Pyhäpuuhat ja täti hakkasi nulikan

 SUNNUNTAI
Aamupäivällä Hiskille pudotettu esine taas. Se suorastaan vaatimalla vaatii jo tätä metsälenkin päätteeksi. Hiskin seuraamismaltti (tarkoittaa siis sivulla kulkemista, ei kontaktiseuraamista) on nykyään mahtavaa: se seuraisi yhdellä käskyllä sivulla varmaan kilometrin häröilemättä.Varsinaisen suorituksen kiihko ja vauhti ei silti ole yhtään huonontunut.
Esineruutu
Löysin paikan, jossa on ajeltu kelkalla ja johon ei siksi uponnut (ei ainakaan kovin pahasti). Päällä oli semmonen 10 sentin lumikerros. Syvyyttä 50+metriä, leveyttä 15-20 metriä. Otin Hiskin mukaan tallaamaan niin, että sen piti koko ajan seurata mukana, kún tein kaikenlaisia kiemuroita; sivurajoja en tallannut nytkään. Oli se vähän ihmeissään, mutta hyvin pysyi sivulla. Hyvä hallintatreeni.
Taakse vein ensin pienenpienen kaasuletkun pätkän, jonka His löysi helposti.
Sitten tiputin alueella kolme normiesinettä, yhden taakse, yhden keskelle ja yhden eteen, kaikki peitin kevyesti lumella. His rynnisti taakse ensin ja löysi esineen heti. Toisella lähetyksellä sinkosi myös taakse, mutta kun siellä ei mitään ollut, alkoi haravoida aluetta rauhallisesti siksakkina eturajaa kohti. Itse asiassa se reagoi jo menomatkalla hivenen etuesineeseen, mutta ei pysähtynyt. Tämä on oikeastaan aika mainio tyyli. Löysi loput esineet hyvin ja mikä parasta, ei vaihtanut esinettä, vaikka hokasi toista tuodessaan toisen. Itse asiassa His ei ole koskaan tehnyt vaihtareita, mitä Heta harrasti paljonkin. Koputtaa päätään.
Kun saisi nyt Hiskin työskentelemään rutiiinisti juuri näin: kolmasosa kaistale ruudusta aina kerrallaan.
Hiski on siitä(kin) aivan ihana, ettei se pyörittele, mälvää eikä pureskele mitään "kisaesineitä": ei noutokapulaa, ei tunnarikapuloita, eikä esineitä.En tiedä, olenko osannut opettaa jotain oikein vai onko mulla vaan käynyt tuuri :D

