Saija polki Hiskille sorakuopalle jäljen - pituutta en osaa sanoa - kulmaa, kulman jälkeen, kolme keppiä.
Taas lähestyimme jälkeä ilman mitään lähetyksiä ja voi jössess, mikä jäljennosto. His melkein kierähti ilmassa.
Jälkeä ajoi kuin juna, aivan eri moodissa kuin silloin, kun poljin itse jäljen tuohon samaan paikkaan. Kepit nosti riemukkaasti.
Aika hienoa :) taidan jatkaa jälkikautta, vaikka tulisi luntakin.
Esineruutukaistalekin tehtiin ja siinä kolme esinettä. Hiski oli taas pro.
Ja sitten huonoihin uutisiin, eli hakuun. Tapahtui tänään treeneissä, että lähetin Hiskin oikeaan etukulmaan jossa oli kaksi (2!!!) ukkoa peräkkäin, toinen noin 40 metrissä, toinen ylisyvällä jossain 60 metrissä.
His lähti oikein hyvin, suoraan ja syvälle - ja häipyi näkyvistä. Luulin, että siellä se leikki maamiehan kanssa, joka on kai vaan unohtanut ilmottaa, että koira tuli - suorapalkkaus, kun oli määrä olla.
Minuutin päästä Hiski tulee rulla suussa. WHAT? Laitoin kuitenkin liinan kiinni ja lähdetään kohti kulmaa - Hiski harvinaisen epävarman oloisesti. Kääntyikin sitten jyrkästi vasemmalle ja alkoi viedä keskilinjan yli toisella puolelle. Keskilinjalta Virva sitten kuuluttikin, että koira on käynyt maalimiehellä siellä. Saija oli 100 metrissä vasemmassa takakulmassa, ylisyvällä...
Kiroilin ikävästi koko matkan piilolle, tunnustan.
Potutttaa niin, ettei tosikaan. Haku :(
lauantai 23. marraskuuta 2013
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Hähää 2
Sarjassamme bc-poikaraukan kiusaamistarinoita, osa nro 2, tällä kertaa vuorossa haku.
Olimme Saran kanssa kaksistaan liikenteessä ja tallasimme silti reippaasti 100 metrin alueen uuteen maastoon. Ensin Sara oli piilossa vasemmassa takakulmassa - ei tuulen puolella - ja lähdin pistottamaan Hiskiä tyhjälle alueelle. Kulmat hyvin, sitten ei oikein haluja upota seuraavalle oikealle, meni kuitenkin ja neljännellä pistolla nostikin Saran. Turha huudella perään luultavasti haistoi ukon jo siinä kolmannella pistolla.
Jäi sen verran nyppimään nuo turhan vähiin jääneet tyhjät, että otin vielä lopuksi pistosulkeiset samassa paikassa. Mutta aloitin loppupäästä, mikä olikin paha rasti: His teki kyllä tarpeeksi syvän ja suoran piston joka lähetyksellä - mutta kääntyi aina taaksepäin, eli samaan suuntaan, mihin oli kääntynyt ensimmäisellä kerralla, kun aloitettiin toisesta päästä rataa. Huomasin saman ilmiön jo talvella kenttätreeneissä: kun rata käännettiin, His ei pysty enää etenemään oikeaan suuntaan, vaan kääntyy "vanhasta muistista" taaksepäin .
Niinpä sitten vein Hiskin aika monta kertaa ihan takarajalle, jossa käännyttiin yhdessä eteenpäin keskilinjan suuntaisesti, jätin sankarin istumaan sinne ja vihelsin keskilinjalle. Onhan tämä ehkä pikkasen epäreilua, kun oikein vartavasten tehdään homma mahdollisimman vaikeaksi, mutta toivottavasti myös opettavaista.
Muuten on melko verratonta, että nykyään pystyn treenaamaan erikseen pelkkiä pistoja ilman ainoatakaan maalimiestä!
Olihan tässä välissä sitten semmonen viihdetreenikin: kolme maalimiestä suoraan edessä ja suorapalkat.
---------------------------------------------------------------------------------
Yksi täysimittainen esineruutu+yhdeksän esinettä kaistalehakuna kaatosateessa myös onnistuneesti suoritettu. Yksi pieni kankaanpalanen tarttui puunrunkoon ja siinä olikin herralla vähän pähkimistä.
