tähän vaan pitäisi saada malttia. Ehkä sitä pikkuhiljaa tulee rutiinin myötä - toivossa eletään. Palautusvauhti on hyvä eikä His pure eikä mälvää tässäkään.
Ruudut, sekä ilman nauhoja että nauhojen kera. Aina sama kaava. Uudessa paikassa ensimmäisellä lähetyksellä menee vähän miten sattuu; sitten käydään yhdessä ruudussa, jonka jälkeen homma alkaa skulata. Muutaman kerran jää seistä tollottamaan ruudun eteen, joskus valahtaa valmiiksi maahan (vaikkei semmosta ole edes treenattu). Voipi sanoa, että kymmenestä lähetyksestä 5-8 kertaa onnistuu nyt laakista, parempaan päin mennään koko ajan.
Kaket. Kotona etupäässä, olen keskittynyt nyt taas lähes pelkästään S-I ja I-S-vaihtoihin. Ihan läheltä tai niin, että on joku este edessä. Takapalkat. Jumittaa hieman.
Luoksetuloja. Etupäässä edelleen läpijuoksuja, jotta ehdollistuisi kunnolla uuteen käskysanaan. Levekin kentällä kokeiltiin myös stoppeja, Miikulta lensi palkka. Onnistuivat yllättävän hyvin, tosin mielestäni saisi kyllä pysähtyä vieläkin nopeammin...Apua, täähän kuulostaa ihan tuomarin höpinältä.
Jäävät. Jossain välissä tehtiin kai muutama liikkeestä istuminenkin, taisi olla Kyötikkälässä.
Seuraamista, lähtöjä lähinnä. Levekin kentällä myös pätkä ihan oikeeta seuraamista. Tosi hyvän tuntuista.
Esine-etsintää sitätiloissa molemmille yhtä aikaa. Esineinä pelkästään pienehköjä metallisia tai kovamuovisia esineitä: avaimia, kellonremmi, sytkäri, ovenhaka, hylsy, verhotangonnuppi jne. Heta aloitti hyvin, mutta hyytyi loppua kohti, Hiski tohotti ihan päättömänä alkuun, mutta rauhoittui ja petrasi koko ajan. Lopputuoksena tasapeli. Juustopalkka.
Tiistaina Hiski kävi taas Terhin hierottavana. Mitään kipukohtia ei löytynyt, mutta minä niin tykkään siitä, miten His rentoutuu täysin ja nauttii olostaan Terhin kanssa :D
Tokoa siellä ja tokoa täällä. Eli ainakin sisällä, kahdessa eri pihassa, Kyötikkälän kentällä, Vuohenojan puistossa ynnä Levekin kentällä Miikun kanssa ja liikkuroimana pe-aamuna.
Tunarit. Vieraatkin joutuvat nykyään lääppimään tunnarikapuloita heti, kun saavat palttoon päältään...Ollaan kokeiltu kaikkia mahdollisia versioita: kasoja/ lähellä piilossa oma + kasoja/oma ei-piilossa. Kellotauluja, joissa paljon kapuloita, oma eri paikoissa. Kapulat rivissä, oma eri paikoissa. Yleensä homma menee niin, että ensimmäisellä lähetyksellä His härkkii muita, olipa systeemi mikä tahansa (ei tartu), mutta tuo oman. Sen jälkeen haistelee rauhallisemmin.
Paitsi: Levekin kentällä ekalla lähetyksellä (kapulat rivissä) nosteli ja pudotteli vääriä, grrr, toi kuitenkin oman. Jotenkin tähän vaan pitäisi saada malttia. Ehkä sitä pikkuhiljaa tulee rutiinin myötä - toivossa eletään. Palautusvauhti on hyvä eikä His pure eikä mälvää tässäkään.
Ruudut, sekä ilman nauhoja että nauhojen kera. Aina sama kaava. Uudessa paikassa ensimmäisellä lähetyksellä menee vähän miten sattuu; sitten käydään yhdessä ruudussa, jonka jälkeen homma alkaa skulata. Muutaman kerran jää seistä tollottamaan ruudun eteen, joskus valahtaa valmiiksi maahan (vaikkei semmosta ole edes treenattu). Voipi sanoa, että kymmenestä lähetyksestä 5-8 kertaa onnistuu nyt laakista, parempaan päin mennään koko ajan.
