Perjantaiaamuna Hiskille jälki: aluksi peltoa, sitten muuta heinikkoa, puolukkatyypin metsää, multa-alustaa, ison tien ja kahden ojan ylitys. Pituutta noin 400 metriä, viisi kulmaa. Nameja enemmän kuin keskiviikkona.
En siis vielä lähtenytkään helpottamaan treenejä, ajattelin katsoa vielä, miten menee.
Jäljen vanhentuessa (lenkkikin tehtiin), tallasin15x50 esineruudun. Hiskille kolme aika pientä esinettä, pienin 2x5 suuruinen tukkadonitsi+pieni kumilelu+pieni muovilelu. Kaikki vein niin, että Hiski näki. Puoliväliin, eteen ja taakse. Toi keskimmäisen (sen donitsin) ensin. Hyvin luovutuskin. Sitten edessä ollut, ihan ookoo. Viimeistä etsikin kauemmin ja kävi välillä ruudun ulkopuolella, mutta en puuttunut asiaan mitenkään. Lopulta toi oikein hyvin. Namipalkat, lopuksi narupallo. Esineet nyt hyvällä mallilla.
Välillä kävin äänestämässä. Sitten esineet Hetalle: sairaan vaikeet esineet aj sairaan vaikeet paikat (avain, filmirullapurkin kansi ja pieni pyyhekumi). Avain ihan eteen, ison kiven "kääntöpuolelle" noin 20 sm korkealle maasta, korkki pienen kannon päälle pikkukuusien väliin, pyyhekumi ihan taakse risukasan alle, melkein näkymättömiin. Kumi tuli ensin, sitten meni muutama minuutti ja korkki tuotiin. Avainta Heta joutui etsimään oikein tosissaan. Autoin vähän sanomalla pari kertaa "edessä." Nousihan sekin, mutta aikaa meni jotain 7 minuuttia yhteensä.
Hiskin jälki oli tällä välin vanhentunut noin 1,5 tuntia. Nyt meni paljon paremmin kuin keskiviikkona. Paikka oli junaradan ja tien välissä. Kaksi junaa meni ihan vierestä, mutta H ei ollut moinaankaan. Sen sijaan auto (tavallinen henkilöauto) sai sen keskeyttämään nanosekunnissa jäljestyksen. Tää olikin ainoa huono juttu nyt. Erityisen mielissäni olin siitä, että tien ylitys meni hienosti ja keskittyneesti nokka maassa. Lopussa oli kissanruokapurkki peitettynä, päällä keppi. Merkkasi kepin, annoin syödä herkut ja sitten leikittiin kepillä.
Pari "käytäväseuraamispätkää" vielä kotona, ne menivät tosi hienosti namilla. Ei edistämistä yhtään.
perjantai 17. lokakuuta 2008
torstai 16. lokakuuta 2008
karsee jälki
Hanna T.:n blogitekstistä valaistuneena polkaisin Hiskille keskiviikkona Lahdesjärven metsään GPS:N mukaan tasan 530 metriä pitkän, merkitsemättömän jäljen, jossa oli noin varmaan kymmenen eriasteista kulmaa, kaksi tienylitystä ynnä muuta. Nameja vain kulmien jälkeen ja alussa vähän. Lopussa kepin alla kissanruokapurkki. Siis sikavaikee.
Jäljen vanhenemista odotellessa tehtiin pitkähkö lenkki - lisäksi leikin, siis vain leikin, metsässä Hiskin kanssa narupallolla - ja Hiskille esinetreeni. Tallasin 15x50 metrisen ruudun, johon vein kolme esinettä (mytätty hanska, pieni pesusieni ja lapsenkenkä). Hiski näki viemisen. Yksi ihan taakse, yksi keskelle ja yksi eteen). Lähetin, ekan (lähimmän) haki hienosti, luovutuskin jo melko ookoo. Namipalkka. Uusi lähetys, Hiski katseli vähän taakseen kysyvästi, astuin muutaman askeleen menosuuntaan ja näytin, että mene vaan. Toinenkin esine haettiin ja tuotiin hyvin. Kolmas lähetys: sama juttu, Hiski vilkuili taakseen ja pysähteli muutaman kerran, kävelin eteenpäin antamaan vähän tukea ja sinnehän se katosi ison kiven taakse ja kohta tuli kenkä suussa kovaa kyytiä! Nami+narupallo palkaksi. Hyvä Hörökorva!
Sitten pieni tauko ja jälki, lähes kaksi tuntia vanha. Jouduin lähettämän kolme kertaa, kun oikea suunta ei onnistunut. Sitten lähti menemään mukavasti, kunnes noin 50 metrin kohdalla poikkesi ihan selkeästi pois jäljeltä, ja pitkälle. En aavistustakaan miksi. Turhautui sitten selvästi, koska alkoi jo leikkiä kepillä, minkä kielsin jyrkästi. Jälki kuitenkin löytyi uudestaan ja sujui ihan kohtuullisesti, tien ylitys meni nokka korkealla. Tien jälkeenkin pysyi jäljellä, kunnes taas yllättäen tuli täydellinen hukka. Oltiin noin puolivälissä. Sama juttu kuin alussa: turhautui ja alkoi leikkiä jollain risulla. Kielsin taas - aika vihaisesti varmaan - mentiin tien yli ja laitoin Hiskin nostamaan jäljen uudestaan. Siellä alkoi kuulostella jonkun kaukaa kuuluvan työmaan meteliä. Loppu sujui jo ihan siedettävästi, mun mielestäni Hiski oli kyllä välillä aika kaukana jäljeltä ja vauhtiakin oli välillä kuin Hetalla, eli mennä häröili vähän miten sattui. Loppupurkille kyllä päästiin.
