Haku
Torstai-iltana puskettiin hikeä hakumetsässä Sääksjärvellä, viisi koirakkoa paikalla.
Hiskille: tyhjä, ukko, tyhjä, ukko, tyhjä, tyhjä, ukko. Kaikilla suorapalkat. Miikku oli apparina ja kertoi, miten His meni, itse vain etenin. Kiitos!
Helle vei vähän vauhtia jopa Hispanderista, joka suostui juomaankin kesken kaiken, oho. Ihan mallikkaasti teki silti hommia, kaksi kertaa korjattiin liian matalaksi jäänyt tyhjä pisto ja kiltisti poitsu lähti uudelleen.
Hyvät treenit, joskin nihkeänpuoleiset.
torstai 30. kesäkuuta 2011
tiistai 28. kesäkuuta 2011
Kertarytinää
Tottis
Tiistai-iltana hikoilimme Ylökkin järjestämässä tottiskoulutuksessa Mutalan kentällä, kouluttajana Johanna Nivala. Johannaa kehutaan kovasti, eikä syyttä, tykkäsin.
Olin jo etukäteen kertonut, että haluaisin niin kisamaisen seuraamistreenin kuin mahdollista, jotta virhe saataisiin esiin. Päätin (ja Johanna kehotti) antaa Hiskin ensimmäisellä kierroksella tehdä virheensa niin, etten huomauta siitä lainkaan.
His meni täysillä halpaan! Oli outo kenttä, paljon outoja ihmisiä ja poika karmeessa raivotilassa autokoirien takia jo kentälle tullessaan. Sittenpä haistatteli hommalle (kuvaannollisesti) koko rahan edestä, nopeudenvaihteluissa alkoi petrata ja hlö-ryhmässä oli jo kuosissa.
Harvoin kai ohjaaja on tyytyväinen, kun koira tekee sikahuonon suorituksen, mutta nyt minä olin :))) Palkkaa ei tullut, vaan poitsu lykättiin niine hyvineen autoon.
Johanna oli kyllä selvästi hämmentynyt Hiskin ala-arvoisesta seuraamisesta, vaikka olin varoittanut. Sanoi myös, ettei ole aikaisemmin nähnyt tämmöisiä bortsuja kuin His ja Hui (joka teki hyvin korrektin suorituksen).
Johannan tuomio: Hiski on sitä sorttia koiranpoikaa, joka on pidettävä joka hetki kentällä käskyn alla ja jokaisesta virheestä on huomautettava perusteellisesti. Paljon kisanneen koiran annetaan tehdä virhettään pitempään ja sitten rytisee niin, että tuntuu - mutta vain kerran. Sen jälkeen EI missään nimessä korjaamisesta palkata eikä edes kehuta, vaan jatketaan heti käskyn alla matkaa. Jossain matkalla hillityt kehut hyvästä työstä. Seuraamispätkät saavat olla suht pitkiä ja vasta lopussa leikitään.
Aina välillä sitten kaavan rikkomisia, tiuhaa palkkaamista ja jekkuja.
Sinänsä mielenkiintoista, että Hanna ja Hui saivat aika erilaiset menettelyohjeet kuin me.
Toisella kierroksella tulimme kentälle jälleen kisamaisesti, mutta ilman paria, Minun mielestäni Hiski tiesi heti, että nyt ei olla kisoissa. Johanna sanoi, että tulin itse kentälle jämäkämmin.
Joka tapauksessa Hiskin seuraaminen oli paljon parempaa (tosin se oli ja on ihan väärässä paikassa, mutta siitä nyt viis). Virhe saatiin esiin vasta ihan kentän päässä ja Johanna käski puuttua. Karjaisin ja ravistelin Hiskiä, mutta se ei Johannalle riittänyt. Takaisinpäin mennessä His oli tarkkana. Johanna häiriköi parhaansa mukaan ja saikin Hiskin pari kertaa vilkaisemaan, mistä taas myllytyskehotus. Nyt annoin Hiskille kunnon kyytiä, ja se oli aika hämmästyneen näköinen - mutta ei yhtään surkea, vaan skarppasi sen jälkeen heti hienosti ja näytti kuulemma "vireiseltä". Lopuksi piti hetsata lelulla, jota ei saanut antaa koiralle.
Vielä taidettiin tehdä pätkä seuraamista ja siitä hurja palkka - autoon.
Johanna oli sitä mieltä - ja itsekin olen - että ongelmat johtuvat pitkälti paljosta ja liian varhaisesta kisaamisesta, koira on oppinut kisoissa väärän tunnetilan. Johannan mukaan Hiski vaikuttaa seuraamisessa kyllästyneeltä.
Muidenkin treenit olivat mielenkiintoisia. Olin erittäin tyytyväinen illan antiin ja ehkä sain pikkuisen lisää toivoa seuraamisen treenaamiseen. Nyt pitäisi vaan saada tosi paljon niitä todella kisamaisia treenejä, joissa on paljon porukkaa ja kokonaisia ohjelmia. Yksin - tai edes kaksin - treenaamisessa ei ole enää mieltä. Kapulan luovutusta, hyppyjä ja sivullesiirtymisiä yms viilauksia pystyn treenaamaan kotipihassakin.