Saran kanssa teimme ruudun kaisteleen, jossa His joutui etsimään etuesinettä ihan tosissaan.
Olimme Saran kanssa kaksistaan liikenteessä ja tallasimme silti reippaasti 100 metrin alueen uuteen maastoon. Ensin Sara oli piilossa vasemmassa takakulmassa - ei tuulen puolella - ja lähdin pistottamaan Hiskiä tyhjälle alueelle. Kulmat hyvin, sitten ei oikein haluja upota seuraavalle oikealle, meni kuitenkin ja neljännellä pistolla nostikin Saran. Turha huudella perään luultavasti haistoi ukon jo siinä kolmannella pistolla.
Jäi sen verran nyppimään nuo turhan vähiin jääneet tyhjät, että otin vielä lopuksi pistosulkeiset samassa paikassa. Mutta aloitin loppupäästä, mikä olikin paha rasti: His teki kyllä tarpeeksi syvän ja suoran piston joka lähetyksellä - mutta kääntyi aina taaksepäin, eli samaan suuntaan, mihin oli kääntynyt ensimmäisellä kerralla, kun aloitettiin toisesta päästä rataa. Huomasin saman ilmiön jo talvella kenttätreeneissä: kun rata käännettiin, His ei pysty enää etenemään oikeaan suuntaan, vaan kääntyy "vanhasta muistista" taaksepäin .
Niinpä sitten vein Hiskin aika monta kertaa ihan takarajalle, jossa käännyttiin yhdessä eteenpäin keskilinjan suuntaisesti, jätin sankarin istumaan sinne ja vihelsin keskilinjalle. Onhan tämä ehkä pikkasen epäreilua, kun oikein vartavasten tehdään homma mahdollisimman vaikeaksi, mutta toivottavasti myös opettavaista.
Muuten on melko verratonta, että nykyään pystyn treenaamaan erikseen pelkkiä pistoja ilman ainoatakaan maalimiestä!
Olihan tässä välissä sitten semmonen viihdetreenikin: kolme maalimiestä suoraan edessä ja suorapalkat.
---------------------------------------------------------------------------------
Yksi täysimittainen esineruutu+yhdeksän esinettä kaistalehakuna kaatosateessa myös onnistuneesti suoritettu. Yksi pieni kankaanpalanen tarttui puunrunkoon ja siinä olikin herralla vähän pähkimistä.
Saran kanssa teimme ruudun kaisteleen, jossa His joutui etsimään etuesinettä ihan tosissaan.
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Hähää!
Sainpas tehtyä Hiskille tarpeeksi vaikean jäljen. Sorakuopalle nimittäin.
Pituutta ei ollut kuin 250 metriä, monta kulmaa, kaksi keppiä ja kaksi esinettä, yksi (melkein) paluuperä.
Poitsu nosti jäljen henkseleitä paukutellen - alussa olikin helpompaa, eli vähän sammalta, risuja, pudonneita lehtiä yms. Hiski kuvitteli selvästi, että metsäjälkivauhtia paahtamalla (=mamma juoksee) homma selvitetään tosta vaan, mutta joutuipa nöyrtymään.
Vaahto lensi suupielistäja puuskutusta pukkasi kuin pikkupikkuveturista, kun His jäljeltä pudottuaan koitti nostaa sitä uudestaan vähän joka suunnasta. Vaikein osuus oli selvästi sileä hiekka, sorakohdat meni paremmin. Loppua kohti vauhti alkoi hidastua ja jäljestys oli paljon tarkempaa.
Seuraavaksi teen pitemmän ja vanhemman jäljen samaan paikkaan. Tosi kiva, että on haastetta, se metsäpohja on ainakin nyt näin kosteana liian helppoa Hiskille.
Pituutta ei ollut kuin 250 metriä, monta kulmaa, kaksi keppiä ja kaksi esinettä, yksi (melkein) paluuperä.
Poitsu nosti jäljen henkseleitä paukutellen - alussa olikin helpompaa, eli vähän sammalta, risuja, pudonneita lehtiä yms. Hiski kuvitteli selvästi, että metsäjälkivauhtia paahtamalla (=mamma juoksee) homma selvitetään tosta vaan, mutta joutuipa nöyrtymään.