Kaket. Kotona etupäässä, olen keskittynyt nyt taas lähes pelkästään S-I ja I-S-vaihtoihin. Ihan läheltä tai niin, että on joku este edessä. Takapalkat. Jumittaa hieman.
Luoksetuloja. Etupäässä edelleen läpijuoksuja, jotta ehdollistuisi kunnolla uuteen käskysanaan. Levekin kentällä kokeiltiin myös stoppeja, Miikulta lensi palkka. Onnistuivat yllättävän hyvin, tosin mielestäni saisi kyllä pysähtyä vieläkin nopeammin...Apua, täähän kuulostaa ihan tuomarin höpinältä.
Jäävät. Jossain välissä tehtiin kai muutama liikkeestä istuminenkin, taisi olla Kyötikkälässä.
Seuraamista, lähtöjä lähinnä. Levekin kentällä myös pätkä ihan oikeeta seuraamista. Tosi hyvän tuntuista.
Esine-etsintää sitätiloissa molemmille yhtä aikaa. Esineinä pelkästään pienehköjä metallisia tai kovamuovisia esineitä: avaimia, kellonremmi, sytkäri, ovenhaka, hylsy, verhotangonnuppi jne. Heta aloitti hyvin, mutta hyytyi loppua kohti, Hiski tohotti ihan päättömänä alkuun, mutta rauhoittui ja petrasi koko ajan. Lopputuoksena tasapeli. Juustopalkka.
Tiistaina Hiski kävi taas Terhin hierottavana. Mitään kipukohtia ei löytynyt, mutta minä niin tykkään siitä, miten His rentoutuu täysin ja nauttii olostaan Terhin kanssa :D
maanantai 22. marraskuuta 2010
Vasen suora tökkii yhä
Haku
Su-aamuna Sääksjärvellä, kuusi koiraa.
Noin 200 metriä pitkä rata, piilojen paikat ja lähetyspaikat kävin merkkaamassa etukäteen. Kauttaaltaan ylisyvä alue molemmin puolin, 70-90 metriä. Hiskille tuli noin 13-14 pistoa, suunnitelmassa oli kymmenen. Suorapalkat edelleen.
Kaikki olivat unohtaneet puhelimensa kotiin, hyvä me.
Aika voimakas tuuli vasemmalta. Kulmat valmiina. Eka pisto ok. Toka mm oli vasemmalla kulmasta vähän eteenpäin, maakuopassa lakanan alla. His oli juossut kaksi kertaa ihan vierestä, sitten pyyhältänyt takaa eteenpäin ties minne, löysi lopulta. Maapiilo...
Kolmas mm oikealla suoraan edessä ääniavulla, ok. Neljäs vasurissa valmis edessä, ok, Viides tyhjä oikealle, hyvä laatikkopisto. Kuudes vasemmalle ääni, ok. Seiska taas valmiina suoraan edessä, ok.
Kasi tyhjä: kaarsi ensin eteenpäin, sitten uusinnalla suht suoraan - ja kääntyi taaksepäin. Aaargh! Ysi oli hämy: mm käveli suoraan takakulmaa kohti,. Käänsin Hiskin ja mm tuli 30 metriä eteen- ja takaisinpäin ja löi maihin. Lähetin suoraan maalimiestä kohti ja His sinkosi tietysti vinosti sinne, minne mm oli mennyt ja jäljesteli sieltä pokkana maalimiehelle.
Kymmenes myös hämy: lähetin Hiskin "tyhjälle" ja mm kipaisi lähelle keskilinjaa maihin. Taas oli vaikea tyhjä: ensin kökkö kaarros tai parikin, sitten upposi - ja kääntyi taas taaksepäin. Seuraavaksi hyvä pisto ja löytö takaisintullessa.
Summa summarum: Hiski ei (taaskaan) tehnyt suosista vasemmalle tarpeeksi syviä pistoja ja jos meni syvälle, lähti sieltä taaksepäin. Kun (taka)vasemmalta vielä kävi tuuli, His oli sitä mieltä, ettei siellä ketään ole. Onneksi pistot tuli laitettua semmoisiin paikkoihin, että näin koko ajan koiran.