Suurkiitos Ylökkille koulutuksen järjestämisestä ja Johannalle hyvästä koulutuksesta!
Seuraamista treenataan toistaiseksi näin (sikäli kun pystytään):
- kisamaisia treeneja
- vierailla kentillä (mistähän niitäkin löytäis?)
- virhettä annetaan tehdä pitempään ja sitten siihen puututaan kunnolla kertarytinällä
- korjaamisesta ei kehuta, vaan jatketaan matkaa ja kehutaan vasta sitten, mutta ei pitkiä lätinöitä
- leikkiminen: pitää muistaa välillä vain hetsata, lelua (saalis) ei aina annetakaan. Lopuksi kunnon saalisleikki, johon saa purkaa itsensä
- nopeudenvaihdoksiin kunnon juoksu, ei hiihtelyä. Ja pysähtymiset nopeiksi, ei himmailla
- mausteeksi välillä vaihtelua ja tiuhaakin palkkaa. Pallon heittely pois (tää ei ollut Johannan ohje, ihan itse funtsin)
- siirtymissä vaaditaan täyttä seuraamista joka hetki, ei tippaakaan löysiä
- imuttamista namilla oikeaan paikkaan päivittäin (oma ajatus)
Ennen tottistreenejä päivällä käytin hyväkseni lapsikatrasta ja tehtiin pihassa vähän tokojuttuja.
Ensin vähän hyppelyjä radalla ja korkean esteen yli.
Sitten ruutua, merkiltä. Niin hienosti :)
Kaukot, 10 metristä, kaikki laakista oikein - ja nopeasti. Mielestäni ei siirtynyt.
Luoksetulon stoppi, vain maahanmeno. Mahtavasti!
Tunnari, jota ei ole tehty moneen kuukauteen. Ensin muksut saivat tehdä omia kasojaan ja oma laitettiin vähän sivuun, lehtien alle. Hyvin. Sitten kaikenmoisia versioita, ja lopuksi ihan kisamaisesti niin, että kapulat oli melkein kiinni toisissaan. Hiski haki joka kerta oikean, ilman mitään häröilyjä.
Vielä kikattava, sinne tänne vellova noin metrin mittaisista koostuva henkilöryhmä.
Lopuksi mukelot saivat uittaa sekä Hiskin että Hetan.
Ja taas ihmettelen, miksi treenata, kun kaikki menee ilman treenejä niin paljon paremmin? ;) Ainakin tokossa...
Pihassa olen myös välillä huijannut Hiskiä niin, että, kun se luulee olevansa menossa ruutuun, annankin "hyppy"-käskyn. Tai toisinpäin. Kuuntelua, kuuntelua.
Tiistai-iltana hikoilimme Ylökkin järjestämässä tottiskoulutuksessa Mutalan kentällä, kouluttajana Johanna Nivala. Johannaa kehutaan kovasti, eikä syyttä, tykkäsin.
Olin jo etukäteen kertonut, että haluaisin niin kisamaisen seuraamistreenin kuin mahdollista, jotta virhe saataisiin esiin. Päätin (ja Johanna kehotti) antaa Hiskin ensimmäisellä kierroksella tehdä virheensa niin, etten huomauta siitä lainkaan.
His meni täysillä halpaan! Oli outo kenttä, paljon outoja ihmisiä ja poika karmeessa raivotilassa autokoirien takia jo kentälle tullessaan. Sittenpä haistatteli hommalle (kuvaannollisesti) koko rahan edestä, nopeudenvaihteluissa alkoi petrata ja hlö-ryhmässä oli jo kuosissa.
Harvoin kai ohjaaja on tyytyväinen, kun koira tekee sikahuonon suorituksen, mutta nyt minä olin :))) Palkkaa ei tullut, vaan poitsu lykättiin niine hyvineen autoon.
Johanna oli kyllä selvästi hämmentynyt Hiskin ala-arvoisesta seuraamisesta, vaikka olin varoittanut. Sanoi myös, ettei ole aikaisemmin nähnyt tämmöisiä bortsuja kuin His ja Hui (joka teki hyvin korrektin suorituksen).
Johannan tuomio: Hiski on sitä sorttia koiranpoikaa, joka on pidettävä joka hetki kentällä käskyn alla ja jokaisesta virheestä on huomautettava perusteellisesti. Paljon kisanneen koiran annetaan tehdä virhettään pitempään ja sitten rytisee niin, että tuntuu - mutta vain kerran. Sen jälkeen EI missään nimessä korjaamisesta palkata eikä edes kehuta, vaan jatketaan heti käskyn alla matkaa. Jossain matkalla hillityt kehut hyvästä työstä. Seuraamispätkät saavat olla suht pitkiä ja vasta lopussa leikitään.
Aina välillä sitten kaavan rikkomisia, tiuhaa palkkaamista ja jekkuja.
Sinänsä mielenkiintoista, että Hanna ja Hui saivat aika erilaiset menettelyohjeet kuin me.