Eli ei mennyt kovin hyvin. GPS:n mukaan Hiski oli oikonut kulmia aika monessa kohtaa ja ollut tosiaan metrien päässä jäljeltä kuten arvelinkin. Nyt on kolme metsäjälkeä mennyt enemmän ja vähemmän vituralleen, eli ilmeisesti palaamme pellolle ja namijälkiin... En tiedä, missä meni pieleen.
Torstaina ei tehty paljon mitään, ellei tekemiseksi lasketa sitä, että liikenteen vieressä tarvotaan kolme lenkkiä joka päivä. Mitään edistystä ei ole tapahtunut: Hiski on edelleen hyvin pelokas ja pyrkii autoja pakoon niin pitkälle kuin remmissä pääsee. Ei voi mitään, tämän asian kanssa on vain elettävä. Saa nyt nähdä, vaikuttaako tämä meidän tulevaan kisaamiseen tms.
Jäljen vanhenemista odotellessa tehtiin pitkähkö lenkki - lisäksi leikin, siis vain leikin, metsässä Hiskin kanssa narupallolla - ja Hiskille esinetreeni. Tallasin 15x50 metrisen ruudun, johon vein kolme esinettä (mytätty hanska, pieni pesusieni ja lapsenkenkä). Hiski näki viemisen. Yksi ihan taakse, yksi keskelle ja yksi eteen). Lähetin, ekan (lähimmän) haki hienosti, luovutuskin jo melko ookoo. Namipalkka. Uusi lähetys, Hiski katseli vähän taakseen kysyvästi, astuin muutaman askeleen menosuuntaan ja näytin, että mene vaan. Toinenkin esine haettiin ja tuotiin hyvin. Kolmas lähetys: sama juttu, Hiski vilkuili taakseen ja pysähteli muutaman kerran, kävelin eteenpäin antamaan vähän tukea ja sinnehän se katosi ison kiven taakse ja kohta tuli kenkä suussa kovaa kyytiä! Nami+narupallo palkaksi. Hyvä Hörökorva!
Sitten pieni tauko ja jälki, lähes kaksi tuntia vanha. Jouduin lähettämän kolme kertaa, kun oikea suunta ei onnistunut. Sitten lähti menemään mukavasti, kunnes noin 50 metrin kohdalla poikkesi ihan selkeästi pois jäljeltä, ja pitkälle. En aavistustakaan miksi. Turhautui sitten selvästi, koska alkoi jo leikkiä kepillä, minkä kielsin jyrkästi. Jälki kuitenkin löytyi uudestaan ja sujui ihan kohtuullisesti, tien ylitys meni nokka korkealla. Tien jälkeenkin pysyi jäljellä, kunnes taas yllättäen tuli täydellinen hukka. Oltiin noin puolivälissä. Sama juttu kuin alussa: turhautui ja alkoi leikkiä jollain risulla. Kielsin taas - aika vihaisesti varmaan - mentiin tien yli ja laitoin Hiskin nostamaan jäljen uudestaan. Siellä alkoi kuulostella jonkun kaukaa kuuluvan työmaan meteliä. Loppu sujui jo ihan siedettävästi, mun mielestäni Hiski oli kyllä välillä aika kaukana jäljeltä ja vauhtiakin oli välillä kuin Hetalla, eli mennä häröili vähän miten sattui. Loppupurkille kyllä päästiin.
Eli ei mennyt kovin hyvin. GPS:n mukaan Hiski oli oikonut kulmia aika monessa kohtaa ja ollut tosiaan metrien päässä jäljeltä kuten arvelinkin. Nyt on kolme metsäjälkeä mennyt enemmän ja vähemmän vituralleen, eli ilmeisesti palaamme pellolle ja namijälkiin... En tiedä, missä meni pieleen.
Torstaina ei tehty paljon mitään, ellei tekemiseksi lasketa sitä, että liikenteen vieressä tarvotaan kolme lenkkiä joka päivä. Mitään edistystä ei ole tapahtunut: Hiski on edelleen hyvin pelokas ja pyrkii autoja pakoon niin pitkälle kuin remmissä pääsee. Ei voi mitään, tämän asian kanssa on vain elettävä. Saa nyt nähdä, vaikuttaako tämä meidän tulevaan kisaamiseen tms.
tiistai 14. lokakuuta 2008
tiukka treenipäivä(kin)
Maanantaina rynnittiin koko päivä matalalentoa paiaksta toiseen koko sakki. Kahdelta oli hakutreenit Sääksjärvellä. Hiskille taas neljä ukkoa viidessäkympissä, hajunhaulla. Kolme ekaa meni hienosti: sukkana piiloille. Neljännen kohdalla mammaan iski vauhtisokeus. Mielestäni Hiski sai jo keskilinjalle hajun ukosta, kun tuulikin kävi sieltä päin. Niinpä päätin lähettää sen suoraan ilman hajumielikuvaa. Lähtihän se. Eka tallattu poikittaisjälki: nokka maahan ja jäljentarkistus. Eteni kuitenkin taas. Seuraava tallausjälki: sama juttu. Meni kuitenkin maalimiehelle asti, mutta ei suoraan nenä pystyssä, vaan kummallista mutkittelua maahajua hakien. Ei hyvä. Tuon jäljen kanssa saa olla tosi tarkkana: ensi kerralla ehkä tallaamattomalle alueelle ilman hajunhakua tai kaistaleet, jotka on tallattu sikinsokin.