Su-iltana viimeiset tokot hallissa, Marjamäessä. Kyllä ei enää huvita nää sisätilajutut. Menin, kun luvassa oli kolme liikkuroitua liikettä. Me otettiin hyppynouto metallilla, seuraaminen (oho) ja tunnari. Tässä järjestyksessä.
Hiski oli jo valmiiksi nupit kaakossa, kun ajettiin pihaan. Se ei halunnut edes kävelylle, vaan veti hulluna hallille...
Hyppy oli 10+, ei mitään huomautettavaa.
Seuraaminen. Henna teetti kaikki mahdolliset kuviot, mitä voi keksiä. Käännöksissä kuulemma edelleen käytän käsiä apuna, itse en yhtään huomaa sitä. Juoksemisessa pomppi. Jotenkin en saanut omaa askelrytmiäni taas kohdilleen. Eli olin itse tavallistakin huonompi, mikä johtui osittain siitä, että selkääni vihloi ilkeästi.
Tunnari. Jätin tämän viimeiseksi, kun halusin päästä palkkaamaan tästä ruhtinaallisesti. Taas oli kierteitä enemmän kuin lääkäri määrää. His tuijotteli sitkeästi siiihen kulmaan, missä viimeksi oli ruutu, vaikkei siellä nyt mitään ollut...Kävi kiinni ensimmäiseen oikealla, pudotti ja haki oman. En halunnut palkata, ettei His käsittäisi, että tuo on ihan ok suoritus. Otettiin uusinta helpotettuna, eli kasa + oma vieressä. Tässä oli hiukan epävarmuutta. Ehtii tätä hinkata.
------------------------------------------------------
MAANANTAI
Esineruutu...
Mulla on addiktio esinetreeneihin. Tallasin lenkin jälkeen aamulla taas Iidesjärven lähistölle 20x50 alueen. Takarajalla oli viitisen metriä leveä ja pari metriä korkea kanto-/risukasa, jonka takana alue jatkui tallattuna vielä kymmenkunta metriä. Kolme esinettä, joista yksi oli tämän kantoröykkiön takana. Peitin taas kevyesti lumella kaikki esineet.
Otin Hetan pitkästä aikaa etsimään ja se oli ihan pro! Lönkötteli esineet yksi toisensa jälkeen täysin vaivattomasti, myös sen kantokasan takana olleen. Aikaa ei kulunut varmaan kuin minuutti.
Sitten His. Tällä kertaa se toikin ensin keskimmäisen, sitten etuesineen. Näissä ei mitään ongelmia. Mutta sitten - nuoriherra ei osannut mennä sen kantoröykkiön taakse, ei sitten millään. Annoin sen pitkään häärätä ihan omine nokkineen ja sitten lähettelin sitä pari kertaa. Joka kerta se jämähti siihen kasan eteen ja sitten alkoi paineistuessaan sahata mun jälikiäni, välillä vilkuili minua alta kulmainsa, aikamoisilla sijaisilla jo. Lopulta ajoin pojan kasan sivusta sinne taakse. Sittenhän esine löytyi ihan helposti ja lelubileet alkoivat.
Täti hakkasi nulikan mennen tullen :D Mutta nyt pitää opettaa Hiskille se "kaukana" ja "lähellä" ihan oikeasti.
Illalla vielä Lilin ja Herin kanssa pienet toko-/tottistreenit Pirkkahallilla.
Tehtiin kaksi ruutua, joihin lähettelin Hiski ihan läheltä eri suunnista, paikanhaku idena. Ennen sitä hiukan seuraamista: kontaktin tarjoamisesta tympeälle ohjaajalle ensi jo palkka. Sitten käsien heiluttelua yms. Tämän sujuu :)
Hyppytreeni. Tämä oli meidän varsinainen teema: Tuota hyppytekniikkaa nyt yritän saada kuntoon ilman saalispalkkaa. Eli aloitettiin 80 sentistä ja Lili oli toisella puolella namikäsi ylhäällä. Sitten nostettiin metriin. Lähetykset kaukaa. Kyllähän se metristä yli menee, mutta hyppy on kyllä niin laaka, niin laaka, ilmavampi saisi olla.

Iiihanaa hakua

Haku
Iidesjärven multakasoilla/kentällä. Mukana Marja-Leena, Saija, Liisa, Heikki ja mä.
Hiskille viisi pistoa/ukkoa, kaikilla suorapalkat, Hiskillä rulla kaulassa. Teemana hallinta ja suorat pistot. Kaikkia ukkoja ei täällä saa 50 metriin, lisäksi koirankusettajia tungeksi joka puolella. Ruokapalkat muilla, vain viimeisellä pallo. Aluetta ei tallattu, mutta se oli täynnä koirien ja ihmisten jälkiä.
Ekan ukon menon His näki, muut olivat valmiina. Yksi hämy tehtiin. Hiskille näytettiin, kun maalimies meni alueelle valtavan multakasan oikealta puolelta. Sitten mm siirtyikin siellä kasan takana piiloon takaisinpäin+eteenpäin kohti keskilinjaa. Me palasimme Hiskin kanssa vähän taaksepäin keskilinjalla ja sitten lähetin Hiskin piiloa kohti. His katsoi lähetyksessä suoraan eteen, mutta koukkasi hetikohta sinne, mistä oli nähnyt maalimiehen menevän. Ai että tää oli tyytyväinen, kun pääsi korjaamaan rysän päältä :) Toinen lähetys oikein hyvä. Muutenkin kaikki meni aivan piirustusten mukaan: halllintakin sujui vähintään arvosanalla hyvä sekä piiloilta että keskilinjalla.
Olipahan kivaa hakuilla pitkästä aikaa!

Tottis
Koskapa suoriuduttiin hommasta ripeästi (1,5 tuntia) ja oli kiva ilma, jäätiin vielä vähän puuhastelemaan. Otin Hiskille henkilöryhmän, palkkaamista sekä juuri ennen ryhmää, ryhmässä ja ryhmän jälkeen. His oli oikein hyvä ja seuraaminen napakkaa - muidenkin mielestä.
Ihan extempore - kun tuli asia puheeksi - tempaisin Hiskille myös eteenmenon, ilman mitään palkkoja. Oli ihan vautsivauvautsi! Valmisteleva osuuskin ihan hieno.
Luoksetuloja pariin kertaan kokonaisena liikkeenä.
Ammumiset. Neljä ampua. Koirat p-makuussa. His oli aivan cool.

