Kesäretki Keski-Suomeen: tuliaisina EK1

EK1, Uurainen
Nyt tiedän, missäpäin Suomea on Uurainen...ja voin suositella: oli kyllä kaunista, ainakin miljuuna järveä ja mahtavia maastoja. Taidan muuttaa sinne :)
Ajeltiin hra Hiskosen kanssa kaikessa rauhassa jo perjantai-iltana semmoseen ajokoiraihmisten suosimaan vaatimattomaan majapaikkaan (12 e/yö), että saatiin nukkua aamulla pitempään. Heta jäi kotiin, sillä lappoi hoitajia siellä vähän väliä.
Aamulla järjestäjät tarjosivat hyvät aamukahvit hiihtomajalla (järven rannalla) kaikkine lisukkeineen. Samana päivänä oli EK1 (viisi koirakkoa) ja VK1 (3). Viestikoiria ei kylläkään aamun jälkeen näkynyt. EK-tuomarina oli Raimo Karppinen. Maasto ensin. Arvonnassa saatiin viimeinen numero, muuta en osaa enää odottaakaan :(
Haku
Suoraan autosta radalle, jossa tuomari jo odotti, matkaa noin 10 metriä. Ei hyvä Hiskille (eikä mullekaan). Alue oli ihan tasaista, aika puutontakin, vasemmalla ihan vieressä oli metsäjärvi, alusta korkeaa suopursua ja muuta varvikkoa. Keskilinja merkattu harvakseltaan umpimetsään. His oli heti, että "mikä maa, mikä valuutta". Ehti merkata kaksi kertaa alle 10 metrin matkalla ja kulki koko matkan kuono maassa.Itse onnistuin saamaan välittömästi aikaan hirveän jännityskipsin :(
Lähetin ensin vasemmalle, josta tuli ajoittain pieniä tuulenpuuskia. His lähti suoraan ja kääntyi 20-30 metrin kohdalla ulos (!) alueelta, luultavasti siksi, että siinä meni tie ihan vieressä. Jo suorittaneet koirakot kuljeskelivat siellä...huusin pois ja lähetin oikealle. Surkea pisto. Etenin vähän ja lähetin uudestaan vasemmalle: vino pisto tosi kauas. Arvasin, että tulee rullan kanssa, kuten tulikin.
Sitten taas oikealle: teki piston aivan liikaa eteenpäin, kutsuin pois. Ja muistaakseni lähetin taas vasemmalle, kunnes uskoin, että siellä ei enää ole  mitään, ja päätin keskittyä oikeaan puoleen. Oikeasta kulmasta jäi kaihertamaan epäilys ja päätin lähettää vielä kerran melkein samasta paikasta. Nyt His upposi tarpeeksi kauas, jolloin sopiva tuulenpuuska auttoi saamaan hajun maalimiehestä. Mm oli kuin olikin siinä kulmassa. Kerrankin kannatti olla luottamatta koiraan ja luottaa itseensä. Tuomarikin sanoi jo olleensa aika varma, että maalimies jää nostamatta.
Molemmat piilot olivat havuilla peitettyjä maapiiloja.
Hyvää oli se, että ukot löyty, ettei tullut valeilmaisuja, käyttäytyminen piiloilla, poistulot alueelta kutsuttaessa ja suorat viennit näytöille sekä se että His ylimalkaan jaksoi työskennellä, hyvä vauhti. Asteita oli 29...
Huonoa: surkeat pistot, rullan pudotukset liian kaukana (alkaa tehdä paineessa tuota), alueelle tulon "vireettömyys".
Mutta taas tiedetään, mitä treenata. Eikä Hiskin kanssa ole mitään asiaa haun ylempiin luokkiin vielä.
Pisteitä 80-2=78, joka oli ehdottomasti liikaa.
 Jälki
Tässä ei mitään huomauttamista, aikaa meni janoineen tasan viisi minuuttia, Hiski ilmaisi itse ,kaikki kepit (joista viimeinen oli noin 10 metrin päässä autosta...)
Pisteitä täydet 50
Esineruutu
Lähetys oikeasta kulmasta, esine (pieni vauvan sukka) löytyi heti. Minä taas hätäilin pois ottamisessa, josta meni piste.
Pisteitä 30-1=29
Eli koulariin tarvittavat pisteet jo tässä vaiheessa kasassa, ei paineita.
Pudotettu
Rata umpimetsässä, matkalla karseita risukasoja, jotka His kiersi vasemmalta, minä oikealta. Muuten odotetusti loistosuoritus, jota tuomarikin hehkutti.
Pisteitä täydet 20
Tarkkuus
Legendaarista: Hiski löysi kahden euron kolikon ihan heti, minä ampaisin ottamaan sitä, His pudotti kolikon, en saanut koppia, vaan se putosi sammalikkoon. Enkä löytänyt sitä siinä minuutissa, joka on aikaa! Tuomari sanoi nähneensä sen koko ajan...