Heta sai odottaa autossa ja pääsi vain hätäisesti lenkille.
Kolmen tunnin hakutreeneistä (7 koiraa) suoraan tottikseen Pirkkahallille puoli kuudeksi (olin syönyt aamulla yhdeksän maissa viimeksi). Tuula toi Hiskille hienon lukkoketjupannan.
Leikkiä alkuun. Otimme muutaman hypyn - Hiski ei muistanut enää miten homma meni, vaan pyrki ensin kiertämään. saatiin pari onnistunutta kuitenkin. Parit kapulannoudot, suht ok. Vähän leluseuraamista: Hiski ei ollut oikein vireessä ja kyttäsi lähellä kulkevaa tietä yms sekä sai melkoisen hepulin kello kuuden hälysireenistä. Siihen jäi motskut ja kaikki. Tiian ampumaan aukaukseenkin reagoi - ei pahasti kuitenkaan. Yritin liikkeestä maahanmenoja, joista ei tullut yhtään mitään. Niinpä lopetin treenin eteenmenoon pallolle. Oltiin molemmat vissiin ihan liian väsyneitä.
Tiistaiaamuna lähdettiin taas Sulkavuoreen - jäi vähän vaivaamaan Hiskin edellispäivän "poissaolevuus". Keskityin leikkiin ja liikkeestä istumisiin. Istumiset suht hyvin: vähän pitää hidastaa itsekin, että poika istuu, mutta jää paikoilleen hyvin ja kestää paluun vierelle. Naksu käytössä. Lelun paikka on ongelma nyt: Hiskin paikka seuraamisessa on ihan siitä kiinni. Selän takaa sain muutaman kerran siirrettyä oikeaan käteen näkymättömiin. Viimeisen istumisen otin niin, että palkkasin heti, kun istui nopeasti.
Kokeilin myös luoksetuloa niin, että Hiski tuli eteen. Siinä käytin ensin narupalloa, joka oli näkyvissä leuan alla, vetoketjussa. Tämä aiheutti megalomaanisen hiipimisreaktion: Hiski alkoi vaania jo puolivälissä matkaa palloa. Ei käy. Kolmannen otin niin, ettei palloa näkynyt. Hiipiminen väheni, mutta oli kuitenkin selvästi havaittavissa. Nyt pitää miettiä, otetaanko välillä namipalkka käyttöön luoksetulossakin.
Kokeilin hiukan seuraamista narupallon kanssa. Sillä se sitten on ihan edessä ja poikittaa pahasti, eli toi on ihan liian kiihdyttävä.
Könysin vielä maalimiehenä radalla Teemun Elvoodille. Teemusta (ja pelastuskoiratoiminnasta) tehtiin haastettalua Yhteishyvään.
Päälle vielä pitkä lenkki vapaana (molemmat koirat nätisti! Ihanaa!) Lahdesjärven metsässä.
Heta sai odottaa autossa ja pääsi vain hätäisesti lenkille.
Kolmen tunnin hakutreeneistä (7 koiraa) suoraan tottikseen Pirkkahallille puoli kuudeksi (olin syönyt aamulla yhdeksän maissa viimeksi). Tuula toi Hiskille hienon lukkoketjupannan.
Leikkiä alkuun. Otimme muutaman hypyn - Hiski ei muistanut enää miten homma meni, vaan pyrki ensin kiertämään. saatiin pari onnistunutta kuitenkin. Parit kapulannoudot, suht ok. Vähän leluseuraamista: Hiski ei ollut oikein vireessä ja kyttäsi lähellä kulkevaa tietä yms sekä sai melkoisen hepulin kello kuuden hälysireenistä. Siihen jäi motskut ja kaikki. Tiian ampumaan aukaukseenkin reagoi - ei pahasti kuitenkaan. Yritin liikkeestä maahanmenoja, joista ei tullut yhtään mitään. Niinpä lopetin treenin eteenmenoon pallolle. Oltiin molemmat vissiin ihan liian väsyneitä.
Tiistaiaamuna lähdettiin taas Sulkavuoreen - jäi vähän vaivaamaan Hiskin edellispäivän "poissaolevuus". Keskityin leikkiin ja liikkeestä istumisiin. Istumiset suht hyvin: vähän pitää hidastaa itsekin, että poika istuu, mutta jää paikoilleen hyvin ja kestää paluun vierelle. Naksu käytössä. Lelun paikka on ongelma nyt: Hiskin paikka seuraamisessa on ihan siitä kiinni. Selän takaa sain muutaman kerran siirrettyä oikeaan käteen näkymättömiin. Viimeisen istumisen otin niin, että palkkasin heti, kun istui nopeasti.
Kokeilin myös luoksetuloa niin, että Hiski tuli eteen. Siinä käytin ensin narupalloa, joka oli näkyvissä leuan alla, vetoketjussa. Tämä aiheutti megalomaanisen hiipimisreaktion: Hiski alkoi vaania jo puolivälissä matkaa palloa. Ei käy. Kolmannen otin niin, ettei palloa näkynyt. Hiipiminen väheni, mutta oli kuitenkin selvästi havaittavissa. Nyt pitää miettiä, otetaanko välillä namipalkka käyttöön luoksetulossakin.
