Kisamainen tottis ja Hämeenkyrön keikka

Tottis 1.
Maanantai-iltana Pirkkahallilla vesisateessa. Oikein numeroliivit päällä, Minna K. tuomaroi. Neljä koirakkoa, eli kaksi paria.
Hiskin kanssa oltiin toisen parin viimeisiä, parina iso kultsu-uros, joka kiinnosti kyllä poikkeuksellisen kovasti... Otettiin ilmo kahteen kertaan.
His ensin paikallamakuuseen, mikä ihan ookoo jälleen.Viennin aikana kyllä koitti nuuskia maata, samoin poistullessa. Aijai sentään :(
Seuraaminen: Unohdin, että kentän reunalla oli telineessä ISO PALLO! Katastrofin ainekset siis valmiina. Noin kymmenen askelen jälkeen (pelkkää eteenpäin kyttäämistä) laitoin Hiskin maihin ja hain pallon pois. Mutta ei pallonkuvaa niin vain pienen bc-pojan päästä nirhata: vaikka palloa ei enää siellä kentän reunalla ollut, reunaa oli silti pakko kyylätä. Otin peruuttamista, sivuaskeleita, käännöksiä, mutta ei mikään ei enää oikein auttanut. Pallon kuva jäi Hiskin verkkokalvoille ja siinä pysyi :(
Sama kyttääminen jatkui jäävissä - itse liikkeissä ei valittamista.
Luoksetulo. Ok.
Nouto: lievä banaani ja vino palautus,  ennakoi sivulletulon.
Hyppy: no problem, paitsi ettei meinannut suostua irrottamaan.
A-este. Sama juttu...
Eteenmenoa ei nyt sattuneesta syystä otettu.
Tottis 2.
Sulkavuoressa vielä myöhään ilallla, kun palautin numeroliivejä. Ylipitkiä seuraamisia ja niistä palkka. Mainio kontakti ja vire.

Tiistaina hurautettiin Lilin kanssa Vaiviaan, Hämeenkyröön ja touhuttiinkin aika monenlaista.
Tottis
1. Ennen Lilin tuloa otin Hiskin kentälle sillä asenteella, että se saa itse tulla pyytämään tekemistä. Ja kyllä se sitten anelikin! En antanut mitään vihjettä tai käskyä, marssin vain kentällä, otin sivuaskeleita, peruutelin, kääntyilin ja sitten otin vielä piiitkän seuraamisen. His kulki vieressä ja tarjosi nättiä paikkaa ja hienoa kontaktia. Lopuksi hyvän pitkän kontaktipätkän jälkeen kahden nahkarätin kanssa leikkiä ja autoon.
2. Toisella kertaa Qira oli ikentällä Lilin kanssa ja vein ensin Hiskin paikallamakuuseen. Se on ruvennut selvästi inhoamaan tätä:  oli heti sen oloinen, että "ei kai taas, yäk."
Paikallamakuun jälkeen puhti olikin sitten taas poissa...Lelu kainalossa olisi auttanut, mutta halusin kokeilla, mitä tapahtuu, jos en palkkaa enkä näytä lelua. Kohtuullisesti meni siihen asti, kunnes tultiin kentän reunaan: siinä taas kontaktit heitettiiin huitsiin (joo-o, kentän reunalla ON viime kesänä ollut pallo...). Niinpä hengailtiin siellä metsänraunassa edestakaisin, kunnes His uskoi, ettei mitään palloa todellakaan ole kätketty  pajupuskaan tai tungettu turpeen sisään.
Seuraaminen takaisinpäin alkoi myös huonosti, kun  nyt piti kytätä Qira-muoria kentän toisessa päässä.
Vasta sitten taas sujui, kun häiriöt poistuivat. Palkkasin vasta todella pitkän hyvän pätkän jälkeen. Huh, huh.