Muuten ihan ookoo treeni. Pitää vaan sitkeästi vahvistaa suoraan etenemistä ja eteenpäin kääntymistä eritryisesti vasemmalla seuraavissa treeneissä. Nyt ei tyhjiä sille puolelle vähään aikaan. Ja suorapalkkoja jatketaan, kunnes tämä asia saadaan kondikseen.
Treenin päälle vielä yhteislenkki haaremin kera: holskunarttu, kaksi rotikkatyttöä plus Hiski. Viimeksimanittu keskittyi keppiensä kanssa ärisemiseen, naiset saivat rähistä keskenään.
Toko
Marjamäen hallissa su-iltana. Hiski ei ollut kovinkaan iloinen ja kuono kääntyi vähän väliä kohti mattoa ja sen ihania tuoksuja. Leikitin poikaa heti alkuun.
Paikallamakuu. Agilitaajat melskasivat ihan takana, ja Hiskin korvat oli ihan luimussa sinnepäin, kun piilosta kurkin. Vakaasti makasi kuitenkin.
Ruutu. Ensimmäistä kertaa hallissa. Ei ollut nauhoja, pöh. Hiski oli aika kuutamolla aluksi, kuten etukäteen arvasinkin. Lisäksi luoksetulokäskyjä huudeltiin parin metrin päässä ja oli kamalan ahdasta. Hiski oli tosi epävarma,pälyili ja väisteli muita koiria ruutuun mennessäään. Saatiin kuitenkin muutama onnistunut.
Toisessa erässä homma meni jo paljon varmemmin.
Vähän seuraamispätkiä ja sivulle-eteen-siirtymiä. Olisin halunnut ottaa tunnarin, ja "jonotettiinkin" vuoroamme siinä pitkään, mutta aika loppui.
Esineruutu
Lauantaina ihan itsekseni taas. Kaistalepohjalta edelleen, ylisyvä. Neljä esinettä, kaksi e-ruutuesinettä hiukan pienempää ja kaksi oli vähän suurempia kuin tarkkuusesineet. En laittanut vaikeisiin paikkoihin. Pienet eteen, yksi isompi keskelle ja toinen ihan taakse.
Lähetys vasemmalta. Kaikki löytyivät ihan törkeän hyvin. Palkka vain toisesta ja viimeisestä.
Su-aamuna Sääksjärvellä, kuusi koiraa.
Noin 200 metriä pitkä rata, piilojen paikat ja lähetyspaikat kävin merkkaamassa etukäteen. Kauttaaltaan ylisyvä alue molemmin puolin, 70-90 metriä. Hiskille tuli noin 13-14 pistoa, suunnitelmassa oli kymmenen. Suorapalkat edelleen.
Kaikki olivat unohtaneet puhelimensa kotiin, hyvä me.
Aika voimakas tuuli vasemmalta. Kulmat valmiina. Eka pisto ok. Toka mm oli vasemmalla kulmasta vähän eteenpäin, maakuopassa lakanan alla. His oli juossut kaksi kertaa ihan vierestä, sitten pyyhältänyt takaa eteenpäin ties minne, löysi lopulta. Maapiilo...
Kolmas mm oikealla suoraan edessä ääniavulla, ok. Neljäs vasurissa valmis edessä, ok, Viides tyhjä oikealle, hyvä laatikkopisto. Kuudes vasemmalle ääni, ok. Seiska taas valmiina suoraan edessä, ok.
Kasi tyhjä: kaarsi ensin eteenpäin, sitten uusinnalla suht suoraan - ja kääntyi taaksepäin. Aaargh! Ysi oli hämy: mm käveli suoraan takakulmaa kohti,. Käänsin Hiskin ja mm tuli 30 metriä eteen- ja takaisinpäin ja löi maihin. Lähetin suoraan maalimiestä kohti ja His sinkosi tietysti vinosti sinne, minne mm oli mennyt ja jäljesteli sieltä pokkana maalimiehelle.
Kymmenes myös hämy: lähetin Hiskin "tyhjälle" ja mm kipaisi lähelle keskilinjaa maihin. Taas oli vaikea tyhjä: ensin kökkö kaarros tai parikin, sitten upposi - ja kääntyi taas taaksepäin. Seuraavaksi hyvä pisto ja löytö takaisintullessa.