Vaahto lensi suupielistäja puuskutusta pukkasi kuin pikkupikkuveturista, kun His jäljeltä pudottuaan koitti nostaa sitä uudestaan vähän joka suunnasta. Vaikein osuus oli selvästi sileä hiekka, sorakohdat meni paremmin. Loppua kohti vauhti alkoi hidastua ja jäljestys oli paljon tarkempaa.
Seuraavaksi teen pitemmän ja vanhemman jäljen samaan paikkaan. Tosi kiva, että on haastetta, se metsäpohja on ainakin nyt näin kosteana liian helppoa Hiskille.
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Hakuja, jälkiä ja esineitä. T-juttujakin
Tottista ja temppuratoja jokusen kerran. Kerran on käyty jopa Tamskin tallilla Lilin kanssa. Kiitos! Touhu liippasi vähän tokoa, mutta sisälsi myös mm putken... Edelleenkään ei iske toko-kipinää eikä tulisi mieleenkään ottaa mitään vakituista hallivuoroa. Jotain satunnaisotantaa voisi harrastaa. Joskus vois kokeilla mennä ihan kylmiltään kokeeseen.
Tottiksessa on treenattu eteenmenoja ruualle ynnä häirintää seuruussa ynnä telineitten ohituksia. Pallot-maassa-ei saa vilkuilla-seuruuta laumapalkan kera.
Muutama tasamaanouto uudella systeemillä. Hyvä vauhti nyt.
Perusasentoja.
----------------------------------------------
Yhteenvetoa hausta.Viitisen treenikertaa kai.
Hyvää:
- motivaatio. Ylimaallinen
- pistot. Menee syvälle ja kaartaa eteenpäin. Tulee hyvin pois ja jopa vierelle lähetettäväksi
- ilmaisut. Bueno. Näissä ei ole ollut mitään huomauttamista.
Huonoa
-pistot: kaartaa liikaa eteenpäin vielä vihellyksen jälkeen, vaikka tulee kyllä
-saattaa mennä keskilinjan yli, ellen ehdi huutaa pois
- kulmat. Jostain syystä ei tahdo mennä riittävän suoraan ensimmäisellä käskyllä, jos ei kulmissa ole ketään. Tämä otetaan ehdottomasti tehotarkkailuun=maalimiehet yliylisyvälle kulmiin.
- ohjaaja :( Tarttis edelleen olla skarpimpi, nopeampi ja ylimalkaan nähdä koira paremmin. Myös seuraava lähetyspaikka pitäisi osata katsoa paremmin. Pitää varmaan ruveta kuivaharjoittelemaan lenkeillä maastonlukua...
Maalimiehet ovat olleet pääsääntöisesti valmiina. Näin jatketaan, sillä tavalla saa parhaiten virheet esiin ja korjattua. Enää ei pelätä virheitä ja Hiski kestää korjaamiset kuin mies.
Paljon tyhjiä. Myös lähipiiloja.
Ensimmäinen mm on ollut aina palkaton tai palkka on tullut minulta.
--------------------------------------------------------------------
Jälki
Lili yritti tehdä Hiskille tosi vaikeen jäljen, runsas kilsa: takaperin kulkemista, silmukoita yms yms. Kolme keppiä, yksi risukasaan piilotettuna. Ei pienintäkään ongelmaa. Metsäpohja on nyt Hiskille jo liian helppo, seuraavaksi hiekkakuopalle ja/tai asfaltille. Pelastusjälki, ipor? Jotain tavoitteita olisi jäljellä kiva olla, kun se sujuu niin hyvin.
---------------------------------------------------------------------
Esineruudut
Vain kaistaleita, koska treenikamuilla on menossa esineitten tehotreenit kaistelesysteemillä, tekee ihan hyvää Hiskillekin. Yleensä kolme pientä esinettä. Hyvinhän noi.
perjantai 18. lokakuuta 2013
Marian opissa, hakua
Hiukka päivitystä, kun olen taas niin hakumotivoitunut..
Olimme nimittäin Hiskin kanssa torstaina Maria Brandelin hakukoulutuksessa. Aamupäivällä vallitsi kiva syysilma, puoliltapäivin alkoi rätkiä jalkarättejä. Poislähtiessä pelkäsin ihan tosissani, pääsenkö sieltä, oli jo sen verran kinostanut valkoista möhnää.