Toisella kierroksella tulimme kentälle jälleen kisamaisesti, mutta ilman paria, Minun mielestäni Hiski tiesi heti, että nyt ei olla kisoissa. Johanna sanoi, että tulin itse kentälle jämäkämmin.
Joka tapauksessa Hiskin seuraaminen oli paljon parempaa (tosin se oli ja on ihan väärässä paikassa, mutta siitä nyt viis). Virhe saatiin esiin vasta ihan kentän päässä ja Johanna käski puuttua. Karjaisin ja ravistelin Hiskiä, mutta se ei Johannalle riittänyt. Takaisinpäin mennessä His oli tarkkana. Johanna häiriköi parhaansa mukaan ja saikin Hiskin pari kertaa vilkaisemaan, mistä taas myllytyskehotus. Nyt annoin Hiskille kunnon kyytiä, ja se oli aika hämmästyneen näköinen - mutta ei yhtään surkea, vaan skarppasi sen jälkeen heti hienosti ja näytti kuulemma "vireiseltä". Lopuksi piti hetsata lelulla, jota ei saanut antaa koiralle.
Vielä taidettiin tehdä pätkä seuraamista ja siitä hurja palkka - autoon.
Johanna oli sitä mieltä - ja itsekin olen - että ongelmat johtuvat pitkälti paljosta ja liian varhaisesta kisaamisesta, koira on oppinut kisoissa väärän tunnetilan. Johannan mukaan Hiski vaikuttaa seuraamisessa kyllästyneeltä.
Muidenkin treenit olivat mielenkiintoisia. Olin erittäin tyytyväinen illan antiin ja ehkä sain pikkuisen lisää toivoa seuraamisen treenaamiseen. Nyt pitäisi vaan saada tosi paljon niitä todella kisamaisia treenejä, joissa on paljon porukkaa ja kokonaisia ohjelmia. Yksin - tai edes kaksin - treenaamisessa ei ole enää mieltä. Kapulan luovutusta, hyppyjä ja sivullesiirtymisiä yms viilauksia pystyn treenaamaan kotipihassakin.
Suurkiitos Ylökkille koulutuksen järjestämisestä ja Johannalle hyvästä koulutuksesta!
Seuraamista treenataan toistaiseksi näin (sikäli kun pystytään):
- kisamaisia treeneja
- vierailla kentillä (mistähän niitäkin löytäis?)
- virhettä annetaan tehdä pitempään ja sitten siihen puututaan kunnolla kertarytinällä
- korjaamisesta ei kehuta, vaan jatketaan matkaa ja kehutaan vasta sitten, mutta ei pitkiä lätinöitä
- leikkiminen: pitää muistaa välillä vain hetsata, lelua (saalis) ei aina annetakaan. Lopuksi kunnon saalisleikki, johon saa purkaa itsensä
- nopeudenvaihdoksiin kunnon juoksu, ei hiihtelyä. Ja pysähtymiset nopeiksi, ei himmailla
- mausteeksi välillä vaihtelua ja tiuhaakin palkkaa. Pallon heittely pois (tää ei ollut Johannan ohje, ihan itse funtsin)
- siirtymissä vaaditaan täyttä seuraamista joka hetki, ei tippaakaan löysiä
- imuttamista namilla oikeaan paikkaan päivittäin (oma ajatus)
Ennen tottistreenejä päivällä käytin hyväkseni lapsikatrasta ja tehtiin pihassa vähän tokojuttuja.
Ensin vähän hyppelyjä radalla ja korkean esteen yli.
Sitten ruutua, merkiltä. Niin hienosti :)
Kaukot, 10 metristä, kaikki laakista oikein - ja nopeasti. Mielestäni ei siirtynyt.
Luoksetulon stoppi, vain maahanmeno. Mahtavasti!
Tunnari, jota ei ole tehty moneen kuukauteen. Ensin muksut saivat tehdä omia kasojaan ja oma laitettiin vähän sivuun, lehtien alle. Hyvin. Sitten kaikenmoisia versioita, ja lopuksi ihan kisamaisesti niin, että kapulat oli melkein kiinni toisissaan. Hiski haki joka kerta oikean, ilman mitään häröilyjä.
Vielä kikattava, sinne tänne vellova noin metrin mittaisista koostuva henkilöryhmä.
Lopuksi mukelot saivat uittaa sekä Hiskin että Hetan.
Ja taas ihmettelen, miksi treenata, kun kaikki menee ilman treenejä niin paljon paremmin? ;) Ainakin tokossa...
Pihassa olen myös välillä huijannut Hiskiä niin, että, kun se luulee olevansa menossa ruutuun, annankin "hyppy"-käskyn. Tai toisinpäin. Kuuntelua, kuuntelua.
maanantai 27. kesäkuuta 2011
Ei treenin treeniä, hiiohoi!
Ei olla treenattu mitään! Porukkaa on lappanut edes sun takaisin ja muonavahvuus on ollut melkoinen - ja on edelleen.