Summa summarum: Hiski ei (taaskaan) tehnyt suosista vasemmalle tarpeeksi syviä pistoja ja jos meni syvälle, lähti sieltä taaksepäin. Kun (taka)vasemmalta vielä kävi tuuli, His oli sitä mieltä, ettei siellä ketään ole. Onneksi pistot tuli laitettua semmoisiin paikkoihin, että näin koko ajan koiran.
Muuten ihan ookoo treeni. Pitää vaan sitkeästi vahvistaa suoraan etenemistä ja eteenpäin kääntymistä eritryisesti vasemmalla seuraavissa treeneissä. Nyt ei tyhjiä sille puolelle vähään aikaan. Ja suorapalkkoja jatketaan, kunnes tämä asia saadaan kondikseen.
Treenin päälle vielä yhteislenkki haaremin kera: holskunarttu, kaksi rotikkatyttöä plus Hiski. Viimeksimanittu keskittyi keppiensä kanssa ärisemiseen, naiset saivat rähistä keskenään.
Toko
Marjamäen hallissa su-iltana. Hiski ei ollut kovinkaan iloinen ja kuono kääntyi vähän väliä kohti mattoa ja sen ihania tuoksuja. Leikitin poikaa heti alkuun.
Paikallamakuu. Agilitaajat melskasivat ihan takana, ja Hiskin korvat oli ihan luimussa sinnepäin, kun piilosta kurkin. Vakaasti makasi kuitenkin.
Ruutu. Ensimmäistä kertaa hallissa. Ei ollut nauhoja, pöh. Hiski oli aika kuutamolla aluksi, kuten etukäteen arvasinkin. Lisäksi luoksetulokäskyjä huudeltiin parin metrin päässä ja oli kamalan ahdasta. Hiski oli tosi epävarma,pälyili ja väisteli muita koiria ruutuun mennessäään. Saatiin kuitenkin muutama onnistunut.
Toisessa erässä homma meni jo paljon varmemmin.
Vähän seuraamispätkiä ja sivulle-eteen-siirtymiä. Olisin halunnut ottaa tunnarin, ja "jonotettiinkin" vuoroamme siinä pitkään, mutta aika loppui.
Esineruutu
Lauantaina ihan itsekseni taas. Kaistalepohjalta edelleen, ylisyvä. Neljä esinettä, kaksi e-ruutuesinettä hiukan pienempää ja kaksi oli vähän suurempia kuin tarkkuusesineet. En laittanut vaikeisiin paikkoihin. Pienet eteen, yksi isompi keskelle ja toinen ihan taakse.
Lähetys vasemmalta. Kaikki löytyivät ihan törkeän hyvin. Palkka vain toisesta ja viimeisestä.
perjantai 19. marraskuuta 2010
Pikkuisen tokoa siellä täällä
Kontaktia, pitkähköä sivulla istumista rauhassa joka päivä. Imutusta. .
Tunarointi. Kellarikäytävällä ja parkkiksilla, rauhalliset lähetykset. Kisamaisesti kaukaa, paljon toistoja. joka kerta oikein :) Hispander tykkää hirveesti, kun saa lopulta palkaksi rouhia sen oman kapulan. Ei silti mälvää yhtään ennen luovutuksia ja kestää odottaa.
Kaket. Edelleen läheltä, eri kohdista palkaten, takapalkoilla yleensä. Kyllä se poika vaan liikkuu hiukan eteenpäin, kun tehdään paljon vaihtoja, en millään tajua miten se sen tekee, ääh. Toi S-I on ehkä edelleen hankalin. Enkä oikein tiedä, kuinka tässä pitäisi nyt edetä...Tässä me ei olla vielä ihan samoilla linjoilla.
Jäävät. Pitkästä aikaa muutamaan kertaan, heti oikeasta asennosta palkaten. Ei osannut enää jäädä kävelystä seisomaan, juoksusta kyllä - eipä sitä kyllä enää missään tarvitakaan. Mutta kyllä pitäisi kuunnella käskyä.
Ruutu. Aina vaan sujuu kivasti ja His on niin sopivassa mielentilassa :)
Alla vielä vähän Kärnän Sarin blogista kopsattua tekstiä Kari Jokisen ajatuksista viettiseminaarissa:
- Koiran viretilaa tulee seurata koko ajan ja suhteuttaa palkkaus ja treeni koiran mielentilaan.
