Vili - kaksoiskäyttövalio

Vilistä kva jäljeltäkin

Vili - Woollandian Vares otti jälkikokeesta Hämeenkyröstä viidennen peräkkäisen ykköstuloksensa ja näin siitä tulla tupsahti käyttövalio myös jäljeltä.

Edellinen kolmosluokan ykköstulos tuli Saarijärveltä 6.kesäkuuta ja ensimmäinen  Lempäälästä toukokuussa 2018.

Saarijärven koe oli todellin en suksee oikeastaan melkien joka suhteessa: kaikki onnistui. Jäljen janalta lähti kaksi pistettä ja esineruudusta samoin kaksi, eli maastosta 196 pojoa. Tottiksestakin heltisi 91 pistettä siitä huolimatta, että suoritukseen mennessämme aivan selän takana ammuttin so kokeiltiin pyssyn toimintaa. Se ei todellakaan ollut asialle eduksi, kun heti perään sitten ammuttiin taas seuruun alussa. Vili kuitenkin kokosi itsensä aika hyvin ja noudot yms onnistuivat mainiosti.

Yhteispisteet siis tästä kokeesta 287. Tuomarina Laura Pitkänen

Hämeenkyrössäkin maastot sujuivat taas vilimäisen vauhdikkaasti, mutta silti onnistuneesti. Jäljeltä tosin takajälki (muuten tosi hieno jana) pitkästä aikaa, siitä lähti viisi pistettä, eli jäljeltä 165 p.. Esineruudusta Vili kaahasi neljä esinettä kahdessa minuutissa. Oli aika mahtava suoritus jälleen kerran tämä. Pienestä pureskelusta lähti piste, eli tästä 29 .

Yhteispisteet maastosta 194. Laskin, että tottiksesta tarvittaisiin "vain" 76 pistettä ykköstulokseen ja uskoin Vilin kyllä moiset pojot hankkivan.

Vaan tiukille meni. Jouduimme TAAS (moneskohan kerta, soisin että nämä kiellettäisiin) kolmen koplan viimeiseksi. Eli ilmoittautumisen jälkeen pois kentältä odottelemaan. Ehdin lämmittelemään ja seuruuttelemaan Vilin moneen kertaan ja kentän ulkopuolella se tuntui olevan ihan ok. Mutta kas: heti kun päästiin kentän reunalle, se alkoi rääkyä eikä kontaktista tietoakaan. Käskyihin se ei reagoinut mitenkään, oli ihan "tiloissa", mistä tiesin, että seuraamisista tulee yhtä painajaista. Pari kertaa aikaisemmin se on ollut tuollainen, ei kyllä kertaakaan noin pahassa jamassa. Ampumisesta se alkoi haukkua ja kiljua entistä pahemmin, laahusti matalana häntä koipien välissä.

Kaikki valmistelevat osuudet tätä samaa. Jäävät asennot teki kaikki silti oikein, huutaen toki.

Kiljuminen loppui kuin seinään, kun päästiin noutoihin ja esteille. Tasamaanoudossa mälväsi vähän, metrinen ja a-este olivat täydelliset joka suhteessa.

Eteenmenon seuraamisen alussa Vili ei suostunut tulemaan ollenkaan tulemaan perusasentoon, itse liike oli moitteeton.

Seuraamisesta tuli aiheellisesti puutteellinen, jäävistä istu ja maahan tyydyttävät puutteellisen seuraamisen ja ääntelyn takia, seisomisesta hyvä.

Hiukan ihmettelin sensijaan tasamaanoudon tyydyttävää ja esteet olisivat olleet mielestäni selkeitä erinomaisia, niistä eehoot. Sinänsä hyvä eteenmeno putosi puutteellisen seuraamisen ja ääntelyn takia tyydyttävään. Paikkamakuun olen saanut korjattua: se oli nytkin erinomainen.

No, arvostelulajihan tämä on ja onneksi pisteet riittivät: 78 pistettä.

Yhteensä tästä kokeesta 272 pistettä ja se hinguttu kolmas ykköstulos kolmosluokasta ja käyttövalion arvo jäljeltä.

Aika varmana pidän, että se Saarijärven ampumishässäkkä pahensi Vilin muutenkin yliherkkää mielialaa tuossa alussa. Se on kyllä iso vahinko.

Nyt Vili  lähti kunnon treenitauolle, varsinkin tottiksesta, se saa nyt paimennella kanoja, uida ja lankkeillä. Niin iloinen ja onnellinen kuin olenkin tästä saavutuksesta, jäi kieltämättä jurppimaan, etten saanut sitä tottiksen mielialaa kuntoon kovasta yrityksestä huolimatta. Pelkkää perusasentoa ja rentoutta treenattu koko talvi, kevät ja kesä. Muutenkin kyllä treenattiin viimeiset viikot ahkerasti

Mutta maastossa ei Viliä pese kukaan! Ja siellä sen kanssa kaikki on ihan huikean kivaa :D

Kiitos Elämä on ihnaa-Vilistä, Marika ja Kimmo Klossner, olen saanut kokea sen kanssa sellaisia elämyksiä, että oksat pois, Ja sehän on maailman kiltein ja lempein koira, jonka kanssa arki on äärettömän helppoa.

Jatkamme haun parissa jossain vaiheessa ja katsomme, vieläkö uskalletaan lähteä siinä kisaamaan ensi vuonna.

Mutta nyt on Mimmin vuoro alkaa treenata :) 

Vili KVA EK3 1.9.2019, Uurainen

Se on siinä Vili KVA EK3

Niinpä isokorvasta sitten leipoutui käyttövalio 4-vuotiaana. Uuraisilta Juhani Petäjistön tuomaroimasta kokeesta napsahti kolmosluokan kolmas ykköstulos pistein 281. Ensimmäinen tuli Hämeenkyröstä viime lokakuussa pistein 281, toinen tänä vuonna 7.7. pistein 285. Maastopisteet ovat olleet: 195, 195 ja 196, joten voinee sanoa, että pöpeliköissä palloilee melko suoritusvarma tyyppi.

Arvoin meille numeron yksi. Koe alkoi kuten tavallista jäljellä. Vili eteni viivasuoraan janalla ja sai hajun jäljestä. Jostain syystä se oli vähän epävarma suunnasta ja haisteli epätyypillisen paljon janan ja jäljen leikkauskohtaa, kävi vasemmalla, mutta palasi ja lähti määrätietoisesti oikealle. Kaikki kepit, pyörimisestä miinus yksi, eli jälki 59 pistettä.

Pudotettu seuraavana. Ensimmäistä kertaa se tehtiin niin, että kaikki koirat vietiin yhtaikaa radan toiseen päähän ja radalle lähdettiin siitä päästä ja siis päädyttiin takaisin autojen lähelle. Arvostelut kaikille kimpassa. Ei hassumpaa. Rata oli helppokulkuista ja tasasaista. Vili oli juossut muutaman metrin hanskan yli, napannut sen, pudottanut ja nostanut uudelleen. Piste pois, eli saldo 19 p.

Haku: Hakurata oli kiva. Maasto oli aukeaa mäntymetsää, mutta keskilinjan molemmin puolin oli kallioita, eli maastoa, jollaista ei olla treenattu. Vili teki hienon piston oikeaan kulmaan, mutta ei uponnut vasempaan tarpeeksi syvälle, kun ensin oli tasaista ja sitten nousu. Kääntyi ennen nousua eteenpäin. Uusinnalla hyvin. Toinen pisto oikealle ja näin, miten Vili viiletti jossain takamerkkien takana (on tehty niitä ylisyviä...) ja näkyi kaartavan hyvin eteenpäin. Ajattelin, että annan nyt mennä. Ja haukkuhan sieltä kohta kuului, melkein 100 metristä... Siellä makasi maalimies (siis mies) maassa, montussa selällään, ei mitään pressua tms missään :O Vili haukkui korrektin matkan päässä makuultaan ilman katkoja.

Seuraava lähetys toiselle puolelle kallion yli tuotti toisen maalimiehen, joka oli roskiksessa.

Ilmaisuista täydet ansaitusti, laajasta pistosta meni yksi piste. Aikaa varsinaiseen hakuun meni vajaat kaksi minuuttia. Pisteitä 69.

Haun läpivienti kesti kauan ja odotteluaikaa jäi vaikka kuinka paljon. Esineruutu oli seuraavaksi ja sieltä Vili pinkoi mulle käteen neljä esinettä puolessatoista minuutissa. Eikä edes pureskellut, siitä olin kovin iloinen. Ja alueen se tutki systemaattisesti sen mukaan, missä itse seisoin: eka esine heti oikealla aivan edessä, seuraava oikeassa kulmassa, seuraava keskikaistaleella aika keskellä muistaakseni ja viimeinen vasemmalla takana."Uskomatonta", sanoi tuomari.

Täydet 30 p.

Tarkkuus: Vili meni suoraan lähetyksestä esineelle (pieni avain), joka oli aivan ruuden takarajalla, keskellä. Jotain siinä nutasi hetken. Mutta otti esineen suuhunsa, kääk, sellaista ei ole tapahtunut aikoihin (ilmaisee maahanmenolla). Lähti tuomaan sitä minulle, sanoin "näytä" ja Vili heittäytyi maahan, pudotti esineen ja laski kuononsa avaimen päälle, mistä poimin sen. Hienosti korjasi. Piste meni nutaamisesta kuten pitikin. 19 p.

Yhteensä maasto siis 196 p.

Tottiksiin mennessä tiesin jo, että melko varma kva on tulossa, kun sieltä olisi pitänyt saada 74 pistettä ykköstulokseen ja uskoin, että Vili sen verran sentään kaapisi kasaan. Ei ollut paineita enkä pahemmin itse jännittänyt.

Oltiin siis heti ekassa parissa enkä juuri ehtinyt Viliä valmistella. Se näytti kuitenkin kentän reunalla rennolta ja iloiselta. Mutta kun pääsimme ilmoittautumiseen asti, niin johan ääni kellossa so koirassa muuttui, kirjaimellisesti. Tiesin heti, että nyt ei nautita mistään flow-menosta. Vilillä hirtti kiinni heti ensimmäisestä seuraamisaskeleesta, jonka jälkeen keskityin lähinnä siihen, että koissu pysyy jotenkuten nahoissaan. Se kiljahteli ja reagoi ampumiseen voimakkaasti haukkumalla. Kontaktista ei tietoakaan, keulien ja matalana mentiin. Loppua kohti poika hiukan rauhoittui, mutta jäävissä taas pokka petti. Asennot se teki silti ihme kyllä oikein. Ja niistä taisi tulla erittäin hyviä.

Tasamaanouto oli - ööö - melko raivokas ja irrottikin vasta toisella käskyllä.

Metrinen: heitin kapulan ihan hyvään paikkaan, menohyppy oli ilmava ja ehdin jo ilahtua, mutta paluuhypyn Vili onnistui roiskaisemaan siinä kiihkoissaan ihan päin seiniä tai siis pressua niin, että kaatoi esteen ja tuli ns turvalleen maihin ja kapulakin rytäkässä putosi. Nosti sen kuitenkin ja luovutti sivulla. Yhtä kiehumista. Taisi vähän sattuakin, mutta eihän Vili sellaisista piittaa.

A-este oli sentään moitteeton.

Eteenmenossa keuli semmoset puoli metriä edelle. mutta eteni täysin suoraan ja putosi ekalla käskyllä maahan.

Paikkamakuuseen jäi ihan vinoon, kun kyttäsi kentälle päin, ei kontaktia tässäkään. Muuten pysyi liikkumatta, leuka-asennosta pää kyllä nousi melkein heti.

Kiltin tuomarin mukaan "koira on pirteä ja virtainen (!), mutta ohjaajalla hyvin hallinnassa." Juu, ei se kokonaan lähtenyt lentoon, mutta aika hilkulla oli.

Pisteitä saatiin 85, missä oli kyllä viitisen pojoa liikaa.

Valehtelisin, jos sanoisin että olin tyytyväinen tottikseen. Olin pettynyt, koska me olemme panostaneet tottikseen ihan hirveästi ja kuvittelin jo Vili mielialan olevan paranemaan päin. Enkä yhtään osaa sanoa, mikä ero nyt oli kahden kuukauden takaiseen, jolloin samalla kentällä oli aivan eri koira.

No, joka tapauksessa Vilistä tuli käyttövalio ja ihana rakastettava isokorva se on tottiksen ongelmista huolimatta. Mikään ei sen kanssa ole tasaista eikä tylsää.

Ja päivä oli taas tosi kiva, seura parasta mahdollista ja järjestelyt oikein onnistuneet. Sääkin suosi viimeisen päälle. Onnea mukana olleille tuloksista!

Kiitos, Marika ja Kimmo, tästä mahtavasta, työmyyrästä!

Uuraisilta toinen EK3 pistein 285

Ei pitänyt mennä Vilin kanssa kokeisiin ennenkuin syksyllä. No, kävi niin, että Uuraisten EK-kokeeseen 7.7. oli ilmoajan jälkeen jäänyt vapaa paikka, jota suorastaan tyrkytettiin minulle ja lopulta sitten annoin houkuttelijoille periksi. Pientä jännitystä aiheutti se, että tyttären häät olivat edellisenä päivänä. Yöunet jäivät aika vähiin, kun herätys oli kymmentä vaille neljä.

Maastossa aloitettiin jäljillä tietenkin. Jana oli pitkä, jälki lähti ihan tapista eli 40 metristä. Ei olla viime aikoina kauheasti noita treenattu ja Vili eteni aika vinoon, nosti kuitenkin jäljen oikeaan suuntaan ja poimi kaikki kepit. Maksimimäärä kulmia, hienossa maastossa. Pisteitä 59/60.

Sitten pudotettu. Rata kulki jännästi vinossa loivaan ylämäkeen. Homma sujui kuin rasvattu, järkyttävä hakuvauhti, hieno palautus. Pisteit

30/30.

Tarkkuus: pieni esine, juomatölkistä nipsu. Hetihän tuo löytyi. 30/30

Haku: Vilillä oli jo aika karmeat kierrokset tässä vaiheessa. Rata alkoi ylämäestä, ei ihan helppo paikka lähettää kulmiin. Molemmat ukot olivat oikealla puolella, eka montussa ehkä jossain 30 metrin päässä alusta. Vili kävi hienosti kulman kautta nostamassa ukon. Muuten hyvä ilmaisu, mutta oli ruopinut maata maalimiehen ympärillä. Sitten hienosti toinen kulma ja pari hyvää tyhjää pistoa ja toinen, umpparissa ollut ukko nousi oikeasta takakulmasta. Piste lähti ekan ilmaisun kuopimisesta. 69/70

Esineruutu: ei ainakaan yhtään vähemmän potkua kuin haussa. Ruudussa lähetettiin ylämäkeen, ei ollut ihan iisipiisi nakki tämäkään. Ennen Viliä (nro 5) ei yksikään koira ollut nostanut neljää esinettä. Vili napsi kolme esinettä reilussa minuutissa, neljättä joutui etsimään vähän kauemmin. Mutta sekin löytyi. Siinä vaiheessa vain poika vain kiehui jo niin kamalasti, että oli ihan pakko jäädä tappamaan esinettä ja mun piti antaa tuo-käsky. Menetettiin kolme pistettä tästä "kuppi nurin"-vaiheesta. Pisteitä 27/30

Maastosta kokonaispisteet 195/200

Tottis

Tiesin, että Vili ei maastossa petä. Tottis on se meidän heikko lenkki mielialaongelmien takia - Vilihän kyllä osaa - ja mulle jännityksen paikka. Kymmeneen kuukauteen ei oltu kisattu, joten en edes osannut arvioida, missä mennään. Treenit on kyllä sujuneet hyvin. Mielialaan on satsattu ihan hirveästi, sitä on treenattu monella eri tavalla ja on näyttänyt siltä, että tulostakin on saatu. Aksatreenitkin on tukeneet muuta hommaa. Mutta vasta oikeassa koetilanteessahan näkee kunnolla, mikä on homman nimi.

Onneksi olimme vasta kolmannessa parissa, suoritusvuorossa ensin. Otin Vilin kanssa ihan kunnon pätkät seuraamista ja kaikki jäävät ennen suoritusta. Edellisten koirien arvostelun ajaksi pistin Vilin mammimaan. Siitä se lähti vingahdellen ilmoittautumiseen, ei ihan hyvältä näyttänyt tässä vaiheessa.

Seuraaminen: vinguilla lähdettiin heti liikkeelle, ampumisen aikana pääsi kunnon haukku, Vilin pää nyykähteli, kontakti tippui, mutta piti hyvin paikkansa, ei edsitänyt eikä jätättänyt eikä painanut. Hiljeni käännöksen jälkeen ja oli henkilöryhmässä jo ihan hiljaa. Istui hitaasti. Arvosana seuraamisesta hyvä.

Kaikissa jäävissä tukli alkuvingaukset valmistelevissa osuuksissa, itse liikkeet ok. Maahanmeno kyllä yllättävän hidas, valui oudosti. Luoksetulot hyviä ja suoria, sivullesiirtymisissäkään ei nyt ulvahdellut.

Jäävistä erittäin hyvää ja hyvää

Tasamaanouto oli vauhdikas ja palautus hyvä, ei hitsannut kiinni kapulaan, jipii!

Muistaakseni erinomainen

Metrisen noudon sössin itse: enimmäisellä heitolla kapula kieri kamalan vinoon ja uusin heiton. Toisella heiutolla kapula jäi ihan esteen taakse ja Viliparka joutui ponnistamaan paikaltaan ja kaatoi esteen. Jou muu koira olisi voinut pudottaa kapulan, Vilimies paikkasi ohjajan mokan niin hyvin kuin sen voi paikata. Hieno luovutus, ei pureskelua eikä ääntä. Arvosana hyvä.

'

A-este: ei vikaa. Arvosana erinomainen

Eteenmeno: jouduin antamaan toisen käskyn, outoa. Muuten oikein mainio. Arvosana hyvä

Paikallamakuu: erinomainen

Tottispisteet 90

Yhteispistett kokeesta 285 pojoa, toinen ykköstulos, ihan huikeaa.

Ennen kaikkea olin onnellinen siitä, että Vilin mielentila oli parantunut niin paljon viime syksystä, kun sen kanssa on tehty töitä ihan urakalla. Olin erittäin tyytyväinen, että uskaltauduin testaamaan tämänhetkisen tason.

Tästä on niin hyvä jatkaa!

Mimmi tuli, Hiskirakas lähti

Syksyllä 2018 taloon tuli ihana pieni tyttöpentu Mimmi, jonka Vili otti vastaan aivan ihastuneena, Hiski vähän varauksella.
Hiski oli hyvässä kunnossa koko syksyn ja yhteiselo sujui hyvin. Suureksi surukseni Hiskin kunto romahti helmikuun alussa ja helmikuun 8. päivänä minun oli päästettävä rakas Hiskini lepoon. Ikävä oli ja on edelleen kova.

Tuloksia ja talvitauko peekoosta

Vili kolmisen vuotta sitten,. Nyt se on jo iso poika, jolla on JK3 ja EK3 ykköstuloksin. Mutta edelleen se on  "puolikesy luonnonlapsi", äärimmäisen  rakastettava adhd-kakara

Olemme käyneet Vilin kanssa kahdessakin EK-kokeessa ja sillä on nyt EK2- ja EK3-koularit.

EK2, KALAJOKI 29.9., Sami Isopahkala

Koe kulki rantaloman nimellä (raaka tuuli ja kylmä kuin mikä) ja sinne lähdimme kolmen koplalla, eli matkassa mukana olivat myös Sara+Tarmo ja Saara+Kyy. Vuokrasimme kivan mökin ja olimme kaksi yötä. Kaikinpuolin hauska ja onnistunut reissu!
Maasto
Koe alkoi jäljellä. Kaikki kepit, mutta janalta lähti kaksi pistettä "ryntäämisestä", minusta vähän turhaan, koska Vili eteni luotisuoraan otti varmasti jäljen oikeaan suuntaan. 58 p.
Seuraavaksi pudotettu, joka meni muuten hyvin, mutta Vili pysähtyi haistamaan matkalle pystytettyä, alokasluokan matkaa merkkaavaa keppiä. Siitä pois yksi piste. 19 p.
Sitten tarkkuus. Ja voihan kökkö: Vili ilmaisi esineen maahanmenolla, loikkasin ruutuun ja kappas: en löydäkään esinettä. Minuutti kuluu ja sitten tulee jo tuomarikin etsimään. Ei löytynyt koskaan, seuraavalle piti tehdä uusi ruutu. Ilmeisesti pikkuesine hupsahti jonnekin syvälle paksuun jäkälään eikä smöyhimisestä huolimatta suostunut enää ilmaantumaan. 0 p.
Jos tarkkuuden nollaus potuttikin pienen hetken, niin haku kohensi mielialaa kummasti.  Vili teki kaiken aivan oppikirjamaisesti ja saatiin ansaitusti täydet pisteet eli 70 p.
Tottis
Olimme toisessa parissa, Vili suoritti ekana. Melkein suoraan autosta kentälle, joka oli pieni ja laidat täynnä jos jonkinlaista härpäkettä. Vili virittyi tapansa mukaan välittömästi vinkumaan ja jatkoi piipitystä noutoihin saakka taukoamatta. Teki kuitenkin kaikki liikkeet hienosti ja ihmeen tarkasti, vinkumisesta huolimatta sen mieliala ei ollut kovin paha. Itsekin olin aika rento.
Ninpä saimme  kokonaispisteiksi 89, mistä olin mielissäni. Tuomarointi oli asiallisen tiukahkoa.
Loppupisteet 265, eli vallan mainio suoritus.
Tarmo nappasi ykköstuloksen ja  Kyy myös kakkostuloksen,. Hyvillä mielin lähdimme sunnuntaina ajelemaan (4 tuntia... ) kotia kohti. Hirvittelimme kyllä, että kahden viikon päästä olisi heti EK3-koe.

EK3, HÄMEENKYRÖ 13.10., Mikael Kallio
Tämä oli siitä poikkeuksellinen EK-koe, että se alkoi tottiksella.
Olimme Vilin kanssa nro 1.
Vili aloitti ulinan samalla hetkellä, kun jalkani osui kentän reunaan... Mökä oli pahempaa kuin Kalajoella ja Vili oli paljon hermostuneempi ja keskittymättömämpi. Pystyi kuitenkin  tekemään hommat ilman liikevirheitä ja paikkasi noudoilla paljon. Onnistuin antamaan niin järeät irrotuskäskyt, että irrotti sentään kapuloista ekoilla käskyillä, luojan kiitos. Mutta mielenmtila oli mitä oli.
Pisteitä kuitenkin 86, missä omasta mielestäni oli muutama liikaa.
Maasto
Täällä kaikki sujui mallikkaasti: esineruudussa meni kolme pistettä mälväämisestä, ihan aiheellisesti. Vili kikkaili harvinaisen reteästi ja irrottamisessakin oli vaikeuksia. Nauratti kyllä yleisöä taas pöljäilyllään. Kaameat ylikierrokset. Toiset kaksi pistettä lähti hausta, jossa yksi pisto jäi vajaaksi ja toisella piilolla pyöri levottomasti ja vähän liian kaukanakin.
Maastopisteet yhteensä 195.
Yhteispisteet 281, eli ensimmäinen ykköstulos EK:sta. Valiokello on siis käynnistynyt sekä jäljeltä että EK:sta.

Nyt alkoi Vilin kanssa hyvin intensiivisen treenirupeaman jälkeen  PIIIITKÄ talvitauko, varsinkin tottiksesta, jonka kohdalla mietintämyssy on erittäin syvällä päässä. Ainakin pallo-/lelupalkka jää nyt kokonaan pois kentältä. Se vain selvästi pahentaa asiaa/turhaumaa.
Vili on aloittanut agilityn lainakuskin kanssa ja saa nyt puskea energiaansa siihen. Harvakseltaan käymme myös hakutreeneissä ja ehkä tekemässä muutaman jäljen ennen lumentuloa. Keväällä katsotaan, mikä on tilanne.


 

Välitilitystä

Kesä on hurahtanut kuumissa merkeissä ja treenailut on pakostakin jääneet normaalia vähemmälle.
Itse kävin PK SM-kisoissa polkaisemassa ensin EK-kokeessa yhden jäljen ja olin sen jälkeen keppien vastaanottajana. Seuraavana päivänä talsin jälkikokeessa kaksi jälkeä ja otin taas keppejä vastaan. Kivat kisat ja hyvä tunnelma! Vili pääsi lauantaina vähän fiilistelemään.

Jotain sentään on tehty. Vilin tottiksessa edelleen pääpaino mielialatreeneissä, eli äänettömyyden tavoittelussa. Nollatoleranssia haetaan. Joskus onnistuu, aina ei. Ehkä keskimäärin kuitenkin on edistytty. Ideana edelleen, että toiminta lakkaa heti ja palkan mahdollisuus poistuu, kun pienikin vingahdus kuuluu. Seuraamisessa se ei edelleenkään ole riittävän rento, yhteistreeneissä siis. Kun ollaan yksin tai kaksin, se ei ole läheskään yhtä jännittynyt. On tehty suht paljon ilmoittautumistreeniä toisen koiran kanssa.
Noutoja ei ole oikeastaan treenattu lainkaan, vain kapulatelineen lähestymistä. Metrisellä hämytreenejä so Vili istumaan toiselle puolelle ja minä huutelen toiselta puolelta erilaisia sanoja kuten "tomaatti", "sukkahousut" ja "siideri". Jossain kohtaa sitten "hyppy". Joskus palaan toiselle puolelle palkkaamaan hyvästä keskittymisestä eikä hyppyä tule ollenkaan. Treenikaveri kuuntelee toisella puolella, tuleeko piippausta. Ei ole vinkunut tuossa enää aikoihin. Hyvä treeni.
Uimaan Vili pääsee nykyään vain kunnollisen (ja hiljaisen!) ja keskittyneen seuraamisen kautta. Itse uiminenhan on sitten kamalaa kauhomista.

Jälki pojalta sujuu kuin tanssi: ei takajälkiä, hienot kulmat, kepit tarkasti ja harhajälkiäkin on testattu. Ei mene halpaan. Nyt koitan vähän piilotella keppejä.

Esineruudussa ei erikoista: välillä Vili sortuu tosin hiukan esineen tappamiseen. Ihan pakko...

Haun edistymiseen olen nyt hyvin, hyvin tyytyväinen. Keksin lopultakin ilmaisuun sopivan riittävän selkeät systeemit (ja hyvät maalimiehet!) ja ilmaisut alkavat olla niin kohillaan, että mietin jo vakavasti kokeeseen menoa.

Tarkkuus. Aika täydellistä nyt

Pudotettu. Tehty kakkosen rataa. Nyt kulkee hyvin, kun hokasin keinon kitkeä pois hanskan ravistelu löytöpaikalla ennen tuontia so vaihto vielä ihanampaan palkkahansakaan. Eilen tosin vauhtia oli niin paljon, että Vili kiisi hanskan yli lähtöpisteeseen asti. Hyvin palasi vaihdista hakemaan uudestaan, tulipahan tuokin kokeiltua.

Hirveesti tekisi mieli kokeeseen, mutta kun jälki- ja EK-kokeita ei kertakaikkiaan ole! Yksi oma EK-koe on elokuun lopulla ja siinä olen itse ratamestarina... Ja tottis on kyllä edelleen melkoinen mysteeri. Maastoissa Vili olisi valmis kolmosluokan kokeeseen kaikissa kolmessa lajissa.

Lajin vaihto: EK1

Vilin kanssa kävimme EK-kokeessa. Tuli vähän äkkilähtö, kun kolmiseuraotteluun piti saada Lvekin joukkueeseen kolmas osallistuja. Ei nyt sitten löytynyt muita. Vasta syksyllä oli tarkoitus startata Vilpertsan kanssa EK:ssa, mutta aattelin, että mikä jottei. Kokeillaan. Enkä kadu.

Ensin esineruutu Niihaman tottiskentän lähellä. Ruutu oli karsea: pusikkoa, matalaa kuusta ja ties mitä rytöä. Koiraa ei lähetyksen jälkeen juuri nähnyt, eli ei paljon pystynyt ohjailemaan. Vili kuskasi kuitenkin mulle kaksi esinettä 1,5 minuutissa ja sai täydet 30 pistettä ainoana koirana kahdeksasta. Itse olisin vähentänyt pisteen siitä, ettei meinannut irrottaa ekasta esineestä.

Sitten ajettiin 40 minuutin matka muihin maastoihin jonnekin hevonkuuseen Ylöjärven perukoille. Siellä aloitettiin jäljellä. Jana oli täydellinen, mutta eka keppi jäi matkalle. Tällainen vain 40 minuuttia vanhentunut jälki on Vilille vaikea, osasin varuatua, että noin voi käydä. Jäljen ajossa meni kuusi minuuttia (käytettävissä olisi ollut 20...), eli olisi hyvin ehditty hakea se eka keppi, mutta minä pöljä en löytänyt enää janalle Eihän sitä nyt noin lyhyellä matkalla mitään sport trackereita tarvita Siinä meni 10 pojoa. Eli pisteitä 50/60

Etukäteen jännittävin osio, eli haku, sujuikin sitten yli odotusten. Kehuttiin yhteistyötä, ohjausta ja hallintaa. Vili teki sairaan hienot pistot ja nosti molemmat ukot. Työskentelyyn meni aikaa kolmisen minuuttia (aikaa olisi ollut 8). Ilmaisuista meni odotetusti kaksi pistettä kummastakin. Oli mahtavaa nähdä homma koetasolla. Pisteitä 66/70. Kyllä pojasta vielä hakukoirakin leivotaan.
Pudotetun esineen radalla kämmäsin, kun valmistellut koiraa kunnolla ja se kokemattomana luuli ensin olevansa esineruudussa, eli sivulla kulkemisen sijasta rynnisti eteenpäin. Muuten kaikki bueno. Pisteitä 19/20.
Viimeisenä tarkkuusruutu. Vili oli keskittynyt ja pysyi ruudussa hyvin. Puolen minuutin nuuskuttelun jälkeen se suorastaan heittäytyi maahan ja kahden euronkolikko oli suoraan sen nenän edessä ja helppo poimia. Pisteitä 20/20.
Kaikki osiot tehtiin melkein putkeen, kun osallistujia oli vain kolme.
Maastosta pisteitä 185

Sitten kaahattiin taas takaisin kentälle, jossa kutakuinkin suoraan autosta suoritukseen. Tottiksessa oli kolmen rinki, jota inhoan, mutta arvoin m eille numeron yksi, eli ´pääsimme ekana suorittamaan. Vili tuli hyvässä mielentilassa kentälle ja oli ihan hiljaa ilmoittautumiseen asti. Ekan perusasennon jälkeen se sitten kiljui taas koko pitkän suoran käännökseen asti, sen jälkeen oli hiljaa. Loppu oli mallikelpoista seuraamista. Kaikki valmistelvat osuudet taas vonkui.
Ei yhtään liikevirhettä ja paljon vähemmän pikkuvirheitä kuin jälkikokeessa. Jäävistä arvosana hyvä, johtuen huonosta seuraamisesta ja sivulletulojen ennakoinneista.
Kaikki noudot erinomaisia, tasamaanouto suorastaan loistava, hyppy ilmava, Irrotukset hyvin. Eteenmeno erittäin hyvä (huono seuruu), paikallaolo erinomainen.
Tottiksesta pisteitä 89. Hiukan syö naista nuo seuruiden volinat, kun tuomari sanoi, ettei voi antaa kokonaisarvosanaksi erittäin hyvää ääntelyn takia. Mutta kyllä me ne vielä selätetään. nih.
Kokonaispisteet 274. Olen tyytyväinen, että uskallettiin kokeeseen.

Ja  muutama päivä Vilin EK-kokeen jälkeen Hiskillä todettiin melko paha sydänvika. Vähän veti apeaksi. Hiski syö nyt lääkkeitä lopun ikäänsä ja toivon, että se saisi niiden avulla vielä elää monta hyvää ja puuhakasta vuotta.

Jälkimatka jatkuu: JK3

Uskaltauduin Vilin kanssa oman yhdistyksen JK3-kokeeseen. Maastoista olin aika vakuuttunut, koska Vilin jäljestys on ollut koko kevään valioluokkaa eivätkä esineruudutkaan huonosti ole menneet, joskin siellä voi Vilin temperamentilla sattua ja tapahtua yhtä sun toista.
Tottis on edelleen meidän murheenkryyni, ja siinä Vilin kulloinenkin mielentila. Kun olemme kaksin tai muutaman treenikamun kanssa kentällä, Vili tekee kaiken hienosti ja pakka pysyy aikalailla kasassa. Mutta heti kun väkeä on enemmän,  ongelmia alkaa tulla. Olemme yrittäneet järjestää mahdollisimman kisamaisia tilanteita ja Vili on klaarannut ne vaihtelevasti.

Tottista on treenattu ahkerasti on koko talvi. Erityisesti täsmätreeniä on tehty paikkamakuussa, jossa opetin Vilille talven mittaan leuka-maassa-paikkamakuun. Ja lisäksi on treenattu paljon "lähtöjä" eli pelkkää perusasentoa ja tehty kuuntelutreeniä sekä kotona, hallissa että kentällä, koska Vili kiihtyneenä ei välttämättä keskity eikä kuuntele käskyjä yhtään, vaan arpoo liikkeeksi mitä sattuu.
Halusin nyt testata "turvallisella" omalla kentällä, missä oikeasti mennään.

Itse koepäivä oli lämmin, ei onneksi ihan niin kuuma kuin edellinen, mutta maasto oli pölisevän rutikuiva. Tunnin odottelun jälkeen pääsimme jäljelle, Vilillä nupit kaakossa.. Janalla Vili teki jonkun oudon tarkistuksen heti janan alussa, liekö jonkun eläimen jäljet siinä häirinneet, mutta jatkoi sitten hyvin. Jälki lähti melkein 50 metristä, Vili tsekkasi jäljen oikein hyvin ja lähti oikeaan suuntaan.
Sitten puksuteltiin, Vilillä oli kiivas tahti kuten tavallista, mutta teki silti tarkkaa työtä. Mentiin melkein 500 metriä eikä yhtään keppiä noussut... Alkoi epäusko jo kalvaa. Ajattelin, että kuivuus taisi sittenkin tehdä tepposet eikä Vili haista pölyt nenässä keppejä. Sitten Vili bongasi häntä heiluen ekan kepin ja alkoihan niitä nousta tasaiseen tahtiin loppua kohti. Kutoskepille päästessä aikaa oli mennyt 20 minuuttia, eli vasta puolet sallitusta ajasta.
Jäljenpolkija oli unohtanut jättää ekan kepin ja lisännyt sen sitten loppupäähän :) Oli ohjaajalle oikein opettavainen kokemus. Ja Viulihän on ajanut paljonkin jälkilä, joissa on vain yksi keppi lopussa.
Jäljellä oli kaavion mukaan seitsemän suoraa kulmaa ja kaksi terävää. Kaikki kulmat Vili veti tosi hienosti. Yhtäkään keppiä en löytänyt itse. Olin Vilin  työskentelyyn mahdottoman tyytyväinen, se ylitti odotukseni. Meidän treenityyli on osunut nappiin: koira luottaa itseensä, sillä on suunnaton motivaatio sekä jäljestämiseen että keppien löytämiseen ja minä luotan koiraan. Edelleenkään Vili ei halua kepeistä palkkaa, sille riittää, että keppi löytyy ja minä kehun. Juomaankaan Vili ei ehtinyt, valelin vain vedellä sen kuonoa. Lopussa se ei ollut yhtään väsynyt.
Pisteitä jäljeltä 166. Neljä pistettä lähti janalta.

Esineruudussa ei kauaa nokka tuhissut: Neljä esinettä kiidätettiin, suorastaan ampaistiin minulle ajassa kaksi minuuttia ja muutama sekunti päälle. Pisteitä 29: yksi pojo lähti (ihan ansaitusti) ekalla esineellä kikkailusta, sitä piti pikkusen riepotella ennen tuontia.
Tuomarilla (Virve Köppä) oli melkein ns monttu auki: "Enpä ole aikoihin nähnyt mitään yhtä hassua". Nyt ei sentään tuotu kahta esinettä kerralla. Vili oli neljän esineen jälkeen sen näköinen, että "ei voi olla totta, joko tää ny loppu".
Maastosta huikeat 195 pistettä.

Sitten tottikseen. Tällä kertaa ensin suorittamaan. Olin tässä vaiheessa toiveikas enkä pahemmin edes jännittänyt. Leikitin Vilperttiä ennen kentälle menoa patukan kanssa, mikä taisi olla virhe. Se lähti heti tuomaria lähestyttäessä hipsimään kohti kapuloita, mitä se ei treeneissä enää koskaan tee. Odotti kyllä sitten nätisti ja hiljaa perusasennossa, kun pari vei koiraansa paikkamakuuseen.
Sittenhän se riemu repesi. Heti ekasta askeleesta alkoi rääkyminen: muuta sanaa ei oikein voi käyttää. Vili taisi jopa pari kertaa haukahtaa. Piti koko ajan silti hyvin kontaktia ja painoi niin, että oli välillä vaikea kävellä. Käännöksen jälkeen lopetti huutamisen ja henkilöryhmään tullessa oli jo ihan hiljaa.
Olin etukäteen päättänyt, että keskeytän, jos tämmöstä sattuu, jos maasto on mennyt huonosti. Mutta 195 maastosta, ei pystynyt...
Seuraamisesta arvosana hyvä. Kiljuminen pudotti ainakin yhden pykälän. 
Kaikissa jäävissä sama juttu: jäätävä vinkuminen seuruussa. Kaikki jäävät silti oikein ja kuulemma nopeitakin. Istumiseen annoin tarkoituksella vartaloavun, koska siinä se on  treeneissä jäänyt muutaman kerran seisomaan.
Jäävistä hyvää ja tyydyttävää, valmistelevan osuuden osuuden ääntelyistä rokotettiin tosi paljon.
Sitten kapuloille. Annoin Vilin mennä aika vapaasti, en edes yrittänyt pitää käskyn alla, koska olen huomannut sen pahentavan asiaa tässä vaiheessa.
Tasamaanoudossa heitin kaksikiloista vammakädelläni huonosti, mutta meno kapulalle oli silti melkoisen näyttävä, palautus samoin. Napakka ja kuuluva "anna"-käsky, muttä Vilipä ei irrottanut, eli oli pakko uusia käsky. Sitten hyvin vastahakoinen irrotus.
Tästä taisi tulla tyydyttävä, mikä on harmillista, kun itse liike on niin hieno.
Metrinen oli nyt vanerieste, koska pressueste ei pysynyt tuulessa pystyssä. Vili kolautti mennessä aika pahasti jalkansa, mutta paluuhyppy oli hyvä. Irrotus oli taas vähän vaikea, mutta irrotti sentään ekalla käskyllä.
Tästä hyvä.
A-este oli ihan mallikelpoinen, mutta tästäkin tuli muistaakseni tyydyttävä, koska Vili siirtyi omatoimisesti sivulle ja vielä hypähtelikin siinä.
Eteenmenon seuruussa Vili keuli matalana, piti kyllä paikkansa, itse maahanmeno oli mallikas. Tästäkin silti vain hyvä.
Mielenkiintoista, että Vili oli jo sitten paikallemakuuseen viedessä oikein hyvässä tilassa, seurasi nätisti eiköä vinkunut. Samoin makuusta poistuessa oikein mallikasta seuraamista. Ja näitähän ei arvostella :D
Paikallamakuusta olin kaikkein iloisin: leukamakuu on tuottanut tulosta, Vili pysyi asennossa koko ajan hievahtamatta. Tästä koko kokeen ainoa erinomainen. On me jotain osattu korjata :D Se on sikäli lohjdullista, että ehkä kokonaisuus saadaan vielä kasaan askel/liike kerrallaan

Haettiin korjaussarjaa ja se saatiin. Mieliala/liian kovat kierrokset on se, joka tuottaa kaikki virheet: ääntelyn,. painamisen, irrotusongelmat, vinot perusasennot jne. 

Mutta siis Vili on nyt saanut kaikista kolmesta jälkikokeesta ykköstuloksen ja ensimmäinen ykköstulos käyttövalion arvoon on saavutettu. Kyllä tästä vaan on kiva jatkaa.Nyt välillä EK:_n kimppuun vaihtelun vuoksi

 







 

Vili JK2 . Ei mitään keskinkertaista

Vilillä on nyt siis JK2-titteli.
Saimme peruutuspaikan Säkylään ja vaikka kakkosluokan koe tuli hiukan liian äkkiä ykkösen jälkeen, päätin lähteä käymään tuolla. Oman yhdistyksen jälkikokeet olivat samana päivänä ja niissä olin ratamestarina ja rämmin etukäteen testailemassa ja merkkailemassa jälkiä kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja. Koirat saivat paljon liikuntaa ja Vili muutaman kunnon jäljenkin. Hommat hoituivat kuitenkin hienosti koepäivänä ilman minuakin :) Säkylässä seurasin kyllä koko ajan tilannetta: jäljen yksi polkija lähti, kakkosen palasi, metsään jäi yksi kreppi, muuten kaikki hyvin jne.
Kuudesta kisaajasta viisi sai tuloksen, eli hyvin meni kotijoukoilla.
Säkylässä oli sotilaallinen meininki alusta asti: jäljelle lähtijät pantiin kirjaimellisesti riviin, tai oikeastaan kolmeen. Maastot olivat aivan mahtavat: Virttaan varalaskupaikan lähellä silmänkantamattomiin tasaista kangasmaastoa.
Saimme jäljen numero kaksi ja melkein samantien tuli lähtö. Vili ruopaisi tapansa mukaan menemään niin, että sammaleet pöllysivät ja kääntyi hyvin määrätietoisesti vasemmalle. Olin varma, että suunta oli oikea. Vaan ei, "takaisin janalle" kuului takaa. Jostain syystä Vili on nyt viime aikoina alkanyt kammeta vasemmalle. Takajälki siis. Sen jälkeen ei mitään muuta kuin puksutettiin menemään ja Vili nosteli tasaisin  väliajoin keppejä, kaikki kuusi kappaletta. Mulla oli sports tracker päällä ja se näytti jäljen pituudeksi 1,1 kilsaa. Aikaa meni 16 minuuttia, käytettävissä olisi ollut puoli tuntia. Vili vauhti oli suurimmaksi osaksi siedettävää, vain kepeiltä piti ryysiä jatkamaan.
Jäljeltä pisteitä 166, kun takajäljestä rokotettiin neljä pojoa. Tuomari oli kirjannut papereihinsa: "hieno lähtö!"
Esineruutuun menoa jouduttiin jonkin verran odottelemaan. Tässä Vili keräsi aika kovat kierrokset. Ruutu oli jännästi niin, että oikea kulma oli mäen päällä, puita hyvin harvassa. Oikealta aloitettiin kuten aina. Ja niinhän Vili taas sinkosi tantereelle kuin nappi housuista, ensin oikeaan kulmaan ja sitten takarajaa pitkin vasemmalle. Tiesin heti maaston nähtyäni, että tässä on semmonen ruutu, jossa kaasutellaan eikä etsintä mene ihan oppikirjamaisesti kaistaleittan, vaikka sellaista on paljon hinkattu. Aika nopsasti Vili nosti vasemmalta takaa esineen ja sitten heti perään keskeltä edestä toisen. Esineet olivat aika pieniä, toinen jokin väritön letkunpätkä. Aikaa meni 1,5 minuuttia.
Tuomari oli tyytymätön "liian kovaan vauhtiin" ja nappasi siitä kaksi pistettä. Itse olin tyytyväinen Viliin: se toi esineet suoraan mulle, luovutti hienosti eikä mälvännyt kumpaakaan.
Maastosta yhteispisteet 194, eli ei huono.
Sitten tottiskentälle. Se oli pieni peltopläntti  maatilan takapihalla... Tiesin joutuvani (taas) numerolla neljä ensin paikkamakuuseen. Pariksi oli tulossa sakemanninarttu, jonka ohjaaja kävi kysymässä, häiritseekö mun koiraani hänen rekkunsa haukkuminen. Totta mooses häiritsee. Yritin kuitenkin olla huolestumatta.
Kun aikaa oli, otin Vilin autosta hyvissä ajoin tutustumaan ympäristöön, käytiin pikku kävelyllä ja hengailtiin kentän laidallakin. Sitten tehtiin rentoutumistreeniä ja pikkuisen seuraamista palkaten ja kaikki jäävät pariin kertaan, hienosti. Vili oli kivassa moodissa. Saatiin jopa pikku paikkamakuutreenikin, kun Johanna H. heitteli Jakelle kapulaa. Sain palkattua Vilin tässäkin hyvistä paikoista.
Sitten kentän laidalle ilmoittautumaan parin kanssa, jonka koira huusi suoraa huutoa jo tässä vaiheessa. En pitänyt kiirettä, vaan otin Vilin ihan samalla tavalla mukaan kuin teen treeneissä: istumisesta ja rauhallisesti kehuen. Ilmoittautumisessa parin koira haukkui taukoamatta, tuomarin puheesta en kuullut mitään.
Kun vein Viliä paikkamakuuseen, kehuin sitä hiljaa kontaktista, huomasin, että sillä alkoi jo pokka pettää. Merkin viereen päästyämme se putosi heti maihin ennen käskyä, mutta tuomari ei tätä noteerannut.
Sakemanni huusi ja kiljui ja haukkui sitten koko suorituksensa läpi: ehkä oli muutaman sekunnin hiljaa silloin, kun oli kapula suussa, muuten ei hetkeäkään. Olin ihan varma, että tuomari keskeyttää. Itse yritin hengittää syvään ja olla hermoilematta, mutta kiristelin kyllä hampaitani ja kiroilin itsekseni. Vili oli onneksi hiljaa myös heittojen ajan. Tuntui muuten ihan hemmetin pitkältä aika...
Vili oli kääntynyt taas hiukan kentälle päin. Kun nostin sen ylös, tiesin heti, ettei hyvä heilu. Eikä heilunut. Perusasennossa Vili kesti vielä (vinkui tosin), mutta kun lähdettiin liikkeelle, se lysähti taas paimennusasentoon: nenä maata kohti (ei kuitenkaan haistellut), kroppa matalana. Pitkä suora oli karsea, vähän hätkähti paukkujakin. Käännöksen jälkeen sain vähän ryhtiä hommaan, varsinkin vauhdinmuutokset auttoivat. Henkilöryhmä meni vähän sinnepäin.
Jäävissä seuruu oli yhtä kamalaa. Vili ei selvästi keskittynyt yhtään, niinpä istuminen meni maahanmenoksi ja seisomisesssa meni maihin, mikä ei todellakaan ole normaalia. Ja luoksetulossa hyppäsi suoraan sivulle, mitä ei myöskään ole tapahtunut pitkiin aikoihin.
Sitten noutoihin. Tasamaanouto sinänsä hieno, mutta hitsasi kiinni kapulaan, mikä kertoo paineistumisesta.
Metrinen hyppy oli oikein hyvä, tässä irrotti kapulasta heti, mutta yritti ottaa sen multa uudestaan, kun nostin... 
A-esteellä irrotuskin jo onnistui sataprosenttisesti, sai vissiin jo purra tarpeekseen. Missään noudoissa ei mälvännyt kapulaa, mistä olen iloinen.
Eteenmeno oli joka suhteessa täydellinen, muistaakseni jopa seuraaminen oli tässä jo siedettävää.  Sitä ei ole oikeastaan vierailla kentillä treenattu ollenkaan. Vain kotipihassa ja metsäteillä tyhjään lähetyksiä.
Lopputulos: Puutteelliset seuraamisesta, istumisesta ja seisomisesta, erittäin hyvät tasamaanoudosta ja metrisestä hypystä, erinomaiset paikkamakuusta, a-esteetä ja eteenmenosta. Vili-boy on äärimmäisyyksien mies, ei mitään tyhmiä tyydyttäviä tai hyviä.
Loppupisteiksi tuli 85, muutaman pisteen saimme kyllä varmaan lahjaksi parin haukkumisen takia.
Itselleni jäi valitettavasti aika paska fiilis: oli uskomattoman huono tuuri, että pariksi sattui tuollainen möykkääjä. En muista koskaan ennen kokeessa tällaista sattuneen aikaisempien koirieni kanssa. En usko, että Hiskikään olisi kovin hyvin kestänyt noin rajua häiriötä. Pari sai pisteikseen 70, eli koulari tuli. En jännittänyt mitenkään kovasti ja ohjasin mielestäni hyvin rauhallisesti ja normaalisti koiraa. Nyt pidetään tauko ja mietitään, miten jatketaan. Vaikea nyt sanoa, mikä osuus Vilin käytöksestä on tuolla parin mölinällä ja mikä sillä "muulla".

Ja koko ajan sivumennen sanoen satoi. Olin märkä ja palelin. Jäljellä saattoi olla pieni tauko, tottiksessa satoi aika kovaakin.
Hiski oli mukana ja autossa melkein koko päivän, ressukka. Koitin sitä kyllä joka välissä vähän jaloitteluttaa.

----------------------------
Koetta muuten edelsi kolmen viikon hyvin intensiivinen tottiksen treenaaminen (kaksi kertaa päivässä). Tai itse asiassa siis treenasimme paljon, paljon perusasentoa ja lähtöjä ja lyhyitä seuraamispätkiä. Ja jääviä... Noutoja ja esteitä ei paljonkaan.
Teimme myös paljon "pentutreeniä", imuttamista ja paikalla käännöksiä.
Kentällä treenasimme paljon paikallamakuuseen menoja, toisen koiran kapulanhakuja sen aikana ja sen jälkeen seuraamista lyhyistä pätkistä palkaten.
Odottamista treenasimme joka ikinen päivä eri paikoissa.
Kolme "kisamaista" treeniä vierailla kentillä vieraitten koirien kanssa mahtui myös tähän jaksoon.




 

Huhhuh, mitä kaikkea onkaan tapahtunut

Vili, noutopoika JK1

His seuraa Paimion SM-kisoissa

Nyt on niin paljon päivityksiä tekemättä, että kirjaan vain päällimmäiset.

Hiskin viimeiset SM-kisat
Ura alkoi Paimiosta ja päättyi Paimioon, kahdeksan SM-kisaa peräkkäin kaikenväriset mitalit ja monta joukkuemitalia, ihan huikeaa ja haikeaa.
Kolme kertaa haussa, kolme EK:ssa ja kaksi jäljellä.
Viimeisessä kisassaankin jäljellä His venyi hienosti: tottis ei tosin ollut ihan parasta Hiskiä ja se kiersi metrisen, mutta 84 pisteella pääsimme kuitenkin maastoon.
Siellä Hiski teki kaiken vimpan päälle: hyvä jana, kaikki kepit ja kolme esinettä ruudusta. Pisteet eivät vain enää mitaleille riittäneet, mutta seitsemäs sija maan parhaiden jälkikoirien porukassa ei ole todellakaan huono saavutus. Loppupisteet 280,5.
Hienoja muistoja jäi SM-kokeista paljon, uskomattomia onnistumisia ja vain muutama pettymys.

Hiskin pejä-tulos
Ihan ex tempore saimme päähämme käydä pelastusjälkikokeessa, joka oli Tampereella Teiskossa ja jossa oli tilaa. Ikinä ei ole moista Hiskin kanssa treenattu eikä myöskään peko-tottista, jossa on mm moottorisaha ja koira henkilöryhmässä.
Kyllähän Hiski tuonkin selvitti, tietenkin. Eli pejä-a on nyt myös Hiskin ansioluettelossa.

Vilin BH
Viliboy rykäisi bh-kokeen läpi varsin mallikkaasti 25.8. Mitään ei jäänyt oikeastaan hampaankoloon, seuraaminenkin oli niin mallikasta, että oksat pois.Minä vaan jännitin enemmän kuin SM-kisoissa. Suutakin kuivasi niin, etetei meinannut saada ääntä.

Vilin JK1
Eikä siinä sitten kauaa BH-kokeen jälkeen viivytelty, kun jo löysimme itsemme oman yhdistyksen jälkikokeesta. Kovin paljon ei ehditty esimerkiksi telineitä treenata ja eteenmenoa tuskin lainkaan, kun olimme keskittyneet pitkään BH-kokeen liikkeisiin.
Jälki: Koko aamun satoi saavista kaataen, mutta sade alkoi hellittää maastoon lähdon aikoihin. Saimme arvonnassa jäljen nro neljä ja odottelua oli vajaa puolisen tuntia, jonka Vili jaksoi vinkua jokseenkin koko ajan. Janalle Vili yritti karata jo pariinkin kertaan, kaarsi vähän vasemmalle, mutta suoraan ja nosti hyvin jäljen oikeaan suuntaan. Janalta päivän parhaat pisteet, eli 39/40.
Vili jäljesti hyvin, mutta hiukan jotenkin"laajasti" - epäilen, että sitä häiritsivät jäljen kreppaajien vanhat jäljet tuoreiden alla. Tai sitten vaan sade oli levittänyt hajua. Yksi välikeppi jäi: maasto oli hyvin risukkoista ja erittäin, erittäin märkää. Välikepistä lähti -20 eli jäljeltä yhteispisteet 149/170.
Esineruutu oli kakunpala: Vili lähti hyvin ja toi heti oikealta takaa esineen, ei edes mälvännyt. Pisteitä 30/30.
Tottikseen sain Vilin ihan kivaan moodiin: kävimme kunnon kävelyllä, jossa seurautelin ja palkkailin sitä rentoudesta ja ihan ennen kentälle menoa vielä sain sen seuraamaan keskittyneesti. Tässä vaiheessa näytti hyvältä. P-makuu oli ensin. Vili vingahteli hiukan, kun jätin sen paikalleen. Se oli kuitenkin ihan hiljaa siihen asti, kunnes suorittavalle  koiralle heitettiin tasamanoudon kapula. Silloin takaani kuului vertahyytävä uuuu-kiljunta ja hikeä alkoi pukata pintaan. "Ampaiseeko se kapulan perään?" Sama toistui joka kerta, kun kapula lensi ja koira nouti. Kun pääsin hakemaan Viliä, se oli kääntynyt poikittain kenttää kohti. Nostin ja seurautin ja näin heti, että nyt ei hyvä heilu. Eikä tosiaan sitten muuten heilunut. Ei häntäkään. 
Voi sanoa, että Vilin seuraaminen romahti aivan täysin - ei jälkeäkään siitä iloisesta ja innokkaasta kaverista, joka mulla oli mukana bh-kokeessa. Vili piti kyllä paikkansa, mutta laahusti matalana eikä ottanut kontaktia yhtään ainoaa kertaa ennen henkilöryhmää! Aivan kamalaa, olin ihan järkyttynyt, yritin tuomarin kuulumattomissa antaa sille pari kertaa lisäkäskynkin, mutta ei mitään vaikutusta.
Tästä tuli kuitenkin hyvä, mikä oli liikaa.
Jäävissä Vilin seuraaminen oli jo hivenen parempaa ja liikkeet se teki oikein hyvin, samoin luoksetulon.Näistä erittäin hyvät.
Noudot olivat jokseenkin loisteliaita, muutama pikkuvirhe, mutta voimaa ja viettiä ja intoa piisasi. Ei mitään pikkusievää todellakaan. Ei mälvännyt ja irrotti hyvin. Vinkumista kyllä siellä täällä.Näistä kaikista erinomaiset.
Eteenmenon valmistelavan osuuden seuraaminen olikin sitten ainoa seuraaminen, jonka Vili teki kunnolla, ällistyttävää kyllä. Päätin, että karjaisen käskyn niin, ettei jää arvottavaa. Vili   ponkaisi vauhdilla eteen ja putosi yhdellä käskyllä maahan.
Tottiksesta tuli seuraamisen kamaluudesta huolimatta 93 pistettä, mistä ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Mutta tuo paikallamakuun saaliskooma on saatava kuntoon. Siihen on nyt tehty tarkka suunnitelma.
Saldona koulutustunnus JK1, ykköstulos 272, ei ollenkaan huono alku "uralle".

Olimme Vilin kanssa myös Levekin maastoleirillä Loimaalla, Hiski jäi porukoiden kanssa kotiin. Leirillä treenasimme jälkeä. esineruutua, tarkkuusruutua ja pudotettua esinettä. Kivaa oli.

Niin ja Hiski kokeili peltojälkeä, joka näytti oikein hyvältä. Eiköhän me ruveta paapan kanssa treenaamaan FH-jäljelle, ihan vain siksi, että silläkin olisi jotain tekemistä.

Vilin haku on toistaiseksi tauolla, keskitytään nyt jälkeen.






  

Taas vörkkii

Huh: Vilin viikon takainen sekoilu vaikuttaa tilapäiseltä mielenhäiriöltä. Tuli mieleen semmoinen, että paikalla (myös kentällä) oli juoksuinen narttu, joka saattoi sekottaa nuorukaisen pään.
Joka tapauksessa nyt näyttää hyvältä, Vilin tottis siis. En lähtenyt lisäpalkkaukseen enkä helpottamaan, vaan tein täysin päinvastoin: vaikeutin ja vähensin palkkaa ja se on toiminut. Olen nyt kylmän rauhallisesti ottanut Vilille kaikki bh-kokeen liikkeet putkeen ilman palkkaa, pelkällä laumalla. Vasta lopuksi kunnon palloleikki. Vain kehuja ja niitäkin harvakseltaan. Kehut olen myös pitänyt aika hillittyinä.
Lisäksi olen ottanut Vilin suoraan autosta hommiin. Pikku lenkki toki ensin alle. Mutta ei mitään leikkiä eikä kikkailuja. Kyllähän se siinä portilla vähän vinkuu ja muutama ihan pieni vingahdus saattaa käskyjen jälkeen kuulua. Mutta tuskin niitä kukaan muu edes kuulee. Ja liikkeiden aikana ei kuulu yhtään mitään. Painaa se jonkin verran, mutta ei pahasti. Onpahan tiivistä.
Jäljet ovat menneet oikein hyvin, kaksi vierastakin jälkeä on saatu. Toinen avoimen luokan jälki. Kaikki hienosti. 

Huikeeta ja vähemmän huikeeta

Vilpertistä edelleen: Ässämmien jälkeen on tehty kaksi jälkeä, Sara polki 500-metrisen ja itse askelsin 1,2 kilsaa pitkän jäljen kaameeseen maasto: triljoona kulmaa ja kaikenmaailman pyöritystä, mäkiä ja risukkoa ja ojien yli kahlaamisia. Molemmat olivat superhyperhienoja. Kepit nousi ja poika puksutti kuin veturi. Ja yhtä kovaakin. Jäljenpolkemisessa mulla meni 35 minuuttia, ajamisessa 20... Välillä melkein silmissä musteni, sillä oli kauhean painostava keli ja maasto oli järkyttävän rankkakulkuista. Vili ei ollut edes väsynyt, olisi jaksanut leikkiä vielä päälle vaikka kuinka.

Sitten se vähemmän huikee, eli BH-kurssin tottis. Heti kättelyssä, eli parkkiksella näkyi, että Vili otti hirmuiset pultit oudoista koirista, se oli tosi stressaantuneen oloinen, vinkui ja sähläsi. Ja mikä kummallisinta, pallokaan ei oikein kelvannut :(.
Seuraaminen oli silkkaa yliyrittämistä, Vili painoi niin, etten meinannut pystyä kävelemään. Ja valitettavasti myös vinkui, jopa haukahteli. Eli mieliala oli aivan hanurista ja tunsin itseni ihan kädettömäksi, kun en saanut poikaa rennoksi tavallisilla konsteilla.
Paikallamakuu sujui kyllä hienosti, mutta kaikki muu oli aika takkuista, kontaktikin putoili ja välillä jopa nenä painui välillä maata kohti. Itse olin mielestäni ihan rela enkä hermostunut yhtään.
Mä en nyt oikein tiedä, mikä tää juttu on, kun olemme käyneet paljon  kentällä yksin tai kaksin jonkun kanssa ja kimppatreeneissä säännöllisesti  ja pääsääntöisesti kaikki on sujunut mukavasti, joskus jopa tosi hienosti. Ja aksakoiria pyörii normisti parkkiksella tuttujen koirien lisäksi. Oli oma kenttä ja pääasiassa tuttuja ihmisiä, rutiinit tehtiin kuten yleensäkin, erilaista oli vain muutama uusi koira parkkiksella ja ilmoittautuessa. Pitää toivoa, että tämä oli vain jokin tilapäinen mielenhäiriö ja takaisku, joka ei toistu...
Mutta kieltämättä on vähän höhlä fiilis. En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä:viikon päästä kurssilla pitäisi saada homma pelaamaan kyllä paljon, paljon paremmin.
Mutta tämmöstähän tää koiraharrastus on: ei aina mene kaikki tuubiin :)

Vilin vipinät

Vilin kanssa on touhuttu kaikenlaista.
Haussa siirryttiin kiintorullaan, mikä sujui heti hyvin. Pikku ongelma tuli, kun heti kolmannessa kiintorullatreenissä päätin ottaa mukaan umpparin. Siinä Vili meni haukkumoodiin, eikä meinannut millään tajuta ottaa kaulastaan rullaa. Umpparia treenattiin sitten hiukan pihassa erikseen ja kyllähän viksu pikkumiäs sitten jo alkoi homman älytä. Viimeisessä hakutreenissä umpparilla pääsi enää pari pikku haukahdusta. Mielentila haussa on muuten ollut kiva.
Jälkiä on tehty aika harvakseltaan ,kun olen keskittynyt Hiskiin sillä saralla. Mitään erityistä ei niissä ole tapahtunut: vauhtikin on laantunut siedettävälle tasolle ja kepit ovat nousseet hyvin. Motivaatio ei voisi olla parempi. Janaa on vähän pidennetty ja muistaakseni poika ei ole ottanut nyt ainoatakaan takajälkeä. Kepeillä ei jäädä nutaamaan, sitä Vili ei edelleenkään siedä: vähän kepin pureskelua, lihapulla naamariin ja menoksi.
Esineruuduissa meno ollut aika - öööö - irtonaista, kaistaleilla mennään edelleen sitkeästi. Mutta nenä toimii ja motivaatio on täälläkin tapissa..
Tottis tuntuisi olevan aika kivalla mallilla, ykisttäisinä liikkeinä ja palkaten ainakin, mutta en mä usko, että palkattomuudesta Vilille isoa ongelmaa tulee, kun sillä on niin hyvä vire.  Kun olemme kaksin kentällä, pihaustakaan ääntä ei kuulu missään vaiheessa, vaikka menisin Vilin kanssa suoraan hommiin. Mutta heti kun paikalla on muita ihmisiä tai koiria, pikku vingahduksia saattaa tulla, vaihtelevasti. Mitä pitempään treenataan, sitä vähemmän ääntä. Vilin kanssa ei todellakaan toimi se, että treenien pitäisi olla lyhyitä.Kun tehdään hommia, niin sitten tehdään.
Seuraamisessa Vili on nyt alkanut painaa aikalailla, jos palkka ei ole näkyvillä (vaikka ei ääntele), on jo melkoisen vaikea kävellä... Se yliyrittää selvästi. Otin uudestaan kainalopalkan käyttöön ja painaminen väheni heti.
P-makuu Vilillä on tosi vahva, siitä en ole lainkaan huolissani.
Luoksetulo on suora ja kiva. Erikseen on aika paljon tahkottu edestä sivulle siittymistä ja ne ovat nyt aika näyttäviä. Jäävissäkään ei mitään ihmeellisä. Tuppaa tosin välillä jäämään vähän vinoon, sitä pitää työstää jotenkin.
Tasamaanoutoja ei juuri ole treenattu, enemmänkin loppupäätä, eli luovutuksia. Ok, ei pureskelu niissä.
Metristä hyppyä ei nyt ole treenattu lainkaan. Jyrkkä a-este muutaman kerran ja se on ihan hyvä.
Eteenmeno muutaman kerran pallolle ja pari kertaa tyhjään. Omalla kentällä ihan hyvin.

Ja BH-kurssi alkaa kohta. Iik

Vilistä pidettiin hyvä huolta, kun olimme Hiskin kanssa PK SM:ssä

Hiskistä erikseen päivitys, kunhan ehdin.

Sadas irtorulla. ¨Jämin keikka

Haku: Vilille paukahti sunnuntaina täyteen sadas irtorullantuonti eli sillä on ollut nyt sata maalimiestä, joilla on ollut tarjolla irtorulla. Rullatreenit on aloitettu 18.2. tänä vuonna ja treenejä ollut noin kerran viikossa, yksi noin kuukauden pituinen tauko. Eli viitisen kuukautta tätä on nyt tahkottu. Seitsemänkymmenen rullantuonnin jälkeen mukaan otettiin myös etsintä.
Seuraavassa treenissä käytetään sitten kiintorullaa, koska päätin, että kun sata tulee täyteen, niin saa irtorullat riittää. Kiintorullassa myös pysytään, paitsi että talvella pitää varmaan vielä ottaa irtorullin piilohässäköitä.
Eilinen treeni oli todella, todella hyvä. Vili oli taas tallaamassa jo valmiiksi täysissä varusteissa. Sadan metrin rata, jolla oli kolme maalimiestä, kaikki piilossa vyhtäaikaa valmiina, ensimmäistä kertaa näin. Eka vasemmalla syvällä, noin 30 metriä kulmasta eteenpäin, toka viidessäkympissä oikealla ja kolmas parinkymmenen metrin syvyydessä maapiilossa oikealla sadassa metrissä.
Vili teki kaksi upeaa suoraa, syvää ja eteenpäinkääntyvää pistoa ja kolme hyvää löytöpistoa: viimeisen puski hienosti syvälle ja poimi rullan paluumatkalla maalimieheltä vihellyksestäni huolimatta. Hyvät rullantuonnit: keskimmäisellä koitti jo tunkea sekä irtorullaa että kiintorullaa yhtaikaa suuhunsa.
Mielentila oli alusta loppuun oikein hyvä: maalimiehillä söi ensin ruuan purkista ja sai sitten päälle pallon, jonka kanssa ihan vähän leikittiin. Tämä toimi. Vauhti ei ole vähentynyt yhtään...Pistojen määrä on sataselle oikein hyvä.

Jälki: Lauantaina olimme Saran ja Tiinan kanssa Jämillä ja molemmat pojat saivat vieraan polkeman jäljen, Vili 500 metriä ja Hiski 700. Lisäksi molemmille otettiin esineruutu ja Vilille kolme janaa. jotka tallasin itse.
Hiskin jälki oli täydellinen joka suhteessa, pappa puksutti komeesti. Saran polkemalla jäljellä oli lopussa myös Tiinan tekemät harhat, joista His ei väliuttänyt mitään. Esineruutu oli molemmilla taas mainio: Vili tietysti kaasutteli  kuin viimeistä päivää, mutta neljä esinettä löytyi suht helposti.
Vilille oli selvästi vaikeaa jäljestää  tuollaisessa osittain ihan paljaassa jäkälämaastossa. Oli lisäksi kuuma ja kävi kova tuuli. Kokemattomalle "puskakoiralle" todella haastava alusta ja keli. Jo janoilla huomasin, että Vili joutuu nyt suorituskykynsä ylärajoille. Jo jälkien nostaminen oli tavallista vaikeampaa ja kolmatta se yritti sitkeästi nostaa väärään suuntaan. Selvitti kuitenkin hommat.
Iltapäivällä Tiina polki Vilille 500-metrisen jäljen, kuusi keppiä. Itse söhläsin janan kanssa ja lähetin Vilin ihan väärästä paikasta. Hyvin se kuitenkin jäljen sai nyt ylös ja ajoi tarkasti. Vauhti putosi normaalista puoleen,. ihanaa. Kaksi keppiä kuudesta jäi, mikä ei harmittanut yhtään. Olin todella iloinen, että Vili pysyi kuitenkin niin hyvin jäljellä ja löysi neljä keppiä. Tämmöistä pitää ehdottomasti nyt treenata lisää!
 Lopuksi otimme ihan pikku tottiksen vieraalla kentällä. Omalla kentällä perjantaitottiksen toinen kierros oli Vilille jotenkin hankala, vingututti hieman eikä ollut ihan rento. Parkkipaikalla hengailua on treenattu urakalla.
PKY:n kentällä ralleilijoiden sessa Vili taas tsemppasi oikein hyvin. Aina en ihan käsitä, mikä milloinkin aikaansaa sen "ympäristöhäiriön". Mutta kyllä homma etenee.

Hiski on nyt ilmoitettu PK SM-kisoihin, kahdeksatta kertaa peräkkäin! Pitäisi varmaan ruveta sen kanssa vähän treenaamaan tottistakin. Sitä ei ole tehty oikeastaan juuri lainkaan. Eikä varsinkaan yhtään kertaa kaikkia liikkeitä putkeen tai edes kisamaisen tapaisesti. En uskalla vielä hyppyyttää sitä ontumisen jälkeen. Olen uittanut poikaa edelleen ahkerasti.

 

Homma etenee

Hiskin ontuminen näyttäisi olevan ohi. Mitään syytä sille ei selvinnyt eikä lääkärissä käyty, tuskin  ell olisi osannut sanoa asiasta yhtään mitään. His on uinut joka päivä pitkän lenkin ja uskon, että lihaskunto on ihan ok. On varovaisesti aloiteltu treenaaminen parilla ruututreenillä ja lyhyillä jäljillä, jotka on menneet hyvin. Ruudussa palkkaan taas esineen tuonnista pallolla jo kaukaa, koska paluuvauhti on jostain syystä vähän hidastunut.
Kentällä Hiskin kanssa on käyty kerran:kentälle tuloja ja jääviä. Pitänee vähän tihentää tahtia.
Pitäisi ilmoittaa poitsu ässämmiin viimeistään sunnuntaina.

Vilillä kulkee lujaa, kaikin tavoin. Haussa on keskitytty mielentilaan ja edistyttykin nyt aiheessa. Vilillä on metsälenkeilläkin rulla kaulassa ja valjaat päällä, sillä tavalla se ei yhdistä niihin kierrosten automaattista nostamista tappiin. Heiluva rulla on saanut olla ihan rauhassa, Vili ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Kaksi ekaa maalimiestä jää piiloihin tallauksessa ja Vili pääsee heti etsimään, tämäkin toimii. Irtorullantuonteja nyt 97 kappaletta, enää kolme sitä lajia, koska niin päätin. Eli yksi irtorullatreeni jäljellä. Aika hirmuista tuon perässä on kyllä piilolle juosta epätasaisessa ja kivisessä maastossa, mutta ei mahda mitään. Ruoka ei kyllä vaan palkkana vörki: Vili ei niinsanotusti pääse siinä viettipäämäärään eikä saa purettua itseään. Eli palaamme hillittyyn pallopalkkaan: ei riekkumista, mutta saa mälvätä sitä rakasta palloaan.
Vilillä on edelleen huikean hyvät, näyttävät ja vauhdikkaat suorat pistot, se kääntyy hienosti eteenpäin ja nenä toimii loistavasti. Ilmaisuja ehditään hinkata koko ensi talvi.
Jälki: Vililtä on jäänyt kevään/kesän mittaan metsään yhteensä kaksi keppiä, mikä ei ole paljon mitään. Janat on olleet hurjan hyviä, pari takajälkeä, joista poika on joutunut heti takaisin autoon. Mielialakin alkaa jäljelle lähdettäessä olla aika kiva: ei  enää järjetöntä kaahaamista eikä kiljuntaa, vaikka vauhtia edelleen on. Jäljen nosto on tosi näyttävä.
Jäljestämisessä ei mitään valittamista, yhtään hukkaa ei toistaiseksi ole ollut, vaikka olen koittanut vaikeuttaa jälkiä kovastikin. Kyllä sekin päivä vielä tulee. Ajan suht lyhyessä liinassa ja jarrutan koko ajan. Kepiltä en päästä kaahaamaan.
Tottiksessa on kimppatreeneissä tehty oikeastaan pelkkiä kentälle tuloja. Ensin kunnollinen rentoutumistreeni pallon kanssa (palkka heti rennosta ilmeestä) kentän ulkopuolella, ja kun ilme näyttää hyvältä, pallo taskuun ja kentälle. Sinne mennessä palkka ensin heti kentälle astumisesta, sitten muutaman askeleen seuruusta, sitten perusasennosta, sitten eri pituisista perusasennossa seisomisista, sitten yhdestä askeleesta pa:n jälkeen jne. Lopulta jätän pallon kentän ulkopuolelle ensin  näkyviin ja sitten piiloon ja samat systeemit. Vapautan sitten suoraan palkalle. Yritän olla tosi tarkkana, etten palkkaa kuin rentoutuneesta tilasta. Ei se varmaan joka kerta onnistu, mutta apparia tässä on vähän vaikea käyttää, koska asiaa on hankala selittää.tPaljon toistoja. Kenällä häiriönä kapulateline ja ihmisiä (ja muita koiria kauempana). Viimeksi onnistui jo hyvin toisen koiran kanssa (siis oli hiljaa).