Jälki
Katsottiin tieltä muka hyvä paikka jäljelle, jonka Lili talloi. Todellisuudessa alue oli puolittain suota ja suonsilmäkkeitä, suopursua sun muuta puskaa puolireiteen.Hiskiä ei ajoittain näkynyt pöheiköstä ollenkaan. Se aloitti reippaasti nuuskuttaen, otti takajäljen tielle asti, josta palasi. Eka keppi ok ja viimeinenkin löytyi, mutta kaksi on edelleen siellä rämeessä tai mikä letto se nyt ikinä olikaan. Ei väliä, His taisteli kuitenkin urhoollisesti loppumerkille asti jäljellä pysyen.

Pudotettu
Lili kulki Herin kanssa viereistä tietä. Ihan sama Hiskille,vaikka olisi ollut koko plutoona, pääasia, että saa juosta kuin viimeistä päivää. Hetakin lönkötteli hanskan kuljeksimasta.

Tarkkuus
20 sentin kolikko jäkälikössä, lehdellä peitettynä, pienessä kuopassa, aika kova tuuli. Heta ei löytänyt kolikkoa! Se meni taas sijaisille: alkoi nyhjätä yhdessä kulmassa, kyllästyin katselemaan touhua, vein neidin autoon ja otin Hiskin kehiin. Sillekin oli vaikea homma, mutta löysi lopulta kolikon, jes! En ottanut aikaa, mutta kai se alle viiden minuutin jäi.
Vihonviimeiseksi tein vielä Hiskille ihan lyhyen jäljen (pitkä jana), jolle laitoin kymmenkunta keppiä. Kyllähän His niitä napsi nätisti, en viitsinyt laskea, jäikö joku.

Kivasti hurahti päivä, pidettiin kunnon evästaukokin aurinkoisessa metsässä. Kiitos Lili!

Kevään eka vieras jälki +esineruutu

Sunnuntai-iltana ajelimme Jannen ja Lilin kanssa Pirkkalan uusiin ja ihmeellisiin maastoihin.
Esineruutu
Koko ruutu, melko haastava maasto. Hiskille kolme isohkoa Lilin esinettä. Ekalla lähetyksellä teki pienen lurauksen ruudusta ulos. Seuraavat kolme pistoa varmoja ja suoria ja jokaisella tuli esine. Aikaa meni pari minuuttia.
Jälki
Lili polkaisi Hiskille noin EK-kokeen alokkaan pituisen jäljen/neljä keppiä/kaksi kulmaa. Vanheni 1,5 tuntia.
Hiski oli juuri sopivassa mielentilassa jäljestykseen: rauhallinen, keskittynyt, rento, mutta iloinen. Janalla ei ryysimistä (!!!), suunta varma. His etsii nyt keppejä tosissaan ja määrätietoisesti, ei pelkästään jäljestä. Hiski on näköjään saanut noista helpoista jäljistä ihan rutkasti itsevarmuutta sitten viime syksyn.

Arvatkaa, mitä Hiski teki muurahaispesässä?