Hiskikin on viettänyt taas hyvin ansaittua lomaa ja keksinyt kaikenlaista omaa kivaa. Tärkein koiramainen tapaus juhannuksen tienoilla oli se, että Hispander päätti kieriä juuri tyhjennetyssä kuivakäymäläsatsissa - ennen ruokailua tietysti. Vajaa pullollinen shampoota ja melkoinen määrä uintikierroksia tarvittiin, ennen kuin pojasta saatiin suhteellisen hajuton.
Juihannusaattopäivänä keskityttiin allaolevaan tuotokseen ihmisten kesken. Kasvissyöjien kannattaa nyt klikkautua pois sivulta ;)
Tänä iltana on tottistreenit - yritän psyykata itseäni myönteiseksi....
Hiskikin on viettänyt taas hyvin ansaittua lomaa ja keksinyt kaikenlaista omaa kivaa. Tärkein koiramainen tapaus juhannuksen tienoilla oli se, että Hispander päätti kieriä juuri tyhjennetyssä kuivakäymäläsatsissa - ennen ruokailua tietysti. Vajaa pullollinen shampoota ja melkoinen määrä uintikierroksia tarvittiin, ennen kuin pojasta saatiin suhteellisen hajuton.
Juihannusaattopäivänä keskityttiin allaolevaan tuotokseen ihmisten kesken. Kasvissyöjien kannattaa nyt klikkautua pois sivulta ;)
 | ||
| Rosvopaisti on valmista. |
torstai 23. kesäkuuta 2011
Haku Sääksjärvellä
Torstai-iltana Sääksjärvellä. Juuri ennen treenejä tuli vettä kaatamalla, mutta treenit saatiin vedettyä läpi lähes sateettomassa säässä. Neljä koirakkoa.
Hiskille ukko, ukko, tyhjä, tyhjä, ukko, tyhjä, ukko. Ukoilla suorapalkat/ruoka. Miikku katsoi tyhjillä Hiskin pistot, itse etenin rivakasti. Huusin pois ja palkkasin keskilinjalla lelulla. Hyvät, syvät tyhjät. Viimeiseen pistoon asti kaikki meni loistavasti. Viimeisellä His teki matalan lurauksen eteenpäin, sitten toisen ja muistaakseni vielä kolmannenkin. Ihan kuin olisi jäljestellyt jotain. Sitten poika alkoi mennä jo sijaisille, eli kävi kusaisemassa ja alkoi syödä ruohoa. Piti oikein suutahtaa. Viimeinen lähetys onnistui hyvin, Saija oli onneksi ihan suoraan edessä ja His sai iltaruokansa ja leikit päälle. Oli uusia hienoja lelujakin :)
Hiskin rullakin tipahti sillä viimeisellä pistolla, tai siis jollakin niistä. Pitänee viedä suutarille.
Keräilin treenien jälkeen vielä juuri hakattuja pikkukoivuja juhannuskoivuiksi. Hyödyllinen treeni.
Hiskille ukko, ukko, tyhjä, tyhjä, ukko, tyhjä, ukko. Ukoilla suorapalkat/ruoka. Miikku katsoi tyhjillä Hiskin pistot, itse etenin rivakasti. Huusin pois ja palkkasin keskilinjalla lelulla. Hyvät, syvät tyhjät. Viimeiseen pistoon asti kaikki meni loistavasti. Viimeisellä His teki matalan lurauksen eteenpäin, sitten toisen ja muistaakseni vielä kolmannenkin. Ihan kuin olisi jäljestellyt jotain. Sitten poika alkoi mennä jo sijaisille, eli kävi kusaisemassa ja alkoi syödä ruohoa. Piti oikein suutahtaa. Viimeinen lähetys onnistui hyvin, Saija oli onneksi ihan suoraan edessä ja His sai iltaruokansa ja leikit päälle. Oli uusia hienoja lelujakin :)
Hiskin rullakin tipahti sillä viimeisellä pistolla, tai siis jollakin niistä. Pitänee viedä suutarille.
Keräilin treenien jälkeen vielä juuri hakattuja pikkukoivuja juhannuskoivuiksi. Hyödyllinen treeni.
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Työtä ja tuskaa, vähän huviakin
Pitää oikein pinnistellä, että muistaisi, mitä on tehty viime viikon kisojen jälkeen.
Tottikset
Ainakin kävimme maanantai-iltana PPK:n yhteistreeneissä Pirkkahallilla ja jossain välissä keskenämme pikaisesti Kyötikkälässä ynnä Levekin yhteistreeneissä, joissa tosin kentällä ei ollut meidän lisäksemme kuin pari koiraa.
Olen nyt (vaihteeksi, taas, jälleen, hahaa, mikä vitsi) seuraamisen kimpussa. Josta tosin arvelen, että ei-kisamaisista treeneistä ei ole enää hitonkaan hyötyä, mutta eipä ole hyötyä feikkikisoistakaan näköjään (kiva asenne, eikö?)
Olen saanut paljon hyviä vinkkejä, kun vaan osaisi soveltaa...Kiitos Laura, Katri ja monet muut!