Esineruutu: mikäs se taas olikaan?

Esineruutu
Tai ei se nyt mikään ruutu varsinaisesti ollut, vaan suhteellisen epämääräinen kaistale Iidesjärven multakasoillla. Semmosta osittain aurattua kenturaa, takana korkea lumipenkka (yllättävää). Kävelin oikean reunan suoraan ennenkuin muistin, ettei niin saakaan tehdä tai His jää taas maata kiertävälle radalle ravaamaan niitä sivureunoja. Joten sitten vaan haahuilin sinne tänne. Siinä vieressä on kaupungin laitapuolen asujien parakit, joten pahakaan hoippuminen ei herätä mitään huomiota.
Vein kolme esinettä ihan takarajalle ja hain Hiskin, piti siitä vaan lähettää hakemaan esineet. Ei mennytköön kuin Strömsössä: His tapitti sitkeästi vasempaan, minä näytin kädellä että suoraan, nih. Otin monta kertaan sisääntulonkin uudestaan, mutta His jatkoi toljotustaan vasemmalle. Pattitilanne johtaa aina siihen, että Hiski alkaa irvistellä ulkonaisesti ja minä sisäisesti. Kun sitten sain poitsun lähetettyä, se ei oikeastaan edennyt yhtään mihinkään, vaan jäi hortoilemaan siihen eteen mun jälkiäni haistellen. Ei irronnut, ei sitten millään. Ennenkuulumatonta Hiskille! Tässä vaiheessa vasta tajusin, ettei sillä ole hajuakaan, mitä me ollaan tekemässä. Olin yliarvioinut pienen bc-poikaparan muistin.
Kävin näyttämässä yhtä esinettä ja His raapaisi menemään niin että tilsat lenteli. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun kaikki esineet olivat kädessäni. Nenänkäytöstä ei toisaalta lähtökuopissa ollut tietoakaan, joten vein Hiskin välillä pois ja tiputin esineet ihan eteen ja keskelle.
Lentävä lähtö ja singahdus suoraan takarajalle. Hiski kyllä tajusi (muisti palasi pätkittäin?) aika nopeasti, ettei siellä nyt mitään olekaan ja se tuli takaisinpäin jo ihan rauhallisesti sillä asenteella, että "tänne matkalle se varmaan jäi." Hyvä noinkin. Sieltähän ne löytyivät.
Seuraaminen. Annoin käskyn ja kokeilin vaihteeksi semmoista häiriötä, että heiluttelin käsiäni ihan paikalla seistessä eri tavoilla, olin laittavinani käsiä taskuun, raavin kylkeäni ja päätäni jne. Jos kontakti putosi, huomautin. Palkkailin, kun malttoi mielensä.
Tämäkin näky sopi mainiosti siihen parakin ympäristöön.

Kyllä en tykkää

- kun mamma otti kaikki leikkikalut pois.

- toisaalta jääkokkareellakin voi ihan hyvin leikkiä.

Maanantai-tiistai-keskiviikko

Oikea paikka?

Hiskin tokotreenikassi. Bilteman markkinointiosasto huom.: annan tilinumeroni mieluusti.

 MAANANTAI
Lenkin yhteydessä maanantaiaamuna pudotettu esine, eli minun hanskani kummallekin.
Oli melko haastavaa seurauttaa ensin Hiskiä niin, ettei Heta päässyt hakemaan sitä hanskaa ja sitten toisinpäin. Mutta olivatpahan polleina, kun kummallakin oli autolle viemisinä oma (kuolattu ja märkä) hanska. Ne olikin sitten kiva vetää käteensä.
Matkan varrella oli sopivasti Pirkkahallin parkkis, joten koukkaistiin sinne. 
Toko/tottis:
Molemmat p-makuuseen ja ammuskelemaan, mitä on tehty muuallakin, en vaan muista kirjata.
Sitten Hiskille seuraamista, koitin itse olla mahdollisimman tylsä ja totinen: 4-5 askelta, käännös vasempaan ja pysähdys. Näitä rutosti, kaikki ilman palkkaa aika vähillä kehuilllakin. Sitten virtuaalisen henkilöryhmän kahdeksikkoa pariin kertaan.
Ruutu. Ihan läheltä, kolmesta suunnasta paikanhakua. Ensin sujui ihan hyvin, mutta vähitellen His alkoi hutiloida ja meni, mihin sattui.
Tunnari. Laitoin kaksi namia rivin vasempaan laitaan, oma oli toinen vasemmalta. His malttoi syödä vain toisen namin. Haisteli järjestyksessä rivin, mutta ei ottanut heti omaa, vaan haisteli  vielä uudestaan oikealta vasemmalle. Ei koskenut muihin ja otti oman hyvin. Kikkailin vielä luovutuksessa niin, että härkin kapulaa.
Lopuksi vielä megapitkä ja -tylsä seuraaminen. Sitten palloleikki.