Vastaus: kävi kakalla. Juu-u. Sillähän on semmoinen viehko tapa, että sen tunkee takapuolensa jonnekin korkealle asioidessaan. Saapi olla mätäs, kanto tai lumikasa talvella. Tasamaa ei  tarkoitukseen sovellu. Kaikenlaisia paikkoja on nähty, mutta ei vielä tätä: His kiipesi runsaan metrin korkuisen muurahaispesän päälle ja alkoi vääntää torttua...Ikävä kyllä en ehtinyt saada kuvaa. Pesän asukkaat olivat täydessä työn touhussa, mutta ei se Vemmelsäärtä häirinnyt. Mahtoi yhdyskunnassa vallita melkoinen hämminki...
Mutta asiaan. Torstain treenit:
Jälki, jana/keppitreeni
Kaksi lyhyttä jäljennysää,  kepit päissä pian kulman jälkeen. Noin tunnin vanhoja, toinen oikealle, toinen vasemmalle. Laitoin kepit vaikeisiin paikkoihin.
Kaikki hyvin. Jäljet nousivat oikeaan suuntaan. Hiskillä on nyt varsin mainio keppimotivaatio. Vietimme kunnolla aikaa kepeillä, istuskelin oikein kaikessa rauhassa.
Pudotettu
Metsän keskellä. En uskalla kauheasti pidentää matkaa, kun pelkään, että His siinä hirveässä vauhdissaan lennähtää esineen ohi kokeessa, kun matkaa on vain vaivaiset 50 metriä. Kaikki meni hyvin tässäkin.
Tarkkuus
Ei ihan pieni esine, mutta hankalan mallinen, koukku. Ihan edessä, peitettynä. Puiset nurkkakepit. Helppoa kuin heinänteko molemmille koirille.
Tottis
Perjantaina Pirkkahallin kentällä Lilin ja Herin kanssa.
Vihjesanan jälkeen pallo kainalossa paikallemakuuseen kuljetus, siitä käännöksen jälkeen pallon pudotus. Ei makuuta. Sitten Hiski otti noudon leluun vaihdolla, hyvin. Molemmat esteet. Hyvin meni, vaikka heitin kapulan A-esteen taakse tosi vinoon. Sitten autoon.
Sitten paikallemakuuseen vienti vihjesanan jälkeen, mutta ei palkkausta. Tarvitsi kaksi käskyä maahanmenoon.
Pitkä paikallamamakuu taas, varmaan 15 minuuttia Herin ja Lilin leikkiessä. Lili haukutti Heriä myös.
Vihjesanan jälkeen kuljetus lähtöpaikalle. Siitä ilman perusasentoa seuraamiseen, palkka kainalosta käännöksen jälkeen. Hiskin vire oli taas  laskenut paikallamakuusta...ei  se kovin pahasti haitannut, mutta ero oli olemassa.
Vielä luoksetulo läpijuoksuna eikä muuta.

Keskiviikon metsäpaketti

Keskiviikko 5.5.
Aamulla Sääksjärvellä.
Tarkkuus
Normiruutu sammalikossa, jota pöyhin oikein kunnolla. Esine oikeassa takakulmassa, neliskanttinen metallipala, mikälie. Peitin vähän lehdillä.
Heta ensin. Lady lankesi  samaan touhuun kuin hoffimestiksissä Kangasniemellä: juuttui kihnuttamaan yhtä ja samaa paikkaa ikäänkuin esine kasvaisi siihen,  jos tarpeeksi uskoo asiaan.
Arvelin, että tuo olisi Hiskillekin vaikea, mutta Mr Hispander yllätti iloisesti. Ei mennyt varmaan kuin 20 sekkaa, kun esine oli nappaistu. Hyvä His!
Pudotettu
Aloitin ajouraa pitkin, mutta poikkesin jatkamaan reittiä suoraan metsään, kun tie teki mutkan, vähän haastetta siitäkin. Pudotuksen jälkeen matkaa noin 80-90 metriä. Hetan esivalmistelun jälkeen taas Hiskin vuoro. Helppo nakki, kuinkas muuten :)
Jälki, kevään neljäs
Matkaa noin 350 metriä, neljä keppiä, joista viimeisen peittelin huolella lehtien alle. Kaksi kulmaa, paljon mutkia. Jana n. 20 metriä. Ikää runsas tunti.
Hiski tarkisti vähän matkaa takajälkeä, mutta palasi. Kaikki kepit nousivat epäröimättä. Eka kulma oli heti ensimmäisen kepin jälkeen. Siitä His painoi vauhdilla ohi ja haki jäljen uudestaan aika kaukaa sivulta kaartaen. Toinen kulma ihan ok.
Hyvä vauhti. Keskityin kepeillä rauhoittumiseen ja kepeiltä lähtemiseen rauhallisesti (tai siis siihen pyritään).
Haku
Illalla Sääksjärvellä. Otettiin kaikille koirille "sisääntulotreenit". Heta sai tallata ja taantui häiriköimään kuin pikkupentu.
Hiskille nyt vain kaksi maalimiestä, irtorullat. Hyvin meni muuten paitsi, että Hiskin omatekoisen näyttöliinan jousto-osa katkesi...On hiukka dynaamista toi näytölle lähtö. Hyvä, ettei katkennut kisoissa.