Eli Hiskille olisi tästä kuulunut 20 pistettä, mutta minun kämmini takia saatiin pyöreät 0. Ikinä ei ole näin käynyt. Noin  minuutin otti ankarasti pattiin.
Tasoissa siis oltiin: His (melkein) mokasi haun, minä taas ryssin tarkkuuden. Vähän ajan kuluttua jo nauratti.
Yhteispisteet maastosta 177 (Hiskin "oikeat" pisteet olisi olleet 197;))
Viimeisenä oleminen oli sikäli inhottavaa, että koko ajan oli kiire seuraavaan osioon. Esineruudusta huudettiin jo suoraan pudoteteltavien esineiden tarkistamiseen jne. En ehtinyt huoltaa kunnolla Hiskiä. Se ei suostunut juomaan mitään eikä syömään (sen vähän mitä söi, oksensi saman tien) eikä myöskään halunnut leikkiä (KUUMA), mutta keksin päästää sen aina suorituksen jälkeen pikaisesti pulikoimaan läheiseen vesilampeen. Itse en ehtinyt pistää suuhuni mitään, mutta join varmaan ämpärillisen.
Maasto-osuuden jälkeen ajeltiin majalle, jossa odotti jauhelihasoppa ja kahvi, ihanaa!
Tottis
Tottis oli läheisen kyläkoulun pihassa: punainen koulurakennus mäen päällä, toisella puolella pelto ja maalaistalo. Hiekkapohjainen kenttä, ei varjon häivääkään missään.
Tottis tehtiin kolmen rinkinä, His ensin paikallemakuuseen (kuinkas muuten). Se seurasi upeasti makuuseen ilman mitään käskyä. Ajattelin jo, että jes, nythän tämä onnistuu... Sitten tauolle, jonka aikana ajattelin pystyväni hiukan virittelemään poikaa. Eihän siitä mitään tullut, kun ei se siinä pätsissä halunnut leikkiä.
Sitten suorittamaan kisan viimeisenä, kello oli noin kolme. Paikallemakuuseen vietyä riiseniä yritettiin varmaan viisi  minuuttia saada makuuasentoon, jonka ajan His tuijotteli tapahtumaa silmä kovana. Ja siitähän se taas lähti - nimittäin HK1:n tottiksen toisinto :(
Seuraaminen: pitkä suora oli suoraan sieltä, minne ei päivä paista. Ei kontaktia, seilasi puolen metrin päässä, kytsi riiseniä  (ärsyke) ja kentän laitaa (ärsyke) vuorotellen. Loppu oli parempi, mutta hlöryhmä taas syvältä. Onneksi oli aivan varautunut tähän, en kuvitellutkaan, että pari pallosulkeistreeniä vielä mitään korjaisi.
Olin varma, että His kyllä pelastaa tilanteen loppuliikkeissä.
Eli arvostelu: seuraaminen>puutteellinen (aivan aiheesta), istuminen>tyydyttävä (hidastin kuulemma ennen käskyä), maahanmenosta ja luoksetulosta eteenpäin pelkkää erinomaista. Tuomari  hehkutti, miten upeasti loppuliikkeet meni. Itsekään en huomannut edes pikkuvirheitä: His teki kaiken kuin kone, tuli sivullekin suoraan komeasti, kaikki oli täsmällistä ja vauhdikasta. Voi vitsi, mitkä tottispisteet olisi mahdollista saada, jos seuraamisesta saataisiin edes hyvä. Enää en välittäisi pätkääkään, seuraisiko edessä vai takana, painaisiko, olisiko kyyryssä yms, kunhan  SEURAISI! Tuomari sanoi nyt, että näyttää siltä, kuin koira "pelkäisi jotain". Edellinen tuomarihan sanoin, että koira oli "apaattinen."
Tottispisteet joka tapauksessa 90
Eli yhteensä pisteitä 167, kakkostulos. Luokkavoitto: viidestä koirakosta kaksi sai tuloksen.
Järjestäjät  tarjosivat lopuksi vielä pullakahvit ja jokainen osallistuja sai samanlaisen kassin, jossa oli mm kaksi hienoa lelua, puruleluja ja makupalanäytteitä. Arvokas lasti.
Oli tosi mukava reissu, nautin matkasta. Ainoa huono puoli oli se liiallinen helle. Toivottavasti ei montaa kertaa tarvitse noin kuumassa enää kisata tänä kesänä. Ei silti, että toivoisin sateista tai muuten huonoa kesää.

Se tuli joka tapauksessa selväksi, että Hiskillä on valmiudet EK:ssa ylempiin luokkiin. Joten eikun avoon :)