Kokeilin hiukan seuraamista narupallon kanssa. Sillä se sitten on ihan edessä ja poikittaa pahasti, eli toi on ihan liian kiihdyttävä.
Könysin vielä maalimiehenä radalla Teemun Elvoodille. Teemusta (ja pelastuskoiratoiminnasta) tehtiin haastettalua Yhteishyvään.
Päälle vielä pitkä lenkki vapaana (molemmat koirat nätisti! Ihanaa!) Lahdesjärven metsässä.
sunnuntai 12. lokakuuta 2008
esineitä, esineitä
Sunnuntain hakutreenit olivat tällä kertaa esinetreenit.
"Oikean" kokoinen esineruutu suht haasteeellisessa maastossa. Heta haki kolmen esineen satsinsa ripeästi omalla tyylillään, eipä siinä sen kummempaa.
Hiskille ei ole paljon vieraitten esineitä ollut. Päätin käyttää koko aluetta, aikaisemmin on aina ollut kaistaleita. Virittelysanat ja lähetyspaikalle. Marja-Leena vei ensimmäisen, mytätyn pipon, jonnekin 30-40 metriin oikeean reunaan ja heitteli sitä niin, että Hiski näki homman. Katseli tosi tarkkaan ja keskittyneesti, ampaisi matkaan, nosti pipon ja kiikutti mulle. Pudotus vähän liian hätäisesti, mutta en vielä vaadikaan täydellistä loppuasentoa.
M-L kävi pudottamassa toisen esineen, sandaalin, suunnilleen samalle etäisyydelle, mutta keskemmälle ruutua ja samalla kävi viemässä myös kolmannen (pieni olkatoppaus) vasempaan reunaan. Hiski seurasi silmä kovana ja kun annoin luvan ampaisi suoraan hakemaan kolmatta (ei siis ollut nähnyt sen pudottamista eikä esineen paikkaa, mutta jäi ilmeisen vahva mielikuva siitä, minne esine vietiin). Toppaus kiikutettiin minulle pikavauhtia. Namipalkka ja uusi lähetys sille keskimmäiselle. Hiskipä kurvasi taas vasemmalle. Ei siis tehnyt pistoa sinne, minne lähetin, mikä oli huono asia, mutta hyvä asia oli se, että teki töitä ruudussa - ja nimenomaan ruudussa - mahtavasti, etsi ihan tosissaan ja täysillä koko ajan. Menin vähän lähemmäksi esinettä ruutuun, kutsuin Hiskin kehuen pois ja palkkasin luoksetulosta. Uusi lähetys ja bingo! Sandaali tuli käteeni hienosti. Lopuksi Hiski sai riehua oikein kunnolla juttinarumotskun kanssa.
Tehtiin vielä pitkät lenkit kummankin koiran kanssa erikseen. Lopuksi vielä pätkät imutusseuraamista ja pari liikkeestä istumista.
Kotona Siljan avustuksella rullannoutoa olkkarissa. Hyvin menee, seuraavaksi näyttö.
"Oikean" kokoinen esineruutu suht haasteeellisessa maastossa. Heta haki kolmen esineen satsinsa ripeästi omalla tyylillään, eipä siinä sen kummempaa.
Hiskille ei ole paljon vieraitten esineitä ollut. Päätin käyttää koko aluetta, aikaisemmin on aina ollut kaistaleita. Virittelysanat ja lähetyspaikalle. Marja-Leena vei ensimmäisen, mytätyn pipon, jonnekin 30-40 metriin oikeean reunaan ja heitteli sitä niin, että Hiski näki homman. Katseli tosi tarkkaan ja keskittyneesti, ampaisi matkaan, nosti pipon ja kiikutti mulle. Pudotus vähän liian hätäisesti, mutta en vielä vaadikaan täydellistä loppuasentoa.
M-L kävi pudottamassa toisen esineen, sandaalin, suunnilleen samalle etäisyydelle, mutta keskemmälle ruutua ja samalla kävi viemässä myös kolmannen (pieni olkatoppaus) vasempaan reunaan. Hiski seurasi silmä kovana ja kun annoin luvan ampaisi suoraan hakemaan kolmatta (ei siis ollut nähnyt sen pudottamista eikä esineen paikkaa, mutta jäi ilmeisen vahva mielikuva siitä, minne esine vietiin). Toppaus kiikutettiin minulle pikavauhtia. Namipalkka ja uusi lähetys sille keskimmäiselle. Hiskipä kurvasi taas vasemmalle. Ei siis tehnyt pistoa sinne, minne lähetin, mikä oli huono asia, mutta hyvä asia oli se, että teki töitä ruudussa - ja nimenomaan ruudussa - mahtavasti, etsi ihan tosissaan ja täysillä koko ajan. Menin vähän lähemmäksi esinettä ruutuun, kutsuin Hiskin kehuen pois ja palkkasin luoksetulosta. Uusi lähetys ja bingo! Sandaali tuli käteeni hienosti. Lopuksi Hiski sai riehua oikein kunnolla juttinarumotskun kanssa.
Tehtiin vielä pitkät lenkit kummankin koiran kanssa erikseen. Lopuksi vielä pätkät imutusseuraamista ja pari liikkeestä istumista.
Kotona Siljan avustuksella rullannoutoa olkkarissa. Hyvin menee, seuraavaksi näyttö.
lauantai 11. lokakuuta 2008
rotikkahyökkäys, hirvestysmotti yms
Perjantaiaamuna taas Sulkavuoren kentällä aamutottiksella. Oli juuri alettu leikkiä Hiskin kanssa kahdella lelulla, kun jostakin selkäni takaa ryysi hirvittävän iso urosrotikka kintereillään maastopukuinen "tänne, tänne" karjuva pikkumies... Sydämeni jätti parit lyönnit väliin, mutta Hiski otti lunkisti ja pian kävi selväksi, että rotikka oli ihan kiltti. Eihän se ukkeli aikoihin sitä koiraansa kiinni saanut, mutta me Hiskin kanssa jatkettiin treeniä. Jäivät hengailemaan siihen kentän laidelle. Motskulla seurautusta otettiin edellispäivän malliin, koitin palkata aina, kun sain pysymään hiukan taaempana. Pari kapulannoutoa, luovutus nätisti asentoon, peruuttamalla. Kyllä se siitä. Ei enää räkäise. Liikkeestä istuminen onnistui nopeasti, kerrasta, enkä ottanut enempää. Luoksetulo oli katastrofi, joka ei ollut Hiskin vika, vaan ympäristötekijöiden. Ensinnäkin otin lelun esiin liian myöhään, tarkoituksena siis heittää se jalkojen välistä, mutta kun olin liian hidas, Hiski törmäsi täysillä oikeaan jalkaani ja minä kaaduin. En tiedä, kumpaan sattui enemmän. Tässä vaiheessa rotikka karkasi taas Vääpeli Nappulalta ja se rynnisti kasan päälle.
Siinä sitten rotikka väisteli karjuvaa isäntäänsä ja minä kokoilin itseni ja Hiskin. Ihan tyynesti me vedettiin siihen komea eteenmeno pallolle vielä päälle.
Sitten pieni esinetreeni, johon Hetakin pääsi osallistumaan. Tallasin 15x50 metrisen kaistaleen HYVIN kivikkoiseen mäkeen, risuja yms ei myöskään puuttunut.
Hetalle neljä esinettä, kaikki pieniä. Yhden vein ison kiven reunalle, yhden melko syvään kivenkoloon, yhden peitin kokonaan lehdillä ja yksi oli "tavallisesti". Kaikki tuotiin minulle asianmukaisesti ja nopeasti, Heta on esinekoira.
Sitten Hiskander. Tällä kertaa vietiin esine yhdessä (pieni kukkaro) takarajalle, palattiin ja lähetys. Hiski kiisi taakse, mutta palasi ilman kukkaroa. Mentiin yhdessä vähän lähemmäksi ja nyt onnistui hienosti.
Seuraavan heitin niin, että Hiski näki esineen lentävän. Palautti nopeasti ja nätisti.
Kolmas taas vähän kauemmas: Hiski odotti eturajalla, kun vein. Haki ja toi hyvin. Namipalkat ja lopuksi leikki omalla lelulla.
Lauantaiaamuna lähdimme oikein kunnolla maastoon: kävin tutkimassa sopivia paikkoja tulevaan pelastushakukokeeseen, jossa pitäisi olla ratamestarina. Sataa tihuutti. Ihan ensimmäiseksi tallasin Hiskille 400-500 metriä pitkän jäljen. Kulmia oli muistaakseni neljä. Sammalta, jäkälää, risukkoa. Nameja siellä täällä. Lopussa purkki.
Sitten tutkimusretkille. Molemmat koirat saivat juosta ja rämpiä tarpeekseen. Huomasin jossain vaiheessa, että olimme punatakkisten ja -pipoisten miesten ympäröimiä, torventyyttäykset tuli aina lähemmäksi ja lähemmäksi. Eli keskellä hirvenajoa. Vähän hyytävää... Jälki kuitenkin ajettiin noin kahden tunnin vanhana ja täytyy sanoa, että olin melkein liikuttunut. Jäljestys ei ehkä ollut ihan täydellistä, sillä Hiski hukkasi jäljen parikin kertaa. Mutta se tapa, jolla se etsii jäljen uudelleen, on minusta suorastaan lyyrinen. Se ei sählää, läähätä eikä pyöri hysteerisesti kuten Heta, vaan pikku ruipeloinen tekee hommia järjestelmällisesti ja rauhallisesti. Taisin jo aikaisemmin jossain mainitakin, että Hiskin kanssa jäljestäessä hermo lepää: olen tottunut Hetan kanssa siihen, että metsässä kaahataan verenmaku suussa ja kämmennahat savuten, puihin törmäillen ja rillit sinkoillen. Toivottavasti Hiskin rauhallisempi tyyli kantaa eikä merkitse vähäisempää motivaatiota. Ainakin sillä pysyy hyvin nokka maassa näinkin pitkän matkan.
Todennäköisesti hirvestäjät olivat menneet juuri sen paikan yli, missä Hiskin jälki oli, siitä hukat.
Nyt mulla on pieni ongelma siinä, alanko opettaa Hiskille jo keppejä ja/vai rullantuontia... Nouto sillä alkaa olla aika kivasti hanskassa, tai siis käpälässä.
Nyt kun aloin kehua retostaa Hiskiä , niin jatketaan hetki samaa rataa. Riitta sanoi joskus, että "bc sitten tykkää pehmeistä leluista." Joo, tykkää se ainakin niitten välittömästä suolistamisesta. Eikä se raatelu pehmeisiin leluihin jää. Hiskillä ei ole kestänyt mikään lelu, se on saanut päreiksi ja pureskellut kaikki kalliit superlelutkin. Sen ohessa on mennyt mm. kolme mattoa (vain yksi jouduttiin heittämään pois) ja kahden huoneen tapetit, kirjaston kirja (muita kirjoja ei kannata mainita), kaksi nahkalaukkua, keinutuolin jalat (Heta oli jo aloittanut), lukemattomia pehmoleluja. Tässä vain muutamia esimerkkejä. Puruluut yms se selvittää paaaaljon nopeammin kuin Heta ja vahtii niitä myös kiihkeästi. Eli purenta ja ruokahalu ovat erinomaiset :)
Ja se on myös väsymätön: me oltiin siis tänään tuntikausia metsässä ja Hiski ajoi siellä muun riehumisen lisäksi puolen kilometrin lenkin. Se ei silti edelleenkään (klo 17) osoita mitään väsymisen merkkejä, vaan jaksaa touhuta tauotta täällä työhuoneella ja käy vähän väliä raapimassa ovea sen merkiksi, että pitäisi jo lähteä jonnekin. Se on siis myös tavattoman työteliäs :)
Siinä sitten rotikka väisteli karjuvaa isäntäänsä ja minä kokoilin itseni ja Hiskin. Ihan tyynesti me vedettiin siihen komea eteenmeno pallolle vielä päälle.
Sitten pieni esinetreeni, johon Hetakin pääsi osallistumaan. Tallasin 15x50 metrisen kaistaleen HYVIN kivikkoiseen mäkeen, risuja yms ei myöskään puuttunut.
Hetalle neljä esinettä, kaikki pieniä. Yhden vein ison kiven reunalle, yhden melko syvään kivenkoloon, yhden peitin kokonaan lehdillä ja yksi oli "tavallisesti". Kaikki tuotiin minulle asianmukaisesti ja nopeasti, Heta on esinekoira.
Sitten Hiskander. Tällä kertaa vietiin esine yhdessä (pieni kukkaro) takarajalle, palattiin ja lähetys. Hiski kiisi taakse, mutta palasi ilman kukkaroa. Mentiin yhdessä vähän lähemmäksi ja nyt onnistui hienosti.
Seuraavan heitin niin, että Hiski näki esineen lentävän. Palautti nopeasti ja nätisti.
Kolmas taas vähän kauemmas: Hiski odotti eturajalla, kun vein. Haki ja toi hyvin. Namipalkat ja lopuksi leikki omalla lelulla.
Lauantaiaamuna lähdimme oikein kunnolla maastoon: kävin tutkimassa sopivia paikkoja tulevaan pelastushakukokeeseen, jossa pitäisi olla ratamestarina. Sataa tihuutti. Ihan ensimmäiseksi tallasin Hiskille 400-500 metriä pitkän jäljen. Kulmia oli muistaakseni neljä. Sammalta, jäkälää, risukkoa. Nameja siellä täällä. Lopussa purkki.
Sitten tutkimusretkille. Molemmat koirat saivat juosta ja rämpiä tarpeekseen. Huomasin jossain vaiheessa, että olimme punatakkisten ja -pipoisten miesten ympäröimiä, torventyyttäykset tuli aina lähemmäksi ja lähemmäksi. Eli keskellä hirvenajoa. Vähän hyytävää... Jälki kuitenkin ajettiin noin kahden tunnin vanhana ja täytyy sanoa, että olin melkein liikuttunut. Jäljestys ei ehkä ollut ihan täydellistä, sillä Hiski hukkasi jäljen parikin kertaa. Mutta se tapa, jolla se etsii jäljen uudelleen, on minusta suorastaan lyyrinen. Se ei sählää, läähätä eikä pyöri hysteerisesti kuten Heta, vaan pikku ruipeloinen tekee hommia järjestelmällisesti ja rauhallisesti. Taisin jo aikaisemmin jossain mainitakin, että Hiskin kanssa jäljestäessä hermo lepää: olen tottunut Hetan kanssa siihen, että metsässä kaahataan verenmaku suussa ja kämmennahat savuten, puihin törmäillen ja rillit sinkoillen. Toivottavasti Hiskin rauhallisempi tyyli kantaa eikä merkitse vähäisempää motivaatiota. Ainakin sillä pysyy hyvin nokka maassa näinkin pitkän matkan.
Todennäköisesti hirvestäjät olivat menneet juuri sen paikan yli, missä Hiskin jälki oli, siitä hukat.
Nyt mulla on pieni ongelma siinä, alanko opettaa Hiskille jo keppejä ja/vai rullantuontia... Nouto sillä alkaa olla aika kivasti hanskassa, tai siis käpälässä.
Nyt kun aloin kehua retostaa Hiskiä , niin jatketaan hetki samaa rataa. Riitta sanoi joskus, että "bc sitten tykkää pehmeistä leluista." Joo, tykkää se ainakin niitten välittömästä suolistamisesta. Eikä se raatelu pehmeisiin leluihin jää. Hiskillä ei ole kestänyt mikään lelu, se on saanut päreiksi ja pureskellut kaikki kalliit superlelutkin. Sen ohessa on mennyt mm. kolme mattoa (vain yksi jouduttiin heittämään pois) ja kahden huoneen tapetit, kirjaston kirja (muita kirjoja ei kannata mainita), kaksi nahkalaukkua, keinutuolin jalat (Heta oli jo aloittanut), lukemattomia pehmoleluja. Tässä vain muutamia esimerkkejä. Puruluut yms se selvittää paaaaljon nopeammin kuin Heta ja vahtii niitä myös kiihkeästi. Eli purenta ja ruokahalu ovat erinomaiset :)
Ja se on myös väsymätön: me oltiin siis tänään tuntikausia metsässä ja Hiski ajoi siellä muun riehumisen lisäksi puolen kilometrin lenkin. Se ei silti edelleenkään (klo 17) osoita mitään väsymisen merkkejä, vaan jaksaa touhuta tauotta täällä työhuoneella ja käy vähän väliä raapimassa ovea sen merkiksi, että pitäisi jo lähteä jonnekin. Se on siis myös tavattoman työteliäs :)
torstai 9. lokakuuta 2008
raunioita ja vähän muutakin
Suht aikaisin aamulla kärräsin koirat Sulkavuoreen. Hetan kanssa aluksi pitkähkö lenkki ja sitten Hiski pääsi juoksentelemaan raunioilla. Hyvin se liikkuu ja kiipeilee, liukkaat alustat, muovi- ja metalliputket ovat vaikeita. En yrittänytkään painostaa niille, mutta sen verran laitettiin nameja putkien sulle, että pojan etujalat saatiin sisään...
Sitten otimme Hiskin kanssa tottista: ensin kunnon revitystä ja heittelyä ja aina suoraan lennosta seurautukseen. Ei yhtään poikitusta nyt, mutta edelleen 5-10 senttiä liian edessä. Laitoin lelun välillä jo piiloonkin, ja oikeaan käteen ja onnistui niinkin. Tarkkana saa olla, että saa palkattua oikealla hetkellä. Lyhyitä pätkiä edelleen. Namilla seurautusta en ottanut nyt ollenkaan.
Liikkeestä istuminen onnistui vasta kolmannella kerralla nopeasti. Lopetin siihen.
Noutoa: jätin Hiskin istumaan ja vein kapulan (en siis heittänyt) noin 10 metrin päähän. Ensimmäisellä kerralla meinasi varastaa, toisen odotti nätisti ja annoin käskyn vasta kontaktin jälkeen. Kapulaa pitää siihen asti, kunnes annan irrotusluvan, mutta istuu eteen ihan vinoon. "Peruuttamisen" kestää, eli ei pudota, vaikka pakitan niin kauan, kunnes on suorassa.
Lopuksi vielä vein pallon 40 metrin päähä, Hiski odotti istumassa. Lähetys kontaktin jälkeen perusasennosta suoraan pallolle ja "vapaa." Palloleikki ja rauhoitus ja autoon.
Sitten sain vielä päähäni ajaa Hiskillä jäljen, jonka olin kulkenut Hetan kanssa lenkillä. Olihan se aika pihalla välillä, mutta haahuili ainakin jossain sielläpäin :) Ei näitä ehkä kannata kauheasti harrastaa.
Lopuksi päästin vielä Hetan ja Hiskin yhdessä vapaaksi: siellä Sulkavuoressa menee aita aika lähellä isoja teitä, joilla huristaa kova liikenne, aidan vierustaa käveltiin. Molemmat kulkivat ihan nätisti, Hiskikin vissiin metelistä sen verran peloissaan, ettei tehnyt mieli hyökkiä Hetan kimppuun.
Kotipuistossa tavattiin vielä viiden kuukauden ikäinen Siru-pentu, jota Hiski juoksutti sen verran pahasti, että Sirulta pääsi yrjöt...
Sitten otimme Hiskin kanssa tottista: ensin kunnon revitystä ja heittelyä ja aina suoraan lennosta seurautukseen. Ei yhtään poikitusta nyt, mutta edelleen 5-10 senttiä liian edessä. Laitoin lelun välillä jo piiloonkin, ja oikeaan käteen ja onnistui niinkin. Tarkkana saa olla, että saa palkattua oikealla hetkellä. Lyhyitä pätkiä edelleen. Namilla seurautusta en ottanut nyt ollenkaan.
Liikkeestä istuminen onnistui vasta kolmannella kerralla nopeasti. Lopetin siihen.
Noutoa: jätin Hiskin istumaan ja vein kapulan (en siis heittänyt) noin 10 metrin päähän. Ensimmäisellä kerralla meinasi varastaa, toisen odotti nätisti ja annoin käskyn vasta kontaktin jälkeen. Kapulaa pitää siihen asti, kunnes annan irrotusluvan, mutta istuu eteen ihan vinoon. "Peruuttamisen" kestää, eli ei pudota, vaikka pakitan niin kauan, kunnes on suorassa.
Lopuksi vielä vein pallon 40 metrin päähä, Hiski odotti istumassa. Lähetys kontaktin jälkeen perusasennosta suoraan pallolle ja "vapaa." Palloleikki ja rauhoitus ja autoon.
Sitten sain vielä päähäni ajaa Hiskillä jäljen, jonka olin kulkenut Hetan kanssa lenkillä. Olihan se aika pihalla välillä, mutta haahuili ainakin jossain sielläpäin :) Ei näitä ehkä kannata kauheasti harrastaa.