Märkä olin ja palelin lopun iltaa, mutta mitäs tuosta.
Illalla hokasin, että His oli ollut seitsemän tuntia autossa ja vajaan tunnin töissä/ulkona. Ilmankos se oli vähän sitä mieltä, että "mitään ei ole tänään tehty, voitaisko edes vähän leikkiä." Ei voitu, kun mamma istui vilttiin kääriytyneenä sohvassa.
Mutta siis hakuopissa oli seitsemän koirakkoa ja liuta kuunteluoppilaita. Otin Hiskille ensin kisamaisen treenin 200 metrin radalla, kolme ukkoa, paikkoja en siis tiennyt. Olin kertonut Marialle Hiskin ongelmiksi liian laajat pistot (joskus myös liian matalat tyhjät) ja oman keskilinjaohjaamiseni.
Hiski oli Marian mielestä ihan huippu ja olihan se taas joo. Teki hienot pistot, yhtäkään ei tarvinnut oikaista ja ilmaisut 10+.
Ohjaaja ei Marian mukaan ole tarpeeksi selkeä ja tarkka keskilinjalla koiran vastaanotoissa ja lähetyksissä, pitää olla vielä nopeampi vislauksissa, ja vaatia viivasuora paluu, ei sallita kaarroksia.
Eli kyse on "kokonaisvakutelmasta", so hienosäädöstä, minkä kyllä tiesinkin. Kaikki perusasiat ovat kunnossa ja koira on mahtava pakkaus.
Toisella kierroksella en myöskään tiennyt maalimiesten paikkoja, en edes määrää. Niitä oli sitten kaksi. Alku oli ensimmäisen kierroksen toisintoa. Lopussa jouduin oikomaan yhtä pistoa ja His alkoi olla sen näköinen, "etten viittisi nyt mennä enää tonne, kun se maalimies on tuolla toisella puolella". Juuri silloin hukkasin lumisateessa keskilinjan ja aloin kuikuilla taakse, kadotin hetkeksi yhteyden koiraan, joka kohta viipottikin iloisesti rulla suussa vastakkaiselta puolelta keskilinjaa. Niin siinä käy. Kuten Maria sanoi: sekunniksikaan ei saa herpaantua, koko ajan on oltava skarppina. Mutta kehuja tuli taas niin, ettei tosikaan. ja Maria tosiaan tietää, mistä puhuu...
Onhan tuo aika haastavaa: lähetät koiran esim. oikealle, yrität siinä sitten tiirata, menikö se varmasti suoraan, kun näkyvyys on huono; juokset salamana epätasaista polkua, samalla tarttis vilkuilla, missä keskilinja menee ja näkyykö 200 metrin merkkiä, ja samanaikaisesti koitat vilkuilla toiselta puolelta sopivan uuden lähetyspaikan. Tämä kaikki 20 sekunnissa (lasket siis koko ajan mielessäsi) ja koko ajan pitää tietää, missä koira menee, vaikket edes näe sitä. Huh.
Juu, haku ei todellakaan ole helppo eikä stressivapaa laji. Mutta hieno.
Hienosäätö ei ole ominta aluettani, mutta kaipa sitä nyt on ruvettava vaatimaan itseltäänkin, kun koira tekee jo kaiken niinkuin pitää. Treenisysteemeissä ollaan nyt selvästi oikeilla linjoilla: paljon tyhjiä ja pitempiä ratoja, nollatoleranssi pistojen suoruudessa ja syvyydessä, enemmän sokkotreenejä ja palkattomia maalimiehiä. Välillä ylläreitä. Niin jatketaan. Nyt sitten viilataan joka ikistä pilkkua...
Mulla on hemmetin hieno hakukoira ja olen sille "velkaa" sen verran, että itsekin olen parempi :)
Paljon muitakin treenivinkkejä tuli, ihan mahtavaa.
----------------------------------------------------------
Ihan "pöytäkirjan ulkopuolelta": kuulin tuolla, että SM-kisojen hakuradalla joku oli sanonut kaksi kertaa tuomarille (ekan kerran ihan alussa), että koiran (Hiskin) valjaat olivat tosi pahasti ja kiristivät. Tuomari oli sanonut, ettei hän mainitse asiasta ohjaajalle.