TIISTAI
Toko/tottis
Jokipohjantien parkkis. Suoraan autosta tunaroimaan. Nami vasemmalla, oma kolmas vasemmalta. Ei noteerannut namia ollenkaan, aloitti oikealta ja nosti oman, kun tuli kohdalle. Hyvä. Sitten paikanhakua ruudussa ja iskunouto kaksikiloisella ynnä heitto ja luovutus eteen. Muuten hyvä, mutta vajaa sivulletulo, jonka kyllä korjasi itse.
Seuraamista ilman palkaa pitkät pätkät, mm auton ympärillä, nopeudenvaihtoja. Tuntui hyvältä, mutta jos joku olisi ollut katsomassa, niin olishan siitä löytynyt vaikka mitä vikaa...

KESKIVIIKKO
Aamulla piilotin Hiskille viisi melkoisen vaikeaa pikkuesinettä ympäri kämppää. Heta joutui odottamaan kylppärissä, kun yhteishaku menee Hiskiltä vähän överiksi. Luovutuksissa hidastelin käskyn antamista: kertaakaan ei yrittänyt räkiä ennen aikojaan edes niitä inhottavimpia esineitä. Hyvähyvä!
Heta sai hakea vain yhden, kun alkoi olla kiire, mutta ei sitä haitannut, kun siitäkin sai syötävää.
Loppuiltapäivästä käväistiin Tuulan ja Rillan kanssa Pirkkahallin parkkiksella.Siellä oli joku koiraporukka treenaamassa ja hyvin häiriöitä.
Nyt vain PK-tottista:
Hiskille luoksetulo PK-tapaan eteen ja sivulle. Hiukan vinoon eteen ja hiukan vajaa sivulletulo, pöh. Läheltä nämä menevät aina niin hienosti. Vauhtia oli kyllä hyvin.
Seuraamista. Häirintänä: Tuula potki isoa jalkapalloa edessä.Kontaktista aluksi palkat. Ensin taas teki Hiskille tiukkaa, mutta petrasi koko ajan.
Välillä Rillan vuoro ja sitten taas häirintäseuruuta. Nyt vähän etenemistäkin. Sitten seuraamista+käännöksiä ja nopeudenvaihtoja. Tuulankin mielestä Hiskin takapää on "kummallinen".  Hohhoijaa - voiskohan sen jossain vaihtaa? Kokeilin myös ihan yksinkertaisesti potkia (tai siis pikemminkin töniä) jalalla Hiski vähän taaemmas. Eipä se tuosta ollut moksiskaan, paikka kyllä paranikin. Juoksusta pysähtymisiä muutama - vaikeita sekä Hiskille että minulle. Myös muutama askel>käännös>muutama askel>pysähdys.
Lopuksi vauhtinouto kaksikiloisella. Heitin kapulan ja Tuula heitti vielä kauemmas.
Maltettiin pitää treeni lyhyenä tällä kertaa, ei hassumpaa. Räntäsade tosin vähän edisti asiaa.

Kuvia pentutreffeiltä

Ruut hienossa uudessa, Katrin kutomassa villapaidassaan, Hiskin nenä oikealla.

Tässä he ovat kaikessa komeudessaan: Luckyn ja Glendan pennut: Ruut, Hiski, Mervi ja Hui.

Lempeäkatseinen Hui. Kuvat Katri B.