Olen nyt tehnyt treeniä, jossa ideana on, ettei His tiedä koskaan, milloin se yli-ihana eteenmeno tulee. Eteenmeno on palkka superhyvästä seuraamisesta. Pirkkahallilla tehtiin ainakin 10 eteenmenoa, eri suuntiin kenttää.
Lisäksi olen kokeillut sitä "signaalia" ennen häröilyyn puuttumista. Pirkkahallilla kytsimistä esiintyikin jonkin verran. Ja Pirkkahallilla Hiskillä oli jopa kurkkari ja remmi - ja minulla niin p-a fiilis, ettei tosikaan. Hiski oli ihan vauhko eikä edes halunnut leikkiä sen nyppimisen jälkeen, eli ei se pakote ainakaan Hiskin virettä nosta. Jälleen kerran huomasin, että vihaan ihan oikeasti remmistä rempomista ja olen surkea siinä. Ja se varoitussignaali pitäisi opettaa ensin kunnolla jossain ihan muualla, eihän siitä muuten ole mitään hyötyä.
Semmoinen olo jäi lopuksi, ettei kummallakaan ollut yhtään kivaa.
Hengailtiin lisäksi pitkään parkkiksella ihan vaan muuten autojen ja koirien sessa, mikä taas oli hyvä juttu ja sitä pitäisi tehdä enemmän.
Kyötikkälässä otin monta eteenmenoa seuraamisesta ja homma pelitti kivasti. Koitin olla kisamaisen ankea ja päättäväinen.
Levekin kentällä oltiin taas ilman remmiä. Hiski yritti ihan hirveästi ja tarjosi joka hetki maailman hienointa seuraamista - siis minun mielestäni, tuskin kenenkään muun. Eteenmenoja taas paljon. Ja hengailua/siedätystä erityisesti sen mudipakettiauton liepeillä, josta aina kuuluu taukoamaton älämölö. Hiski saa siitä aina vaan semmoiset raivarit, että oksat pois. Tukkapöllyä tuli oikein kunnolla. Huoh.
Esineruutu
Lihasulassa keskiviikkoiltana hoffiporukan mukana. Tehtiin ruutu möyritylle, risukkoiselle ja kivikkoiselle hakkuuaukealle, kova tuuli. Kisamainen fiilis, oli paljon yleisöä ja vieras "tuomari". Hiski oli kumman verkkainen Lilinkin mielestä, mutta haki kyllä hyvin ja riittävän tehokkaasti kaikki kolme esinettä. Pitää taas ottaa motivaatiotreenit jossain välissä.
Tarkkuus
Lilin polkema ruutu ja Lilin esine, häiriöitä, koska autot ihan vieressä, hyvä. Ihan tien vieressä, mistä syystä todennäköisesti His ylitteli tavallista enemmän rajoja. Muuten etsi hyvin ja luovutti säntillisesti.
Janat, 2 kpl, eli jälki nro 34
Molemmat janat oli turhan ryteikköisessä paikassa. Molemmat oikealle, koska se on selvästi nyt se vaikeampi suunta ja joka ikinen kisajälki on muuten lähtenyt oikealle!
Ensimmäisellä tietysti takajäljelle, enkä päästänyt tielle asti, koska siellä oli muita koiria. Käänsin siis - vähän ärtyisästi, kun alkaa pikkasen jo riepoa nämä takajäljet ja väsynytkin olin. Loppu ok.
Toisella jäljellä heti oikeaan suuntaan ja iltaruoka.
Tokojuttuja
Sen verran, että ennen aamuruokia on jumpattu kaukot terassin reunalla. Ne sujuvatkin ihan hienosti.
Ruudun rakensin takapihalle ilman nauhoja ja olen nyt lähettänyt Hiskin ruutuun merkiltä. Merkille menoa en vielä ole alkanut opettaa. Mutta ruutu vörkkii - kumma kyllä - nyt mallikkaasti.
Hierojalla
Hiski on edelleen kuulemma oikein hyvässä kunnossa, jumeja ei löytynyt, mutta muuten His oli sitä mieltä, että Terhin olisi syytä keskittyä enemmän hänen upean mahansa rapsutukseen kuin varsinaiseen hierontaan.
Tottikset
Ainakin kävimme maanantai-iltana PPK:n yhteistreeneissä Pirkkahallilla ja jossain välissä keskenämme pikaisesti Kyötikkälässä ynnä Levekin yhteistreeneissä, joissa tosin kentällä ei ollut meidän lisäksemme kuin pari koiraa.
Olen nyt (vaihteeksi, taas, jälleen, hahaa, mikä vitsi) seuraamisen kimpussa. Josta tosin arvelen, että ei-kisamaisista treeneistä ei ole enää hitonkaan hyötyä, mutta eipä ole hyötyä feikkikisoistakaan näköjään (kiva asenne, eikö?)
Olen saanut paljon hyviä vinkkejä, kun vaan osaisi soveltaa...Kiitos Laura, Katri ja monet muut!
Olen nyt tehnyt treeniä, jossa ideana on, ettei His tiedä koskaan, milloin se yli-ihana eteenmeno tulee. Eteenmeno on palkka superhyvästä seuraamisesta. Pirkkahallilla tehtiin ainakin 10 eteenmenoa, eri suuntiin kenttää.