- Jos koira kuumenee esim. seuratessa, voidaan lopettaa tekeminen ja antaa koiran purkaa itseään vaikka pureskelemalla palloa ja sitten otetaan uudestaan ja palkataan vähän vähemmän kiihdyttävällä palkalla, esim. namilla. Tai voidaan antaa pureskella palloa ennen treenin aloittamista, niin vire alenee.
Tunarointi. Kellarikäytävällä ja parkkiksilla, rauhalliset lähetykset. Kisamaisesti kaukaa, paljon toistoja. joka kerta oikein :) Hispander tykkää hirveesti, kun saa lopulta palkaksi rouhia sen oman kapulan. Ei silti mälvää yhtään ennen luovutuksia ja kestää odottaa.
Kaket. Edelleen läheltä, eri kohdista palkaten, takapalkoilla yleensä. Kyllä se poika vaan liikkuu hiukan eteenpäin, kun tehdään paljon vaihtoja, en millään tajua miten se sen tekee, ääh. Toi S-I on ehkä edelleen hankalin. Enkä oikein tiedä, kuinka tässä pitäisi nyt edetä...Tässä me ei olla vielä ihan samoilla linjoilla.
Jäävät. Pitkästä aikaa muutamaan kertaan, heti oikeasta asennosta palkaten. Ei osannut enää jäädä kävelystä seisomaan, juoksusta kyllä - eipä sitä kyllä enää missään tarvitakaan. Mutta kyllä pitäisi kuunnella käskyä.
Ruutu. Aina vaan sujuu kivasti ja His on niin sopivassa mielentilassa :)
Alla vielä vähän Kärnän Sarin blogista kopsattua tekstiä Kari Jokisen ajatuksista viettiseminaarissa:
- Koiran viretilaa tulee seurata koko ajan ja suhteuttaa palkkaus ja treeni koiran mielentilaan.
- Jos koira kuumenee esim. seuratessa, voidaan lopettaa tekeminen ja antaa koiran purkaa itseään vaikka pureskelemalla palloa ja sitten otetaan uudestaan ja palkataan vähän vähemmän kiihdyttävällä palkalla, esim. namilla. Tai voidaan antaa pureskella palloa ennen treenin aloittamista, niin vire alenee.
tiistai 16. marraskuuta 2010
Tokoa ja esineitä
Toko
Pirkkahallin parkkiksella ma-ja ti-aamuina.
Ruutu. Kisamatkalta, eri suunnista eri päivinä. Ihanaa: pelitti tosi hienosti. Vahvistin oikeaa paikkaa niin, että vein muutaman kerran nakinpalan ihan ruudun takaosaan ja pysäytin Hiskin ennen sitä: se tosin pysähtyy itsekin eikä ota nakkia omatoimisesti. Otin myös pari maahanmenoa mukaan ja siitä uskalsin palkata pallolla niin, että menin itse ruutuun tai vapautin ja kutsuin pallolle.Tykkään tästä nyt ihan hirveesti: His on sopivassa vireessä, menee lujaa, muttei vaani eikä kyttää eikä hae ruudussa levottomasti paikkaa.
Tunari. Otin ma ensin kellotauluna, oma kolmessa eri paikassa. Kaikki hienosti. Sitten laitoin kapulat riviin: His otti reunimmaisen, mikä oli väärä. Huomasi itsekin mokansa ja pudotti. Toistot hyvin.
Tiistaina otin vain kellotauluna niin, että oma kapula oli joka kerta eri paikassa, eli klo 3, 2, 1, 9, 11 ja 12. Kerrassaan mainiosti. Namipalkalla, mutta lopuksi uskalsin heittää jo kapulan palkaksi. Sekös oli kivaa! Tässäkin Hiskillä on nyt sopivan keskittynyt, mutta riittävän reipas fiilis.
Metallinouto. Maanantaina. Oho, kun ei huvittanutkaan tarttua kunnon otteella. His kalisuttaa hauskasti hampaitaan, kun ei halua purra metallia :) Härkin kapulaa ja se putosi monta kertaa. En antanut periksi, ennenkuin piti kunnolla.