Tiistain askareet

Tottis
Heti aamusta Sääksjärvellä Tamskin sisähallissa Lilin ja Miikun kanssa. Häiriöinä agilityesteitä ja ruutukiekkoja. Hiskille ihan uusi paikka.
Teemana edelleen siirtymät/vire.
Paikallamakuu
Virityssanan jälkeen palkkasin heti sisääntultua tipauttamalla pallon kainalosta, sitten olikin helppo viedä Hiski paikallamakuuseen järkyttävän hienossa kontaktissa ja hyvällä paikalla.
Koira makoilivat yhdessä kuutisen minuuttia (me mentiin ovesta ulos), sitten Lili ja Miikku hakivat koiransa pois ja alkoivat touhuta niiden kanssa, Hiski-poika jatkoi makuutaan 12 minuuttiin asti. Oikein rauhallisesti ja hyvin makasi.
Istumaannousun jälkeen taas vihjesana, siitä pieni pätkä kävelyä hienossa kontaktissa ja palkka. Vautsi, miten hienosti!
Sitten suoraan maahanmeno-käsky>palkka ja leikkiä.
Leikin jälkeen taas vihjesana>palkka, palkka pois ja agi-A:n eteen. Siinä treenattiin muutama kapulan sivuunheitto: kapula törkeän kaukana sivulla. Ei kiertänyt.
Sitten taas vihjesana>kävelypätkä>palkka ja leikkiä. Siitä suoraan makuuseen, josta hyvä luoksetulo läpijuoksuna.
Loppuslut ja autoon.
Yritän nyt muuttaa Hiskin mielentilaa paikallamakuussa. Se on opetettu ja palkattu siitä 100-prosenttisesti namilla, mikä on aikaansanut rauhallisen pysymisen, mutta sivutuotteena ehkä aiheuttanut vireen laskemisen. Nyt kun His varmasti jo osaa tuon, yritän saada paikallamakuussa aikaan vireen patoamisen, kun His tietää odottaa lelupalkkaa. Sillä vireellä sitten pitäisi pärjätä se siirtymä, seuraaminen ja jäävät. Ans kattoo...

Pudotettu
Nyt hakkuuaukealla, valmistelevan lisäksi matkaa noin 80 metriä. Hetan jälkeen Hiski. Ei mitään huomauttamista: nappisuoritus jälleen.

Tarkkuus
Hakkuuaukealle myös: kuivaa, pitkää heinää. Esineenä hylsy. Kova tuuli. Heta ensin, joutui hiukan etsimään. Hiski bongasi nyt esineen ihan heti ja nappasi nätisti.

Kaikkea kivaa :)

Maanantaina oli oikeastaan tarkoitus pitää leirin jälkeen huilipäivä, mutta kun oli niin hieno ilma ja Hiski oli metsässä sen näköinen, että "eiks ny edes jotain voitaisi tehdä, hei", niin päätin sitten (töiden kustannuksella) puuhastella jotain pientä pitkän lenkin lisäksi.