Lisäksi olen kokeillut sitä "signaalia" ennen häröilyyn puuttumista. Pirkkahallilla kytsimistä esiintyikin jonkin verran. Ja Pirkkahallilla Hiskillä oli jopa kurkkari ja remmi - ja minulla niin p-a fiilis, ettei tosikaan. Hiski oli ihan vauhko eikä edes halunnut leikkiä sen nyppimisen jälkeen, eli ei se pakote ainakaan Hiskin virettä nosta. Jälleen kerran huomasin, että vihaan ihan oikeasti remmistä rempomista ja olen surkea siinä. Ja se varoitussignaali pitäisi opettaa ensin kunnolla jossain ihan muualla, eihän siitä muuten ole mitään hyötyä.
Semmoinen olo jäi lopuksi, ettei kummallakaan ollut yhtään kivaa.
Hengailtiin lisäksi pitkään parkkiksella ihan vaan muuten autojen ja koirien sessa, mikä taas oli hyvä juttu ja sitä pitäisi tehdä enemmän.
Kyötikkälässä otin monta eteenmenoa seuraamisesta ja homma pelitti kivasti. Koitin olla kisamaisen ankea ja päättäväinen.
Levekin kentällä oltiin taas ilman remmiä. Hiski yritti ihan hirveästi ja tarjosi joka hetki maailman hienointa seuraamista - siis minun mielestäni, tuskin kenenkään muun. Eteenmenoja taas paljon. Ja hengailua/siedätystä erityisesti sen mudipakettiauton liepeillä, josta aina kuuluu taukoamaton älämölö. Hiski saa siitä aina vaan semmoiset raivarit, että oksat pois. Tukkapöllyä tuli oikein kunnolla. Huoh.
Esineruutu
Lihasulassa keskiviikkoiltana hoffiporukan mukana. Tehtiin ruutu möyritylle, risukkoiselle ja kivikkoiselle hakkuuaukealle, kova tuuli. Kisamainen fiilis, oli paljon yleisöä ja vieras "tuomari". Hiski oli kumman verkkainen Lilinkin mielestä, mutta haki kyllä hyvin ja riittävän tehokkaasti kaikki kolme esinettä. Pitää taas ottaa motivaatiotreenit jossain välissä.
Tarkkuus
Lilin polkema ruutu ja Lilin esine, häiriöitä, koska autot ihan vieressä, hyvä. Ihan tien vieressä, mistä syystä todennäköisesti His ylitteli tavallista enemmän rajoja. Muuten etsi hyvin ja luovutti säntillisesti.
Janat, 2 kpl, eli jälki nro 34
Molemmat janat oli turhan ryteikköisessä paikassa. Molemmat oikealle, koska se on selvästi nyt se vaikeampi suunta ja joka ikinen kisajälki on muuten lähtenyt oikealle!
Ensimmäisellä tietysti takajäljelle, enkä päästänyt tielle asti, koska siellä oli muita koiria. Käänsin siis - vähän ärtyisästi, kun alkaa pikkasen jo riepoa nämä takajäljet ja väsynytkin olin. Loppu ok.
Toisella jäljellä heti oikeaan suuntaan ja iltaruoka.
Tokojuttuja
Sen verran, että ennen aamuruokia on jumpattu kaukot terassin reunalla. Ne sujuvatkin ihan hienosti.
Ruudun rakensin takapihalle ilman nauhoja ja olen nyt lähettänyt Hiskin ruutuun merkiltä. Merkille menoa en vielä ole alkanut opettaa. Mutta ruutu vörkkii - kumma kyllä - nyt mallikkaasti.
Hierojalla
Hiski on edelleen kuulemma oikein hyvässä kunnossa, jumeja ei löytynyt, mutta muuten His oli sitä mieltä, että Terhin olisi syytä keskittyä enemmän hänen upean mahansa rapsutukseen kuin varsinaiseen hierontaan.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
Kuvia jälkikisojen tottiksesta 16.6.
 |
| Tämän homman minäpoika hallitsen. |
 |
| Tässä tää nyt sitten olisi. |
 |
| Ponkaisen hipaisematta yli, vaikkei siltä näytä. |
 |
| Herttinen mikä huiska! |
 |
| Aika tyytyväisen näköinen toi mamma nyt. |
 |
| Vaan ei tässä: todistuskappale nro 1. Se tosiaan on puolen metrin päässä. Ohjaajalla pukkaa tuskanhikeä. |
 |
| Todistuskappale nro 2. Korvat luimussa, pelokkaan näköinen koiraparkahan se siinä. Ihan eri poika kuin vaikkapa tokovideolla talvella.Varmaan on piesty siniseksi ennen kentälle tuloa. |
 |
| Ihan naurattaa: onko kivempaa hommaa kuin kaksikiloisen kantaminen! |
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Kisamaiset tottikset + EK-setti
Tottis
Kyötikkälässä bc-porukkaa mukavasti perjantai-iltana.