Oma vikanihan tuo tietenkin oli. Tuomari on luultavasti ajatellut, ettei hän "auta" kilpailijaa, joka on itse mokannut valjaitten pukemisessa. Toisaalta on olemassa eläinsuojelullinen puoli. Kiristävät valjaat varmasti sattuivat ja hankaloittivat koiran liikkumista.
Miksi ohjaajanntorvelo itse ei huomannut mitään? Sitä ihmettelen itsekin edelleen. Ilmeisesti syy oli lähes patologinen poikkeusoloista johtunut jännitys ja väsymys.
Olisi tottakai pitänyt olla huolellisempi, joten siinä suhteessa vastuu on minun. Toisaalta tekoni ei ollut tahallinen ja olisin korjannut heti valjaat, jos olisin huomannut. Tuomarin päätös sen sijaan oli tietoinen. Noin niinkuin juridisesti ilmaistuna.
Tuomarin olisi mielestäni pitänyt pistää ohjaaja pukemaan valjaat oikein. Kilpailija olisi kärsinyt tästä valjaiden korjamiseen kuluneen ajanmenetyksen verran. Säännöissähän tällaisesta ei sanota mitään, joten harkintaa olisi ollut mahdollista käyttää.Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.
-----------------------------------------------------------
Viime lauantaina oltiin Pitkäkalliontiellä noin 150 metrin radalla kaksi maalimiestä, toinen oikealla puolivälissä, toinen radan lopussa vasemmalla.
Yritti heti kättelyssä kaartaa suoraan mm:lle, huusi takaisin ja lähetin ensin kulmaan, teki kiltisti tyhjän laatikon eikä jumpitellut yhtään. Yhden takapiston otin myös takaisin, sama juttu, samoin yhden matalaksi jääneen. Joka kerta uskoi kerrasta, ei tarvinnut jäädä hinkkaamaan moneen kertaan.
Olimme nimittäin Hiskin kanssa torstaina Maria Brandelin hakukoulutuksessa. Aamupäivällä vallitsi kiva syysilma, puoliltapäivin alkoi rätkiä jalkarättejä. Poislähtiessä pelkäsin ihan tosissani, pääsenkö sieltä, oli jo sen verran kinostanut valkoista möhnää.
Märkä olin ja palelin lopun iltaa, mutta mitäs tuosta.
Illalla hokasin, että His oli ollut seitsemän tuntia autossa ja vajaan tunnin töissä/ulkona. Ilmankos se oli vähän sitä mieltä, että "mitään ei ole tänään tehty, voitaisko edes vähän leikkiä." Ei voitu, kun mamma istui vilttiin kääriytyneenä sohvassa.
Mutta siis hakuopissa oli seitsemän koirakkoa ja liuta kuunteluoppilaita. Otin Hiskille ensin kisamaisen treenin 200 metrin radalla, kolme ukkoa, paikkoja en siis tiennyt. Olin kertonut Marialle Hiskin ongelmiksi liian laajat pistot (joskus myös liian matalat tyhjät) ja oman keskilinjaohjaamiseni.
Hiski oli Marian mielestä ihan huippu ja olihan se taas joo. Teki hienot pistot, yhtäkään ei tarvinnut oikaista ja ilmaisut 10+.
Ohjaaja ei Marian mukaan ole tarpeeksi selkeä ja tarkka keskilinjalla koiran vastaanotoissa ja lähetyksissä, pitää olla vielä nopeampi vislauksissa, ja vaatia viivasuora paluu, ei sallita kaarroksia.
Eli kyse on "kokonaisvakutelmasta", so hienosäädöstä, minkä kyllä tiesinkin. Kaikki perusasiat ovat kunnossa ja koira on mahtava pakkaus.
Toisella kierroksella en myöskään tiennyt maalimiesten paikkoja, en edes määrää. Niitä oli sitten kaksi. Alku oli ensimmäisen kierroksen toisintoa. Lopussa jouduin oikomaan yhtä pistoa ja His alkoi olla sen näköinen, "etten viittisi nyt mennä enää tonne, kun se maalimies on tuolla toisella puolella". Juuri silloin hukkasin lumisateessa keskilinjan ja aloin kuikuilla taakse, kadotin hetkeksi yhteyden koiraan, joka kohta viipottikin iloisesti rulla suussa vastakkaiselta puolelta keskilinjaa. Niin siinä käy. Kuten Maria sanoi: sekunniksikaan ei saa herpaantua, koko ajan on oltava skarppina. Mutta kehuja tuli taas niin, ettei tosikaan. ja Maria tosiaan tietää, mistä puhuu...