Jälki
Tai oikeastaan kaksi kpl jäljennysiä, muutama kymmenen metriä pituutta molemmilla, ja kummankin päässä keppi. Janat 10-20 metrin välillä. Vanhenivat tunnin verran. Eka oli ihan suora, eikä siinä mitään, hiukan Hiski tarkisti takajälkeä, mutta kääntyi.
Toinen jälki teki kaarroksen tieltä tielle. His lähti päättäväisesti takajäljelle, päästin irti liinasta ja annoin mennä vapaasti, jäin itse paikoilleni seisomaan. Aikansa Vemmelsääri puuhaili tiellä, nuuski ja ihmetteli. Sitten yhtäkkiä se ampaisi janan kohdalta takaisin metsään, vilkaisi mua ("huijasit!") ja rynnisti kuono maassa oikeaan suuntaan. Annoin sen mennä (en edes ottanut liinasta kiinni), otin vain muutaman askelen sen perään. Melkein saman tien His tuli jo keppi suussa takaisin. Olihan hauska katsoa, miten Hiskillä syttyi lamppu ja miten se minulta mitään kyselemättä ratkaisi asian. Panostan nyt jäljellä oikeaan mielentilaan (sekä koiran että varsinkin omaani), ennen kuin lähdetään rynnimään mitään kilsan jälkiä. Syksyllähän jälki jäi siihen pisteeseen, ettei me kumpikaan oltu ihan tyytyväisiä. Näyttää siltä, ettei Hiskille ole jäänyt mitään hampaankoloon :)

Tarkkuusruutu
Löysin hauskan paikan mäenrinteestä: ruudussa oli jäkälää, pitkää kanervaa ja risuja. Esineenä avain. Voimakas tuuli, avain vasemmassa yläkulmassa, hyvin piilossa. Heta ensin: suoraan esineelle.
Hiskillä taisi mennä minuutin verran, se ylitteli taas hiukan rajoja, ei pahasti kuitenkaan.

Pudotettu
Tein "radan" ihan metsään, ei siis polkua tai mitään selkeää uraa. Pudotuksen jälkeen matkaa noin 70 metriä. Tuuli kävi lähetyspaikalta päin, eli ei tuonut hajua esineestä. Heta sai hakea ensin, iisi nakkihan tuo sille oli.
Hiski oli ehkä vähän innoissaan...Otin seuraamaisen ihan vimpan päälle, en antanut edistää enkä nuuskia yhtään. Lähti kuin nappi housuista, vähän viivähti, en tiedä, mitä touhusi, kun ei ollut näköyhteyttä koiraan. Luultavasti paaahtoi esineen ohi. Tuli kuitenkin ihan hyvin hanska suussa.
Ensi kerralla otetaan jo vähän pitempi metsärata.
Lopuksi tein uusilla hienoilla Fiskarsin tehosaksillani ison kasan jälkikeppejä. Olipa helppoa!

Tottis
Pirkkahallilla, PPK:n vuorolla, paljon väkeä.
Teemana siirtymät/vire niissä.
Ensin ilmo ihan vieraalle tuomarille Herin ja Lilin kanssa. Pallo kainalossa, vihje "hommiin", aloituspaikalle ja palkka. Leikkiä.
Pallo kainalooon>vihje> paikallemakuuseen kävely, vapautus pallolle käännöksen jälkeen, ennen makuuta. Leikki.
Paikallamakuu, noin 10 minuuttia. Kentällä rutosti häiröitä: haukkuvia koiria, lenteleviä leluja, Herin luoksetuloravi ihan vierestä.
Istumaan käskyllä, vihjesana>kävelyä>palkka suoraan kainalosta.
Sitten maasta luoksetulo (ei valmistelevaa) läpijuoksuna paikallamakuussa olevan Herin nenän edestä, leikkiä ja autoon.

Jälki ja hakuoppia hakemassa

30.4.
Jälki
Noin 300 metriä pitkä, neljä keppiä, 45 minuuttia vanha. Jana noin 15 metriä, jälki vasempaan. Pari kulmaa, jälki meni välillä tietä pitkin ja poikin. Ei  mitään valittamista: kaikki palaset kohdallaan.

1.-2.5.
Hakuleiri
Pääsin vapuksi hyvään seuraan: Helsingin palveluskoiraharrastajien leirille kokeneeseen ja motivoituneeseen hakuporukkaan (7 koirakkoa) Vesilahdelle. Olipa mahtava anti (ja kova kuri...)! Kouluttajana oli Mari Hyytiäinen (Kennel Eloketun), topakka taskukokoinen tytteli.