Tehtiin kaikki liikkeet. Ei valitettavasti noussut seuraamisongelma esiin. Hiski seurasi kuin unelma - ainakin minulle riitti oikein hyvin - aivan eri koira kuin Pirkkahallilla noin vajaa vuorokausi aikaisemmin.
Yritin tehdä kaiken niin kisamaisesti kuin mahdollista: olin jäykkä ja totinen, mentiin samoin virittelyin ilmoittautumaan kuin yleensäkin ja jopa jännitin vähän (en tarpeeksi). Paikka oli tuttu (torstai-illaan kokeessa paikka vielä tutumpi), osa ihmisistä Hiskille outoja, esim. "tuomari". Ilmoittauduimme tarkoituksella uroksen (Veikan) kanssa. Parkkipaikalla Hiski yritti jo uhota autossa meuhkaaville Veikalle ja Veetille, josta pölläytin sen oikein kunnolla. Sille jäi kuitenkin vimma "päälle" ja annoin sen juuri ennen kentälle menoa saalistaa lelua, jota se puri apinan raivolla.
His meni ensin paikallemakuuseen, jossa palkkasin sen hienosta seuruusta siirtymässä, mutta en enää p-makuun jälkeen.
Seuraamisten (lukuunottamatta eteenmenon) lähdöissä His "nyökähti", so sen kontakti tipahti ja puutuin asiaan nippaisemalla sitä niskakarvoista ja sitten kehuin korjaamiksesta. Sen jälkeen ei tarvinnut huomauttaa. Tätä ei vaan pääse tekemään "oikeissa" kisoissa ja pahaa pelkään, että His tietää sen.
Palkkasin pääosin suullisesti, seisomisesta tuli ensimmäinen lelupalkka, sen jälkeen palkkasin siirtymästä hyppyesteelle. Oli siellä häikkää muissa liikkeissä, esim. kolautus hyppyesteeseen takaisintullessa ja kapulan luovutus lähellä seisoneelle Hanna T.:lle A-esteellä (!), mutta nyt kiinnostaa vain seuraaminen, seuraaminen ja seuraaminen.
Lopussa Hiski ei enää halunnut leikkiä ollenkaan.
Hiski tietää siis satavarmasti, milloin ollaan "oikeissa" kisoissa ja milloin ei, vaikka kuinka yritettäisiin eroa pienentää.
Ohjaajan tottiskisakäytöksestä siis kaikki on kiinni. Vaihtoehdot: 1. lobotomia, 2. beetasalpaaja/Diapam, 3. itsesuggestio, 4. ohjaajan vaihto.
Mutta nyt tehdään varmaan vähän aikaa pelkästään tokojuttuja, sillä saa kivaa vaihtelua ja nollautuu omakin pää! Alan ehkä opettaa Hispanderille merkkiä ja ohjatun noutoja.
Kiitos kaikille mukana olleille!
-------------------------------------------------------
Lauantaina värkkäiltiin Kirsin kanssa EK-juttuja melkein neljä tuntia Sääksjärvellä.
Pudotettu
Hyvä seuraaminen, mutta sitten ylläripylläri: Hiski tuli takaisin ilman hanskaa! Tämmöistä ei ole tapahtunut koskaan ennen. Lähti kyllä liikenteeseen ihan reikä päässä ja oli juossut aika paljonkin "radan" sivusta tielle asti ja sieltä kaahannut melkein hanskan yli! Liikaa virtaa vissiin. Toisella kertaa ok. Kaipa tätäkin tarttee treenata silloin tällöin...
Esineruutu
Tallattiin vain puolikas ruudun leveys. Kirsi heitti esineet peräkkäin oikealle sivulle, kolme kappaletta. His teki teki hienosti töitä sillä puolella, mistä lähetin ja toi esineet nopeassa tahdissa: etuesine ensin, sitten keskeltä ja lopuksi takaa.
Tarkkuus
Kirsi oli tehnyt hyvän ja haastavan ruudun: klähminyt käsin oikein huolella parin kannon ympärykset ja istunut ruudussa! Esineenä pieni klemmari. Hiski teki varmaan hienoimman tarkkuusruutusuorituksensa ikinä: nuuskutti joka neliösentin ja pysyi loistavasti ruudussa. Luovutti mallikkaasti vasta käskyn jälkeen suoraan käteen. Olin Hiskin keskittymiseen äärettömän tyytyväinen, sillä tarkkuusruutu ei ole ollut ihan Hiskin topten-listan ykkösenä.
Janat
Pari ihan lyhyttä jäljenpätkää, eka vasemmalle, toka oikealle. Vasemmalle lähti (tietysti) heti oikeaan suuntaan, mutta pienen kuusen oksien alle piilotettu keppi jäi. Aijai: ei palkkaa.
Toisella (tietysti) ajoi takajäljen tielle asti, en puuttunut mitenkään, palasi täyttä laukkaa ja nosti oikeasta suunnasta kepin, joka oli sopivasti ihan lähellä. Nyt palkka. Tää vasemmalle veto on jännä juttu.
Kyötikkälässä bc-porukkaa mukavasti perjantai-iltana.