Onhan tuo aika haastavaa: lähetät koiran esim. oikealle, yrität siinä sitten tiirata, menikö se varmasti suoraan, kun näkyvyys on huono; juokset salamana epätasaista polkua, samalla tarttis vilkuilla, missä keskilinja menee ja näkyykö 200 metrin merkkiä, ja samanaikaisesti koitat vilkuilla toiselta puolelta sopivan uuden lähetyspaikan. Tämä kaikki 20 sekunnissa (lasket siis koko ajan mielessäsi) ja koko ajan pitää tietää, missä koira menee, vaikket edes näe sitä. Huh.
Juu, haku ei todellakaan ole helppo eikä stressivapaa laji. Mutta hieno.
Hienosäätö ei ole ominta aluettani, mutta kaipa sitä nyt on ruvettava vaatimaan itseltäänkin, kun koira tekee jo kaiken niinkuin pitää. Treenisysteemeissä ollaan nyt selvästi oikeilla linjoilla: paljon tyhjiä ja pitempiä ratoja, nollatoleranssi pistojen suoruudessa ja syvyydessä, enemmän sokkotreenejä ja palkattomia maalimiehiä. Välillä ylläreitä. Niin jatketaan. Nyt sitten viilataan joka ikistä pilkkua...
Mulla on hemmetin hieno hakukoira ja olen sille "velkaa" sen verran, että itsekin olen parempi :)
Paljon muitakin treenivinkkejä tuli, ihan mahtavaa.
----------------------------------------------------------
Ihan "pöytäkirjan ulkopuolelta": kuulin tuolla, että SM-kisojen hakuradalla joku oli sanonut kaksi kertaa tuomarille (ekan kerran ihan alussa), että koiran (Hiskin) valjaat olivat tosi pahasti ja kiristivät. Tuomari oli sanonut, ettei hän mainitse asiasta ohjaajalle.
Oma vikanihan tuo tietenkin oli. Tuomari on luultavasti ajatellut, ettei hän "auta" kilpailijaa, joka on itse mokannut valjaitten pukemisessa. Toisaalta on olemassa eläinsuojelullinen puoli. Kiristävät valjaat varmasti sattuivat ja hankaloittivat koiran liikkumista.
Miksi ohjaajanntorvelo itse ei huomannut mitään? Sitä ihmettelen itsekin edelleen. Ilmeisesti syy oli lähes patologinen poikkeusoloista johtunut jännitys ja väsymys.
Olisi tottakai pitänyt olla huolellisempi, joten siinä suhteessa vastuu on minun. Toisaalta tekoni ei ollut tahallinen ja olisin korjannut heti valjaat, jos olisin huomannut. Tuomarin päätös sen sijaan oli tietoinen. Noin niinkuin juridisesti ilmaistuna.
Tuomarin olisi mielestäni pitänyt pistää ohjaaja pukemaan valjaat oikein. Kilpailija olisi kärsinyt tästä valjaiden korjamiseen kuluneen ajanmenetyksen verran. Säännöissähän tällaisesta ei sanota mitään, joten harkintaa olisi ollut mahdollista käyttää.Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.
-----------------------------------------------------------
Viime lauantaina oltiin Pitkäkalliontiellä noin 150 metrin radalla kaksi maalimiestä, toinen oikealla puolivälissä, toinen radan lopussa vasemmalla.
Yritti heti kättelyssä kaartaa suoraan mm:lle, huusi takaisin ja lähetin ensin kulmaan, teki kiltisti tyhjän laatikon eikä jumpitellut yhtään. Yhden takapiston otin myös takaisin, sama juttu, samoin yhden matalaksi jääneen. Joka kerta uskoi kerrasta, ei tarvinnut jäädä hinkkaamaan moneen kertaan.