Maastoilua ja hörhötokoa

MAASTOJUTTUJA!
Sunnuntaiaamuna lenkillä Iidesjärven rannalla keksin, että siellähän voi vääntää vaikka mitä maastojuttuja. Ja kyllä tehtiinkin,  vaikka palkkana oli vain pajupuskista katkottuja keppejä. Muun muassa:
Tarkkuusruutu
Avainnipusta pienin esine, eli lämmityspistokerasian avain.  Sopivasti ohut lumikerros tien päällä. Vein ensin ruudun oikeaan takakulmaan, sitten vasempaan, sitten oikeaan etukulmaan, vasempaan etukulmaan ja viimeksi keskelle. Jätin avainta näkyviin vain pikkiriikkisen. Lähetyssivu aina sama, mutta paikkaa vaihtelin.
Huomiot: joka kerta meni ensin suoraan oikeaan kulmaan, lähetinpä mistä vain. Luovutukset olivat kahdella ensimmäisellä kerralla loistavia, sitten alkoi vähän hosua. Löytämisessä ei mitään ongelmia.
"Esineruutu"
Oma hanska, kun muuta ei ollut. Ensin oli tallattua tietä, sitten korkea lumipenkka ja hankea. Leveyttä "alueella" noin 15 metriä Heitin niin pitkälle kuin pystyin, eli esine oli noin 50 metrissä. Ideana eteneminen suoraan. Jees
"Suoraan"=eräänlainen janatreeni
Ensin vein kepin noin 50 metrin päähän ja peitin lumella. Suoraan jäljen päässä siis. Lähetin "suoraan", His tietysti ampaisi kepille. Sitten kävelin osan matkaa ja heitin kepin niin pitkälle eteenpäin kuin pystyin, keppi vajosi näkymättömiin hankeen. Nämäkin hienosti. Sitten viritin Hiskille ansan: vein kepin noin 10 metrin päähän lähetyslinjalle niin, ettei poika nähnyt, peitin keppiä hiukan lumella ja lähetin taas "suoraan". Hra Hiskonen sinkosi horisonttiin, kolmekin kertaa muistaakseni. Siirsin sitten keppiä vähän ja putsasin vähän lumesta. Nyt His hoksasi jarruttaa :)
Otettiin myös tunnarikapulan etsimistä lumihangesta ja sillä His sai myös leikkiä.
-------------------------------------------
Su-iltana Marjamäen hallissa kolme tokoliikettä kisamaisesti liikkuroituna. Olin ilmoittautunut ajat sitten eikä oikein olisi hotsittanut lähteä, sain päivällä vissiin raitisilmamyrkytyksen. Ja olen varmaan saanut myös tokokiintiöni toistaiseksi täyteen.
Hiski sen sijaan oli mainiossa vedossa: pullisteli, pörhisteli ja rakastui taas söpöön tyttökoiraan eikä halunnut irrottaa lelustakaan, hirveä ärinä päällä. Homma meni enemmän ja vähemmän käteen, kun koira oli ihan reikä päässä ja mamma kutakuinkin vireetön. Kaikki lähinnä vain nauratti tällä kertaa.Eli:
Paikkamakuu. Kuulemma cool, vaikka agihäiriöitä olo kotitarpeiksi.Keräsi kierroksia...
Seuraaminen. Juoksu oli kuulemma  tooosi kummallista (se peräpää!). His vilkuili ajoittain ruutua, painoikin aikalailla. Oli aika räjähtämispisteessä.
Tunnari. Ihan liikaa kierroksia. Maistoi reunimmaista oikealla (just sen verran, että liike olisi mennyt nollille), muuten hyvä haistelu, otti ja toi varmasti toi oman.
Ruutu. Ruudussaoli vain ohut naru nauhana, eipä sitä juuri näkynyt. His kuopaisi menemään hirveää haipakkaa ja syöksähti edestä sisään. Karjaisin pysähtymiskäskyn, mutta myöhässä ja His ehti hyökätä takaa yli, hyvä ettei törmännyt seinään. Annoin ruutu-käskyn, jonka jälkeen His töytäisi ihan eteen ja meni maihin sen köyden päälle. Että semmosta sekoilua...Loppu sujui ihan hyvin ;)
Aika pöhkö treeni, mutta ainakaan Hiskiltä ei puuttunut tekemisen meininkiä. Ruudussa pitää nyt ruveta ottamaan ihan itsenäistä paikanhakua. Siis sitten joskus, kun taas huvittaa.
Treenin lopuksi Hiski kruunasi machoilunsa bylsimällä maassa istuvan Marja-Leenan hihaa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.