Tehtiin kaikki liikkeet. Ei valitettavasti noussut seuraamisongelma esiin. Hiski seurasi kuin unelma - ainakin minulle riitti oikein hyvin - aivan eri koira kuin Pirkkahallilla noin vajaa vuorokausi aikaisemmin.
Yritin tehdä kaiken niin kisamaisesti kuin mahdollista: olin jäykkä ja totinen, mentiin samoin virittelyin ilmoittautumaan kuin yleensäkin ja jopa jännitin vähän (en tarpeeksi). Paikka oli tuttu (torstai-illaan kokeessa paikka vielä tutumpi), osa ihmisistä Hiskille outoja, esim. "tuomari". Ilmoittauduimme tarkoituksella uroksen (Veikan) kanssa. Parkkipaikalla Hiski yritti jo uhota autossa meuhkaaville Veikalle ja Veetille, josta pölläytin sen oikein kunnolla. Sille jäi kuitenkin vimma "päälle" ja annoin sen juuri ennen kentälle menoa saalistaa lelua, jota se puri apinan raivolla.
His meni ensin paikallemakuuseen, jossa palkkasin sen hienosta seuruusta siirtymässä, mutta en enää p-makuun jälkeen.
Seuraamisten (lukuunottamatta eteenmenon) lähdöissä His "nyökähti", so sen kontakti tipahti ja puutuin asiaan nippaisemalla sitä niskakarvoista ja sitten kehuin korjaamiksesta. Sen jälkeen ei tarvinnut huomauttaa. Tätä ei vaan pääse tekemään "oikeissa" kisoissa ja pahaa pelkään, että His tietää sen.
Palkkasin pääosin suullisesti, seisomisesta tuli ensimmäinen lelupalkka, sen jälkeen palkkasin siirtymästä hyppyesteelle. Oli siellä häikkää muissa liikkeissä, esim. kolautus hyppyesteeseen takaisintullessa ja kapulan luovutus lähellä seisoneelle Hanna T.:lle A-esteellä (!), mutta nyt kiinnostaa vain seuraaminen, seuraaminen ja seuraaminen.
Lopussa Hiski ei enää halunnut leikkiä ollenkaan.
Hiski tietää siis satavarmasti, milloin ollaan "oikeissa" kisoissa ja milloin ei, vaikka kuinka yritettäisiin eroa pienentää.
Ohjaajan tottiskisakäytöksestä siis kaikki on kiinni. Vaihtoehdot: 1. lobotomia, 2. beetasalpaaja/Diapam, 3. itsesuggestio, 4. ohjaajan vaihto.
Mutta nyt tehdään varmaan vähän aikaa pelkästään tokojuttuja, sillä saa kivaa vaihtelua ja nollautuu omakin pää! Alan ehkä opettaa Hispanderille merkkiä ja ohjatun noutoja.
Kiitos kaikille mukana olleille!
-------------------------------------------------------
Lauantaina värkkäiltiin Kirsin kanssa EK-juttuja melkein neljä tuntia Sääksjärvellä.
Pudotettu
Hyvä seuraaminen, mutta sitten ylläripylläri: Hiski tuli takaisin ilman hanskaa! Tämmöistä ei ole tapahtunut koskaan ennen. Lähti kyllä liikenteeseen ihan reikä päässä ja oli juossut aika paljonkin "radan" sivusta tielle asti ja sieltä kaahannut melkein hanskan yli! Liikaa virtaa vissiin. Toisella kertaa ok. Kaipa tätäkin tarttee treenata silloin tällöin...
Esineruutu
Tallattiin vain puolikas ruudun leveys. Kirsi heitti esineet peräkkäin oikealle sivulle, kolme kappaletta. His teki teki hienosti töitä sillä puolella, mistä lähetin ja toi esineet nopeassa tahdissa: etuesine ensin, sitten keskeltä ja lopuksi takaa.
Tarkkuus
Kirsi oli tehnyt hyvän ja haastavan ruudun: klähminyt käsin oikein huolella parin kannon ympärykset ja istunut ruudussa! Esineenä pieni klemmari. Hiski teki varmaan hienoimman tarkkuusruutusuorituksensa ikinä: nuuskutti joka neliösentin ja pysyi loistavasti ruudussa. Luovutti mallikkaasti vasta käskyn jälkeen suoraan käteen. Olin Hiskin keskittymiseen äärettömän tyytyväinen, sillä tarkkuusruutu ei ole ollut ihan Hiskin topten-listan ykkösenä.
Janat
Pari ihan lyhyttä jäljenpätkää, eka vasemmalle, toka oikealle. Vasemmalle lähti (tietysti) heti oikeaan suuntaan, mutta pienen kuusen oksien alle piilotettu keppi jäi. Aijai: ei palkkaa.
Toisella (tietysti) ajoi takajäljen tielle asti, en puuttunut mitenkään, palasi täyttä laukkaa ja nosti oikeasta suunnasta kepin, joka oli sopivasti ihan lähellä. Nyt palkka. Tää vasemmalle veto on jännä juttu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)