Lopuksi päästin vielä Hetan ja Hiskin yhdessä vapaaksi: siellä Sulkavuoressa menee aita aika lähellä isoja teitä, joilla huristaa kova liikenne, aidan vierustaa käveltiin. Molemmat kulkivat ihan nätisti, Hiskikin vissiin metelistä sen verran peloissaan, ettei tehnyt mieli hyökkiä Hetan kimppuun.
Kotipuistossa tavattiin vielä viiden kuukauden ikäinen Siru-pentu, jota Hiski juoksutti sen verran pahasti, että Sirulta pääsi yrjöt...
keskiviikko 8. lokakuuta 2008
jälkeä ynnä esine
Keskiviikkoaamuna jälleen esine-etsintää asunnossa. Nyt lienee siirryttävä erillisesine-etsintään, koska ensimmäisen kerran esineistä meinasi tulla kunnon tappelu tyyliin "mää näin sen ensin."
Aamupäivällä tein työhuoneella merkittävän innovaation. Työhuoneeni on kellarissa pitkän käytävän varrella. Hoksasin, että voi (työpaikkaliikuntaa!) aina välillä käydä vetäisemässä Hiskin kanssa käytävällä pätkän leluseuruuta. Ei muuten poikita siinä kapealla käytävällä. Hiski tuppaa häiriköimään melkoisesti, kun yritän tehdä töitä...
Iltapäivällä meillä oli tapaaminen Lilin ja Tuulan kanssa Lempäälässä, golfkentällä. Poljin Rillalle jäljen ja sitten Hiskille. Suoria kulmia kaksi kappaletta, yksi terävä kulma ja RUNSAASTI serpentiiniä. Suht runsaasti nyt myös nameja (Natural menu), lopussa kissanruokapurkki. Aika tyyni keli. Pituutta 300 metriä, noin.
Hiskillä oli ekaa kertaa päällään tynnyrivaljaat, joihin se suhtautui ihan rakentavasti :) Jälki meni hyvin: terävästä kulmasta vetäisi yli, mutta korjasi itsensä hyvin takaisin jäljelle.
Lili teki itse jäljet Herille ja Qiralle. Erikoisjälkikokeen jälje nteko ON puuduttavaa, ajaminen samoin, ei sovi mun hermorakenteelleni.
Kun Rillaneiti oli kaahannut jälkensä läpi (sinne ne nakit jäi), siirryimme esinemaastoon. Tallattiin 50x20 kaistale. Heta sai hakea avaimenperän: vähänkö oli vauhtia ja laajahkoja liikeratoja, mutta sieltähän se esine suussa tuli.
Hiskille otin ensimmäistä kertaa esine-etsinnän hajunhakuna. Takarajalle vietiin kännykkäkotelo, joka käytiin imppaamassa Hiskin sieraimiin, takaisin etulinjalle ja lähetys. Bingo! Hiski ampaisi suoraan esineelle (paljon puustoa yms välissä) ja viivana esine tuotiin minulle. Pudotti vähän liian aikaisin, mutta mitä väliä, sen ehtii hoitaa kuntoon! Huippusuoritus joka tapauksessa taas. Namipalkka, jonka jälkeen potkupallopalkka.
Aamupäivällä tein työhuoneella merkittävän innovaation. Työhuoneeni on kellarissa pitkän käytävän varrella. Hoksasin, että voi (työpaikkaliikuntaa!) aina välillä käydä vetäisemässä Hiskin kanssa käytävällä pätkän leluseuruuta. Ei muuten poikita siinä kapealla käytävällä. Hiski tuppaa häiriköimään melkoisesti, kun yritän tehdä töitä...
Iltapäivällä meillä oli tapaaminen Lilin ja Tuulan kanssa Lempäälässä, golfkentällä. Poljin Rillalle jäljen ja sitten Hiskille. Suoria kulmia kaksi kappaletta, yksi terävä kulma ja RUNSAASTI serpentiiniä. Suht runsaasti nyt myös nameja (Natural menu), lopussa kissanruokapurkki. Aika tyyni keli. Pituutta 300 metriä, noin.
Hiskillä oli ekaa kertaa päällään tynnyrivaljaat, joihin se suhtautui ihan rakentavasti :) Jälki meni hyvin: terävästä kulmasta vetäisi yli, mutta korjasi itsensä hyvin takaisin jäljelle.
Lili teki itse jäljet Herille ja Qiralle. Erikoisjälkikokeen jälje nteko ON puuduttavaa, ajaminen samoin, ei sovi mun hermorakenteelleni.
Kun Rillaneiti oli kaahannut jälkensä läpi (sinne ne nakit jäi), siirryimme esinemaastoon. Tallattiin 50x20 kaistale. Heta sai hakea avaimenperän: vähänkö oli vauhtia ja laajahkoja liikeratoja, mutta sieltähän se esine suussa tuli.
Hiskille otin ensimmäistä kertaa esine-etsinnän hajunhakuna. Takarajalle vietiin kännykkäkotelo, joka käytiin imppaamassa Hiskin sieraimiin, takaisin etulinjalle ja lähetys. Bingo! Hiski ampaisi suoraan esineelle (paljon puustoa yms välissä) ja viivana esine tuotiin minulle. Pudotti vähän liian aikaisin, mutta mitä väliä, sen ehtii hoitaa kuntoon! Huippusuoritus joka tapauksessa taas. Namipalkka, jonka jälkeen potkupallopalkka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)