Luoksetulon pysäytykset. Nyt otin ihan reippaasti pysäytyksiä lyhyehköiltä matkoilta. Jos ennakoi, peruutin itse taaksepäin. Tämän treenaaminen on hirvittänyt mua, mutta nyt jo uskon, että tääkin joskus alkaa toimia, kun tuo ruutupatti aukesi :)
Tiistaina myös paljon ja pitkään pelkkää sivulla istumista ihan rauhassa ja turvassa, kehuja kontaktista ja korvien silittelyä. Siitä sitten pitkä seuraaminen, luoksetulo >palkka.
Maanantaina käytiin PK-kentällä, leikkiä autolta asti. Kentän laidalla aluksi pelkkää kontaktia, pelkillä kehuilla. Lopuksi pallopalkka kontaktista ja kahden pallon leikki.
PK-nouto. Kahden kilon kapulalla. Ihan ok. Piti ottaa vähän telineitä, mutta kenttä oli ihan lammikkoina, joten jätin sikseen.
Hetakin pääsi vähän kentälle leikkimään pitkästä aikaa.
Esineruutu
Maanantaina. Neljä esinettä, ihan tavallisia, mutta koitin laittaa hankaliin paikkoihin. Silti His toi kaikki alta aikayksikön. Sillä on nyt nenä hyvin auki alusta asti ja muutenkin koko hommaan on tullut ihan uutta päättäväisyyttä.
Tarkkuusruutu
Tiistaina. Pikkiriikkinen päiväkirjan ruosteinen avain lehden alla ja montussa. Supertarkkaa nenätyötä, hieno palautus rauhallisesti käteen.
>>>>>
Viettiteorian valossa His saattaa siis olla suorituksia aloittaessaan viettiristiidassa, epävarma. Silloin käy näin:
- tottiskentällä se vaihtaa puolustukselta saalisviettiin, eli vaanimiseen.
- tarkkuusruudussa se ei voi purkaa viettiään oikein mihinkään, joten se on vain jännittynyt ja ei-keskittynyt.
- esineruudussa se purkaa "väärän" viettinsä päättömään juoksemiseen (saalis-?), on pingottunut ja ei-keskittynyt.
- haussa His on alueelle tullessaan pinkeä kuin viulunkieli ja voi ottaa rullan suuhunsa jo keskilinjalla tai käyttäytyä huonosti ekalla maalimiehellä. Ei-toivottu käytös näkyy siis aina vain treenin alussa.
Hiskin tilaa varmaan pahentaa se, että minäkin tuppaan hermostumaan niistä autoissa meuhkaavista koirista. Jos pitää paikkansa se (ja miksei pitäisi), mitä Kari J. sanoi Hiskin herkkyydestä suhteessa minuun, tuo vaikuttaa aika itsestäänselvältä. His on näyttänyt noissa tilanteissa minun silmissäni "paineistuneelta", mutta kyse saattaa olla juuri tuosta epäselvästä viettitilasta. Jos näin on, keinot Hiskin auttamiseen selville vesille täytyy miettiä tältä pohjalta.
Pirkkahallin parkkiksella ma-ja ti-aamuina.
Ruutu. Kisamatkalta, eri suunnista eri päivinä. Ihanaa: pelitti tosi hienosti. Vahvistin oikeaa paikkaa niin, että vein muutaman kerran nakinpalan ihan ruudun takaosaan ja pysäytin Hiskin ennen sitä: se tosin pysähtyy itsekin eikä ota nakkia omatoimisesti. Otin myös pari maahanmenoa mukaan ja siitä uskalsin palkata pallolla niin, että menin itse ruutuun tai vapautin ja kutsuin pallolle.Tykkään tästä nyt ihan hirveesti: His on sopivassa vireessä, menee lujaa, muttei vaani eikä kyttää eikä hae ruudussa levottomasti paikkaa.
Tunari. Otin ma ensin kellotauluna, oma kolmessa eri paikassa. Kaikki hienosti. Sitten laitoin kapulat riviin: His otti reunimmaisen, mikä oli väärä. Huomasi itsekin mokansa ja pudotti. Toistot hyvin.
