Piti maanantaina tehdä jälki, mutta Hiskillä oli aamulla vielä maha löysällä, joten päätin olla rasittamatta sitä. Pirkkahallin kentällä jatkoimme iltapäivällä sitkeästi luoksetuloharjoituksia. Saatiin taas pari kelvollista aikaan monen toiston jälkeen. Pienet pätkät seuraamista myös imuttamalla ja perusasentojumppana. Alku meni kuulemma oikein hyvin, mutta käännösten jälkeen peräpää jää liian ulos. Tuula naksutteli oikeista paikoista. Leikkiessämme Tuula ampui kaksi kertaa, ei reaktiota.
Tiistaiaamuna vettä lorotti taivaalta jälleen kerran. Oma motivaatio alkaa hiukan kärsiä jatkuvasta lotinasta, joten päätin jättää jäljestelyt. Lattiatason esine-etsintää aamukahvin jälkeen kummallekin. Vaihteeksi otettiin myös kellarikäytäväseuraamista namilla (namit oikeassa kädessä nyt): ainakin peräpää pysyi suorassa… Mutta itsekin huomasin nyt peräpään irtoamisen käännöksissä. Luoksetuloja käytävällä myös muutama, nyt meni jo aika mallikkaasti, paranee, luojan kiitos.
Kun päästiin metsään, sade olikin lakannut ja oma motivaatio löytyi. Niinpä tallasin Hiskille tasan 350 metriä pitkän jäljen, 7 keppiä, kulmia neljä. Loppu jäljestä kulki tien yli ja sitten tien reunaa pitkin ja poikkesi taas metsään. Lopussa kissanruokaa. Kulmat merkkasin, keppejä en.
Lenkin jälkeen tallasin koirille 20x50 metrisen esineruudun loivaan ylämäkeen ja Hetalle vielä sokeriksi pohjalle tarkkuusruudun.
Hiski tietää jo hyvin, mitä mennään tekemään, kun sille sanoo ”esineitä”, on ihan intona. Sai katsella, kun vein esineet (ei kyllä enää tarvitsisi sitä). Vein neljä aika pientä esinettä: yhden eteen keskelle kiven taakse (n. 10 metrin päähän), yhden keskelle vasemmalle ja kaksi molempiin takakulmiin. Yritän nyt huolehtia jo siitä, että lähetys on sivulta ja perusasennosta. Lähti kuin nato-ohjus ja toi kaksi ekaa takaesinettä käteen vallan mainiosti. Keskimmäistä joutui etsimään, mutta hyvin tarkensi ja toi senkin. Edessä olleen kanssa jouduin auttamaan. On aika selvää pässinlihaa, että takaa esineet tuodaan helposti ja etuesineet tuottavat vaikeuksia, joten alan tehdä ruutuja, joissa kaikki esineet ovat edessä. Mutta esine-etsintä etsimisineen ja palautuksineen meillä kulkee mielestäni kaikista treenialueista nyt parhaiten. Taidan kohta kokeilla tarkkuusruutuakin.
Pudotettuja esineitä voi treenata sitten talvella. En usko, että siinä tulee ongelmia.
Hetalle tein kaikenlaisia källejä ruutuun, mutta kaikki se ihanainen selvitti ja toi nätisti. Se edessä ollut esine Hetaltakin jäi viimeiseksi, eli ei se ihan helppo ollut.
Tarkkuusruudussa esineenä oli hiuspinni, jonka päälle laitoin lehtiä niin, että se oli kokonaan piilossa. Heta haistoi pinnin melkein heti, mutta sen esiin kaivamisessa ja suuhun saamisessa olikin melkoinen urakka. Pitäisköhän ruveta ilmoittamaan ilmaisuksi : ”koira tonkii maata kuonollaan”. Poimi se sen pinnin sieltä lopuksi suuhunsa sen verran, että pääsin hihkaisemaan ”anna” ja sain kopin. Pinnin mukana suusta käteeni räkäistiin peri desiä multaa ja lehtiä.
Sitten Hiskin jälki, ikää runsas tunti. Mokasin itse sitten oikein viimosen päälle. Nimittäin lähetin Hiskin aika kaukaa (se ei vielä ollut se moka) ja se lähti kaksi kertaa ihan vinoon, joten otin sen takaisin. Kolmannella kertaa se ei enää suostunut lähtemään – ei ilmeisesti tajunnut, mitä mamma haluaa. Kolmannen kerran lähetin lähempää, olin siirtynyt vähän eteenpäin jäljen suunnassa. Hiski lähtikin sitten vauhdilla takajäljelle ja nappasi kepin! Olin ihan unohtanut, että jätin ekan kepin jo aika pian jäljen alkuun… Niinpä poika palkkasi itsensä kepillä takajäljen ajamisesta, hyvä minä vatipää! Otin vähin äänin kepin pois ja annoin Hiskin jatkaa tielle asti, johon oletin sen lopettavan, mutta sepä jatkoikin takajäljestämistä tietä pitkin! Mun oli pakko näyttää jäljen pää oikeaan suuntaan. Hyvin se sitten ajoi, seuraava keppi jäi, eikä ihme, kun ekasta kepistä mamma meni ihan oudoksi – mutta seuraavat kepit nousivat ihan mallikkaasti. Hörökorva tarjoaa keppiä leikittäväksi, revitään vähän, jonka jälkeen käännän paimenpojan ”oikein päin, sanon ”massu”, Hiski menee maahan ja saa namipalkan. Sitten rauhoitutaan ja jatketaan. Tien ylitys ja tien reunakin menivät hämmästyttävän hyvin. Nyt annoin lopussa palkaksi ruuan lisäksi myös pallon.
Huomenna korjataan toi halvatun janasäätö….
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti