Sekalaista

Ulos!

Kaikenlaista onb tyllut räpellettyä.
Ainakin parit paimennukset Vilin kanssa on hommailtu ja paimenpoikahan on tietenkin vallan pro. Jossain määrin alkaa ittelläkin suunnat mennä jakeluun. Tietenkin, jos tätä hommaa tosissaan tekisi, niin kerran viikossa vähintään pitäisi treenata. Siihen ei kyllä ole mahiksia. Mutta kivaa vaihtelua ja Vili pääsee vähän touhuamaan sitä, mihin se on tarkoitettu.
Muuten Vili on sekä hakuillut että jäljestellyt. Haussa on nyt otettu mukaan etsintäkin ja maalimiehet ovat enimmäkseen jo viidessäkympissä. Ei isoja ongelmia: haukahduksia tulee aina vaan vähemmän. Tauon jälkeen Vili ei ihan heti muistanut, että piilolle mennään vielä uudestaankin.  Hienot suorat pistot poika viipottaa. Tulee hyvin herkästi nöyränä poikana huudettaessa pois, eli nyt pitää erikseen treenata sitä, että maalimiehelle saa mennä, jos on hajulla, vaikka mamma hyppisi yläpystyä keskilinjalla. On toisaalta aika ihanaakin, kun Vili on niin kuulolla koko ajan ja paljon paremmin ohjattavissa kuin "kyllä mää tiedän nää jutut"-Hiski.
Jäljestys Vililtä sujuu kuin tanssi - siis semmoinen rajunpuoleinen rokkaus tai kiree saksanpolska. Kiire on. Kepit nousee vauhdin hurmasta huolimatta ja ollaankin tehty áika monta yhden kepin>päivän ruoka-treeneijä. Toimii.
Vilin pisin jälki on olöut 1,3 kilsaa, paljon kulmia, neljä keppiä. No problem ja virtaa oli jäljen päässäkin vielä vaikka kuinka. Itse olin kevyesti maitohapoilla.
Esineruudut . noh, sekaan mahtuu Vilin kohdalla aivan täydellisiä sekä vähemmän hyviä. Menee hyvin helposti paineeseen ja lähtee hakemaan lähetyksiä ja pyörimään, jos puutun hommaan.   Mutta esineet Vili löytää eikä esineen kohdalla tietenkään tarvitse hiljentää, pysähtymisestä puhumattakaaan.
Tottis: Vilin kanssa olimme mölli-bh:ssa. Se kyllä olisi aika valmis oikeaankin kokeeseen, mutta en halua viedä vielä. Kentälle tulo ja ilmoittautuminen toisen parina on vielä kovin jännittävä ja aiheuttaa ääntelyä. Niitä pitää treenata ahkerasti. Pientä piippausta edelleen tulee satunnaisesti, mutta enpä kiinnitä siihen juuri huomiota muutebn paitsi, että liike ei jatku ilman hiljaisuutta. Autolla Vili vieläkin kiljuu, mutta ihan sama.

Hiski on treenannut aika paljon samoja juttuja. Se sai kisamaisen hakutreeninkin, missä pääsin pysäyttämään sen rysän päältä eli ylittämästä keskilinjaa.
Jostain syystä Hiskilä jäi parillakin jäljellä Kaisan keppejä nostamatta. Tehtiin sitten pari treeniä, joissa keppejä kylvettiin oikein tiheään. Jana on  ollut taas vähän oikukas ja epävarma (kuten aina kisakauden lähestyessä): His haluaisi aina vaan kääntyä vasemmalle. 
Tottiksesta en osaa oikein sanoa, kun en ole uskaltanut ottaa vielä telineitä ollenkaan.
Mutta eipä ole motivaatio.ongelmia millään osa-alueella, kummallakaan.