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
2xleiri + muuta
On sitten tullut vähän leireiltyä. Viime viikonloppuna Jämillä Tendingin porukoitten kanssa ja tässä viikonvaihteessa Tuusulan koirakerhon leirillä Räyskälässä hakukouluttajana.
Molemmilla leireillä oli tosi kivat ilmat. Nää syysleirit on just mun makuuni. Kesäleirejä vaivaa yleensä infernaalinen kuumuus ynnä hyttyset ja paarmat.
Jämillä olimme kolme kertaa hakuryhmässä ja kerran tottistelemassa. Huikeat hakumaastot, mm piilo kolmen metrin syvyydessä maan alla. En nyt ihan muista, miten kaikki meni, pistoja ainakin jonkin verran oiottiin, muttei pahasti.
Tottikseen sain muutaman hyvä vinkin kokeneilta bc-ihmisiltä, niitä testaillaan. Kyse on lähinnä eteenmenosta sekä noutokapulan palautusvauhdista. joka on ollut hidastumaan päin.
Välissä viikolla on tehty joku jälkikin, viimeksi Miko polkaisi kilsan jäljen Innilän lenkkeilymaastoihin. Eipä olisi voinut taas paremmin mennä. Hiski on edelleen huippu jäljestäjä.
Tämä viikonvaihde hurahti sitten taas leirillä, nyt hakukouluttajan roolissa. Seitsemän mahtavaa koiraa ja tosi kivoja ihmisiä. Oli tosi hauskaa ja opin itsekin taas paljon. Kiitos kaikille!
Lauantaina oltiin metsässä semmoset 10 tuntia, tänään sunnuntaina kuutisen. Happeakin siis tuli sopivasti haukattua.
Hiski tempaisi viikonlopun aikana kolme treeniä: ensin oli la-ap mielikuvatreeni/kuusi ukkoa, sitten la-ip kahden ukon ja muutaman tyhjän treeni ja sunnuntaina vajaan parinsadan metrin sokkotreeni, johon olin tosi tyytyväinen. His teki erinomaiset tyhjät laatikkopistot ja loistavat ilmaisut. Eipä paljonkaan huomautettavaa.
Esineruutujakin on tehty muutama, vain kaistaleita, kun kukaan ei viitsi talloa mun kanssani koko ruutua...
Molemmilla leireillä oli tosi kivat ilmat. Nää syysleirit on just mun makuuni. Kesäleirejä vaivaa yleensä infernaalinen kuumuus ynnä hyttyset ja paarmat.
Jämillä olimme kolme kertaa hakuryhmässä ja kerran tottistelemassa. Huikeat hakumaastot, mm piilo kolmen metrin syvyydessä maan alla. En nyt ihan muista, miten kaikki meni, pistoja ainakin jonkin verran oiottiin, muttei pahasti.
Tottikseen sain muutaman hyvä vinkin kokeneilta bc-ihmisiltä, niitä testaillaan. Kyse on lähinnä eteenmenosta sekä noutokapulan palautusvauhdista. joka on ollut hidastumaan päin.
Välissä viikolla on tehty joku jälkikin, viimeksi Miko polkaisi kilsan jäljen Innilän lenkkeilymaastoihin. Eipä olisi voinut taas paremmin mennä. Hiski on edelleen huippu jäljestäjä.
Tämä viikonvaihde hurahti sitten taas leirillä, nyt hakukouluttajan roolissa. Seitsemän mahtavaa koiraa ja tosi kivoja ihmisiä. Oli tosi hauskaa ja opin itsekin taas paljon. Kiitos kaikille!
Lauantaina oltiin metsässä semmoset 10 tuntia, tänään sunnuntaina kuutisen. Happeakin siis tuli sopivasti haukattua.
Hiski tempaisi viikonlopun aikana kolme treeniä: ensin oli la-ap mielikuvatreeni/kuusi ukkoa, sitten la-ip kahden ukon ja muutaman tyhjän treeni ja sunnuntaina vajaan parinsadan metrin sokkotreeni, johon olin tosi tyytyväinen. His teki erinomaiset tyhjät laatikkopistot ja loistavat ilmaisut. Eipä paljonkaan huomautettavaa.