Lauantaina otin Hiskille normitreenin: maalimiehet kulmissa (toinen hiukan kulmasta teenpäin), sitten piti ottaa kaksi tyhjää ja valmiit ukot molemmin puolin suoraan edessä. Melko haastava maasto, jossa oli paljon kaatuneita puita.
Jouduin tempaisemaan Hiskin suoraan autosta maastoon ja se oli jotenkin hämillään. Lisäksi radallle mennessä ja radan alussa oli paljon  peuran karvaa ja jätöksiä, jotka selvästi häiritsivät Vemmelisen keskittymistä. His ei tehnyt kumpaankaan kulmaan tarpeeksi syvää pistoa, vaan jouduin lähettämään molempiin uudestaan.
Kun Hiskin mieliala ei näyttänyt ihan parhaalta mahdolliselta, päätin tässä vaiheessa luopua tyhjistä ja edettiin suoraan kahdelle viimeiselle maalimiehille. Kolmannelle His ei taaskaan irronnut tarpeeksi, vaan piti lähettää uudestaan. Viimeiselle sentään upposi ekalla lähetyksellä.
Rullien (kiintorulla) kanssa ei ollut mitään ongelmia, mutta kaikki maalimiehet valittivat, että His oli törkeillyt ennen rullan ottoa: pussannut, härkkinyt, hypännyt päälle!
Ei ollut ihan Hiskin parhaita treenejä tämä, mutta ei aina voi kaikki onnistua :) Kaikki muutkin koirat toimivat vähän alivireisesti eikä yksikään tehnyt kunnon pistoja.

Iltapäivällä otin Hiskille vain ukot molempiin kulmiin niin, että His näki, kun maalimiehet menivät piiloon, sitten vein sen pois toisen koiran treenin ajaksi ja sitten poika pääsi hakemaan. Olipa intoa! Molemmat ukot suorapalkoin.

Sunnuntaina mulla oli taas metsässä ihan toinen koira, Hiski-poika, joka oli oma iloinen ja innokas itsensä.
Otimme ihan erilaisen treenin, jollaista ei ole tehty koskaan ennen: vasen puoli ensin ns. sisääntuloina, eli joku porukasta vei Hiskin toiselle puolelle ihan takarajalle, eteni siellä ja minä kutsuin sen ihan tietyllä tavalla tarkan suunnitelman mukaisesti Marin ohjeiden mukaan luokse ja lähetin maalimiehelle toiselle puolelle. Viimeinen sisääntulo otettiin toiselle puolelle. Hiski toimi nyt ihan sairaan hyvin. Joka ikinen viidestä pistosta oli luotisuora ja määrätietoinen, jokaiselta toi rullan hienosti eteenpäin (tätäkin treenattiin). Maalimiehillä oli sekä ruoka- että lelupalkka. Hieno homma, että on vielä toi lelukorttikin, jonka voi ottaa esiin, jos potkua pitää kaivaa lisää.
Nyt kaikki maalimiehet seisoivat. Hiski oli hyppinyt päin ihan sikana :( Ei siis kannata jatkaa tuota.
Tätä käytöshommaa aletaan nyt työstää. Hiskin käyttäytymisessä näytöillä ei ole moittimista, se menee maahan kuten on opetettu. Sikailu liittyy selvästi rullan ottoon. Hiskihän on opetettu tarkistamaan hyvin, onko palkkaa vain otetaanko rulla (ja rulla on aina ollut maassa, jalan alla tms). Mutta se tekee nyt samalla näköjään ruumiintarkastuksen :)) Toisaalta kyse voi olla myös  epävarmuudesta kiintorullan kanssa ja mm:n häirintä on todennäköisesti ainakin osittain sijaistoimintaa.
Nyt otetaan joka tapauksessa irtorullatreenejä ja katsotaan, mitä asialle pystyy tekemään.
Kauheasti tuli tietoa, vinkkejä ja mietittävää. Oli tosi kiva katsoa muiden treenaamista ja sitä, millä tavoin ongelmia ratkottiin.