Tiistaina otin vain kellotauluna niin, että oma kapula oli joka kerta eri paikassa, eli klo 3, 2, 1, 9, 11 ja 12. Kerrassaan mainiosti. Namipalkalla, mutta lopuksi uskalsin heittää jo kapulan palkaksi. Sekös oli kivaa! Tässäkin Hiskillä on nyt sopivan keskittynyt, mutta riittävän reipas fiilis.
Metallinouto. Maanantaina. Oho, kun ei huvittanutkaan tarttua kunnon otteella. His kalisuttaa hauskasti hampaitaan, kun ei halua purra metallia :) Härkin kapulaa ja se putosi monta kertaa. En antanut periksi, ennenkuin piti kunnolla.
Luoksetulon pysäytykset. Nyt otin ihan reippaasti pysäytyksiä lyhyehköiltä matkoilta. Jos ennakoi, peruutin itse taaksepäin. Tämän treenaaminen on hirvittänyt mua, mutta nyt jo uskon, että tääkin joskus alkaa toimia, kun tuo ruutupatti aukesi :)
Tiistaina myös paljon ja pitkään pelkkää sivulla istumista ihan rauhassa ja turvassa, kehuja kontaktista ja korvien silittelyä. Siitä sitten pitkä seuraaminen, luoksetulo >palkka.
Maanantaina käytiin PK-kentällä, leikkiä autolta asti. Kentän laidalla aluksi pelkkää kontaktia, pelkillä kehuilla. Lopuksi pallopalkka kontaktista ja kahden pallon leikki.
PK-nouto. Kahden kilon kapulalla. Ihan ok. Piti ottaa vähän telineitä, mutta kenttä oli ihan lammikkoina, joten jätin sikseen.
Hetakin pääsi vähän kentälle leikkimään pitkästä aikaa.
Esineruutu
Maanantaina. Neljä esinettä, ihan tavallisia, mutta koitin laittaa hankaliin paikkoihin. Silti His toi kaikki alta aikayksikön. Sillä on nyt nenä hyvin auki alusta asti ja muutenkin koko hommaan on tullut ihan uutta päättäväisyyttä.
Tarkkuusruutu
Tiistaina. Pikkiriikkinen päiväkirjan ruosteinen avain lehden alla ja montussa. Supertarkkaa nenätyötä, hieno palautus rauhallisesti käteen.
>>>>>
Lisää
viettimietteitä
En ole koskaan ollut kovin innostunut noista viettijutuista koirankoulutuksessa, mutta nyt olen kuitenkin miettinyt Hiskin käytöstä erinäisissä tilanteissa. Toisiin koiriin reagointi/aggressio tottiskentän laidalla on yksi esimerkki, mutta samanlainen tilanne on tullut eteen maastossakin esimerkiksi silloin, kun ollaan treeneissä, joissa koirat haukkuvat autoissa ja autot sattuvat olemaan lähellä treenipaikkaa. Silloin Hiskillä menee ns. kuppi nurin. viettimietteitä
Viettiteorian valossa His saattaa siis olla suorituksia aloittaessaan viettiristiidassa, epävarma. Silloin käy näin:
- tottiskentällä se vaihtaa puolustukselta saalisviettiin, eli vaanimiseen.
- tarkkuusruudussa se ei voi purkaa viettiään oikein mihinkään, joten se on vain jännittynyt ja ei-keskittynyt.
- esineruudussa se purkaa "väärän" viettinsä päättömään juoksemiseen (saalis-?), on pingottunut ja ei-keskittynyt.
- haussa His on alueelle tullessaan pinkeä kuin viulunkieli ja voi ottaa rullan suuhunsa jo keskilinjalla tai käyttäytyä huonosti ekalla maalimiehellä. Ei-toivottu käytös näkyy siis aina vain treenin alussa.
Hiskin tilaa varmaan pahentaa se, että minäkin tuppaan hermostumaan niistä autoissa meuhkaavista koirista. Jos pitää paikkansa se (ja miksei pitäisi), mitä Kari J. sanoi Hiskin herkkyydestä suhteessa minuun, tuo vaikuttaa aika itsestäänselvältä. His on näyttänyt noissa tilanteissa minun silmissäni "paineistuneelta", mutta kyse saattaa olla juuri tuosta epäselvästä viettitilasta. Jos näin on, keinot Hiskin auttamiseen selville vesille täytyy miettiä tältä pohjalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)