Esineruutujakin on tehty muutama, vain kaistaleita, kun kukaan ei viitsi talloa mun kanssani koko ruutua...
lauantai 21. syyskuuta 2013
Tylsyyden karkotus
Olin tänään kouluttamassa hakua hoffiporukalle ynnä yhdelle briardille. Kivoja koiria, kivoja ohjaajia, tosi mukava päivä eikä edes satanut, vaikka piti. Yleinen virhe hakumetsässä tuntuu olevan, että tehdään liian tylsiä treenejä. Kaikille koirille - ja varmaan ohjaajillekin - saatiin lisää intoa.Itsekin sain :)
Hiskille - kuten kaikille - tehtiin kaksi kierrosta. Tallattiin 200 metrin rata. Jätän nyt vähäksi aikaa ilmaisun kokonaan pois eikä se etsiminenkään kovin keskeisessä osassa ole, sillä His osaa sen - keskityn risteilyyn ja palaan siinä selvästi taaksepäin. Ei tyhjiä vähään aikaan.
Ensimmäisellä kierroksella kaikki maalimiehet - 8 kappaletta - olivat suoraan edessä. Päätin, että annan pistojen olla jatkossa suosista kohtuulajoja, koska se on Hiskille luontaista, ei siitä saa sovinnolla mitään pistotikkaajaa. Toiselle puolelle maalimiehelle lähetys aina ohjaajan kautta, mutta mahdollisimman säättämättä: tässä on vielä koreografiassa miettimisen paikka. Yhden piston jouduin oikomaan, mutta oikomisetkin teen nyt niin kannustavasti kuin mahdollista. Toinen vaihtoehto olisi määrätietoinen käskyttely, mutta se ei ole johtanut hyvään tulokseen so johtaa väärään mielialaan.
Toisella kierroksella otettiin mukaan eteenpäin kääntymisen vahvistaminen ääniavuilla ynnä siten, että maalimiehet kuljettivat Hiskiä takarajalla eteenpäin.Nyt oikaisin muistaakseni pari pistoa, joista kumpikin korjaus meni aivan nätisti, kehuin ja jopa palkkasin hyvästä vierelle tulosta. Taas tuli huomatuksi miten tärkeä oma lähetysasento on, vaikka se onkin vauhdissa aika hankala asemoida.Jos koiran lähettä vasemmalle takaviistoon, niin sinnehän se menee eikä suoraan.
Molemmat treenikerrat menivät erinomaisesti. Pelkkiä risteilytreenejä tehdään nyt ainakin koko syksy lumentuloon saakka.
Hiskille - kuten kaikille - tehtiin kaksi kierrosta. Tallattiin 200 metrin rata. Jätän nyt vähäksi aikaa ilmaisun kokonaan pois eikä se etsiminenkään kovin keskeisessä osassa ole, sillä His osaa sen - keskityn risteilyyn ja palaan siinä selvästi taaksepäin. Ei tyhjiä vähään aikaan.
Ensimmäisellä kierroksella kaikki maalimiehet - 8 kappaletta - olivat suoraan edessä. Päätin, että annan pistojen olla jatkossa suosista kohtuulajoja, koska se on Hiskille luontaista, ei siitä saa sovinnolla mitään pistotikkaajaa. Toiselle puolelle maalimiehelle lähetys aina ohjaajan kautta, mutta mahdollisimman säättämättä: tässä on vielä koreografiassa miettimisen paikka. Yhden piston jouduin oikomaan, mutta oikomisetkin teen nyt niin kannustavasti kuin mahdollista. Toinen vaihtoehto olisi määrätietoinen käskyttely, mutta se ei ole johtanut hyvään tulokseen so johtaa väärään mielialaan.
Toisella kierroksella otettiin mukaan eteenpäin kääntymisen vahvistaminen ääniavuilla ynnä siten, että maalimiehet kuljettivat Hiskiä takarajalla eteenpäin.Nyt oikaisin muistaakseni pari pistoa, joista kumpikin korjaus meni aivan nätisti, kehuin ja jopa palkkasin hyvästä vierelle tulosta. Taas tuli huomatuksi miten tärkeä oma lähetysasento on, vaikka se onkin vauhdissa aika hankala asemoida.Jos koiran lähettä vasemmalle takaviistoon, niin sinnehän se menee eikä suoraan.
Molemmat treenikerrat menivät erinomaisesti. Pelkkiä risteilytreenejä tehdään nyt ainakin koko syksy lumentuloon saakka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)